Project Gutenberg's Aseet pois!

, by Bertha von Suttner and Alli Nissinen

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Aseet pois!

Author: Bertha von Suttner and Alli Nissinen

Release Date: February 24, 2006 [EBook #17846]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ASEET POIS! ***

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.

ASEET POIS!

Bertha von Suttner

Tekij�n luvalla mukaellusta painoksesta suomentanut

Alli Nissinen

Ensimm�isen kerran julkaissut

Kustannusosakeyhti� Otava 1895.
Digitalisoitu kolmannesta painoksesta,
joka ilmestyi 1912.

Seitsentoista vuotiaana olin sangen haaveileva tytt�. T�m�n olisin jo

varmaankin unhottanut, jollei minulla olisi tallella sen aikaisia
p�iv�kirja-muistoonpanojani. Mutta n�iss� muistoonpanoissa ovat entiset
haaveiluni, korkealle t�ht��v�t ajatukseni ja ylenpalttiset tunteeni
tulleet ikuistetuiksi, ja siten voin min� nyt l�hemmin tarkastella sit�
kirjavaa ajatusten tulvaa, joka liikkui siin� tyhm�ss�, kauniissa
tyt�np��ss�. T�m�n p��n kauneuden kertovat minulle vanhat valokuvat,
vaikka kuvastimeni ei en�� siit� mit��n tied�. Voin k�sitt�� millainen
kadehdittava olento tuo nuori, ylistetty, kaiken komeuden ja loiston
py�rteess� el�v� Martha Althaus lienee ollut. Punaiset
muistoonpanovihkoset kertovat kumminkin paljon runsaammin alakuloisia,
kuin rajatonta nuoruuden riemua ilmaisevia tunteita. Ja min� kysyn
itselt�ni: olinko todellakin niin kiitt�m�t�n, ett� en huomannut onneani
ja mukavuuttani, joka oli osakseni tullut, tahi olinko niin typer�, ett�
luulin ainoastaan synk�n alakuloisuuden olevan kyllin arvokasta
runollisin sanoin ilmaistavaksi ja ikuistutettavaksi vaikeneville
p�iv�kirjan lehdille.

Kohtaloni ei tyydytt�nyt minua, sill� vihkoon olin kirjoittanut:

�Oi, Jeanne d'Arc, sin� taivaan suosima sankarinainen, jos min� olisin
sinun sijassasi! Saada heiluttaa valtioviiri�, saada kruunata kuninkaani
ja sitte -- kuolla -- kalliin is�nmaan edest�! --�

Tilaisuutta n�iden kainojen toiveiden t�ytt�miseen ei kuitenkaan,

valitettavasti kyll�, tarjoutunut. Ei minun my�sk��n sallittu
kristittyn� marttyyrina tulla villien petojen raadeltavaksi ja siten
kuolla, toivomus, joka muistiin panojeni mukaan vuotena 1853 oli palavan
intoni korkeimpana p��m��r�n�. Minun t�ytyi yh� edelleenkin huo'ata
tiet�en, ett� ne ty�t, joita sieluni halasi, j�isiv�t tekem�tt�, ja ett�
el�m�ni p��piirteiss��n olisi turhaan kulunut. Oi, miksi ei minusta
ollut tullut poika, silloin olisin voinut saada toimeen jotain suurta ja
ihanaa! Historia n�ytt�� meille hyvin harvoja esimerkkej� naisten
urost�ist�. Miten harvoin onkaan meill� Gracchoja poikina, miten harvoin
saammekaan kantaa miehi�mme Weinsbergerporttien l�pi, ja miten harvoin
huutavatkaan miekkoja-heiluttavat unkarilaiset meille: �El�k��n Maria
Teresia, meid�n kuningattaremme!� Mutta kun on mies, niin ei tarvitse
muuta kuin tarttua miekkaansa ja rynn�t� maailmaan saamaan kunniaa ja
laakereita, voittamaan maailmanvaltoja, niinkuin Bonaparte, tahi
valtaistuimia, niinkuin Cromvell. Muistan, ett� korkein ajatus, mik�
minulla oli inhimillisest� suuruudesta, oli sotaisa urhoollisuus.
Oppineita, runoilijoita ja muita suuria miehi� kohtaan oli minulla tosin
jonkun verran kunnioituksentunnetta, mutta varsinaista *ihailua*
her�ttiv�t minussa ainoastaan taistelukent�n voittoisat sankarit. Ne
olivat historian etevimm�t kannattajat, ne ohjasivat kansojen ja maiden
kohtalot, ne olivat merkityksen ja suuruuden puolesta yht� korkealla
muiden ihmisten yli, kuin Alppien ja Himalajan huiput ovat yli laakson
ruohojen ja kukkaisten.

T�st� kaikesta en kuitenkaan tarvitse tehd� sit� johtop��t�st�, ett�

minulla olisi ollut erityinen sankariluonne. Asia oli yksinkertaisesti
sellainen, ett� min� olin haaveileva ja tulin hyvin helposti
hurmaantuneeksi, ja olihan silloin aivan luonnollista, ett� etup��ss�
innostuin siit�, jota enimm�n ylistettiin sek� oppikirjoissani ett�
ymp�rist�ss�ni.

Is�ni oli kenraali it�valtalaisessa armeijassa, ja h�n oli ottanut osaa

taisteluun Custozzan luona �is� Radetskyn johdolla, jota h�n melkein
ep�jumaloitsi. Millaisen joukon kertoelmia sotaretkest� sainkaan kuulla!
Minun rakas is�ni oli niin ylv�s sotaisista muisteloistaan ja puhui
sellaisella ihastuksella niist� sotaretkist�, joihin h�n oli ottanut
osaa, ett� ehdottomasti tunsin s��li� niit� miehi� kohtaan, joilla ei
sellaisia muistelmia ollut. Ja miten alentavaa olikaan mielest�ni
naissukupuolelle, ettei se saanut tuolla ylevimm�ll� tavalla tuoda
ilmoille is�nmaanrakkauttaan ja kunniantunnettaan. Jos joskus kuulin
puhuttavan naisten pyrinn�ist� p��st� yhdenarvoisiksi miesten kanssa,
niin k�sitin vapaudenaatteen vaan siten, ett� se tarkoitti naistenkin
p��semist� aseilla varustettuna sotatantereelle. Miten kauniisti
kerrotaankaan historiassa Semiramiksesta tahi Katarina II:sta:

�H�n k�vi sotaa sen ja sen naapurivallan kanssa -- -- -- h�n voitti sen
tahi sen maan� --.

Ylip��ns� on historia, sellaisena kuin se nuorille esitet��n, paras syy

siihen, ett� nuoriso ihailee sotaa. Historiallisissa oppikirjoissa
painetaan lasten mieleen, ett� sotajoukkojen p��llikk� panee yh� toimeen
teurastuksia, ett� teurastukset niin sanoakseni ovat se vaikutin, jonka
nojalla kansojen historia vierii edelleen l�pi aikojen; ne ovat
j�rk�ht�m�tt�m�n luonnonlain seurauksia ja niiden tulee aina uudistua
niinkuin myrskyjen ja maanj�ristysten: niihin tosin yhtyy paljon kauhua
ja hirmua, mutta t�m� tulee t�ydellisesti palkituksi yleisesti t�rkeiden
seurausten ja sen kunnian ja kuuluisuuden kautta, jonka yksityiset sill�
tavoin voivat saavuttaa, ja vihdoin sen tietoisuuden kautta, ett� on
suuremmoisimmalla tavalla t�ytt�nyt velvollisuutensa. Onko olemassa
mit��n ihanampaa kuolemaa, kuin kuolo sotatantereella? Onko olemassa
kadehdittavampaa kuolemattomuutta, kuin se mik� tulee kaatuneen sankarin
osaksi? T�m� kaikki opetetaan selv�sti ja varmasti kaikissa luku- ja
oppikirjoissa, jotka ovat kirjoitetut �koulua varten�, ja joissa
varsinaisen historian rinnalla, joka ainoastaan kuvataan pitk�n�
sotatapausten lankana, kerrotaan yksinomaan urhokkaista asetoimista.
T�m� kuuluu is�nmaalliseen kasvatustapaan. Koska jokaisesta pojasta
aikaa my�ten t�ytyy tulla is�nmaan puolustaja, tulee lapsen ihastusta
t�h�n parhaimpaan kansallisvelvollisuuteen her�tt�� ja muodostaa. Ja
voidaksensa karaista h�nen aistiansa sit� luontaista inhoa vastaan, jota
sodan kauhut ehdottomasti her�tt�v�t, puhutaan niin huolettomasti kuin
mahdollista mit� hirveimmist� verit�ist�, niinkuin jostain
v�ltt�m�tt�m�n tarpeellisesta, jostain aivan tavallisesta ja koetetaan
niin paljo kuin mahdollista tuoda esiin sodan ihanteellista puolta --
jos edes sellaisesta voipi puhua. T�ll� tavoin onnistutaan kasvattamaan
taistelunhaluinen ja sotaisa suku.

Tyt�t, joiden ei tarvitse �sotaan l�hte�, saavat historialliset

tietonsa aivan samoista kirjoista kuin pojatkin. Siten muodostuu
naispuolisessa nuorisossa aivan sama k�sitys, joka ilmenee sotilass��dyn
ihailuna ja kateellisena tunteena siit�, ettei voi taisteluihin osaa
ottaa. Mit� hirmuisia kuvauksia kaikenlaisista tappeluista, punilaisista
ja makedonialaisista, aina kolmekymmenvuotisiin ja napoleonilaisiin
sotiin asti meille kerrottiinkaan, meille pienille, hell�syd�misille ja
hennoille neitosille, joita kaikessa muussa kehoitettiin hiljaisuuteen
ja lempeyteen. Kuinka saimmekaan n�hd� kaupunkien palavan, asukkaiden
joutuvan hirmuisen murhan ja silpomisen uhriksi ja kuinka saimmekaan
tiet�� vankien julmasta r��kk�yksest�! Kun n�in n�kee julmuutta
julmuuden p��lle, tylsistyy luonnollisesti tunne huomaamaan sit�
julmuudeksi. Kaikkea, mik� koskee sotaa, ei katsellakaan en��
inhimilliselt� n�k�kannalta, ja saapi se sen vuoksi jonkinlaisen
erikoisen salaper�is-historiallis-valtiollisen merkityksen. Sota t�ytyy
olla olemassa! Se on korkeimpien arvonimien ja korkeimman kunniansaannin
l�hde. Sen k�sitt�v�t tyt�t mainion hyvin, ja niin perustuu aikaisin se
k�sitys, joka muinoin loi spartalaiset �idit ja meid�n aikoinamme luo
mit� lapsellisimman miekkaa kantavien urhojen ihailun ja erikoislemmen.

* * * * *
Minua ei ole, niinkuin monia minun s��tyyni kuuluvia naisia kasvatettu
luostarissa, vaan olen tullut kasvatetuksi lapsuuteni kodissa, jossa
sit� varten pidettiin opettajattaria ja opettajia. Jo aikaisin j�in
�iditt�m�ksi. �idin sijassa oli minulla ja kolmella nuoremmalla
sisarellani er�s t�ti, muuan vanha aatelisneiti. Talvikuukaudet asuimme
Wieniss�, mutta kes�ll� olimme sukukartanossamme Ala-It�vallassa.

Muistan tuottaneeni opettajilleni paljo iloa, sill� minulla oli hyv�

muisti ja min� olin ahkera sek� varsinkin kunnianhimoinen oppilas. Kun
min� en voinut tyydytt�� kunnian himoani rient�m�ll� Valkyrian tavoin
sotatantereelle, niin sain tyyty� siihen, ett� hankin itselleni hyvi�
arvosanoja opinnoissani ja ahkeruudellani voitin ymp�rist�ni ihailun.
Ranskan ja englannin kielen opin melkein t�ydellisesti; maantieteess� ja
t�htitieteess� omistin sellaiset tiedot, kuin ohjelman mukaan naisen
kasvatukselle oli tarpeellista, mutta historiassa opin paljo enempi kuin
minulta vaadittiin. Min� otin esille paksuja historiallisia teoksia
is�ni kirjastosta ja luin niit� vapaahetkin�. Ja joka kerta kun painoin
mieleeni jonkun vuosiluvun tahi tapauksen, pidin itse�ni kappaleen
viisaampana entist��n.

Kasvatusaineisiini kuului my�skin pianonsoitto, mutta sit� vastustin

ankarasti. Minulla ei ollut taipumusta eik� halua soitantoon ja
sit�paitsi tunsin, ett� en sill� alalla voisi voittaa laakereita. Min�
rukoilin ja pyysin niin kauvan, ett� saisin j�tt�� joutavan
kilkuttamisen ja k�ytt�� aikani muihin opinnoihin, ett� hyv� is�ni
vihdoin vapautti minut soitannollisesta pakkoty�st�. T�m� oli kuitenkin
suureksi suruksi t�dilleni, jonka mielest� nuorta tytt��, joka ei
osannut soittaa pianoa, ei voinut pit�� �sivistyneen�.

Maaliskuun 10 p�iv�n� 1857 t�ytin seitsem�ntoista vuotta. �Jo

seitsem�ntoista vuotta!� ovat ensimm�iset sanat, jotka sin� p�iv�n�
kirjoitin p�iv�kirjaani. Tuo sana �jo� on koko pieni runoelma. Siihen ei
tosin liity mit��n selityksi�, mutta selv�� on, ett� sill� tahdoin
sanoa: �Ja viel� ei ole mit��n tehty kuolemattomuuttani varten.� Nuo
pienet punaiset vihkoset ovat minulle nyt, kun aijon kirjoittaa
muistojani, sanomattomasta arvosta. Niist� olen tilaisuudessa saamaan
tietoja entisist� tapahtumista pienimpiin yksityisseikkoihin asti ja
kertomaan kokonaisuudessaan kauan sitte unohdettuja ajatuksia ja
keskusteluja.

Seuraavana karnevaaliaikana tuli minun astua seurael�m��n. T�m� ajatus

ei tarjonnut minulle, niinkuin nuorille tyt�ille tavallisesti, mit��n
erityist� iloa. Henkeni pyrki johonkin parempaan kuin tanssisalin
voittoihin, mutta *mihin*, sit� en voinut sanoa.

T�n� kes�n� m��r�si l��k�ri t�tini Mariebadiin kylpem��n, ja t�tini n�ki

hyv�ksi ottaa minut mukaansa. Vaikka p��semiseni suureen maailmaan
pitikin tapahtua vasta seuraavana talvena, sain kuitenkin luvan ottaa
osaa muutamiin pieniin iltamiin kylpylaitoksessa voidakseni edelt�p�in
tottua tanssiin ja keskusteluun, ett� en esiintyisi vallan ujona ja
k�mpel�n� ensim�isen� karnevaalikautena.

Mutta mit� tapahtuikaan ensim�isess� iltamassa, jossa olin. Niin, ei

mit��n sen v�hemp��, kuin ett� rakastuin silmitt�m�sti. Tietysti oli
rakkauteni esine er�s husaariluutnantti! L�sn�olevat siviiliherrat
n�yttiv�t sotilasten rinnalla samanlaisilta kuin luusiivet perhosien
rinnalla. Sotilaspukuihin puettujen seassa olivat husaarit komeimpia ja
husaarien seassa oli kreivi Arno Dotsky kaikista komein. Yli kuusi
jalkaa pitk�, musta kihara tukka, yl�sp�in taivutetut viikset, valkoiset
hampaat ja tummat silm�t -- no siis, h�nen kysyess��n: �Onko teill�
kotiljonki vapaana, kreivit�r?� tunsin, ett� on olemassa muitakin yht�
ylevi� voittoriemuja, kuin Orleansin Neitsyen miekan tai Katariina
II:sen valtikan pitely.

* * * * *

Yhdeks�nten�toista syntym�p�iv�n�ni olivat h��ni kreivi Arno Dotskyn

kanssa. Sit� ennen olin jo astunut suureen maailmaan ja tullut
keisarinnalle esitellyksi kreivi Dotskyn morsiamena. H�ittemme j�lkeen
teimme matkan Italiaan, jota tarkoitusta varten Arno oli ottanut
pitemm�n aikaa virkalomaa. Sotapalveluksesta eroamisesta ei ollut
koskaan ollut kysymyst�. Olin ylpe� kauniista husaariupseeristani ja
toivoin ilolla sit� aikaa jolloin h�n korkenisi ratsumestariksi --
everstiksi -- ja vihdoin kenraaliksi. Kukapa tiesi -- kenties oli h�n
m��r�tty joksikin viel� korkeammaksi, kenties tulisi h�nen nimens�
kerran loistamaan muiden suurien sotap��llikk�jen nimien seassa is�nmaan
historiassa. -- --

Se oli onnellinen aika, sill� me rakastimme toisiamme sanomattomasti.

Kuitenkaan ei minun punainen kirjani siit� mit��n kerro. Suruilleni en
l�yt�nyt kylliksi sanoja ja valitusvirsi�, ne t�ytyi s�ilytt��
j�lkimaailmalle. Mutta minun uhkuvan nuoruuteni raitis onni ei saanut
sijaa p�iv�kirjani punaisien kansien sis�ll�. Se paikka j�i pitk�ksi
aikaa unohduksiin.

Mutta odotas: t��ll�h�n l�yd�n kuitenkin iloisen muistoonpanon.

Tammikuun 1 p�iv�n� 1859 (sep� oli uudenvuoden lahja, joka kelpaa!)
syntyi ensim�inen poikamme. T�m� tapaus her�tti meiss� ylpeytt� ja
h�mm�styst� aivan kuin olisimme me olleet ensim�iset, joille jotain
sellaista tapahtui.

Siit� mahtoi olla seurauksena sekin, ett� min� taas rupesin muistamaan
p�iv�kirjaani. T�m� merkillinen tapaushan piti kaikella muotoa saada
j�lkimaailman tiett�v�ksi. Meid�n rakas, pieni Rurumme oli meid�n
silmiss�mme merkillisin kaikista maailman ihmeist�. Me ajattelimme ja
toivoimme h�nelle mit� suuremmoisinta tulevaisuutta. Mik� h�nest�
tulisi? T�m� kysymys, joka tosin ei viel� tarvinnut olla hyvin
kiireellinen, lausuttiin kuitenkin usein Rurun k�tkyen ��ress�, ja
vastaus oli aina sama: sotilas. Joskus rohkeni h�nen �itins� panna
heikon vastalauseen: mutta ajatteles, jos h�n kaatuisi sodassa! T�lle
arvelulle ei tietysti kukaan korvaansa kallistanut.

* * * * *

Huhtikuun ensim�isen� p�iv�n�, siis kolme kuukautta t�ytetty��n, yleni

Ruru korpraaliksi. Mutta samana p�iv�n� tapahtui jotain ik�v�t�, jotain,
joka teki syd�meni raskaaksi ja joka kehoitti minua uskomaan synk�t
ajatukseni punaisten vihkojen huostaan.

Jo kauvan aikaa oli valtiollisella taivaalla n�kynyt musta pilkku, jonka

johdosta keskusteltiin mit� vilkkaimmin sanomalehdiss� ja seuroissa.
T�h�n asti en ollut siihen paljo huomiotani k��nt�nyt; -- vaikkakin
mieheni tahi is�ni usein olivat minun kuulleni sanoneet: �pian tulee
Italia n�kem��n toista�, niin en kuitenkaan ollut sit� tullut
erityisesti huomanneeksi. Ja olisko minulla ollut aikaa valtiollisia
asioita ajattelemaan? Miten innokkaasti ymp�rill�ni keskusteltiinkin
Sardinian asemasta It�valtaan eli Napoleon III:een, jonka avun Cavour
oli hankkinut itselleen, ottamalla osaa Krimin sotaan, miten paljo
puhuttiinkin siit� j�nnityksest�, joka t�ten oli syntynyt meid�n ja
italialaisten naapuriemme v�lille, -- en min� kuitenkaan ollut pannut
n�ihin keskusteluihin suurempaa arvoa. Mutta yll�mainittuna huhtikuun 1
p�iv�n� sanoi mieheni t�ydell� todella minulle:

-- Tied�tk�s, aarteeni, pian se syttyy.

-- Mik� se on, joka syttyy? -- kysyin min�.

-- Sota Sardinian kanssa.

Min� s�ik�hdin. -- Jumalan t�hden -- seh�n olisi hirmuista! Ja t�ytyyk�

sinunkin mukaan?

-- Sit� varmasti toivon.

-- Kuinka voit sellaista sanoa? -- *Toivot*, ett� sinut otettaisiin

vaimoltasi ja lapseltasi?

-- Kun velvollisuus kutsuu -- --

-- Silloin voit sanoa, ett� sinun t�ytyy seurata velvollisuuden k�sky�.

Mutta *toivoa* -- seh�n on sama kuin haluta, ett� niin kova onni
kohtaisi sinua.

-- Kova onni? Sellainen raitis, iloinen sota t�ytyy olla jotain ihanaa!
�l� unohda, Martha, ett� olet sotilaan vaimo.

Vaivuin h�nen kaulaansa.

-- Ole rauhallinen, Arno, min�kin voin olla urhokas. Kuinka usein

olenkaan kadehtinut historian sankareja ja sankarittaria, ja miten
ihanaa mahtaneekaan olla rient�� taisteluun. Jos vaan saisin sinua
seurata ja voittaa tai kaatua sinun rinnallasi.

-- Hyvin puhuttu, rakkahani, mutta lapsellisesti! Sinun paikkasi on

poikamme luona, josta my�s t�ytyy kasvaa is�nmaan puolustaja. Sinun
paikkasi on kotilietemme luona. Suojellaksemme t�t� kotiliett�
vihollisten hy�kk�yksilt�, suojellaksemme kotejamme ja naisiamme, -- sen
vuoksi t�ytyy meid�n miesten menn� sotimaan.

En tied�, miksi n�m�t sanat, joita niin usein ennen olin kuullut ja
lukenut, t�ll� kertaa kuuluivat turhilta korulauseilta. Eih�n ollut
mit��n vaaran uhkaamaa liett� puolustettavana, eih�n porttiemme
ulkopuolella seisonut mit��n barbari-joukkioita. T�ss� oli vaan
valtiollinen j�nnitys kahden hallituksen v�lill�. -- -- Jos siis mieheni
sellaisella innolla halusi sotaan, niin ei se ollut etup��ss� sen
vuoksi, ett� h�n tahtoi suojella vaimoaan, lapsiaan ja is�nmaatansa,
vaan mieluummin sen vuoksi, ett� h�n rakasti sotilasel�m��, joka on niin
vaihteluista ja seikkailuista rikas, -- ett� h�n toivoi mainetta, halusi
ylennyst�. No niin, *kunnianhimoa* se on -- lopetin ajatukseni -- jaloa
ja oikeutettua kunnianhimoa ja halua n�ytt�� urhoollisuuttansa ja
t�ytt�� velvollisuutensa is�nmaata kohtaan.

Se oli h�nelle kunniaksi, ett� h�n voi olla iloinen, koska h�nen nyt
kerran t�ytyi l�hte� sotaan, mutta viel� ei ollutkaan mit��n varmasti
p��tetty. Kenties ei sota lainkaan syttyisi, ja jos niinkin k�visi,
miksi juuri Arno tulisi sinne komennetuksi. Ei, t�m� niin kokonainen ja
t�ydellinen onni, jonka kohtalo oli minulle suonut, ei varmaankaan
voinut niin t�ydellisesti murtua. -- --

N�it� ja samankaltaisia ajatuksia sis�lt�� p�iv�kirjani n�ilt� p�ivilt�.

Mutta siit� l�htien muutamia aikoja eteenp�in sis�lsiv�t punaiset

vihkoset joukon valtioviisastelua: Ludvig Napoleon on juonittelija -- --
It�valta ei voi en�� tyyty� p��lt� katsomaan -- -- sota tulee syttym��n
-- -- Sardinian t�ytyy masentua ylivoiman alle -- -- rauha pysytet��n --
--. Vaikka ihailinkin menneiden aikojen taisteluja, oli kuitenkin nyt
hartain toivomukseni, ett� rauha pysytett�isiin, mutta mieheni
toivomukset olivat selv�sti p�invastaiset. H�n ei tosin sit� suoraan
sanonut, mutta kaikki tiedot, joita h�n sai tuon mustan pilkun
kasvamisesta, kertoi h�n minulle loistavin silmin, jota vastoin h�n aina
jonkinlaisella tyytym�tt�myydell� huomasi silloin ja t�ll�in esiintyv�t
rauhansanomat.

Is�nikin oli tulisesti ihastuksissaan sodan syttymisest�.

Piemontilaisten voittaminenhan olisi vaan lastenleikki�, ja t�t�
todistaakseen antoi h�n taas tulvailla Radetsky-historioita. Kuulin
uhkaavasta sotaretkest� puhuttavan vaan sodan johdannolliselta eli
strateegiselta kannalta, nimitt�in milt� n�k�kannalta voitto oli
mahdollinen, miss� ja miten vihollinen tulisi voitetuksi, ja ja mit�
etuja t�m� sota meille tuottaisi. Mutta inhimilliselt� kannalta, silt�,
ett� jokainen taistelu, jos siin� saadaan voitto tai tappio, tuottaa
paljon veren ja kyynelten vuodatusta, ei asiaa koskaan katseltu. N�m�
kysymyksess� olevat harrastukset pantiin niin paljo ylemm�ksi yksityisi�
harrastuksia, ett� oikein h�pesin ahdasmielisyytt�ni, kun mieleeni
tulivat t�llaiset ajatukset: �voi, mit� hy�dytt��k��n voitto
kuollut-raukkoja, leski� ja haavoittuneita, jotka kenties koko
el�m�kseen j��v�t vaivaisiksi�. -- Vastaukseksi n�ille arkaileville
kysymyksille juolahti mieleeni sellaiset vanhat koulukirja-dityrambit
kuin �kunnia palkitsee kaikki�. -- �Mutta kuinka silloin k�y, jos
vihollinen saapi voiton?� -- kysyin kerran ��neen upseerituttavieni
seurassa. -- �Shh!� Minua kehotettiin kiihke�sti vaikenemaan. Jo
v�hinkin ep�ilys meid�n aseittemme voimattomuudesta pidettiin arkuutena
ja ep�is�nmaallisuutena. Sotamiehen velvollisuuksiin kuuluu, ett� t�ytyy
aina olla vakuutettu armeijansa voitosta. Kenties se kuuluu my�skin
lainkuuliaisen luutnantin rouvan velvollisuuksiin.

* * * * *

Mieheni rykmentin olopaikka oli Wieniss�. N�k�ala kodistamme oli

Praternille[1] p�in, ja kun astuin avonaisen akkunan luo, hyv�ili
poskiani lempe�, lupauksista rikas kes�inen tuuli. Kev�t oli ihmeellisen
ihana. Ilma oli leuto ja t�ynn� kukkien tuoksua, ja puut olivat
tavallista aikaisemmin pukeutuneet vaaleanviheri��n verhoonsa. Iloitsin
syd�mess�ni ajatellessani kohta alkavia ajeluretki� Praternilla. Sit�
tarkoitusta varten olimme hankkineet pienet, somat ajopelit, joihin
kuului siev�t vaunut ja tulinen, unkarilainen nelivaljakko. Jo nytkin
huhtikuulla ajelimme joskus Praternin puistossa, mutta se oli vaan
esimakua niist� suurista nautinnoista, joita toukokuulla saisimme kokea.
Oi, jollei vaan sota jo silloin syttyisi! -- --

[1] Wienin komein puisto.

-- No, Jumalan kiitos, nyt vihdoinkin tulee loppu t�st� ik�v�st�
ep�tiedosta, huudahti mieheni tultuaan kotia sotaharjoituksista
aamusella 19 p�iv� huhtikuuta. -- Loppuehdotus on annettu. --

-- Min� s�ik�hdin. -- Mit� sin� tarkoitat -- loppuehdotus?

-- Niin, toisin sanoen, meid�n valtiomiehemme ovat nyt vihdoinkin

sanoneet viimeisen sanan niiss� keskusteluissa, jotka sodan julistuksen
edell� ovat tarpeelliset. Meid�n loppuehdotuksessamme vaadimme, ett�
Sardinia riisuu aseet, jota se luonnollisesti ei tee, ja sitte marssimme
rajan yli.

-- Suuri Jumala, mutta kenties ne sent��n riisuvat.

-- No, silloin peruutetaan sota, ja rauha tulee julistetuksi.

Min� lankesin polvilleni -- muuta en voinut.

Sanatonna ja kuitenkin huudon kaltaisena kiiti rukoukseni: rauha! rauha!

syd�mest�ni taivasta kohti.

Arno nosti minut yl�s.

-- Mit�s teet, mielet�n lapsi?

Kiersin k�teni h�nen kaulaansa ja aloin itke�. Se ei ollut surun itkua,

sill� eih�n asia viel� ollut ratkaistu, mutta hermoni olivat kauhean
uutisen vuoksi niin kiihoittuneet, ett� niiden t�ytyi saada tyynty�
kyynelvirran avulla.

-- Martha, Martha, sin� saatat minut suuttumaan -- sanoi Arno nuhdellen.

-- Oletkos sin� sotilaan uljas vaimo? Unohdatko, ett� olet kenraalin
tyt�r, luutnantin vaimo ja -- lis�si h�n hymyillen -- korpraalin �iti?

-- En, Arno, en -- mutta min� en k�sit� itse�ni -- tulin vaan niin

liikutetuksi, mutta se on jo ohitse. Ihailen itse niin suuresti
sotilaskunniaa -- mutta en tied�, miten se tuntui niin kummalliselta --
kun sin� �sken sanoit, ett� kaikki riippuu yhdest� sanasta, joka nyt
pian lausutaan -- my�nnytys tahi kielto tuohon niin sanottuun
loppuehdotukseen tulee ratkaisemaan tuhansien kuoleman ja
verenvuodatukset, -- niin tuntui minusta kuin rauhansana *t�ytyisi*
tulla lausutuksi, ja min� en voinut muuta tehd� kuin langeta polvilleni
ja rukoilla -- --

-- Ilmoittaaksesi hyv�lle Jumalalle asioiden tilasta, sin� pieni

hupakko.

Porstuvan kelloa soitettiin. Min� kuivasin nopeasti kyyneleeni. Kukahan

n�in aikaisin mahtoikaan tulla? Se oli is�ni.

-- No, lapseni -- huudahti h�n heng�styneen�, heitt�ytyen nojatuoliin.

-- Oletteko jo kuulleet suuren uutisen -- loppuehdotus?

-- Kyll�, olen juuri kertonut kaikesta Marthalle.

-- Sano, is�, luuletko sodan siten tulevan ehk�istyksi? -- kysyin min�

vavisten.
-- En ole koskaan kuullut, ett� sota olisi tullut loppuehdotuksen kautta
ehk�istyksi -- sanoi is�ni tyynnytt�en. -- Vaikka kyll�h�n kirottujen
italialaisten heitti�iden puolelta olisi viisainta my�nty�, eik�
antautua uudelleen Novaran -- -- -- Voi, kunhan ei is� Radetsky olisi
kuollut viime vuonna! Olen varma siit�, ett� h�n, huolimatta
yhdeks�st�kymmenest� ik�vuodestaan, viel� olisi asettunut armeijansa
etunen��n, ja totisesti olisin min�kin l�htenyt mukaan! Meh�n olemme
molemmat jo kerran ennen n�ytt�neet miten italialaista roistov�ke�
kohdellaan, mutta ne eiv�t n�y viel� saaneen kylliksi. Kernaasti minun
puolestani. Meid�n lombardilais-venetialainen kuningaskuntamme tulee
saamaan sangen kauniin lis�n piemontilaisesta alueesta. Jo n�en
ajatuksissani, miten sotajoukkomme marssivat Turiniin.

-- Mutta, is�, sin� puhut aivan kuin sota olisi jo p��tetty ja aivan
kuin iloitsisit siit�? Mutta ajattelepas jos Arnonkin t�ytyy l�hte�
sotaan. -- Ja silm�ni t�yttyiv�t kyyneleill�.

-- Tietysti h�nen t�ytyy, kadehdittavan miekkosen.

-- Mutta minun tuskani -- vaara --?

-- Loruja, vaara! Sodastakin tullaan takaisin, siit� olen min�

todistuksena. Min� olen ottanut osaa useampaan kuin yhteen taisteluun ja
tullut, Jumalan kiitos, haavoitetuksikin joskus, mutta t�ss� olen
kuitenkin hengiss�, koska kerran oli m��r�tty, ett� saisin el��.

-- Mutta ajatteles, jos ei minun rykmentti�ni komennettaisikaan sotaan

-- sanoi Arno.

-- Oi, todellakin -- keskeytin h�nt� iloisesti -- siin�h�n on viel�

toivoa j�lell�!

-- Silloin haen, jos mahdollista on, siirtoa.

-- Hyv�. Hess saapi ylip��llikkyyden, ja h�n on hyv� yst�v�ni.

Syd�meni oli ep�toivoa t�ynn�, enk� kuitenkaan voinut olla ihailematta

noita molempia miehi�. Mill� ilolla he puhuivatkaan tulevasta
sotaretkest�, -- aivan kuin tavallisesta k�velymatkasta. Urhoollinen
Arnoni tahtoi viel�, jollei velvollisuus h�nt� kutsuisi, l�hte� sotaan
vapaaehtoisena, ja minun ylev�mielinen is�ni piti t�m�n aivan
luonnollisena. Koetin rohkaista mielt�ni. T�ytyih�n minun nyt n�ytt�yty�
rakkaitteni arvoisena eik� ajatella muuta kuin: mieheni on sankari.

Nousin reippaasti ja ojensin h�nelle molemmat k�teni:

-- Arno, olen ylpe� sinusta!

H�n painoi k�teni huulillensa, sitte k��ntyi h�n is��n p�in ja huudahti
ilosilmin:

-- Sen tyt�n olet kasvattanut hyvin, appivaari!

* * * * *

Loppuehdotus hylj�tty! Se oli tapahtunut Turinissa huhtikuun 26 p�iv�n�.

Arpa oli siis heitetty -- sota julistettu.
Jo viikon ajan olin valmistautunut siihen, mit� nyt oli tapahtunut,
mutta kuitenkin kohtasi sanoma minua kuin kova isku. Kun Arno ilmoitti
sen minulle, heitt�ysin itkien sohvalle ja k�tkin p��ni tyynyihin.

H�n istahti vierelleni ja lohdutti minua lempe�sti sek� lopetti

sanoilla: -- Ja ajattelepas, kuinka hauskaa, kun tulen takaisin kolmas
t�hti kauluksessa -- ja kenties risti rinnassani.

Mutta min� itkin vaan yh�kin. Kuinka v�h�p�t�iselt� tuntuivat minusta

sek� t�hdet ett� ristit t�ll� hetkell�! Ei edes kymmenenk��n risti�,
jotka peitt�isiv�t tuota kallista rintaa, voisi palkita minulle sit�,
ett� kuula mahdollisesti sen l�vist�isi!

Arno nousi ja suuteli minua lempe�sti otsalle.

-- Nyt minun t�ytyy menn� everstini luo. Itke nyt kylliksi, lapseni,
niin olet rohkea ja iloinen, kun tulen takaisin. Ei suinkaan pieni
vaimoni nyt, kun vaara on silmien edess�, tahtone ottaa minulta pois
kaikkea rohkeutta ja taistelunhalua. Hyv�sti aarteeni! -- Ja h�n meni.

Koetin tyynty�. Niin, olihan velvollisuuteni rohkaista h�nt�, niin hyvin

kuin voin. T�m�h�n on ainoa keino, jolla me, naiset, voimme osoittaa
is�nmaanrakkauttamme, ainoa keino, jolla me voimme tulla osallisiksi
siit� kunniasta, jonka miehemme voittavat taistelutantereella -- eli
oikeammin �tappotantereella�. Sill� tapettuina j��v�t tantereelle sotaan
pakotetut ihmisraukat -- avonaisine, verisine haavoineen -- -- -- ja
niiden sekaan ehk� -- -- -- ��neen nyyhkytt�en ajattelin aatokseni
loppuun.

Kamarineitsyeni, Betty, riensi sis�lle s�ik�htyneen�. H�n oli kuullut

minun huudahtavan.

-- Jumalan t�hden, rouva kreivit�r, mit� on tapahtunut?

Katsoin tytt��n. H�nenkin silm�ns� olivat itkusta punaiset, ja min�

ymm�rsin syyn. H�nkin oli kuullut kauhean uutisen ja h�nen sulhasensa
oli sotilas. Tunsin hartaan halun painaa kovan kohtalon alaista
sisartani syd�nt�ni vastaan.

-- Ei se ole niin vaarallista, lapseni, -- sanoin lohduttaen. -- He

menev�t taisteluun, mutta he tulevat j�lleen takaisin.

-- Eiv�t kaikki, kreivit�r, -- huudahti h�n nyyhkytt�en.

Nyt saapui huoneeseen t�tini ja Betty poistui.

-- Tulin sinua lohduttamaan, Martha, -- sanoi h�n syleillen minua, -- ja

pyyt�m��n sinua, ett� kantaisit koettelemuksesi n�yryydell�.

-- Sin� tied�t siis kaikki -- --

-- Koko kaupunki sen tiet�� ja kaikkialla on suuri ilo. T�m� sota on

hyvin yleisesti tunnettu.

-- Ilo, t�ti Maria?

-- Tietysti, niiden seassa, joilla ei ole ket��n sukulaista armeijassa.

Mutta min� tiesin sinun surusi ja senvuoksi tulin t�nne. Pian tulee
sinun is�sikin, mutta ei lohduttamaan, vaan onnittelemaan sinua. H�nen
mielest��n on se suuri onni Arnolle, ett� h�n saa seurata mukana. Ja
onhan h�n oikeassa. Eih�n sotamiehelle ole mik��n parempi kuin sota.
Sinunkin t�ytyy ajatella asiata silt� kannalta, velvollisuushan on
t�ytett�v� ennen kaikkea! Se, mink� t�ytyy tapahtua -- --

-- Niin, sin� olet oikeassa, t�ti. Se, mink� t�ytyy tapahtua, se mik� on
v�ltt�m�t�nt� -- --

-- Jonka Jumala tahtoo, -- oikaisi t�ti.

-- T�ytyy kest�� lujuudella ja n�yryydell�.

-- Oikein, Martha! Kaikkihan k�y niinkuin sen on kohtalo m��r�nnyt.

Mutta meid�n tulee rukoilla paljo ja hartaasti rakkaitten sotilastemme
puolesta.

Niin, koko sill� ajalla kuin mieheni olisi poissa, tahdoin min�
hartaasti rukoilla Jumalaa k��nt�m��n kaikki kuulat pois rakastetustani.
-- -- K��nt�m��n? Min� s�ps�hdin ehdottomasti. *Kehen ne sensijaan
sattuisivat?* Kentiesi johonkin toiseen, jonka hengen puolesta yht�
hartaat rukoukset olivat yl�s kohonneet? Ja mit� olin
fysiikkatunneillani oppinut luonnonlakien j�rk�ht�m�tt�mist� s��nn�ist�?

-- Niin, t�ti, -- sanoin min� ��neen, keskeytt�en nuo vastakkaiset

lausunnot, jotka ajatuksissani risteiliv�t, -- niin, rukoilkaamme
ahkerasti, ja Jumala on kuuleva rukouksemme, Arno on palaava
vahingoittumatta.

-- Niin, lapseni, -- jatkoi t�ti Maria, -- onnen ja my�t�k�ymisen

p�ivin� unohtaa ihminen helposti vapahtajansa, mutta kun sairaus ja
kuolema uhkaavat meit� ja rakkaitamme, silloin olemme levottomia ja
surullisia -- -- --

-- T�ss� keskeytti h�nt� is�ni, joka riensi sis��n, huudahtaen:

-- He tahtovat selk��ns�, sen lurjukset! No, selk��ns� he saavatkin niin

paljo kuin siet�v�t.

* * * * *

Nyt seurasi myrskyinen aika. Sota �on syttynyt�. Unohdetaan, ett� kaksi
ihmisjoukkiota rient�� toisiansa vastaan tappaaksensa toisensa, ja
k�sitet��n asia aivan kuin joku korkeampi voima pakoittaisi molempia
joukkoja taisteluun. Edesvastaus j�� kokonaan tuon korkeamman voiman
osalle, joka j�lleen puolestansa antaa ainoastaan kansoille m��r�tyn
kohtalon tapahtua. T�llainen ep�selv�, kunnioittava k�sitys on
useammilla sodasta, ja t�llainen oli minullakin. Minulla ei ollut mit��n
erityist� inhon tunnetta itse *sotaa* vastaan, k�rsimykseni oli vaan
seurauksena siit�, ett� rakkaan puolisoni t�ytyi antautua vaaralle
alttiiksi ja minun j��d� kotia ep�tietoon ja pelk��m��n. Koetin
lohduttaa itse�ni ajatellen, ett� Arnon tuli menn� t�ytt�m��n ihmisen
korkeinta ja ylevint� velvollisuutta, ja ett� h�n siten vaan saavuttaisi
kunniaa ja mainetta. -- Siin� ajatuksessa, ett� nyt elin jonkun
erinomaisemman historiallisen tapauksen aikana, oli jotain omituisen
ylent�v��, ja min� kuvittelin mieless�ni, ett� t�st� piti seuraaman
jokin yleismaailmallinen tapaus, jota tulevaiset historian kirjoittajat
k�ytt�isiv�t jonkun historiallisen kertomuksen nimikirjoituksena.

T�m� intoileva mielentila olikin t�h�n aikaan hyvin yleinen. Muusta ei

puhuttu huoneissa eik� kaduilla, muusta ei puhuttu sanomalehdiss�,
muusta ei rukoiltu kirkoissa. Minne ikin� tulikin, n�ki aina samallaiset
liikutetut kasvonilmeet, ja kuuli samat vilkkaat keskustelut
sotatoiveista. Kaikki, mik� muutoin vet�� ihmisten huomiota puoleensa:
teatteri, asioimiset, taide -- oli nyt vaan sivuasioita. Tuntui silt�
kuin ei olisi ollut oikeutta ajatella mit��n muuta nyt, kun sellainen
suuri maailmanhistoriallinen asia tapahtui. Voitoistansa varmat armeijan
p��llik�t, helkkyv�n soiton mukaan pois marssivat sotajoukot,
is�nmaallista innostusta uhkuvat puheet, alituiset vetoamiset hyveeseen,
kunniaan, velvollisuuteen, uljuuteen ja alttiuteen, molemminpuoliset
vakuutukset siit�, ett� kuuluttiin urhokkaimpaan, voittamattomimpaan
kansaan maailmassa, t�m� kaikki levitti sotaan l�hd�n yli omituisen
sankarillisen tunnelman, joka kohotti koko kansan ylpeytt� ja her�tti
jokaisessa yksityisess� sen tunteen, ett� h�n oli suuri kansalainen
suuressa ajassa.

Sellaiset rumat ominaisuudet kuin saaliinhimo, viha, julmuus ja petos

pidettiin kyll� my�skin sodan ominaisuutena, mutta aina ainoastaan
vihollisen puolella, jonka kehnous oli p�iv�n selv�. Jos j�tt��
huomioonottamatta sen, ett� taistelu, jonka nyt piti alkaa,
valtiolliselta kannalta olikin aivan v�ltt�m�t�n, niin oli vastustajan
voittaminen siveellinen velvollisuus, kuritus, joka sivistyneiden tuli
antaa noille italialaisille, noille kevytmielisille, petollisille,
irstaille roistoille! -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Ja tuo Ludvig
Napoleon -- mik� kamalan kunnianhimoinen ja juonitteleva olento! Kun
h�nen huhtikuun 29 p�iv�n� antama julistuskirjansa julkaistiin sanoilla:
�*Adrian mereen asti vapaa Italia*�, her�tti se oikean suuttumuksen
myrskyn. Uskalsin tuoda esiin sen vaatimattoman muistutuksen, ett�
tuohan oli jalomielinen ajatus, jonka t�ytyy Italian is�nmaanyst�viss�
her�tt�� ihastusta, mutta ankaruudella k�skettiin minun olla vaiti. Sit�
uskonkappaletta, ett� Ludvig Napoleon oli aika �konna�, ei saanut, niin
kauvan kun h�n oli meid�n vihollisemme, mill��n tavalla moittia, sill�
kaikki mit� h�n teki, oli jo edelt�p�in kirottua. Taas her�si minussa
hiljainen ep�ilys. Kaikissa historiallisissa kertomuksissa, joita olin
lukenut, olin aina huomannut, ett� kertojan ihailu ja my�t�tunto oli
aina sen puolueen puolella, joka oli tahtonut taistella vapautensa
edest� ja poistaa ylt�ns� vieraan ikeen. En tosin voinut itselleni
oikein selvitt��, mit� tarkoitettiin k�sitteell� �ies� ja mit�
runoilijan aina ylist�m�ll� sanalla �vapaus�, mutta sen verran toki
k�sitin, ett� vapauteen pyrkimys ja ikeen poistaminen t�ll� kertaa ei
ollut it�valtalaisten puolella, vaan italialaisten. Mutta n�ittenkin
arasti lausuttujen ep�ilysteni vuoksi tulin min� tykk�n��n maahan
masennetuksi. Olin onnettomuudekseni taaskin koskettanut yht�
uskons��nt��, nimitt�in sit�, ett� meid�n hallituksemme, s. t. s. se
hallitus, jonka alueella on sattunut syntym��n, ei koskaan voisi tehd�
mit��n, joka on v��rin, vaan ainoastaan levitt�� siunausta; ett� ne,
jotka tahtoivat erota �meist�, eiv�t ole vapauden sankareita, vaan
kapinoitsijoita, ja ett� �me� kaikissa tapauksissa olemme oikeassa.

Toukokuun ensimm�isin� p�ivin� l�ksi se rykmentti liikkeelle, johon Arno

oli siirtynyt. Kello kuusi aamusilla kolkutettiin meid�n ovellemme, ja
min� hyp�hdin yl�s lyhyest�, levottomasta unesta, johon olin vihdoinkin
valvotun y�n j�lkeen vaipunut.

-- Kello on kuusi, herra luutnantti, -- ilmoitti palvelija, jonka oli

k�sketty ajoissa her�tt��.

Arno nousi yl�s. Nyt oli siis eronhetki tullut.

-- Ole nyt uljas, Martha, -- sanoi h�n rohkaisten, -- t�m� matka kest��
korkeintaan kaksi kuukautta, ja sitten olen j�lleen luonasi. Mit�
hittoa, tuhannesta kuulasta sattuu vaan yksi, eik� suinkaan sen tarvitse
juuri minua kohdata. Ovathan muutkin palanneet sodasta, katsopas
esimerkiksi is��si! Ja kerranhan sen kuitenkin t�ytyy tapahtua! Et
suinkaan ole mennyt naimisiin husaariupseerin kanssa siin� luulossa,
ett� h�nell� olisi vaan toimena kaduilla marssiminen ja komealta
n�ytt�minen. Kirjoitan usein sinulle ja kerron, miten raikasta ja
iloista sotael�m� on. Jos jotain surullista olisi tulossa, ei
varmaankaan mieleni tuntuisi niin iloiselta kuin nyt, -- menen vaan
hankkimaan itselleni kunniamerkin, n�etk�s. Hoida nyt vaan itse�si ja
Ruruamme, -- -- jos min� saan ylennyst�, saapi h�nkin pienen arvon
koroituksen. Sano terveisi� pojalle minulta, en halua en�� uudistaa
eilist� hyv�stij�tt��. Ajatteles, kuinka hauskaa, kun h�nen is�ns� sitte
saa kertoa h�nelle suurista voitoista Italian sodassa vuonna 59 -- --
--.

Kuuntelin hartaasti h�nen puhettansa. Nuo lohduttavat lauseet tekiv�t

minulle niin hyv��. Menih�n h�n niin mielell��n ja niin iloisena
taisteluun, -- eik�s siis tuskani ollut itsek�s ja oikeudeton?

Taaskin kolkutettiin ovelle.

-- Aika kiirehtii, herra luutnantti.

-- Olen heti valmis. -- H�n avasi sylins�: -- Nyt, Martha, lemmittyni,

vaimoni, j�� hyv�sti!

En voinut puhua, sana �j�� hyv�sti� ei tahtonut tulla huulieni yli.

Tunsin, ett� en voisi hillit� itse�ni, jos lausuisin nuo sanat, ja min�
en tahtonut h�irit� h�nen levollisuuttaan t�ll� viimeisell� hetkell�.
Tahdoin antaa tuskalleni valtaa vasta sitte, kun olin yksin.

-- Voi hyvin, rakkaani, voi hyvin!

N�in h�nen huulensa vapisevan, n�in h�nen povensa kohoilevan kuin kovan
tuskan k�siss�, -- ja painaen molemmat k�tens� kasvojansa vastaan,
nyyhkytti h�n ��neen.

T�m� oli minulle liiaksi, luulin, ett� kadottaisin j�rkeni. Kiert�en

k�teni h�nen kaulaansa, huusin ep�toivon tuskalla:

-- Arno, Arno, j�� kotiin, j�� kotiin! -- Tiesin pyyt�v�ni mahdottomia

ja kuitenkin rukoilin uudelleen ja yh� uudelleen: j�� kotiin!

-- Herra luutnantti, -- kuului ��ni etuhuoneesta, -- pelk��n, ett�

my�h�stytte!

Viel� suudelma, viimeinen suudelma, ja h�n riensi ulos.

* * * * *

Liinan-nukan nyppiminen, molempien armeijan liikkeitten tarkastaminen

kartalta, sotaa koskevien kysymysten ratkaiseminen sakkilaudalla,
esimerkiksi: It�valta koettaa ja tulee voitetuksi nelj�nnell�
liikkeell�; kirkossa k�yminen ja harras rukoileminen rakastettujen ja
is�nmaan aseitten puolesta; keskustelu sotapaikalta tulevista tiedoista,
-- t�m� t�ytti minun ja omaisteni koko el�m�n n�ihin aikoihin. Kaikki
muut asiat el�m�ss� olivat aivan arvottomia. Kaikki kysymykset paitsi:
kuinka ja koska on sota loppuva? olivat aivan merkityksett� ja arvotta.
Sy�tiin, juotiin, luettiin ja tehtiin askareita, mutta huolimatta
niist�. Ainoat, joilla oli jotain arvoa, olivat Italiasta tulevat
s�hk�sanomat.

Parhaimmat ilon l�hteeni olivat luonnollisesti ne tiedot, joita sain

Arnolta itselt��n. Ne olivat tosin hyvin vaillinaisia; -- kirjeiden
kirjoittaminen ei ollut koskaan ollut h�nen vahvin puolensa, -- mutta ne
t�yttiv�t kuitenkin syd�meni sill� iloisella tiedolla, ett� h�n viel�
oli hengiss� ja vahingoittumatta. S��nn�llisesti eiv�t n�m� kirjeet ja
tiedonannot voineet tulla, sill� usein olivat kaikki liikeneuvot
keskeytetyt, tahi -- kun sattui taistelu -- sotaposti estetty.

-- Kun luettelo kaatuneista julkaistiin, ja min� en ollut muutamiin

p�iviin kuullut Arnosta mit��n, kuinka suurella tuskalla luinkaan
kaatuneitten nimet! -- -- Se oli yht� j�nnitt�v� kuin arpajaislistan
tarkastaminen toivossa ett� on voittanut, mutta p�invastaisessa
tarkoituksessa. Mit� t�ss� listassa etsii, -- on kiitollinen Jumalalle,
jos ei sit� l�yd�.

Kun ensi kerran luin sellaista listaa, en ollut silloin saanut mit��n
tietoja nelj��ntoista p�iv��n -- ja kun huomasin, ettei nimi �Arno
Dotsky� ollut luettelossa, panin k�teni ristiin ja huokasin ��neen:
�Jumalani, min� kiit�n sinua!� Mutta tuskin olin t�m�n sanonut,
ennenkuin tunsin ik��nkuin vihlovan ep�soinnun kiitoksessani. Otin
listan uudelleen k�teeni ja luin j�lleen siin� olevat nimet. Siis
senvuoksi, ett� Adolf Schmidt ja Karl M�ller sek� moni muu, -- mutta
*ei* Arno Dotsky, -- oli j��nyt taistelutantereelle, olin min� kiitt�nyt
Jumalaa. Sama kiitos olisi samalla oikeudella kohonnut taivasta kohden
niiden syd�mmist�, jotka olivat olleet levottomia Schmidtin ja M�llerin
t�hden, jos ne olisivat n�iden nimien sijasta lukeneet nimen Dotzky. Ja
miksi olisi juuri minun kiitokseni taivaalle miellytt�v�mpi kuin heid�n?
Minun ylpeilev� uskoni, ett� Arno olisi tullut pelastetuksi minun
t�hteni ja itsekk�isyyteni, ett� kiitin Jumalaa siit�, ett� en *min�*,
vaan Schmidtin ja M�llerin vaimot vuodattivat katkeroita kyyneli�
lukiessaan t�t� listaa, -- niin, juuri tuo oli se ep�sointu, jonka
tunsin vihlovan syd�nt�ni kiitosta lausuessani.

Samana p�iv�n� sain j�lleen kirjeen Arnolta.

�Eilen oli kiivas ottelu. Valitettavasti, valitettavasti jouduimme

tappiolle. Mutta ole huoletta, rakas Martha, ensi taistelussa me kyll�
voitamme. T�m� taistelu oli ensimm�inen suuri tulikoetukseni. Min�
seisoin keskell� tihe�� kuulasadetta -- -- omituinen tunne -- -- kyll�
se kuitenkin on hirvitt�v��. Mies raukat, jotka kaatuilevat ymp�rill�,
ja joiden t�ytyy antaa maata siin� huolimatta heid�n valituksistaan ja
voivotuksistaan -- -- *c'est la guerre!*[1] Mutta, voi hyvin niin
kauvan, lemmittyni! Kun me kerran Turinissa teemme rauhanehtoja, silloin
tulet sin� minua sielt� hakemaan. T�ti Maria on varmaankin niin hyv� ja
hoitaa sill� aikaa meid�n pient� korpraaliamme.�

[1] T�m� on sota! Suomentaja.

Jos sellaiset kirjeet tuottivatkin valon hetki� el�m��ni, niin olivat
y�t el�m�ni mustia varjopaikkoja. Kun silloin her�sin suloisista
unelmista, jotka hetken lohduttivat minua surussani, muistin taaskin
kauhean todellisuuden kaikkine mahdollisuuksineen, ja min� jouduin niin
hirve��n ep�toivoon, etten voinut uudelleen nukkua useaan tuntiin. En
voinut saada mielest�ni sit� ajatusta, ett� Arno kenties juuri t�ll�
hetkell� lep�si valittaen ja kuolemaisillaan jossain haudassa, haluten
pisaran vett� ja kaipauksella huutaen minua. Ja ainoastaan siten, ett�
koetin kaikin ajatuksineni mietiskell� h�nen takaisin tuloansa tyynnyin
vihdoinkin. Olihan paljo luultavampi, ett� h�n tulisi takaisin, kuin
ett� h�n kuolisi, ja min� kuvittelin mieless�ni pienimpiin
yksityiskohtiin asti j�lleenn�kemisen onnen.

Is�ni oli hyvin alakuloinen. Surusanoma saapui toisensa j�lkeen. Ensin

Montebella, sitte Magenta. Mutta ei ainoastansa h�n, koko Wien oli
alakuloinen. Oli toivottu niin varmasti, ett� saataisiin ainoastaan
voitonsanomia, joiden johdosta vietett�isiin juhlia lippujen
liehunnalla, ja laulettaisiin kirkoissa Te Deumia.[1] Ja sen sijaan
olikin Turin se paikka, jossa liput liehuivat ja papit lauloivat: Herra
Jumala, ylist�mme sinua siit�, ett� olet auttanut meit� voittamaan
ilkeit� *Tedeschi�*.

[1] Kiitos- ja ylistysvirsi�. Suomentaja.

-- Etk� luule is�, ett� tehd��n rauha, jos meik�l�iset viel� joutuvat
tappiolle? -- kysyin min�. -- Siin� tapauksessa min� melkein toivoisin
ett� -- --

-- Etk� h�pe� puhua sellaista! Mieluummin tulkoon seitsenvuotinen, niin,

kolmenkymmenvuotinen sota, kunhan me vaan lopuksi voitamme ja saamme
m��r�t� rauhan ehdot. Mit� varten sin� luulet sotaan ment�v�n, jos niin
pian kuin mahdollista tahtoisi sielt� palata? Silloinhan voisi yht�
hyvin olla sotaan l�htem�tt�.

-- Se olisikin paras, -- sanoin min� huoaten.

-- Mit� pelkurimaisia olentoja te, naiset, kumminkin olette! Ja sin�kin,

joka olet kasvatettu sill� tavoin, ett� sinulla olisi hyv�t k�sitykset
is�nmaanrakkaudesta, ja kunniantunnosta, olet nyt aivan allap�in ja
asetat yksityisen rauhasi korkeammalle, kuin maan kunnian ja
menestyksen. Rakkaus puolisoon ja perheeseen on tosin hyvin hyv�, mutta
sen t�ytyy tulla vasta toiseen sijaan.

-- T�ytyyk� sen!?

Kaatuneitten luettelossa oli jo ollut useitten minun tuttujeni upseerien

nimi�. Muiden muassa er��n minulle rakkaan vanhan naisen poika -- ainoa
poika.

Er��n� p�iv�n� tahdoin menn� rouva-parkaa tervehtim��n, vaikka se

tuntuikin kiusalliselta ja vaikealta. Lohduttaa en h�nt� varmaankaan
voinut, mutta olihan se sent��n rakkaudenvelvollisuus -- ja min� menin.

Kun saavuin rouva Ulsmannin asunnolle, ep�ilin kauvan ennenkuin soitin

ovikelloa. Kun viimeksi olin t�ss� paikassa, oli t��ll� pienet, hauskat
tanssiaiset. Rakastettava, vanha em�nt� oli silloin itse ilo. Illan
kuluessa sanoi h�n kerran minulle: �Martha, me molemmat olemme koko
Wienin kadehdittavimmat naiset: sinulla on komein mies, ja minulla on
ihanaisin poika!� Ja nyt? Olihan minulla tosin viel� mies -- -- kuka
tiesi sit�paitsi? Lenteleeh�n siell� alituisesti tulipommeja ja
kranaatteja, olenhan voinut juuri nyt t�ll� viime hetkell� j��d�
leskeksi. -- -- Rupesin katkerasti itkem��n vanhan rouvan oven takana --
-- nyt olin juuri oikeassa mielentilassa sinne menn�kseni. Soitin,
kukaan ei avannut. Soitin uudelleen. Ei viel�k��n.

Silloin pisti er�s nainen p��ns� toisesta ovesta samassa porstuassa:

-- Soitatte turhaan, neiti, asunto on tyhj�.

-- Mit�? Onko rouva von Ullsmann matkustanut pois?

-- H�net vietiin hulluinhuoneeseen kolme p�iv�� takaperin. -- Ja samassa

paukahti ovi kiinni.

Pari minuuttia seisoin siin� kuin kivettyneen�. Sis�llisen silm�ni

edess� n�in ne kohtaukset, joita t��ll� oli taisteltu. Kuinka
��rett�m�sti vanhusparka on saanut k�rsi�, ennenkuin h�nen tuskansa
muuttui hulluudeksi.

Ja is�ni tahtoi, ett� sota kest�isi kolmekymment� vuotta -- maan

hyv�ksi! Kuinka monta sellaista ep�toivoista �iti� silloin olisikaan
It�vallassa?

Kovin liikutettuna laskeusin portaita alas. P��tin samalla kertaa k�yd�

tervehtim�ss� er�st� yst�v�t�rt�ni, jonka mies samoin kuin minunkin oli
sodassa.

Matkallani kuljin sen rakennuksen ohitse �Herrengassenilla�, jossa

�is�nmaallisen hyv�ntekev�isyysyhdistyksen� huoneusto oli. Siihen aikaan
ei ollut viel� olemassa �Gen�ver-liittoa� eik� �Punaista risti�, mutta
n�iden ihmisyst�v�llisten yhdistysten edelt�j�ksi oli perustettu t�m�
yhdistys, jonka teht�v�n� oli vastaanottaa ja sotatanterelle toimittaa
kaikki ne raha-, liinavaate-, liinannukka-, ja side-lahjat, jotka
haavoitetuille annettiin. Kaikilta haaroilta tulvasi sellaisia lahjoja,
joita varten suuria makasiineja t�ytyi vuokrata. Ja tuskin olivat vanhat
tavarat tulleet l�hetetyiksi, ennenkuin uusia heti kokoontui
makasiineihin.

