KasvuKausi

KIITOS!

Mä en kestä!

Taas se alkaa, alkoi ennen kuin silmäni avasin.

Tiedätkö miten rasittava olet?

Höpötät ja höpötät, höpöttämästä päästyäsi vain jatkat

höpöttämistä!

Enkä ole edes herännyt kun sinä aloitat.

Joskus jatkat samalla voimalla iltaan asti.

Pyydän sinulta

saisinko juoda edes aamukahvini rauhassa?

Kuuletko vedenkeitin kiehuu.

Teet minut hulluksi!

En jaksa kuunnella sinua

Ole hiljaa, anna minun herätä rauhassa!

Haluan kuunnella hiljaisuutta!

Ym-mär-rät-kö?

Hiljaisuus!

Täysin vieras käsitys näköjään sinulle.

Tiedätkö,

Miten hienoa onkaan, polttaa aamurööki, juoda kuppi

kahvia, katsella kaikessa rauhassa töihin kiiruhtavia

ihmisiä, ohi lentäviä lintuja, syksyn

peräänantamatonta tuloa

HILJAISUUDESSA!

Miksi kiinnitänkään sinuun huomiota.

Haluan vain olla ajattelematta, kuuntelematta,

olla vain hiljaa ja herätä rauhassa.

Mutta ei!

Keskeytät minut koko ajan hengästyttävällä

höpinälläsi.

Olet niin helvetin kovaääninenkin!

Ymmärrätkö?

En halua kuunnella sinua!

Pää halkeaa.

Ole hiljaa pliiiis!

Pysyisit edes yhdessä asiassa kerrallaan.

Olet niin raivostuttavan sekavakin.

Puhut itsesi päälle koko ajan, lakkaamatta,

Poukkoilet asiasta toiseen

sellaisella vauhdilla ettet pysy itsekkään perässä.

Tiedät sä?

Nyt mua rupee jo naurattaa!

Jutuissasi ei ole päätä eikä häntää

olet yksinkertaisesti

sairaan rasittava.

Olet parhaimmillasi flegmaattisena,

pidän tuosta flegmaattisesta sinusta.

Aikoinaan jumppassa meillä oli mankka,

jossa pystyi säätämään musiikin tempoa.

Joskus vielä isken sinut samanlaiseen mankkaan

ja väännän nupin hitaimpaan tempoon.

Mitäs siihen sanot?

Ehtisitkö höpöttämiseltäsi kertoa kuka olet?

Alitajuntani?

Sisäinen ääneni?

Vaiko suorituskeskeinen egoni?

Esittäytyisitkö?

Ha, yllättävä hiljaisuus!

Yllätyitkö kysymyksestäni?

Menikö kieli solmuun?

Olet seuranani yhä vieläkin

vaikka vierailusi ovatkin harventuneet vuosien

varrella.

Oikeastaan voisit lopettaa vierailusi kokonaan.

Jos kerta haluat seurassani