Kaikkea, mitä maailma on jättänyt kertomatta by Ville Pohjalainen by Ville Pohjalainen - Read Online

Book Preview

Kaikkea, mitä maailma on jättänyt kertomatta - Ville Pohjalainen

You've reached the end of this preview. Sign up to read more!
Page 1 of 1

Sisällysluettelo

Hänen hymynsä

Niin totta

Lahja

He tanssivat maailman pois

Älä puhu

Kesäyössä

Avautumassa myöhemmin

Jokainen päivä tähän asti

Tehdään hyviä muistoja

Traaginen rakkaus

Naamiot

Hauraita sanoja

Lohduttomalle

Piirsin sinulle kartan

Aamuyöllä

Jahdata lohikäärmettä

Tuolien hautausmaa

Ikkuna

Pimeys

Iloista makarylliä

Pizzalaiva

Taakat

Vapaudesta

Täältä löytyy!

Pelkkää pintaa

Katso maailmaa

Parikymmentä riviä

Kaupunki

Ajetaan pois

Kyky lentää

Kaikki

Jumissa

Vaihdetaan

Hei, sinä!

Interstellar poetry overdrive

Kaikki sinua varten

Loista yön tähti

Joo

Hän tanssi liekeissä

Where is it?

Bangkokissa

Naisesta

Pimeys hänen sanoissaan

Disco post-modern

Maailma tulessa!

Kotikämpän rankka

Runoja tyhjyydestä

Kolme vuosikymmentä

Vapaus asuu koulukirjoissa

Rakkauden tuho

Seinät

Vielä kerran

Jälkeenpäin

Tämä runo

Häntä ei enää ole

Pois mennyt

En tiedä mitä tehdä

Vanhalle ystävälle

Tarkkailin

Värit

Puu

Sano vielä

Kaksi kääröä

Valmistusmerkinnät

Hänen hymynsä

hänen hymystään

huomaa lumoavan punaisen

itsevarmana se keimailee

vaivuttaa hitaasti transsiin

jonka tahtoisi kasvavan

pitkän kesäisen illan verran

muuttaen ajan merkityksettömäksi

silmissään rento sininen

kuin tyyni meren selkä

jossain sen takana

tutkimattomat mantereet

täynnä ihmeellisiä puita

joissa kasvaa himottavan

makoisia hedelmiä

hiuksissaan hohtaa keltaista

joka vihjaa ymmärtävänsä kaikki

linnunradan salaisuudet

kaivaten yön hekumassa

hellää kättä joka silittäisi

pois kaiken kylmyydessään turhan

musta minihame paljastaa

hennon sileät sääret

jotka johtavat

kauas korkeuksiin

kuin öinen moottoritie

vailla rajoituksia

sen villi vauhti vie yhä

rajumpaan euforiaan

jossa voi vain kiitää kohti

suudelman suloista kliimaksia

Niin totta

niin totta

kuin kesäinen sade

yön pimeinä tunteina

ja askeleet

jotka hortoilivat

suojaan alikulkutunneliin

kapakasta saapuessaan

olin viimein löytänyt sinut

ja silmäsi, joista

halusin nähdä

kaiken mitä maailma

oli jättänyt kertomatta

niin totta

kuin sateen tauottua

vesilätäköiden pinnasta

heijastuvat mainosvalot

joihin koetimme välttää astumasta

kerrostalon ikkunoista

loistava valo, joka piirsi

siluettisi vasten nurmikkoa

kahdet märät kengänjäljet

painautuivat rappukäytävän mattoon

niin totta

kuin kosteat hiuksesi vasten ihoani

rintaliiviesi aukeava haka

sylissäni tahdoit antaa

minulle kaiken mistä saatoin unelmoida

enkä voinut olla vapisematta

saatoin vain vastata suudelmaan

makusi kielelläni

käteni lantiollasi

vatsallasi

rinnoillasi

tahtoivat yhä lisää

himoitsivat enemmän sinua

niin totta

kuin yhden yön todellisuus

joka aamun täytyi

valonsäteillään

huuhtoa pois