Astuin sis��n. Tahdoin j�tt�� toimikunnalle sen rahasumman, joka oli

kukkarossani. Kenties voisi se tuottaa jollekin sotamies-raukalle
huojennusta ja apua, ja varjella h�nen �iti�ns� tulemasta hulluksi.

Tunsin johtajan persoonallisesti. -- Onko ruhtinas C. t��ll�? -- kysyin

portinvartijalta. -- Ei t�ll� hetkell�, mutta varapuheenjohtaja, parooni
S. on tuolla ylh��ll�. -- H�n n�ytti minulle tien siihen huoneeseen,
jossa rahalahjoja otettiin vastaan. Kuljin monen salin l�vitse, jossa
pitk�t p�yd�t olivat tavarain peitossa; siin� oli kokoja liinavaatteita,
sikaareja, tupakkaa, ja varsinkin suuria vuoria liinannukkaa. Minua
v�risytti. Miten paljo verta t�ytyik��n vuotaa taistelutanterella, ett�
kaikki tuo liinannukka tulisi k�ytetyksi! Ja minun is�ni tahtoisi --
ajattelin min� j�lleen -- ett� sota kest�isi kolmekymment� vuotta. Maan
hyv�ksi? Kuinka monen, maan parhaan pojan, onkaan silloin t�ytynyt
kuolla haavoihinsa?

Parooni S. otti kiitollisuudella vastaan lahjani ja vastasi kysymyksiini

yhdistyksen vaikutuksesta. Juuri meid�n keskustellessamme tuli er�s mies
sis��n ilmoittaen, ett� maaseudulta oli juuri tulossa kaksi kuormaa
l�hetyksi�. Istahdin odottamaan n�iden tuloa.

Samassa astui huoneeseen er�s hyvin vanha herra ja pani p�yd�lle sadan
guldenin setelin. -- Sallikaa minunkin antaa v�h�inen korteni jaloon
toimeenne, herra parooni. Olen itse vanha sotilas ja tied�n sen vuoksi
kuinka siunausta tuottava teid�n apunne on noille mies-paroille. Otin
osaa sotaretkiin vuosina 9 ja 13; silloin ei ollut viel� olemassa mit��n
is�nmaallista hyv�ntekev�isyysyhdistyst�, silloin ei l�hetetty t�ysi�
kirstuja sidevaatetta ja liinannukkaa haavotetuille. Kuinka monen
t�ytyik��n silloin, sittekuin v�lsk�rien varastot loppuivat,
verenvuodosta kuolla! Te ette itse tied�, miten paljo hyv�� teette. --
Ja kaksi suurta kyynelt� vier�hti vanhuksen valkoiselle parralle.

��ni� ja astuntaa kuului toisesta huoneesta, ovet avattiin, ja er�s

kaartilainen ilmoitti: h�nen majesteettinsa keisarinna.

Varapresidentti riensi ulos, tavallisten juhlamenojen mukaan vastaan

ottamaan korkeata vierasta portaiden edess�. Syrj�isest� paikastani voin
n�hd� tuon nuorekkaan vartalon, joka yksinkertaisessa k�velypuvussaan
n�ytti viel�kin suloisemmalta kuin loistavissa hovijuhlien puvuissa.

-- Olen tullut t�nne, -- sanoi h�n k��ntyen parooni S:n p�in, -- koska
keisari on minulle kertonut kuinka hy�dyllisi� ja tervetulleita teid�n
yhdistyksenne lahjat ovat olleet. Tahdoin itse saada tietoja yhdistyksen
toiminnasta sek� sit�paitsi tuoda sille ilmi keisarin kiitollisuuden.

Sen j�lkeen antoi h�n presidentin selitt�� itselleen tarkoin yhdistyksen

toiminta-tavan, ja katseli sitte tavaral�ji�.

-- Katsokaapas vaan, kreivit�r, -- sanoi h�n ylihovimestarinnalle, joka

h�nt� seurasi, -- miten kunnollinen ja hyvin ommeltu t�m� paita on. --
H�n puheli tyytyv�isesti kaikesta, ja pois menness� kuulin h�nen
sanovan: Se on kaunis, is�nmaallinen yritys, joka sotamiespoloisille --
-- --

Loppua en voinut kuulla. �Sotamies-poloisille�, ne sanat kaikuivat kauan

korvissani, h�n oli lausunut ne niin l�mp�isell� osanotolla. Niin,
todellakin *poloiset*! Ja kuta enempi heid�n kohtaloansa koeteltiin
huojentaa, sit� parempi. Mutta -- v�l�hti p��h�ni ajatus -- jollei noita
teurastusuhri-poloisia ollenkaan l�hetett�isi taisteluun, eik� *se*
olisi viel� parempi?

Karkoitin t�m�n ajatuksen mielest�ni -- -- senh�n t�ytyy niin olla.

Eih�n ole olemassa mit��n muuta puolustusta sodan kauhuja vastaan kuin
tuo pieni sana �t�ytyy�.

Sanoin j��hyv�iset ja menin. Sivumennen pist�ysin yhteen kirja- ja

taidekauppaan ostaakseni itselleni uuden Pohjois-Italian kartan. Paitsi
minua oli puodissa paljo muita ostajia, jotka kaikki halusivat karttoja
ja kuvia sotakent�lt� ja muuta sellaista. Nyt tuli minun vuoroni.

-- Kenties tekin haluatte sota-alueen karttaa?

-- Olette arvannut oikein.

-- Eip� se olekaan vaikeata. Ihmiset eiv�t osta nyky��n juuri mit��n

muuta. -- Ja k��ntyen er��seen herraan p�in, joka seisoi minun
vieress�ni, sanoi h�n: -- Nyt on huonot ajat kaikilla kustantajilla ja
kaunokirjailijoilla, ei kukaan huoli tiedollisista toiminnoista. Nyt on
huonot ajat kirjailijoilla ja kirjakauppiailla.

-- Ja kansalla my�s, -- lis�si puhuteltu, -- jolle tuollainen

v�linpit�m�tt�myys tuottaa henkisen rappiotilan -- -- --

Ja minun is�ni tahtoisi, -- ajattelin kolmannen kerran, ett� sota

kest�isi kolmekymment� vuotta maan hyv�ksi!

-- Siis k�ypi liikkeenne huonosti? -- kysyin min� ��neen.

-- Oo, ei ainoastaan minun vaan kaikkien, melkein kaikkien, -- vastasi

kirjakauppias. -- Poikkeuksena ovat ne kauppiaat, jotka toimittavat
armeijalle tarpeelliset varat, mutta kaikille muille tuottaa sota
sanomattoman vahingon. Kaikki pys�htyy: ty� tehtaissa, ty� vainioilla,
lukematon joukko ihmisi� j�� ty�tt�m�ksi. Arvopaperit kadottavat
arvonsa, korko kasvaa, kaikki ty�nhalu veltostuu, lukuisat liikemiehet
tekev�t vararikon -- -- lyhyesti, kaikkialla on kauhea kurjuus.

Ja minun is�ni tahtoisi -- -- uudistin itsekseni j�tt�ess�ni

kirjakaupan.

* * * * *

Tapasin yst�v�tt�reni kotona. Kreivit�r Lori Griesbach oli enempi kuin

yhdess� asiassa toverini onnettomuudessa. Kenraalin tyt�r, niinkuin
min�kin, upseerin vaimo, niinkuin min�kin, ja nyt �el�v�n miehen leski�,
niinkuin min�kin. Yhdess� suhteessa voitti Lori minut, h�nell� ei ollut
sodassa ainoastaan miehens�, vaan my�skin kaksi velje�ns�. Mutta h�n ei
ollut niin h�t�inen luonteeltaan. H�n oli t�ydellisesti vakuutettu, ett�
h�nen rakkaansa olivat er��n, h�nen hyvin kunnioittamansa pyhimyksen
suojeluksen alla, ja toivoi heit� siis varmasti takaisin.

H�n otti minun vastaan avoimin sylin.

-- No, Jumala siunatkoon sinua, Martha, olipa se kiltisti, ett� tulit

minua tervehtim��n! Mutta sin� n�yt�t niin kalpealta ja riutuneelta, et
suinkaan liene saanut ik�vi� tietoja sodasta?

-- En, Jumalan kiitos, mutta onhan kaikki niin surullista.

-- Niin, min� ymm�rr�n, sin� tarkoitat tappioita. Mutta ei ole syyt�

surra sit� aivan paljo, ensi sanoma voipi tuoda tiedon voitosta.

-- Voitto taikka tappio, -- onhan sota itsest�ns� jo niin hirvitt�v�.

Eik�s olisi parempi, jos ei sotia olisi lainkaan?

-- Mit�varten olisi sitte sotilaita?

Mietin hetkisen. -- Niin, silloin ei niit� varmaan olisikaan.

-- Miten lapsellisesti sin� puhut? Sep�s olisi suloista el�m��. Vaan

siviili�, hui, minua v�risytt��, kun sit� ajattelen. Mutta se on onneksi
mahdotonta!

-- Mahdotonta? Niin, sin� olet varmaankin oikeassa, *tahdon* sen uskoa.

Muutoin en voisi k�sitt��, miksi se ei olisi tapahtunut jo kauan
takaperin.

-- Mik� olisi tapahtunut?

-- Sodan poistaminen. Mutta -- -- yht� hyvin voisin puhua

maanj�ristyksien poistamisesta.

-- En ymm�rr� sinua. Mutta itse puolestani olen iloinen t�m�n sodan

syttymisest�, koska toivon Ludvigin saavan siell� tilaisuutta kunnostaa
itse�ns�. Ja veljillenikin on se hyv� asia. Olen aivan tyyni heid�n
puolestaan; heill� on kaikilla kolmella siunattu lumouskalu -- -- �iti
on itse ripustanut ne heid�n kaulaansa.

-- Millaiseksi sin� sitte ajattelet tuollaista sotaa, Lori? Uskotko,

ett�, jos jokaisella miehell� on lumouskalu, kuulat, jotka molemmilta
puolin ammutaan, katoavat pilviin, tekem�tt� mit��n vahinkoa?

-- En ymm�rr� sinua. Sin� olet niin laimea uskossasi, sit�p� t�ti

Mariakin valittaa -- --

-- Miksi et vastaa kysymykseeni?

-- Siksi, ett� se sis�lt�� ivaa sellaisista asioista, jotka ovat minulle

pyhi�.

-- Ivaa? Kaukana siit�. Tahdon vaan, ett� ottaisimme asian mietitt�v�ksi

j�rkev�sti.

-- Mutta sin� tied�t kyll�, ett� on synti antaa j�rjen tuomita

sellaisissa asioissa, jotka ovat niin paljoa ylemp�n� meit�.

-- Sin� voit olla oikeassa, Lori, ja min� vaikenen. Mit� auttaakaan

tuumaileminen ja miettiminen. Joku aika sitte on ep�ilyksi� entisten
vakaumusteni oikeudesta ruvennut tulemaan mieleeni ja ne ovat tuottaneet
minulle k�rsimyksi�. Jos en en�� voisi uskoa sit�, ett� t�m�n sodan
aloittaminen oli v�ltt�m�tt�m�n tarpeellista ja edullista, niin en voisi
koskaan antaa anteeksi niille, jotka -- -- --

-- Sin� tarkoitat Ludvig Napoleonia -- niin, h�n on tosiaankin aika

vehkeilij�!

-- H�n, taikka joku muu, seh�n on aivan yhden tekev�. Mutta min�
tahtoisin olla varmasti vakuutettu siit�, etteiv�t ylip��ns� ihmiset ole
alkaneet t�t� sotaa, vaan ett� se on puhjennut itsest��n -- -- niinkuin
lavantauti tahi tulirokko -- --

-- Kuinka kiihoittunut sin� olet, yst�v�ni. Puhelkaamme j�rkev�sti, ja

kuuntele sin� nyt tyynesti minua. Sota on pian lopussa, ja silloin
tulevat meid�n miehemme takaisin ratsumestareina. Ja min� aijon
houkutella Ludvigin tulemaan minun kanssani johonkin kylpylaitokseen, se
tekee h�nelle hyv�� kestettyjen vaivojen per�st� ja minulle my�s pitk�n
ik�v�n ja ep�toivon j�lkeen. Sill� �l� luulekaan, etten min� olisi
levoton ja ep�toivossa. Voisihan Jumala tahtoa, ett� joku rakkaistani
kaatuisi, -- ja jos se onkin ihana ja kadehdittava kuolema -- kunnian
tanterella -- keisarin ja is�nmaan edest� -- --

-- Sin�h�n puhut niinkuin paras armeijak�sky.

-- Niin olisi se kuitenkin hirmuista. Ajatteleppas v�h�n �iti-raukkaa,
jos Kustaalle tai Kaarlelle jotain tapahtuisi -- -- mutta �lk��mme
puhuko en�� siit�. Siis virkisty�ksemme kaikista rasituksista, koetan
saada toimeen hauskan kylpyretken johonkin -- mieluimmin Karlsbadiin --
--

T�ss� tulimme keskeytetyksi. Palvelija tuli sis��n tuoden kirjeen.

-- Kustaalta! -- huudahti Lori iloisena, rikkoen sinetin.

Luettuaan muutaman rivin huudahti h�n tuskan murtamana, kirje putosi

h�nen k�dest��n, ja h�n heitt�ysi itkien kaulaani.

-- Lori, yst�v�ni, mit� on tapahtunut? -- kysyin liikutettuna. --

Miehesi? --

-- Oi Jumalani, Oi Jumalani! -- valitti h�n. -- Lue itse!

Otin yl�s kirjeen ja aloin lukea. Voin aivan tarkalleen kertoa sen
sis�ll�n, sill� joku aika my�hemmin pyysin Lorilta kirjeen lainaksi
saadakseni mukailla sen p�iv�kirjaani.

-- Lue ��neen -- pyysi Lori -- min� en ole viel� lukenut loppuun.

Tein niinkuin h�n k�ski.

Kirje kuului:

�Rakas sisar! Eilen oli tulinen ottelu, siit� tulee pitk� tappiolista.
Mutta ett� �iti ja sin� ette vasta siit� saisi tiet��, mik� vahinko
meit� on kohdannut, ja ett� sin� v�hitellen voisit valmistaa �iti�
vastaan ottamaan sanomaa, tahdon heti sinulle ilmoittaa, ett� niiden
joukossa, jotka ovat kaatuneet is�nmaan puolesta, on my�skin meid�n
uljas veljemme Kaarle.� -- Keskeytin t�ss� syleill�kseni Lori-parkaa.

-- Siihen asti olin ehtinyt -- sanoi h�n hiljaa.

Min� luin eteenp�in: �Miehesi on vahingoittumatta ja min� my�skin;

kadehdin Kaarlen sankarikuolemaa! H�n kaatui taistelun alussa ja ei siis
onneksi saanut tietoa siit� surullisesta asiasta, ett� olemme j�lleen
joutuneet tappiolle. On se sangen katkeraa. N�in h�nen kaatuvan, sill�
ratsastimme vieretyksin. Laskeusin heti alas hevosen selj�st�
auttaakseni h�nt�. Yksi ainoa katse -- ja h�n oli kuollut. Kuula oli
luultavasti l�vist�nyt syd�men tahi keuhkon -- h�n kuoli �kki�, ilman
tuskia. Kuinka monen t�ytyyk��n maata tuntikausia tuskissansa kauheassa
sotamelussa, ennenkuin kuolema heid�t vapauttaa! Se oli kauhea p�iv�;
yst�vi� ja vihollisia, enempi kuin tuhat ruumista lep�si sotatanterella.
Kuolleitten seassa l�ysin monta tuttavaani, my�skin -- (t�ss� minun piti
k��nt�� lehte�) -- Arno Dotzkyn -- --� tainnuksissa vaivuin lattialle.

* * * * *

-- Nyt on kaikki ohitse, Martha. Solferino on ratkaissut kohtalomme, me

olemme voitetut!

N�in sanoen riensi is�ni er��n� aamuna siihen paikkaan puutarhassa,

jossa istuin ty�skennellen varjoisten lehmusten alla.
Olin palannut pikku Ruruni kanssa nuoruuteni kotiin, ja kahdeksan p�iv�n
kuluttua siit� tapauksesta, joka oli kohdannut minua, muutti perheeni
Grunitziin, Ala-It�vallassa olevalle maatilallemme, ja min� seurasin
mukana. Yksin�isyydess� olisin vaipunut hirve��n ep�toivoon, mutta nyt
olivat he kaikki ymp�rill�ni, samalla tavoin kuin ennen naimisiin
menoani, is�, t�ti Maria, pieni veljeni ja kaksi melkein t�ysikasvuista
sisartani. Kaikki koettivat he tehd� mit� voivat huojentaakseen suruani,
ja kaikki kohtelivat he minua jonkinlaisella kunnioituksella, joka teki
minulle hyv��.

L�hempi� tietoja Arnon kuolemasta ei minulla silloin ollut. H�net oli

l�ydetty kuolleena, h�net oli tunnettu ja haudattu -- siin� oli kaikki,
mit� olin saanut tiet��. H�nen viimeinen ajatuksensa lensi kyll� minun
ja h�nen pienen poikansa luo, ja h�nen lohdutuksensa viimeisell�
hetkell� oli varmaankin: olen tehnyt velvollisuuteni -- *enempi* kuin
velvollisuuteni.

-- Me olemme voitetut -- uudisti is�ni synk�sti, istuutuen vierelleni.

-- Siis ovat ihmiset uhratut turhaan -- keskeytin min� huoaten.

-- Kaatuneet ovat onnellisia, koska ne eiv�t tied� siit� h�pe�st�, joka

meit� on kohdannut. Mutta me tulemme kyll� kostamaan, vaikka nyt onkin
tilap�isesti tehty rauha.

-- Oi, Jumalalle olkoon kiitos, -- huudahdin min�. -- Minulle se on

liian my�h��n -- mutta tuleehan tuhat muuta s��stetyksi.

-- Sin� ajattelet ainoastaan itse�si ja yksityisi� henkil�it�. Mutta

t�m� asia koskee It�valtaa.

-- Ja eik�s It�valta ole muodostunut vaan yksityisist�?

-- Lapseni, katsos, valtakunnan, valtion el�m� on pitempi ja

merkillisempi kuin yksil�n. N�m� katoavat, polvi polvelta, mutta
valtakunta el�� edelleen ja kehittyy, kasvaa voimassa ja arvossa, tahi
kutistuu ja menee takaperin, jos toiset valtakunnat saavat siit� voiton.
Siksi on valtakunnan menestys ja voima suurin ja pyhin tarkoitusper�,
mihin is�nmaan yst�v�n tulee pyrki� ja jonka edest� h�nen milloin
hyv�ns� tulee olla valmis uhraamaan henkens�.

Min� teroitin n�m�t sanat muistooni voidakseni my�hemmin kirjoittaa ne

p�iv�kirjaani. Sill� niiss� tuli mielest�ni niin voimakkaasti esiin
juuri ne aatteet, joita oppiajallani olin historian oppikirjoista
saanut, ja jotka nyt pitk�ll� tuskan ja surun ajalla olivat mielest�ni
unohtuneet. Mutta nyt tahdoin uudelleen tarttua niihin kiinni saadakseni
lohdutusta siit� ajatuksesta, ett� puolisoni oli kaatunut taistelussa
hyv�n asian puolesta, ja ett� oma onnettomuuteni oli osa samasta
suuresta asiasta.

Kuinka mielt� ylent�v�sti, joskin tuskallisesti, oli minuun vaikuttanut

se suuremmoinen surujuhla, joka p�iv�� ennen pois matkustamistamme
vietettiin Stephanin tuomiokirkossa! Se oli sielumessu kaatuneille.
Keskell� kirkkoa oli korkea katafalkki, joka oli kaunistettu sodan
tunnusmerkeill�: lipuilla ja sota-aseilla. Urkulehterilt� tulvailivat
ihanan �reqviemin� s�velet, jota siell� laulettiin, ja melkein kaikki
l�sn�olevat, suurimmaksi osaksi mustiinpuettuja naisia, itkiv�t ��neen.
Ja jokainen niist� ei itkenyt ainoastaan sit� ainoaa, jonka oli
kadottanut, vaan kaikkia muitakin, jotka olivat saaneet saman kuoleman.
Neh�n olivat kaikki, nuo nuoret ihmisraukat, uhranneet henkens� meid�n
edest�mme, se tahtoo sanoa, is�nmaan kunnian ja menestyksen edest�.
Eloon j��neet sotilaat, kaikki Wieniss� olevat kenraalit ja upseerit,
olivat l�sn� ja t�yttiv�t koko kirkon per�alan, ja kaikki olivat he
valmiit seuraamaan kaatuneita tovereitansa ep�ilem�tt�, pelk��m�tt�.
Pyh�nsavunh�yryjen, pauhaavien urun s�velten, yhteisen tuskan tuottamien
kyynelten mukana kohosi varmaankin mieluisa uhri taivaaseen, ja
sotajoukkojen herra oli varmaankin antava siunauksensa jokaiselle
niist�, joiden edest� t�m� surujuhla vietettiin.

Niin ajattelin silloin, ainakin olen n�ill� sanoilla juhlallisuuden

p�iv�kirjaani kirjoittanut.

Noin pari viikkoa Solferinon tappion j�lkeen tuli tieto siit�, ett�
rauhansopimus oli allekirjoitettu Villafrankassa. Is�ni koetti kaikilla
tavoin selitt�� minulle, ett� t�m� rauhanteko oli valtiollisessa
suhteessa aivan v�ltt�m�t�n, jonka j�lkeen min� vakuutin, ett� min�
kaikissa tapauksissa olin iloinen, ett� taistelu ja murhaaminen nyt oli
loppunut. Mutta hyv� is�ni ei t�st� h�mm�stynyt, vaan jatkoi
puolustelevia selityksi��n.

-- �l� luule, ett� me pelk��mme! -- Vaikka n�ytt��kin nyt silt� kuin

my�ntyisimme, niin emme kuitenkaan unohda, mit� arvomme vaatii. Me
luovumme nyt tilap�isesti Lombardiasta, mutta pid�mme Venedigin ja
varjelemme siten etel�-italialaiset valtiot ja pyh�n istuimen. Aivan
valtiollisista syist� ja eurooppalaisen tasapainon vuoksi olemme me --
--

* * * * *

Nelj� vuotta on kulunut. Molempien nuorten sisarteni -- seitsenm�ntoista

ja kahdeksantoista vuoden vanhojen -- oli vuoro tulla esitellyksi
hovissa, ja sen johdosta p��tin min� j�lleen n�ytt�yty� seurael�m�ss�.

Suuri l��k�ri, aika, oli tehnyt teht�v�ns� ja v�hitellen huojentanut

tuskani ja kaipaukseni.

Ep�toivo muuttui suruksi, suru vienontui, vieno suru muuttui

k�rsiv�llisyydeksi ja t�m� vaihtui j�lleen uudistuvaan el�m�nhaluun.
Er��n� aamuna huomasin, ett� olinkin ylip��ns� hyvin kadehdittavassa
asemassa: kahdenkymmenkolmen vuoden vanha, kaunis, rikas, ylh�inen,
pienen soman pojan �iti, lemmekk��n perheen j�sen -- eik�s siin�
kaikessa viel� ollut syyt� iloitsemaan el�m�ss�.

Lyhyt avioel�m�ni oli takanani menneisyydess� niinkuin unelma. Olin

ollut hyvin onnellinen, puolisostani eroaminen oli tuottanut minulle
katkeraa surua, h�nen kuolemansa raivoisaa tuskaa -- mutta t�m� kaikki
oli nyt ohitse. Rakkauteni ei ollut niin kovin kiinni kasvanut
sis�llisen ihmiseni kanssa, etten olisi voinut kest�� vahinkoa, joka
minua oli kohdannut, sill� yhteisel�m�mme aika oli ollut niin lyhyt.
Enk� min� my�sk��n ollut h�nelle ollut *kaikki*, sill� jos olisin sit�
ollut, ei h�n olisi niin iloisella mielell� minua j�tt�nyt ilman mit��n
pakkoa -- h�nen komppaniansa ei tullut lainkaan sotaan komennetuksi.
Sit� paitsi olin min� niiden nelj�n vuoden kuluessa paljo muuttunut,
henkinen n�k�piiri oli laajentunut, olin saanut toisia mielipiteit� ja
hankkinut uusia tietoja. Ja siten olisi h�n -- jos h�n olisi voinut
j�lleen eloon her�t� -- monessa suhteessa ollut nykyiselle el�m�lleni
vieras.

-- Miten oli t�m� muutos minussa tapahtunut? Niin, seuraavalla tavalla.

Vuosi oli kulunut Arnon kuolemasta. Ep�toivo -- ensim�inen aste -- oli

muuttunut suruksi, syv�ksi syd�nt� polttavaksi suruksi. En tahtonut
kuulla puhuttavankaan siit�, ett� haihduttaisin suruani seurael�m�ss�.
Ainoa, mink� t�hden tahdoin el��, oli pieni poikani. Voidakseni kerran
olla h�nelle hyv�n� opettajana tahi ainakin seurata h�nen opintojansa,
tahdoin hankkia itselleni tietoja niin paljo kuin mahdollista ja
senvuoksi antausin taas tarkastamaan niit� aarteita, joita l�ytyi linnan
kirjastossa. Varsinkin ik�v�in saada j�lleen alkaa vanhoja, rakkaita
historian-opintojani. Viime aikoina, jolloin sota oli vaatinut minulta
ja yst�vilt�ni niin suuria uhreja, oli entinen innostukseni sangen
suuressa m��r�ss� laimentunut, ja nyt toivoin saavani sit� j�lleen
virkist�� sopivan kirjallisuuden avulla. Ja todellakin: kun olin lukenut
muutamia sivuja voittorikkaista taisteluista, urhollisuudesta ja
sankarikuolemasta ja muusta sellaisesta, oli minusta monta kertaa oikein
lohdullista ajatella, ett� Arnon kuolema ja minun oma suruni olivat osa
sellaisen suuren historiallisen tapauksen sis�ll�st�. Sanoin �monta
kertaa� -- ei aina. Sill� en voinut en�� koskaan kokonaan antautua
sellaiseen tunnelmaan, jossa muinoin toivoin voivani olla Orleansin
neitsyen asemassa. Niiss� kiihkeiss�, kehuvissa kirjoituksissa sodan
urhot�ist� oli minusta nyt paljo, paljo petollisuutta ja tyhjyytt�,
varsinkin kun samalla kertaa mieleeni muistuivat kaikki ne onnettomuudet
ja kauhut, jotka sotaa seurasivat.

Pian olin lukenut kaikki kirjastossamme l�ytyv�t historialliset teokset.

Pyysin sen vuoksi kirjakauppiastamme l�hett�m��n jotain uutta
historiallista teosta katsottavaksi. H�n l�hetti minulle silloin
�History of Civilization in England�[1]. �Teos ei ole t�ydellisesti
valmis�, kirjoitti kirjakauppias, �mutta t�h�n liitetyt kaksi nidosta,
jotka ovat sille johdantona, ovat itsess�ns� kokonaisuus ja ovat koko
sivistyneess� maailmassa her�tt�neet suurta huomiota. Sanotaan, ett�
kirjoittaja on t�ss� laskenut peruskiven aivan uuteen historian
ymm�rt�miseen.�

[1] Englannin sivistyshistoria. Suomentaja.

Niin, todellakin, kokonaan uuteen. Kun olin lukenut ja uudestaan lukenut

n�m� kaksi nidosta, tuntui minusta kuin olisin ollut henkil�, joka on
el�nyt koko el�m�ns� ahtaassa laaksossa ja tulee ensi kerran viedyksi
korkealle vuoren kukkulalle, josta h�n voi vapaasti n�hd� laajalle
maiden ja merien yli. En tahdo sanoa ett� min�, kolmenkolmatta vuotias,
joka olin ainoastaan saanut tavallisen, pintapuolisen tytt�-kasvatuksen,
ymm�rsin kirjan kaikessa laajuudessaan, mutta sen vieh�tys valtasi
minut. Huomasin, ett� minun ahtaan laaksoni ulkopuolella oli suuri,
suuri maailma, josta en t�h�n asti ollut mit��n aavistanut. Vasta sitte
kun viidentoista, kahdenkymmenen vuoden kuluttua j�lleen luin t�m�n
kirjan, ja sitte kun olin tutkinut muutamia muita samassa hengess�
kirjoitettuja teoksia, voin ehken rohjeta sanoa, ett� olin sen
ymm�rt�nyt. Mutta *yksi* asia selveni minulle jo silloin: ihmiskunnan
historiaa eiv�t m��r��, niinkuin ennen ajateltiin, kuninkaat ja
valtiomiehet, sodat ja valtioliitot, vaan ihmis�lyn v�hitellen tapahtuva
kehitys. Polvesta polveen kulkeva *ihailu*, jolla muut historian
kirjoittajat olivat tavallisesti kuvanneet mahtavien valloittajien ja
maanh�vitt�jien el�m�nvaiheita, puuttui kokonaan Bucklen historiasta,
p�in vastoin n�ytt�� h�n toteen, ett� sotilass��dyn arvo on
p�invastaisessa asemassa jonkun kansan sivistyskantaan: kuta l�hemp�n�
barbari- eli raakalaistilaa ollaan, sit� useammin tavataan
molemminpuolista taistelua, sit� ahtaammat ovat rauhan rajat: maakunta
maakuntaa, kaupunki kaupunkia, perhe perhett� vastaan. H�n panee
erityisesti painoa siihen, ett� ihmiskunnan edistyess� on *rakkaus*
sotaan enempi, kuin itse sota, v�hentym�ss�. Olinhan min�kin lyhyell�
kehitysajallani ehtinyt huomata, miten tuo rakkaus ja ihailu yh� enempi
oli alkanut muuttua vastenmielisyydeksi. Ja jos olinkin usein koettanut
ehk�ist� t�t� vastenmielisyytt�, ajatellen ett� se on arkamaista ja
oikeudetonta, niin huomasin nyt, ett� se oli vaan kaiku ajan hengest�,
sek� ett� monella oppineella ja ajattelevalla oli sama k�sitys kuin
minullakin.

Siis olin min� Bucklen *History of Civilization*'issa l�yt�nyt juuri

p�invastaisia ajatuksia kuin mit� olin etsinyt, ja kuitenkin pidin t�t�
l�yt��ni voittona. Tunsin ett� t�m� minua jalostutti ja tyynnytti.
Kerran koetin is�ni kanssa puhua t�st� asiasta, mutta h�n ei minua
lainkaan ymm�rt�nyt. H�n ei tahtonut tulla kanssani vuorelle -- se
tahtoo sanoa, h�n ei tahtonut lukea kirjaa, ja olihan silloin turha
keskustella niist� mielipiteist�, joita siin� esille tuotiin.

Nyt seurasi toinen aste mielentilassani, jolloin suru alkoi muuttua

alakuloisuudeksi. Silloin luin ja tutkin viel� hartaammin. Bucklen
teoksesta olin saanut halua miettimiseen ja sit� lukiessani olin saanut
oppia tuntemaan ylev�mpi� ajatuksia maailmasta ja siin� olevista
esineist�. Tahdoin yh�kin viel� t�llaista nautintoa ja sen vuoksi annoin
monen samallaista henke� sis�lt�v�n kirjan seurata t�t� ensim�ist�.
Hartaus, jolla antausin lukemiseeni, ja hupi, jonka se minulle tuotti,
vaikutti suuresti siihen, ett� alakuloisuus katosi ja nelj�s aste
valloitti mielentilani. Mutta samalla kuin aloin j�lleen saada takaisin
entisen el�m�nhaluni, tunsin, etteiv�t kirjat minua en�� t�ysin
tyydytt�neet, ja ett� minun tulisi el�m�st�, todellisesta el�m�st� etsi�
ja l�yt�� tukea uudelle katsantotavalleni ja saada vapaampi ala
edistyv�lle kehitykselleni. Katsoen minun kasvatukseeni ja suku-asemaani
ei minulla ollut muuta tilaisuutta siihen kuin -- seurael�m�.

Siis talvella 1863 p��tin min� j�lleen ottaa siihen osaa ja samalla
saattaa sinne molemmat nuoret sisareni.

* * * * *

Sisareni ja min� huvittelimme oikein syd�men pohjasta, min� en suinkaan

v�hemmin kuin he. Olihan erinomainen nautinto ett�, sitte kun oli
viett�nyt nelj� vuotta mit� yksitoikkoisinta maailmasta eroitettua
el�m��, yht�kki� tulla iloisten juhlien py�rteen keskukseen, saada
puhella etevien henkil�iden kanssa sek� saada vastaanottaa paljo -- niin
miksi en sanoisi sit� -- ihailua ja hellyytt�. Minun ymp�rist�ss�ni oli
useamman kuin yhden kerran tehty viittauksia siihen suuntaan, ett� minun
pit�isi menn� naimisiin, mutta kaikissa niiss� nuorissa herroissa, jotka
ymp�r�iv�t minua ja sisariani, ei ollut yht�k��n, joka olisi tehnyt
mit��n syv�llisemp�� vaikutusta minuun. Tunsin, ett� niiden ja minun
v�lill� oli aita, jonka opiskeluni ja miete-el�m�ni niin� nelj�n�
yksin�isen� vuotena oli muodostanut. Kaikilla noilla loistavilla
nuorilla herroilla, joiden suurin harrastus oli urheilu, peli, tanssi,
kurtiisi ja kunnianhimo, ei ollut v�hint�k��n k�sityst� niist� asioista,
joihin minun ajatukseni olivat kiintyneet ja joista minun henkeni oli
saanut niin runsasta ravintoa. Tunsin, ett� jos syd�meni viel� kerran
tuntisi rakkautta, tulisi rakkauteni esineen t�ydellisesti vastata minun
vaatimuksiani.

Mutta min� ty�skentelin paljo pikku Rudolfini ja omien opintojeni

kanssa. Mihink��n erityisen laajoihin erikoistutkimuksiin en ryhtynyt,
mutta koetin aina pit�� kehityst�ni ajan henkisten virtausten tasalla.
Hankin itselleni etevimm�t maailmankirjallisuuden tuotteet, ja luin
kaikki tieteellisetkin kirjoitukset �Revue des deux mondes�issa ja
muissa samanlaisissa aikakauskirjoissa. N�ist� opinnoista oli tosin
seurauksena, ett� juopa samanik�isteni ja minun v�lill�ni yh� kasvoi ja
suureni, mutta sit� ei voinut auttaa. Olisin mielell�ni avannut oveni
muutamille kirjallisuuden ja tieteen etevimmille edustajoille, mutta se
ei voinut k�yd� p�ins�; �porvarillisia� aineksia ei otettu vastaan
It�vallan hienoimmassa niin sanotussa �seurael�m�ss�. T�m� tapa on
sittemmin muuttunut, mutta siihen aikaan, josta min� nyt puhun, oltiin
viel� hyvin tarkkoja t�ss� suhteessa; se joka ei ollut tullut
esitellyksi hovissa tahi voinut esiintuoda v�hint��n kuuttatoista
sukupolvea, suljettiin ilman enemp�� pois seurael�m�st�. Ja toiselta
puolen en tahtonutkaan tuoda �lyn ja tiedon miehi� n�iden kreivitt�rien,
kenraalien ja vanhojen aatelisneitien sekaan, jotka eiv�t puhuneet
muusta, kuin siit� miss� eilen tanssittiin ja miss� huomenna tultaisiin
tanssimaan, kuinka monta maatilaa ruhtinas Croy omistaa, josko rouva X:n
�iti on syntyj��n Wenkheim tahi Khevenh�ller ja niin edesp�in. My�skin
ajattelevat, tietorikkaat ja �lykk��t miehet, joita oli sangen monta
meid�n piiriss�mme, pitiv�t velvollisuutenansa puhella samallaisia
sis�llyksett�mi� ja mit�tt�mi� puheita meid�n, tanssivan nuorison
kanssa. Kuinka mielell�ni olisinkaan p�iv�llisen j�lest� vet�ytynyt
johonkin huoneen nurkkaan, jossa muutamat paljo matkustaneet tahi muuten
oppineet ja etev�t miehet keskustelivat vakavia kysymyksi�, mutta t�m�
olisi ollut rikos vallitsevaa tapaa vastaan, joka rautakourallansa
piteli meit� nuoria erill��n kaikesta itsen�isyydest�, ja varoitti meit�
ettemme vapautuisi ennakkoluuloista. Ja jos olisinkin l�hestynyt noita
herroja, olisi tuo mielt�kiinnitt�v� keskustelu Byron'ista, Strauss'ista
ja Renan'ista heti loppunut ja sen sijaan olisin heti kuullut: �Oi
kreivit�r, kuinka ihana te olitte eilen�, tahi �te tulette kai Ven�j�n
ministerin iltamaan?�

* * * * *

-- Sallitko, Martha -- sanoi serkkuni, Konrad Althaus, tanssiaisissa

kreivit�r L:n luona -- ett� esittelen sinulle everstiluutnantti, parooni
Tillingin.

Min� kumarsin. Serkkuni poistui, ja luullen ett� esitelty tahtoi tanssia

kanssani, nousin tuoliltani ja laskin k�teni h�nen k�sivarrelleen.

-- Suokaa anteeksi, rouva kreivit�r -- sanoi parooni hiukan hymyillen --

min� en osaa tanssia.

-- Ahaa, sit� parempi -- sanoin min� ja istahdin j�lleen. -- Vet�ysin

juuri t�nne syrj��n saadakseni lev�t� hiukkasen.

-- Ja min� pyysin saada tulla esitetyksi voidakseni ilmoittaa teille

t�rke�n asian.

Katsoin yl�s h�mm�styneen�. Parooni n�ytti hyvin vakavalta. H�n ei ollut

en�� nuori, noin nelikymmenvuotias; h�nell� oli muutamia hopeahivuksia
ohimoilla, mutta ylip��ns� n�ytti h�n sangen miellytt�v�lt�.
Everstiluutnantti von Tilling ei istunut vierelleni, vaikka h�nt� siihen
kehoitin.

-- En tahdo vaivata teit� kauemmin, kreivit�r. Asia, joka minulla on

teille ilmoitettava, ei sovellu puheaineeksi tanssiaisissa. Pyyt�isin
vaan luvan tulla k�ym��n luonanne; tahtoisitteko olla hyv� ja m��r�t�
p�iv�n ja hetken, milloin saisin puhua kanssanne.

-- Otan vastaan joka lauantai kahden ja nelj�n v�lill�.

-- Silloin on luonanne luultavasti suuri joukko vieraita. Minun t�ytyy

saada puhua teid�n kanssanne kahden kesken.

-- Te kiihoitatte uteliaisuuttani. M��r�tk��mme huomenna, tiistaina,

samaan aikaan. Olen kotona teit� enk� ket��n muita varten.

H�n kiitti kumartaen ja poistui.

Seuraavana p�iv�n� annoin k�skyn, ett� ei ket��n muuta otettaisi vastaan

kuin parooni Tilling. Sisareni eiv�t olleet kotona, ja t�ti Maria,
heid�n v�sym�t�n *garde dame*'nsa[1], oli seurannut heit�
luistinradalle.

[1] Vanhempi seuralaisnainen. Suomentaja.

Kun m��r�hetki l�hestyi, otin er��n kirjan ja istuin odottamaan pieneen

salonkiini. En tarvinnut odottaa kauvan. Kello kymmenen minuuttia yli
kaksi saapui parooni Tilling.

-- Kuten n�ette, kreivit�r, olen min� t�sm�llinen -- sanoi h�n

tervehtien kunnioittavasti.

-- Onneksi -- sanoin min� hymyillen -- sill� muutoin olisin menehtynyt

uteliaisuudesta.

-- Siis sanon teille heti ilman pitki� esipuheita sanottavani. Eilen en

sit� tehnyt, syyst�, ett� en tahtonut synkent�� iloista mielialaanne.

-- Te pelj�styt�tte minua.

-- No niin: min� otin osaa Magentan taisteluun.

-- Ja te n�itte Arnon kuolevan! -- huudahdin min� kiivaasti.

-- Se on totta. Voin kertoa teille h�nen el�m�ns� viimeisist�

silm�nr�p�yksist�.

-- Puhukaa! -- sanoin min� vavisten.

-- �lk�� pelj�tk�, kreivit�r. Jos teid�n puolisonne viimeiset

silm�nr�p�ykset olisivat olleet niin hirmuiset, kuin monen muun
toverini, en olisi niist� koskaan teille kertonut; ei ole mit��n
katkerampaa, kuin tiet�� jonkun meille rakkaan kuolleen tuskaisen
kuoleman.

-- Nostatte kiven syd�melt�ni. Kertokaa.

-- En tahdo uudistaa tuota sis�llykset�nt� lausetta, jolla koetetaan

lohduttaa niit�, jotka ovat taistelussa kadottaneet jonkun rakkaan
sukulaisen: �h�n kuoli kuin sankari�, sill� min� en oikein k�sit� mit�
sill� tarkoitetaan -- mutta todellisen lohdutuksen voin teille tarjota:
h�n kuoli, ajattelematta kuolemaa. H�n oli alusta pit�en vakuutettu
siit�, ettei h�nelle mit��n pahaa tapahtuisi. Me olimme paljo yhdess�,
ja h�n puhui usein minulle kodistansa ja rakkaistansa, n�ytti minulle
nuoren, kauniin vaimonsa ja lapsensa valokuvat, sek� pyysi minua sodan
loputtua k�ym��n h�nen kodissaan. Magentan taistelussa satuin sattumalta
olemaan h�nen vierell��n. J�t�n kertomatta, mit� sit� ennen tapahtui --
sit� on mahdoton kertoa. Miehet, jotka jo luonteeltaan ovat sotaisia,
tulevat taistelun pauhinassa ja kuulasateessa sellaiseen kiihkoon,
etteiv�t he oikein tied� mit� heid�n ymp�rill�ns� tapahtuu. Sellainen
mies oli Dotzky. H�nen silm�ns� leimusivat, h�n t�ht�si varmasti, h�n
oli aivan kun juopunut sotainnosta, sen voin min�, joka olin selv�,
n�hd�. Silloin tuli pommi suhisten ja putosi maahan v�h�n matkan p��h�n
meist�. Kun kummitus r�j�hti kaatui kymmenen miest� maahan, niiden
joukossa my�skin Dotzky. Kauhea ep�toivon huuto kuului haavoitettujen
suusta, mutta Dotzky ei huutanut: h�n oli kuollut. Min� ja pari toveria
koetimme auttaa haavoitettuja, mutta se oli mahdotonta, ne taistelivat
kaikki kuoleman kanssa, olivat hirveimm�ll� tavalla haavoittuneet ja
k�rsiv�t kauheita tuskia -- -- --. Ainoastaan Dotzky, jonka vierelle
laskeusin polvilleni, oli jo herennyt hengitt�m�st�; h�nen syd�mens� ei
sykkinyt ja h�nen rikkiammutusta kyljest�ns� pulppusi veri esiin
sellaisella voimalla, ett� jos h�n olisikin ollut vaan tunnotonna ja ei
kuolleena, ei olisi tarvinnut pelj�t�, ett� h�n virkoaisi --

-- Pelj�t�? -- keskeytin min� h�nt� itkien.

-- Niin, sill� meid�n t�ytyi antaa heid�n lev�t� siin� auttamatta:

edess�mme kaikui taas murhaan k�skev�t �hurraa�-huudot ja meid�n
takanamme riensi ratsuv�ki, joka armahtamatta kulkisi noitten kuolevien
ylitse -- onnellinen se joka jo oli kuollut! H�nen kasvoillansa lep�si
tyyni, levollinen ilme, ja kun me taistelun j�lkeen etsimme meid�n
kuolleitamme ja haavoitettujamme, l�ysin min� h�nen samasta paikasta
sama rauhallinen ilme kasvoillaan. T�m�n asian olen tahtonut teille
ilmoittaa, kreivit�r. Tosin olisin voinut tehd� sen jo monta vuotta
sitte -- ainakin kirjeellisesti -- mutta tulin ajatelleeksi sit� vasta
eilen, kun serkkuni sanoi, ett� h�n muiden muassa odotti vieraakseen
Arno Dotzkyn leske�. Suokaa anteeksi, jos olen mieleenne tuonut
surullisia muistoja, luulen kuitenkin t�ytt�neeni velvollisuuteni, koska
olen vapauttanut teid�t kiusallisesta ep�tiedosta.

H�n nousi ja min� ojensin h�nelle k�teni.

-- Kiit�n teit�, parooni Tilling -- sanoin min� vapisevin, huulin -- te

olette todellakin antanut minulle arvokkaan lahjan: tiedon, ett� mieheni
kuolema oli tuskaton ja kivuton. Mutta j��k�� viel� hetkeksi --
tahtoisin kuulla teid�n puhuvan enempi -- puhuessanne �sken lausuitte
sanasen, joka sai tunteen sielussani v�risem��n. Sanokaa minulle
kiertelem�tt�: inhoatteko sotaa?

Tillingin kasvot muuttuivat synkiksi.

-- Suokaa minulle anteeksi, rouva kreivit�r, jos en voi lausua

mielipidett�ni t�ss� asiassa. Sit�paitsi en voi pys�hty� kauvemmin,
minua odotetaan toisaalla.

-- Silloin en tahdo pid�tt�� teit�, parooni Tilling -- vastasin min�,

jonka j�lkeen h�n, pyyt�m�tt� saada uudistaa k�ynti�ns�, kumarsi ja
poistui.

* * * * *

Karnevaali oli ohitse. Molemmilla nuorilla sisarillani oli ollut

tavattoman hauskaa, ja he olivatkin rient�neet huvista huviin nuoruuden
v�sym�tt�m�ll� huvitteluhalulla. Mit� minuun tulee, olin tehnyt
p�iv�kirjaani seuraavan muistoonpanon:

�Olen iloinen, ett� ikuinen tanssiminen on ohitse. Se alkoikin jo tulla

kovin sis�llyksett�m�ksi. Ei yht� ainoata hauskaa ihmist� koko tuossa
joukkiossa, aina samat kasvot, samat keskusteluaineet, samat imartelut
ja joutavat �kurtiisit�. Ainoa, joka olisi voinut tehd� n�m� seurat
v�h�n hauskemmiksi -- no niin, h�nest� emme huoli puhua, h�n ei tule
kenties koskaan en�� tielleni --�

Laskiaisen aikaan pysyin poissa melkein kaikista iltamista ja

seurusteluista, sill� olin aivan �kki� kadottanut halun niihin.
Mieluummin j�in montakin kertaa kotia Rudolfin kanssa, ja kun h�n oli
pannut maata, otin min� jonkun kirjan ja rupesin lukemaan. Joskus tuli
is�ni luokseni vieraaksi ja me puhelimme jonkun tunnin. Luonnollisesti
oli puheaineenamme parhaastaan sotaiset muistot. Olin kertonut h�nelle
Tillingin kertomuksen Arnon kuolemasta, mutta se ei n�ytt�nyt tekev�n
h�neen mit��n vaikutusta. Jos joku oli kuollut tuskallisesti tai ilman
tuskia, oli h�nelle aivan yhdentekev�. H�nen mielipiteens� mukaan oli
kuolema sotatantereella niin suuri kunnia, ettei siihen kuuluvia tuskia
saanut ollenkaan ottaa lukuun.

Se tapa, mill� h�n puhui ylpeydell� itsest��n ja kunnioituksella muista,

jotka olivat siin� tahi siin� taistelussa haavoittuneet, saattoi
kuuntelijan unhoittamaan, ett� tuollainen kuolema ja sattumus
saattaisikaan tuottaa tuskaa. Kuinka toisenlaisen vaikutuksen Tillingin
kertomus oli tehnyt; kuinka syv�� osanottoa osottikaan h�nen
kertomuksensa niist� kymmenest� onnettomasta, jotka r�j�ht�neen pommin
runtelemina p��stiv�t syd�nt�s�rkevi� valitushuutoja. En kertonut
Tillingin sanoja is�lleni, sill� tunsin vaistomaisesti, ett� ne olisivat
h�nen mielest��n olleet sotilaalle sopimattomia ja v�hent�neet h�nen
kunnioitustansa niiden lausujaa kohtaan, ja se olisi minusta ollut
ik�v�t�. Sill� juuri se vastenmielisyys, jolla Tilling oli n�hnyt ja
kertonut sotatoveriensa kuoleman ja joka kenties ei juuri sotilaalle
soveltunut, mutta aivan varmaan oli todistus siit�, ett� kertojalla oli
jalo ja ihmisrakas luonne -- juuri se oli tunkenut syd�meeni ja
her�tt�nyt minussa mieltymyst� h�neen.

Kuinka mielell�ni olisinkaan tahtonut puhua Tillingin kanssa enempi

t�st� asiasta, mutta h�n ei n�kynyt olevan halukas tuttavuutemme
jatkamiseen. H�nen viimeisest� k�ynnist��n oli kulunut nelj�toista
p�iv��, jolla ajalla olin ainoastaan n�hnyt h�nt� pari kertaa, et��ll�
teaatterissa ja kadulla. Miksi oli syd�meni sykkinyt niin kiivaasti
silloin, miksi oli minun sitte niin vaikea saada ajatukseni h�nest�
erilleen?

Er��n� p�iv�n� tuli is�ni luokseni.

-- Rakas lapsi, minulla on sinulle yksi pyynt�. -- H�n piti k�dess��n

er�st� k��r��.
-- T�ss� on minulla sinulle jotain, -- sanoi h�n laskien k��r�n
p�yd�lle.

-- Pyynt� ja lahja! Sit�h�n voi sanoa lahjomiskoetukseksi! -- sanoin

min� nauraen.

-- Kuule nyt pyynt�ni, ennenkuin avaat k��r�n, ja lahjan komeus sinut

h�ik�isee. Minulla on t�n��n hyvin ik�v�t p�iv�lliset -- -- --

-- Tied�n, kolme vanhaa kenraalia rouvineen.

-- Ja kaksi ministeri� rouvineen, lyhyesti, juhlallinen, j�ykk�,

unta-antava tilaisuus.

-- Sin� et suinkaan halunne, ett� -- -- --

-- Niin, sit� min� juuri haluan. Sill� koska naiset viel� kunnioittavat
minua k�ynnill��n, t�ytyy minulla olla my�s joku nainen, joka pit��
em�nn�n virkaa.

-- Mutta t�ti Mariahan on luvannut tehd� sen.

-- H�nell� on t�n��n tavallinen, kova p��ns�rkyns�; minulla ei ole siis

muuta neuvoa -- -- --

-- Kuin uhrata tytt�resi, niinkuin monet muut is�t muinais-aikaan

tekiv�t -- -- -- esimerkiksi Agamemnon Iphigenian. Olkoon menneeksi,
min� suostun kohtalooni.

-- Sit� paitsi on vierasten joukossa pari nuorempaakin: tohtori Bresser,

joka viimeisen sairauteni aikana hoiti minua niin mainiosti ja jolle
tahtoisin mielell�ni olla v�h�n kohtelias. Viel� on everstiluutnantti
Tilling -- -- -- mutta sin�h�n tulet aivan punaiseksi, mik� sinua
vaivaa?

-- Minua? Oi, varmaankin vaan uteliaisuus, sill� nyt en voi en��

pid�tt�� itse�ni, nyt minun t�ytyy katsoa mit� olet tuonut minulle. --
Ja min� aloin avata k��r��.

-- Ei se ole sinulle -- -- -- �l� odotakaan mit��n helmikoristetta -- --

-- se on Rudille.

-- Vai niin, kyll� n�en, leikkikaluja. Tinasotamiehi�! Mutta, is�, ei

suinkaan nelivuotias lapsi -- -- --

-- Min� aloin jo kolmivuotisena leikki� sotamiehen�. Sit� ei voi kyllin

aikaisin alottaa. Ensim�iset havaintoni olivat rumpuja, sapeleja,
�kseeraus- ja komentosanoja. Sill� tavoin her�� rakkaus sotilastoimeen
-- -- --

-- Minun Rudolfistani ei tulekaan sotilasta -- keskeytin min� h�nt�

kiivaasti.

-- Martha! Min� tied�n, ett� h�nen is�ns� toivoi -- -- --

-- H�nell� ei ole en�� is��. Rudolf on yksin minun omani, ja min� en

tahdo -- -- --
-- Ett� h�n antautuu ihanimpaan ja kunniakkaimpaan kaikista toimista?

-- Ainoan lapseni henke� en pane sodalle alttiiksi, -- sanoin min�

p��tt�v�isesti.

-- Min�kin olin vanhempieni ainoa lapsi, ja minusta on sent��n tullut

sotilas. Arnolla ei ollut, ainakaan minun tiet��kseni, sisaruksia, ja
veljesi Otto on samoin minun ainoa poikani. Ja siit� huolimatta olen
h�nen pannut sotakouluun. Meid�n sukujemme perint�tapa vaatii, ett�
Dotzkyn ja Althausin perilliset antautuvat is�nmaan palvelukseen.

-- Is�nmaa tarvitsee h�nt� v�hempi kuin min�.

-- Jos kaikki �idit ajattelisivat niin!

-- Silloinpa ei olisi mit��n paraadeja ja sotakatselmuksia, eik� mit��n

alas ammuttavia ihmismuureja. Ei mit��n �kanuunanruokaa�, niinkuin
sattuvasti sanotaan. Eik� se olisikaan mik��n onnettomuus.

Is�ni kasvot saivat hyvin tyytym�tt�m�n leiman.

-- Voi, teit� naisia! -- sanoi h�n halveksien. -- Kaikeksi onneksi ei

pojan tarvitse pyyt�� sinulta lupaa saada tulla sotilaaksi, sill�
sotilaan verta virtailee h�nen suonissaan. Ja sit�paitsi ei h�n
varmaankaan tule olemaan ainoa poikasi. Sin� menet kai uusiin naimisiin,
Martha?

-- Mihin aikaan ovat p�iv�lliset, milloin pit�� minun tulla? -- kysyin

min� vaihtaakseni keskusteluainetta.

-- Kello viisi. Mutta tule puoli tuntia aikaisemmin. Nyt minun t�ytyy
menn�, tervetultua j�lest�. Ja tervehdi Rurua, It�vallan armeijan
tulevaa p��llikk��!

Juhlallinen, j�ykk�, unta-antava tilaisuus, -- niin oli is�ni nimitt�nyt

tulevaa p�iv�llist��n. Ja sellainen olisi se varmaankin ollut minunkin
mielest�ni, jollei vierasten joukossa olisi ollut er�s henkil�, joka
suuressa m��r�ss� her�tti mielenkiintoani.

Parooni Tilling tuli juuri ennen p�iv�llisen alkua, ja min� olin siis
ollut tilaisuudessa vaihtamaan h�nen kanssaan vaan pari v�linpit�m�t�nt�
sanaa, silloin kun h�n tervehti minua. Ja p�yd�ss�, jossa minut oli
asetettu kahden vanhan, harmaap�isen kenraalin v�liin, istui Tilling
niin kaukana minusta, ett� minun oli mahdoton saada h�net ottamaan osaa
siihen keskusteluun, jota meid�n p�yd�n p��ss�mme pidettiin. Lohdutin
itse�ni, ajatellen sit� hetke�, jolloin j�lleen palaisimme salonkiin.
Siell� pyyt�isin Tillingin viereeni istumaan ja koettaisin saada h�net
viel� tarkemmin kertomaan tuosta tapauksesta taistelutanterella. Halusin
j�lleen kuulla sit� ��nenv�rett�, joka ensi kerran oli minua niin
my�t�tuntoisesti liikuttanut.

Mutta, alussa en ollut lainkaan tilaisuudessa panna toimeen aikeitani.

Molemmat harmaap��t olivat ymp�rill�ni, viel� p�iv�llisenkin j�lkeen, ja
asettuivat vierelleni istumaan, kun rupesin kahvia (�caf� noir�)
tarjoamaan. Seurueesemme yhtyi pian is�ni, ministeri X., tohtori Bresser
-- ja my�skin Tilling, mutta keskustelu, joka nyt syntyi, oli yleinen.
Muut vieraat, muun muassa kaikki naiset, istuivat huoneen toiseen
nurkkaan, jossa ei poltettu, kuin sit�vastoin meid�n nurkassamme
polttaminen oli sallittu.

-- Saas n�hd�, eik�p�s taaskin pian syttyne sota, sanoi er�s

kenraaleista.

-- Hm, -- arveli toinen, -- tuleva sota tulee olemaan Ven�j�� vastaan,

luullakseni.

-- T�ytyyk� sitte aina olla �tuleva sota?� -- keskeytin min�, mutta

kukaan ei sit� huomannut.

-- Mieluummin Italiata vastaan, -- arveli is�ni. -- Meid�n t�ytyy kai

saada Lombardia takaisin -- -- -- Sellaisen tulon Milanoon kuin oli
vuonna 49, vanha Radetzky etunen�ss�, -- sellaisen tahtoisin viel�
el�m�ss�ni n�hd�. Oli kirkas aamup�iv� -- -- --

-- Oi, kertomuksen Milanoon tulosta tunnemme kaikki, -- keskeytin min�

h�nt�.

-- My�skin kertomuksen uljaasta Hupfaufista?

-- Tietysti, ja se on minun mielest�ni hyvin inhoittava.

-- Mit� sin� siit� ymm�rr�t?

-- Kerro, Althaus, sit� historiaa emme ole kuulleet, -- kehoittivat

molemmat harmaap�iset.

Is�ni ei antanut pyyt�� itse�ns� kahdesti.

-- No niin, Hupfauf oli tyrorilainen ja mainio pyssymies. Jokaisessa

maaliin-ammunnassa satutti h�n pilkkuun joka ainoa kerta. Mit� teki mies
nyt, kun milanolaiset nostivat kapinan. Niin, h�n pyysi luvan saada
menn� nelj�n toverin kanssa tuomiokirkon katolle ja sielt� ampua
kapinoitsijoita. H�n sai luvan. Ne nelj� toveria, joilla kullakin oli
pyssy muassaan, saivat koko ajan ladata kiv��rej�ns� ja ojentaa ne
Hupfaufille, ettei h�nelt� menisi yht��n aikaa hukkaan. Ja t�ll� tavalla
ampui h�n yhdeks�nkymment� italialaista, toisen toisensa j�lkeen.

-- Inhoittavaa! -- huudahdin min�. -- Jokaisella noilla

italialais-raukoilla oli kotona �iti tahi joku muu, jota h�n rakasti ja
joka nyt kenties oli kadottanut ainoan tukensa.

-- Jokainen heist� oli vihollinen, lapseni, ja se muuttaa koko asian.

-- Aivan oikein, -- sanoi tohtori Bresser, -- niinkauvan kuin k�site

vihollinen hyv�ksyt��n ihmisten kesken, eiv�t ihmisrakkauden k�skyt voi
saada suurempaa valtaa.

-- Mit� te sanotte, parooni Tilling? -- kysyin min�.

-- Olisin tahtonut antaa miehelle kunnian merkin, jolla h�n olisi saanut
koristaa urhoollista rintaansa, mutta samalla olisin tahtonut ampua
kuulan h�nen kovan syd�mens� l�pi. Molemmat oli h�n yht� hyvin
ansainnut.

Min� loin kiitollisen katseen puhujaan, mutta toiset, lukuun ottamatta

tohtoria, n�yttiv�t tulevan lausutuista sanoista vastenmielisesti
liikutetuiksi. Siit� seurasi pieni, kylm� ��nett�myys, jonka j�lkeen
keskustelu siirtyi kirjallisille ja tieteellisille aloille.

Noin kello kahdeksan l�ksiv�t kaikki vieraat pois. Is�ni ei tahtonut

heit� viel� p��st��, ja min�kin mutisin pari vieraanvaraista lausetta,
ett� �eik� viel� joku kuppi teet�, mutta turhaan. Jokaisella oli jotain
syyt� poistua.

Tilling ja tohtori Bresser, jotka olivat nousseet samalla kuin

toisetkin, j�ttiv�t viimeiseksi hyv�sti.

-- Ja mit� t�rke�� teht�v�t� teill� molemmilla on? -- kysyi is�ni.

-- Minulla ei suinkaan ole juuri mit��n, -- vastasi Tilling hymyillen,

-- mutta kun kaikki muutkin l�htev�t, niin olisi ehk� v�hemmin sopivaa
-- -- --

-- Samaa min�kin tahdoin sanoa, -- keskeytti tohtori.

-- No, silloin en p��st� teit� kumpaakaan.

V�h�n ajan kuluttua oli is�ni ja tohtori asettuneet peli-p�yd�n ��reen

ja antautuivat siin� pelaamaan, mutta parooni Tilling istui minun
vierelleni kamiinin kupeelle. �Juhlallinen, j�ykk�, unta-antava
tilaisuus?� Ei, miellytt�v�mp�� ja hauskempaa iltaa olin tuskin voinut
mieless�ni kuvitella, tuli �kki� mieleeni. ��neen sanoin:

-- Oikeastaan pit�isi minun torua teit�, parooni Tilling, ett� olette

ensim�isen k�yntinne j�lkeen unohtanut tien minun luokseni.

-- Te ette kehoittanut minua tulemaan j�lleen.

-- Kyll� varmaan, sanoinhan, ett� lauvantaisin --

-- Kahden ja nelj�n v�lill�! *Sit�* ei teid�n pid� vaatia minulta,

kreivit�r. En tied� mit��n ik�v�mp�� kuin nuo yleiset vastaanotot. Tulla
huoneeseen, joka on t�ynn� aivan tuntemattomia henkil�it�, kumartaa
em�nn�lle, istahtaa viideksi minuutiksi, kuulla syv�mietteisi�
lausuntoja ilmasta ja, jos sattumalta sattuu istumaan jonkun tuttavan
vieress�, saada itsekin sanoa sanan tai pari t�st� huvittavasta asiasta;
-- olla vihdoinkin niin onnellinen, ett� saada yksi kysymys em�nn�lt�,
jota vastaamaan heti rient�� toivossa, ett� vihdoinkin saapi keskustelun
alkuun sen kanssa, jonka luokse on oikeastaan tullut, -- turhaan, --
juuri samassa silm�nr�p�yksess� astuu sis�lle uusi vieras, jota
tervehdit��n ja joka istuu alas seuraavalle tyhj�lle paikalle
puoliympyr�ss�, tehden j�lleen uuden huomautuksen ilmanlaadusta. Ja niin
yh� uudelleen ja uudelleen. Ei, rouva kreivit�r, t�m� k�y kokonansa
muutoinkin ei liian loistavien seurustelulahjojeni ylitse.

-- Te ette n�y olevan huvitettu seurael�m�st�, -- hymyilin min�. --

Teit�h�n ei n�e juuri koskaan. Oletteko kenties ihmisvihaaja? Mutta ei,
sen kysymyksen otan takaisin. Kaikesta, mit� olen n�hnyt ja kuullut
teist�, luulen huomaavani, ett� rakastatte kaikkia ihmisi�.

-- Rakastan *ihmiskuntaa* -- mutta kaikkia ihmisi�? En. L�ytyy niin

monta mit�t�nt�, itsek�st�, syd�met�nt�, julmaa ihmist� -- niit� en voi
rakastaa, mutta minusta on valitettavaa, ett� huono kasvatus ja
ep�suotuisat olot ovat tehneet heid�t sellaisiksi, ja ettei heist� ole
tullut hyvi� ja rakastettavia ihmisi�.

V�h�isen ��nett�myyden j�lkeen sanoin min�:

-- Olen kiitollinen siit�, mit� �sken sanoitte Hupfaufista.

-- Oletteko? Te olette siis ainoa, joka mielipiteeni hyv�ksytte. Heid�n

ylh�isyyksi�ns�, herroja, tietysti sit�vastoin loukkasin keisarilliselle
everstiluutnantille sopimattomalla puhetavallani. Sanoa sill� olevan
kovan syd�men, joka kylm�verisesti ampuu vihollisia -- mik� herjaus!
Kuta syd�mett�m�mpi sotilas on, sit� �hyv�ntahtoisempana veitikkana�
h�nt� pidet��n. Ei l�ydy mit��n kummallisempaa olentoa sotan�ytt�m�ll�,
kuin taisteluissa harmaantunut, hell�syd�minen sotilas, jolla ei ole
rohkeutta loukata k�rp�ist�k��n.

-- Miksi on teist� tullut sotilas?

-- T�m� kysymys osoittaa, ett� olette katsonut syd�meeni. En min�, ei

t�m� kolmikymmenvuotias Fredrik Tilling, joka on ottanut osaa kolmeen
sotaretkeen, ole valinnut t�t� tointa, vaan yhdeks�n -- tai
kahdentoistavuotias pieni Fritz, joka oli kasvatettu tinasotilasten,
rumpujen, pajunettien ja muiden sotaisten lelujen seassa. Kun h�nen
is�ns�, t�hdill� koristettu kenraali, ja h�nen set�ns�, uljas
luutnantti, h�nelt� kehoittavasti kysyiv�t: No, pikkuinen, miksik�
*sin�* aijot? vastasi h�n tietysti yllytetyll� itseluottamuksella:
Oikeaksi sotilaaksi, jolla on oikea sapeli ja el�v� hevonen.

-- T�n��n sain min�kin laatikollisen tinasotamiehi� pient� poikaani

varten, mutta min� en aijo antaa niit� h�nelle. Mutta -- min� kysyn
viel�kin -- kun pojasta oli tullut mies, miksi ette j�tt�nyt tointa,
joka oli teille inhoittava?

-- Inhoittava on liiaksi sanottu. Min� inhoon olojen laatua, joka

tuottaa meille ihmisille niin julman velvollisuuden, kuin sodan k�ynti
on. Mutta kun nyt kerran olot ovat sellaiset, en voi vihata niit�, jotka
ottavat teht�v�kseen n�m� olojen tuottamat velvollisuudet ja koettavat
niin tunnollisesti kuin mahdollista on ja parhaimpien voimiensa mukaan
niit� t�ytt��. Ja luuletteko, ett� sodat v�henisiv�t senvuoksi, ett�
min� j�tt�isin sotapalveluksen? Valitettavasti eiv�t. Mutta kenties voin
t�ll� paikalla vaikuttaa hiukan siihen suuntaan, ett� syd�mett�m�n
p��llikk�kunnan julmuudet v�h�n lieventyv�t.

-- Ettek� voisi enempi hy�dytt�� kanssaihmisi�nne, jos kuuluisitte

johonkin muuhun s��tyyn?

-- En tied�. Olen saanut sellaisen kasvatuksen, joka tarkoittaa

yksinomaan sotapalvelusta, enk� ole oppinut mit��n muuta perin pohjin.
Mutta mit� ikin� ihminen onkin, voipi h�n aina tehd� jotain hyv��, ja
min� koetan kevent�� niiden taakkaa, joiden p��llikk� olen. Mit� minuun
itseeni tulee, niin saan sen arvonannon, jonka asemani sotilaana minulle
tuottaa, olen sangen nopeasti ylentynyt virkaurallani, toverini pit�v�t
minusta, -- ja minulla ei sit�paitsi ole yksityisomaisuutta, jolla
voisin kanssaihmisi�ni hy�dytt��. Miksi siis vaihtaisin
el�m�ntoimintani?

-- Siksi, ett� teist� on vastenmielist� ampua ja ly�d� kuoliaaksi

ihmisi�.
-- Kun minun t�ytyy puolustaa henke�ni toista vastaan, joka ampuu ja ly�
kuoliaaksi, katoaa persoonallisen vastuunalaisuuden tunne. Sotaa on
usein sattuvasti sanottu joukkomurhaksi, mutta yksityinen ei pid�
senvuoksi itse��n murhaajana. Ett� sota kumminkin on minulle
vastenmielinen, ett� taistelutantereen kauheat n�ytelm�t tuottavat
minulle tuskaa ja vaikuttavat minussa inhoa, on kyll� totta. Min� k�rsin
siit�, k�rsin syv�sti. Mutta samalla tavoin voipi my�skin merimies
k�rsi� meritaudista; kuitenkin t�ytyy h�nen, jos h�n on jotakuinkin
rohkea mies, uskaltaa olla kannella ja viel�, jos niin t�ytyy, uudelleen
l�hte� merelle.

-- Niin, jos niin t�ytyy! Mutta *t�ytyyk�* sitte olla sotia?

-- Se on toinen kysymys. Mutta sotaan *t�ytyy* yksityisen menn�, jollei

h�n pane omaa persoonaansa is�nmaan edelle.

T�ll� tavoin keskustelimme hyv�n aikaa hiljaisella ��nell�, etteiv�t

pelaajat keskusteluamme kuulisi. Tilling kertoi viel� muutamia tapauksia
sotatantereelta ja kuvasi inhoa, jota h�n oli niit� n�hdess��n tuntenut.
Ja min� kerroin h�nelle Bucklen opista; t�m� ei sopinut sotaisten
kenraalien kuultavaksi. Ymm�rsin, ett� Tilling osoitti suurta
luottamusta minulle, kun h�n n�in avonaisesti minulle kertoi
mielipiteist��n, -- se oli my�t�tuntoisuuksien virta, joka k�vi sielusta
toiseen.

-- Teid�n keskustelunnepa n�ytt�� vilkkaalta, -- huusi is� kerran

meille. -- Mit� vehkeit� teill� oikeastaan on?

-- Min� kerron kreivitt�relle juttuja sotaretkilt�.

-- Vai niin. Niihin h�n on lapsuudesta asti tottunut. Joskus kerron

min�kin niit� -- -- --

Is�ni ja tohtori lopettivat pelins�, ja me sanoimme kaikki hyv�sti.

Tilling seurasi minua vaunuuni. H�n oli k��rinyt takin huolellisesti
ymp�rilleni ja puristi k�tt�ni hyv�stiksi erityisell� syd�mellisyydell�,
joka kohotti veren poskilleni. Koska saan tulla luoksenne? -- kysyi h�n.

-- Olen kotona joka lauvantai --

-- Kotona? Ymm�rr�n, te ette siis lainkaan tahdo ottaa vastaan minua.

H�n kumarsi ja meni.

Olisin tahtonut huutaa h�nelle viel� jonkun sanan, mutta palvelija

paiskasi samassa vaunun oven kiinni, ja me ajoimme pois.

Nojasin vaunun nurkkaan ja olisin mieluimmin tahtonut itke�. Kuinka olin

voinut olla niin tyly ja ajattelematon sellaista ihmist� kohtaan, joka
her�tti minussa niin suurta my�t�tuntoisuutta? Olikohan se vaan
my�t�tuntoisuutta? Eik�h�n joku l�mpim�mpi tunne vet�nyt minua tuon
miehen luo, joka oli niin jalo, niin ylev�, niin erilainen kuin
*kaikki*, joita t�h�n asti olin tavannut?

* * * * *

Seuraavana p�iv�n� kirjoitin n�m� sanat punaisiin vihkoihini:

�Se, mit� vaununpy�r�t ja kaasulyhdyt eilen illalla minulle sanoivat, ei
ole totta, tahi ainakin on se hyvin liioiteltua. My�t�tuntoisuutta jaloa
ja etev�� henkil�� kohtaan -- kyll�! Mutta rakkautta? ei! H�nkin tuntee
my�t�tuntoisuutta, me ymm�rr�mme toisiamme monessa asiassa. Kenties olen
min� ainoa, jolle h�n on ilmaissut mielipiteens� sodasta, mutta siit� ei
suinkaan tarvitse olla seurauksena, ett� h�n minua rakastaisi. Olin
varmaankin h�nen mielest��n hyvin ynse�, kun en kutsunut h�nt� luokseni
jonakin muuna p�iv�n� kuin yleisin� lauvantaina -- mutta ehkenp� oli
parasta, ett� k�vi kuten k�vi. Kun muutamia viikkoja on kulunut,
kohtaamme kenties taas toisemme ja min� saan j�lleen nautinnon
keskustella h�nen kanssaan. Sill� onhan tosiaankin hyvin hauska olla
h�nen seurassaan, h�n on niin toisenlainen kuin kaikki muut. Olen
todellakin oikein iloinen, ett� t�n� p�iv�n� niin tyynesti ja kiihkotta
voin kaiken t�m�n tunnustaa; -- eilen pelk�sin melkein, ett� rauhani
olisi mennyt.�

Useita p�ivi� kului enk� Tillingi� kohdannut. Joka p�iv� menin ulos
tavatakseni h�nt�, k�vin teaatterissa ja tanssiaisissa, mutta turhaan.
Luonnollisesti ei h�n my�sk��n tullut vastaanottop�ivin� luokseni; eih�n
olisi ollut h�nen kaltaistaan, ett� varmasti sanottuaan: *sit�* ei
teid�n pid� odottaa minulta, kreivit�r, -- kuitenkin tulla luokseni
sellaisena p�iv�n�. Olin loukannut h�nt�, se oli varma, ja h�n v�ltti
tavata minua. Mutta mit� min� sille voin? Minua kalvasi polttava kaipaus
saada h�nt� j�lleen n�hd�, saada palkita tylyyteni h�nt� kohtaan ja
saada taaskin viett�� niin vieh�tt�v� hetki h�nen seurassaan, kuin
�skett�in is�ni luona.

Er��n� lauvantaina tapasin h�nen serkkunsa, saman naisen, jonka luona

olin tullut tutuksi Tillingin kanssa. Kun h�n astui huoneeseeni, rupesi
syd�meni kiivaasti sykkim��n. Nyt voin ainakin saada kuulla jotain
siit�, joka niin yh� oli ajatuksissani. En voinut kuitenkaan suoralla
kysymyksell� johtaa puhetta h�neen, sill� tunsin, ett� en voisi lausua
h�nen nime�ns� punastumatta, ja senvuoksi puhuin sadasta eri asiasta,
toivossa, ett� yst�v�tt�reni mahdollisesti itsest��n antaisi minulle
tietoja serkustansa.

T�m� tapahtuikin. Kerran keskustelun pys�htyess� sanoi h�n vilkkaasti:

-- Se on totta, Martha, minulla on asiaa sinulle, tervehdys serkultani
Fredrikilt�. H�n matkusti toisp�iv�n�.

Tunsin kuinka veri poistui poskiltani.

-- Matkusti? Minne sitte? Onko h�nen rykmenttins� muutettu t��lt�?

-- Ei, h�n on vaan pyyt�nyt lyhyen virkavapauden matkustaakseen

Berliniin, jossa h�nen �itins� lep�� kuolinvuoteellaan. Fredrik-parka,
minulla on s��li h�nt�, sill� tied�n kuinka h�n jumaloipi �iti�ns�.

Kaksi p�iv�� my�hemmin sain kirjeen, jonka kuorella oli tuntematonta

k�sialaa ja Berlinin postileima. Jo ennen avaamistani tiesin, ett� kirje
oli Tillingilt�. Sen sis�lt� oli seuraava:

Berliniss� 30 p. Maaliskuuta 1863.

Kello 1 y�ll�.

Kallis kreivit�r!

Minun t�ytyy avata syd�meni jollekin. -- Miksi juuri teille? Onko

minulla mit��n oikeutta siihen? Ei -- mutta tunnen vastustamattoman
tarpeen puhua teid�n kanssanne. Te olette ymm�rt�v� minua, sen tied�n.

Jos olisitte tuntenut kuolevan, niin olisitte rakastanut h�nt�. Tuo

hell� syd�n, tuo selv� �ly, tuo tyyni, iloinen luonto, tuo jalo ja hieno
mielenlaatu. Ja kaiken tuon t�ytyy nyt hautaan -- mit��n pelastusta ei
l�ydy.

Olen viett�nyt koko p�iv�n h�nen s�nkyns� vieress� ja j��n t�nne

y�ksikin -- h�nen viimeiseksi y�kseen.

H�n on k�rsinyt uskomattomasti, �iti raukkani, nyt on h�n sangen tyyni

-- -- -- voimat loppuvat, suoni on melkein herennyt sykkim�st�. -- -- --
Paitsi minua, valvoo h�nen sisarensa ja yksi l��k�ri sairashuoneessa!

Voi, tuota kauheata eroa, kuolemaa! Tied�mmeh�n, ett� se odottaa

kaikkia, ja kumminkaan emme koskaan voi oikein k�sitt��, ett� se
irroittaa meist� nekin, jotka ovat meille rakkaat. Mit� �itini on
minulle ollut, sit� en koskaan voi sanoin ilmoittaa.

H�n tiet��, ett� kuolema on l�hell�. Kun tulin t�n� aamuna, otti h�n
minut vastaan ilohuudolla:

-- Siis saan n�hd� sinua viel� kerran, Fredrikini, rakas poikani!

Pelk�sin, ett� tulisit liian my�h��n.

-- Tulethan j�lleen terveeksi, �iti! -- huudahdin min� liikutettuna.

-- Ei, ei, �l� puhu en�� siit�, rakas poikani. �l� riist� t�lt�
viimeiselt� yhdess�-olon hetkelt� sen pyhyytt� puhumalla tavallisia
sairas vuoteen ��ress� k�ytettyj� lohdutussanoja. Sanokaamme j��hyv�iset
toisillemme.

Lankesin itkien polvilleni vuoteen viereen.

-- Itketk�, Fredrik? Niin, min�k��n en tahdo sanoa sinulle tavallista:

�l� itke. Se on minulle rakasta, ett� ero parhaasta vanhasta yst�v�st�si
surettaa sinua. Tied�n, ett� olen kauan pysyv� muistossasi -- --

-- Niin kauan kuin el�n, �iti!

-- Muista my�s silloin, ett� minulla on ollut paljo iloa sinusta. Lukuun
ottamatta sit� levottomuutta, jota lapsuutesi aikaiset sairaudet minulle
tuottivat ja sit� ep�toivoa, jossa olin, kun olit sodassa, olet sin�
tuottanut minulle ainoastaan iloa ja auttanut minua niit� koettelemuksia
kantamaan, joita kohtalo on pannut hartioilleni. Min� siunaan sinua
siit�, rakas lapseni!

Nyt sai h�n taas yhden vaikeista kohtauksistaan. Oli syd�nt�s�rkev��

n�hd� h�nen k�rsiv�n niin. Niin, kuolema on hirmuinen vihollinen, ja
kuolintaistelu muistutti mieleeni kaikki, mit� sellaista olin
taistelutantereella ja sairashuoneissa n�hnyt. -- -- Kun ajattelen, ett�
me ihmiset joskus itsekk��sti ja kevytmielisesti kiihoitamme toisiamme
kuolemaan, ett� me kehoitamme elinvoimaista nuorisoa antautumaan
vapaasti surman suuhun, tuon vihollisen, jota vastaan heikoin ja
v�synein vanhuskin viel� ep�toivoisesti taistelee -- niin -- niin se on
-- kurjaa!
-- T�m� y� on kauhean pitk�! Jos vaan rakastettu sairas saisi nukkua,
mutta h�n makaa tuossa avoimin silmin. Puoli tuntia kerrallaan istun
h�nen s�nkyns� vieress�, sitte hiivin kirjoitusp�yd�n luo
kirjoittaakseni muutamia rivej� t�h�n kirjeeseen -- ja sitte taas
j�lleen h�nen luokseen takaisin. N�in on kello vihdoinkin joutunut
nelj��n. Olen juuri kuullut nuo nelj� kellonly�nti� l�heisist�
kirkoista.

Tuntuu niin kylm�lt� ja tunteettomalta, kuin ajattelee, miten

v�s�htym�tt� aika rient�� ijankaikkisesti edelleen, juuri samalla kuin
jonkun rakastetun olennon aika on pys�htym�isill��n. Mutta kuta
kylmemm�lt� ja tunteettomammalta kaikki tuntuu tuskassamme, sit�
hartaammin pakenemme jonkun toisen ihmissyd�men luo, jonka uskomme
sykkiv�n meille osanottavasti. Sen vuoksi olenkin k�ytt�nyt sen
paperiarkin, jonka tohtori on unohtanut p�yd�lle ja l�het�n teille n�m�
rivit --

Kello on seitsem�n. Se on ohitse.

�Voi hyvin, rakas poikani!� Ne olivat h�nen viimeiset sanansa. Sitte

sulki h�n silm�ns� ja nukkui. Nuku suloisesti, rakas vanha �itini!

Itkien suutelen teid�n k�si�nne. Teid�n syv�sti surullinen

Fredrik Tilling.

T�m� kirje on minulla viel� tallella. Miten rutistunut ja muuttunut se

nyt onkaan! T�t� eiv�t ole ainoastaan 25 vuotta tehneet, vaan my�skin ne
kyyneleet ja suudelmat, joilla silloin t�m�n rakkaan k�sialan peitin.
�Syv�sti surullinen� -- niin, mutta ��rett�m�n onnelliseksi tunsin min�
itseni, kun olin kirjeen lukenut, vaikka siin� ei ollut sanaakaan
rakkaudesta, en voinut kuitenkaan ajatella mit��n parempaa todistusta
siit�, ett� h�n rakasti minua eik� ket��n muuta. Ett� h�n tuollaisena
hetken�, �itins� kuolinvuoteen vieress�, tahtoi itke� tuskansa minulle,
siit� sain varman ja suloisen tiedon, ett� min� olin h�nelle enempi kuin
kaikki muut.

L�hetin samana p�iv�n� seppeleen, joka oli sidottu sadasta suuresta

valkoisesta kameeliasta ja niiden seassa oli yksi puoleksi puhjennut
punainen ruusu. K�sitt�isik� h�n, ett� valkoiset, tuoksuttomat kukkaset
olivat poismenneelle surun vertauskuvana, mutta ett� punainen ruusu oli
h�nt� varten? --

* * * * *

Kolme viikkoa oli kulunut.

Konrad Althaus oli kosinut sisartani Lilli�, mutta oli saanut rukkaset.
H�n ei kuitenkaan ottanut asiaa raskaammin, vaan k�vi yh�kin meill�
samoin kuin ennen.

Lausuin kerran h�nelle ihmettelyni h�nen horjumattomasta

vasalli-uskollisuudestaan.

-- Minusta on hyvin hauska, -- sanoin min�, -- ettet tunne itse�si

loukatuksi, mutta samalla osoittaa se, ett� tunteesi Lilli� kohtaan ei
ole ollut niin syv�, kuin olet vakuuttanut, sill� hylj�tty rakkaus on
tavallisesti vihaava ja kostonhaluinen.
-- Sin� erehdyt, rouva serkku, min� pid�n ��rett�m�sti Lillist�. Ensin
luulin pit�v�ni sinusta, sitte haaveksin jonkun aikaa Rosasta, mutta
sitte huomasin lopuksi, ett� Lilli se olikin, jolle olin antanut
syd�meni. Ja h�nelle olen oleva uskollinen kuolemaan asti.

-- Mutta kun h�n nyt ei huoli sinusta, Konrad-parka?

-- Luuletko kenties, ett� min� olen ensim�inen, joka on kosinut kolme

kertaa samaa tytt�� ja saanut nelj�nnell� kerralla my�nt�v�n vastauksen;
-- jollei muun t�hden, niin sen, ett� tunkeilevaisuus loppuisi? Lilli ei
tosin rakasta minua, -- ja se on minusta aivan selitt�m�t�nt�, mutta
v�hitellen tulee rakkauteni liikuttamaan h�nt� ja her�tt�� h�ness�
vastarakkautta, ja silloin sinusta kerran tulee minun k�lyni, suloinen
Martha. Eth�n vaan aijo vastustaa aikeitani?

-- Min�k�? En, ole rauhallinen. Panen p�invastoin suurta arvoa

k�rsiv�llisyydellesi ja toivon sinulle kaikkea menestyst�, sin�
rehellinen veijari!

Olin kuullut kerrottavan, ett� Tilling oli palannut Wieniin jo

nelj�toista p�iv�� sitte, mutta minun luonani h�n ei ollut viel� k�ynyt.
Seurael�m�ss� en h�nt� tietysti voinut tavata, mutta olin toivonut, ett�
h�n tulisi k�ym��n minun kodissani tahi ainakin kirjoittaisi minulle.

-- Oletko saanut p��sylippuja jalkojenpesemisjuhlaan? -- kysyi t�ti

Maria minulta er��n� p�iv�n�.

-- Kyll�, is� hankki minulle muutamia, mutta en min� todellakaan tied�,

jos menen.

-- Voi, kyll� sinun t�ytyy v�ltt�m�tt�m�sti menn�! Ei ole mit��n

ihanampaa ja mielt� ylent�v�mp�� kuin t�m� seremoniia.[1] N�hd� keisarin
ja keisarinnan lattialla ry�mien pesev�n k�yh�inkodin ukkojen ja akkojen
jalkoja, -- eik�s se ole kaunis vertauskuva maallisen majesteetin
pienuudesta ja v�h�p�t�isyydest� jumalallisen edess�.

[1] Meno, tapa.

-- Voidakseen ihmisten eteen polvistumalla tahtoa n�ytt�� n�yryytt�,

t�ytyy tuntea itsens� jokseenkin ylennetyksi. Minun mielest�ni ei ajatus
t�ss� juhlamenossa ole eritt�in n�yr�.

-- Sinulla on kummallisia mielipiteit�, Martha. Niin� kolmena vuotena,

jotka olet viett�nyt yksin�isyydess� kirjojesi seassa, olet saanut
joukon ik�vi� aatteita.

-- Niink�? -- hymyilin min�. -- Mutta mit� me niist� asioista puhumme,

rakas pieni t�ti, salli minun mieluummin kertoa mit� pikku Rudolf teki
eilen. -- --

Ja siten olin johtanut puhelun onnellisesti kiitollisempaan

keskusteluaineeseen, jossa ei meill� ollut eroavia mielipiteit�. Sill�
ett� pikku Rudolf oli somin, omituisin ja ik�isekseen kehittynein lapsi
maailmassa -- siit� olimme molemmat yht� mielt�.

P��tin kuitenkin seuraavana p�iv�n� menn� jalkojenpesemis-juhlaan. Heti

kello kymmenen j�lkeen menimme me, sisareni Rosa ja min�, mustiin
puettuina, linnan suureen juhlasaliin.

Yhdell� juhlalavalla oli paikkoja ylimyksille ja l�hettil�skunnalle.

My�skin gallerialla[1] oli paljo v�ke�, mutta yleis� oli siell�
�sekavampaa�, ei kuulunut aivan hienoimpaan �kermaan�, niinkuin me
alhaalla estraadillamme. T�ss� n�yryyden juhlassa oli s��tyeroitus ja
sukuedut yht� tarkasti huomioonotetut kuin muutoinkin.

[1] Yl�parveke.

En tied�, josko muut olivat uskonnollisessa mielentilassa, mutta min�

ainakin odotin mit� tuleman piti, yht� uteliaasti, kuin teaatterissa
odotetaan esiripun alhaalla ollessa. Katsoin yh� sinne p�in, mist�
esiintyvien henkil�iden piti tulla; kaikki teaatteri-koristukset olivat
jo kunnossa, s. t. s. se pitk� p�yt�, jonka ��ress� niiden kahdentoista
ukon ja akan tuli istua.

Olin melkein iloinen, ett� olin tullut t�nne, sill� t�m�n n�yt�ksen
odottaminen k��nsi ajatukseni tavallisesta surullisesta kiertokulustaan,
ja min� istuin nyt ja odotin suurella j�nnityksell� keisariparin ja
k�yh�in tuloa. Mutta juuri sill� hetkell�, jolloin en yht��n ajatellut
Tillingi�, huomasin h�net �kki�. H�n oli juuri tullut sis��n
hovinvirkamiesten ja kenraalikunnan mukana -- annoin katseeni kulkea
v�linpit�m�tt�m�sti noiden loistaviin pukuihin puettujen vartalojen yli
-- eih�n n�iden pit�nyt n�ytell� p��osia, vaan olla ainoastaan ��net�nn�
j�senen� eli statistina, -- kun yht�kki� huomasin Tillingin, joka oli
asettunut vastap��t� meid�n parveamme. Tunsin omituisen piston, aivan
kuin s�hk�t�r�yksen. H�n ei katsonut sinne p�in, miss� me olimme. H�nen
kasvoissaan n�kyi j�lki� siit� murheesta, joka h�nt� oli kohdannut;
h�nen kauniilla otsallaan oli syv�n surun leima. Kuinka mielell�ni
olisinkaan ��nett�m�sti, hell�sti puristanut h�nen k�tt��n osoittaakseni
h�nelle osanottoani!

-- Ne tulevat, ne tulevat! -- huudahti Rosa nyk�isten minua. -- Ei,

katsos miten kauniita -- aivan kuin joku taulu!

Ukot ja akat, puettuina muinais-saksalaisiin pukuihin, tuotiin nyt

sis�lle. Sanottiin, ett� nuorin noista naisista oli kahdeksankymment�
kahdeksan vuotta, ja nuorin miehist� kahdeksankymment� viisi. Ryppyisi�,
hampaattomia, kumaroita, -- en tosiaankaan voinut pit�� Rosan
huudahdusta: miten kaunista! oikeutettuna. Mutta h�nest� olivat
varmaankin n�ytt�neet kauniilta puvut, jotka t�ydellisesti sopivat koko
t�m�n keskiajan-hengen mukaisen juhlallisen menon kanssa yhteen.
Anakronismia eli v��r�aikaista olimme t��ll� vaan me muodikkaine
pukuinemme ja k�sityksinemme, -- me emme soveltuneet t�h�n kuvaan.

Sitte kun nuo kaksikymment�nelj� vanhusta olivat istuneet paikoilleen

p�yd�n ��reen, astui saliin joukko kullalla ja kunniamerkeill�
koristettuja vanhoja herroja. Ne olivat salaneuvokset ja kamariherrat;
niiden seassa n�in monet tutut kasvot. Viimeiseksi tulivat hengellisen
s��dyn j�senet, joiden piti tehd� virantoimitusta juhlatilaisuudessa.
Nyt olivat siis statistit tulleet kaikki sis��n, ja yleis�n odotus oli
hyvin kiihke�.

Katseeni irtausivat sent��n alituisesti t�st� n�ytelm�st� hiipi�ksens�

Tillingin luo. Nyt oli h�nkin huomannut minut ja tervehti.

Rosa pani j�lleen k�tens� k�sivarrelleni.

-- Martha, voitko pahoin, koska olet niin kalpea? Katsos nyt, katsos. --

Ja todellakin. Ylim�inen juhlamenojen-ohjaaja antoi merkin, ett�

keisarilliset l�hestyiv�t. T�st� n�ytti tulevan jotakin oikein kaunista,
sill� sek� keisari ett� keisarinna olivat kauniimpia ihmisi�, mit� n�hd�
voi. Samalla astui my�skin sis��n muutamia arkkiherttuoita ja
herttuattaria, ja nyt voi juhla alkaa. Juomanlaskijat ja hovipassarit
kantoivat esiin t�ysin�isi� lautasia, jotka keisaripari asetti
vanhuksien eteen. Mutta tuskin oli t�m� tehty, ennenkuin p�yt� j�lleen
tyhjennettiin, jonka ty�n -- my�skin n�yryyden osoitukseksi -- tekiv�t
arkkiherttuat. Sitte kannettiin p�yt� ulos, ja varsinainen
jalkojenpesemis-juhlallisuus alkoi. T�m� oli, samoin kuin
ruoka-ateriakin ainoastaan ilveily�. Polvistuen lattialle kosketti
keisari yhdell� pyyhinliinalla aivan kevyesti ukkojen jalkoja, sitte kun
apuna oleva pappi oli ollut ensin kaatavinaan vett� niiden p��lle. Ja
t�ll� tavalla teki h�n kaikille kahdelletoista ukolle samalla kuin
keisarinna samanlaisessa n�yr�ss� asennossa, mutta j�tt�m�tt� hituakaan
arvostansa, teki samat temput kahdelletoista muorille. S�estyksen�
kaikelle t�lle oli p�iv�n evankeliumi, jonka hovisaarnaaja luki
juhlamenojen aikana.

Olisin mielell�ni tahtonut olla muutamia silm�nr�p�yksi� noiden vanhojen

sijassa, saadakseni tiet��, mit� he ajattelivat istuessaan harvinaisissa
puvuissansa, majesteettien palvelemina ja loistavan seurueen
katselemina. Varmaankin tuntui se heist� ihmeelliselt� unelta, samalla
kuin se teki heihin kiusallisen ujouden vaikutuksen ja vaikutti
t�ydellisen seisauksen heid�n muutoinkin j�yk�ss� ja vanhuudenheikossa
ajatuskoneistossaan. Ainoa, mink� he selv�sti k�sittiv�t oli varmaankin
se pieni kolmekymment� hopearahaa sis�lt�v� silkkikukkaro, jonka
jokainen heist� sai heid�n armollisten majesteettiens� k�dest�
vastaanottaa, sek� se ruokatavaroilla t�ytetty kori, jonka he saivat
ottaa mukaansa kotia.

Koko juhlallisuus oli pian ohitse, ja heti sen j�lkeen tyhjeni sali.
Ensin l�ksi sielt� hovi, sitte poistuivat muut osanottajat ja vihdoin
yleis� lavoilta ja parvekkeilta.

-- Kaunista se oli! -- kuiskasi Rosa ihastuneena.

Min� en vastannut mit��n. Ajatukseni olivat jo kaukana poissa

juhlallisuudesta ja miettiv�t yksinomaan kysymyst�: odottaakohan h�n
minua ovella?

Mutta me emme ehtineet ovelle niin nopeasti kuin olisin toivonut. Joukko
tuttavia tunki luoksemme tervehtim��n, ja kysymyksi� ja kohteliaisuuksia
sateli ymp�rill�mme. Ei kukaan olisi voinut luulla, ett� me palasimme
uskonnollisesta juhlasta.

Vihdoin tulimme kuitenkin portille, jossa meid�n vaunumme odottivat.

Paikan ymp�rill� seisoi joukko ihmisi�, jotka muun puutteessa tahtoivat
ainakin n�hd� muutamia niist� onnellisista, jotka olivat saaneet olla
l�sn� itse juhlallisuudessa.

Tuskin olimme ehtineet portista ulos, ennenkuin Tilling l�hestyi meit�.

H�n kumarsi.

-- Pyyd�n saada kiitt�� teit�, kreivit�r, siit� kauniista seppeleest�.

Ojensin h�nelle k�teni, mutta en saanut sanaakaan lausutuksi.

Vaunumme odottivat jo meit�, ja Rosa kiirehti minua, ett� joutuisimme

l�htem��n.

Tilling nosti k�tens� lakkiin ja aikoi poistua. Suurella ponnistuksella

sain lausutuksi ��nell�, joka itsest�nikin tuntui oudolle:

-- Olen kotona kahden ja kolmen v�lill� sunnuntaina.

H�n kumarsi ��neti ja me nousimme vaunuun.

-- Eth�n vaan ole vilustanut itse�si, Martha, -- arveli Rosa kotiin

ajaessamme; -- ��nesi kuuluu niin omituisen k�he�lt�. Ja miksi et
esitellyt minua tuolle surumieliselle upseerille? Olen harvoin n�hnyt
j�ykempi� kasvoja.

* * * * *

M��r�tyll� ajalla ilmoittautui Tilling luonani.

Kodissani, jossa h�n viipyi noin puoli tuntia, oli h�n koko ajan kylm�
ja vierastava. H�n pyysi minulta anteeksi, ett� oli kirjoittanut
minulle. Minun pit�isi lukea tuo tapaus niihin ajattelemattomuuksiin,
joita sellainen henkil� voi tehd�, joka juuri on kadottanut yhden
rakkaimmistaan. Sitte kertoi h�n minulle yht� ja toista �idist�ns� ja
h�nen viimeisist� hetkist��n, mutta siit�, jota olin odottanut, ei h�n
maininnut sanaakaan. Ja niin tulin min�kin kylm�ksi ja j�yk�ksi. Kun h�n
nousi pois l�hte�kseen, en koettanutkaan h�nt� pid�tt�� enk� pyyt�nyt
h�nt� tulemaan takaisin.

Ja kun h�n oli mennyt, pakenin taas punaisten vihkojeni luo, jotka
olivat auki p�yd�ll�, ja kirjoitin seuraavaa:

�Tunnen, ett� kaikki nyt on lopussa, ett� olen katkerasti pettynyt, ett�
h�n ei rakasta minua ja luulee nyt vuorostaan, ett� min� en h�nest�
v�lit�. Olen ollut melkein kylm�kiskoinen. Tunnen, ettei h�n koskaan
en�� palaja. Eik� kuitenkaan l�ydy koko maailmassa yht��n ihmist�, joka
on minulle niin kallis kuin h�n. Eik� ket��n niin hyv��, niin jaloa,
niin lempe�t� kuin h�n.

T�m�n j�lkeen en tahdo en�� rakastaa yht��n miest�, ainoastaan

�idinrakkaus t�ytt�k��n syd�meni. Rudolfini on oleva ainoa lohdutukseni
ja iloni. Jos minun onnistuu kerran kasvattaa h�nest� niin jalo mies,
kuin Fredrik Tilling -- silloin olen saavuttanut el�m�ni p��m��r�n.�

Oikeastaan on hyvin hullua pit�� p�iv�kirjaa. Tahtoa ikuistuttaa noita

vaihtelevia vaikutuksia, mielialoja, toivomuksia, jotka sieluel�m�ss�
liikkuvat, on v��r�st� p��st� alkamista, ja sellaisten muistiinpanojen
johdosta saapi my�hemm�ll� i�ll��n h�vet� omaa ep�vakaisuuttaan.

* * * * *

Muutamia p�ivi� my�hemmin saapui Tilling luokseni puolenp�iv�n aikana.

H�n ei tavannut minua kuitenkaan yksin kotona. Is�ni ja t�ti Maria
olivat tulleet luokseni vieraaksi, samoin Rosa ja Lilli, Konrad-serkku
ja yksi is�n vanhoista yst�vist�, ministeri �Totisesti�, joksi h�nt�
nimitimme sen vuoksi, ett� h�n aina k�ytti tuota sanaa.

Sain ponnistaa kaikki voimani hillit�kseni iloista huudahdusta, h�n tuli

niin odottamatta ja se seikka her�tti minussa raivoisan riemun. Mutta
iloni katosi pian, kun Tilling tervehditty��n l�sn�olevia ja istuttuaan,
sanoi:

-- Olen tullut luoksenne hyv�stij�t�lle, rouva kreivit�r. -- J�t�n

Wienin muutamien p�ivien kuluttua.

-- Kuinka kauaksi? -- Minne matkustatte? -- Ja miksi? -- kysyiv�t kaikki

vilkkaasti ja yht� aikaa, mutta min� olin vaiti.

-- Kenties ainiaaksi. Unkariin. Tullakseni siirretyksi toiseen

rykmenttiin. Siksi, ett� minulla on erityinen rakkaus unkarilaisia
kohtaan -- vastaili Tilling eri kysymyksiin.

Sill� v�lin olin min� ehtinyt tointua.

-- Sep� oli nopea p��t�s, -- sanoin min� niin tyynesti kuin

mahdollisesta. -- Mit� on p��kaupunki teit� vastaan rikkonut, koska niin
�kki� aijotte sen j�tt��?

-- T��ll� on aivan liian iloista ja eloisaa minulle, ja min� olen

sellaisessa mielentilassa, ett� haluan tulla yksin�isille Unkarin
aroille.

-- Mit� joutavia! -- sanoi Konrad. -- Kuta synkemm�ksi tuntee mielens�,

sit� enempi t�ytyy koettaa huvitella. Yksi ainoa ilta Casinoteaatterissa
on virkist�v�mpi kuin koko viikon mietiskelev� yksin�isyys.

-- Parhain keino alakuloisuuttanne poistamaan, paras Tillingini, --

sanoi is�ni -- olisi varmaankin raikas ja iloinen sota. Mutta
valitettavasti ei nyky��n ole sellaista toivottavissa. Rauha uhkaa viel�
kest�� kauan.

-- Sellaisia omituisia ristiriitaisuuksia! -- t�ytyi minun muistuttaa:

sota ja �iloinen�, rauha ja �uhkaa�.

-- Totisesti -- vakuutti ministeri -- valtiollisella taivaalla ei n�y

nyky��n yht��n mustaa pilkkua. Mutta myrsky voipi siit� huolimatta �kki�
nousta raivoamaan, ja ainahan voi l�yty� mahdollisuuksia sodan
syttymiseen. Sen sanon lohduttaakseni teit�, everstiluutnantti.

-- Sallikaa minun, teid�n ylh�isyytenne, -- keskeytti Tilling h�nt�,

puolestani panna vastalause sit� k�sityst� vastaan, ett� toivoisin
sotaa. Me, sotilaat, olemme olemassa puolustaaksemme is�nmaata, kun
vihollinen sit� uhkaa, samoin kuin palokunta on tulipalon sammuttamista
varten. Molemmat tapaukset ovat onnettomuuksia, suuria onnettomuuksia,
eik� kukaan ihminen saa iloita l�himm�isens� onnettomuudesta.

-- Sin� ylev� mies! -- ajattelin min� itsekseni. Tilling jatkoi:

-- Tosin tied�n, ett� tilaisuutta persoonallisen maineen saavuttamiseen

harvoin muuten tarjoutuu kuin sodissa ja tulipaloissa. Mutta miten
itsek�s ja ahdasmielinen sellaisen ihmisen t�ytyy olla, joka toivoo
persoonallista kunniaa tuhansien ihmisten surun ja kurjuuden
kustannuksella! Rauha on suurin onni, mit� maa voi toivoa, tahi,
niinkuin �sken sanoitte, ainoa tila, jolloin asukasten hy�ty� katsotaan,
ja kuitenkin tahdotte antaa v�h�iselle osalle n�it� asukkaita,
armeijalle, oikeuden toivoa, ett� t�m� onnellinen tila pian loppuisi, ja
kaikki sodan onnettomuudet tulisivat sijaan. Saada toimeen sota sit�
varten, ett� armeija saisi ty�t� ja tulisi tyydytetyksi, olisi
mielest�ni aivan sama kuin sytytt�� tuleen joku talo, ett� palokunta
saisi ty�t�.

-- Teid�n vertauksenne ontuu, paras everstiluutnanttini -- keskeytti

is�ni, k�ytt�en vastoin tavallista tapaansa Tillingin arvonimityst�,
kenties siten huomauttaaksensa, etteiv�t h�nen mielipiteens� soveltuneet
h�nen asemansa kanssa yhteen. -- Tulipalot tuottavat ainoastansa
onnettomuutta, kuin sit� vastoin sota voipi tuottaa maalle suurta voimaa
ja suuria etuja. Miten ovat valtakunnat muodostuneet ja kasvaneet,
jolleiv�t voittorikkaitten taistelujen kautta? Persoonallinen
kunnianhimo ei suinkaan ole ainoa, joka her�tt�� sotilaan halua sotaan;
se on ennen kaikkea is�nmaallinen ylpeys eli toisilla sanoilla
patriotismi.

-- Se tahtoo sanoa: kodin rakkaus, -- keskeytti Tilling. -- En ymm�rr�,

miksi me sotilaat alituisesti tuomme esiin, ett� meiss�, ennen muita, on
vallalla tuo tunne, joka kuitenkin on hyvin luonnollinen useimmille
ihmisille. Jokainen rakastaa sit� turvetta, jossa on kasvanut, jokainen
toivoo maallensa edistyst� ja onnea, mutta sen voi saavuttaa aivan
toisella tavalla kuin sodan kautta. Muistakin asioista voi ylpeill�, ei
ainoastaan aseteoista. Min� esimerkiksi tunnen itseni paljoa ylpe�mm�ksi
Anastasius Gr�nin, kuin yhdenk��n kenraalin t�hden.

-- Kuinka voipi runoilijaa ja sotap��llikk�� verrata toisiinsa? --

huudahti is�ni harmistuneena.

-- Saman kysymyksen tahtoisin min�kin tehd� -- vastasi auttamaton

Tilling. -- Onhan veret�n laakeri kaikista ihanin.

-- Mutta, paras parooni, -- keskeytti nyt t�ti Maria -- en ole koskaan

kuullut kenenk��n sotilaan puhuvan teid�n tavallanne, jos kaikki
ajattelisivat niinkuin te, kuinka sotilasinnon ja urhoollisuuden silloin
k�visi?

-- Ne eiv�t ole minulle outoja tunteita, teid�n armonne. Niiden

hurmaamana riensin yhdeks�ntoista vuotiaana nuorukaisena ensi kerran
taisteluun. Mutta kun omin silmin sain katsella verikylvyn kaikkia
kauhuja, kun sain n�hd� siell� vapaasti raivoavan el�imellisen
raakuuden, silloin intoni loppui, ja seuraaviin taisteluihin en en��
mennyt halulla vaan alamaisuudella.

-- Kuulkaapas, Tilling, min� olen ottanut osaa useampaan taisteluun kuin

te ja my�skin n�hnyt tarpeeksi monta hirmutapausta, mutta intoni ei ole
kuitenkaan laimennut. Kun min� vuonna 49 jo vanhempana miesn� marssin
Radetzkyn kanssa, tunsin samaa iloa kuin ensi kerrallakin.

-- Suokaa minulle anteeksi, teid�n ylh�isyytenne, mutta te kuulutte

vanhempaan sukupolveen, sukupolveen, jossa sotaisa henki oli
voimakkaampi ja enemmin kehittynyt kuin meiss�, ja jolle yleinen
ihmisyydentunne, joka vaatii kaiken muinaisen julmuuden, kaiken
kurjuuden poistamista, ja joka nyt yh� enempi saavuttaa alaa, on melkein
vieras.
-- Mit� varten sellaista vaaditaan? Kurjuutta tulee kaikkina aikoina
l�ytym��n, sit� ei voi poistaa, enempi kuin sotaakaan.

-- Katsokaa, kreivi Althaus, noilla sanoilla tuotte te ilmi entisen,

nyky��n paljo muuttuneen katsantotavan, jota aina ennen maailmassa
k�ytettiin kaikkia sosiaalisia ep�kohtia vastaan, nimitt�in altistumisen
katsantotavan, jonka kannalta tuota v�ltt�m�t�nt�, pakollista
katsellaan. Mutta jos jotain ��ret�nt� kurjuutta katsellessa tunkee
mieleen tuo ep�ilev� kysymys: t�ytyyk� se niin olla? -- silloin ei voi
j��d� v�linpit�m�tt�m�ksi, vaan tuntee kummallista vaikutusta, jota
tahtoisin nimitt�� ajan omantunnon ��neksi.

-- Tuo on liian korkeaoppista minulle -- sanoi is�ni ja nosti

olkap�it��n. -- Voin vakuuttaa teille, ett� emme ainoastaan me vanhat
ajattele ylpeydell� ja ilolla niit� sotaretki�, joihin olemme osaa
ottaneet, vaan ett� useimmat nuoremmista ja nuorimmistakin, jos heilt�
kysyisi tahtovatko l�hte� sotaan, vastaisivat iloisesti: kyll�
mielell�mme, mielell�mme!

-- Niin, nuorimmat aivan varmaan, sill� niill� on viel� tallella niihin

istutettu innostus. Ja muilla on se k�sitys, ett� se osoittaisi
arkuutta, jos vastaisi toisella tavalla, joskin ei t�m� �mielell�mme�
ole niin todenper�isesti tarkoitettu.

-- Huu, -- sanoi Lilli v�h�n vavahtaen -- minuakin pelottaisi. -- Kyll�

mahtaa olla hirve�t�, kun kuulat suhisevat ymp�rill�, eik� tied�, jos on
seuraavalla hetkell� en�� hengiss�.

-- Tuo tuntuu sangen luonnolliselta naisen suusta vastasi Tilling --

mutta meid�n miesten t�ytyy hillit� itseyll�pidon-vaisto, -- sotamies ei
saa n�ytt�� mit��n my�t�tuntoisuutta kaikelle tuolle kauhealle
kurjuudelle, jota sek� yst�v�t ett� viholliset saavat runsaasti tuntea,
sill� l�hinn� pelkoa ei ole mit��n, jota meiss� niin paljo moititaan,
kuin juuri tunteellisuutta.

-- Sodassa, rakas Tilling, sodassa -- sanoi is�ni. -- Rauhan aikana

voimme mekin olla hell�syd�misi�.

-- Niin, sen tied�n. Mutta sodanjulistuksen j�lkeen sanotaan kaikesta

julmuudesta: olkoon menneeksi kunnian t�hden! Murhaaminen ei silloin ole
murha, ry�st� ei ole ry�st�, palavat kyl�t eiv�t ole murhapolttoja.
Mutta kun sotainto hetkiseksi laimentuu, kun sovinnainen k�sitys joskus
katoaa mielest� ja tulee n�kem��n ja huomaamaan nuo hirve�t tapaukset
t�ydellisess� todellisuudessaan, silloin l�ytyy ainoastaan yksi keino,
jonka avulla voi p��st� siit� hirvitt�v�st� tuskasta ja niist�
kalvaavista omantunnon vaivoista, joita t�m� n�k� tuottaa, ja se keino
on -- kuolema.

-- Se on totta -- sanoi t�ti Maria miettien, -- sellaiset k�skyt kuin:

ei sinun pid� tappaman -- ei sinun pid� varastaman -- sinun pit��
rakastaman l�himm�ist�si, -- kaikilla n�ill� k�skyill� --

-- Ei ole mit��n merkityst� sodassa -- keskeytti h�nt� Tilling. -- Ja

ne, joiden velvollisuus on n�iden k�skyjen opettaminen ja valvominen,
ett� niiden mukaan elet��n, ne ovat ensim�isin� siunaamassa meid�n
aseitamme ja anovat taivaan siunausta meid�n tappoty�llemme.

-- Ja siin� tekev�t he oikein -- sanoi is�ni. -- Jo raamatun Jumala oli

sodan Jumala, sotajoukkojen herra. -- Se on h�n, joka k�skee meid�t
taisteluun, se on h�n --

-- Jonka tahtoa ihmiset aina koettavat selitt�� omien toivomustensa

mukaan, -- keskeytti Tilling. -- Aivan yht� raaka, ep�johdonmukainen ja
lapsellinen, kuin ihminenkin, on se Jumala, jonka ihminen on
asianhaarojen mukaan itselleen muodostanut. Ja nyt, kreivit�r, -- sanoi
h�n nousten yl�s, suokaa anteeksi, ett� olen tuhlannut aikaa niin v�h�n
miellytt�v��n aineeseen, ja sallikaa minun sanoa j��hyv�iset.

Sis�ll�ni liikkui myrskyisi� tunteita. Kaikki, mit� h�n nyt oli sanonut,
oli tehnyt h�net viel� kalliimmaksi syd�melleni. -- Ja nyt piti minun
erota h�nest� kenties ikuisesti. Se ei ollut mahdollista; kun ovi h�nen
j�lkeens� olisi sulkeutunut, olisin min� puhjennut itkem��n. Se ei
saanut tapahtua. Min� nousin, koettaen n�ytt�� tyynelt�.

-- Viel� hetkinen, parooni Tilling -- sanoin min� niin tyynesti kuin

mahdollista. -- Minulla on pari sanaa sanottava teille �entre nous�.[1]
Tahdotteko olla hyv� ja seurata minua.

[1] Meid�n kesken. Suom.

H�n katsoi minuun h�mm�styneen�, mutta seurasi minua sitte salin toiseen
nurkkaan, josta eiv�t muut voineet meit� kuulla.

-- Parooni Tilling -- sanoin min� kiirehtien ja vapisevin huulin --

t�ll� tavoin en voi antaa teid�n matkustaa, minun t�ytyy saada viel�
puhua teid�n kanssanne. Teid�n t�ytyy tulla viel� luokseni -- huomenna
t�h�n aikaan.

H�n n�ytti ep�ilev�n.

-- Pyyd�n teit� tulemaan, �itinne muiston t�hden jonka vuoksi olen

teid�n kanssanne itkenyt.

-- Oi, Martha!

Kuullessani t�m�n nimen, joka oli tahtomatta tullut h�nen huuliensa

v�list�, tunsin raivoisan, selitt�m�tt�m�n ilon t�ytt�v�n syd�meni.
Mutta minun t�ytyi hillit� itseni ja sanoin sen vuoksi tyynesti: -- siis
huomenna.

-- T�h�n aikaan, niin.

Olimme yht� mielt�. Min� palasin toisten luo, ja Tilling meni.

-- Kummallinen ihminen -- sanoi is�ni, puistaen p��t��n. -- Mit� h�n

t��ll� sanoi, sit� ei korkeammissa paikoin hyv�ksytt�isi.

* * * * *

Kun m��r�tty hetki l�hestyi seuraavana p�iv�n�, annoin, samoin kuin

edellisell�kin kerralla k�skyn, ettei ket��n muuta p��stett�isi sis��n
kuin Tilling.

Mit� sanoisin h�nelle? Oi, sit� en tiennyt, tiesin vaan, etten olisi
voinut n�hd� h�nen matkustavan sanomatta h�nelle viel� yht� syd�mellist�
sanaa, saamatta viel� h�iritsem�tt� j�tt�� toisillemme j��hyv�iset. Kun
vaan ajattelinkin hyv�stij�tt��, t�yttyiv�t silm�ni kyynelill�.

Juuri silloin astui odotettu sis��n.

-- Kuuliaisena teid�n toivomuksellenne, kreivit�r, ja -- mutta mik�

teid�n on -- keskeytti h�n puheensa. -- Te olette itkenyt? Te itkette
viel�kin?

-- Min�k�? Oi en -- sanoin h�mill�ni. -- Mutta olkaa hyv� ja istukaa,

parooni; olen iloinen, ett� tulitte.

-- Ja min� olen onnellinen, ett� olette k�skenyt minun tulla,

muistatteko, k�skenyt minut �itini muiston t�hden. T�ll� perusteella
olen min�kin nyt p��tt�nyt sanoa teille kaikki, mit� minulla on
syd�mell�ni.

-- No, miksi ette jatka?

-- Minun on vaikeampi sit� sanoa, kuin luulinkaan.

-- Te osotitte kumminkin niin suurta luottamusta minua kohtaan -- tuona

ep�toivon y�n�, kun valvoitte �itinne kuolinvuoteen ��ress�. Miksi
olette nyt kadottanut kaiken luottamuksen?

-- Tuona juhlallisena hetken� kuoleman l�heisyydess� en ollut

kaltaiseni, mutta sitte olen j�lleen tullut luontaiseen ujouden tilaani.
Huomasin, ett� olin silloin mennyt yli oikeuksieni, ja voidakseni
karttaa toiste samallaista tapahtumasta, olen teit� v�ltt�nyt --

-- Olen huomannut sen ja kummeksinut sit�.

-- Oletteko? Niin, min� olen v�ltt�nyt teit�, siksi ett� -- min�

rakastan teit�.

En vastannut mit��n ja salatakseni liikutuksen k��nsin pois p��ni.

My�skin Tilling oli ��neti.

Vihdoinkin toinnuin ja sanoin:

-- Ja miksi tahdotte j�tt�� Wienin?

-- Samasta syyst�.

-- Ja p��t�ksenne on per�ytym�t�n?

-- Ei, siirtoni ei ole viel� ratkaistu.

-- Silloin j��tte.

H�n tarttui k�teeni. -- Martha! Toisen kerran lausui h�n nyt nimeni, ja
se ��nen v�re, jolla h�n tuon ainoan sanan sanoi, hyv�ili korvaani ja
syd�nt�ni ihanammin kuin mik��n, mit� ennen olin kuullut. Ilman ett�
ajattelinkaan, tuli h�nen nimens� huulilleni v�r�ht�en ja hell�sti.

Samassa aukeni ovi ja is�ni astui sis��n.

-- Kas, t��ll�h�n sin� olet: palvelija vastasi juuri, ettet sin� ole
kotona, mutta min� sanoin, ett� odottaisin sinua. Hyv�� p�iv��, Tilling.
Eilisen hyv�stij�tt�nne j�lkeen h�mm�styn n�hdess�ni teid�t t��ll�.

-- Matkani on peruutettu ja siksi --

-- Tahdoitte ilmoittaa tytt�relleni tuon ilosanoman. Hyv�. Ja nyt saat

sin�, Martha, tiet�� miksi min� olen tullut. K�yntini koskee
perheasioita.

-- Silloin ehk� min� h�iritsen -- sanoi Tilling ja nousi.

-- Oi, minun uutisellani ei ole niin kiirett�.

Toivoin, ett� is� olisi ollut perheasioineen toisella puolen maanpalloa,

sill� sopimattomampaan aikaan h�n ei olisi voinut tulla. Tillingill� ei
ollut muuta neuvoa kuin poistua. Mutta sen j�lkeen, mit� �sken oli
meid�n v�lill�mme sanottu, ei h�nen l�ht�ns� merkinnyt eroamista.
Ajatuksemme, syd�memme olivat toistemme luona.

-- Koska saan n�hd� teit� j�lleen? -- kysyi h�n hiljaa, kun h�n puristi
k�tt�ni hyv�stiksi.

-- Praternilla huomisaamuna kello yhdeks�n, -- vastasin min� yht�

nopeasti.

Is�ni sanoi sangen kylm�kiskoisesti j��hyv�iset Tillingille.

Kun ovi oli suljettu h�nen menty��n, kysyi h�n ankaralla ��nell�: --
Mit� t�m� merkitsee, Martha? Sin� annat ilmoittaa, ettet ole kotona, ja
sitte l�yd�n sinut kahden kesken tuon miehen kanssa.

Punastuin sek� harmista ett� ujoudesta.

-- Mik� perheasia se on, jota sin�...

-- Se on juuri t�m�. Tahdoin vaan karkoittaa ihailijasi voidakseni sanoa

sinulle ajatukseni. Minun mielest�ni on se hyvin t�rke� asia meid�n
perheellemme, ett� sin�, kreivit�r Dotzky, syntyisin Althaus, et pane
mainettasi alttiiksi.

-- Rakas is�, parhaimman kunniani ja maineeni vartijan olen saanut

pieness� Rudolf Dotzkyss�, ja mit� kreivi Althausin is�lliseen valtaan
tulee, niin rohkenen kaikella kunnioituksella huomauttaa sinulle, ett�
olen jo kauan sitte siit� asemasta vapautunut. Tarkoitukseni ei ole
ollenkaan panna mainettani alttiiksi, mutta jos p��tt�isin menn�
naimisiin, niin tahdon vapaasti seurata syd�meni valintaa.

-- Menn� naimisiin Tillingin kanssa! Mit� ajattelet? Seh�n olisi oikea

perheonnettomuus. Silloin tahtoisin melkein mieluimmin -- mutta,
totisesti puhuen, ei suinkaan sinulla ole sellaisia aikeita?

-- Mit� sinulla olisi sit� vastaan? Sin�h�n olet juuri ehdotellut

minulle yht� luutnanttia, yht� kapteenia ja yht� majuria, Tilling on
everstiluutnantti.

-- Niin, sep� juuri pahin. Jos h�n olisi muu virkamies, niin voisi
h�nelle kenties antaa anteeksi sellaiset mielipiteet, joita h�n eilen
t��ll� esille toi, ja jotka sotilaan suussa ovat melkein kuin petos. H�n
ottaisi kyll� kernaasti eron virastaan p��st�kseen sotaretken vaaroista,
jonka rasituksia ja vastahakoisuuksia h�n n�ht�v�sti pelk��. Ja kun
h�nell� ei ole mit��n omaisuutta, niin onhan sangen viisaasti h�nen
puoleltaan tehd� rikas naimiskauppa. Mutta min� toivon Jumalaan, ettei
vanhan sotamiehen tyt�r, sotamiehen, joka on taistellut nelj�ss�
sodassa, ja joka viel� t�n��nkin olisi valmis ilolla antamaan henkens�
is�nmaansa puolesta, ja uljaan nuoren upseerin leski, upseerin, joka
sotatanterella on saanut kunnialla kuolla, ettei h�n, sanon min�,
antaudu tuollaisiin kurjiin vehkeisiin.

Is�ni oli tulipunainen mielenliikutuksesta, k�velless��n suurin askelin

edes ja takaisin huoneessa. Min�kin olin hyvin kiihoittunut. Nuo ontot
sanat, nuo tyhj�t lauseet olivat minulle vastenmielisi�, mutta en voinut
niihin vastata; tunsin, ettei minun puolustukseni mill��n tavoin voisi
puhdistaa Tillingi� t�st� v��r�st� ja halventavasta syyt�ksest�, joka
juuri oli h�nt� vastaan lausuttu. Mutta seisoessani tuossa niin
��net�nn�, ett� is�ni varmaan luuli saaneensa minut katumaan
aikomuksiani, tunsin viel� varmemmasti rakastavani tuota v��rintunnettua
miest� ja lujemmaksi kehityin p��t�ksess�ni tulla h�nen omakseen.
Olinhan onneksi vapaa ja itsen�inen. Is�ni tyytym�tt�myys voi tosin
osaksi surettaa minua, mutta se ei voisi koskaan est�� minua
noudattamasta syd�meni kehoitusta. Enk� ollutkaan juuri todellisesti
surullinen: tuo onnen voimakas virta, joka oli vallannut syd�meni, oli
liian vuolas salliakseen vierell��n sijaa v�h�isellek��n
surumielisyydelle.

* * * * *

Seuraavana aamuna yhdyimme Tilling ja min� ratsastaen ihanassa

Pratern-puistossa. Oli tyyni, vieno pilvinen kev�taamu; ilma oli raitis
ja tuoksuva niinkuin tunteet ja toiveet, jotka nyt elpyiv�t onnellisissa
syd�miss�mme. Puisto oli t�ynn� ratsastavia ja k�velevi�, niin ettei
meill� ollut tilaisuutta puheluun. Mutta ne harvat sanat, joita
vaihdoimme, ja katseittemme ��net�n puhelu, oli kyllin luotettava osoite
siit�, ett� nyt olimme toistemme omat.

-- Mutta miksi rakastat minua oikeastaan? -- kysyi Fredrik leikillisesti

-- sin�h�n tunnet minut vasta niin pintapuolisesti.

-- Niin, miksi? Siksi, ettet sin� rakasta sotaa, ja siksi, ett� sin�
rohkenet sen vapaasti tunnustaa, ja siksi, ett� sinulla on niin ylev�
syd�n ja ett� olet niin paljon jalompi kuin muut sinun s��dyss�si. Ja
siksi, ett� sinulla on niin rehelliset silm�t ja niin miellytt�v�
ulkomuoto, niin tuntehikas ja miehek�s ��ni ja niin -- mutta, miksi sin�
sitte rakastat minua? -- keskeytin itse�ni.

-- Tuhansista syist�.

-- No, kerropas.

-- Sinun jalo syd�mesi -- ihanat silm�si -- lahjakas henkesi -- suloinen

hymysi -- selv� ymm�rryksesi -- vastenmielisyytesi sotaan -- ylev�,
arvokas k�yt�ksesi --

-- Ei, pys�hdy jo! Pian voit saada tuhannen t�yteen. Sano minulle
mieluummin paras, todellinen syy.

-- Se on hyvin yksinkertainen, sill� se sis�lt�� kaikki toiset. Rakastan

sinua, Martha, siksi ett� ... rakastan sinua -- niin, juuri sen vuoksi.
 * * * * *

-- Praternilta menin suoraan is�ni luo. Se uutinen, jonka h�nelle

toisin, antaisi luonnollisesti aihetta ik�v��n keskusteluun, sen tiesin
kyll�. Mutta min� tahdoin niin pian kuin mahdollista saada tuon ik�v�n
ohitse ja antausin siihen sen vuoksi mieluummin nyt, kun olin viel�
juuri voitetun onneni hurmauksessa.

Is�ni istui viel� aamiaisp�yd�ss� lukien sanomalehti��n kun astuin

sis��n. T�ti Maria oli my�s l�sn� ja luki sanomalehti��n.

-- Martha? N�in varhain ulkona! Ja ratsastuspuvussa; mist� sin� tulet?

-- Tulen Praternilta, jossa on tapahtunut jotakin, jonka tahdoin heti

teille ilmoittaa, ja sen vuoksi en malttanut menn� kotia pukeutumaan.

-- Soo, -- onko se niin t�rke�t�? -- kysyi is�ni sytytt�en sikaarin. --

Kerro kaikella mokomin, me kuulemme hartaasti.

En huolinut k�yd� kiertoteit�, vaan heitt�ysin suoraap��t� asiaan,

niinkuin ponnahduslaudalta hyp�t��n veteen.

-- Olen kihlautunut.

T�ti Maria l�i k�tens� yhteen h�mm�styksest�, ja is�ni rypisti otsaansa.

-- Tahdon kuitenkin toivoa, alkoi h�n.

Mutta min� en antanut h�nen puhua loppuun. -- Olen mennyt kihloihin

sellaisen miehen kanssa, jota rakastan ja ihailen koko syd�mest�ni ja
jonka tied�n tekev�n minut t�ysin onnelliseksi -- olen mennyt kihloihin
parooni Fredrik von Tillingin kanssa.

Is�ni hypp�si yl�s tuoliltaan.

-- Enk�s sit� luullutkin! Ja senkin j�lkeen, mit� min� sinulle eilen

sanoin --

T�ti Maria puisti p��t�ns�.

-- Olisin mieluummin tahtonut kuulla jonkun toisen nimen, Martha.

Ensiksi ei Tilling ole sinulle sovelias; h�nell�h�n ei ole niin mit��n,
ja toiseksi ovat minusta h�nen ajatuksensa ja mielipiteens� --

-- H�nen ajatuksensa ja mielipiteens� soveltuvat aivan minun ajatuksieni

kanssa yhteen, ja varallisuuden t�hden en ole koskaan aikonut naimisiin
menn�. Is�, rakas is�, �l� n�yt� niin suuttuneelta, �l� katkeroita sit�
onnea ja iloa, jota t�ll� hetkell� tunnen! -- Rakas, hyv�, vanha is�ni!
--

-- Mutta, lapsi -- sanoi h�n v�h�n lauhtuneemmin, sill� v�h�inen hellyys

tyynnytti h�net heti -- sinun onneasihan juuri ajattelen. Min� en voisi
tulla onnelliseksi sellaisen sotamiehen kanssa, joka ei sek� ruumiiltaan
ett� sielultaan *ole* sotamies.

-- Sinunhan ei tarvitsekaan menn� naimisiin Tillingin kanssa, --

muistutti t�ti Maria sattuvasti. -- Jos h�n on sotilas tahi ei, on
v�h�p�t�isemp��, mutta min� en voisi koskaan olla onnellinen sellaisen
miehen kanssa, joka puhuu korkeimmista asioista niin arvottomalla
tavalla, kuin h�n tuonnoin -- --

-- Salli minun, paras t�ti, muistuttaa sinua, ettei sinunkaan tarvitse

menn� naimisiin Tillingin kanssa.

Is�ni huokasi istuen j�lleen alas. -- Luonnollisesti tulee Tilling

ottamaan virkaeron, -- sanoi h�n.

-- Sit� en tied�, siit� emme viel� ole puhuneet. Kyll�h�n min� siit�
enemmin pit�isin, mutta pelk��n, ettei h�n aijo sit� tehd�.

-- Kun ajattelen, ett� olet antanut yhdelle ruhtinaalle rukkaset! -- --

huokasi t�ti Maria. -- Ja ett� sin� nyt, sen sijaan, ett� p��sisit
yl�sp�in sosiaalisella portaalla, laskeudut alasp�in. --

-- Miten kylmi� te molemmat olette! Ja kuitenkin vakuutatte te pit�v�nne

minusta. Ensim�isen kerran Arnon kuoleman j�lkeen tulen min� nyt
luoksenne ja kerron olevani t�ydellisesti ja syd�men pohjasta
onnellinen, ja sen sijaan, ett� iloitsisitte siit�, koetatte hakea
kaikenlaisia syit� katkeroittaaksenne onneani. -- Ja millaisia syit�?
Halpoja, pintapuolisia.

Noin puolen tunnin keskustelun per�st� olin kuitenkin onnistunut saamaan

nuo molemmat vanhukset v�h�n lauhkeammalle tuulelle. Olin todellakin
luullut, ett� vastustus is�ni puolelta tulisi olemaan kiivaampi kuin se
olikaan. H�n huomasi varmaankin, ett� se ei olisi mit��n auttanut, koska
asia jo oli p��tetty. Tahi mahtoiko se olla minun loistavien silmieni ja
minun onnesta v�r�j�v�n ��neni vuoksi kuin h�nen tyytym�tt�myytens�
h�lveni ja h�n rupesi ottamaan osaa ilooni. Kuinka lienee ollutkaan,
mutta kun nousin l�hte�kseni, suuteli h�n minua syd�mellisesti otsalle
ja lupasi jo samana iltana tulla luokseni tervehti�kseen siell� tulevaa
v�vy�ns�.

Miten loppupuoli t�st� p�iv�st� ja sit� seuraava ilta kului -- vahinko,

etteiv�t punaiset vihkoni siit� mit��n kerro. Yksityisseikat ovat pitk�n
ajan kuluessa kadonneet muistostani, muistan vaan, ett� ne olivat
suloisia hetki�.

Teenjuonnin aikaan olin koonnut ymp�rilleni koko perhepiirin ja

esittelin omaisilleni Fredrik von Tillingin sulhasenani.

Rosa ja Lilli olivat ihastuksissaan. Konrad Althaus huudahti: �Hyv�,

Martha! -- ja sin� Lilli, ota t�st� hyv� esimerkki!� Is�ni oli voittanut
vastenmielisyytens�, tahi onnistui h�nen peitt�� se, ettei loukkaisi
minua. T�ti Maria oli hell� ja hiukan liikutettu. Rudolfkin esiteltiin
tulevalle uudelle is�lleen, ja minut valtasi omituinen, juhlallinen ilon
tunne, kun rakastettu mies otti poikani syliins� ja sanoi: �Sinusta,
pienokainen, kasvatamme me molemmat kunnon miehen!�

Illan kuluessa sanoi is�ni: -- Nyt kai j�t�tte virkanne, Tilling? Teh�n
ette ole mik��n sodan yst�v�.

Fredrik katsahti �kki� yl�s h�mm�styneen n�k�isen�.

-- J�t�nk� virkani? Eih�n minulla ole mit��n muuta. Ja eih�n tarvitse

olla sodan yst�v� tehd�kseen sotapalvelusta, yht� v�h�n kuin -- --
-- Niin, niin -- keskeytti is�ni h�nt�, -- senh�n sanoitte jo, yht�
v�h�n kuin tarvitsee rakastaa tulipaloja tullakseen palosotilaaksi.

-- Mutta minun mielest�ni voisitte s��st�� vaimonne kasarmiel�m�n

ik�vyydest� -- ja tuskasta, jonka uuden sodan syttyminen tuottaisi.

-- Esitetyt syyt ovat tosin hyvin painavia, ja tahtoisin mielell�ni

pit�� rakkaan vaimoni niin et��ll� kuin mahdollista kaikista el�m�n
ik�vyyksist�, mutta h�nelle itselleen olisi viel� ik�v�mpi, jos h�nell�
olisi viraton, toimeton mies, kuin ett� h�n el�� kasarmiel�m��. Ja
paljoa vaikeampi kuin sotaretki, olisi ep�ilys, ett� olisin
raukkamaisuudesta tahi mukavuuden vuoksi ottanut eron virastani.
Sellaista en tosiaankaan ole koskaan ajatellut. Ja toivon ettette
tek��n, Martha.

-- Mutta jos asettaisin sen ehdon?

-- �lk�� sit� tehk�. Siin� tapauksessa t�ytyisi minun luopua

korkeimmasta onnestani. Te olette rikas -- minulla ei ole mit��n muuta
kuin sotilas-toimeni ja toivo ylenty�, ja t�t� omaisuutta en tahdo
j�tt��. Se sotisi kunnian ja velvollisuuden k�sitteit�ni vastaan.

-- Hyvin puhuttu, poikani! -- huudahti is� ihastuneena. -- Nyt olen

sovitettu. Olisi suuri vahinko, jos j�tt�isitte uranne, koska teill� ei
ole en�� pitk�lt� everstin arvoon p��st�ksenne ja varmaankin tulette
ylennetyksi kenraaliksi. Lopuksi voi teist� tulla kuvern��ri tahi
sotaministeri, ja silloin tulee vaimollenne sangen miellytt�v� asema.

Min� pysyin vaiti. Kuvern��rin vaimoksi p��seminen ei minua yht��n

miellytt�nyt. Mieluimmin olisin tahtonut el�� Fredrikin kanssa
yksin�isyydess� maalla, ja kuitenkin olin iloinen h�nen p��t�ksest��n.
Sill� t�m� poistaisi ainakin ep�ilykset, joita is�ll�ni ja monella
muulla oli h�neen n�hden.

-- Niin, -- jatkoi is�ni, -- olen todellakin iloinen p��t�ksest�nne,

sill� min� luulin totta puhuen, ett� tahdoitte erota virastanne vaan sen
-- -- ett� -- -- ett� -- -- no niin, ei teid�n tarvitse sent��n n�ytt��
niin vihaiselta -- tarkoitan vaan, ett� aijoitte tehd� sen
vet�yty�ksenne takaisin yksityisel�m��n, mutta siin� olisitte tehnyt
v��rin. V��rin Marthaakin kohtaan, joka nyt kerran on sotilaan lapsi,
sotilaan leski. Luulenpa tuskin, ettei h�n voisi rakastaakaan edelleen
siviili-pukuista miest�.

Nyt t�ytyi Tillingin nauraa. H�n loi minuun katseen, joka selv�sti
sanoi: tunnen sinut paremmin, ja vastasi ��neen:

-- Sen uskon min�kin; h�n on varmaankin rakastunut ainoastaan minun

sotilaspukuuni!

* * * * *

Samana vuonna syyskuussa vietettiin meid�n h��mme.

Fredrik oli ottanut kahden kuukauden virkavapauden h��retke�mme varten.

Ensin k�vi tiemme Berliniin, jossa tahdoin laskea seppeleen Fredrikin
�idin haudalle. Ja sitte oli meill� siell� kuolleen sisar, Kornelia von
Tessow, lahjakas ja rakastettava nainen, jonka suosion olin onnellinen
saavuttamaan heti ensi tuttavuutemme ajalla. H�nen ja h�nen nuoren,
yhdenkolmatta vuotisen, kauniin poikansa v�lill�, oli mit� parhain
my�t�tuntoisuus, jonka voi verrata ainoastaan siihen suhteeseen, mik�
oli ollut olemassa Fredrikin ja h�nen �itins� v�lill�. Min� en vaan
voinut ymm�rt��, kuinka �iti, jolla oli vaan yksi ainoa, jumaloitu
poika, koskaan voi antaa h�nen valita niin vaarallisen toimen kuin
sotilaan.

Berlinist� matkustimme saksalaisiin kylpylaitoksiin. Min�, joka en juuri

koskaan ollut ollut poissa kotoa, nautin ��rett�m�sti kaikesta uudesta
mit� n�in ja sain kokea, kaikki uudet tuttavat olivat minusta
miellytt�vi� ja hauskoja, kaikki luonnon- ja taiteen kauneudet olivat
minusta kaksinkerroin kauniita, kuin sain nauttia niist� Fredrikin
seurassa, joka eritt�in valppaalla kauneudenaistillaan oli kaikesta
tuollaisesta suuresti huvitettu.

Nuo kaksi kuukautta kuluivat siis aivan liian nopeasti. Fredrik anoi
pidennetty� virkavapautta, mutta ei saanut. Kun tuo ik�v�, virallinen
kirje tuli ja m��r�si meid�t k��ntym��n takaisin, tunsin itseni ensi
kerran v�h�n tyytym�tt�m�ksi.

-- Tuota sanovat ihmiset *vapaudeksi*! -- huudahdin min� harmistuneena,

heitt�en tuon katalan paperin p�yd�lle.

Kotia tultuamme asetuimme asumaan yhteen pieneen m�hril�iseen kaupunkiin

-- Olm�tsin linnoitukseen, jonne Fredrikin rykmentti oli sijoitettu.
Mist��n seurustelusta ei voinut tulla kysymyst�k��n t�ss� pes�ss�, ja
siten elimme me parhaastaan vaan kodissamme kahden kesken. Rykmentin
upseerien rouvien luona k�vin kuitenkin tavallisilla velvollisuuden
kyl�ilyill�, mutta l�hemp��n tuttavuuteen en heid�n kanssansa tullut.
Minulla ei ollut v�h��k��n halua ruveta heid�n kahvikekkereiss��n
kuuntelemaan tavallista pienenkaupungin juoruilemista, ja Fredrik pysyi
yht� et��ll� upseerien peli- ja juomaseuroista. Se maailma, jossa me
elimme, kun iltaisin istuimme kiehuvan teekeitti�n ��ress�, oli
��rett�m�n kaukana Olm�tzin asukasten maailmasta, todellakin, niin
���rett�m�n kaukana�, sill� me luimme joukon tieteellisi� teoksia,
kuljeksimme maanpallon ja t�htikartan halki, tutkimme avaruuden
��ret�nt� syvyytt�, tunkeusimme mikroskoopin salaisuuksiin ja
opiskelimme fyysillisi� ja kemiallisia lakia, jotka luonnon kulkua
ohjaavat. Ja kuta suurempi se maailma oli, joka leveni ihastuneitten
silmiemme eteen, sit� v�h�p�t�isemm�lt� n�ytti meist� v�h�isen
linnoituskaupunkimme henkinen aatepiiri. Tutkimuksemme eiv�t ainoastaan
koskeneet luonnontietoa, vaan my�skin muita ajatusten ja tutkimuksen
haaroja. Min� tein Fredrikin tutuksi rakkaan Buckleni kanssa, jota h�n
sitte ihaili yht� paljo kuin min�kin. Sit� paitsi luimme muidenkin
kirjailijain ja runoilijaan teoksia, ja siten muuttuivat yksin�iset
iltamme puhtaan onnen todellisiksi juhlahetkiksi.

Fredrikist� ja Rudolfista tuli minun suureksi ilokseni parhaimmat

yst�vykset maailmassa. Heid�n leikkiess��n oli Fredrik kenties
lapsellisin heist� molemmista, ja usein saivat he minutkin leikkeihins�.
Tosin sanoi Fredrik, ettei h�n luonnostaan ollut erityisesti lapsirakas,
mutta ensiksikin oli Rudolf h�nen rakkaan Marthansa poika, ja toiseksi
oli poika itse niin soma ja kiltti, ja piti ��rett�m�sti isintim�st��n.

Puhuimme usein siit�, mik� Rudolfista tulisi. Sotilas? Ei. Siihen h�n ei
kelpaisi, sill� meid�n kasvatustavassamme ei tuo vanha uskonkappale
sotilass��dyn kunniasta saisi sijaa. Valtiomies? Kenties. Mutta
luultavasti maanviljelij�. Dotzkyjen maatilojen tulevana perillisen�,
jotka kerran lankeaisivat h�nen omakseen, kun Arnon enemm�n kuin
kuudenkymmenenkuuden vuoden vanha set� kuolisi, olisi h�nell� kylliksi
teht�v��, jos aikoi kunnollisesti n�it� hoitaa. Sitte saisi h�n omakseen
pienen vaimon ja tulisi onnelliseksi ihmiseksi.

Joulun aikaan k�vimme Wieniss� viett��ksemme juhlap�iv�t sukulaisteni

luona. Is�ni oli nyt kokonaan sopinut Fredrikin kanssa, kun h�n huomasi,
ett� h�nen entiset ep�ilyksens� olivat turhia; mutta sek� h�nen ett�
t�ti Marian mielest� olin viel� yh�kin �huonoissa� naimisissa. Kuitenkin
huomasivat he, ett� mieheni teki minut t�ydellisesti onnelliseksi, ja
eiv�t siis voineet olla lukematta sit� h�nen hyv�kseen.

* * * * *

Joulup�iv�n� kokoontui koko perhe is�ni luo p�iv�lliselle. Ainoat

vieraat, joita oli pyydetty, olivat h�nen ylh�isyytens� �Totisesti� ja
tohtori Bresser. Kun nyt j�lleen istuimme p�yt��n tuossa vanhassa
tutussa ruokasalissa, muistin niin el�v�sti ne p�iv�lliset, jolloin me
molemmat ensi kerran tulimme selville molemminpuolisesta rakkaudestamme.
Tohtori Bresserin mieleen tulivat samat muistot.

-- Muistatteko viel� sit� kertaa, kun min� pelasin �piketti� is�nne

kanssa, ja te istuitte ja puhelitte Tillingin kanssa uunin luona? --
kysyi h�n minulta. -- Eik�s silloin n�ytt�nyt aivan silt�, kuin min�
olisin ollut innostunut pelaamiseen, ja kuitenkin pidin teit� silm�ll�
ja kuulin ��nenne soinnun -- sanoja en voinut eroittaa. Ja jo silloin
sain sen k�sityksen ett�: noista kahdesta tulee pari. Kun nyt n�en
teid�t yhdess�, tulen uudelleen vakuutetuksi yhdest� asiasta: nuo
molemmat ovat ja tulevat olemaan onnellinen pari.

-- Ihmettelen teid�n tarkkan�k�isyytt�nne, tohtori. Niin, me *olemme*

onnelliset. Tulemmeko my�s sit� olemaan? Se ei valitettavasti riipu
meist�, vaan kohtalosta. Jokaisen onnen ajalla on aina vaara tarjona, ja
kuta suurempi edellinen on, sit� kauheampi on j�lkim�inen.

-- Mit� teid�n sitte tarvitsee pelj�t�?

-- Kuolemaa.

-- Oi, se ajatus ei juolahtanut mieleenik��n. L��k�rin� olen tosin

sangen usein tilaisuudessa tekem��n tuttavuutta tuon vihollisemme
kanssa, mutta min� en sit� koskaan ajattele. Onhan h�n viel� niin kovin
kaukana noin nuorten ja terveiden ihmisten luota, kuin te olette.

-- Mit� nuoruus ja terveys hy�dytt�v�t sotilasta?

-- Antakaa tuollaisten synkkien ajatusten haihtua mielest�nne,

paroonitar, eih�n nyt ole sotaa kuuluvissakaan. Eik� totta, teid�n
ylh�isyytenne, -- k��ntyi h�n ministerin puoleen, eih�n valtiollisella
taivaalla nyky��n n�y mit��n mustaa pilkkua.

-- Pilkku on liian v�h�n sanottu, vastasi h�n. -- Siell� on suuri, musta

pilvi!

Min� s�ps�hdin. -- Mit� tarkoitatte? -- kysyin pelolla.

-- Tanska alkaa menn� liian pitk�lle --

-- Vai niin, Tanska! -- huudahdin min�, mieli keventyneen�. -- Pilvi ei
siis uhkaa meit�. Kaikissa tapauksissa on minusta hyvin surullista kun
jossain kuulen sodan alkavan, mutta koska ne nyt ovat tanskalaiset
eiv�tk� it�valtalaiset, niin her�tt�� se minussa osanottoa, mutta ei
pelkoa.

-- Ei sinun tarvitse pelj�t�, jos It�valtakin ottaisi osaa sellaiseen

sotaan -- sanoi is�ni vilkkaasti. -- Jos puolustamme
Schlesvig-Holsteinin oikeuksia Tanskan ylivoimaa vastaan, niin emmeh�n
pane mit��n vaaralle alttiiksi. Eih�n se silloin koske mit��n It�vallan
aluetta, jonka kadottaminen voisi tuottaa onnettoman sotaretken -- --

-- Is�, luuletko, ett� min�, jos meid�n joukkojemme t�ytyisi l�hte�

taisteluun, ajattelisin sellaisia v�h�p�t�isyyksi� kuin It�vallan
alueita, Schlesvig-Holsteinin oikeuksia ja tanskalaista ylivoimaa! Min�
ajattelen silloin vaan yht� asiaa: sit� hengen vaaraa, jossa meid�n
rakkaamme olisivat. Ja tuo vaara on yht� suuri, alettiinpa sota siit�
tahi siit� syyst�.

-- Yksityisen kohtaloa ei voi ottaa lukuun, lapseni, kun on kysymys

maailmanhistoriallisista tapauksista. Kun sota syttyy, niin katoaa
kysymys yksityisen el�m�st� tuon paljoa t�rke�mm�n kysymyksen vuoksi:
voittaako meid�n maamme tahi joutuuko tappiolle. Ja niinkuin sanoin, jos
joudummekin riitaan tanskalaisten kanssa, niin emmeh�n kadota mit��n,
mutta saamme vaan tilaisuuden laajentaa valtiovoimaamme
saksalaisliitossa. Minun lempiunelmani on, ett� Habsburgilaiset kerran
saisivat takaisin saksalaisen keisariarvon, joka oikeastaan kuuluu
heille. Minun mielest�ni ei sota Tanskan kanssa ole ainoastaan sopiva
tilaisuus poistaa vuoden 1859 h�pe��, vaan my�skin vahvistaa meid�n
asemaamme saksalaisliitossa ja saattaa meit� tilaisuuteen saavuttaa
korvausta Lombardian menett�misest� -- ja -- kuka tiet��, antaa meille
sellaisen vallan, ett� on pieni asia valloittaa j�lleen takaisin tuo
alusmaa. --

Fredrik ei ollut ottanut osaa t�h�n keskusteluun, vaan puheli iloisesti

Lillin kanssa. Katsoin h�neen, ja hirve� tuska vihloi syd�nt�ni. Sota!
-- Ja h�nen, joka oli minulle kaikki, t�ytyi my�s menn� mukaan.
Ajattelin h�net haavoitettuna, rikki-ammuttuna -- ja meid�n lyhyen
onnemme raunioina, ennenkuin se oli ehtinyt kukoistaa. -- Pieni
lapsemme, joka pian tulisi maailmaan, -- syntyisik� se is�t�nn�? -- Ja
kaikki tuo vaan voidakseen vahvistaa �It�vallan asemaa
saksalaisliitossa�, puolustaa �Schlesvig-Holsteinin oikeuksia�, ja saada
�tuores laakeri It�vallan sotajoukon kunniaseppeleeseen�. Asia joka ei
ollut ollenkaan varma, sill� meh�n voisimme yht� hyvin joutua tappiolle
kuin voittaa. Eik� ainoastaan minulle toisi tuo is�nmaan luuloiteltu
kunnia kauheata k�rsimyst�, vaan tuhannet ja j�lleen tuhannet niin hyvin
meid�n omassa, kuin vihollisenkin maassa saisivat k�rsi� samaa tuskaa
mik� nyt vapisutti minua. Eik� olisi sitte mahdollista est�� tahi
poistaa t�t� sotaa? Jos kaikki yhtyisiv�t, kaikki hyv�t, oikein
ajattelevat, ymm�rt�v�iset ihmiset -- ja koettaisivat est�� tuota
uhkaavaa onnettomuutta --

-- Sanokaa minulle -- lausuin, k��ntyen ministeri �totisesti'n� puoleen,

-- ollaanko jo niin pitk�ll�, ett� sodan syttymist� ei en�� voisi est��?
Oletteko te, valtiomiehet ja valtioviisaat, tehneet mit� olette voineet
est��ksenne levottomuutta tuottavia ristiriitoja?
-- Luuletteko te, paroonitar, ett� meid�n teht�v�n�mme on ihmisten
rauhan yll�pit�minen? Se olisi totisesti ihana teht�v�, mutta aivan
mahdoton t�ytt��. Meid�n teht�v�mme on valtioittemme ja
hallitsijasukujemme hy�dyn valvominen, maan kunnian suojeleminen,
jokaisen h�pe�n kostaminen, joka sit� kohtaa --

-- Lyhyesti -- keskeytin min� h�nt�, -- niiden sotaisten periaatteitten

toteuttaminen, ett�, niin paljo kuin mahdollista, vahingoittaa
vihollistansa sek� kivenkovaan v�itt�� olevansa oikeassa, vaikka
huomaisikin olevansa v��r�ss�?

-- Totisesti. --

-- Ja tuolla tavoin viekoitella kaksi kansaa sotimaan toisiansa vastaan?

Se on inhoittavaa.

-- Se on kuitenkin ainoa keino.

-- No, mutta kuinka ratkaistaan kahden yksityisen, s��dyllisen ihmisen

riidat?

-- Antamalla ne tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mutta t�h�n eiv�t valtiot

alistu.

-- Enempi kuin raakalaisetkaan, -- keskeytti tohtori Bresser. -- Kest��

varmaankin viel� kauan, ennenkuin kansat tulevat niin sivistyneiksi,
ett� muodostavat kansainv�lisen sovinto-oikeuden.

-- Se ei tule koskaan tapahtumaani -- huudahti is�ni. -- On olemassa

er��nlaisia riitoja, jotka t�ytyy miekoin ratkaista. Jos
tahdottaisiinkin saada toimeen tuollainen tuomioistuin, eiv�t
voimakkaammat valtiot alistuisi sen alle, enempi kuin kaksi
aatelismiest�k��n antaisi v�lill��n tapahtunutta kunnianloukkausta
mink��n tuomioistuimen ratkaistavaksi. He valitsevat aivan
yksinkertaisesti varamiehet ja taistelevat sitte urhokkaasti.

-- Mutta kaksintaistelukin on raaka, sivistym�t�n tapa.

-- Niin, vaan te ette voi muuttaa sit�, tohtori.

-- Min� en ainakaan koskaan sit� *hyv�ksy*, teid�n ylh�isyytenne.

* * * * *

J�imme viel� Wieniin nelj�ksitoista p�iv�ksi, mutta se ei ollut minulle

hauska aika. Uhkaavat sotahuhut, jotka t�yttiv�t kaikki sanomalehdet ja
olivat kaikkialla keskustelun aineena, poistivat minulta melkein kaiken
el�m�n ilon. Joka kerta kun tulin ajatelleeksi, miten onnellinen olin,
oli minun my�skin pakko muistaa, kuinka hauras t�m� onni oli. Mit�
liikutti meit� Schlesvig-Holstein ja tanskalaiset asetukset? Mit� se
koski meit�, jos �protokolla-prinssi� per�ytti tahi vahvisti vuoden 1863
perustuslain? Ainoa, mik� minusta oli j�rjellist� koko t�ss� syiden ja
todisteitten sekasorrossa oli, ett� meid�n tuli taistella ahdistettujen
saksalaisten �veljiemme� oikeuksien puolesta. Jos olisin voinut aavistaa
miten tuo �veljellisyys� kaksi vuotta my�hemmin muuttuisi katkerimmaksi
vihollisuudeksi, miten viha Preussi� vastaan silloin olisi viel�
kiivaampi kuin nyt Tanskaa vastaan, silloin olisin huomannut, ett�
kaikki syyt, joilla sodan syttymist� koetettiin selitt�� oikeutetuiksi,
eiv�t olleet muuta kuin turhia juttuja, verukkeita ja juttuja.

Uudenvuoden iltana olimme taas is�ni luona. Kun illallista sy�dess�

kello l�i kaksitoista, kohotti is� lasinsa aseittemme kunniakkaalle
menestykselle. Laskin lasini p�yd�lle koskematta.

-- Ja s�ilyk��n rakkaittemme henki! -- lopetti h�n.

Nyt vasta kilistin lasiani.

-- Miksi et kilist�nyt lasiasi puheeni ensi puoliskolle, Martha? --

kysyi h�n.

-- Siksi, ettei minulla ole muuta toivomusta sotaretken suhteen, kuin

ettei siit� mit��n tulisi.

Kun olimme my�hemmin kahden kesken hotellissa, kiedoin k�teni Fredrikin

kaulaan ja puhkesin itkuun.

-- Mit� nyt, Martha, miksi itket? �l� aloita uutta vuotta 1864
kyyneleill�, armaani! Etk� ole onnellinen? Olenko jollain tavoin
pahoittanut mielesi?

-- Sin�k�? Oi, ei, ei! Sin� teet minut vaan liian onnelliseksi, liian
onnelliseksi -- ja juuri siksi olenkin niin levoton.

-- Oletko taikauskoinen, Martha? Kuvitteletko mieless�si, ett� on

olemassa kadehtivia jumalia, jotka haluavat h�vitt�� kovin suuren
ihmisonnen?

-- Ei, jumalat eiv�t sit� tee, vaan ajattelemattomat ihmiset tuottavat

itse onnettomuutensa.

-- Sin� ajattelet uhkaavaa sotaa. Eih�n ole viel� mit��n p��tetty, ja

onhan turha liian aikaisin huolehtia. Kuka tiet��, tuleeko sotaa
ollenkaan, ja tarvitseeko minun lainkaan menn� mukaan. Tule t�nne,
yst�v�ni, istukaamme t�h�n, -- h�n veti minut viereens� sohvalle, -- �l�
tuhlaa kyyneleit�si ainoastaan mahdollisuuden vuoksi.

-- Jo mahdollisuus minua peloittaa, Fredrik. Jos se olisikin varmaa, en

itkisi n�in tyynesti ja hiljaa vaan huutaisin ep�toivosta. Mutta jo tuo
mahdollisuus, ett� sinut tulevana vuonna riistet��n minun sylist�ni ja
vied��n mit� suurimpiin vaaroihin, her�tt�� minussa surua ja ep�toivoa.

-- Mutta ajatteles, Martha, sin�h�n k�yt itsekin vaaraa kohden, emmek�

kumminkaan ajattele sit� hirve�t� �mahdollisuutta�, joka siten meit�
uhkaa. Iloitkaamme el�m�st�, ja �lk��mme ajatelko kaikkien p�iden yli
v�ijyv�� kuolemaa.

-- Sin�h�n puhut kuin t�ti Maria -- hymyilin min� l�pi kyynelten. --

Aivan kuin ei kohtalomme riippuisi omasta tyhmyydest�mme,
lyhytn�k�isyydest�mme, varomattomuudestamme ja julmuudestamme. Miksi on
nyt t�m� sota Tanskan kanssa niin v�ltt�m�tt�m�n t�rke�?

-- Seh�n ei ole viel� p��tetty, viel�h�n...

-- Niin, min� tied�n, -- viel�h�n voi joku sattumus est�� onnettomuuden.

Tuollaisessa kauheassa kysymyksess� ei minun mielest�ni pit�isi sattuman
saada ratkaista, vaan ihmisten lujan, todellisen *tahdon*. Mutta mit�
auttaa puhua �pit�misest� ja �ei pit�misest� -- min�h�n en kuitenkaan
voi mit��n muuttaa, ainoastaan surra olojen j�rjestyst�. Auta minua
siin�, Fredrik! �l� koetakaan lohduttaa minua noilla tavallisilla
turhilla lauseilla! Sin� et itsek��n niit� usko -- sin� itsekin vapiset
jalosta harmista. Ainoa lohdutukseni on, ett� sin�kin kanssani tuomitset
tuon pahan, joka on tekev� minut ja tuhannet muut niin sanomattoman
onnettomiksi.

-- Niin, yst�v�ni, jos tuo onnettomuus todellakin tapahtuu, en ole

salaava sit� inhoa ja vastenmielisyytt�, jonka tunnen tuollaista
joukkomurhaa vastaan. Mutta siihen asti iloitkaamme el�m�st�, onhan
meill� toisemme -- mik��n ei meit� eroita, ei ole pienint�k��n juopaa
sielujemme v�lill�. Nauttikaamme onneamme, niin kauan kuin voimme,
�lk��mme ajatelko niit� mahdollisuuksia, jotka voivat sen turmella.
Viel� ei voi ikuinen rauha maailmassa olla vallalla. Sadan vuoden
kuluttua on aivan sama, olemmeko el�neet kauan tahi emme. �lk��mme panko
niin suurta arvoa onnellisten p�ivien lukuun, kuin niiden sulouden
��rett�myyteen. K�tkek��n tulevaisuus helmassaan mit� hyv�ns�, rakas
vaimoni, -- nykyisyys on niin ihana ja onnellinen, etten voi tuntea
muuta kuin ��ret�nt� kiitollisuutta.

Puhuessaan veti h�n minut hell�sti luoksensa ja suuteli p��t�ni, joka

lep�si h�nen rintaansa vasten. Ja hetkeksi katosivat mielest�ni
tulevaisuuden ajatukset, ja min� antausin kokonaan kest�v�n hetken
suureen ja syv��n onnellisuuteen.

* * * * *

Sen ajan kuluessa, joka nyt seurasi, elin alituisessa ep�toivossa.

Tammikuun 16 p�iv�n� asettivat liittovallat sen vaatimuksen, ett�
Tanskan tuli kahdenkymmenen nelj�n tunnin kuluessa poistaa er�s asetus,
jota vastaan Holsteinin s��tykokous ja ritaristo pyysi
saksalais-liitolta suojelusta. Tanska kielt�ysi. Ja kuka antaisikaan
*k�ske�* itse��n sellaiseen? T�m� kielto oli tietysti edelt�p�in
aavistettu, sill� preussil�isi� ja it�valtalaisia sotajoukkoja oli
edelt�p�in asetettu rajan luo, ja Helmikuun 1 p�iv�n� meniv�t ne Eiderin
ylitse.

Verinen arpa oli siis heitetty ja sota alkanut. T�m�n johdosta sai
is�mme syyt� l�hett�� meille onnittelukirjeen. Mutta h�nen ja koko
upseerikunnan suureksi pettymykseksi ei sit� rykmentti�, johon Fredrik
kuului, viel� komennettu taisteluun. T�m� taaskin tuotti kohta sen
j�lkeen valittavan kirjeen is�lt�ni.

-- Onko sinusta, Fredrik, niin kovaa j��d� t�nne kotia minun luokseni?
-- kysyin, luettuamme kirjeen. H�n painoi minut syd�nt��n vastaan, ja
tuo ��net�n vastaus oli kylliksi.

Mutta rauhani oli kuitenkin lopussa. Tehd�kseni jotakin, rupesin

tutkimaan Holsteinin historiaa, voidakseni mahdollisesti muodostaa
itselleni mielipiteen siit� �historiallisesta oikeudesta�, jonka
hy�dyksi nykyinen sota oli julistettu.

Huomasin silloin, ett� kysymyksess� oleva maa-alue jo vuonna 1027

luovutettiin Tanskalle. Siis on oikeus tanskalaisten puolella, he ovat
maan laillisia herroja.
Mutta kaksisataa vuotta my�hemmin j�tet��n maa er��lle kuningassuvun
nuoremmalle haaralle ja sit� pidet��n silloin Tanskan vasallivaltana.
Vuonna 1326 luovutetaan Schlesvig kreivi Gerhard af Holsteinille ja
juhlallinen asiakirja vahvistaa �ettei sit� koskaan en�� sill� tavoin
yhdistet� Tanskaan, ett� sama mies hallitsee molempia valtioita�. Vai
niin, silloinhan on oikeus saksalaisten liittovaltioitten puolella!

Vuonna 1448 vahvistaa luovuttamisen viel� kerran kuningas Kristian I.

Kaksitoista vuotta my�hemmin kuolee Schlesvigin hallitsija lapsetonna,

ja maans��dyt julistavat Tanskan kuninkaan Schlesvigin herttuaksi, ja
h�n lupaa heille, ett� molemmat maat tulevat olemaan ikuisesti
yhdistetyt ja jakamattomat. T�st� tulen min� j�lleen py�r�lle. Ainoa,
josta nyt voin kiinni pit�� on, ett� �ne tulevat olemaan ikuisesti
yhdistetyt�.

Mutta kuta pitemm�lle luen, sit� sekavammaksi muuttuu tietoni n�ist�

historiallisista asioista. Sill� vaikka oli sanottu �ikuisesti
yhdistetyt�, alkaa nyt maan ikuinen hajoitus ja jakaminen kuninkaan
poikien v�lill�. Seuraava kuningas yhdist�� j�lleen eroitetut osat, ja
lopuksi tulee uusia haaroja: Holstein--Gottorp ja Schlesvig--Sonderburg,
jotka uusien lahjoitusten ja luovutusten kautta j�lleen jakautuvat
haaroihin: Sonderburg--Augustenburg, Beck--Gl�cksburg,
Sonderburg--Gl�cksburg, Holstein--Gl�ckstadt. Se siin� vaan on, etten
voi tulla selville kaikista noista �burgeista�.

Mutta min� jatkan. Kenties l�yd�n tuonnempana sen �historiallisen

oikeuden�, jonka t�hden meid�n maamme poikien nyt t�ytyy verens�
vuodattaa.

Tanskan kuningas Kristian IV:s sekoitettiin kolmekymmenvuotiseen sotaan,

jonka j�lkeen ruotsalaiset ja keisarilliset sy�ksev�t herttuakuntiin.
Nyt tehd��n j�lleen liitto K�penhaminassa 1658, jonka mukaan Schlesvigin
herruus annetaan Holstein--Gottorpin suvulle, ja nyt on vihdoinkin
Tanskalaisten herruus, Jumalan kiitos, loppunut.

Mutta mit� tapahtuu j�lleen elokuun 22 p�iv�n� 1721? Niin,

gottorpilainen Schlesvigin osa yhdistet��n j�lleen Tanskan
kuningaskuntaan. Ja kes�kuun 1 p�iv�n� 1773 j�tet��n my�skin Holstein
Tanskan kuninkaan hallittavaksi -- kokonaisuudessaan pidet��n nyt maita
Tanskan maakuntina.

T�m� muuttaa asian. Nyt n�en, ett� tanskalaiset ovat oikeassa.

Mutta eiv�t t�ydellisesti. Sill� Wienin kongressissa vuonna 1815

julistetaan Holstein yhdeksi saksalais-liiton osaksi. T�m� suututtaa
tanskalaisia. He keksiv�t lauseen: �Tanska Eideriin asti� ja koettavat
saada Schlesvigin omakseen, jota he nimitt�v�t �S�ndergyllanniksi�.
Kaksi vuotta my�hemmin julistaa Tanska, ett� t�m� yhdistys on saatu
toimeen, ja nyt on saksalaisten vuoro vihastua. Nyt alkaa taistelu
todellisesti; joskus voittavat tanskalaiset, joskus saksalaiset.
Preussil�iset voittavat Dybb�lin kukkulat, mutta sota ei t�st� lopu.
Preussi ja Tanska tekev�t rauhan; Schlesvig-Holsteinin t�ytyy nyt yksin
taistella Tanskaa vastaan ja tulee voitetuksi Istediss�.

Saksalais-liitto vaatii nyt kapinallisia sotaa lopettamaan, jonka he

tekev�tkin. It�vallan sotajoukot miehitt�v�t Holsteinin, ja molemmat
herttuakunnat eroitetaan. Kuinka on nyt k�ynyt tuon �ikuista yhteytt�
lupaavan kirjallisen vakuutuksen?

Mutta viel�k��n ei asia ole ratkaistu. Er��ss� Lontoolaisessa toukokuun

8 p�iv�n� 1852 tehdyss� p�yt�kirjassa m��r�t��n Schlesvig
perinn�lliseksi ruhtinas Kristianille Gl�cksburgista. Nyt tied�n
my�skin, mist� nimitys �protokollaprinssi� tulee.

Vuonna 1854 saavat molemmat herttuakunnat omat asetuksensa ja tulevat

�tanskalaistutetuiksi�. Mutta jo vuonna 1858 t�ytyy Holsteinin
tanskalaistuttaminen lopettaa.

Nyt olen tullut sangen l�helle nykyist� aikaa, mutta viel�k��n en ole
saanut selville kumpaiselleko nuo molemmat maat oikeastaan kuuluvat, ja
mist� parhaallaan kest�v� sota oikeastaan on seurauksena.

1863 hyv�ksyy valtioneuvosto kuuluisan �perustuslain Tanskan ja

Schlesvigin yhteisi� asioita varten�. Kaksi p�iv�� my�hemmin kuolee
kuningas. H�nen kanssansa loppuu j�lleen yksi suku,
Holstein-Gl�ckstadtilainen, jonka j�lkeen Fredrik Augustenburgilainen
esiintyy valtioistuimen tavoittelijana ja pyyt�� saksalaisliitolta apua.

T�m� antaa heti miehitt�� Holsteinin saksalaisilla ja hannoverilaisilla

ja julistaa augustenburgilaisen herttuaksi. Miksi?

Mutta Preussi ja It�valta eiv�t siihen suostu. Miksi? Sit� en viel�

t�n��nk��n k�sit�.

Sanotaan, ett� Lontoolaista p�yt�kirjaa tulee pit�� arvossa. Miksik�

niin? Ovatko sellaisia asioita koskevat p�yt�kirjat, jotka eiv�t
ollenkaan liikuta meit�, niin pyhi�, ett� niit� t�ytyy puolustaa omien
poikiemme verell�? -- Uskons��nt�n� t�ytyy pit�� ett�: mit� herrat
viheri�n diplomaattip�yd�n ��ress� p��tt�v�t, on korkeinta viisautta, ja
ett� sen p��m��r�n� on vaan is�nmaan kunnia ja menestys. Lontoolainen
p�yt�kirja t�ytyy pit�� voimassa, mutta tanskalainen perustuslaki
vuodelta 1863 t�ytyy lakkauttaa, ja sen tulee tapahtua
kahdessakymmeness� nelj�ss� tunnissa. Siit� riippui It�vallan menestys
ja kunnia! Ja kun miekka kerran on paljastettu, ei ole muuta teht�v��
kuin pyyt�� Jumalan siunausta taistelulle. Sill� t�ytyyh�n sen
ep�ilem�tt� olla hyv�lle Jumalalle hyvin t�rke��, ett� toukokuun 8:n
p�iv�n p�yt�kirja pidet��n voimassa ja marraskuun 18:n p�iv�n laki
lakkautetaan. H�nen tulee pit�� huolta siit�, ett� juuri niin ja niin
moni henkil� vuodattaa verens�, ja niin ja niin moni kyl� poltetaan, --
joka tarvitaan siihen, ett� Gl�ckstadtin suku tahi Augustenburgin suku
saa hallita jotain m��r�tty� maapalukkaa.

-- Oi, sin� mielet�n, nuorasta talutettava, ajattelematon maailma! --

*Se* oli historiallisten tutkimusteni tulos.

* * * * *

Sotatantereelta tuli hyvi� tietoja, meik�l�iset voittivat kerta kerran

per�st�. Jo ensim�isen kohtaamisen j�lkeen t�ytyi tanskalaisten j�tt��
koko Dannevirke; Schlesvigin ja Juutinmaan miehittiv�t meik�l�iset aina
Limvuonoon asti, ja tanskalaiset voivat pysytell� vaan Dybb�lin ja Alsin
kukkuloiden ymp�rist�ll�.

T�st� oli minulla hyv� selko, sill� min� olin j�lleen hankkinut
itselleni karttoja, joihin nuppineuloilla merkitsin sotajoukkojen
liikuntoja ja asentoja tulevien tietojen mukaan.

Korkein toivoni oli, ett� meik�l�iset niin pian kuin mahdollista

rynt�isiv�t Dybb�liin ja siten lopettaisivat surmaamisen, ennenkuin
Fredrikin rykmentti ehditt�isiin taisteluun k�ske�.

Oi, tuota Damokleenmiekkaa! Joka aamu kun her�sin, odotin saavani

kuulla: t�n��n t�ytyy meid�n l�hte� marssimaan. Fredrik oli siihen
valmistautunut, h�n luuli, ett� niin tulisi k�ym��n.

-- Totuta itse�si niin ajattelemaan, lapseni, -- sanoi h�n, -- eih�n

vastustaminen auta. Enk� luule sodan loppuvan, vaikka Dybb�l
valloitettaisiinkin. Sinne l�hetetty armeija on liian pieni voidakseen
pakoittaa tanskalaiset ratkaisevaan p��t�kseen. Me tulemme l�hett�m��n
sinne useita joukkoja, eik� minunkaan rykmentti�ni siin� tapauksessa
s��stet�.

Sotaretki oli jo kest�nyt yli kaksi kuukautta, ilman mit��n tulosta.

Vihdoinkin huhtikuun 14 p�iv�n� valloitettiin Dybb�lin linnoitus.

T�m� tieto otettiin vastaan sellaisella riemulla, kuin jos itse

paratiisi olisi valloitettu. Ihmiset syleiliv�t toisiansa kadulla:
�Tied�tteh�n jo, Dybb�l?� Kirkoissa laulettiin tedeumia, ja musiikin
harrastajat s�velsiv�t Dybb�lin marsseja ja Dybb�lin galopaadeja. Enempi
kuin itse voitosta, iloitsin min� aselevosta, joka v�h�n aikaa sen
j�lkeen Lontoossa v�litettiin. Kuinka vapaasti min� hengitin, kuinka
vapaasti mahtoi koko maailma hengitt��, ajattelin kirjoittaessani
punaisiin vihkoihini n�m� iloiset toiveet. Mutta my�hemmin olen siihen
vierelle sulkumerkkien v�liin kirjoittanut: �Tuulentupia!�

En ep�illyt hetke�k��n, ettei Lontoon rauhankongressi tekisi loppua

sodasta. Sit� kauheampi oli pettymykseni, kun kahden kuukauden
keskustelujen j�lkeen tuli se tieto, ettei kongressi ole saanut mit��n
toimeen, vaan on j�lleen hajonnut.

Ja kaksi p�iv�� my�hemmin sai Fredrik k�skyn l�hte� sotaan!

H�n sai kaksikymment�nelj� tuntia valmistuakseen ja j�tt��kseen

j��hyv�isi�.

Syvin syd�men suru t�ytti n�m� kaksikymment�nelj� tuntia. En tied�,

kumpiko meist� molemmista enempi k�rsi, mutta molemmat ansaitsimme yht�
suurta s��li�. Tiesin, ett� puolisoni meni veriseen ty�h�ns� inholla, ja
ett� mahdollinen arvonkorotus oli h�nelle hyvin v�h�p�t�inen palkinto
siit� tuskasta, ett� h�nen *nyt* t�ytyi minut j�tt��. Ja h�n tiesi ett�
olisin antanut vuosia el�m�st�ni voidakseni saada onnen pit�� h�net
luonani sin� vaikeana aikana, joka nyt oli minulle tulossa -- ja h�n ei
voinut j��d�. Oi, miksi, miksi pakoitetaan sotamiest�, paitsi oman maan
puolustukseen, -- sill� seh�n olisi viel� oikeutettua ja luonnollista,
-- viel� hy�kk��m��n toiseen maahan ja panemaan *kaikki* alttiiksi,
el�m�n, terveyden, kodin, vaimon ja lapset vaan muutamien ulkovaltojen
v�lill� olevien riitojen t�hden? Miksi t�ytyi nyt esimerkiksi It�vallan
sotajoukon menn� otteluun asettaakseen augustenburgilaisen vieraalle
hallitusistuimelle? Niin, miksi, miksi -- siin�p� kysymys, jota yhdelt�
puolelta pidet��n synnyinmaan kavalluksena ja toiselta puolelta Jumalan
pilkkaamisena, ja johon ei senvuoksi koskaan tarvitse vastata...

Kello kymmenen aamulla piti rykmentin l�hte�. Me olimme valvoneet koko

y�n. Emme olleet tahtoneet kadottaa minuuttiakaan siit� lyhyest� ajasta,
joka meill� oli j�lell�. Meill� oli niin paljo toisillemme sanottavaa,
ja kuitenkin puhuimme tuskin ollenkaan. Oli niinkuin varma aavistus
siit�, ettemme koskaan tulisi en�� n�kem��n toisiamme, olisi
vastustamattomasti hiipinyt meid�n mieliimme ja est�nyt meit� puhumasta
sanaakaan uudelleen n�kemisest�. Useimmin puhui Fredrik siit�, mit�
silloin pit�isi tehd�, jos ei h�n tulisi takaisin.

-- Pieni lapseni, jota en kenties koskaan saa syd�nt�ni vasten painaa,

mink� nimen se on saava?

-- Fredrik tahi Fredrika. --

-- Ei, Martha on kauniimpi. Jos se on tytt�, niin anna h�nelle se nimi,

joka oli h�nen kuolevan is�ns� huulilla viimeisell� -- --

-- Fredrik, miksi puhut aina kuolemastasi? Kun tulet takaisin --

-- Niin, *kun* -- kertoi h�n hiljaa.

* * * * *

Monta viikkoa sairastin el�m�n ja kuoleman vaiheella. Lapseni oli

kuollut heti synnytty��n. Tuska, jonka ero rakkaasta puolisostani tuotti
minulle juuri siihen aikaan, kun olisin tarvinnut kaiken voimani
kest��kseni taistelussa ruumiillista kipua vastaan, oli tykk�n��n
heikontanut minut ja melkein ottanut hengen minulta. L��k�rin oli
t�ytynyt luvata miehelleni antaa h�nelle tietoja tapauksesta, ja h�nen
t�ytyi nyt l�hett�� tuo ik�v� s�hk�sanoma, ett� lapsi oli kuollut heti
synnytty��n ja ett� �iti oli hengenvaarassa.

Min� sit�vastoin en saanut pitk��n aikaan mit��n tiet�� Fredrikist�. En

tuntenut ket��n ja hourailin y�t ja p�iv�t. Olin keskell� tulisinta
taistelua, n�in luotien lennon ja tunsin pajunetin pistot rinnassani.
N�in sotamiesten kaatuvan ymp�rill�ni, n�in heid�n ruumiinsa tulevan
silvotuksi ja kuulin heid�n kauheat valitushuutonsa. Heid�n kohtalonsa
s��litti minua sanomattomasti, ja niidenkin kohtalo, joiden t�ytyi
heid�n t�htens� k�rsi� ja surra. -- Varmaankin l�ytynee joku, joka voisi
auttaa ja tehd� lopun t�st� kaikesta, joku, joka voimallisella sanallaan
voisi vieritt�� tuon painon minun ja koko ihmiskunnan syd�melt�, ja min�
halasin hartaasti heitt�yty� tuon tuntemattoman jalkoihin ja rukoilla:
Auta t�st� kurjuudesta -- armollinen, vanhurskas, auta! Aseet pois, --
aseet pois!

Tuo huuto huulillani her�sin er��n� p�iv�n� tiedottomuudesta. Is�ni ja

t�ti Maria seisoivat s�nkyni vieress�, ja edellinen sanoi minulle
tyynnytt�en:

-- Niin, lapseni, ole rauhallinen, pian pannaan kaikki aseet pois.

Tunsin kummallisen tunteen her�tess�ni tuosta kauan aikaa kest�neest�

tiedottomuudesta. Ensin tuo iloinen, omituinen havainto, ett� on viel�
elossa, ja sitte tuo j�nnitt�v� kysymys: kuka min� sitte oikeastaan
olen?

Vastaus t�h�n kysymykseen, joka �kki� selv�sti tuli mieleeni, muutti

tuon juuri her�nneen el�m�n ilon katkerimmaksi tuskaksi. Oi, min�h�n
olin sairas Martha Tilling, jonka pieni lapsi oli �sken kuollut, ja
jonka mies oli sodassa. -- Kuinka kauan oli h�n ollut poissa? Sit� en
tiennyt.

-- El��k� h�n? Onko h�nelt� tullut kirjeit� ja s�hk�sanomia? -- olivat

ensim�iset kysymykseni.

Kyll�. Kirjoitusp�yd�ll�ni oli kokonainen pieni kasa molempia, jotka

olivat tulleet sairauteni aikana. Suurimmaksi osaksi vaan kysymyksi�
*minun* voinnistani, pyynt�j�, ett� joka p�iv�, ja jos mahdollista joka
tunti saada tietoja terveyteni tilasta. T�t� luonnollisesti ainoastaan
niin kauan kuin Fredrik oli sellaisissa paikoin, jossa h�n voi saada
s�hk�sanomat.

En saanut heti lukea Fredrikin kirjeit�, koska ne olisivat voineet

liiaksi liikuttaa mielt�ni. Mutta niin paljo sain tiet��, ett� h�n viel�
oli vahingoittumatta ja oli ottanut osaa useihin onnellisiin
taisteluihin. Sota loppuisi varmaankin pian. Vihollinen pysytteli Als'in
ymp�rist�ll�, ja jos se vaan voitaisiin valloittaa, niin palajaisivat
sotajoukkomme voittoisina.

N�m�t tyynnytt�v�t tiedot sain is�lt�ni, ja t�ti Maria kertoi minulle

sairaudestani. H�n oli nyt ollut luonani useita viikkoja, aina siit�
p�iv�st�, jolloin lapseni syntyi ja kuoli. T�m�n voin viel� muistaa,
mutta mit� sitte seurasi, is�ni tulo, tiedot Fredrikilt�, sairauteni eri
tilat, -- kaikesta tuosta en mit��n tiennyt. Nyt vasta sain tiet��, ett�
tilani oli ollut niin arveluttava, ett� l��k�ri oli jo j�tt�nyt kaiken
toivon ja is�ni oli kutsuttu �n�kem��n minua viimeisen kerran�.
Fredrikille oli tarkasti l�hetetty kaikki nuo surulliset tiedot, mutta
my�skin hyv�t. Muutamia p�ivi� takaperin oli l��k�ri j�lleen ruvennut
toivomaan, ja otaksuttiin Fredrikin jo saaneen tuon iloisen uutisen.

-- Lieneek�h�n h�n itse viel� elossa -- sanoin min� huoaten.

-- �l� ep�ile, Martha, kehoitti t�ti Maria. -- Hyv� Jumala ja h�nen

pyh�ns� eiv�t olisi s��st�neet h�nt� t�h�n asti meid�n esirukoustemme
vuoksi, sitte heti koetellaksensa sinua niin ankarasti. Miehesi pelastuu
kyll� sinulle, sill� min� olen rukoillut yht� l�mpim�sti h�nen kuin
sinunkin puolestasi -- olenpa viel� l�hett�nyt h�nelle siunatun
lumouskalun. -- Niin, niin, puista sin� vaan p��t�si, -- sin� et yht��n
luota tuollaisiin, mutta ne nyt eiv�t ainakaan vahingoita. Ja kuinka
usein on n�htyk��n, ett� ne todellakin ovat auttaneet. Sin� itsekin olet
todisteena siit�, mit� pyhien esirukoukset vaikuttavat, sill� sin� olit
jo kuolemaisillasi, kun min� k��nnyin sinun suojelijasi, pyh�n Marthan
puoleen...

-- Ja min� -- keskeytti h�nt� is�ni, joka ei juuri ollut yht� mielt�

sisarensa kanssa, min� annoin kutsua t�nne tohtori Braunin Wienist� ja
h�n pelasti sinut.

Seuraavana p�iv�n� sain hartaasta pyynn�st�ni lukea Fredrikin kirjeet,

jotka suurimmaksi osaksi olivat ainoastaan lyhyit� kysymyksi� tahi
lakoonisia tietoja, niinkuin: �Eilen taistelu, vahingoittumatta�. --
�Marssimme t�n��n eteenp�in. L�hett�k�� s�hk�sanomat ***n.� Yhdell�
kirjekuorella, joka sis�lsi pitemm�n kirjeen, seisoi: �Ei saa antaa,
ennenkuin kaikki vaara on ohitse.� T�m�n kirjeen luin ensiksi.

�Marthani. Saanetko koskaan lukea n�it� rivej�? Viimeinen tieto, jonka

sinusta sain, kuului: �Sairaalla kova kuume, tila arveluttava.� *Jos*
t�m� kirje tulee k�siisi, niin tied�t tosin, ett� olen pelastunut
vaarasta, mutta tied� my�s minun tilani, kun min� -- taistelun
edellisen� iltana -- kuvittelin mieless�ni, ett� rakastettu vaimoni
lep�si kuolemaisillaan. Ett� h�n huusi minua, ojensi k�sivartensa
kaivaten puoleeni! -- Emmeh�n olleet edes oikein saaneet sanoa hyv�sti�
toisillemme. Ja lapsemme kuollut, ja min� itse kenties kuollut huomenna
-- jos joku luoti minuun sattuu. Jos tiet�isin edelt�p�in, ettei sinua
en�� ole, olisi kuolettava luoti minulle onnellisin sattuma. Mutta jos
sin� olet pelastunut -- ei, silloin en viel� tahdo ajatella kuolemaa.

�T�n��n on meill� ensimm�inen taistelu. T�h�n asti oli tiemme kulkenut

voitettujen alueitten l�pi, joista tanskalaiset olivat vet�ytyneet pois.
Palavia kyli�, tallattuja vainioita, ymp�ri heiteltyj� aseita ja
p��hineit�, kranaatinpalaisten repimi� maakokoja, veril�t�k�it�,
kuolleita hevosia, joukkohautoja; sellaisilta n�yttiv�t ne maisemat,
joiden l�pi riensimme voittajien j�ljess�, saavuttamaan, jos
mahdollista, yh� uusia voittoja, se tahtoo sanoa, sytytt�m��n uusia
kyli� ja niin edelleen. Niin olemme tehneet t�n��nkin. Asema on meid�n.
Takanamme seisoo yksi kyl� tulessa, mutta kaikeksi onneksi olivat
asukkaat siit� paenneet. Er��seen talliin oli kuitenkin unohdettu yksi
hevonen. Kuulin miten hevosraukka hyppi ja hirnui. Tied�tk�, mit� min�
tein -- siit� en varmaankaan saisi kunniamerkki�, jos se tulisi
asianomaisten korviin -- niin, sen sijaan, ett� olisin tappanut pari
tanskalaista, tunkeusin talliin p��st��kseni hevosraukan irti.
Mahdotonta! Tuli oli tarttunut jo seimeen, kavioiden alla oleviin
olkiin, hevosen harjaan. -- Silloin ammuin kaksi revolverin laukausta
sen p��h�n; se kaatui heti ja pelastui siten tuskallisesta kuolemasta
liekkeihin. Sen j�lkeen takaisin taisteluun, ruudin ja veren
murhanhajuun, r�iskyvien kanuunain hirve��n meteliin, kaatuneihin
hirsikasoihin, raivokkaisiin sotahuutoihin. Useimmat minun ymp�rill�ni,
sek� yst�v�t ett� viholliset, n�yttiv�t olevan raivoisassa sotainnossa,
min� yksin olin tavattoman tyyni. Min� en voinut kiihoittaa itse�ni
mink��nlaiseen tanskalaisvihaan -- mit� ihmett� tekiv�tk��n urhokkaat
tanskalaiset, kun he taistelivat meit� vastaan? Ei mit��n muuta kuin
velvollisuutensa. Ajatukseni olivat sinun luonasi, Martha. -- N�in sinut
kuolinvuoteellasi, ja ainoa toivoni oli, ett� luoti minua kohtaisi.
Mutta n�itten synkkien ajatusten v�lilt� pilkoitti kuitenkin joskus
esiin toivon ja kaipauksen s�de: Ajatteles, jos h�n el��! Ajatteles, jos
min� tulisin takaisin!

�Ottelu kesti kaksi tuntia, ja me tulimme voittajiksi. Vihollinen pakeni

ja me emme h�nt� seuranneet, meill� oli kylliksi ty�t�
taistelutanterella. -- Muutamia satoja askeleita kyl�st� ja tulipalon
s��st�m�n� on er�s suuri talonpoikaistalo, jossa on suuri joukko tyhji�
asuinhuoneita ja talleja. T��ll� tulemme viett�m��n y�mme ja t�nne
olemme tuoneet haavoitettumme. Huomisaamuna hautaamme kuolleet.
Varmaankin silloin tavallisuuden mukaan pannaan hautaan useita
el�vi�kin, sill� harvinaista ei suinkaan ole, ett� haavakuume muuttuu
j�ykist�v�ksi suonenvedoksi. Monet, jotka ovat unohtuneet
taistelutanterelle, kuolleina, haavoitettuina, jopa
haavoittumattominakin, t�ytyi meid�n j�tt�� oman onnensa nojaan,
nimitt�in sellaiset, jotka ovat tulleet haudatuiksi kaatuneitten
huoneiden raunioihin. Siell� voivat ne, jotka ovat kuolleet, hitaasti
maatua; haavoitetut voivat v�hitellen vuotaa kuiviin ja
haavoittumattomat hitaasti kuolla n�lk��n. Ja me voimme -- hurrata! --
rient�� eteenp�in �raittiissa, iloisessa sodassa�.

�Kun ensi kerran vihollisten kanssa yhdyt��n, syntyy varmaankin oikea

taistelu. Kaikesta p��tt�en tulee silloin kaksi suurta armeijaa
seisomaan toisiansa vastaan, ja kuolleitten ja haavoitettujen luku
saattaa kohota kymmeneentuhanteen ja enemp��nkin. Sill� kun kanuunat
alkavat h�vitt�v�n ty�ns�, silloin katoavat ensim�iset rivit molemmilta
puolin niinkuin akanat. Eik� se ole suurenmoinen keksint�! Mutta viel�
paremmin tulee k�ym��n, kun on tultu niin pitk�lle ampumatekniikiss�,
ett� kumpaisenkin armeijan tarvitsee ampua vaan yksi laukaus, joka heti
kukistaa koko vihollisen armeijan. Kenties silloin kokonaan heret��n
sodan k�ynnist�, kun ei sodan voitto en�� riipu ylivallasta, vaan edut
ovat taistelevien v�lill� tasan jaetut. Miksi kirjoitan kaiken t�m�n
sinulle? Miksi en, niinkuin sotilaan tulee, puhkea ylistysvirsiin
verisen toimeni ihanuudesta? Siksi, ett� janoan totuutta, ett�
peittelem�tt� haluan lausua mink� pid�n totena. Siksi, ett� aina olen
vihannut valheellisia korupuheita, ja varsinkin nyt, kun seison kasvot
kasvoja vastaan kuoleman kanssa. Ja kun puhun sinulle, joka kenties
my�skin olet kuolemaisillasi, tunnen viel� syvemp�� tarvetta puhua
avonaisesti kaikki, joka on syd�mell�ni. Muut ajatelkoot toisella
tavalla ja puhukoot toisella tavalla kuin ajattelevat, mutta minun
t�ytyy, min� *tahdon* sanoa viel� kerran, ennenkuin joudun sodan
uhriksi: *min� vihaan sotaa!* Jos jokainen, joka tuntee samoin kuin
min�, uskaltaisi lausua sen ��neen -- mik� kauhea vastalause
kaikuisikaan taivasta kohden! Kaikki ne hurraahuudot, jotka nyt kaikuvat
taistelutanterilla, ja kaikki se kanuunanjyrin�, joka s�est�� noita
huutoja, tulisi voitetuksi, kun armoa janoava ihmiskunta huutaisi:
�*Aseet pois!*�

�Kello puoli nelj� aamulla.�

�Yll� olevan kirjoitin viime y�n� ja sitte heitt�ysin hein�s�kille ja

nukuin pari tuntia. Puolen tunnin per�st� l�hdemme j�lleen liikkeelle,
ja t�m� kirje t�ytyy minun sit� ennen j�tt�� sotapostiin. Kaikki ovat jo
valveilla ja varustautuvat l�htem��n. Mies raukat! Hyvin v�h� ovat he
saaneet lev�t� eilisen kovan ty�n j�lkeen. Kuinka he voinevat jaksaa
t�n��n.�

��sken k�vin katselemassa tilap�ist� sairaalaamme, jonka j�t�mme t�nne

j�lkeemme. Haavoitettujen ja kuolevien joukossa n�in pari, joille olisin
tahtonut tehd� saman yst�vyydenty�n, kuin olin tehnyt hevosraukalle:
antaa heille kumpaisellekin vapauttavan luodin. Siell� lep�� yksi, jonka
koko alaleuka on pois ammuttu, ja toinen, joka -- mutta kylliksi jo...
Min� en voi heit� auttaa, kukaan muu kuin kuolema ei voi heit� auttaa.
Mutta kuolema tulee valitettavasti usein niin hitaasti. Kun joku
ep�toivossa huutaa h�nt�, on h�n tavallisesti kuuro. H�nell� on niin
paljo ty�t� toisaalla. H�n poimii pois niit�, jotka niin hartaasti
haluaisivat parantua, jotka rukoillen h�nelt� anovat: �Oi, s��st� minua,
s��st� minua!�

�Hevoseni on satuloitu, minun t�ytyy lopettaa n�m� rivit. El� terveen�,

Martha! -- *Jos* viel� el�t.�

* * * * *

Kirjeiden seassa l�ytyi my�h�isempi�kin kuin t�m� edellinen. Tuon suuren

taistelun j�lkeen, johon Fredrik edellisess� kirjeess��n viittasi,
kirjoitti h�n seuraavaa:

�P�iv� on meid�n. Olen vahingoittumatta. Siin� kaksi hyv�� uutista,

ensim�inen is�llesi, toinen sinulle. Ett� sama p�iv� on tuottanut
tuhannelle muulle sanomatonta surua ja tuskaa, sit� en *min�* voi olla
ajattelematta.�

Er��ss� toisessa kirjeess� kertoi Fredrik, ett� h�n oli kohdannut

serkkunsa Gottfriedin.

�Kuvittelepas, millainen h�mm�stys! Kenen n�en ratsastavan ohitseni

yhden osaston etunen�ss�? T�ti Cornelian ainoan pojan. Ajatteles, miss�
ep�toivossa h�nen �itiraukkansa lienee. Reipas poika itse oli sangen
iloinen ja ihastunut saadessaan olla mukana. H�n sanoi minulle: Kuinka
suloista on taistella saman asian puolesta, serkku, ja rinnatuksin. Eik�
sit� voi kutsua onneksi, ett� sattuu olemaan sota samana vuonna, kuin
min� saan luutnantti-valtakirjani? Olen nyt tilaisuudessa hankkimaan
itselleni kunniamerkin urhoollisuudesta. -- Ja �itisi, -- kysyin min�,
-- milt� h�nest� tuntui sotaan l�ht�si? -- Samalta kuin kaikista
muistakin �ideist�; h�nkin vuodatti katkeria kyyneleit�, joita h�n
kuitenkin koetti peitt��, ettei h�iritsisi minun iloani. -- Ja milt�
sinusta itsest�si tuntui, kun ensi kerran otit osaa tappeluun? -- Oi
ihanalta, min� olin aivan hurmautunut! -- Sinun ei tarvitse sanoa muuta
kuin mit� ajattelet, poikani, -- sanoin min�, -- kysymyst� ei nyt tee
sinulle p��llikk�si, vaan ihminen ja yst�v�si. -- En voi sanoa muuta,
kuin ett� olin ihastunut ja hurmautunut. Olihan se tosin hirmuista
joskus, mutta samalla suurenmoista. Tieto siit�, ett� t�yt�n ihmisen
parhainta velvollisuutta: taistelen kuninkaan ja synnyinmaan puolesta,
ja sitte se ett� kuolema, jota niin paljo pelj�t��n, t��ll� on niin
l�hell� minua ja mit� tuhansia ymp�rill�ni -- niin, heiluttaa
viikatettaan minunkin p��ni ylitse -- kaikki tuo panee minut niin
omituisen ylev��n ja eepilliseen mielialaan. -- Tunnen, kuinka historian
henget�r liikkuu ylitsemme ja antaa miekoillemme voittoihin voimaa.
Syd�meni t�ytt�� jalo vihastus noita h�vytt�mi� vihollisia kohtaan,
jotka tahtovat jalkojensa alle tallata Saksan kansan oikeuksia, ja min�
tyydyt�n kostonhimoani melkein juhlallisella tunteella.� --

�N�in puhui nuorukainen ja min� annoin h�nen puhua. Olinhan min�kin

jotain senkaltaista tuntenut, kun sodan pauhu ensi kerran jyrisi
ymp�rill�ni. �Eepillinen� oli juuri oikea sana, sill� koulussahan meid�t
kasvatetaan sotilaiksi sen hengen avulla, jonka imemme historiallisista
oppikirjoista. Mutta min� opin jo kyllin aikaisin huomaamaan, ettei
sodanhalu ole mit��n kaunista ja jaloa, vaan on ihmisen arvoa alentavaa,
muinaisen el�imellisyyden uudelleen her��mist�. Ainoastaan se, joka
voipi tulla raivoisan murhanhalun hurmaukseen, ainoastaan se, joka --
niinkuin olen n�hnyt monen tekev�n -- voimakkaalla ly�nnill� halkaisee
aseettoman vihollisen p��n, ainoastaan se, joka on alentunut
verenhimoisen tiikerin asemaan, ainoastaan se voipi nauttia �sodan
hurmauksesta�. Mutta min� en koskaan. -- Marthani, usko minua, -- min�
en koskaan.�

�Gottfried on ihastuksissaan siit�, ett� me it�valtalaiset taistelemme

saman oikean asian puolesta kuin preussil�isetkin. (Aivan kuin ei
*jokaista* asiaa armeijak�skyiss� esitett�isi oikeaksi!) -- Niin, me
saksalaiset olemme kaikki yksimielist� veljeskansaa, -- huudahti h�n.
Kyll�, kyll�, se n�kyi kolmekymmenvuotisessa sodassa ja my�skin
seitsenvuotisessa, -- sanoin min� puoli��neen. Mutta Gottfried ei
kuunnellut minua, vaan jatkoi: -- Toistemme t�hden ja toistemme kanssa
voitamme jokaisen vihollisen. -- Mutta ajatteles, poikaseni, jos
preussil�iset ja it�valtalaiset joutuisivat riitaan kesken�ns� ja
seisoisivat vihollisina toisiansa vastaan. -- Sit� ei voi ajatella. Nyt,
kun veremme on vuotanut saman asian t�hden, ei mit��n sellaista voi en��
koskaan tapahtua. -- Varoitan sinua k�ytt�m�st� sanoja �ei koskaan� ja
�ikuisesti� sellaisissa kysymyksiss�, jotka koskevat valtiollisia
asioita. Samanlainen kuin p�iv�nkorento on el�vien olentojen maailmassa,
on my�s yst�vyys tahi vihollisuus kahden kansan v�lill�.�

�Min� en kirjoita t�t�, Martha, senvuoksi ett� luulen sen huvittavan

sinua sairaana ollessasi, mutta minua aavistuttaa, ett� tulen kaatumaan
ja silloin en tahdo, ett� ajatukseni menev�t kanssani hautaan
lausumatta. Kirjeenih�n voipi l�yty�, ja sen voi lukea joku muukin
paitsi sin�. Ja mik� liikkuu ilman ennakkoluuloja ajattelevain ja
inhimillisesti tuntevain sotilasten syd�men syvyydess�, sit� ei saa
ikuisesti k�tke� ja vaitioloon peitt��.�

Viimeinen saapuneista kirjeist� oli l�hetetty viisi p�iv�� takaperin.

Mit� kaikkea oli voinutkaan tapahtua n�in� viiten� p�iv�n�, -- viiten�
p�iv�n� sodassa! Minut valtasi kauhea ep�toivo. Miksi en ollut eilen
enk� t�n��nk��n saanut mit��n tietoja. En luule kuumesairaan kiihke�mmin
haluavan vett�, kuin min� halusin kirjett� tahi s�hk�sanomaa.

Is�ni t�ytyi matkustaa Grumitziin ja h�n voikin jo nyt j�tt�� minut,

sill� kaikki vaara oli ohitse. Niin pian kuin olin koonnut v�h� voimia,
matkustaisin min�kin sinne pikku Rudolfin kanssa. Raittiissa maaseudun
ilmassa oleminen virkist�isi minut vasta perinpohjin, ja olisi hyv�
pojallekin. T�ti Maria j�i viel� luokseni ja h�nen piti seurata minua
Grumitziin, jonne my�s Rosa ja Lilli olivat edelt�p�in menneet. Min�
annoin heid�n m��r�ill� miten tahtoivat, mutta kaikessa hiljaisuudessa
p��tin itsekseni, ett� niin pian kuin suinkin voin, matkustan
Schleswig-Holsteiniin.

Miss� Fredrikin rykmentti nyky��n oli, emme tienneet! Se oli minulle

kova koetus, sill� min� olisin mielell�ni tahtonut joka tunti l�hett��
s�hk�sanoman kysymyksell�: El�tk� viel�?

-- Koeta v�h� hillit� levottomuuttasi -- sanoi is�ni er��n� p�iv�n�, --

muutoin voit helposti uudelleen sairastua. Mit� merkitseek��n kaksi
p�iv�� ilman tietoja -- turhia! Sodassa ei kaikkialla l�yd�
kirjelaatikoita ja s�hk�sanomatoimistoja. Sotaposti ei kulje
s��nn�llisesti ja helposti voipi tapahtua, ettei saa nelj��ntoista
p�iv��n mit��n tietoja, eik� se kuitenkaan tarvitse merkit� mit��n
ik�v��. Minun aikanani oli kirjeiden kulku joskus hitaampaakin, eik�
minun t�hteni sent��n oltu levottomia.

-- Kuinka sin� sen tied�t, is�? Olen varma siit�, ett� sinun omasi
pelk�siv�t yht� paljo sinun henkesi t�hden, kuin min� nyt mieheni. Tahi
kuinka, t�ti Maria!

-- Me luotimme enempi Jumalaan, kuin sin�, -- vastasi t�ti. -- Me

tiesimme, ett� jos Luoja oli niin m��r�nnyt, tulisi is�si kyll�
takaisin, saimmepa tietoja tahi emme.

-- Ja jos en olisi tullutkaan takaisin, niin olisitte te kyll�

rakastaneet tarpeeksi is�nmaatanne havaitaksenne, ettei yksityisen
henkil�n el�m� merkitse mit��n verrattuna siihen suureen asiaan, jonka
edest� h�n on henkens� uhrannut. Sin�, Martha, et ole oikea is�nmaan
yst�v�. Mutta en tahdo nyt riidell� sinulle. P��asia on, ett� j�lleen
paranet ja s��styt pojallesi, ett� voit kasvattaa h�nest� kunnon miehen
ja innokkaan is�nmaan puolustajan.
 * * * * *

En parantunut niin nopeasti kuin ensin oli toivottu. Kun ei tietoja

viel�k��n kuulunut, tulin niin kiihke��n mielentilaan, etten p��ssyt
vapautumaan kuumeesta, joka minua ahdisteli. Y�ll� n�in kauheita unia ja
p�iv�ll� vaivasi minua levoton kaipaus ja synk�t mietelm�t. Asiain n�in
ollen, ei ollut ihmeellist�, jos eiv�t voimat palanneet.

Kerran, yhden y�n j�lkeen, jolloin hirve�t n�yt enemm�n kuin tavallista
minua vaivasivat -- n�in Fredrikin el�v�lt� haudattuna suuren ihmis- ja
hevosjoukon alle -- tulin todellakin uudelleen sairaaksi ja aivan
hengenvaarallisesti. T�ti Maria-raukalla ei ollut helppo teht�v�. H�n
piti velvollisuutenaan alituisesti lohduttaa minua ja kehoittaa minua
n�yryyteen, mutta h�nen lohdutuksensa, varsinkin h�nen vakuutuksensa,
ett� se ja se oli ennalta �m��r�tty�, her�tti minussa vaan suurta
harmia. Ja sen sijaan, ett� olisin antanut h�nen tyynesti saarnata,
kiihoituin h�nt� vastustamaan, vakuuttaen, ett� h�nen puheensa oli vaan
tuhmuuksia! Kaikki t�m� luonnollisesti loukkasi hyv�� t�ti Mariaa, jota
viel� huolestutti kapinoitseva sieluntilani ja t�m�n kiihoituksen
tuottamat huonot seuraukset.

Oli ainoastaan yksi keino, jolla v�h�n tyynnyin: kun pikku Rudolf sai
tulla luokseni. Mutta h�n ei viihtynyt hyvin synk�ss�, pime�ss�
sairashuoneessa, ja h�nest� oli varmaankin surullista n�hd� muutoin niin
iloinen �itins� alituisesti vuoteen omana, itkenein silmin ja kalpeana.
H�n tuli itsekin alakuloiseksi, ja senvuoksi en koskaan hennonut pit��
h�nt� kauan luonani.

Is�ni l�hetti usein kirjeit� ja kyselyj�. H�n oli kirjoittanut sek�

Fredrikin everstille ett� muutamille upseereille, mutta ei ollut saanut
viel� vastausta. Kun luettelo kaatuneista julaistiin, l�hetti h�n aina
minulle s�hk�sanoman: �Fredrik ei ole kaatuneitten joukossa.�

-- Mutta jos te pet�tte minua, -- sanoin er��n� p�iv�n� t�ti Marialle:

-- Jos h�n on jo kauan ollut kuollut, ja te vaan koetatte sit� minulta
salata.

-- Min� vannon sinulle. --

-- Uskosi, -- sielusi autuuden kautta?

-- Sieluni autuuden kautta.

Sellainen vakuutus teki minulle sanomattoman hyv��, ja nyt toivoin

j�lleen hartaasti. Joka tunti, joka minuutti odotin s�hk�sanoman tuloa.
Jokaista liikett� huoneessa luulin kirjeenkantajan tai s�hk�sanoman
tuojan askeleiksi. Oi, kun luon katsahdukseni niihin p�iviin, ovat ne
minusta kuin pitki�, tuskallisia vuosia.

Seuraava valons�de surullisessa tilassani oli tieto, ett� j�lleen oli

saatu toimeen aselepo -- t�ll� kertaa se kaiketi oli rauha. Kun t�m�
iloinen uutinen oli saapunut, sain heti toisena p�iv�n� olla ensi kerran
v�h�n aikaa jalkeilla. Rauha! Mik� suloinen, tyyneytt� tuova ajatus!
Kenties liian my�h�iseen minulle -- mutta sama se, tunsin nyt ensi
kerran pitk��n aikaan itseni j�lleen tyynemm�ksi. Ainakaan en tarvinnut
en�� joka hetki ajatella sit� kauheata taistelua, joka kenties juuri
parhaallaan Fredrikin ymp�rill� raivosi.
-- Jumalalle olkoon kiitos, nyt sin� alat jo parantua, -- sanoi t�ti
Maria er��n� p�iv�n� autettuaan minua ikkunan vieress� olevaan
nojatuoliin istumaan. -- Ja sitte me matkustamme Grumitziin.

-- Niin pian kuin olen saanut v�h� enempi voimia, matkustan min� --
Alsiin.

-- Alsiin! Mutta, lapseni, mit� sin� ajattelet?

-- Tahdon siell� hakea sen paikan, jossa Fredrik on tullut haavoitetuksi

tahi -- -- min� en voinut lopettaa lausetta.

-- Tuonko pikku Rudolfin t�nne? -- kysyi t�ti Maria hetken kuluttua. H�n
tiesi t�m�n keinon parhaaksi poistaakseen minulta hetkeksi synk�t
ajatukseni.

-- Ei, ei nyt, tarvitsen lev�t� ja olla yksin. Teet minulle hyv�n ty�n,
t�ti, jos menet v�h�ksi aikaa sivuhuoneeseen -- koetan nukahtaa
hiukkasen -- olen niin v�synyt.

-- Hyv� yst�v�ni, j�t�n sinut rauhaan. T�ss� p�yd�ll� vieress�si on

soittokello, jos minua tarvitaan.

-- Joko kirjeenkantaja on k�ynyt t��ll�?

-- Ei. Ei ole viel� postin aika.

-- Kun h�n tulee, niin her�t� minut.

Nojausin tuolin selk�� vastaan ja suljin silm�ni. T�ti l�ksi hiljaa

huoneesta. Kaikki liikkuivat ymp�rill�ni varpaillaan, etteiv�t minua
h�iritsisi.

En tahtonut nukkua, vaan halusin olla yksin ajatuksineni. Olin samassa

huoneessa ja samalla paikalla kuin sin�kin p�iv�n�, jolloin Fredrik tuli
ja sanoi minulle: �Nyt meid�nkin t�ytyy l�hte� sotaan!� Niinkuin
silloinkin, tuntui nytkin ilma tukehduttavalta ja ruusut levittiv�t
voimakasta tuoksuaan, ja min� luulin kuulevani sotatorven ��nt�, joka
kiirehti matkaan joutumaan. Min� voin kuvitella t�ydellisesti mieless�ni
sen mielentilan, jossa silloin olin -- uneksin, ett� ovi aukeni ja
Fredrik hiipi sis��n sanoakseen minulle j��hyv�isi�. V�hitellen tunsin
kadottavani tietoisuuden nykyisyydest�, ja elin vaan tuota tuskallista
eronhetke�: -- Kaikki, mit� sen j�lkeen oli tapahtunut unohtui ja tuo
p��h�npisto, joka oli minut vallannut, tuli yh� voimakkaammaksi. Odotin
vaan, ett� ovi avautuisi ja rakastettuni astuisi sis�lle. Mutta
voidakseni sit� n�hd�, t�ytyi minun uneksia, ett� pidin silm�ni auki.
T�m� oli tosin v�h� rasittavaa, mutta onnistui kuitenkin -- avasin
hiuskarvan verran silm�nluomiani, ja... Ja tuossa oli suloinen
n�k�hairahdukseni, kaivattuni. ��neen nyyhkytt�en peitin kasvoni
k�sill�ni.

-- Oi, Fredrik, Fredrik, kadotettuni! -- nyyhkytin min�, voimatta

hillit� ep�toivoista itkuani.

-- Martha, vaimoni!

Mit� se oli? Todellinen ��ni -- h�nen -- ja todelliset k�sivarret, jotka

syleiliv�t minua myrskyisesti. --
Unelma se ei ollut, lep�sin puolisoni syliss�.

* * * * *

Silloin kuin viimeisen eromme hetkell� tuskamme ilmeni vaiti-olona ja

kyynelein�, enempi kuin sanoina, samoin nytkin ilmeni ilomme t�n�
j�lleenn�kemisen hetken�. Tunsin selv�sti, ett� voisin tulla hulluksi
ilosta, kun j�lleen suljin syliini tuon niin kauan kaivatun, kuolleeksi
luullun.

Kuultuaan ensim�isen riemuhuutoni riensi t�ti Maria huoneeseen.

H�nell�k��n ei ollut v�hint�k��n aavistusta Fredrikin takaisin tulosta,
ja kun h�n sai n�hd� h�net heitt�ysi h�n tuolille huutaen: -- Jesus,
Maria ja Josef!

Kauan kesti ennenkuin ensim�inen ilon-huumaus oli senverran asettunut,

ett� molemminpuoliset kysymykset, ilmoitukset ja kertomukset voivat
alkaa. Silloin saimme tiet��, ett� Fredrik oli haavoitettuna j��nyt
makaamaan yhteen talonpoikaistupaan, mutta h�nen rykmenttins� oli
rient�nyt eteenp�in. H�nen haavansa ei ollut vaarallinen, mutta
kuitenkin oli h�n saanut useita p�ivi� maata tunnotonna kuumeessa.
Kirjeit� ei h�n ollut saanut pitk��n aikaan, eik� h�n ollut my�sk��n
voinut sellaisia l�hett��. H�nen parannuttuaan oli jo aselepo tehty, ja
sota oli melkein lopetettu! Mik��n ei pid�tt�nyt h�nt� rient�m�st�
kotiin, ja h�n matkusti y�t ja p�iv�t joutuakseen perille niin pian kuin
mahdollista. Jos min� olin hengiss�, jos min� olin pelastettu, sit� ei
h�n tiennyt. H�n ei edes koettanutkaan saada sit� tiet��, h�n tahtoi
vaan rient�� kaivattua p��m��r�� kohti.

Pian matkustimme kaikki is�ni maatilalle. Fredrik oli pyyt�nyt ja saanut

pitemm�n aikaa virkavapautta hoitaakseen terveytt�ns�. Ja miss� voisi
h�n tehd� sen paremmin kuin raittiissa, puhtaassa maan-ilmassa
Grumitzissa.

Se oli onnellinen j�lkikes�, en muista yht��n aikaa el�m�ss�ni, joka

olisi ollut ihanampi. Me olimme kaikki Grumitzissa, viisitoista vuotias
veljeni Ottokin vietti lupa-aikansa siell�. H�n oli iloinen ja eloisa,
samoin kuin Rosa ja Lillikin. Nuo kolme t�yttiv�t koko talon nuoruuden
ilolla. Konrad serkku, jonka rykmentti oli sijoitettu Grumitzin l�hell�
olevaan linnoitukseen, tuli usein luoksemme ja otti kaikin voimin osaa
vallattomain nuorten ilveilyihin ja leikkeihin. Vanhoilla, joihin kuului
is�, t�ti Maria ja muutamia is�ni vanhoja yst�vi�, oli peliseuransa ja
valtiolliset keskustelunsa. Fredrik ja min� elimme t�m�n ajan
parhaastansa kahden kesken, me luimme, k�velimme, puhelimme kaikesta,
mit� olimme kokeneet. Ja Fredrik kertoi usein, ��ness� inhon ja tuskan
v�ritys, niist� sotatapauksista, joita h�n oli n�hnyt, kertoi niin
el�v�sti, ett� minun kauhulla t�ytyi pyyt�� h�nt� lopettamaan.

Olin vihdoinkin onnistunut taivuttaa Fredrikin ottamaan eron

sotapalveluksesta. Se seikka, ett� h�n viel� naimisiin menonsa j�lkeen
oli ollut sotapalveluksessa yhden vuoden ja kunnialla ottanut osaa
yhteen sotaretkeen, suojeli h�nt� nyt niist� ep�ilyksist�, ett� h�n
olisi mennyt naimisiin minun kanssani ainoastaan p��st�kseen irti
sotapalveluksesta. Tosin tuntui Fredrikist� johonkin m��rin
vastenmieliselt� erota sotapalveluksestaan ja tuloistaan sellaista
tarkoitusta varten, �ettei mit��n tehd�, eik� mit��n omistaa� niin kuin
h�n sanoi, mutta h�nen rakkautensa minuun oli kuitenkin voimakkaampi
kuin h�nen ylpeytens�, eik� h�n tahtonut viel� kerta saattaa meit�
molempia sellaiseen tuskaan, jota vasta olimme k�rsineet. Niinp� h�n
siis lupasi minulle ensi syksyn� -- siksi pit�isi rauhankeskustelujen
ainakin olla lopussa -- anoa eroa virastaan.

Me aijoimme ostaa maatilan, jonka hoitamisessa Fredrikill� olisi ty�t�.

Toistaiseksi emme n�ist� aikeistamme puhuneet kenellek��n, pidimme sen
vaan omana rakkaana salaisuutenamme. Ja tulevaisuus, joka meille oli
�sken n�ytt�nyt niin uhkaavalta, loisti nyt kuin rusoisin p�iv�. Niin,
uudistan sen viel�: se oli herttainen aika!

Meid�n pieni Rudolfimme oli nyt seitsenvuotias nuorukainen ja h�nen tuli

oppia lukemaan ja kirjoittamaan. H�nen opettajansa olin min�. En olisi
hennonut antaa mink��n kotiopettajattaren n�hd� tuon pienen sielun
alkavaa kehityst� ja neuvoa sille tiedon ensim�isi� salaisuuksia. Meill�
oli poika usein mukanamme k�velyretkill� ja emme v�syneet kykymme mukaan
vastaamasta kaikkiin niihin kysymyksiin, joita h�nen her��v�
tiedonhalunsa eteemme asetti. Emme koskaan antaneet h�nelle muita kuin
tosi vastauksia, emmek� ep�illeet suoraan vastata �en tied�, sellaisiin
kysymyksiin, joihin ylip��ns� ei kukaan ihminen voinut vastata. Silloin
tapahtui usein, ettei Rudolf siihen tyytynyt, vaan kysyi �idinis�lt��n,
t�ti Marialta, tahi hoitajaltaan, ja silloin sai h�n tietysti
erinomaisen valaisevia selityksi�. Sitte tuli h�n loistavana luoksemme:
-- Te ette tied� kuinka vanha kuu on, mutta min�p� tied�n: kuusi tuhatta
vuotta. -- Fredrik ja min� vaihdoimme katseen, joka enempi kuin sanat
lausui kaikki ne kasvatusopilliset huolet, joita meille jo alkoi tulla.

Varsinkin oli minusta ik�v�t�, kun is�ni ja veljeni aina pojan kanssa
leikkiess��n yksinomaan leikkiv�t sotilasta. K�sitteet �vihollinen� ja
�sota� istutettiin jo aikaisin h�neen, en k�sit� miten. Er��n� p�iv�n�
n�imme Fredrik ja min� miten Rudolf ratsastuspiiskalla armahtamatta l�i
kahta ulvovaa koiranpenikkaa.

-- Tuo on kavala italialainen, -- sanoi h�n, ly�den yht� el�inraukkaa

aika tavalla, -- ja tuo -- uusi ly�nti -- on ilke� tanskalainen.

Fredrik kiskaisi ruoskan poikasen k�dest�:

-- Ja t�m� on syd�met�n it�valtalainen -- sanoi h�n, ly�den pari kertaa

aika lailla Rudolfia selk��n. Italialainen ja tanskalainen juoksivat
tyytyv�isin� tiehens� ja j�ttiv�t urhollisen kansalaisemme jatkamaan
ulvomista.

-- Oletko suuttunut minulle, Martha, ett� l�in poikaasi? En ole muutoin

selk�saunan yst�v�, mutta julmuutta el�imi� vastaan en voi k�rsi�.

-- Sin� teit oikein, -- sanoin min�.

-- Saapiko olla julma vaan ihmisi� vastaan? -- kysyi poikanen itkien.

-- Ei suinkaan, ei saa olla julma mit��n el�v�� olentoa vastaan.

-- Sin�h�n olet itse ly�nyt italialaisia ja tanskalaisia?

-- Ne olivat maani vihollisia.

-- Niit� saa siis vihata?

-- Ja t�n��n taikka huomenna, -- sanoi Fredrik minulle puoli��neen,
tulee pappi opettamaan h�nelle, ett� meid�n pit�� rakastaman
vihollisiamme. Oi, sit� logiikkaa! Sit� johdonmukaisuutta! -- Sitte
sanoi h�n Rudolfille: -- Me emme saa ly�d� vihollisiamme sen vuoksi,
ett� ne vihaavat meit�, vaan senvuoksi, ett� ne tahtovat meit� ly�d�.

-- Ja miksi ne tahtovat ly�d� meit�?

-- Siksi, ett� me -- ei, ei, -- keskeytti h�n puhettaan, -- t�st�

keh�kulusta en koskaan p��se irti. Mene leikkim��n, Rudi, me annamme
sinulle anteeksi, mutta �l� tee toiste niin.

Aterioidessa puhuttiin parhaastaan valtiollisista asioista. H�ilyv�t

rauhan keskustelut tarjosivat aina siihen runsaasti ainetta. Joskus
sanoi joku vanhoista kenraaleista kohteliaisuudesta minulle: n�m� asiat
eiv�t varmaankaan huvita meid�n nuorta paroonitartamme, -- mutta min�
pyysin aina hartaasti, ett� keskustelua jatkettaisiin. Min� olin
todellakin huvitettu, enemm�n kuin naiset tavallisesti, valtiollisen
maailman tapauksista. Olin p��tt�nyt seurata tanskalaista kysymyst� sen
loppuun asti, n�hd�kseni, mit� noilla molemmilla herttuakunnilla lopuksi
teht�isiin. Olikohan nyt tuo kuuluisa Augustenburgilainen, jonka t�hden
olimme tarttuneet aseisiin, saanut oikeudellisen asemansa? Kaukana
siit�. Paitsi kaikkia noita vanhoja ehdokkaita esiintyi nyt viel� yksi,
Oldenburgilainen, jota Ven�j� suositteli, tehden vaatimuksiaan. Mutta
sodan seurauksena oli t�h�n asti ollut se, ettei Schlesvig-Holstein
tulisi kuulumaan Gl�cks- -- tahi Augusten- -- tahi Olden- -- tahi
jollekin muulle �burgilaiselle�, vaan liittoutuneet saksalaiset
pit�isiv�t sen hyv�n��n.

-- Mit� uutta teill� on t�n��n kerrottavana Schlesvig-Holsteinista? --

kysyin min� er��n� p�iv�n� p�yt�naapureiltani.

-- Tuorein uutinen on, -- vastasi is�ni, ett� herra von Beust on

asettanut liittovaltiop�iville kysymyksen, mill� oikeudella
liittoutuneet ovat *pakottaneet* kuninkaan, jota yhdistys ei ole
hyv�ksynyt oikeutetuksi hallitsijaksi, heille luovuttamaan
herttuakunnat.

-- Seh�n oli �lyk�s v�ite, -- huomautin min�, -- koska ei

�protokollaprinssi� taida olla saksalaisten maakuntien laillinen
haltija, ja te annatte Kristian IX:n --

-- Tuota sin� et ymm�rr�, lapseni, -- keskeytti minua is�ni. -- Se on

rohkeutta, verratonta h�vytt�myytt� tuon herra von Beustin puolelta.
Herttuakunnat kuuluvat luonnollisesti meille jo siit�kin syyst�, ett�
olemme ne voittaneet.

-- Mutta teh�n ette valloittaneet niit� itse�nne vaan

Augustenburgilaista varten?

-- Sit� sin� et my�sk��n ymm�rr�. Ne syyt, joiden nojalla hallitus n�kee

parhaaksi alkaa sodan, kadottavat merkityksens� niin pian kuin sota
kerran on loppunut.

-- Silloin tulee voitoista ja tappioista aivan toiset seuraukset kuin

ennen on ajateltu. Silloin tulee uusia valtakuntia, muutamat pienenev�t,
muutamat suurenevat, niin on valtioseikkojen kulku.
-- Siis oli syyn� viimeisen sodan alkuun vaan tekosyy, -- huudahdin min�
harmistuneena.

Is�ni ei vastannut minulle, vaan jatkoi:

-- Jos minulla olisi jotain sanottavaa, niin en olisi Dybb�lin ja Alsin

voittojen j�lkeen antautunut mihink��n rauhankeskusteluihin, vaan
ottanut samalla koko Tanskan.

-- Ja mit� sin� sill� olisit tehnyt?

-- Yhdist�nyt sen saksalais-liittoon.

-- Sin�, joka muutoin olet niin vasituinen it�valtalainen

is�nmaanyst�v�, is�, mit� huvia sinulla on Saksan suurentamisesta?

-- Oletko unohtanut, ett� Habsburgilaiset olivat saksalaisia keisareja,

ja ne voivat j�lleen siksi tulla?

-- Olisiko se sinusta niin hauskaa?

-- Kenen it�valtalaisen syd�nt� ei t�m� t�ytt�isi ylpeydell� ja ilolla.

-- Mutta ajatteles, -- keskeytti Fredrik -- jos toisella saksalaisella

suurivallalla olisi samallaiset unelmat?

Is�ni nauroi ��neen.

-- Pyh�n roomalais-saksalaisen valtakunnan kruunu protestanttisen

pikkukuninkaan p��ss�? Oletko aivan mielet�n?

Tohtori Bresser yhtyi nyt my�skin keskusteluun.

-- Kunhan ei nyt vaan nuo molemmat valtakunnat joutuisi sotaan toisiansa

vastaan juuri samasta asiasta, jonka puolesta ovat yhdess� taistelleet!
Helppo asia oli *valloittaa* Elbemaakunnat, mutta vaikeampi asia on
*pit��* ne. Sota antaa aina aihetta toiseen sotaan, ja se on aivan
luonnollista, koska sota aina sortaa jonkun oikeuksia. --

Muutamia p�ivi� my�hemmin saimme taas tiet�� yhden uutisen. Preussin

kuningas Wilhelm k�vi vierailemassa meid�n keisarimme luona
Sch�nbrunnissa. Hyvin syd�mellinen vastaanotto, syleilyj� y. m. Preussin
kotka liehui kaikkein rakennusten katolla, Preussin kansallislaulua
soittivat kaikki sotilassoittokunnat. Hurraahuutoja ja riemua.

N�m�t tiedot ilahduttivat minua, sill� eiv�t suinkaan nuo valtakunnat

n�in syd�mellisen mielialan vallitessa, voineet ajatella sotaa
v�lill�ns�.

Is�nikin oli iloinen Sch�nbrunnin yst�vyydest�, mutta ei rauhan vaan

sodan kannalta. -- Olen iloinen, ett� It�valta nyt on saanut
liittolaisen. Preussin kanssa yhdess� voimme kyll� valloittaa takaisin
Lombardian.

-- Siihen ei Napoleon III:s suostu, ja h�nen kanssaan ei Preussi tahdo

tulla vihollisen kannalle -- sanoi joku kenraaleista. -- Ja sit� paitsi
on se hyvin huono merkki, ett� It�vallan ankarin vihollinen Benedetti on
l�hettil��n� Berliiniss�.
-- Mutta -- huudahdin min� pannen k�teni ristiin, -- mink�t�hden, Herran
nimess�, eiv�t kaikki sivistyneet valtakunnat Euroopassa tee liittoa?
Seh�n olisi varmaan kaikista yksinkertaisinta! --

Herrat kohottivat olkap�it��n, hymyiliv�t ylenkatseellisesti, eiv�tk�

vastanneet minulle. Min� olin varmaankin j�lleen tehnyt itseni
syylliseksi johonkuhun niist� tyhmyyksist�, joita �naiset� tavallisesti
lausuvat, kun he rohkenevat astua korkeamman valtiotiedon, heid�n
suvulleen luoksep��sem�tt�m�lle alalle.

* * * * *

Syksy oli tullut. Lokakuun 30 p�iv�n� allekirjoitettiin rauha Wieniss�,

ja nyt oli siis se aika k�siss�, jolloin lempiunelmani, Fredrikin
eroaminen sotapalveluksesta, piti t�yttym�n.

Mutta -- ihminen p��tt��, Jumala s��t��. Sattui tapaus, joka kerralla

teki tyhj�ksi meid�n ilolla valmistellut aikeemme. Tapaus oli seuraava.
Se pankki, jossa koko yksityinen omaisuuteni oli tallennettu, teki sodan
t�hden konkurssin. Pommien ja kartessien tielt� kauppahuoneet, pankit,
krediitti-yhti�t, -- kaikki h�vi�v�t sodan hirmumyrskyn tielt�.

Tosin en min�, niinkuin moni muu, joutunut keppikerj�l�iseksi, sill�

is�ni ei antaisi minulta mit��n puuttua. Mutta Fredrikin
eronpyyntiaikeista ei nyt mit��n tullut. Emme olleet en�� varakkaita;
Fredrikin palkka oli meid�n ainoa itsen�inen avunl�hteemme. Nyt en
voinut kehoittaa h�nt� ottamaan eroa, sill� millaiseksi h�nen asemansa
is��ni kohtaan silloin olisi tullut?

Meid�n t�ytyi tyyty� kohtaloomme. Yksi asia lohdutti minua: ei ollut

olemassa pienint�k��n mahdollisuutta sodan syttymiseksi. Nyt voi
kaikella varmuudella toivoa kymmenen tahi kahdenkymmenen vuotista
rauhaa, sitte kun Schlesvig-Holstein ja Lauenburg lokakuun 30 p:n�
tehdyn sopimuksen kautta lopullisesti oli tullut Preussin ja It�vallan
k�siin. Siis sen seikan suhteen voi ainakin olla tyyni.

Asetuimme talveksi Wieniin ja vuokrasimme itsellemme pienen huoneuston

Frans-Josefinsatamassa. Mieheni sis��ntulot sek� se kuukausiraha, jonka
sain is�lt�ni, riittiv�t hyvin yksinkertaisessa el�m�ss�mme. Tosin
t�ytyi meid�n luopua tilatuista operalooseista, hovitanssiaisista,
ylenkomeista puvuista ja osanotosta seurael�m�n huveihin. Mutta miten
helposti kannoimmekaan nuo kielt�ymykset. Viel�p� tuntui
miellytt�v�lt�kin olla t�ll� tavoin pakoitettu el�m��n muista
eroitettuna. Mutta kumminkin olivat ovemme yh�kin auki v�h�isemm�lle
yst�v�piirille.

Onnettomuus tulee harvoin yksin�ns�, ja min� olen merkinnyt punaisiin

vihkoihini, ett� min� t�m�n aineellisen onnettomuuden tapauksen j�lkeen
tulin j�lleen vuoteenomaksi kuusiviikkoa kest�v��n lavantautiin, jolla
ajalla henkeni v�ikkyi el�m�n ja kuoleman v�lill�. Mutta kuinka rikas
onnellisista muistoista olikaan tuo aika, ja kuinka lujasti mieheni ja
min� kiinnyimmek��n toisiimme, pelj�tess�mme kadottavamme toisemme.

Kun vaara oli ohitse, mik� ilojuhla meill� oli molemmilla! Se muistutti
v�h�n sit� onnea, jota olimme tunteneet yhdytty�mme Tanskan sodan
j�lkeen, mutta oli kuitenkin toisenlaista. Silloin tuli ilo yht'�kki�;
nyt se tuli v�hitellen -- ja sit� paitsi olimme siit� ajasta tulleet
paljoa l�hemm�ksi toisiamme.

Is�ni oli sairauteni aikana k�ynyt luonani joka p�iv� ja ollut hyvin
levoton. Kuitenkin tiesin, ettei kuolemani olisi h�neen kovinkaan
koskenut. Molemmat nuoremmat sisareni olivat h�nelle rakkaammat kuin
min�, ja rakkain meist� kaikista oli h�nelle veli Otto. Molempien
naimisteni ja varsinkin viimeisen, ja kenties my�skin h�nen
mielipiteist��n eroavien mielipiteitteni ja ajatustapojeni t�hden olin
tullut h�nelle v�h�n vieraaksi. Kun olin parantunut, muutti h�n
Grumitziin ja kehoitti minuakin tulemaan sinne pikku Rudolfin kanssa.
Mutta kun Fredrik ei virkansa vuoksi voinut kaupunkia j�tt��, j�in
mieluummin kes�n ajaksi asumaan Wienin l�heisyyteen, ett� mieheni voisi
joka p�iv� k�yd� luonani, ja niin vuokrasimme itsellemme maapaikan
Hietzingin l�heisyydess�.

Sisareni matkustivat Marienbadiin t�ti Marian kanssa. T�ti kirjoitti

siit� seuraavaa:

�Rakas lapseni! T�m� talvi on ollut v�sytt�v�. Iloni ei ole v�h�inen,

kunhan Rosa ja Lilli kerran p��tt�v�t menn� naimisiin, sill� silloin
p��sen edesvastauksesta. Nyt alkavat vaivat taaskin Marienbadissa!
Olisin mielell�ni tahtonut matkustaa Grumitziin tahi sinun luoksesi,
mutta sen sijaan t�ytyy minun yh� edelleen n�ytell� �esiliinan�
vaivaloista osaa noiden huvinhaluisten tytt�jen mukana.

Iloitsen suuresti siit�, ett� olet j�lleen terve! Ei ollut, Jumalan

kiitos, m��r�tty, ett� sinun piti kuoleman, vaikka olimmekin hyvin
levottomia sinun t�htesi. Hyv� Jumala on s��st�nyt sinut pikku
Rudolfille. Sano pienokaiselle minulta syd�mellisi� terveisi� ja k�ske
h�nen edisty� aika tavalla. L�het�n t�ss� h�nelle kaksi kirjaa: �Hyv�
lapsi ja h�nen suojelusenkelins� -- er�s ihmeellisen kaunis kertomus --
sek� �Is�nmaan urhoja�, kokoelma sotakuvia lapsille. Ei voi koskaan
tarpeeksi aikaisin her�tt�� pienten poikien taipumusta sellaiseen.

Olen kuullut, ett� aiot kes�ksi j��d� Wienin l�heisyyteen. Mutta siin�
teet hyvin v��rin. Grumitzin raikas ilma tekisi sinulle paljo parempaa
kuin tomuinen Hietzing. Ja is�raukalle tulee kovin ik�v� itsekseen.
Minun mielest�ni ei sinun pit�isi aivan laiminly�d� tytt�ren
velvollisuuksia.

Miehell�sih�n on sukulaisia Preussiss�. Pyyd� h�nt� kysym��n, mit�

siell� ylip��ns� ajatellaan valtiollisesta asemasta. Seh�n kuuluu olevan
hyvin arveluttava. Sinun t�tisi

*Maria*.�

* * * * *

Olin kauan unohtanut, ett� valtiollista asemaa oli olemassakaan, kunnes

t�tini kirje muistutti minua siit�. Nyt p��tin j�lleen ottaa selkoa
asioista, jota en ollut pitk�llisen sairauteni aikana jaksanut tehd�.

-- Mit�h�n t�ti Maria tarkoittaa sanalla �arveluttava�? -- kysyin min�

miehelt�ni, ojentaen h�nelle kirjeen. -- Onko nyt ylip��ns� olemassa
mit��n �valtiollista asemaa?�

-- Valitettavasti on sellainen aina, samoin kuin aina on ilmakin. Ja

valtiollinen asema on sen lis�ksi yht� oikullinen ja muuttelevainen kuin
huhtikuun ilmakin.

-- Mutta sano minulle -- puhutaanko viel�kin noista siunatuista

herttuakunnista! Eik� sit� asiaa ole viel�k��n saatu ratkaistuksi?

-- Niist� puhutaan nyky��n enempi kuin koskaan ennen, eik� v�hint�k��n

ole viel� saatu p��tetyksi. Schlesvig-Holsteinilaisilla on suuri halu
p��st� j�lleen vapaaksi noista �r�yhkeist� preussil�isist�, joiksi he
meit� nyt nimitt�v�t. �Mieluummin Tanska kuin Preussi� on nyky��n heid�n
tunnussanansa.

-- Ja kuinka on Augustenburgilaisen laita -- h�neth�n heill� on? Oi, �l�

sano Fredrik, *ettei* heill� h�nt� ole. Sill� juuri h�nen t�htens�h�n
tuo onneton sota alkoi, jossa olin v�h�ll� sinut menett��.

-- Siit� huolimatta, Martha parka, ei ole nyt en�� v�hint�k��n puhetta

Augustenburgilaisesta ja h�nen vaatimuksistaan, muuta kuin h�nen omalta
puoleltaan. Onpa menty niinkin pitk�lle, ett� kun ruhtinas kerran k�vi
herttuakunnissa, ja h�nen puoluelaisensa kunnioittivat h�nt�, saattoi
hallitus h�nen tietoonsa, ett� jos h�n viel� kerran luvatta n�ytt�ytyisi
maan rajojen sis�puolella, t�ytyisi h�net vangita. -- Preussin ja
It�vallan v�li on nyky��n hyvin j�nnitt�v�; toinen ep�ilee toistansa
v��rien etujen anastamisesta. �It�valta koettaa valloittaa j�lleen
Schlesiata�, -- �Preussi koettaa miellytt�� Ranskaa�, -- sellaisilla
syyt�ksill� kiihoitetaan mielet, ja t�llaista juoruamista ei
innokkaammin harrasteta pienten kaupunkien kahvikekkereiss�, kuin
suurivaltojen virkahuoneissa.

Talven alussa palasi koko perheemme Wieniin. Rosalla ja Lillill� oli

ollut hyvin hauska b�hmil�isess� kylpylaitoksessa. Konradin osakkeet
olivat hyv�ss� arvossa. Vaikkei viel� mit��n ratkaisevaa sanaa ollut
Lillin ja h�nen v�lill��n lausuttu, olivat molemmat nuoret kumminkin
sis�llisesti vakuutetut siit�, ett� heist� olisi tuleva pari.

Huolimatta is�ni hartaista kehoituksista, en ollut tullut Grumitziin

syys-mets�styksienk��n ajaksi. Fredrik ei ollut saanut virkavapautta, ja
h�nest� eroaminen oli minulle k�rsimys, johon en ilman pakkoa
antautunut. Toinen syy, jonka vuoksi v�ltin pitemm�ksi aikaa j��d�
Grumitziin oli, ett� vastenmielisesti j�tin pikku Rudolfini is�ni
vaikutuksen alaiseksi, sill� pelk�sin, ett� is� her�tt�isi liiaksi pojan
intoa sotilastoimeen, jota en aikonut h�nen antaa valita. T�t�
taipumusta olin jo h�ness� huomannut, luultavasti se oli jo veress�.
Monien sotaisten esi-is�in perillinen oli luonnollisesti saanut sotaiset
taipumukset.

Rudolfin syntym�p�iv�n� antoi is�ni h�nelle sapelin.

-- Sin�h�n tied�t, is�, -- sanoin min�, -- ettei pojastani koskaan tule

sotilasta. Pyyd�n sinua vakavasti...

-- Siis aijot tehd� h�nest� ��idin pojan�. Toivon, ettei se sinulle

onnistu, sill� hyv� sotilas-veri ei hukkaan mene. Kun poika on kasvanut
suureksi, saa h�n itse valita itselleen tien -- ja onko olemassa mit��n
ihanampaa, kuin se -- jonka sin� tahdot h�nelt� kielt��?

-- Martha pelk�� panna ainoata poikaansa sodan vaaroille alttiiksi,

muistutti t�ti Maria, joka oli kuullut keskustelumme. -- Mutta h�n
unohtaa, ett� jos kerran on m��r�tty, ett� jonkun tulee kuolla, niin
voipi se tapahtua h�nelle yht� hyvin omassa s�ngyss�ns� kuin sodassa.

-- Jos siis satatuhatta ihmist� tapetaan sodassa, niin arvelet sin�,

ett� heille rauhan aikana olisi k�ynyt samoin?

T�ti Marialla oli vastaus valmiina:

-- Oli juuri m��r�tty, ett� niiden sadantuhannen ihmisen tulisi kuolla

*sodassa*.

-- Mutta jos ihmiset olisivat niin viisaita, etteiv�t ne en�� alkaisi

sotaa? -- jatkoin min� itsep�isesti.

-- Se on mahdotonta -- sanoi is�ni, ja siten oli keskustelu j�lleen

tullut vanhoille poluilleen, jotka aina antoivat aihetta sanan vaihtoon
h�nen ja minun v�lill�. Is�ll�ni oli muutamia lempitodisteita sodan
hyv�ksi, joita oli aivan mahdoton kumota:

1. Sodat ovat itse Jumalan, sotajoukkojen herran m��r��m�t -- katso

pyh�st� raamatusta.

2. Sotia on *aina* ollut olemassa, ergo, siis tulee sotia *aina*

olemaan.

3. Kansanluku lis��ntyisi liiaksi ilman semmoista tarpeellista

v�hennyst�.

4. Pitk�llinen rauha veltostuttaa ja hennontaa kansoja ja sen

seurauksena on tapainturmelus.

5. Sota tarjoaa parhaan tilaisuuden itsens� uhraavaisuuden ja

urhollisuuden osoittamiseen -- lyhyesti, on parhain keino luonteen
lujentamiseen.

6. Ihmiset tulevat aina taistelemaan; t�ydellinen yksimielisyys on

k�sitt�m�t�n. Erilaisten harrastusten t�ytyy aina tulla ristiriitaan
toistensa kanssa. Siis on ikuinen rauha aivan mahdoton.

Ei yksik��n n�ist� mielipiteist� pid� paikkaansa, jos tarkastaa sit�

l�hemmin, mutta jokainen niist� kelpaa tueksi puolustajalle, kun h�nen
t�ytyy antaa toisten tulla kumotuksi. Kun h�net esimerkiksi pakoitetaan
my�nt�m��n, ett� rauha on enemm�n onnea tuova, enemm�n sivistyst�
edist�v� ja enemm�n ihmisarvolle sopiva kuin sota, niin sanoo h�n: no
niin, sota on tosin onnettomuus, mutta v�ltt�m�t�n onnettomuus, sill�
n:o 1 ja n:o 2 --. Jos h�nelle nyt osottaa, mill� tavoin sotia *voi*
v�ltt��, esimerkiksi siten, ett� kaikki valtiot yhtyisiv�t liittoon
toistensa kanssa, tahi panisivat toimeen kansainv�lisi� tuomioistuimia
y. m., niin sanoo h�n: no niin, mahdollisesti *voipi* niit� v�ltt��,
mutta sit� ei pid� tehd�, sill�: n:o 4 ja n:o 5. -- Nyt kumoaa
rauhanyst�v� n�m� v�itteet ja todistaa, ett� ihmiset sodassa tulevat
raaoiksi ja julmiksi: no niin, hyvin mahdollista, mutta n:o 3. My�skin
t�m� v�ite kumotaan, sill� luonto pit�� kyll� itse huolta siit�
�etteiv�t puut saa kasvaa taivaaseen asti�, eiv�tk� suinkaan hallitsijat
pid� t�t� silm�m��r�n��n, kun aloittavat sotaa. My�nnet��n: mutta n:o 1.
-- Ja n�in ei riita koskaan lopu. Sodanyst�v� on aina oikeassa, h�nen
keskustelunsa liikkuu keh�ss�, jossa tosin voipi juosta h�nen j�lest��n,
mutta ei voi koskaan saada h�nt� kiinni. Sota on hirve� onnettomuus --
mutta sen t�ytyy olla olemassa. Sen ei tosin t�ydy olla olemassa, mutta
se on suuri hyv�ty�.

T�llaisia loogillisia virheit� tekev�t kaikki ne, jotka aivan syytt�

tahi vaistomaisesti puolustavat jotain asiaa ja t�h�n tarkoitukseen
k�ytt�v�t kaikkia niit� korulauseita ja yleisi� puheenparsia, joita ovat
sattuneet kuulemaan. Jos nuo todisteet kumoavatkin toisensa, on se
tuollaisista ihmisist� aivan samantekev�.

Luonnollisesti ei t�m� viel� ollut minulle selvill� silloin, kun

keskustelin is�ni kanssa sodasta ja rauhasta. Muistan vaan, ett� olin
aina v�synyt ja uupunut n�iden keskustelujen j�lkeen, jotka tavallisesti
loppuivat siihen, ett� is�ni s��liv�isesti olkap�it��n kohottaen sanoi:
�Tuota sin� et ymm�rr�.� Lause, joka tuntui hyvin oikeutetulta
t�llaisessa asiassa, varsinkin kun sen lausui vanha kenraali nuorelle
rouvalle.

* * * * *

Uusi vuosi 1866. Istuimme kaikki j�lleen is�ni p�yd�n ymp�rill�, joimme
viini� ja s�imme torttuja, kun t�m�n onnettoman vuoden ensimm�inen tunti
l�i. Se oli iloinen juhla, sill� paitsi uudenvuoden juhlaa vietimme
my�skin Konradin ja Lillin kihlajaisia.

Kun viisari n�ytti kahtatoista ja kadulla ammuttiin muutamia

ilolaukauksia, syleili iloinen serkkuni nuorta morsiantaan, py�r�hti
ymp�ri h�nen kanssaan ja kysyi h�nelt� kaikkien ihmeeksi:

-- Tahdotko tulla vaimokseni nyt alkavan vuoden kuluessa?

-- Kyll�, tietysti sen tahdon, -- nauroi Lilli, ja sitte alkoi

loppumatoin onnittelu. Kaikki olimme liikutettuja ja iloisia.

Is�ni teki lopun onnittelumellakasta naputtamalla p�yt��n

nimisormuksellaan, siten pyyt�en sananvuoroa.

-- Rakkaat lapseni -- sanoi h�n -- vuosi kuusikymment� kuusi alkaa

onnellisesti. Jo heti sen ensi hetkell� on yksi rakkaimmista
toivomuksistani toteutunut. Toivokaamme nyt my�skin, ett� meid�n Rosamme
t�m�n uuden vuoden ajalla saisi el�m�n toverin ja te Fredrik ja Martha,
saisitte onnenne viel� t�ydennetyksi. Suokoon uusi vuosi teille tohtori
Bresser, paljo sairaita, ja sinulle, Maria, korkeimman voiton
arpajaisissa, tahi mit� muuta nyt mieluimmin toivot. Ja Otto, sinulle
toivon, ett� saisit parhaat todistukset tutkinnossasi ja saavuttaisit
kaikki parhaimmat sotilaalliset tiedot ja hyveet, ett� sinusta kerran
tulisi is�si ylpeys ja armeijamme kaunistus. -- Ja koska tahdon toivoa
itsellenikin jotain, mutta en halua mit��n hartaammin, kuin It�vallan
menestyst� ja kunniaa, niin toivon, ett� tuleva vuosi tuottaisi
maallemme suuren voiton -- Lombardian, tahi -- kukapa tiet�� Schlesian
maakunnan. Eih�n kaikkea voi tiet��, mit� tulee tapahtumaan! Ja
mahdotointa ei ole, ett� otamme takaisin julkeilta preussil�isilt� sen
maan, joka on meid�n suurelta Maria Theresialtamme varastettu.

Loppupuoli is�ni puheesta tuotti ik�v�n mielialan. Meid�n seassamme ei

varmaankaan ollut yht��n ainoata, joka ajatteli Lombardiaa tahi
Schlesiata. Ja tuo otaksuminen, joka t�h�n It�vallan onnentoivotukseen
oli k�tketty, nimitt�in: sota! -- se on, uusi ep�toivo, uusi kurjuus, --
ei soveltunut ollenkaan yhteen niiden rauhan ja ilon tunteiden kanssa,
jotka nyt vallitsivat mieliss�mme. Lausuin senvuoksi v�h�n vastaan:
-- Ei, rakas is�ni, my�skin italialaisilla ja preussil�isill� on uusi
vuosi t�n��n, ja silloin emme suinkaan toivota heille mit��n pahaa. Vaan
tulkoot ihmiset paljo viisaammiksi, rauhallisemmiksi ja onnellisemmiksi
vuotena kuusikymment�kuusi ja kaikkina sit� seuraavina vuosina!

Is�ni kohotti olkap�it��n: -- Oi sin� haaveilija! -- sanoi h�n s��lien.

-- Fredrik tuli avukseni. -- Ei suinkaan, -- sanoi h�n -- Marthan

lausuma toivomus ei suinkaan ole haaveilua, sill� sen t�ytt�misen
todellisuudesta on meill� tieteellisi� todisteita. Viisaammaksi,
rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi on ihmissukukunta alituisesti
muuttunut, mutta se k�y niin hitaasti, ettei niin lyhyt ajanjakso, kuin
yksi vuosi, voi osoittaa mit��n edistyst�.

-- Jos niin varmasti uskotte alituiseen edistykseen, miksi siis yh�

valitatte taantumista ja raakuuteen palajamista?

-- Siksi -- sanoi Fredrik -- ett� sota aina per�ytt�� sivistyksen

kappaleen taaksep�in sek� siveellisess� ett� aineellisessa suhteessa.

-- Sin� et puhu niinkuin sotilaan tulee, paras Tilling.

-- Puhun yleisest� asiasta, paras appeni. Mielipiteeni siit� voi olla

oikea tahi v��r�; jos se sopii sotilaalle, on toinen kysymys. Totuus on
kuitenkin aina *yksi*. Jos jokin on v�rilt��n punainen, tuleeko sit�
silloin kutsua siniseksi, jos on puettu siniseen univormuun, tahi
mustaksi, jos on puettu mustaan kaapuun?

-- Mit� ihmett�, jos --? -- Is�ni oli aina v�h�kuuloinen, kun keskustelu
tuli h�nelle vastenmieliseksi. Mutta Fredrik ei huolinut uudistaa, mit�
oli sanonut, vaan j�tti mieluummin keskustelun siksens�.

Kun me iltasilla tulimme kotiin, otin mieheni kuulusteltavaksi.

-- Mit� sin� sanoit is�lle? Ett� n�ytt�� silt� kuin t�n� vuonna alkaisi
uusi sota? Min� en tahdo en�� p��st�� sinua sotaan, min� en *tahdo*.

-- Mit� auttaa vastustuksesi, yst�v�ni? Sin� olisit varmaankin

ensim�inen ottamaan sanasi takaisin, jos sota syttyisi. Kuta l�hemp�n�
sellainen mahdollisuus on, sit� mahdottomampaa on minun pyyt�� eroa
virastani. Heti Schlesvig-Holsteinin sodan j�lkeen olisin sen voinut
tehd�. --

-- Voi, sit� kurjaa pankki-iskua!

-- Mutta nyt kun uusia pilvi� kokoontuu...

-- Luuletko todellakin, ett� --?

-- Toivoin pilvien j�lleen haihtuvan. Kyll� kai suurvallat sent��n

miettiv�t, ennenkuin ryhtyv�t toistensa kanssa taisteluun v�h�p�t�isten
maakuntien vuoksi. Mutta kun asema nyt todellakin n�ytt�� uhkaavalta,
n�ytt�isi hyvin pelkurimaiselta, jos nyt eroaisin palveluksesta. Sen
sin�kin kyll� huomaat?

Minun t�ytyi my�nt�� h�nen olevan oikeassa. Mutta min� riipuin viel�
kiinni noissa: toivon pilvien j�lleen haihtuvan.
J�nnityksell� seurasin t�st�l�htien valtiollisten tapausten kulkua ja
niit� koskevia lausuntoja, joita kuulin ymp�rill�ni. �Varustaa�,
�varustaa� oli nyt kaikkien tunnussana. Preussi varustautuu
hiljaisuudessa. It�valta varustautuu hiljaisuudessa. Preussil�iset
sanovat, ett� *me* varustaudumme, mutta se ei ole totta, *neh�n*
varustautuvat. Ne valhettelevat -- ei, se ei ole totta, ett� me
varustaudumme. -- Jos he varustautuvat, t�ytyy meid�nkin varustautua. --
Jos me riisumme aseet, kuka tiet��, tekev�tk� ne sit� sent��n. --
T�llaista melua kuulin ymp�rill�ni, minne ikin� tulin. -- Mutta mit�
varten tehd��n kaikkia noita valmistuksia, jollei aijoittaisi tehd�
p��llekarkausta? -- kysyin min� kerran, johon is�ni vastasi sanoen
vanhan sananlaskun: *si vis pasem, para bellum*: meh�n varustaudumme
vaan varovaisuuden vuoksi. Ja toiset? -- Hy�k�t�kseen meid�n kimppuumme.
-- Mutta neh�n sanovat my�skin, ett� he vaan varustautuvat
puolustautumaan meid�n hy�kk�yst�mme vastaan? -- Se on vaan petosta. --
Ja ne sanovat, ett� me olemme petollisia. -- Sen he sanovat vaan
tekosyyn� voidaksensa paremmin varustautua.

Molemmin puolinen varustautuminen kesti lakkaamatta uuden vuoden

ensim�isin� kuukausina. Maaliskuun kahdentenatoista p�iv�n� tuli is�ni
ilosta loistaen huoneeseeni: -- Hurraa! Hyvi� uutisia!

-- Aseitten riisuminen? -- kysyin min� iloisesti.

-- Viel� vain! P�in vastoin. Eilen oli suuri sotaneuvottelu -- meill� on

todellakin loistava sotavoima, sit� vastaan ei r�yhke� Preussi voi
kest��. Me olemme valmiit milloin tahansa l�hett�m��n taisteluun
kahdeksansataa tuhatta miest�. Ja meid�n etevin strateekimme Benedek
tulee sodanylip��llik�ksi, jolla on rajaton valta. -- N�in meid�n kesken
puhuen lapseni, Schlesia on meid�n, jos vaan tahdomme.

-- Jumalani, Jumalani, huokasin min�, -- tuleeko tuo vitsaus j�lleen

ylitsemme? Kuka on siis niin tunnoton, ett� kunnianhimosta, maan
voittamisen halusta...

-- Rauhoitu! *Me* emme ole niin kunnianhimoisia, eik� meill� ole

my�sk��n maan voittamisen halua, me tahdomme -- se tahtoo sanoa,
hallitus tahtoo s�ilytt�� rauhan. Itse puolestani ei minulla olisi
mit��n Schlesian takaisinvalloittamista vastaan. Armeijamme ��ret�n
suuruus on her�tt�v� muissa valtakunnissa tarpeellista kunnioitusta ja
pelkoa. Jos Preussi yh� edelleenkin k�ytt�ytyy h�vytt�m�sti ja tekee
siten sodan v�ltt�m�tt�m�ksi, niin, niin silloin on voitto meid�n ja sen
kanssa saamme arvaamattomia etuja. Toivoisin melkein, ett� sota
syttyisi.

-- Niin, sit� sin� varmaan toivotkin, is�, ja se on varmaan

hallitsevienkin toivo. Silloin olisi minun mielest�ni paljoa parempi
sanoa asia suoraan, eik� koettaa uskotella kansalle, ett� varustuksia
tehd��n vaan rauhan s�ilytt�miseksi. Jos te n�yt�tte hampaita ja
puristatte nyrkki�, niin �lk�� ainakaan kuiskutelko petollisia rauhan
sanoja, -- jos te todellakin haluatte vet�� miekan tupesta, niin �lk��
olko pit�vin�nne vaan varovaisuudesta k�tt�nne miekan kahvassa.

Puhuin n�in v�risev�ll� ��nell� ja enenev�ll� l�mm�ll� ja puhkesin

lopuksi itkuun. H�mm�stynyt is�ni ei l�yt�nyt sanaakaan vastaukseksi.

* * * * *
Nyt seurasi aika, jolloin pelko ja toivo vaihtelivat. Yhten� p�iv�n�
sanottiin: �rauha on jokseenkin varma�, toisena p�iv�n�: �sota on
v�ltt�m�t�n�. Useimmat olivat j�lkim�ist� mielipidett�.

Tein joka p�iv� muistiinpanoja punaisiin vihkoihini, h�ilyv�n kysymyksen

kaikista vaihteluista ja sain siten selville, miten tuo onneton sota
valmistettiin ja lopullisesti puhkesi ilmi.

Maaliskuun 24 p. l�hett�� Preussi kiertokirjeen, jossa se valittaa

It�vallan uhkaavia varustuksia. -- Miksi emme siis riisu aseita,
jollemme aijo hy�k�t�?

Maaliskuun 31 p�iv�n�. Jumalalle olkoon kiitos! It�valta selitt��, ett�

huhut salaisista varustuksista ovat kokonaan tuulesta temmattuja.
It�vallan p��h�n ei voisi p�lk�ht�� k�yd� Preussin kimppuun. Se asettaa
sen vuoksi vaatimuksen, ett� Preussi lopettaisi varustautumisensa
mahdollista sotaa varten.

Preussi vastaa: sill� ei ole v�hint�k��n aikomusta hy�k�t� It�vallan

kimppuun, mutta mainitun valtakunnan varustuksien t�hden on se
pakoitettu varustautumaan voidakseen puolustaa itse��n.

T�ll� tavoin laulavat molemmat valtakunnat loppumatonta vuorolaulua:

-- -- -- -- -- -- -- --
M� varustaun kun sin�kin,
Sun t�htes teen sen min�kin;
N�in varustaen molemmat,
Olemme rauhan vartiat,

Vihdoinkin huhtikuun 25 p�iv�n� selitt�� It�valta olevansa taipuvainen

riisumaan aseet, jos Preussi tekee samoin.

Preussi suostuu siihen.

Kuinka vapaasti hengitink��n! Siis saamme kuitenkin rauhan, huolimatta

uhkaavista huhuista.

Mutta iloni oli liian aikainen. Uusia selkkauksia syntyy. It�valta

selitt��, ett� he voivat riisua aseet ainoastaan pohjoisessa, mutta ei
etel�ss�, sill� siell� uhkaa j�lleen Italia.

T�h�n vastaa Preussi: jollei It�valta riisu aseitansa, niin t�ytyy

meid�nkin olla varustettuna.

Nyt kohottaa Italiakin ��nens�. Luonnollisesti ei t�m� maa aio rynn�t�

It�valtaa vastaan, mutta It�vallan viimeisen selityksen johdosta n�kee
se olevansa pakotettu my�skin varustautumaan.

Ja niin alkaa kaunis riita valtojen v�lill�. Annan j�lleen tuon suloisen
soiton vaivuttaa itseni lepoon. Mutta �kki� ilmestyy uusia myrskypilvi�,
ja valtiolliset tapaukset vaihtelevat nopeasti. Yleinen mieliala on
hyvin kiihoittunut, ja kaikki sanomalehdet julistavat: *sota tulossa*.
Minusta tuntuu kuin olisin merell�, ja myrsky tulossa.

Kes�kuun 11 p�iv�n� tekee It�valta ehdotuksen, ett� liiton pit�isi k�yd�

vastustamaan Preussin itsevaltaista menettely� Holsteinissa, ja ett�
koko liittoutuneitten armeija pit�isi k�ske� aseisiin. T�st� tulee
��nestys ja ehdotus hyv�ksyt��n yhdeks�ll� ��nell� kuutta vastaan. Oi,
noita kolmea, ratkaisevaa ��nt�, mink� tuskan huudon ne tuottavatkaan!

Asia on p��tetty. L�hettil��t saavat passinsa. Kes�kuun 16 p�iv�n�

kehoittaa liitto It�valtaa ja Bayeria auttamaan hannoverilaisia ja
saksilaisia, joita vastaan preussil�iset jo ovat hy�k�nneet.

Kes�kuun 18 p�iv�n� julkaistiin preussil�inen sotajulistus. Kuningas

Wilhelm sanoo siin�:

�It�valta ei tahdo unhottaa, ett� sen ruhtinaat ovat ennen hallinneet

Saksanmaata ja ei tahdo pit�� nuorta Preussi� yst�v�n��n vaan
vihollisenaan. Se tahtoo est�� Preussi� kaikissa toimissa, sill� se mik�
Preussi� hy�dytt��, se vahingoittaa It�valtaa. Tuo vanha, onneton
kateellisuus on j�lleen leimahtanut ilmi. Minne ikin� katsommekin
Saksanmaalla, on ymp�rill�mme vihollisia, joiden sotahuuto on: Preussin
halventaminen. Aina viimeiseen hetkeen asti olen kaikella tavoin
koettanut hyv�ll� tasoittaa riitaisuudet, mutta -- It�valta ei ole sit�
tahtonut.�

It�vallan keisari, Frans Josef, sanoo:

�Viimeiset tapaukset ovat nyt selv�sti osoittaneet, ett� Preussi asettaa

v�kivallan oikeuden edelle. Siten on onnettomin kaikista sodista --
saksalaisten sota saksalaisia vastaan -- tullut v�ltt�m�tt�m�ksi. Kutsun
ne, jotka ovat t�m�n sodan aikaan saaneet, historian tuomioistuimen ja
ijankaikkisen, kaikkivaltiaan Jumalan edess� vastaamaan kaikista niist�
onnettomuuksista, joita sota tulee tuottamaan yksityisille, perheille,
maille ja kansoille.�

Aina on se vaan �toinen� joka toivoo sotaa, �toinen�, joka tuottaa

kaikki onnettomuudet. Onnettomin kaikista sodista, �saksalaisten sota
saksalaisia vastaan�. Aivan totta: onhan se jo korkeampi katsantokanta,
ett� k�site Saksa pannaan Preussin ja It�vallan edelle. Viel� askel
eteenp�in, ja silloin tultaisiin siihen, ett� pidett�isiin kaikkia sotia
ihmisten sotina ihmisi� vastaan, niinkuin onnetonta veljessotaa. Mutta
mit� hy�dytt�� se, ett� kutsutaan ne, jotka ovat sodan aikaansaaneet,
vastaamaan siit� historian tuomioistuimen eteen? Ei ole viel� langetettu
yht��n historiallista tuomiota, joka ei olisi ollut voittajan eduksi. Ja
eik�s samaa Jumalaa aseteta taistelujen ohjaajaksi ja puolueiden
tuomariksi? Oi, vastav�ite vastav�itett� kohtaan? Mutta aina on
vastav�ite seurauksena, kun koettaa peitt�� totuuden ulkokultaisuudella,
kun tahtoo pit�� kaksi toisiansa kumoavaa periaatetta: sota ja
ihmisoikeus, rakkauden ja taistelun Jumala, yht� pyh�n�.

Suurin kaikista onnettomuuksista oli tullut, ja kansa tervehti sit�

tavallisella riemulla. Eri rykmentit marssivat pois, -- tulisivatkohan
ne takaisin? -- Onnentoivotukset, siunaukset ja hurraata huutavat
katupojat seurasivat heit� tiell�.

Fredrik oli jo ennemmin tullut sijoitetuksi B�hmiin, joten t�ll�

kerralla pelastuin syd�nt�-s�rkevist� j��hyv�isist�. Kun is�ni iloiten
ilmoitti minulle tuon surullisen uutisen: nyt tulee sota, olin ollut
yksin jo nelj�toista p�iv��. Niinkuin pahantekij�, joka on kuullut
kuolemantuomionsa julkiluettavan, kumarsin p��t�ni, mutta en vastannut
mit��n.
-- Ole levollinen lapseni, t�ll� kertaa ei sota tule kauan kest�m��n,
sill� l�himpin� p�ivin� marssivat meik�l�iset Berliniin. Ja samoinkuin
Fredrik palasi Schlesvig-Holsteinilaisesta sodasta, palajaa h�n
t��lt�kin, mutta paljo tuoreemmilla laakereilla seppel�ityn�. Tosin
voipi h�nest� olla vastenmielist� taistella preussil�isi� vastaan, koska
h�n itse on preussil�ist� perijuurta, mutta h�n ei varmaankaan voi muuta
kuin vihata noita kirottuja preussil�isi�, jotka tahtovat karkoittaa
meid�t pois saksalaisliitosta. Sit� he saavat totisesti viel� katua, kun
Schlesia j�lleen on meid�n ja habsburgilaiset...

-- Is�, sananen: j�t� minut yksin! -- H�n luuli varmaankin, ett�

tarvitsin itke�, ja koska h�n inhosi kaikkia liikuttavia kohtauksia,
meni h�n mielell��n tiehens�.

Mutta min� en itkenyt. Minusta tuntui kuin musertava isku olisi minua
kohdannut. Istuin pitk�n aikaa aivan liikkumatonna ja tuijotin
toivottomasti eteeni. Sitte menin kirjoitusp�yt�ni luo ja kirjoitin
punaisiin vihkoihini seuraavaa:

�Kuolemantuomio on julistettu, nyt j�lleen otetaan satatuhatta ihmist�

hengilt�. Tuleekohan Fredrik olemaan niiden joukossa? Siin� tapauksessa
min�kin! Miksi en min�kin saisi samaa kohtaloa, kuin nuo satatuhatta?
Oi, toivoisin jo olevani kuollut.�

Samana p�iv�n� sain Fredrikilt� muutamia kiireess� kirjoitettuja rivi�:

�Rakas vaimoni! Ole rohkea! *Me olemme olleet* onnellisia, sit� ei

kukaan voi meilt� riist��, jos kaikki nyt olisikin ohitse. T�n��n
marssimme �vihollista� vastaan. Kenties tulen preussil�isiss� riveiss�
kohtaamaan yhden tai toisen sotatoverin Dybb�lin ja Alsin ajoilta,
kenties serkku Gottfriedin! T�st'edes ei minulla ole aikaa kirjoittaa,
�l� siis odota kirjett�; korkeintaan l�het�n joskus jonkun rivin
ilmoittaakseni, ett� el�n. Tahtoisin l�yt�� yhden ainoan sanan, joka
sis�lt�isi kaiken rakkauteni sinuun, voidakseni, jos se olisi viimeinen
kerta, t�h�n sen kirjoittaa. Mutta en l�yd� muuta kuin t�m�n: *Martha!*
Sin� tied�t, mit� t�m� sana minulle sis�lt��.�

My�skin Konrad Althausin piti nyt l�hte�. H�n oli tulisesti ihastunut
sotaan, mutta kuitenkin tuntui hyv�stij�tt� h�nest� raskaalta. -- Oi,
Lilli, Lilli, sanoi h�n surullisesti, j�tt�ess��n morsiamelleen
j��hyv�isi�, -- miksi annoit ajan kulua niin kauan, ennenkuin minut
otit? Kukapa nyt tiet��, jos koskaan palajan?

Lilli-parka oli itse vaipunut katkerimpaan katumukseen. Vasta nyt tunsi

h�n, kuinka syd�mellisesti h�n rakasti tuota, jota h�n oli niin kauan
ylenkatsonut.

Omaiseni muuttivat nyt Grumitziin, ja min� suostuin tulemaan sinne

per�st�p�in pikku Rudin kanssa. Kun Fredrik oli poissa, tuntui kotini
minusta niin siet�m�tt�m�n yksin�iselt�. Tuntui aivan silt� kuin olisin
j�tt�nyt el�m�lle hyv�stit, kun tieto sodan syttymisest� olisi tuonut
my�skin tiedon Fredrikin kuolemasta. Joskus keveni synkk� mielentilani
kuin ajattelin: mutta *voihan* h�n tulla takaisin. Mutta heti sen
j�lkeen palasi tuo kauhea ajatus, ett� h�n kenties nyt parhaallaan lep��
kauheimmissa tuskissa -- ett� h�n n��ntyy haudassa -- ett� raskaat
vaunut vieriv�t h�nen haavoitetun ruumiinsa ylitse ja k�rp�set kaivavat
h�nen avonaisissa haavoissansa -- ett� kuolleita ker��v�t miehet
luulevat h�nt� kuolleeksi, kun h�n lep�� j�ykistytt�v�ss� suonenvedossa,
ja panevat h�net kuolleiden mukana veriseen hautaan -- siell� tulee h�n
tuntoihinsa ja -- -- --

Kovasti parkaisten her�sin kauheista unelmistani.

-- Kuinka sinun laitasi nyt j�lleen on, Martha? -- kysyi is�ni

nuhdellen. -- Jos noin antaudut sureksimiseen, voipi se lopuksi olla
j�rjellesi vahingollista. Se on synti ja sit�paitsi on se sopimatonta.
Se on sodan h�v�isemist�, kun ei katsele sit� suurelta kannalta, vaan
huomaa yksityisseikkoja. Ja niit� ei ylip��ns� pid� ajatella.

Ei, ei, niit� ei saa ajatella, se on kaikkina aikoina ollut ihmisten

tapa kaikkea inhimillist� kurjuutta vastaan.

Kotil��k�rimme, tohtori Bresser, oli yhtynyt terveyshoitokuntaan ja oli

nyt matkalla sotapaikalle. Minussa oli syntynyt ajatus: eik� minunkin
pit�isi l�hte� sinne sairaanhoitajaksi? Niin, jos olisin voinut olla
varma siit�, ett� olisin saanut olla Fredrikin l�heisyydess�, saanut
auttaa h�nt�, jos h�n olisi tullut haavoitetuksi, en olisi hetke�k��n
ep�illyt. Mutta muiden t�hden? Ei, siihen puuttui minulta rohkeutta.
N�hd� haavoitettujen kuolintaistelua, kuulla niiden viimeisi�
hengenvetoja voimatta sill� hy�dytt�� Fredriki� -- ei, niin ihmisrakas
en valitettavasti ollut ja etup��ss� en niin voimakas.

Sisareni ja min� nyhdimme liinannukkaa ja j�rjestimme sideliinoja niin

paljo kuin ehdimme. Kun hienot rihmat kokoontuivat pehmeiksi
nukka-joukkioiksi, tahi kun me huolellisesti k��rimme kokoon pitki�,
kauniita liinahihnoja, niin tuntui se nuorista tyt�ist� kuin olisivat he
ottaneet osaa sairashoitoon, huojentaneet tuskia ja est�neet
verenvuotoa. Heille muodostui siten v�hitellen melkein miellytt�v�
ajatus siit�, milt� tuntui olla haavoitettu. He olivat n�kevin��n miten
haavoitetut, hyvin sidottuina, lep�siv�t puhtaissa, pehmeiss�
vuoteissaan ja kuinka heit� kaikilla tavoin huolehdittiin ja hoidettiin,
kunnes tulivat aivan terveiksi ja voivat palata koteihinsa mukanansa se
iloinen tieto, ett� he X:n taistelussa olivat saaneet kunniakkaan
haavan.

Is�ni vahvisti usein t�t� heid�n lapsellista k�sityst�ns�. -- Hyv�,

hyv�, tyt�t, -- sanoi h�n, -- ajatelkaapas kuinka tarpeen t�m� on
uljaille puolustajoillemme. Ette voi uskoa, kuinka suloiselta tuntuu
saada panna tuollainen tukku liinannukkaa vuotavan haavan p��lle. Mutta
min� tied�n sen. Silloin, kun Palestrassa tulin haavoitetuksi s��reeni
... ja niin edesp�in.

Min� en sanonut mit��n. Min� olin kuullut toisenlaisia kertomuksia

haavoitetuista, kuin ne, mit� is�ni kertoi.

* * * * *

Ensim�inen taistelu meid�n joukkojemme ja vihollisen v�lill� oli

Liebenaussa kes�kuun 25 p�iv�n�. Vanhaan riemulliseen tapaansa ilmoitti
is�mme meille t�m�n uutisen:

-- Sit� voi sanoa komeaksi aluksi, -- sanoi h�n, selv�sti n�kyy, ett�
taivas on kanssamme. Mutta viel� upeammaksi kuin pohjoisessa, n�ytt��
sota etel�ss� k�yv�n. Custozzan luona ovat meik�l�iset saaneet erityisen
loistavan voiton. Niin, seikka on niinkuin olen sen monesti sanonut:
meid�n *t�ytyy* saada Lombardia omaksemme. -- Ettek� ole iloisia,
lapset? Pid�n nyt sodan melkein loppuneena. Ja t�ss� saatte kuulla, mit�
er�s kirjeenvaihtaja sanoo muutamassa Wienin lehdess� t�m�n kuun 24
p�iv�n�. Kas, niit� vasta sopii sanoa hyviksi uutisiksi:

�Preussil�isess� Schlesiassa on ruvennut raivoamaan el�inrutto hyvin

uhkaavassa m��r�ss�...�

-- El�inrutto -- uhkaavassa m��r�ss� -- hyvi� uutisia? keskeytin min�

pudistaen p��t�ni. -- Todellakin jotain, josta voi sota-aikana iloita.

Mutta is�ni ei kuunnellut minua, vaan luki edelleen:

�Niiden preussil�isten sotajoukkojen kesken, jotka ovat Neissest�,

raivoaa ankaria kuumetauteja. Ep�terveellinen suoseutu ja huono ruoka
tuottaa sellaista...�

-- Sanomalehdet ovat aivan t�ynn� hyvi� uutisia, -- jatkoi is�ni. --

Sinun pit�isi tallentaa n�m� sanomalehdet, Martha.

Ja min� olen ne tallentanut. Kun uusi riita kansojen v�lill� alkaa, niin
ei lueta uusia sanomalehti�, vaan niit�, joita on s�ilytetty edellisen
sodan ajalta, ja silloin saadaan n�hd� kuinka paljo arvoa tulee panna
niihin kehuviin tietoihin, ennustuksiin ja uutisiin. *Se* on
opettavaista!

Etel�-armeijan voiton johdosta Custozzan luona l�hetti pohjois-armeijan

ylip��llikk� voiton saaneelle armeijalle seuraavan
onnittelu-s�hk�sanoman:

�Tykist�p��llikk� ja koko pohjois-armeija l�hett�� t�ten voittorikkaalle

etel�-armeijan p��llik�lle syd�mellisimm�n onnentoivotuksen Custozzan
kunniakkaan p�iv�n johdosta! Uudella kauniilla voitolla ovat meik�l�iset
aloittaneet sotaretken etel�ss�. Voittorikas Custozzan taistelu loistaa
keisarillisen sotajoukon vaakunakilvess�. El�k��n keisari!

*Benedek*.�

Veronasta tuli seuraava vastaus:

�Etel�-armeijan ja sen p��llik�n syd�mellinen kiitos entiselle

rakastetulle sotap��llik�lle ja h�nen uljaalle armeijallensa. Olemme
vakuutetut siit�, ett� mekin pian saamme onnitella teit� samanlaisen
voiton johdosta.�

Vakuutetut!

Is�ni oli aivan ihastuksissaan.

-- Kun saa lukea tuollaista, tekee se hyv�� sieluun asti. Ettek� nyt voi
mill��n tavoin kohota suurempaan is�nmaalliseen innostukseen, te Martha
ja Lilli, ja unohtaa, ett� rakkaanne ovat v�h�p�t�isille vaaroille
alttiina, joista he kyll� p��sev�t ehyvin nahkoin? Ja jos he
kaatuisivatkin taistelossa, olisi se vaan heille kiitokseksi ja
kunniaksi. Ei l�ydy yht��n sotilasta, joka ei mielell��n tahtoisi
kuolla, huutaen: is�nmaan edest�!

-- Mutta se sotilas, joka kadotetun taistelun j�lkeen j�� makaamaan

veriins� rikkiammutuin j�senin ja saapi maata siin� nelj� tahi viisi
p�iv�� kauheimmissa tuskissa, kylm��n ja janoon n��ntyen, kunnes h�n
lopullisesti m�t�nee ja kuolee -- tiet�en, ettei h�nen kuolemansa
v�hint�k��n hy�dyt� is�nmaata, mutta saattaa h�nen rakkaansa h�t��n ja
kurjuuteen -- en luule, ett� h�n �mielell��n kuolee� sellainen huuto
huulillansa.

-- Sin� puhut syntisi� sanoja, jotka ovat kerrassaan sopimattomia

naisellekin.

-- Luonnollisesti! Peitt�m�t�n totuus on aina �sopimaton� ja ilke�

kuulla. Ainoastaan vanhat, polvesta polveen kulkevat valheet, joita on
vuosisata toisensa j�lkeen uudistettu, ovat sopivia lausua!

* * * * *

Tappio toisensa per�st� -- se on suunnatonta! Ensin rynn�t��n Padolin

kyl��n, jossa Clam-Gallas on pysytellyt, ja valloitetaan se y�ll� kuun-
ja tulenvalolla. Sitte voitetaan Gitschim. Kirottu sytyteneulakiv��ri
kaataa meik�l�isi� rivitt�in. Molemmat viholliset armeijakunnat, joita
perint�ruhtinas ja ruhtinas Fredrik Karl johtavat, ovat yhdistyneet ja
marssivat nyt M�nchengr�tzi� kohti. --

N�m� masentavat tiedot antoi meille is�mme yht� suurella surulla, kuin
h�n joku aika takaperin oli suurella ilolla ilmoittanut Custozzan
voitosta. Mutta viel�k��n h�n ei ollut kadottanut toivoa.

-- Antaa niiden vaan tulla B�hmiin. Siell� he tulevat viimeiseen mieheen

asti kaadetuiksi! Kiukustunut maalaiskansa pehmitt�� ne kyll�. -- Ei ole
edullista toimia vihollisen maassa, sill� siell� on, paitsi itse
armeijaa, koko maalaiskansa vastustamassa. -- Huoneista Trautenaussa
kaatoivat asukkaat kiehuvaa vett� ja �ljy� preussil�isten p��lle. --

Min� huudahdin inhosta.

-- Niin, mit� sinusta sitte olisi teht�v�? Se on tosin julmaa, mutta --

sellaista on sota.

-- Mutta �l� sitte koskaan sano, ett� sota jalostuttaa ihmiset, my�nn�,
ett� se tekee ne villipedoiksi, paholaisiksi. -- Kiehuvaa �ljy� -- oi
seh�n on kauheata.

-- Rakas Martha, itsepuolustus ja oikeutettu kosto on sallittu. Luuletko

kenties, ett� heid�n sytyteneulakiv��rins� ovat tehneet meid�n
sotilaillemme hyv��? -- Niinkuin turvattomien tappoel�inten t�ytyy
meid�n urhollisten sotilastemme kaatua tuon murhaavan aseen edess�.
Mutta meit� on kaikissa tapauksissa niin paljo, ja me olemme niin
hyv�sti opetetut, ett� kyll� lopuksi tulemme noiden �r��t�linkis�llien�
herroiksi.

T�h�n astihan vaan on ollut muutamia valmistavia otteluja, mutta nyt

kokoomme me voimamme K�niggr�tziss� ja odotamme siell� sadantuhannen
miehen kanssa vihollista. Siell� tulee pohjoinen Custozzamme olemaan.

Siell� piti my�skin Fredrikin ottaa osaa taisteluun. H�nen viimeinen

kirjeens�, jonka sain samana p�iv�n� kuin tuo taistelu oli, sis�lsi
tiedon:

�Marssimme K�niggr�tziin.�
Olen s�ilytt�nyt muutamia niist� pienist� kirjelapuista, joita Fredrik
kirjoitti minulle suurimmassa kiireess�, joskus lev�tess��n teltiss��n,
joskus hevosen sel�ss� lyijykyn�ll�. Useat sai h�n heti l�hetetyiksi,
toiset j�lleen tulivat k�siini vasta sotaretken loputtua. Kas, t�ss�
muutamia niist�:

�Bivuakissa. Ilman teltti�. On lempe�, suloinen kes�y� ... taivas, tuo

suuri, v�linpit�m�t�n taivas, on miljooneja t�hti� t�ynn�... V�synein�
rasittavista marsseista makaavat sotamiehet siell� ja t��ll� kent�ll�.
Ainoastaan p��llys-upseereille on pystytetty muutamia telttoja. Minun
teltassani on kolme telttas�nky�. Molemmat toverini nukkuvat. Oman
s�nkyni p��lle olen pannut pikku Puxlin ... voi kuinka v�synyt se
koiraparka oli. Kadun, ett� otin h�net mukaani. Nyt h�n nukkuu tyynesti
ja hyvin ... luulen ett� h�n uneksii yst�v�st��n ja suojelijastaan, set�
Rudolf Dotzkyst�. Ja min� uneksin sinusta, Martha.

Meill� on ollut kauhean kuuma marssiessamme t�n��n. Aurinko poltti,

aivan kuin olisi tahtonut saada aivomme kiehumaan ... ja kantaa
sellaisessa kuumuudessa raskasta p��koppaa ja raskasta kiv��ri� olalla!
Kuitenkaan ei ole yksik��n valittanut. Mutta pari kaatui matkalla,
eiv�tk� nousseet en��... Muutamat saivat auringonpiston ja kuolivat
heti. Heid�n ruumiinsa pantiin kulkulasaretti-vaunuun.

T�htienloistosta, kuunvalosta ja lempeist� tuulista huolimatta puuttuu

kuitenkin t�lt� kes�kuun y�lt� kaikki runollisuus. Ei mit��n satakieli�,
ei mit��n sirisevi� hein�sirkkoja, ainoastaan levottomien hevosten
kavioiden t�min�� ja hirnumista, keskustelevien sotilasten ��ni� ja
y�vahtien astuntaa. Ruusujen ja jasminien tuoksun sijaan on t��ll�
nahkan ja hihnojen haju. Mutta eih�n t�m�k��n ole viel� mit��n ruudin,
veren ja m�t�nevien ruumisten hajua vastaan... Ihmeellist�, miten
sokeita ihmiset ovat! Kun he lukevat tahi kuulevat puhuttavan niist�
rovioista, joita ennenaikaan poltettiin �Jumalan kunniaksi�, tuomitsevat
he niin julmaa ja mielet�nt� menettely�, mutta meid�n aikamme
ruumiilla-t�ytettyj� taistelutantereita ihailevat he suuresti...
Kynttil� on palanut loppuun ... min� paneudun hetkeksi levolle pienen
Puxlin viereen.�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Kyl� on meid�n ... ei, se on vihollisen ... ja j�lleen meid�n ... ja

j�lleen vihollisen ... mutta kyl� se ei en�� olekaan, on vaan kasa
savuavia raunioita.

Asukkaat olivat jo joku aika ennemmin muuttaneet tiehens�. Se oli hyv�,

sill� sota asutussa seudussa on jotain kauheata. Silloin lent�v�t kuulat
sek� yst�vien ett� vihollisten puolelta asutuihin tupiin ja tappavat
vaimot ja lapset. Yksi perhe oli kuitenkin j��nyt j�lelle tuohon kyl��n,
jonka eilen voitimme ja j�lleen menetimme, se oli vanha pariskunta ja
heid�n tytt�rens�, jonka mies palveli meid�n rykmentiss�mme. Kun
l�hestyimme kyl��, sanoi h�n minulle: �Tuolla punakattoisessa huoneessa
asuu vaimoni ja h�nen i�kk��t vanhempansa. He eiv�t ole voineet paeta,
molemmat vanhukset ovat melkein rampoja, ja vaimoni ei tahtonut heit�
j�tt��... Jumalan t�hden, herra everstiluutnantti, komentakaa minut
sinne!�... Mies parka! H�n joutui juuri parahiksi n�kem��n vaimonsa
kuolevan. Pommi oli pudonnut h�nen vierelleen. Miten vanhuksien oli
k�ynyt, en tied�. Luultavasti ovat he hautautuneet raunioihin: heid�n
huoneensa oli ensim�isi�, joita sytytettiin. Taistelu aukealla
tanterella on jo kylliksi hirvitt�v��, mutta taistelu ihmisasumusten
keskell� on paljo hirmuisempaa. Kaatuvia hirsi� ... leimuavia liekki�
... tukehduttavaa savua ... tuskasta raivostuneita el�imi� ... jokainen
muuri varustus, jokainen ikkuna ampuma-aukko... Olen n�hnyt
rintavarustuksen, joka oli tehty ruumiista ... tuota n�k�� en koskaan
unhoita. Yksi tuon muurin �tiilikivist� eli viel� ja liikutti
k�sivarsiansa...

Eli viel� ... se on tila, jota sodassa n�kee tuhannessa eri muodossa ja
joka sulkee itseens� hirmuisimmat k�rsimykset. Jos olisi olemassa yksi
laupeuden enkeli, joka liikkuisi taistelutantereitten yli, olisi h�nell�
kylliksi teht�v�� antaessaan armonpistoja noille onnettomille olennoille
... ihmisille ja el�imille ... jotka �viel� el�v�t�.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�T�n��n on meill� ollut pieni ratsuv�ki-miekkailu. Yksi preussil�inen

rakuunarykmentti tuli laukaten vastaamme. Me emme odottaneet hy�kk�yst�,
vaan riensimme vihollista vastaan. Emme ampuneet laukaustakaan.
Muutamien askelten p��ss� toisistaan kajahuttivat molemmat armeijat
kaikuvan hurraahuudon ... sotahuuto voipi innostuttaa, sen tiet�v�t
intiaanit ja Zulu-kafferit viel� paremmin kuin me ... hy�kk�siv�t sitte
toisiansa vastaan, hevonen hevosta ja polvi polvea vastaan. Sapelit
v�lkkyiv�t ilmassa ja iskeytyiv�t vastustajain p�ihin. Pian olimme niin
l�hell� toisiamme, ettemme en�� voineet k�ytt�� aseitamme, vaan
taistelimme rinta rintaa vastaan. S�ik�htyneet hevoset nousivat pystyyn
ja per�ytyiv�t nopeasti. Min� putosin kerran maahan ja n�in raivokkaasti
potkivia hevosen kavioita aivan l�hell� p��t�ni.�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Taaskin on p�iv� kulunut; olemme marssineet ja onpa meill� ollut pari

otteluakin. Minua on kohdannut suuri suru, joka tuottaa minulle tuskaa,
vaikka minun pit�isikin olla tottunut t�m�nkaltaisiin tapauksiin. Mutta
min� en voi sille mit��n, ett� onnettomuus on niin syv�sti koskenut
mieleeni, etten voi olla sit� ajattelematta... Puxl, meid�n pieni
iloinen Puxl ... voi, jos olisin antanut h�nen j��d� pikku Rudolfin
luo!... Puxl juoksi tapansa mukaan j�less�mme. �kki� kuulen sen
ulvahtavan tuskasta ... yksi kranaatin-siru oli l�p�issyt silt� oikean
jalan... Se ei voi juosta en�� ... yksin ja hylj�ttyn� j�� se j�lkeen ja
�el�� viel�. Kaksikymment�nelj�, nelj�kymment�kahdeksan tuntia kuluu ja
yh� viel�kin se el��. Se huutaa valittaen j�lkeeni: �Oi, is�nt�ni, hyv�
is�nt�ni, �l� j�t� pikku Puxl raukkaa j�lkeesi!� Ja sen pieni syd�n
halkeaa surusta... Se ajatus katkeroittaa minua enimmin, ett� kuoleva,
uskollinen olento tuomitsee minua v��rin. Se n�ki minun katsovan
j�lkeeni, kuulevan valituksensa ja kuitenkin syd�mett�m�sti sen
j�tt�v�n. Tuo pieni el�inraukka ei ymm�rr�, ett� eteenp�in rynt��v�
rykmentti, jonka rivist� taistelutoverit kaatuvat ja j��v�t tielle, ei
voi pys�hty� pienen haavoitetun koiran vuoksi. Sen korkeamman
velvollisuuden t�ytt�misest�, jota min� noudatin, ei sill�
luonnollisesti ollut aavistustakaan, siksi syytti tuo rakas, uskollinen
koiransyd�n nyt minua armottomuudesta...

Voida tuollaisten suurten tapausten keskell� surra pient� koiraa!...

niin huudahtaisi moni, mutta et sin�, Martha. Tied�n, ett� sinunkin
silm��si samentaa kyynel ajatellessasi meid�n rakkaan Puxlimme
surullista kohtaloa.�
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Mit� tuolla tehd��n? Ulosottokomppania asettuu puoliympyr��n. Onko

saatu kiinni joku vakooja?... Ei *yksi*, vaan *seitsem�ntoista*...
Tuolla ne tulevat, nelj��n riviin j�rjestettyin� ja p��t alasp�in.
Niiden j�lest� tulee vaunu, jossa makaa ruumis, ja sen viereen sidottuna
istuu kaksitoistavuotias poika, kuolleen poika...

En voi katsoa heid�n kuolemaansa ja poistun sen vuoksi. Mutta laukaukset

kuulen ... kahdeksantoista kappaletta... Muurin takaa kohoaa savupilvi
... kaikki ovat kuolleet ... poikakin...�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Vihdoinkin mukava y�paikka er��ss� pieness� kaupungissa, hyv� y�sija ja

hyv� illallinen. Ja kuule viel�:

Olin juuri paneutumaisillani s�nkyyn, kun k�skyl�iseni ilmoitti, ett�

yksi mies meid�n rykmentist�mme pyysi hartaasti p��st� puheilleni, koska
h�nell� oli jotain mukanansa, jonka h�n v�ltt�m�tt�m�sti itse tahtoi
minulle j�tt��. Annoin h�nen tulla sis��n.

Ja kun h�n j�lleen meni takaisin olin h�net runsaasti palkinnut,

luvannut pit�� huolta h�nen vaimostaan ja lapsistansa, jos h�nelle
jotain tapahtuisi.

Sill� se, mit� tuo kunnon mies minulle antoi, p��sti minut suuresta
tuskasta, joka oli vaivannut minua kolmekymment�kuusi tuntia. Se oli
minun Puxlini. Tosin haavoitettuna ... kunniakkaasti haavoitettuna,
niinkuin sanotaan ... mutta viel� hengiss� ja rajattoman iloisena siit�,
ett� j�lleen oli is�nt�ns� luona. H�n huomasi varmaankin nyt, ett� h�n
oli v��rin tuominnut minua kovuudesta... Niin, kohdatessamme toisemme
valtasi meid�t molemmat suuri riemu. Annoin h�nelle heti kulauksen vett�
... oi, kuinka se mahtoi maistaa, sill� varmaankin kymmenen kertaa
keskeytti h�n ahnaan latkimisensa ilmoittaakseen iloisella haukunnalla
tyytyv�isyytens�. Sitte sidoin h�nen jalantynk�ns�, annoin h�nelle hyv�n
illallisen ja panin h�net maata s�nkyyni. Nukuimme molemmat hyvin. Kun
aamusilla her�sin, nuolasi h�n viel� kerran kiitollisena k�tt�ni, ojensi
jalkansa, hengitti syv��n ja -- oli mennyt suloisiin rauhanmajoihin.
Pikku Puxl, se oli onnellisinta sinulle!�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Mit� kaikkea olenkaan t�n��n n�hnyt! Kun suljen silm�ni, astuvat

n�kem�ni tapaukset kauhean selvin� sis�llisten silmieni eteen. Kuinka on
mahdollista, ett� muut saavat niin �raikkaita, iloisia muistoja�
sodasta? Niin, he eiv�t puhu mit��n niist� hirmutapauksista ja siit�
kurjuudesta, jota ovat n�hneet, he pit�v�t kaiken sellaisen omana
salaisuutenaan.

Kerron sinulle nyt kaksi tapausta, jotka ovat syv�sti painuneet

muistooni.

Jyrkki�, kallioisia vuoria ja sotamiehi�, jotka notkeina kuin kissat

kiipe�v�t niit� yl�s. Kallioiden huipuilta ampuu vihollinen hy�kk��ji�.
N�en, miten kuulat niihin sattuvat, miten he �kki� ojentavat molemmat
k�tens�, pudottavat kiv��rin ja putoavat korkeudesta alas -- porras
portaalta, kunnes aivan musertuvat.
V�h�n matkan p��ss� luotani n�en yhden ratsastajan, jonka vierell� yksi
kranaati lent�� pirstoiksi. H�nen hevosensa hypp�� sivulle ja hy�kk��
ohitseni. Mies istuu viel� satulassa, mutta kranaatin-siru on rep�issyt
auki h�nen vatsansa ja sis�lmykset ovat kiskoutuneet pois. H�nen
ruumiinsa yl�osaa pitelee kiinni alaosassa ainoastaan selk�ranka, koko
etupuoli on suuri, verinen aukko. Viel� muutamia hetki� ja h�n putoaa
satulasta, mutta j��pi riippumaan jalustimeen ja pelj�stynyt hevonen
vet�� h�nt� pitkin kivist� maata.�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Jyrkk�� ja sateen-liuottamaa tiet� pitkin tulee tykist�v�est�n osasto.

Kanuunavaunut ovat uponneet syv��n liejuiseen maahan, ja m�r�t
hevois-raukat saadaan vaan pieks�misen ja ly�nnin kautta eteenp�in
kulkemaan. Yksi, joka on jo kuolemaisillaan v�symyksest�, ei voi en��
kulkea eteenp�in; ei auta, jos h�nt� ly�d��n, h�n tahtoisi menn�
eteenp�in niin mielell��n, mutta h�n ei jaksa. Eik� tuo mies, joka
lakkaamatta ly�pi el�inraukkaa p��h�n, sit� huomaa? Jos tuo raaka
heitti� olisi ollut tavallinen ajuri, joka noin olisi r��k�nnyt
hevostansa, olisi poliisi h�net heti ottanut kiinni. Mutta tuo
kanuunankuljettaja, joka on saanut k�skyn kuljettaa tuota murhaavaa
kapinetta eteenp�in, t�ytt��h�n h�n vaan velvollisuutensa. Sit� ei
r��k�tty hevosraukka voinut tiet��, h�nen t�ytyi ihmetell� tuollaista
kovuutta ja armottomuutta. Ihmetell�! -- Niin, sill�tavoin kuin el�imet
ihmettelev�t, ei sanoilla ja k�sitteill�, vaan tunteilla, jotka ovat
sit� syvemm�t, koska ei niit� voida ilmaista. Ainoastaan yksi
ilmaisukeino on heill� tuollaista k�rsiess�, tuskan huuto. Ja
hevosraukka huusi my�skin kaatuessaan vihdoin, huusi niin
syd�nt�vihlovasti ja valittavasti, ett� se viel� nytkin kaikuu
korvissani, ja koko seuraavan y�n vaivasi minua unissani. Kauhea uni
sit�paitsi! Mielest�ni olin, en yhden, vaan satojen tuhansien sellaisten
tykist�-hevosten surutunto, -- sill� uneksiessani olin nopeasti laskenut
niiden hevosten luvun, jotka sodassa n��ntyv�t... Ihmiset *tiet�v�t*
ainakin, miksi heid�n henkens� pannaan vaaralle alttiiksi, he ymm�rt�v�t
ainakin syyn ja tarkoituksen. Mutta me, hevois-raukat, emme tied�
mit��n, kaikki ymp�rill�mme on vaan pimeytt� ja kauhua. Ihmiset menev�t
ilolla vihollista vastaan, mutta meid�n ymp�rill�mme on joka puolella
vihollisia -- omat is�nt�mme, joita niin uskollisesti rakastamme, ja
joiden palveluksessa ponnistamme viimeisetkin voimamme, ne ly�v�t ja
r��kk��v�t meit� ... ja j�tt�v�t meid�t auttamattomina makaamaan sinne,
jonne kaadumme. Ja kuinka paljo saammekaan k�rsi�: pelkoa, niin ett�
tuskan hiki vuotaa virtana koko ruumiistamme ... janoa, sill� meill� on
alituinen kuume!... Oi, kuinka tuo jano kiduttaa meit�, vertavuotavia,
kurjia hevosia, meit� sataatuhatta!... T�ss� her�sin ja tartuin
kiihke�sti vesipulloon -- minulla itsell�ni oli polttava kuume.�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Er��lt� korkealta kukkulalta voivat upseerit n�hd� vaihtelevia

tapauksia. Niinp� n�ki sielt�, miten er�s silta rys�hti rikki juuri kuin
pitk� rivi vaunuja ajoi sen ylitse. Oliko noissa vaunuissa
haavoitettuja? En tied�, n�in vaan, miten kaikki, vaunut, hevoset,
ihmiset sy�ksyiv�t syv��n, valtavaan koskeen ja katosivat sinne. Onhan
tuo onnellinen tapaus, koska vaunut olivat �mustien� omat. Min�
kuvittelen nimitt�in mieless�ni, ett� taistelu tapahtuu sakkilaudalla,
jossa me olemme valkoiset nopat ja viholliset mustat. Silta ei sortunut
sattumuksesta; valkoiset olivat sahanneet sillan nojapuut poikki, koska
he tiesiv�t, ett� mustien piti kulkea siit� ylitse; -- kaunis ajatus
siis!

Toinen tapaus, jonka my�s voi n�hd� kukkulalta oli er�s, jossa valkoiset
olivat suuresti erehtyneet peliss�. Yksi meid�n rykmenteist�mme
komennetaan erehdyksess� suoraan yhteen lammikkoon, josta se ei voi en��
palata, vaan tulee melkein miespuuttoon ammutuksi. Ne, joita vihollisen
luoti kohtaa, kaatuvat liejuun ... vaipuvat syvemp��n ja syvemp��n ...
tukehtuvat likaan, joka tunkeutuu nen��n ja suuhun, eiv�tk� voi edes
huutaakaan. No niin, se oli sen erehdys, joka komensi ne sinne, mutta
vahinkohan ei ole niin suuri, vastaa suunnilleen kaatunutta talonpoikaa.
Seuraava taidokas peli tornilla tahi ruhtinattarella, ja kaikki on
j�lleen palkittu. Lieju on tosin viel� j�lell� kaatuneiden silmiss� ja
suissa, mutta seh�n on sivuseikka. P��virhe on -- tehty asetelmallinen
erehdys.

Joku aika sitte tapahtui jotain samankaltaista. Meid�n

j��k�ripataljoonamme ampui y�n pimeydess� useita tuntia lakkaamatta yht�
meid�n omaa rykmentti�mme kohti, kunnes p�iv�n vaietessa huomasivat
erehdyksen; ja er��n toisen kerran j�lleen komennettiin toinen
joukko-osasto yhteen lammikkoon, jonne moni hukkui. Mutta sellaisia
v�h�isi� erehdyksi� voipi tapahtua parhaimmallekin pelaajalle.�

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

�Horjumaton p��t�kseni on, ett� jos palajan t�lt� sotaretkelt�, otan

eroni sotilasammatista. Kun kerran on saanut sellaisen inhon sotaa
kohtaan, kuin min�, niin olisi tuon asian palveleminen loppumaton valhe.
Kuten tied�t, on minulla aina ollut vastenmielisyys sotaan menoa
vastaan, mutta nyt on se niin suurentunut, ett� kaikki ne syyt, jotka
ennen saattoivat minut j��m��n virkaani, nyt eiv�t en�� minua sinne
sido.�

* * * * *

K�niggr�tzin taistelu oli ollut. Taaskin tappio, ja t�ll� kertaa

ratkaiseva, silt� ainakin n�ytti. Is�ni ilmoitti meille t�m�n tiedon
sellaisella tavalla, kuin olisi ilmoittanut meille maailman lopusta.

Eik� mit��n kirjett� eik� mit��n s�hk�sanomaa Fredrikilt�! Konrad

ilmoitti morsiamelleen olevansa vahingoittumatta, -- mutta Fredrik,
oliko h�n haavoitettu tahi kuollut? Tappioluettelot eiv�t olleet viel�
saapuneet, mutta kerrottiin, ett� mieshukka oli K�niggr�tziss� ollut
tavattoman iso: nelj�kymment�tuhatta kuollutta ja haavoitettua.

Kolmantena p�iv�n�k��n ei viel� mit��n tietoa. Min� itken ja itken koko

p�iv�n. Juuri siksi, etten ole viel� kadottanut *kaikkea* toivoa, voin
viel� itke�. Is�nikin on hyvin alkuloinen, mutta Otto on kiihkoissaan
kostonhimosta. Kerrotaan, ett� Wieniss� pannaan toimeen vapaaehtoinen
joukko, ja siihen aikoo h�nkin yhty�.

Muutamien p�ivien per�st� tuli kirje tohtori Bresserilt�, joka oli

taistelutantereen l�heisyydess�. H�t� oli ��ret�n ja aivan mahdoton
kertoa. H�n oli liittynyt er��seen tohtori Braueriin, joka oli l�hetetty
ottamaan oloista selkoa ja l�hett�m��n tietoja. My�skin odotettiin sinne
er�st� saksilaista naista -- rouva Simonia, uutta Nightingalea, joka oli
sodan alusta asti toiminut Dresdenin hospitalissa ja nyt tarjoutunut
matkustamaan b�hmil�isille taistelutantereille auttaakseen haavoitettuja
ymp�rill� olevissa sairaaloissa. Tohtorit Bruauer ja Bresser aikoivat
menn� tuota uljasta naista vastaan K�niginhofiin, viimeiselle asemalle,
joka viel� oli rautatie-yhteydess� Wienin kanssa. Bresser pyysi meit�,
jos mahdollista l�hett�m��n sidetavaroita ynn� muuta sellaista
mainitulle asemalle, jossa h�n itse olisi niit� vastassa.

Tuskin olin lukenut t�m�n kirjeen, ennenkuin p��t�kseni oli tehty. Min�
veisin itse sidetavara-kirstun K�niggr�tziin. Voisihan olla mahdollista,
ett� Fredrik makaisi juuri jossain niist� sairashuoneista, joissa rouva
Simon aikoi k�yd�... Min� yhtyisin h�neen, ja l�yt�isin ja pelastaisin
Fredrikin, maksoi mit� maksoi.

Ilmoittamatta aikomustani kellenk��n omistani, joilla olisi ollut

tuhatkin muistutusta sit� vastaan, l�hdin matkalle pari tuntia tohtori
Bresserin kirjeen tulon j�lkeen. P��st�kseni helposti Grumitzista
sanoin, ett� tahdoin itse Wieniss� hankkia ja l�hett�� ne tavarat, joita
tohtori toivoi. Wienist� aijoin vasta ilmoittaa is�lleni, ett� olin
matkustanut sotatanterelle. Tosin tuli mieleeni ep�ilyksi� siit�
sopisinko tuollaiseen toimeen: taitamattomuuteni ja kokemattomuuteni,
inhoni haavoja, verta ja kuolemaa kohtaan -- mutta min� karkoitin nuo
ep�ilykset, minunhan t�ytyi tehd� mit� tein. Olin n�kevin�ni mieheni
rukoilevan ja kehoittavan katseen; h�n ojensi k�sivartensa minua kohti
sairasvuoteeltaan, ja ainoa mit� voin ajatella oli: min� tulen, min�
tulen!

Wieniss� vallitsi ��ret�n h�mm�stys ja suru. Vaununi ohitse ajoi useita

vaunuja, jotka olivat haavoitettuja t�ynn� -- koetin katsoa noihin
vaunuihin, olisiko Fredrik haavoitettujen joukossa, mutta en voinut. Jos
h�n sit�paitsi olisi tuotu Wieniin, olisimme kyll� saaneet siit� tiedon.

Menin er��seen hotelliin, j�rjestin ja panin kokoon ostamani tavarat,

kirjoitin kirjeen is�lleni, puin itseni yksinkertaiseen ja
k�yt�nn�lliseen matkapukuun ja l�ksin pohjoiselle asemalle. Aivan kuin
jostain p��h�n pistosta toimitin kaikki teht�v�ni.

Asemalla oli suuri liike. Kaikki odotussalit, porrask�yt�v�t,

asemasillat olivat haavoitettuja t�ynn�. Muutamat niist� olivat juuri
kuolemaisillaan. Kaikkialla vilisi ihmisi�, sairaanhoitajia,
terveys-sotamiehi�, laupeudensisaria ja l��k�reit�. Miehi� ja naisia
virtaili salin l�pi, etsien haavoitettujen seasta sukulaisiaan, tahi
jakaen viini�, sikaareja ynn� muuta haavoitetuille.
Rautatien-henkil�kunta koetti est�� liiallista tungosta; minuakaan ei
tahdottu p��st�� eteenp�in.

-- Mit� te tahdotte? On kielletty antamasta sairaille ruoka- ja

juomatavaroita. K��ntyk�� komitean puoleen, siell� otetaan kaikki lahjat
vastaan.

-- Ei, ei, -- sanoin min�, -- min� matkustan t��lt�. Milloin menee

seuraava juna?

Pitk�n odotuksen per�st� sain tiet��, ett� useimpain junien kulku oli
lakkautettu, koska rata piti pit�� vapaana haavoitettujen kuljettamista
varten. T�n��n ei mennyt mit��n matkustajajunaa. Ainoastaan kaksi junaa
menisi K�niggr�tzin l�heist��n, yksi reserviv�en kanssa ja toinen vieden
l��k�rej�, sairaanhoitajia ja sidetavaroita.

-- Enk� min� saisi seurata jotakuta niist�?

-- Se on mahdotonta! -- Olin ep�toivossa. Silloin n�in �kki� parooni
S:n, is�nmaallisen hyv�ntekev�isyysyhdistyksen puheenjohtajan, saman,
jonka tunsin jo vuoden 1859 sodan ajoilta. Riensin h�nen luoksensa.

-- Parooni S., auttakaa minua Jumalan t�hden! Te tunnette varmaankin

minut?

-- Minulla on kunnia. Paroonitar Tilling ... kuinka voin teit� palvella?

-- Te l�het�tte yhden junan B�hmiin -- sallikaa minun seurata mukana.

Kuoleva puolisoni kaipaa minua. -- Jos teill� on syd�nt�, niin �lk��
hylj�tk� rukoustani!

Monien ep�ilysten j�lkeen my�ntyi h�n lopullisesti pyynt��ni. H�n kutsui

yhden niist� l��k�reist�, joiden piti seurata junaa, ja j�tti minut
h�nen suojeluksensa alaiseksi.

Oli viel� kokonainen tunti ennenkuin junan piti l�hte�, ja min� hain
paikkaa istuakseni. Jok'ainoa nurkka oli t�ynn� haavoitettuja, ja min�
pelk�sin, ett� niiden n�keminen vaikuttaisi pahoin hermoihini ja
riist�isi minulta osan sit� voimaa, jota niin hyvin matkaani varten
tarvitsin. Mutta ei l�ytynyt yht��n ainoata nurkkaa, jossa ei olisi
ollut surkeutta n�ht�v�n�! Menin junasillalle, mutta siell� sain n�hd�
viel� pahempaa. Yksi juna oli juuri saapunut haavoitettuja t�ynn�.
V�hemmin haavoittuneet k�mpiv�t itse eteenp�in, mutta useimpia piti
auttaa ja kantaa. Kaikki paarit olivat t�ynn�, ja kurjimmat niist�
haavoitetuista, joita ei heti voitu pois kuljettaa, t�ytyi panna
junasillalle odottamaan, kunnes ne voitiin kantaa pois. Olin juuri
istuutunut yhdelle kirstulle, kun jalkojeni juureen laskettiin er�s
haavoitettu raukka, jonka kurkussa alituisesti kurisi ja korisi.
Kumarruin alas lausuakseni jonkun osaa ottavan sanan h�nelle, mutta
per�ysin s�ik�htyneen� takaisin ja k�tkin kasvoni k�siini; -- n�k�,
jonka olin n�hnyt, oli kovin kauhistava. Ne eiv�t olleet en�� mitk��n
inhimilliset kasvot -- alaleuka oli pois ammuttu ja toinen silm� pois
revitty; -- sit� paitsi kohtasi veren ja lian tukehduttava haju. Olisin
tahtonut nousta heti yl�s ja paeta t�st� kauheasta paikasta, mutta
tunsin itseni kuolemansairaaksi, ja p��ni retkahti taaksep�in sein��
vastaan. -- Voi minua arkaa, heikkoa olentoa! -- sanoin itsekseni --
mit� mit� teen t�ss� kurjuudessa, kun en voi kuitenkaan mitenk��n auttaa
-- ja koska jo tunnen sellaista inhoa kaikkea t�t� n�hdess�ni? --
Ainoastaan Fredriki� ajatellessani sain v�h� rohkeutta. H�nen t�htens�
voisin kest�� kaikki, vaikka olisikin h�n sellaisessa tilassa kuin tuo
onneton jalkojeni juurella.

Kauhistuttava ajatus v�l�hti aivoihini: mit� jos tuo olisi Fredrik?

Kokosin kaiken rohkeuteni ja tarkastin viel� kerran tuota hirve�sti
haavoitettua: Ei, se ei ollut h�n.

* * * * *

Pitk� tunti loppui vihdoinkin. Haavoitettu raukka oli viety pois:

�Pankaa h�net tuonne et��mm� penkille�, kuulin l��k�rin sanovan, �h�nt�
ei tarvitse vied� sairaalaan, h�n on jo melkein kuollut�. Sotamiesparka
kuuli varmaankin nuo sanat, sill� ep�toivoisesti ojensi h�n molemmat
k�tens� taivasta kohti.

Nyt istuin junassa kahden l��k�rin ja nelj�n laupeuden-sisaren kanssa.

Siell� oli tukehduttavan kuuma, ja ilma karboolilla ja savustuksilla
t�ytetty. Tunsin itseni hyvin pahoinvoivaksi, nojausin nurkkaani ja
suljin silm�ni.

Juna l�ksi liikkeelle. Yksi l��k�reist� k��ntyi yst�v�llisesti puoleeni:

-- Luulen, ett� olette itse sairas, teh�n n�yt�tte niin kalpealta ja
voimattomalta.

Katsoin yl�s. Puhuja oli vieh�tt�v�-kasvuinen nuori mies.

-- Ei, -- vastasin min�, -- en min� ole kipe�, ainoastaan hiukan

v�synyt.

-- Parooni S. sanoi minulle, ett� matkustatte miehenne luo, joka on

tullut haavoitetuksi K�niggr�tziss�. Tied�ttek�, miss� ymp�rill�
olevista kylist� h�nt� hoidetaan?

-- Ei, sit� en tied�. Mutta K�niggr�tziss� odottaa minua yst�v�ni ja

kotil��k�rini, tohtori Bresser.

-- Vai niin, h�net kyll� tunnen. H�n oli niinkuin min�kin kolme p�iv��
sitte apulaisena taistelutantereelta etsitt�ess�.

-- Taistelutantereelta etsitt�ess�, -- kerroin min� s�ik�htyen, --

kertokaa...

-- Niin, herra tohtori, kertokaa, -- pyysi yksi laupeudensisarista. --

Meh�n voimme toimessamme tulla tilaisuuteen saada auttaa sellaisessa
etsimisess�.

Ja nuori l��k�ri kertoi. Min� kirjoitin sitte h�nen sanansa, jotka

painuivat syv�lle mieleeni, punaisiin vihkoihini.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

-- Kulkulasaretti on asetettu suojelevien m�kien taakse. Toisella puolen

raivoaa sota. Maa vapisee ja hehkuva ilma vapisee -- suuria savupilvi�
kohoaa, laukaukset paukkuvat. -- Nyt t�ytyy l�hett�� kulkuvahtia
etsim��n haavoitettuja ja viem��n niit� suojapaikkaan. L�ytyyk� mit��n
vaikeampaa teht�v�� kuin murhaavan luotisateen keskell�, alttiina sodan
kaikille vaaroille, ker�t� haavoitettuja ja vied� ne turvaan? Ja
kumminkin luetaan t�m� toimi sota-aikana v�h�p�t�isimpien joukkoon.

Terveyskorpraali komentaa pienen laumansa vesiper�iselle maalle, jonne

p�in vihollinen juuri ampuu luotejansa. Siell� l�yt�v�t he heti muutamia
helpommin haavoitettuja, jotka omin voiminsa voivat k�mpi�
kulkulasarettiin, ja jatkavat siis matkaansa eteenp�in.

Er��n m�en rinteell� on verinen l�j�. Siin� on tusina sotamiehi�.

Terveysupseeri pys�htyy ja sitoo muutamia.

Mutta eteenp�in menee kulkuvahti, yh� l�hemm� taistelupaikkaa. Yh�

suurempia joukkoja haavoitettuja kohdataan; ne koettavat pyrki� itse
eteenp�in tahi auttaa toisia. Ne ovat sellaisia, jotka viel� voivat
k�yd�. Jaetaan heille v�h� raitista vett�, v�h� siteit�, ja menn��n
eteenp�in, ruumiskasojen ohitse, joissa monen kasvojen ilme osoittaa
kauheinta kuoleman tuskaa.
Tulemme sotatielle. T��ll� lep�� rivitt�in kuolleita ja haavoitettuja.
Viimemainitut tervehtiv�t pelastavaa kulkuvahtia ilonhuudoilla ja
kerj��v�t apua. Edes pisara vett�! Oi, mik� ty� harvalukuiselle
terveysjoukolle! Jokaisella pit�isi olla sata k�tt� voidaksensa auttaa
kaikkia niit�, jotka ep�toivoisina odottavat vuoroansa. Silloin kaikuu
terveyshoitokunnan pitk� merkkisoitto, ja miehet keskeytt�v�t ty�ns�.

-- �lk�� j�tt�k� meit�! �lk�� j�tt�k� meit�! -- huutavat onnettomat,

mutta merkkisoitto kajahtaa uudelleen. Er�s ajutantti tulee kiit�en: --
Nopeasti, seuratkaa minua!

Luultavasti joku haavoitettu kenraali. Silloin t�ytyy totella ja j�tt��

kaikki muut. -- Rohkeutta, toverit, me tulemme j�lleen! -- Ne, jotka
sanovat t�m�n, ja ne, jotka sen kuulevat, tiet�v�t, ettei se ole totta.

Ja j�lleen riennet��n eteenp�in nopeassa marssissa ajutantin j�ljest�,

joka ratsastaa edell� osoittaen tiet�. Valituksia ja avunhuutoja kaikuu
oikealla ja vasemmalla, mutta joukko ei saa seisahtua, ei edes
silloinkaan, jos joku terveyshoitokunnan miehist�st� tulee ammutuksi ja
kaatuu maahan; yh� vaan eteenp�in. Kauheimmissa tuskissa v��ntelevien
ohitse, ohi sellaisten onnettomien, jotka j��v�t eteenp�in rient�vien
hevosten kavioiden runneltaviksi tahi musertuvat kanuunavaunujen py�rien
alle, ja jotka, n�hdess��n pelastuskunnan, koettavat viel� kerran nousta
yl�s, vaikkakin ovat rikkirunneltuja, mutta ohitse, ohitse!

-- Te voitte pahoin, rouvaseni, -- keskeytti kertoja puhettaan. -- Panen

kenties hermonne liian kovaan koetukseen.

Mutta min� vakuutin, ett� tilap�inen heikkouteni oli ainoastaan seuraus

kuumuudesta ja onnettomasta y�st� ja pyysin tohtorin jatkamaan
kertomustansa. Kun jano hirmuisuuksien kuulemiseen kerran on her�nnyt,
ei voi saada mit��n rauhaa, ennenkuin se on tullut sammutetuksi
kauheimmalla mit� kuulla voi. Ja todellakin on olemassa jotain viel�
hirmuisempaa kuin taistelutantere sodan aikana, ja se on taistelutanner
sodan *j�lkeen*.

Ei mit��n kanuunan jyrin��, ei mit��n r�ikyvi� toitotuksia, ei mit��n

rummunp�rin�� en��, -- ainoa mit� voi kuulla, on haavoitettujen
voihkamista ja kuolinkorahduksia. Siell� ja t��ll� maassa n�kyy
punertavia l�t�k�it�, veril�t�k�it�. Kaikki viljat ovat tallatut ja
h�vitetyt, ainoastaan siell� ja t��ll� n�kyy v�h�inen turmeltumaton
maapalukka. Varakkaat kyl�t ovat muuttuneet raunioiksi, mets�n puut
poltetut ja taitellut, kaikkialla vallitsee sekasorto ja h�vitys.

-- Ja tanterella lep�� tuhansittain kuolleita ja haavoitettuja -- ja --

kuolevia, miekkojen, p��koppien, painettien, kaatuneiden vaunujen,
ruutik�rryjen, kanuunien ja taittuneitten kanuunatelojen keskell�.

-- Kanuunain l�hinen maa on veren vallassa. Siell� lep��v�t useimmat ja

kauheimmalla tavalla silvotut kuolleet ja puolikuolleet, sanalla sanoen
aivan palasiksi revittyin�. -- T��ll� on my�skin kuolleita tahi
puolikuolleita hevosia, sellaisia, jotka viel� koettavat nousta niille
jaloille, jotka heill� on j�ljell�, kaatuakseen taas uudelleen maahan
syd�nt� s�rkev�sti valittaen. -- Yksi tie on aivan t�ynn� likaan
tallattuja ruumiita. -- Nuo raukat olivat varmaankin paenneet t�nne
ollaksensa paremmassa turvassa, mutta yksi kanuunavaunu on ajanut heid�n
ylitsens�, hevosenkaviot ja k�rryn py�r�t ovat heid�t rusentaneet. Moni
heist� el�� viel� -- inhoittava, verinen l�j�, -- mutta �el�� viel�.
-- Ja kuitenkin on olemassa jotain viel� kauheampaa kuin t�m� kaikki: ne
ovat taistelutanteren hyenat, nuo ihmiskunnan hylki�t: ruumiinrosvot. Ne
hiipiv�t ymp�ri siell� miss� luulevat ruumiita l�ytyv�n, kumartuvat
kuolleiden ja viel� el�vien ylitse ja ry�st�v�t heilt� s��lim�tt�
vaatteet. Saappaat kiskaistaan vertavuotavista jaloista, sormukset
haavoitetusta k�dest� -- ja, miss� ei t�m� voi kyllin nopeasti tapahtua,
leikkaa ilki� ilman muita mutkia koko sormen poikki. Ja jos uhri tahtoo
puolustaa itse�ns�, ottaa hyena silt� hengen tahi pist�� hirvi�, --
est��kseen uhria h�nt� tuntemasta, -- silm�t puhki haavoitetulta.

Min� huudahdin kauhistuksesta. Kertomusta kuullessani n�in nuo kauheat

kuvat el�vin� edess�ni, ja silm�t, nuo puhkaistut silm�t oli Fredrikini
siniset, lempe�t, rakastetut silm�t...

-- Suokaa anteeksi, rouvaseni, mutta teh�n itse tahdoitte, ett�

jatkaisin kertomustani.

-- Niin, niin -- tahdon kuulla kaikki. Nyt te olette kertonut y�n ajan,
mutta milt� n�ytt�� taistelutanner seuraavana aamuna?

-- Viel�kin kauheammalta. Lempe�n p�iv�nvalon ja kauhean ihmisty�n

v�lill� oleva vastakohta vaikuttaa valoisena aikana kaksinkerroin
tuskastuttavasti. Y�n aikana n�ytti kaikki tulisoihtujen valossa
aavemaiselta, haaveelliselta, -- p�iv�ll� n�ytt�� kaikki aivan
lohduttomalta, auttamattomalta. Vasta nyt voipi saada oikean k�sityksen
kuolleiden mahdottomasta paljoudesta. Teill�, ojissa, kentill�,
kaatuneiden muurien takana -- kaikkialla, kaikkialla kuolleita.
Ry�stettyj�, usein aivan alastomia. Samoin haavoitetutkin. N�m�, jotka
terveyshoitokunnan v�sym�tt�m�st� ty�st� huolimatta lep��v�t suurissa
joukoissa ymp�ri kentt��, n�ytt�v�t v�syneilt� ja kurjilta ja katselevat
ymp�rilleen veltoilla, kelme�sti kiiluvilla silmill��n. Tahi v��ntelev�t
he ��rett�miss� tuskissa ja rukoilevat jokaista, joka tulee heid�n
l�heisyyteens�, antamaan heille kuoliniskun. Joukko raatolintuja oleksii
ymp�rill� kasvavissa puissa ilmoittaen kovalla kirkumisella iloansa
tulevaisen juhla-aterian suhteen. N�lk�isi� koiria tulee autioista
kylist� nuolemaan verisi� haavoja. Viel�kin on liikkeell� muutama hyena,
joka h�tik�iden jatkaa h�vyt�nt� ty�t�ns�. Ja nyt tulee suuret
hautajaiset -- --

-- Kuka ne panee toimeen? Terveyshoitokuntako?

-- Oi ei, se ei ehtisi sellaista j�ttil�isty�t� toimittaa. Sill� on

kylliksi teht�v�� haavoitetuissa. Ei, joukko joutilaita, joita on
erityisesti sit� varten hankittu tahi jotka vapaaehtoisesti ovat tulleet
auttamaan: maankulkijoita ja muuta irtonaista v�ke�, joka tavallisesti
oleksii sotaravintolan ja tavaravaunujen luona. N�m� saavat nyt kaivaa
haudat, hyvin suuret haudat, -- s. t. s. leve�t, sill� syviksi niit� ei
kaiveta. Siihen ei ole aikaa. Ja noihin hautoihin heitet��n sitte
kuolleet ruumiit sikin sokin, aivan niinkuin sattuu. Tehd��np� niinkin,
ett� ruumisl�j�n p��lle heitet��n multaa noin kahden jalan paksuudelta.
Parin p�iv�n kuluttua tulee sade, joka juoksettaa mullan pois
m�d�nneiden ruumiiden p��lt� -- mutta mit� se tekee? Reippaat ja iloiset
haudankaivajat eiv�t sit� ajattele. He tekev�t ty�ns� nopeasti ja
laulavat ty�t� tehdess��n kaikenlaisia iloisia ja ep�ilt�vi� lauluja, ja
joskus tanssivat he piiriss� haudan ymp�ri. Jos jossakin noista monista
ruumiista sattuisi viel� olemaan elonkipin� j�lell�, siit� he eiv�t
v�lit�. Ja sellainen on mahdollista, sill� haavoitetut saavat useinkin
j�ykistytt�v�n suonenvedon ja n�ytt�v�t silloin kuolleilta. Monet, jotka
jonkin sattumuksen avulla ovat pelastuneet, kertovat tuosta vaarasta,
miten ihminen voi helposti tulla el�v�lt� haudatuksi. Mutta ne, joiden
p��lle jo pari jalkaa multaa on heitetty, -- ne saavat kyll� luvan
vaijeta.

Sellaiselta n�ytt�� siis taistelutanner seuraavana aamuna, -- lopetti

tohtori kertomuksensa. -- Kerronko viel� mit� seuraavana iltana
tapahtuu?

-- Sen sanon min� teille, -- keskeytin h�nt�. -- Voittajien

p��kaupunkiin saapuu s�hk�sanoma kunniakkaasta voitosta. Edell� puolen
p�iv�n lauletaan Tedeumia kaikissa kirkoissa, kenties juuri samalla
hetkell� kun haudankaivajat taistelutantereella tanssivat haudan
ymp�rill�; ja iltasilla asettaa jonkun el�v�n� haudatun �iti tahi vaimo
palavan kynttil�n ikkunaansa, sill� kaupunki on kokonaan valaistu.

-- Niin, rouvaseni, sellainen ilveily tapahtuu tavallisesti kotona.

Mutta taistelutantereella ei murhen�ytelm� ole viel� loppunut. Paitsi
niit�, jotka ovat viedyt sairaaloihin ja heitetyt hautoihin, on viel�
*sellaisiakin, joita ei viel� ole l�ydetty*. Pensaiden taakse,
korkeisiin ruispeltoihin tahi kaatuneiden puiden alle piiloutuneet,
joita eiv�t terveyshoitokuntalaiset eiv�tk� haudankaivajat ole
l�yt�neet, niille alkaa nyt kauhein kuolintaistelu, mik� useinkin kest��
monia vuorokausia. Siell� saavat he lev�t� polttavan kuumassa
puolip�iv�n paisteessa ja j��kylm�ss� y�-ilmassa ohdakkeisella ja
kivisell� vuoteella, saavat hengitt�� ymp�rill��n m�t�nevien ruumiiden
ja omien haavojensa ilett�v�� hajua ja saavat n�hd�, miten ahnaat korpit
sammuttavat n�lk��ns� raatelemalla viel� v�risevi� ihmisruumiin-osia...

* * * * *

Tohtori oli lopettanut kamalan kertomuksensa, mutta sis�llisten silmieni

edess� n�in viel� kauan h�nen kertomuksensa tuottamat kuvat. Se oli
kauhea matka! Saadakseni v�h�n lohdutusta katsoin vaunun ikkunasta
maisemaa, jonka l�pi kiidimme. Mutta siell�kin n�in kuvia sodan
surkeudesta. Tosin ei t��ll� n�kynyt viel� vihollisen h�vityksen j�lki�,
mutta tiet olivat t�ynn� pakenevia, jotka kaikkine omaisuuksineen
j�ttiv�t kotinsa vihollista pelj�ten. Talouskaluilla, s�nkyvaatteilla ja
ruokavaroilla t�ytettyj� vaunuja, joihin tavarat oli n�ht�v�sti suurella
kiireell� koottu, ajoi sis�maahan p�in. Kokonaiset perheet pienine
lapsineen riensiv�t eteenp�in kauhu kasvoillansa. Minne nuo ihmisraukat
joutuisivat? Sit� he tuskin itsek��n tiesiv�t, ainoastaan pois, pois,
�preussil�isi� pakoon.

T�ll� tavoin paetaan raivoavaa tulta tahi paisuvaa jokea.

Usein kiiti juna ohitsemme -- haavoitettuja, vaan haavoitettuja.

Tuhkanharmaita kasvoja, sidotuita p�it� ja k�sivarsia. Pys�keill� oli
hyv� tilaisuus n�hd� kaikkea tuota kurjuutta monissa eri muodoissa.
Asemasillat olivat t�ynn� maassa makaavia tahi kokoonkyyristyneit�
olentoja. Ne olivat haavoitettuja sotilaita, jotka odottivat tullaksensa
viedyksi sairashuoneeseen. T�ll� tavoin saavat he maata useita tunteja,
ja kuka tiet��, kuinka monta kertaa heit� on jo kuljeteltu. Tunsin syv��
s��li� noita ihmisraukkoja kohtaan! Olisin tahtonut laskeutua polvilleni
jok'ainoan viereen ja kuiskata heille lohdutuksen sanoja. Mutta tohtori
ei sallinut minun sit� tehd�. Niin pian kuin saavuimme asemalle, saattoi
h�n minut asemap��llik�n virkahuoneeseen sek� toi minulle viini� ja
muita virvoituksia. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

My�h��n illalla saavuin K�niginhofiin; matkatoverini olivat l�hteneet

junasta jo edellisell� asemalla. Olin yksin pelkoineni, ep�toivoineni.
Mihin joutuisinkaan, jos tohtori Bresser ei olisi voinut saapua? -- Juna
pys�htyi. Vavisten nousin jaloilleni vaunussa ja otin alas tavarani.
Minulla oli vaan mukanani matkalaukkuni ja v�h�inen s�ili�, jossa
minulla oli muutamia sadan-guldenin seteli�.

Vaikka olikin my�h�inen, vallitsi t��ll� sama sekasorto kuin muillakin

asemilla, ja yh� vaan sama n�ht�v�: haavoitettuja, haavoitettuja. Ei, ei
aivan sama n�ky: K�niginhof oli aivan *t�ynn�* noita onnettomia. Koko
l�heisyydess� ei ollut yht��n ainoata sopivaa huonetta ja senvuoksi oli
haavoitettuja tuotu suurissa joukoin asemalle, jossa ne, huonosti
sidottuina, makasivat hajallaan kaikkialla, maassa ja kivien p��ll�.

Oli pime� ja kauhea y�. Paikkaa valaisivat vaan muutamat lyhdyt, joita
oli siell� ja t��ll� pylv�iden p��ss�. V�syneen� ja levon tarpeessa
vaivuin alas penkille ja laskin tavarani eteeni lattialle. Yritykseni
n�ytti minusta nyt yh� hullummalta. Kukaties oli Fredrik nyt
kotimatkalla, tahi oli h�n kuollut. Toinen ��ni rupesi nyt yh�
voimakkaammin kuulumaan: �idinrakkauden. Miksi olin j�tt�nyt pienen
poikani? Kuinka h�n mahtoikaan itke� kuullessaan, ett� olin matkustanut,
ja miten vaikea h�nen olikaan nukkua ilman �itins� hyv�ny�nsuudelmaa. --
Minne joutuisinkaan t��ll�, jollei tohtori Bresser tulisi -- ja toivoni
h�nen tulonsa suhteen oli nyt supistunut hyvin v�hiin. Onneksi oli
minulla rahalaukkuni: *seteleill�* p��see kyll� eteenp�in maailmassa.
Tunnustelin sit� paikkaa, jossa laukun piti riippua -- suuri Jumala,
hihna oli katkaistu, laukku poissa -- kadotettu! Mik� onnettomuus? Ja
kumminkaan en kovin t�m�n t�hden huolehtinut. Mit� merkitsik��n rahojen
kadottaminen t�llaisina henkil�iden kadottamisen aikana.

Tarkastin kaikkia ohi kulkevia. Tohtori Bresseri� ei n�kynyt. Mit�

pit�isi minun tehd�? Kenen puoleen pit�isi minun k��nty�? Kysyin er��lt�
ohikulkevalta:

-- Miss� saan tavata asemap��llikk��?

-- Tuolla h�n seisoo.

Aijoin juuri menn� h�nt� puhuttelemaan, kun er�s herra riensi h�nen
luoksensa. Tuo herra oli tohtori Bresser. Ihastuksissani vaivuin tuon
vanhan yst�v�n kaulaan.

-- Te t��ll�? Paroonitar Tilling? Mit� ihmett� te t��ll� teette?

-- Olen tullut etsim��n -- hoitamaan... Onko Fredrik jossain

sairashuoneessa t��ll�?

-- Min� en ole n�hnyt h�nt�.

Mit� vaikutti tuo vastaus minuun? Olinko iloinen vai pettynyt? En tied�.
H�n ei ollut t��ll�, oli siis joko kuollut tahi vahingoittumaton, --
mutta eih�n tohtori Bresser ole mitenk��n voinut n�hd� kaikkia
haavoitettuja t�ll� seudulla. Minun t�ytyy itseni etsi� kaikista
sairashuoneista.
-- Ja rouva Simon? -- kysyin min� viel�.

-- H�n tuli jo monta tuntia sitte. Kunnon nainen! P��tt�v�inen ja

kuitenkin varovainen. Nyt h�n parhaallaan antaa muuttaa t��ll� olevia
haavoitettuja tyhjiin rautatievaunuihin. H�n on kuullut, ett� h�t� on
suurin Horonevosissa, v�h�n matkan p��ss� t��lt�. H�n aikoo menn� sinne
ja min� olen p��tt�nyt seurata h�nt�.

-- Min� my�skin, tohtori Bresser! Antakaa minun tulla mukaan!

-- Mit� te ajattelette, paroonitar? Te, joka olette niin arka ja

tottumaton niin rasittavaan, niin kovin rasittavaan ty�h�n?

-- Mit� min� sitte t��ll� teen? Jos olette yst�v�ni, niin auttakaa minua
aikomuksessani. Tahdon olla avuksenne kaikessa, tahdon tehd�
kaikenlaista ty�t�. -- Esitelk�� minut rouva Simonille vapaaehtoisena
sairaanhoitajana ja -- ottakaa minut mukaan! Armahtakaa minua, ottakaa
minut mukaan!

-- Olkoon menneeksi; teen niinkuin tahdotte. Tuolla on urhokas rouva!

Seuratkaa minua.

* * * * *

Kun tohtori Bresser vei minut rouva Simonin luo ja esitteli minut
h�nelle vapaaehtoisena sairaanhoitajana, ny�k�ytti h�n vaan p��t�ns� ja
k��ntyi j�lleen antamaan k�skyj�ns�. H�m�r�ss� en voinut eroittaa h�nen
kasvonpiirteit��n.

Viisi minuuttia my�hemmin olimme me matkalla Horonevosiin. Me ajoimme

h�kkivaunuissa, joilla oli juuri kuljetettu haavoitettuja. Sotilas, joka
istui ajajan vieress�, piti k�dess��n lyhty�, josta leveni tielle
himme�, v�ikkyv� valo. Minusta tuntui kuin olisin n�hnyt jotain pahaa
unta, ja ainoa, joka minua v�h� tyynnytti, oli tohtori Bresserin
l�sn�olo. Olin pannut k�teni h�nen k�teens�, toisella k�dell��n tuki h�n
minua.

-- Nojatkaa minuun, lapsi raukka, -- sanoi h�n lempe�sti.

Mit� sainkaan k�rsi� t�ll� matkalla! Kun on koko el�m�ns� ajan tottunut
lep��m��n pehmeill�, per��nantavilla alustoilla, -- kuinka vaikealta
tuntuukaan silloin v�sytt�v�n rautatiematkan j�lkeen istua t�riseviss�
k�rryiss�, joissa ei ole mit��n linjaaleja ja joiden puinen pohja on
vaan peitetty v�hill�, verin kostutetuilla oljilla! Enk� min� kuitenkaan
ollut haavoitettu. Mutta kuinka kauhealta mahtaakaan tuntua sellaisista,
joiden t�ytyy rikkirunneltuine j�senineen matkustaa t�ll� tavoin kivien
ja kantojen yli.

Rasittava uneliaisuus rupesi vaivaamaan minua, ja silm�luomeni olivat

lyijynraskaat. Mutta kuinka olisin voinut nukkua niin ep�mukavassa
asennossa ja niin hermostuneessa tilassa. Kauheat kuvat, joista juuri
olin kuullut kerrottavan, lensiv�t p��ss�ni kuin kuumeiset unelmat,
mutta en voinut kuitenkaan olla kuuntelematta matkatoverieni puhelua.

-- Kurjuus Horonevosissa kuuluu olevan kauhistuttava, -- kuulin rouva

Simonin sanovan. -- Asukkaat, sek� rikkaat ett� k�yh�t, ovat j�tt�neet
kaikki! Useimmat talot ovat haavoitettuja t�ynn�. Kuinka tervetullut
tuleekaan meid�n apumme olemaan, -- mutta voi, se on aivan riitt�m�t�n!

-- Niin, -- vastasi tohtori Bresser, -- meit� pit�isi olla ainakin sata

voidaksemme auttaa jossain m��rin. Sek� koneita ett� k��retavaroita
puuttuu, -- mutta jos meill� olisi niit�kin, niin on koko tienoo niin
t�ynn� haavoitettuja, ett� joku vaarallinen kulkutauti voipi helposti
niiden seassa puhjeta raivoamaan. Ne pit�isi saada sielt� pois niin pian
kuin mahdollista, mutta useimmat niist� ovat niin heikkoja, ettei kukaan
uskalla l�hte� niit� pois kuljettamaan. Ja jos ne j�tet��n sinne, niin
saavat ne tavallisesti haavakuumeen. Mit� n�in� p�ivin� olen
K�niggr�tzin taistelun j�lkeen n�hnyt, sit� on mahdoton kertoa. Teid�n
t�ytyy olla valmis n�kem��n pahinta, rouva Simon.

Koetin nousta yl�s saadakseni mukavamman asennon. Tuo puolinainen

horrostila, jonka ajalla ajatukset ep�selvin� kiitiv�t aivoissani, oli
kovin vastenmielinen. Mieluummin tahdoin koettaa ottaa osaa toisten
keskusteluihin ja siten p��st� omista mielikuvituksistani.

Mutta tohtori ja rouva Simon olivat vaijenneet. He katselivat molemmat

sinne p�in, mist� t�ysi kuu juuri nousi, ja v�h�n ajan kuluttua
painuivat silm�ni taaskin kiinni. T�ll� kertaa oli todellinen uni minut
vallannut. Samassa silm�nr�p�yksess�, kun tunsin nukkuvani ja kun
levottomat ajatukset herkesiv�t minua vaivaamasta, tunsin sellaisen
sulouden tunteen, ett� kuolemakin olisi ollut tervetullut.

En tied� miten kauan olin tuossa mieluisassa tilassa, mutta �kki�

hypp�sin kiivaasti yl�s. Minua ei her�tt�nyt mik��n jyrin� eik� k�rryn
t�r�ht�minen, ei, minut her�tti inhoittava, myrkytetty ilma.

-- Mit� t�m� on?

Matkatoverini tekiv�t samalla aikaa saman kysymyksen. Vaunu k��ntyi

er��ss� kulmassa, ja tien vierest� l�ysimme vastauksen.

Kuu valaisi siell� valkoisen kirkkotarhan aidan, jota oli varmaankin

pidetty etuvarustuksena, ja t�m�n vierell� oli joukko toistensa p��lle
ladottuja ruumiita. Noiden m�t�nevien ruumiiden haju oli her�tt�nyt
minut unestani. Kun ajoimme muurin ohitse, lensi suuri joukko r��kyvi�
korppia ja variksia ruumiskasalta, lenteli hetken ilmassa ja laskeusi
j�lleen alas jatkaakseen keskeytetty� juhla-ateriaansa.

-- Fredrik, voi, Fredrik! -- huudahdin min� ehdottomasti.

-- Tyyntyk��, paroonitar, miehenne ei voi mitenk��n olla n�iden

joukossa, -- lohdutti tohtori minua.

Sotamies, joka ajoi, kiiruhti hevosia nopeaan juoksemaan, ett�

voitaisiin, niin pian kuin mahdollista, p��st� noiden myrkyllisten
kaasujen ohitse. Vaunu ratisi ja horjui aivan kuin olisimme paenneet
hurjaa vauhtia. Min� pitelin kovasti kiinni tohtorin k�sivarresta, ja
kauhea ep�toivo valtasi minut. Sis�llinen voima pakoitti minut
alituisesti katsomaan tuonne kammoittavaan muuriin p�in, ja -- liek� se
ollut kuun petollinen valaistus tahi petolintujen liikkeet, -- mutta
minusta n�ytti kuin kaikki nuo kuolleet olisivat nousseet ja ojentaneet
k�si�ns� meit� kohti... Tahdoin huutaa, mutta tuska ahdisti kurkussani
��nen kuulumattomiin.

* * * * *
Taaskin k��ntyiv�t vaunut er��ss� kulmassa.

-- Nyt olemme perill�, t�m� on Horonevos, -- kuulin tohtorin sanovan,

jonka j�lkeen h�n k�ski ajajan pys�hdytt��.

-- Minne me joudumme t�m�n nuoren rouvan kanssa -- sanoi rouva Simon. --

H�n tulee olemaan meille enempi vastukseksi kuin avuksi.

Kokosin kaikki voimani.

-- Ei, ei, -- sanoin min�. -- Min� voin nyt paremmin. Tahdon auttaa
teit� niin hyvin kuin voin.

Olimme nyt er��n autioksi j�tetyn linnan portin edustalla.

-- Katsokaamme ensin, mit� t��ll� voimme tehd�, -- sanoi tohtori, --

linna kuuluu olevan kellarista kattoon asti haavoitettuja t�ynn�.

Me nousimme k�rryist�. Tuskin pysyin jaloillani, mutta ponnistin kaikki

voimani, ettei kukaan sit� huomaisi.

-- Ja nyt eteenp�in! -- komensi rouva Simon. -- -- Onko meill� kaikki

tavaramme? Tuomiseni tulevat virkist�m��n noita ihmisraukkoja.

-- Minunkin matkakirstussani on l��kkeit� ja sidetavaroita, -- sanoin

min�.

Tohtori antoi meit� seuranneille sotilaille k�skyj�ns�. Kahden heist�

piti j��d� hevosten luo, toisten piti seurata meit�.

Astuimme linnan portista sis��n. Puoleksi tukehtuneita valitushuutoja

kuului joka haaralta. -- Kaikkialla pime��. --

-- Valoa! Sytytt�k�� nopeasti kynttil�! -- sanoi rouva Simon.

Oi, voi, kaikkea muuta oli meill� mukanamme, mutta ei kynttil�it�. Oli
siis mahdotonta saada valoa tuohon pimeyteen, joka ymp�r�i sek� meit�
ett� noita onnettomia. Tulitikkulaatikko, joka tohtorilla oli
taskussansa, oli ainoa keino, jonka avulla saimme v�h�n silm�t� noita
kauhistuttavia kuvia, joita t�ss� kurjuuden ja surkeuden paikassa oli.
Jalka luisti verin tahratulla lattialla. Mit� olisi teht�v�? N�iden
satojen onnettomien luo tulimme me, itsekin neuvotoinna ja valittaen:
mit� olisi teht�v�?

Rouva Simon suoriutui ensimm�isen� pulasta. -- Min� menen etsim��n

pappilaa tahi hankin apua jostain muualta, -- sanoi h�n. -- Tulkaa,
tohtori, ja n�ytt�k�� minulle tulitikulla tiet� portille. Te, Martha
rouva, voitte sen aikaa odottaa t��ll�.

T��ll�, -- yksin pime�ss�, n�iden valittavien ja voihkavien ihmisten

keskell�? T�ss� tukehduttavassa ilmassa. V�ristys k�vi l�pi olentoni,
mutta min� en pannut vastaan.

-- Ei, -- sanoi tohtori Bresser ja laski minun k�sivarteni omaansa, --

tulkaa mukaan, te ette saa j��d� yksin t�nne, t�h�n helvettiin, n�iden
kenties jo kuumeessa riehuvien ihmisten pariin.
Olin syv�sti kiitollinen tuolle uskolliselle yst�v�lle ja pidin kiinni
h�nen k�sivarrestaan. Pelk��n, ett� olisin tullut hulluksi tuskasta, jos
minun olisi ollut pakko j��d� n�ihin huoneisiin. Oi, mik� arka, avuton
raukka olinkaan! En ollut ollenkaan sovelias siihen toimeen, jonka olin
ottanut t�ytt��kseni.

Me menimme ulos. Vaunut seisoivat viel� siin�, johon olimme ne

j�tt�neet, ja tohtori pyysi minua nousemaan niihin ja odottamaan siell�,
kunnes rouva Simon ja h�n tulisivat tuoden apua.

Taivuin mielell�ni h�nen tahtoonsa, sill� jalkani eiv�t tahtoneet voida

minua kantaa. Tohtori koetti saada minulle niin mukavaa kuin mahdollista
oli, sek� j�tti kaksi sotilasta suojakseni, ja sitte he meniv�t.

Noin puolen tunnin kuluttua tulivat he takaisin -- tyhjin k�sin. Koko

pappila oli h�vitetty, niinkuin kaikki muutkin paikat, ja kaikki
asukkaat olivat paenneet. Useimmat talot olivat raunioina, mist��n ei
voinut saada kynttil�npalaista. Meill� ei ollut siis mit��n muuta keinoa
kuin odottaa p�iv�n valkenemista. Kuinka moni noista onnettomista,
joissa tulomme oli her�tt�nyt toivoa ja uutta k�rsiv�llisyytt�,
kuolisikaan y�n aikana?

Kuinka ��rett�m�n pitk� y�! Nuo muutamat tunnit, jotka olivat j�lell�
auringon nousuun, olivat mielest�mme loppumattomat, sill� niiden
kulumista muistuttivat k�rsivien valitushuudot kellon ly�nnin asemasta.

Vihdoinkin koitti aamu ja ty� voitiin alkaa. Rouva Simon ja tohtori

Bresser meniv�t viel� kerran etsim��n, jos voisivat saada k�siins�
paenneita kyl�n asukkaita, ja se onnistui heille. Raunioista tuli siell�
ja t��ll� joku talonpoika ry�mien esiin, ep�ilev�n n�k�isen�. Mutta kun
tohtori puhutteli heit� heid�n �idinkielell��n ja rouva Simon sanoi
heille muutamia yst�v�llisi� sanoja, taipuivat he vihdoin meit�
auttamaan. Ensiksi t�ytyi heid�n etsi� toisetkin piiloutuneet, ett�
nekin voisivat ty�ss� auttaa.

Ja teht�v� ty� ei ollutkaan v�h�inen. T�ytyi haudata hajallaan makaavat

ruumiit, saada kaivot kuntoon, ett� saataisiin vett� elossa oleville,
etsi� teilt� sinne hukatut kentt�kattilat taloudenkapineiksi ja lopuksi
ker�t� kaikki liinavaatteet, jotka l�ytyiv�t kaatuneitten p��kopsissa,
siteiksi haavoitetuille. Samassa saapui my�s er�s preussil�inen
esikuntal��k�ri miehist�n ja apuvarojen kanssa, ja nyt voi siis
varsinainen pelastusty� alkaa.

Rouva Simon ja preussil�inen l��k�ri meniv�t linnaan, jossa useimmat

haavoitetut lep�siv�t. Tohtori Bresser aikoi tutkia kyl�n muut talot, ja
min� liityin h�neen. Ettei Fredrik ollut linnassa, sen oli tohtori jo
ehtinyt saada selville.

Emme olleet kulkeneet montakaan askelta, kun kuulimme kovia

valitushuutoja. Ne tulivat pienen kyl�kirkon avonaisesta ovesta.
Astuimme sis�lle. Enempi kuin sata ihmist� makasi siell� kovalla
kivilattialla, silvottuina ja pahoin haavoitettuina. Kuumeesta hehkuvin
poskin valittivat he, pyydellen edes v�h�n vett�. Olin v�h�ll� kaatua
maahan jo kynnyksell�, mutta rohkaisin itse�ni. Etsinh�n min� Fredriki�.
-- Mutta h�nt� en t��lt� l�yt�nyt.

Bresser ja h�nen v�kens� laittautuivat kuntoon auttaakseen noita

onnettomia. Nojauduin er�st� pylv�st� vastaan ja katselin tuskan
valtaamana kauheata kurjuutta, mik� oli ymp�rill�ni.

Ja t�m� oli ikuisen rakkauden Jumalalle rakennettu huone! Nuo olivat

kuuluisat ihmeit� tekev�t pyhimykset, jotka siell� ja t��ll� sein�mill�
lempein� ja autuaina panivat k�tens� ristiin ja kohottivat p��t�ns�
kullalle hohtavan kunniakeh�n alla!?

-- Oi, Jumalan �iti, pyh� Jumalan �iti, pisara vett�! -- kuulin er��n
haavoitetun rukoilevan. N�in oli h�n kenties jo useita p�ivi� rukoillut
tuota kuuroa kuvaa. -- Oi, teit� onnettomia ihmisi�. Niin kauan kuin
olette tottelemattomat sille rakkauden k�skylle, jonka Jumala on
painanut syd�miimme, niin kauan kuin olette julmat toisianne kohtaan,
niin kauan ei teill� ole mit��n taivaalliselta armahtavaisuudelta
odotettavissa.

* * * * *

Mit� kaikkea sainkaan n�hd� ja kokea tuona samana p�iv�n�! J�tt��

tuollaiset kertomatta, olisi tietysti parasta, sulkea silm�ns� ja
k��nt�� pois p��ns�, kun sellaista n�kee. Mutta minusta tuntuu kuin
olisi velvollisuuteni kertoa kaikki, mit� noina kauheina p�ivin� sain
kokea. Enk� kerro ainoastaan sit�, mit� *min�* sain kokea, vaan my�skin
tohtori Bresserin, rouva Simonin ja tohtori Naundorffin kertomuksille
annan t�ss� sijaa.

Samoin kuin Horonevosissa, oli helvetill� haaraosastoja useissa

muissakin ymp�rill� olevissa kyliss�, Svetiss�, Hradeckissa, Problussa.
Viel�p� Pardubitzissakin, jossa silloin, kun ensimm�iset preussil�iset
joukot sen valloittivat �enempi kuin tuhat pahoin haavoitettua,
ruhjottua ja repeytynytt� sotilasta lep�si kent�ll� osaksi kuolevina,
osaksi jo kuolleina. Monella niist� ei ollut p��ll�ns� muuta kuin
verinen paita, niin ettei edes voinut tiet�� mit� kansallisuutta he
olivat. Kaikki, joissa viel� oli kipin�k��n henke� j�lell�, huusivat
vett� ja leip��, v��nteliv�t itse��n kauheissa tuskissa ja rukoilivat
kuolemaa hyv�ntekij�n��n.�

�Rossnitzissa�, niin kirjoittaa tohtori Bresser, �vallitsi

kauhistuttavin kurjuus, mit� inhimillinen kuvitusvoima voipi ajatella.
L�ysin siell� kuusisataa viisikymment� haavoitettua, sullottuina kurjiin
latoihin ja talleihin, joissa olivat maanneet useita p�ivi� ruuatta ja
juomatta ilke�n likaisina, ja kuolleiden ja puolikuolleiden seassa.
T��ll� jouduin sellaisen tuskan valtaan, ett� kokonaisen tunnin ajan
vuodatin katkeria kyyneleit�, ja ponnistuksistani huolimatta tuskin voin
tyynty�. Vaikka olinkin l��k�rin� tottunut n�kem��n inhimillisen
kurjuuden kaikissa muodoissansa ja kuulemaan k�rsiv�n ihmisluonnon
huokauksia ja tuskanhuutoja, t�yttyiv�t silm�ni kuitenkin yh�ti
kyyneleill�. T��ll� Rossnitzissa se oli, jossa huomasin, ett� meill� oli
liian v�h� voimia t�t� kurjuutta auttamaan, t��ll� kadotin kokonaan
rohkeuteni ja herkesin en�� sitomasta...�

�...Maslovedissa -- kertoi rouva Simon, -- lep�si kahdeksan p�iv��

taistelun j�lkeen seitsem�n sataa haavoitettua. Enempi kuin heid�n
valitushuutonsa, musersi sieluani heid�n lohduton tilansa. Yhdess�
ainoassa ladossa oli kuusikymment� onnetonta, jotka hoidon puutteessa
nyt olivat melkein toivottomassa tilassa. Useimpain haavat olivat
palohaavojen kaltaisia, heid�n rikkiammutut j�senens� olivat vaan
verisi� liham�hk�leit�, ja heid�n kasvonsa olivat kuin hyytynyt
verijoukkio, jossa musta aukko osotti suunpaikkaa. M�t�nemisen kautta
erkani n�ist� kurjista ruumiista kokonaisia kuihtuvia osia. El�v�t
makasivat kuolleiden vieress�, joiden ruumiit jo alkoivat t�ydelleen
m�d�nty�...

Nuo kuusikymment� ihmist� olivat kokonaisen viikon ajan maanneet samassa

paikassa. Heid�n haavojansa ei oltu ollenkaan, tahi aivan v�liaikaisesti
sidottu. Siit� p�iv�st�, jolloin taistelu oli, olivat he maanneet
t��ll�, liikkumaan kykenem�tt�, lian ja veren vallassa. El�vi� ruumiita,
joiden suonissa myrkytetty verivirta hitaammin ja hitaammin lopetti
kiertokulkuaan. He eiv�t olleet viel� voineet kuolla, ja kumminkin ...
kuinka he rohkenivat toivoa j�lleen tulevansa el�viksi? Mik� on enempi
ihmetelt�v�� -- lopetti rouva Simon kertomuksensa, -- ihmisluonnon
��ret�n elinvoima, joka kest�� kaiken t�m�n ja kuitenkin voipi
hengitt��, tahi riitt�v�n avun puute?�

Ihmetelt�vimm�lt� minusta n�ytt�� se, ett� ihmiset saattavat toisensa

sellaiseen tilaan ... etteiv�t ne, jotka ovat n�hneet tuollaista
kurjuutta, lankea polvilleen ja vanno pyh�� valaa, ett� t�st� l�htien
k�yv�t sotaa ainoastaan sotaa vastaan, etteiv�t ne heit� miekkaa
luotansa kauas ja sen sijaan antaudu koko toiminnallaan sanoissa ja
kirjoituksissa, ajatuksissa ja opissa, ty�ss� ja toimessa palvelemaan
tuota suurta p��m��r��: *Aseet pois!*

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Rouva Simon -- h�nt� kutsuttiin �sairaalan �idiksi� -- oli todellinen

sankarinainen. Pitk�n aikaa oli h�n n�ill� tienoilla, kest�en
kaikenlaisia k�rsimyksi�. Sadoittain ihmishenki� on h�nen kauttaan
pelastunut. H�n teki ty�t�, j�rjesti ja ohjasi y�t ja p�iv�t. Milloin
teki h�n alhaisimpia askareita sairasvuoteiden ��rell�, milloin oli
jonkin kuljetusjoukon p��llikk�n�, milloin matkusteli ymp�ri hankkimassa
elintarpeita. H�n oli toinen Florence Nightingale, yht� toimelias, yht�
uhraavainen ja yht� jumaloitu kuin h�nkin.

Ja min� sitte? Ruumiin ja sielun puolesta murtuneena, tuskan ja inhon

vallassa, en ollut kyennyt v�hint�k��n auttamaan. Kirkossa -- jonne
ensin pys�hdyimme -- vaivuin voimatonna er��n Marian alttarin juurelle,
ja tohtori Bresserill� oli aika suuri vaiva saada minut sielt� pois
viedyksi. Min� kuljin h�nen k�sivarteensa nojaten v�h�n matkaa eteenp�in
ja me tulimme er��seen latoon, joka oli aivan samankaltainen kuin se,
josta rouva Simon oli kertonut. Kirkossa oli ainakin hyv� tila, ja
sairaat voivat lev�t� toisensa vieress�, mutta t��ll� lep�siv�t ne
toistensa p��ll�, aivan kuin j�ttil�is-suuret, punaiset ker�t. Kirkossa
oli niill� edes jommoinenkin, joskin vaillinainen hoito, mutta t��ll�
olevat olivat kokonaan j��neet unohduksiin, ne olivat vaan kiemurteleva,
hiljaa valittava, puoleksi m�d�nnyt ihmisj��nn�s... Tukehduttava inhon
tunne kuristi kurkkuani, ja katkerin tuska t�ytti sieluni. Tuntui kuin
syd�meni olisi tahtonut pakahtua, ja min� kirkaisin ��neen. T�m� huutoni
on viimeinen mit� muistan t�st� kauheasta paikasta.

* * * * *

Kun j�lleen toinnuin, huomasin olevani rautatienvaunussa. Vastap��t�

minua istui tohtori Bresser, joka, n�hty��n ett� avasin silm�ni ja
h�mm�styneen� katselin ymp�rilleni, tarttui k�teeni ja sanoi:

-- Niin, te ette uneksi, paroonitar, t�m� on toisen luokan

matkustajavaunu, ja me olemme matkalla Wieniin.
Niin olikin asian laita. Tohtori oli saanut teht�v�kseen seurata
sairasten vienti� Wieniin, ja h�n oli ottanut minut, poloisen, mukaansa
vied�kseen minut kotiini. Min� olin ollut aivan kykenem�t�n, ja olin
ainoastaan ollut tiell� ja vaivaksi, ett� rouva Simon oli ollut hyvin
iloinen, kun Bresser oli l�htenyt viem��n minua pois. Ja minun t�ytyi
my�nt��, ett� se olikin paras.

Mutta Fredrik -- min� en ollut l�yt�nyt h�nt�, Jumalan kiitos, siis ei

kaikki toivoni ollut viel� loppunut. Jos joku noista kurjista,
silvotuista olennoista olisi ollut Fredrikini, olisin varmaankin tullut
mielipuoleksi. Kenties oli kotona minua odottamassa joku kirje. T�m�
toivo, t�m� *mahdollisuus* vuodatti palsamia haavoitettuun sieluuni.

Nukuin melkein lakkaamatta koko matkan. Kun saavuimme Wieniin, seisoi

is�ni junasillalla minua vastaanottamassa. Tohtori Bresser, joka
ajatteli kaikkea, oli s�hk�itt�nyt Grumitziin. H�nen itsens� t�ytyi heti
j�lleen palata takaisin B�hmiin.

Is�ni syleili minua ��neti, enk� min�k��n saanut sanaakaan suustani.

Sitte k��ntyi h�n Bresseriin p�in ja sanoi: -- Kuinka voin teit� kyllin
kiitt�� siit�, ett� olette pit�nyt huolta t�st� pienest� seikkailijasta?
--

Mutta tohtori puristi vaan kiireess� k�si�mme. -- Minun t�ytyy l�hte�,

-- sanoi h�n, -- minulla on paljo teht�v��, -- onnellista matkaa! Nuori
rouva tarvitsee s��liv�isyytt� ja lepoa, teid�n ylh�isyytenne, ja --
lepoa, -- h�n on k�rsinyt paljo. Ei torumisia, ei kysymyksi� -- nopeasti
s�nkyyn, -- oranssinkukkaisvett� ja -- lepoa. Hyv�sti! -- ja h�n oli
poissa.

Kun ajoimme vaunuissa kotia kohti, en jaksanut kest�� hiljaisuutta, vaan

rohkenin kysy�, oliko jotain tietoa saapunut Fredrikist�.

-- Eilisiltana emme viel� olleet mit��n kuulleet, ja t�n� aamuna

matkustin heti kun olin s�hk�sanoman saanut. Oi millaiseen ep�toivoon
olet meid�t saattanut, ajattelematon lapsi! -- Mutta tohtorihan kielsi
minua sinua torumasta.

-- Kuinka pikku Rudolf voipi? --

-- Se herra huutaa ja ulvoo p�iv�t p��st��n, etsii sinua joka paikasta,

eik� ota uskoakseen, ett� sin� olet matkustanut pois antamatta h�nelle
erosuukkoista. --

-- Kuinka toiset voivat? Onko Konrad kirjoittanut?

-- Kaikki ovat terveen�, ja Konradkin on vahingoittumatta. Lilli on

seitsem�nness� taivaassa ihastuksesta. Saatpas n�hd�, ett� saamme
Fredrikilt�kin hyvi� tietoja. Mutta valitettavasti ei meill� ole mit��n
hyv�� odotettavana valtiollisesti. Olet kai kuullut siit� suuresta
onnettomuudesta?

-- Mist�? -- En ole pitkiin aikoihin kuullut muusta puhuttavankaan kuin

suurista onnettomuuksista.

-- Tarkoitan Venedigi� -- meid�n kaunista Venedigi�mme, joka on myyty

polkuhinnasta tuolle Louis Napoleon vehkeilij�lle! Ja sellaista on
voinut tapahtua sellaisen kuin Custozzan taistelun j�lkeen! -- Sin� et
vastaa? No, min� j�t�n kai sinut rauhaan, kuten Bresser sanoi.

Kun ajoimme Grumitzin pihaan, juoksivat molemmat sisareni riemuiten

minua vastaan.

-- Martha, Martha, -- huusivat he jo et��lt�, -- h�n on t��ll�!

Ja viel� kerran vaununovella: -- H�n on t��ll�. Martha!

-- Kuka?

-- Fredrik, miehesi.

* * * * *

Se oli todellakin totta. Edellisen� iltana oli Fredrik tuotu

haavoitettujen mukana Wieniin ja sielt� t�nne. H�n oli saanut luodin
s��reens�, ei voinut viel� k�yd�, mutta voi toivoa pian olevansa terve.

Ilo oli liian vaikea kantaa. Se vaikutti minuun samalla tavoin kuin
viimeisten p�ivien hirmukuvatkin, se teki minut tiedottomaksi.

Minut t�ytyi kantaa pois vaunuista ja laskea s�nkyyn, miss� lep�sin

useita tunteja tajutonna. Kun j�lleen her�sin, luulin ett� kaikki oli
ollut unta ja etten lainkaan ollut k�ynyt poissa Grumitzista. Katsoin
yl�s. Vuoteeni vieress� seisoi kamarineiti Netti.

-- Onko kylpyni kunnossa? -- kysyin min�.

-- Tahdon nousta.

T�ti Maria tuli nopeasti er��st� huoneennurkasta luokseni.

-- Martha, rakas lapseni, Jumalalle olkoon kiitos, ett� olet j�lleen

tunnoissasi! Niin, nouse nyt vaan kylpem��n, se tekee sinulle hyv��. Kun
on niin rautatien tomun peitossa, kuin sin�...

-- Mit� sin� tarkoitat? Rautatien tomun --?

-- Niin, niin, joudu nyt vaan. Netti j�rjest�� kaikki. Fredrik palaa
kaipauksesta saada sinua n�hd�.

Fredrik, minun Fredrikini!

Miten usein olinkaan n�in� viime p�ivin� tuskalla huutanut tuota nime�,
mutta nyt oli se riemun huuto -- nyt olin k�sitt�nyt kaikki: se ei ollut
mik��n unelma, olin ollut poissa ja tullut kotia ja saan nyt j�lleen
n�hd� rakkaan puolisoni!

Nelj�nnestunnin kuluttua riensin h�nen luoksensa, -- yksin -- sill� t�t�

yhtymist�mme ei minusta kukaan saanut olla n�kem�ss�.

-- Fredrik! Martha! -- Kiiruhdin vuoteelle, jossa h�n lep�si ja

nyyhkytin nyt h�nen rinnoillaan.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
-- Oi, Fredrik, olenko saanut sinut vihdoinkin takaisin?

-- Ja sin� tahdoit etsi� ja hoitaa minua! Niin urhokasta ja niin

ajattelematonta, Martha!

-- Niin, k�sit�n, ett� se oli ajattelematonta, mutta urhokasta? Ei! Jos

tiet�isit, miten raukkamainen olin n�hdess�ni tuota kauheata kurjuutta.
Olen n�hnyt kauheita asioita, Fredrik, asioita, joita en koskaan voi
unhoittaa. Kuinka voidaan sill� tavoin turmella meid�n ihanata
maailmaamme?

-- Min�kin olen n�hnyt jotain kauhistuttavaa Martha, jotain, jota en voi

koskaan unhoittaa. Ajatteleppas, er��ss� ratsuv�en taistelussa Sadovan
luona tulee er�s nuori mies hy�k�ten luokseni kohotettu miekka k�dess�.
Voitko arvata kuka se oli? Gottfried von Tessow!

-- T�ti Cornelian poika?

-- Niin. Mutta h�n tunsi minut viime hetkess� ja laski alas miekan,
jonka h�n jo oli kohottanut minua surmatakseen. --

-- Silloin h�n oikeastaan menetteli vastoin velvollisuuttaan, vai miten?

-- Poika raukka! Tuskin oli h�nen k�tens� ehtinyt vaipua alas, ennenkuin
miekka suhisi ilmassa h�nen p��ns� p��ll�. -- Se oli sivusmieheni, er�s
nuori upseeri, joka tahtoi varjella everstiluutnanttiaan ja...

Fredrik peitti kasvonsa k�siins�.

-- Surmasiko h�n Gottfriedin? -- kysyin min� vavisten.

Fredrik ny�k�ytti p��t��n.

-- �iti, �iti! -- kuului viereisest� huoneesta, ja samassa lenn�hti ovi

auki. Lilli tuli sis�lle taluttaen pikku Rudolfia k�dest�.

-- Suokaa anteeksi, ett� tulen teit� h�iritsem��n, mutta t�m� nuori mies
ei voinut mill��n tavoin tyynty�.

Painoin poikani kiihke�sti rintaani vastaan. --

Voi onnetonta t�ti Cornelia raukkaa!

* * * * *

-- Yh� enemm�n n�ytt�� l�hestyv�n se vaara, ett� rauha solmitaan, --

valitti veli Otto er��n� p�iv�n�.

Istuimme j�lleen p�yd�n ymp�rill� salissa, Fredrik lep�si

lepotuolissaan, ja joku oli juuri lukenut sanomalehdest� uutisen siit�,
ett� Benedetti oli saapunut B�hmiin rauhanehdoista sopimaan.

Otto ei nyky��n pelj�nnyt mit��n niin paljo kuin sit�, ett� sota
loppuisi, ennenkuin h�n olisi ehtinyt ottaa siihen osaa.
Wiener-Neustadtin sota-akatemiasta oli saapunut se tieto, ett� jos
taistelu uudelleen alkaisi, kahden korkeimman luokan oppilaat heti
saisivat astua vakinaiseen sotapalvelukseen, ja t�m�p� saattoi nuoren
urhon aivan ihastuksiinsa. Ajatelkaapas, akatemiasta suoraan taisteluun,
mik� ilo!

Is�ni oli luonnollisesti kovin ihastuksissaan rakkaan poikansa

sotaisesta innostuksesta.

-- Ole rauhallinen, rakas poikani, -- sanoi h�n, -- sinulla on pitk�

el�m� edess�si. Jos sota nyt loppuisikin, niin kyll� me pian aloitamme
sen j�lleen.

Min� jatkoin hiljaa lukuani, koska olin tottunut siihen, ett�

tuollaisiin asioihin sekautumiseni oli aivan turhaa. Luin taaskin tapani
mukaan sanomalehte�, joka oli t�ytetty sotatantereen tapahtumilla.

-- T��ll� on sis�lt�rikas kertomus, jonka on kirjoittanut er�s l��k�ri,

joka on seurannut sotajoukkojamme heid�n palausmatkallaan. Luenko sen
��neen? -- kysyin min�.

-- En tahtoisi kuulla mit��n paluumatkasta, -- keskeytti Otto.

-- J�rjestetty palausmatka ei ole viel� mik��n pako, -- huomautti is�ni.

-- Muistan, miten me kerran vuonna nelj�kymment� yhdeks�n -- Radetzkyn
aikaan...

Est��kseni tuon hyvin tunnetun kertoelman uudelleen esitt�mist�, aloin

min� my�ntymyst� odottamatta lukea seuraavaa:

�... Kello nelj� alkoivat joukkomme per�yty�. Meill� l��k�reill� oli

yh�kin t�ysi ty� haavoitettujen sitomisessa, sill� niit� oli noin sadan
paikoille, jotka olivat kauan odottaneet vuoroansa. �kki� hy�kk�si muuan
ratsurykmentti suoraan meit� vastaan ja riensi kumpujen ja kenttien yli
K�niggr�tzi� kohti. Monet ratsuv�en sotilaat kaatuivat satulasta ja
tulivat kuoliaiksi poljetuiksi ja sullotuiksi eteenp�in rient�vien
hevosten jalkoihin. Meille huudettiin: Pelastakaa itsenne! Ja noiden
huutojen seasta kuulimme viel� kanuunanjyrin��, ja kranaatisirpaleita
lenteli ymp�rill�mme. Joukot kiiruhtivat meit� eteenp�in, ilman ett�
tiesimme minne menimme. Olin suorittanut laskuni t�lle maailmalle...
�kki� n�imme vett� edess�mme; oikealla oli rautatien sulku, vasemmalla
solatie, joka oli aivan t�ynn� vaunuja, joissa oli tavaroita ja
haavoitettuja, ja takanamme oli ��ret�n joukko ratsumiehi�. Meid�n
t�ytyi menn� veteen. Nyt annettiin k�sky, ett� hevoset piti pelastaa,
p��st�� irti valjaista, ja j�tt�� vaunut siihen. Nekin vaunut, joissa
oli haavoitettuja? Niin -- nekin. Me jalkamiehet olimme aivan
ep�toivossa. Me kahlasimme polven yl�puolelle ulottuvassa vedess� ja
pelk�simme joka hetki, ett� uppoaisimme syvyyteen. Vihdoin saavuimme
er��lle rautatieasemalle, joka oli aivan rovituksilla suljettu. Moni
tunkeutui rovituksien l�pi, toiset juoksivat ohitse -- min� juoksin yh�
eteenp�in ja takanani oli tuhat jalkav�en soturia. Nyt tulimme er��lle
joelle, jonka ylitse meid�n t�ytyi kahlata, sitte kiipesimme
paalutuksien yli, kahlasimme j�lleen er��n joen yli, kapusimme yl�s
korkeita rinteit�, kompastuimme kaatuneihin puihin ja tulimme vihdoin
kello yksi y�ll� pieneen mets��n, jonne vaivuimme lev�ht�m��n
v�symyksest� ja polttavasta kuumeesta n��ntynein�. Kello kolme marssi
osa meist� eteenp�in; -- toiset eiv�t kyenneet liikkumaan. Ne, jotka
l�ksiv�t liikkeelle, olivat l�pim�riss� vaatteissa ja v�risiv�t sen
vuoksi vilusta. Kaikki kyl�t olivat autioina, -- ei ihmisi�, ei
elintarpeita, ei edes juomavett�k��n, -- ilmakin oli saastutettu.
Tallatut viljavainiot olivat t�ynn� kuolleita, mustuneita ruumiita,
joiden silm�t olivat valuneet pois silm�kuopista...
-- Riitt��, riitt��! -- huusivat tyt�t.

-- Sensuurin ei pit�isi p��st�� tuollaisia kertomuksia julkisuuteen, --

muistutti is�ni. -- Tuollaiset jutut voisivat ehk�ist� monenkin halun
ruveta sotamieheksi.

-- Ja varsinkin halun sodank�yntiin, ja se olisi todellakin vahinko, --

sanoin min� pisteli��sti.

* * * * *

Tulevaisuutemme suhteen olimme Fredrik ja min� p��tt�neet seuraavalla

tavalla:

Sodan loputtua ottaisi Fredrik eron virastaan, jonka j�lkeen me

asettuisimme johonkin pieneen halpaan seutuun, jossa Fredrikin
everstin-el�ke ja se summa, jonka min� is�lt�ni vuotuisesti sain,
riitt�isiv�t toimeentullaksemme. Me iloitsimme ajatellessamme tuota
yksin�ist�, vapaata el�m��, jonka p��teht�v�n� oli pikku Rudolfin
kasvattaminen kunnon mieheksi. Fredrik aikoi sit�paitsi opiskella, ja
varsinkin aikoi h�n antautua kansaoikeusopin tutkimiseen. Bucklen ja
muiden tutkijoiden teoksia lukiessaan oli h�n tullut siihen
vakuutukseen, ett� maailma astuu uutta k�sitystapaa kohti, ja tuohon
k�sitystapaan kiintyminen n�ytti h�nest� tarjoavan kylliksi
el�m�nteht�v��...

Is�ni, jolle emme viel� olleet kertoneet mit��n aikeistamme, oli

ajatellut tulevaisuudestamme toisin.

-- Sin� olet sangen nuori eversti, Tilling, ja kymmenen vuoden per�st�

olet varmaankin kenraali. Ennen sit� syttyy varmaankin uusi sota, ja
sin� voit p��st� kokonaisen armeijakunnan p��llik�ksi, kukapa tiet�� --
ehk� sotamarsalkaksikin. Kunhan kerran olemme saaneet uudenaikaiset
kiv��rit, annamme preussil�is-herroille aika lailla selk��n.

-- Kukapa tiet��, -- keskeytin min�, -- kenties vihollisuus meid�n ja

heid�n v�lill��n ennen sit� lakkaa, ja me teemme j�lleen liiton Preussin
kanssa.

Is�ni kohautti olkap�it��n.

-- Jos te naiset pysyisitte valtioasioista erill�nne -- sanoi h�n

halveksivasti. -- Etk� k�sit�, ett� meid�n *t�ytyy* kurittaa niit�
ylpeit� roikaleita ja auttaa valloitettuja -- sanon, *ry�stettyj�*
alueita syv�sti loukattujen oikeuksiensa saavuttamiseen? Yst�vyys, --
liitto noiden konnien kanssa? Ei koskaan. Jolleiv�t tule nelinkontin
ry�mien sit� pyyt�m��n.

-- Jos he sen tekisiv�t, pantaisiin varmaan heti jalka heid�n niskaansa,

-- sanoi Fredrik. -- Liitto tehd��n vaan sellaisten kanssa, jotka
vaikuttavat kunnioitusta mieliin, tahi jotka voivat auttaa yhteist�
vihollista vastaan taistellessa. Valtiotaidossa on itsekk�isyys etevin
perusjohde.

-- No niin, -- sanoi is�ni, -- kun is�nmaan etu on kysymyksess�, on

sellainen itsekk�isyys oikeutettu ja sallittua on kaikki, joka is�nmaan
parasta tarkoittaa.
-- Se olisi onnellista, -- muistutti Fredrik, -- jos sama jalo
ajatustapa, joka yksityisten seurusteluista on poistanut muinaisen,
raa'an itsekk�isyyden, p��sisi vallalle my�skin valtioiden
yhteisel�m�ss�. Jos tultaisiin huomaamaan se seikka, ett� omia etuja
paljo enempi edistet��n siten, ett� yhdistet��n ne toisten etuihin, kuin
ett� ne niist� eroitetaan.

-- Mit� sin� sanoit? -- sanoi is�ni ja pani k�tens� korvan taa.

Fredrik ei huolinut uudistaa pitk�� lausettansa, ja niin loppui

keskustelu.

* * * * *

�Tulen huomenna kello yksi Grumitziin. Konrad.�

Selv�� on, mink� ilon t�m� s�hk�sanoma tuotti Lillille. Sellaisella

riemulla otetaan varmaankin vastaan ainoastaan se, joka palajaa sodasta.

Kaikkialla ymp�rist�ss� asui preussil�isi�, ja nyt oli tullut Grumitzin

vuoro. Vaikka aselepo oli jo vahvistettu ja rauha melkein tehty,
pelk�siv�t ja ep�iliv�t asukkaat kuitenkin suuresti t�t� majoitusta.
Talonpoikien p��st� ei mitenk��n voinut saada pois sit� ajatusta, ett�
nuo huippulakkiset tiikerit repisiv�t kyll� heid�t palasiksi, kun vaan
saisivat k�siins�. Ja oli useita, jotka eiv�t ainoastaan pelj�nneet vaan
vihasivatkin heit�, ja luulivat tekev�ns� is�nmaallensa palveluksen, jos
yhdell� tahi toisella tavoin voisivat jotain preussil�ist� vahingoittaa.
Ja sattuipa usein, ett� he jostain piilopaikasta ampuivat luodin noiden
vihattujen preussil�isten sekaan, ja kun syyllinen sitte saatiin kiinni,
tuli h�n ilman armoa ammutuksi. N�ist� esimerkeist� oli kuitenkin se
seurauksena, ett� talonpojat koettivat salata vihaansa ja julkisesti
nurisematta ottivat majoitusv�en luoksensa. Ja kohta he huomasivat
ihmeeksens�, ett� �viholliset� olivat aivan hyv�nsuopia, yst�v�llisi�
ihmisi�, jotka maksoivat kunnollisesti kaikki mit� saivat.

Istuin er��n� aamuna -- elokuun alkup�ivin� -- ja katselin ulos

kirjaston avonaisesta akkunasta, josta oli laaja ja komea n�k�ala.
Minusta n�ytti, kuin olisi et��lt� haamoittanut joukko ratsastajia, joka
liikkui linnaa kohden.

-- Preussil�inen majoitusv�est�, -- ajattelin min� ja menin hakemaan

kiikaria. Oikein. Noin kymmenen ratsastajaa huojuvat mustanvalkeat
viirikkeet keih�iden k�rjiss�. Ratsastajien joukossa n�in yhden
mets�styspuvussa olevan jalkamiehen. Miksi kulki h�n noin hevosten
v�liss�? Olikohan h�n kenties joku vanki? -- Kiikari ei ollut kyllin
voimakas, en voinut oikein selv�sti eroittaa, eik� luultu vanki ollut
joku meid�n mets�nvartijoistamme.

Riensin ilmoittamaan is�lle ja t�ti Marialle vieraitten tuloa.

-- Preussil�iset tulevat, preussil�iset tulevat! -- huusin min�

heng�styneen�. Onhan ihminen tavallisesti aina iloinen, kun voi
ensim�isen� kertoa t�rke�n uutisen.

-- Viek��n heid�t paholainen! -- kuului is�ni sangen v�h�n

vierasvarainen ��ni.
-- Annan heti rouva Walterille k�skyn heid�n vastaanotostaan, -- sanoi
t�ti Maria.

-- Miss� Otto on? -- kysyin min�. -- H�nt� t�ytyy varoittaa, ettei h�n
anna preussil�is-vihansa hyvin paljo n�kyviin tulla.

-- Otto ei ole kotona. H�n meni t�n� aamuna ulos ampumaan peltopyit�.

Talossa syntyi nyt kuitenkin puuhaa. Kuului nopeita askelia ja

levottomia ��ni�.

-- Ne tulevat jo, sen vinti�t, -- sanoi is�ni huoaten. Ovi lensi auki,
ja Frans, palvelija, riensi sis�lle.

-- Preussil�iset, preussil�iset! huusi h�n niin h�t�isell� ��nell� kuin

olisi tuli ollut irti.

-- Eiv�t suinkaan ne meit� sy�, -- sanoi is�ni k�rtyisesti.

-- Mutta heill� on mukanansa yksi -- jatkoi palvelija vapisevalla

��nell� -- yksi Grumitzista, en tied� kuka, joka on ampunut heit�, ja
kukapa ei mielell��n ampuisi noita lurjuksia? -- mutta h�n on hukassa.
--

Nyt kuului hevosten kavioiden kopinaa ja vilkkaita ��ni�. Me menimme

porstuaan ja katselimme pihaan p�in olevasta ikkunasta. Ulaanit
ratsastivat juuri pihaan ja heid�n keskell��n n�in min� Oton -- kalpeana
ja uhkamielisen�.

Is�ni huudahti kiihke�sti ja riensi pihalle. T�m�h�n oli kauheata. Jos

Otto todellakin oli ampunut preussil�isi� -- ja se olisi ollut hyvin
h�nen kaltaistaan, -- niin -- niin, min� en uskaltanut ajatellakaan
seurauksia.

Minulla ei ollut rohkeutta seurata is��, vaan riensin Fredrikin luo.

Mutta ennenkuin olin sinne ehtinyt, n�in is�ni palaavan Oton kanssa, ja
huomasin heid�n kasvojensa ilmeest�, ett� vaara oli ohitse.

Kuulustelussa oli tullut ilmi seuraavaa: Pyssy oli lauennut

sattumuksesta. Kun ulaanit l�hestyiv�t, tahtoi Otto n�hd� ne l�hemp��;
h�n juoksi kent�n yli, mutta kompastui ja putosi ojaan, jolloin pyssy
laukesi. Alussa eiv�t preussil�iset olleet tahtoneet luottaa nuoren
mets�st�j�n selitykseen, vaan ottivat h�net vankina mukaansa linnaan.
Mutta kun he huomasivat, ett� nuori mies oli kenraali Althausin poika ja
itsekin sotaopistolainen, hyv�ksyiv�t he h�nen anteeksi pyynt�ns�. Is�ni
lausuttua: -- Sotilaan poika ja itse tuleva sotilas voipi tosin
rehellisess� taistelussa ampua vastustajansa, mutta ei aselevon aikana
eik� salaisesti, -- oli preussil�inen aliupseeri p��st�nyt Oton.

-- Oletko sin� todellakin viaton? -- kysyin min� h�nelt�. -- Sin�, joka

niin vihaat preussil�isi�, et h�mm�stytt�isi minua...

H�n pudisti p��t��n.

-- Toivon viel� el�ess�ni tulevani tilaisuuteen saada ampua muutamia

heist�, mutta ei salaisesti, ei muulla tavoin kuin siten, ett� oma
rintani on heid�n kuulilleen altis.
-- Hyvin puhuttu, poikani, -- huudahti is�ni ihastuneena.

Minuun vaikutti lausunto ik�v�sti. Kuulla tuollaisen nuoren henkil�n

k�ytt�v�n noita vanhoja lauseparsia ja puhuvan siit�, miten h�n
halveksii itsens� ja muiden henke�, on aina ollut minusta
vastenmielist�. Mutta olin syd�mest�ni iloinen siit�, ett� asia oli n�in
hyvin p��ttynyt.

Yll� mainittu preussil�inen ratsujoukon osasto oli tullut edelt�p�in

hankkimaan asuntoa kahdelle everstille ja kuudelle muulle upseerille
Preussin sotajoukosta. Miehist�n tuli majoittua kyl��n.

Pari tuntia sen j�lkeen kuin ilmoitus oli tullut, saapuivat nuo
vastentahtoiset ja kutsumattomat vieraat luoksemme. Rouva Walter ja
kokki olivat pit�neet huolta siit� ett� huoneita ja ruokaa oli kylliksi.
Preussil�iset vieraamme eiv�t ainakaan tulisi k�rsim��n puutetta siin�
suhteessa.

* * * * *

Loistava oli seura, joka p�iv�lliskellon soidessa kokoontui Grumitzin

saliin. Kaikki herrat, paitsi ministeri �Totisesti�, joka sattui olemaan
vieraanamme, olivat virkapuvussa ja naiset my�skin juhlapuvussa. Ensi
kerran pitk��n aikaan olimme mekin somistaneet hiukan itse�mme,
varsinkin Lori, koreileva Lori, joka oli juuri samana p�iv�n� saapunut
Wienist� useita komeita pukuja mukanaan. Lillill� oli vaaleansininen
puku, Rosalla vaaleanpunainen, ainoastaan min�, jonka mielest� sota-aika
oli surun-aika, olin mustaan puettu.

Minun sis�lle astumiseni keskeytti hetkiseksi sen vilkkaan h�lin�n, joka

salissa oli, sill� preussil�isten vieraittemme tuli nyt tehd�
tuttavuutta minun kanssani. Siin� oli joukko hienolta kajahtavia nimi�,
jotka p��ttyiv�t �ow� ja �wits�, monta joilla oli �von� mukanaan,
viel�p� oli siell� prinssi -- Henrik -- en muista kuinka mones,
Reussil�inen.

N�m� olivat siis vihollisiamme! T�ydellisi� gentlemanneja, tavoiltaan

tottuneita ja hienok�yt�ksisi�. Mieliala p�yd�ss� oli hyvin iloinen;
preussil�iset olivat n�ht�v�sti hyvin ihastuneita, kun saivat
kestettyjen rasitusten j�lkeen istua j�lleen mukavasti hyvill� ruuilla
t�ytetyn p�yd�n ��ress�. Ja tieto siit�, ett� he olivat sodassa
voittaneet, kohotti varmaankin viel� heid�n iloista mielialaansa.

Mekin, voitetut, koetimme niin paljo kuin voimme, osoittaa

kohteliaisuutta ja peitt�� kaikki n�yryytyksen ja mielipahan tunteet.
Is�lleni oli t�m� suuri rasitus ja Otto k�rsi n�ht�v�sti t�st�
pakollisesta kohteliaisuuden osottamisesta. Huolellisesti v�ltettiin,
ettei puhe joutuisi sota-asioihin, me kohtelimme vieraita aivan kuin
olisivat he olleet matkailijoita, jotka sattumuksesta saapuivat
tienoillemme, ja itse he v�lttiv�t huolellisesti kaikkea, mik� olisi
voinut muistuttaa meille, ett� he olivat t��ll� voittajinamme.

P�iv�llisen j�lkeen menimme j�lleen saliin, miss� sytytetyt kruunut

levittiv�t loistavan valomeren. Ovet seisoivat auki verannalle, ja
ulkona kuvastui kuutamo laajoihin puiston lammikoihin. Oliko se
tosiaankin sama kuu, joka v�h�n aikaa takaperin oli n�ytt�nyt minulle
nuo kirkkotarhan aitaa vasten ladotut, petolintujen ymp�r�im�t
ruumisl�j�t?
Hetken kuluttua tulivat prinssi Henrik ja Rosa verannalle. He eiv�t
huomanneet minua pime�ss� verannan kulmassa. He n�yttiv�t iloisilta ja
onnellisilta ja nuori prinssi piti sisareni k�tt� k�dess��n. He puhuivat
kuiskaten, ja min� kuulin joskus muutaman sanan, joka ilmaisi, ett�
heid�n v�lill��n oli l�mpim�mpi� tunteita. Minusta oli vaikea n�in
tahtomattani syrj�st� kuulla heid�n keskusteluaan, ja min� tein sen
vuoksi liikkeen huomauttaakseni heit� l�sn�olostani.

-- Oi, oletko sin� t��ll�, Martha?

Rosa oli huomannut minut; -- ensin h�n hyvin pelj�styi, kun h�n n�ki,
ett� joku oli heid�t huomannut, mutta tyyntyi, kun huomasi, ett� se vaan
olin min�.

Prinssi Henrik oli hyvin h�mill��n ja h�mm�styneen�. H�n l�hestyi minua

sanoen:

-- Olen juuri tarjonnut k�teni sisarellenne, rouva paroonitar. Puhukaa

hyv� sana minun puolestani. Menettelyni n�ytt�� teist� varmaankin hyvin
�kkipikaiselta ja kiirehditylt�, mutta min� olen tottunut aina kulkemaan
eteenp�in nopeasti ja rohkeasti -- hidastelu ja ep�ily eiv�t ole
sallittuja minun toimessani -- ja, samoin kuin olen menetellyt sodassa,
olen my�skin t�ss� menetellyt sisartanne kohtaan. -- Antakaa se minulle
anteeksi ja �lk�� suuttuko minuun. -- Te vaikenette, kreivit�r, -- sanoi
h�n, k��ntyen Rosan puoleen, -- te ette siis tahdo lahjoittaa k�tt�nne
minulle?

Riensin Rosan avuksi.

-- Sisareni ei luonnollisesti voi noin nopeasti kohtaloansa ratkaista.

Ja kuka voi tiet��, jos is�mme my�ntyy siihen, ett� h�n menee naimisiin
�vihollisen� kanssa -- tahi kenties ei Rosa voikaan vastata noin
�kkipikaiseen ihastukseen.

Rosa oli seisonut silm�t maahan luotuina ja posket punasina, mutta nyt
h�n katsahti �kki� yl�s:

-- Min� voin sen tehd�, -- sanoi h�n ja ojensi molemmat k�tens� prinssi
Henrikille, joka raivoisan onnellisena sulki h�net syliins�.

-- Voi, teit�, mielett�m�t lapset! -- sanoin min� ja asetuin salin

ovelle est��kseni ainakin t�ll� hetkell� kenenk��n menem�st� verannalle.

* * * * *

Seuraavana p�iv�n� julaistiin kihlaus. Ihmeellist� oli, ettei is�ni

ollut asiaa vastaan. Mahtoiko se nyt olla sen vuoksi, ett� is�ni osasi
eroittaa henkil�n ja asian, tahi ett� liitto Reussin suvun kanssa
hyv�ili h�nen itserakkauttaan, tahi ett� h�n oli liikutettu nuorten
rakkaudesta, joka oli syttynyt n�in romantisissa oloissa. P��asia oli,
ett� h�n taipui sangen mielell��n antamaan heille siunauksensa.

T�ti Maria ei ollut niin helppo taivuttaa. H�n sanoi.

-- Mahdotonta, prinssih�n on lutherin uskolainen.

Mutta h�nkin tyyntyi siin� toivossa, ett� Rosa kyll� voi puolisonsa
k��nnytt��.

Otto pani enimm�n vastaan ja sanoi lopuksi:

-- Jos sota preussil�isten kanssa j�lleen alkaa, kuinka min� silloin

voin ajaa lankoni pois maasta? -- Mutta h�nelle selitettiin tuo
ihmeellinen oppi kansasta ja yksil�st�, ja h�n k�sitti sen suureksi
h�mm�styksekseni -- sill� *min�* en ole sit� koskaan k�sitt�nyt.

Kuinka helposti unohtuukaan ohi mennyt suru ilon p�ivin�. Kaksi

joukossamme olevaa vasta kihlattua paria teki mielialan siell�
miellytt�v�ksi ja iloiseksi. V�hitellen tunsin min�kin, ett� kuluneiden
viikkojen hirmuiset muistot alkoivat h�lvet� ja huomasin kalvaavalla
omallatunnolla, ett� s��lin tunteeni alkoivat laimeta.

Ulkomaailmasta tunkeusi kyll� aika ajoin surullisia kuulumisia

korviimme. Sanottiin, ett� kolera oli ruvennut raivoamaan preussil�isten
sotilasten keskuudessa, kerrottiin, ett� meid�nkin kyl�ss�mme oli ollut
yksi kohtaus. Mutta me emme ottaneet sit� korviimme. Se on vaan
punatautia, lohdutimme me itse�mme, seh�n liikkuu joka kes�. Ja
itsekk��ll� v�linpit�m�tt�myydell� pudistimme luotamme vastenmieliset
kertomukset.

Grumitzissa oli j�lleen hiljaista. Vieraittemme t�ytyi l�hte� pois ja

Konradkin sai k�skyn palata rykmenttiins�. Molempien sisarteni h��t
m��r�ttiin pidett�v�ksi lokakuussa, heid�t piti vihitt�m�n samana
p�iv�n� Grumitzissa. Prinssi Henrik aikoi ottaa eron sotapalveluksesta,
voidakseen sitte lev�t� laakereillaan. Viimeisen kunniarikkaan
sotaretken j�lkeen h�n kyll� helposti voisi sen tehd�.

Rakastavien ero toisistaan oli samassa surullista ja iloista. He

lupasivat joka p�iv� kirjoittaa toisilleen, ja tulevan onnen varmuus
poisti eron katkeruuden.

Mutta oikeastaan ei tuleva onni ole koskaan varma -- ja kaikista

v�himmin on se sota-aikana. Silloin liikkuvat onnettomuudet ilmassa kuin
hein�sirkkaparvet, ja toivo oman pienen piirin s��stymisest� on sangen
v�h�inen.

Sota oli tosin ohitse ja rauha oli tehty. Mutta siemenet, joita
edellinen oli mukanansa tuonut, rupesivat nyt it�m��n ja nousemaan, ja
niiden nimet olivat: kurjuus, raakuus, kulkutaudit. Ei auttanut en��
korvien sulkeminen ja asian tyhj�ksi tekeminen: kolera raivosi maassa.

Oli elokuun 8 p�iv�n aamu. Me istuimme kaikki verannalla aamiaisp�yd�n

ymp�rill� ja luimme juuri tullutta postia. Molemmat morsiamet rupesivat
riemulla lukemaan kirjeit�ns� ja min� katselin sanomalehti�. Yhdess�
n�ist� luin:

�Koleraan kuolleiden luku lis��ntyy huolestuttavasti sek� sotilas- ett�

siviilisairashuoneissa. Tauti on huomattu oikeaksi *cholera
asiaticaksi*. Lujiin toimenpiteisiin on ryhdytty taudin levenemisen
est�miseksi.�

Aijoin juuri lukea ��neen t�m�n uutisen, kun t�ti Maria, joka oli saanut
kirjeen er��lt� yst�v�tt�relt��n muutamasta naapurilinnasta,
kauhistuneena huudahti:
-- T�m� on kauheata! Betti kirjoittaa, ett� kaksi henke� heid�n
talossaan on kuollut koleraan ja ett� h�nen miehens�kin on nyt
sairastunut.

Samassa ilmoitti sis�lle astunut palvelija, ett� koulunopettaja halusi

saada puhua kenraalin kanssa. H�nen j�lest��n astui sis�lle ilmoitettu,
joka n�ytti kalpealta ja v�syneelt�.

-- Teid�n ylh�isyytenne, pyyd�n saada ilmoittaa teille, ett� minun

t�ytyy sulkea koulu. Eilen sairastui kaksi lasta, ja t�n��n -- ovat ne
kuolleet.

-- Kolera! -- huusimme me.

-- Pelk��n, ett� meid�n todellakin t�ytyy k�ytt�� sit� nime�. Tuo niin
sanottu punatauti, joka rupesi raivoamaan t��ll� majailevien
preussil�isten sotilasten seassa, ja johon on jo kymmenen miest�
kuollut, oli koleraa. Kyl�ss� vallitsee suuri pelko, sill� tohtori
luulee, ett� tuo kauhea tauti on alkanut raivota talonpoikiemmekin
seassa.

Minusta tuntui kuin olisin kuullut jotain ��ni� ja kuulostin tarkemmin.

-- Kuolinkellot soivat, rouva paroonitar, -- sanoi koulunopettaja kun

n�ki kysyv�n katseeni. -- Varmaankin joku taas tekee l�ht��ns�. Tohtori
kertoi, ett� kaupungissa kuolinkellot soivat lakkaamatta. --

Me katsoimme toisiimme ��nett�min� ja kalpeina. H�n oli siis j�lleen

t��ll�, kuolema, ja meist� n�ytti, kuin olisi se heiluttanut uhkaavaa
viikatetta p�ittemme yli.

-- Paetkaamme niin pian kuin mahdollista, -- ehdoitti t�ti Maria.

-- Paetkaamme, minne? -- sanoi opettaja, onhan tauti jo levinnyt

kaikkialla t�ss� tienoossa.

-- Tarkoitan, kauas pois, maan rajojen ulkopuolelle.

-- Sinne on jo pantu sulkuja, jonka ylitse ei kukaan p��se.

-- Seh�n on kelvotonta! Ei suinkaan ihmisi� voida est�� j�tt�m�st�

maata, jossa kolera raivoaa?

-- Kyll� voidaan. Sellaisesta maasta ei p��stet� ket��n maahan, jossa ei

koleraa viel� ole.

-- Mit� meid�n sitte tulee tehd�? -- huudahti t�ti Maria ja v��nteli

k�si��n ep�toivosta.

-- Taipua Jumalan tahdon alle, -- sanoi is�ni syv��n huoaten. --

Luotathan sin� Maria tavallisesti niin lujasti Luojan suojelukseen,
miksi tahdot nyt paeta? Ihminen ei voi koskaan kohtaloansa v�ltt��,
miss� ikin� h�n lieneekin. -- Mutta min� tahtoisin, ett� te
matkustaisitte, lapset. Ja sin�, Otto, �l� vaan maista mit��n hedelmi�.

-- Min� s�hk�it�n heti Bresserille, ett� h�n l�hett�� meille

desinfektsioni-aineita, sanoi Fredrik.
Mit� sitte tapahtui, sit� en voi tarkasti kertoa, sill� t�m�n aamun
tapaukset olivat viimeiset, jotka kirjoitin punaisiin vihkoihini. Pelko
ja ep�toivo t�ytti rintamme. Ja kenp� ei tuntisi pelkoa n�hdess��n
itsens� tahi jonkun rakkaistansa joutuvan noin kauhean ja hy�dytt�m�n
kuoleman uhriksi? Henkil�n rohkeus ilmenee vaan siin�, ett� voi olla
vaaraa *ajattelematta*.

-- Paeta? -- Niin min�kin olin tullut ajatelleeksi, p��asiallisesti sen

vuoksi, ett� saisin pikku Rudolfin suojelluksi.

Is�ni vaati, ett� toisten piti matkustaa. Seuraavana p�iv�n� pit�isi

koko perheen olla poissa. Itse tahtoi h�n j��d� t�nne, sill� h�n ei
tahtonut h�d�n hetken� j�tt�� alamaisiaan. Fredrik sanoi my�skin
tahtovansa j��d� t�nne, ja silloin oli minunkin p��t�kseni tehty:
puolisoni luota en en�� vapaatahtoisesti poistuisi.

Siis p��tettiin, ett� t�ti Maria, molemmat tyt�t, Otto ja pikku Rudolf
matkustaisivat pois niin pian kuin mahdollista. Minne? Toistaiseksi
Unkariin, niin kauas kuin mahdollista. Kumpikaan morsiamista ei
vastustanut t�t� p��t�st�, vaan auttoivat hartaasti l�hd�n puuhissa.
Kuolla -- silloin kuin rakkahimmat toivomukset pian toteutuisivat,
silloin kun koko el�m� n�ytti niin rikkaalta ja ihanalta -- seh�n olisi
kuolla kymmenkertaisesti.

Ett� tavarat saataisiin nopeammin kokoon, kannettiin matkakirstut

ruokasaliin, ja kaikki olivat auttamassa. Min� tulin juuri alas, joukko
Rudolfin vaatteita k�sivarrellani.

-- Miksi et anna kamarineitisi auttaa itse�si? -- kysyi is�ni.

-- Netin, niin, en tied� miss� h�n oikeastaan lienee. Olen soittanut

monta kertaa, mutta h�nt� ei n�y, eik� minulla ole aikaa etsi� h�nt�.

Is�ni k�ski er��n palvelijoista Netti� etsim��n ja heti tuomaan t�nne.

Hetken kuluttua palasi palvelija takaisin kauhistuneen n�k�isen�.

-- Netti makaa huoneessaan, h�n on ... h�nell� on ... h�n on --

-- Etk� voi sanoa suoraan? -- �rj�si is�ni. -- Mik� h�nen on?

-- H�n on jo -- aivan musta.

Me huudahdimme kaikki kauhistuksesta. Siis oli tuo kauhea vieras jo

saapunut meillekin.

Mit� nyt piti tehd�? Voiko tytt�-raukan antaa kuolla ilman ett�
koettaakaan h�nt� auttaa? Mutta se, joka l�hestyisi h�nt�, saisi
tarttuman, eik� ainoastaan se, vaan kaikki muutkin.

-- Tuokaa heti l��k�ri, -- k�ski is�ni. -- Ja te, lapset, joutukaa

matkalle niin pian kuin mahdollista.

-- Tohtori matkusti tunti sitte takaisin kaupunkiin, -- sanoi palvelija

is�lleni.

-- Minusta tuntuu ... niin kummalliselta, -- sanoi Lilli �kki� ja

nojausi kauhean kalpeana tuolin selk�nojaa vastaan.
Riensimme h�nen luoksensa.

-- Kuinka sin� voit? -- �l� ole lapsellinen, -- se on vaan pelkoa...

Mutta se ei ollut �vaan pelkoa�, ei ollut ep�ilyst�k��n siit�, mit� se

oli. Veimme onnettoman h�nen omaan huoneeseensa, jossa h�n heti rupesi
kiivaasti oksentamaan ja osotti tavallisia kolera-vaivoja. Se oli toinen
kolerakohtaus kodissamme sin� p�iv�n�.

Oli kauheata n�hd� miten Lilli raukka k�rsi. Eik� ollut l��k�ri�
saatavissa! Fredrik oli ainoa, joka osotti jonkinmoista taitavuutta ja
koetti olla l��k�rin sijassa. H�n m��r�si l�mpimi� hauteita,
sinappitaikinaa vatsan ja jalkojen p��lle, -- j��t� ja samppanjaa
sis�llisesti, -- mutta ei mik��n auttanut. N�m� keinot, jotka helpoissa
kolerakohtauksissa auttavat, eiv�t t�ss� mit��n vaikuttaneet. Mutta ne
lohduttivat ainakin sairasta ja h�nen ymp�rill�ns� olevia sill�
tiedolla, ett� jotain tehtiin sairaan hyv�ksi. Kun kohtaukset
lakkasivat, alkoi suonenveto; sairaan ruumis riuhtoi ja heitteli, niin
ett� j�senet nauskoivat. H�n tahtoi valittaa, mutta ei saanut ��neen. --
Iho muuttui siniseksi ja kylm�ksi, -- hengitys heikkoni.

Is�ni juoksi edes ja takaisin, v��nnellen k�si��n ep�toivosta. Kerran

asetuin h�nen eteens�.

-- Is�, *se on sota* -- sanoin min�. -- Sano, etk� sit� nyt kiroa?

H�n ty�nsi minut syrj��n eik� vastannut.

Kymmenen tunnin kuluttua oli Lilli kuollut. Netti oli kuollut ennemmin
yksin huoneessaan. Me olimme kaikki olleet Lillin ymp�rill�, eik� kukaan
palvelijoista ollut uskaltanut l�hesty� h�nt�, joka jo oli �aivan
musta�.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Sill� v�lin oli tohtori Bresser saapunut, tuoden tarvittavia l��kkeit�.

Olisin tahtonut suudella tuon uskollisen yst�v�n k�tt�, kun h�n aivan
odottamatta saapui meit� auttamaan. H�n otti heti asiat talossa
johtaakseen. Molemmat ruumiit antoi h�n vied� yhteen et��ll� olevaan
huoneeseen, eroitti huoneet, joissa sairaat olivat kuolleet, ja antoi
meid�t kaikki mit� huolellisimmin puhdistaa. Voimakas karboolinhaju
t�ytti kaikki huoneet, ja viel� nytkin juohtuvat mieleeni koleran
kauheat ajat, kun tunnen karboolin hajua huoneissa.

Aijottu pakomatkamme t�ytyi viel� kerran peruuttaa. Lillin kuoleman

j�lkeisen� p�iv�n� seisoivat jo vaunut portaiden edess�, kun kuskin,
n�kym�tt�m�n hirmun valtaamana, t�ytyi laskeutua alas ajajan istuimelta.

-- Mutta min� tulen itse ohjaamaan, -- sanoi is�ni p��tt�v�isesti. --

Onko kaikki kunnossa?

Silloin astui Rosa h�nen luoksensa:

-- Matkustakaa te, -- sanoi h�n, -- minun t�ytyy j��d�, min� -- seuraan

Lilli�.

Ja h�n puhui totta. Aamun koittaessa vietiin t�m�kin nuori morsian --

ruumishuoneeseen.

Matkamme tuli luonnollisesti j�lleen siirretyksi. Suuressa surussani

valtasi minut j�lleen katkeruus tuota j�ttil�ishulluutta kohtaan, jonka
seurauksena kaikki t�m� kurjuus oli.

Kun Rosan ruumis vietiin pois, lankesi is�ni polvilleen ja painoi p��ns�
sein�� vastaan.

Astuin h�nen luoksensa ja panin k�teni h�nen k�sivarrelleen.

-- Is�, *se on sota*.

H�n ei vastannut.

-- Kuuletko, mit� min� sanon, is�? Nyt tahi ei koskaan: *tahdotko*

kirota sodan?

H�n nousi ja vastasi:

-- T�m� onnettomuus t�ytyy kantaa sotilaan miehuudella, lapseni. En min�

yksin -- vaan koko is�nmaa on saanut uhrata verta ja kyyneleit� -- --

-- Mink� vuoksi? -- keskeytin min�. -- Mit� hy�ty� on is�nmaalla ollut

k�rsityist� tappioista, surman saaneista sotureista. Oi, is�, kiroa sota
-- minun t�hteni! Katso, -- jatkoin min�, vet�en h�net ikkunaan; pihalla
tuli er�s mies vet�en k�rryiss� mustaa ruumiskirstua; -- katso tuo on
meid�n Lillillemme -- huomenna tuodaan samanlainen Rosalle -- ja
ylihuomenna kenties kolmas -- ja miksi -- miksi?

-- Koska se on Jumalan tahto, lapseni.

-- Ei, tuhat kertaa ei! Ihmeellist� on, ett� ihmisten kaikki

hullutukset, kaikki raakuuden ty�t, kaikki v�kivaltainen menettely ja
kaikki erehdykset aina peitet��n tuon kilven taakse, joka kuuluu:
�Jumalan tahto.�

-- �l� herjaa, Martha, t�ll� hetkell�, jolloin Jumalan rankaiseva k�si

on ojennettu ylitsemme.

Samassa hetkess� astui er�s palvelijoista sis�lle.

-- Teid�n ylh�isyytenne, puusepp� ei tahdo kantaa kirstua siihen

huoneeseen, miss� neidit lep��v�t.

-- Etk� sin�k��n, pelkuri raukka.

-- En voi yksin.

-- Silloin autan min� sinua -- min� itse.

H�n meni oveen p�in.

-- Mene takaisin! -- huusi h�n minulle, kun min� tahdoin seurata h�nt�.
-- Sin� et saa heit� seurata -- sin� et saa kuolla pois luotani, et --
ja sinun tulee ajatella lastasi!

Mit� minun tuli tehd�. Kaikista kiusallisinta on sellaisella hetkell�

se, ett� ei n�e edess��n velvollisuuden tiet� selv�n�. Jos osoittaa
sairaille ja kuoleville rakkauttansa, niin kuljettaa taudin siemenen
heid�n luotansa terveiden sekaan. Kyll� mieluisasti *uhraisi itsens�*,
mutta samassa tiet�� uhraavansa toisetkin. Yksi ainoa keino l�ytyy.
T�ytyy panna alttiiksi itsens� ja kaikki muutkin ja pysy� yhdess�,
oikein yhdess� tuossa vajoavassa laivassa aivan viimeiseen
silm�nr�p�ykseen asti. Ja sitte -- ihana maailma, j�� hyv�sti!

Sellainen alttiuden tunne oli vallannut meid�t kaikki ja pakenemisen

aikeet olivat jo aikoja sitte j�tetyt. Me kuljimme vaan kuolinvuoteelta
kuolinvuoteelle, eik� tohtori Bresserk��n en�� meit� t�st� est�nyt.
H�nen l�sn�olonsa, h�nen v�sym�t�n, luja toimintansa vaikutti meiss�kin
turvallisuuden tunteen: uppoavassa laivassamme oli ainakin kapteeni.

Oi t�t� koleraviikkoa Grumitzissa! -- Siit� on jo kulunut enempi kuin

kaksikymment� vuotta, mutta viel�kin k�yv�t kylm�t v�reet l�pi luun ja
ytimen, kun ajattelen sit� aikaa. Kyyneleit�, valitushuutoja,
syd�nt�s�rkevi� kuolemankamppauksia, karboolinhajua, kuolevien kauheita
suonenvetokohtauksia, kuolinkellojen alituista soittoa, hautajaisia --
ei, multaan pist�misi�, sill� t�llaisessa tapauksissa ei pidet� mit��n
hautajaismenoja. Koko elinj�rjestyksemme oli yl�s alaisin k��nnetty.
Mit��n kunnollisia aterioita ei ollut -- keitt�j� oli kuollut, -- y�ll�
ei tullut nukutuksi, -- s�i palan silloin kuin sattui ja nukahti
hetkisen aamupuolella.

Ja t�m�n kauhean ajan kuluessa oli ulkona mit� ihanin kes�-ilma. Rastaat
lauloivat puistossa, kukkaispenkit loistivat selitt�m�tt�m�n komeina.
T�m� oli kuin v�linpit�m�tt�m�n luonnon ivaa.

Kyl�ss� sattui yh� uusia kuolemantapauksia. Kaikki t�nne j��neet

preussil�iset olivat kuolleet. Yksi palvelijoista kertoi: -- Kohtasin
t�n��n haudankaivajan, joka palasi hautausmaalta tyhjine vaunuineen.
Oletteko taas pist�nyt multaan muutamia? -- kysyin min� h�nelt�. --
Olen, kuusi tahi seitsem�n kappaletta taas, -- joka p�iv� on niit�
ainakin puoli tusinaa, usein enempikin. Kyll�h�n joku joskus liikkuu
viel� vaunussa -- mutta ei se mit��n tee. Pian multaan preussil�iset!

Seuraavana p�iv�n� kuoli tuo ihmispeto, ja toisen piti astua h�nen

sijaansa, joka olikin vaivaloisimpia toimia t�h�n aikaan. Posti toi
ainoastaan surullisia tietoja koleran levenemisest� muualla, ja
rakkaudenkirjeit�, -- joihin ei koskaan tulisi vastausta, -- mit��n
pahaa aavistamattomalta prinssi Henrikilt�. Konradin olin valmistanut
surusanomaa vastaanottamaan siten, ett� olin ilmoittanut h�nelle Lillin
olevan hyvin sairaana, mutta h�n ei voinut viraltansa p��st� heti
tulemaan. Vasta nelj�nten� p�iv�n� Lillin kuoleman j�lkeen tuli h�n
rient�en huoneeseen, jossa istuimme.

-- Onko totta ett� Lilli? -- huusi h�n.

Vastasimme h�nen kysymykseens� my�nt�v�sti.

H�n vastaan otti sanoman kauhealla levollisuudella ja ulkonaisesti surua

osottamatta.

-- Olen rakastanut h�nt� niin monta vuotta, -- supisi h�n itsekseen ja

sanoi sitte ��neen:

-- Miss� h�n lep��? -- Tahdon k�yd� h�nen luonansa. -- Voikaa hyvin, --

h�n odottaa minua.

Tulenko kanssasi? -- ehdotti joku.

-- Ei, menen mieluimmin yksin.

H�n meni -- ja me emme n�hneet h�nt� koskaan en��. Lemmittyns� haudalla

ampui h�n kuulan otsaansa.

Jolloinkin muulloin olisi t�m� surullinen tapaus her�tt�nyt suurta

huomiota, mutta nyt oli niin moni nuori upseeri v�litt�m�sti joutunut
kuoleman omaksi sodassa -- ainoa erotus oli, ett� Konrad v�lillisesti
joutui saman kohtalon alaiseksi. Ja kun me saimme tiedon t�st�
surullisesta tapauksesta, oli kotiamme juuri kohdannut uusi
perheonnettomuus, joka tuotti meille kaikille suurinta tuskaa. Otto,
is�n ainoa, jumaloitu poika, oli my�skin joutunut kauhean murhanenkelin
k�siin.

Koko y�n ja seuraavan p�iv�n elimme me toivon ja levottomuuden

vaiheella. Kello seitsem�n illalla h�n vaipui kuolemaan.

Is�ni heitt�ytyi kuolleen yli huutaen syd�nt� vihlaisevasti; huuto

kajahti l�pi koko talon. Suurella vaivalla saimme me h�net pois poikansa
luota. Mit� ep�toivoisen surun purkauksia nyt seurasikaan! Vanhus
v��ntelihe aivan kuin ruumiillisten tuskien k�siss� ja vaikeroitsi kuin
lapsi. H�nen Ottonsa, h�nen rakkaansa, h�nen kaikkensa...

J�ykk� ja ��net�n tyls�tuntoisuus seurasi n�it� surunpurkauksia. H�n ei

jaksanut olla l�sn� poikansa hautajaisissa, h�n lep�si sohvallansa
liikkumatta ja n�ht�v�sti tiedotonna. Tohtori k�ski meid�n toimittaa
h�net levolle.

Hetken kuluttua n�ytti h�n j�lleen her��v�n. Fredrik, t�ti Maria ja min�
olimme h�nen luonansa. H�n katseli ymp�rilleen kysyv�sti, nousi sitte
istumaan ja koetti puhua. Mutta h�n ei voinut saada sanaakaan suustansa,
hengitti vaan raskaasti. �kki� rupesi h�n tutisemaan ja vapisemaan aivan
kuin suonenvedosta, ja min� ymm�rsin h�nen huuliensa ep�selv�sti
lausuvan: Martha!

Laskeusin polvilleni h�nen vuoteensa viereen.

-- Is�, rakas, oma vanha is�ni!

H�n kohotti yl�s toisen k�tens� ja pani sen p��ni p��lle. --

Toivomuksesi -- sanoi h�n vaivaloisesti -- olkoon -- t�ytetty -- min� --
kiroan --

H�n ei saanut lausetta lopetetuksi, h�nen p��ns� vaipui raskaasti

takaisin tyynylle. Tohtori Bresser, joka oli sill� v�lin tullut sis��n,
todisti, ett� henki oli eronnut, ett� is�ni oli kuollut
syd�menkouristukseen.

Kun palasimme hautajaisista, nyyhkytti t�ti Maria liikutettuna: --

Kauheinta kaikista on, ett� h�n kuoli kirous huulillaan.

-- �l� ole levotoin siit�, t�ti, -- sanoin min�. -- Jos sellainen kirous
tulisi jokaisen suusta, niin olisi se ihmiskunnalle suurimmaksi
siunaukseksi.
 * * * * *

Sellainen oli koleraviikko Grumitzissa. Seitsem�n p�iv�n ajalla oli

kokonaista kymmenen henke� linnan omista asujamista mennyt manalan
majoille: is�ni, Lilli, Rosa, Otto, Konrad, kamarineitini, keitt�j�,
kuski ja kaksi tallirenki�. Kyl�ss� oli saman ajan kuluessa kuollut yli
kahdeksankymment� henke�.

Kun sen n�in kertoo, tuntuu se kuivalta, tilastotieteelliselt� laskulta.

Kun se on romaanissa luettavana, pit�� sen liioitellun mielikuvituksen
tuotteena. Mutta se ei ole niin kuivaa kuin ensinmainittu eik� niin
liioitellun romantillista kuin viimemainittu -- se on yksinkertaisesti
vaan kylm�, paljas, surullinen todellisuus.

Grumitz ei ollut ainoa paikka t�ss� seudussa, joka joutui n�in kovan
kohtalon alaiseksi. Stockernin linnassa, pienen Horn kaupungin l�hell�,
kuoli yhdess� perheess� viiden p�iv�n kuluessa nelj� henke�:
kaksikymmenvuotias Rudolf, h�nen sisarensa Emilia ja Bertha ja heid�n
set�ns� sek� sit�paitsi viisi palvelijaa. Nuorin tyt�r, Paulina von
Engelshofen s��styi kuolemalta ja tuli sittemmin naimisiin er��n parooni
Suttnerin kanssa. H�nkin kertoo viel� nytkin vavistuksella
koleraviikosta Stockernissa.

Minut oli vallannut sellainen kuolemanvelttous ett� joka hetki odotin

kuolemaa, jonka piti tulla ottamaan pois minut ja rakkaimpani. Itkin
heid�n kuolemaansa jo edelt�p�in. Mutta he s��styiv�t ja suuressa
surussani oli minulla onnellisiakin hetki�, jolloin sain nojata p��t�ni
uskollisen puolisoni rintaa vastaan ja siin� surra surujani ja itke�
kiitollisuuttani. Miten hell�sti ja lempe�sti h�n minua puhuttelikaan ja
miten n�m�t sanat l�mmittiv�t ja keventiv�t syd�nt�ni. -- Ei, maailma ei
ole niin huono, t�ytyi minun ajatella, maailmassa ei ole yksinomaan
kurjuutta ja valitusta, siell� on my�skin my�t�tuntoisuutta ja
rakkautta. Ja yksil�iden tunteet ovat tulevaisuudessa koko yhteiskunnan
ja ne tulevat olemaan ojennusnuorana ihmisten v�lill� olevissa asioissa.
Hyvyys on oleva tulevaisuuden tunnussana.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Me vietimme lopun kes�st� Gen�ven l�hist�ss�. Fredrik tahtoi oppia

tuntemaan ne miehet, jotka olivat panneet toimeen �punaisen ristin� ja
ottaa heilt� selkoa seuran tarkoituksesta ja toiminnasta. H�n oli
pyyt�nyt eroa sotilas-virasta ja saanut lomaa siksi, kunnes h�nen
eronhakemukseensa oli ehditty suostua.

-- Minusta oli nyt tullut rikas, hyvin rikas. Is�ni, veljeni ja sisareni
kuoleman kautta olin perinnyt Grumitzin ja koko sukuomaisuuden.

Kun n�ytin Fredrikille paperit, jotka asian vahvistivat, ja jotka

notaarioni oli antanut minulle, sanoin surumielisesti leikki� laskien:

-- Mit� sanoisit nyt, jos ylist�isin sotaa, jonka kautta kaikki t�m� on
tullut osakseni?

-- Silloin et olisi minun Marthani, -- vastasi h�n hell�sti.

Me asuimme pieness� huvilassa Gen�vej�rven rannalla ja elimme hiljaa ja

yksin�isyydess�. Mieleni oli niin kiihoittunut kaikesta, mit� �sken olin
kokenut, ett� en tahtonut n�hd� ket��n vieraita ihmisi�. Tarvitsin lepoa
ja tyynt�, yksitoikkoista el�m��, saadakseni hermoni v�hitellen
levollisiksi.

Fredrik meni usein kaupunkiin saadakseen tarkkoja tietoja kaikesta, mik�

koski �punaista risti�. En muista selv�sti, mik� oli tuloksena n�ist�
tutkimuksista. Siihen aikaan en tehnyt p�iv�kirja-muistoonpanoja, ja
siksi olen unohtanut suurimman osan siit�, mit� Fredrik minulle
kokeistansa kertoi. Yksi ainoa asia on kumminkin selv�sti painunut
muistooni t�lt� ajalta: se tyyneys, se ennakkoluulottomuus, se iloinen
toiminta, joka vallitsi niiden ihmisten kesken, joiden yhteyteen
sattumalta jouduin. Tuntui kuin olisimme el�neet onnellisimmassa,
rauhallisimmassa aikakaudessa. Ei miss��n kuulunut ohimenneen sodan
kaikua, jollei joskus leikkipuheissa. Koko sotaa pidettiin vaan mielt�
kiinnitt�v�n� tapauksena ja sopivana puheaineena muun valtiollisen
lorupuheen seassa. Aivan kuin ei kauhistuttava kanuunanjyrin�
b�hmil�isill� taistelutantereilla olisikaan sis�lt�nyt mit��n
surullisempaa kuin joku uusi Wagnerin ooppera!

Lokakuun keskipaikoilla palasimme Wieniin, jossa minun t�ytyi olla l�sn�

perint�asioiden selvittely� varten. Kun ne olivat selvill�, p��timme
asettua Parisiin pitemm�ksi ajaksi. Fredrik tahtoi kaikin voimin
ty�skennell� rauhanaatteen eteen ja uskoi ett� l�hestyv�
maailmann�yttely olisi sopiva tilaisuus rauhanyst�vien kongressin
kokoonkutsumiselle. Sit�paitsi oli Parisi h�nen mielest��n juuri se
paikka, miss� h�n parhaiten voisi ty�skennell� t�m�n suuren
kansainv�lisen kysymyksen hyv�ksi.

-- Oi, -- huokasin min�, -- mit� voit sin� yksin vaikuttaa tuohon

mahtavaan, tuhatvuotiseen, miljoonien ihmisten puolustamaan
varustukseen?

-- Vaikuttaa? Min�? Ei, niin ajattelematon en toki ole, ett� toivoisin

itse persoonallisesti voivani saada toimeen muutosta asioiden suhteen.
Tahdon vaan asettua rauhan armeijan *riviin*. Olenko koskaan sotilaana
ollessani luullut yksin voivani pelastaa is�nmaan, tahi voittaa jonkun
provinsin? Ei, yksityinen voi ainoastaan palvella, ja jos niin
vaaditaan, uhrata henkens� sen asian hyv�ksi, jota h�n tahtoo edist��.

Wienist� tein pyhiinvaelluksen Grumitziin, jonka hallitsijaksi nyt olin

tullut. Mutta minulla ei ollut voimaa menn� linnaan; laskin vaan nelj�
seppelett� rakkaitteni hautakummuille ja matkustin j�lleen takaisin.

Sitte kun t�rkeimm�t asiani olivat j�rjestetyt, ehdoitti Fredrik, ett�

matkustaisimme Berliniin tervehtim��n t�ti Cornelia raukkaa. Rudin
j�tt�isimme siksi aikaa t�ti Marian hoidettavaksi. Grumitzin kauheat
p�iv�t olivat vaikuttaneet h�neen siten, ett� h�n oli tullut kovin
alakuloiseksi, ja koko h�nen rakkautensa, koko h�nen huolenpitonsa
kohdistui nyt minun pikku Rudolfiini. Toivoin senvuoksi, ett� se
vaikuttaisi h�neen virkist�v�sti ja rohkaisevasti, jos poika olisi
jonkun ajan h�nen luonaan.

Mutta tuskin olimme ehtineet olla muutaman p�iv�n Berliiniss� ja k�yd�

surullisella vierailullamme rouva von Tessovin, Gottfriedin �idin luona,
ennenkuin �killisesti saimme kutsumuksen palata takaisin Wieniin. Min�
sain nimitt�in s�hk�sanoman, ett� t�ti Maria oli �kki� sairastunut ja
toivoi saada meit� tavata. L��k�rit olivat jo j�tt�neet kaiken toivon
sairaan paranemisesta.
-- Nyt on tullut minun vuoroni, -- sanoi h�n, kun istahdin h�nen
vuoteensa viereen, -- ja min� j�t�n sangen mielell�ni t�m�n el�m�n. Sen
j�lkeen kun veli raukkani ja sinun sisaresi niin �killisesti kutsuttiin
manalan majoihin, ei minulla ole ollut mit��n oikeata iloa -- en ole
koskaan voinut saada surulleni lohdutusta. -- Tuolla ylh��ll� saan
heid�t kaikki n�hd�. -- Konrad ja Lilli ovat siell� yhdistettyin�, -- he
eiv�t saaneet yhdisty� t��ll� alhaalla, niin oli m��r�tty. --

-- Se on minulle suuri lohdutus, ett� sin� olet onnellinen, rakas

Martha, -- jatkoi t�ti Maria. -- Miehesi on palannut kahdelta
sotaretkelt�, kolera on teid�t s��st�nyt, kaikesta huomaa, ett� Luojan
tarkoitus on antaa teid�n vanhentua toistenne rinnalla. Koettakaa nyt
vaan kasvattaa pikku Rudolfista hyv� kristitty ja kelpo sotilas, ett�
h�nen isois�ns� tuolla ylh��ll� saa iloita h�nest�. --

Luonnollisesti en maininnut mit��n siit�, ett� olin p��tt�nyt, ettei

pojastani koskaan tulisi sotilasta.

-- Alituisesti olen rukoileva teid�n puolestanne ... ett� saisitte el��

kauan ja onnellisina.

Pyysin, ettei t�tini rasittaisi itse�ns� liiallisella puhelemisella.

Huvittaakseni h�nt� kerroin h�nelle, mit� olimme n�hneet Schweitziss� ja
Berliniss�. Kerroin muun muassa, ett� olimme tavanneet prinssi Henrikin,
ja ett� h�n oli antanut linnansa puistoon pystytt�� marmoripatsaan
nopeasti voitetun ja nopeasti kadotetun morsiamensa muistoksi.

Kolmen p�iv�n kuluttua vaipui t�tini rauhallisesti kuolemaan,

nautittuansa kuolinsakramentin. Ja nyt olivat kaikki omaiseni, kaikki
ne, joiden seassa olin kasvanut, maailmasta pois lakaistut.

T�ti Maria oli testamentissaan m��r�nnyt Rudolfin koko pienen

omaisuutensa perilliseksi, ja omaisuutta hoitamaan oli h�n m��r�nnyt
ministerin �Totisesti�.

* * * * *

Toukokuussa matkustimme Parisin n�yttelyyn. Min� en ollut viel� n�hnyt

Seinen rannoilla olevaa maailmankaupunkia ja silmi�ni h�ik�isi se el�m�
ja loisto, jota siell� n�in. Parisi ei varmaankaan koskaan ole
n�ytt�ytynyt niin edullisessa valossa kuin nyt, keisarikunnan ollessa
suurimmassa loistossansa ja Euroopan kaikkien itsevaltiasten t��ll�
kokoontuessa. Kaikki Euroopan kansat olivat tulleet rauhalliseen
kilpataisteluun Marskent�n suuressa palatsissa. Rikkauksia,
taideteoksia, teollisuudentuotteita oli t�nne koottu semmoisia joukkoja,
ett� katselijan t�ytyi h�mm�sty�. Tyyneys ja iloisuus valtasi mieleni,
sill� kaikessa t�ss� n�ytt�ytyi minusta rauhan vertauskuva, rauhallisen
edistyksen ihanimmat hedelm�t. Koko t�m� loistava, h�ik�isev� n�yttely
oli mielest�ni takeena siit�, ett� sovinnollisuuden ja yhteisty�n uusi
aika oli alkava maailmalle.

Asuimme Grand Hotellissa Capusinikadun varrella. T�ss� hotellissa k�vi

parhaastaan englantilaisia ja amerikalaisia. Me kohtasimme aniharvoja
omia maanmiehi�mme, sill� it�valtalaiset eiv�t rakasta matkustusta.
Vierailuilla emme k�yneet miss��n, min� k�ytin viel� surupukua, ja me
emme lainkaan kaivanneet mit��n seuraa.
Rudolf oli nyt kahdeksan vuoden vanha ja tavattoman viisas poika. Olimme
ottaneet h�nelle opettajaksi er��n nuoren englantilaisen, joka oli
seurana pojallemme silloin kuin emme voineet ottaa h�nt� mukaamme
matkoillemme.

Maailma, joka t��ll� avautui silmieni eteen, oli minulle aivan uusi.
N�m� maailman kaikilta haaroilta kokoontuneet ihmiset, t�m�
juhlallisuus, t�m� loisto, t�m� vilin� -- olin melkein tukahtua kaikesta
mit� n�in ja kuulin. Ja kuitenkin pysyimme loitolla varsinaisesta
suuresta maailmasta, olimme olleet ainoastaan parilla vierailulla, esim.
kerran meid�n l�hettil��mme, ruhtinas Metternichin luona. Mutta
sit�vastoin tutustuimme useihin kirjallisesti ja valtiollisesti
merkillisiin henkil�ihin ja sen teimme etup��ss� Fredrikin �teht�v�n�
vuoksi. Sill� vaikka h�nell� olikin vaan hyvin v�h�inen toivo
pyrkimystens� onnistumisesta, emme kuitenkaan asiaa koskaan syrj��n
j�tt�neet. Meill� oli erityinen kirja, jonka nimitimme
�rauhanp�yt�kirjaksi�, ja johon me j�ljensimme kaikki kirjoitukset,
todistuskappaleet ja uutiset, jotka jollain tavalla koskivat rauhaa.
Sinne kirjoitimme my�skin �rauhanaatteen historian�, niin lavealta kuin
onnistuimme saamaan tietoa siit�, ja lis�ksi filosoofien, runoilijoiden,
lainoppineiden, ja valtiomiesten lausuntoja asiasta. T�ten kasvoi n�ist�
muistiinpanoista pian paksu nidos, -- min� jatkan niit� viel� nytkin, --
johon kuuluu useita pienempi� siteit�.

Kuinka v�h�ist� on kuitenkin se, mit� kirjoitetaan sotaa _vastaan_,

verrattuna niihin tuhansiin niteisiin, joita on kirjoitettu sen
_puolesta_. Mutta jos ajattelee, ett� pienest� siemenest� voi kasvaa
suuri mets�, niin ei my�sk��n tarvitse olla huolissaan siit�, ettei
t�llainen jalo aate edistyisi maailmassa, vaikka se alkaisi miten
vaatimattomasti tahansa.

* * * * *

Lokakuun 2 p:n� 1867 syntyi ensimm�inen pieni tytt�remme, joka kasteessa

sai nimen Sylvia. T�m� oli meille suuri ilo, ja suurempi oli onnemme
viel� sen vuoksi, ett� saimme sen yhdess� vastaanottaa.

Miten lapsellisia me vanhat ihmiset olimmekaan t�m�n pienen lapsen

kehdon vierell�, miten paljo me leikimme ja puhelimmekaan, sit� ei voi
sanoin selitt��! Sit� ei voi k�sitt�� kukaan muu kuin onnelliset
vanhemmat, ja kaikki ne ovat varmaankin olleet yht� lapsellisia ja
hulluja kuin mekin.

Miten onni tekee ihmisen itsekk��ksi! T�h�n aikaan unohdimme me

todellakin kaikki, joka ei kuulunut omaan pieneen onnelliseen piiriimme.
-- Koleran kauhistavien p�ivien muisto haihtui haihtumistaan niinkuin
ilke� unelma, ja Fredrikinkin into rauhanasian ajamisessa laimeni
hiukan. Se ei ollutkaan mit��n innostuttavaa ty�t�. Kaikkialla
vastaanotettiin h�nen ehdotuksensa ja viittauksensa hymyilyll�,
olannostoilla, niin, joskus moitteellakin. Maailma n�kyy haluavan tulla,
ei ainoastaan onnettomaksi, vaan petetyksikin. Jos ehdoitetaan keinoja
kurjuuden ja onnettomuuden poistamiseksi, vastataan siihen: ilmalinnoja,
lapsellisuuksia j. n. e. eik� tahdota mit��n kuulla.

Mutta Fredrik ei kuitenkaan koskaan unohtanut tarkoitusper��, johon h�n

tahtoi pyrki�. H�n syventyi yh� enempi ja enempi kansaoikeuden
tutkimiseen ja muihin opiskeluihin, ja min� otin mielell�ni osaa h�nen
luonnontieteellisiin tutkimuksiinsa. H�n aikoi kirjoittaa isomman
teoksen �Sota ja rauha�, ja sit� varten h�n nyt luki niin paljo.

Talven Sylvian syntymisen j�lkeen vietimme kaikessa hiljaisuudessa

Wieniss� ja matkustimme seuraavana kev��n� Italiaan. Olimmehan vapaita
ja kyllin varakkaita voidaksemme tyydytt�� toivomuksemme saada n�hd� eri
maita ja kansoja. Tosin ei matkustaminen pienten lasten kanssa ole
mukavaa, mutta kun voipi pit�� tarpeellisen m��r�n palvelijoita, niin
k�ypi se kuitenkin p�ins�. Olin ottanut palvelukseeni er��n vanhan
palvelijan, joka oli hoitanut minua ja sisartani meid�n ollessamme
pienin�, mennyt sitte naimisiin er��n meid�n alustalaisemme kanssa,
mutta oli nyt jo leski. Luotin t�ydellisesti t�h�n �Anna rouvaan�, ja
voin tyynesti j�tt�� Sylvian h�nen huostaansa silloin, kun Fredrik ja
min�, p��asuinpaikastamme k�sin, teimme pitempi� matkoja ymp�rist��n.
Rudolf oli yht� varmasti tallessa englantilaisen opettajansa luona,
mutta usein otimme h�net mukaammekin matkoillemme.

Mik� ihana, suloinen aika! Vahinko vaan, ett� silloin laiminl�in

punaisiin vihkoihin kirjoittamisen, sill� juuri nyt olisin voinut
kirjoittaa muistiin niin paljo ihanaa, mielt�kiinnitt�v�� ja
hy�dyllist�!

Talvella 1868 palasimme Pariisiin, ja t�ll� kerralla heitt�ysimme

huvitusten py�rteeseen, sill� halusimme tuntea el�m�� silt�kin puolelta.

T�m� aika oli hyvin v�sytt�v�, mutta olihan se hetkiseksi sek�

vieh�tt�v�� ett� hupaista. Olimme vuokranneet hotellin Champs Elys�en
luona, jossa me puolestamme olimme tilaisuudessa osoittamaan
vieraanvaraisuuttamme yst�vi�mme kohtaan, jotka melkein joka p�iv�
pyysiv�t meit� johonkin juhlatilaisuuteen. -- Meid�n l�hettil��mme
esitti meid�t hovissa, ja sitte tulimme pyydetyiksi keisarinna Eugenien
maanantai-vastaanottoihin. Sit� paitsi olivat kaikkien vieraitten
l�hettil�itten salit meille avoinna, ja mieluisia vieraita olimme
my�skin prinsessa Mathildan, herttuatar Mouchyn, ruhtinatar Isabellan
y. m. sellaisten luona. Samoin tutustuimme moneen kirjallisuudessa
kuuluisaan henkil��n, joista mainitsen esim. Renan, Dumas vanhempi ja
nuorempi, Octave Feuillet, George Sand, Ars�ne Houssage y. m.

Samoin olimme ahkeroita teatterissa k�vij�it�: v�hint��nkin kolme kertaa

viikossa k�vimme oopperassa tahi teatterissa.

On ihmeellist�, miten t�rke�n� pit�� tuota pient� �suurta maailmaa�,

el�ess��n huvien ja juhlien py�rteisess� virrassa. Mitenk��n ei olisi
voinut k�yd� p�ins� istua jollain muulla paikalla oopperassa kuin ensi
rivill�, tahi ajaa Boulognen mets��n kaksivaljakolla, joka ei olisi
ollut puhdasrotuinen, tahi menn� joihinkin hovitanssijaisiin ilman
kahdentuhannen francin maksavaa pukua, tahi istuutua p�yt��n kotona
ilman tavallista lakeija- ja palvelijajoukkoa, joka tarjoili parhaimpia
herkkuja ja hienoimpia viinej�. Ei, se olisi ollut suuri rikos etiketti�
vastaan.

Helposti tapahtuu silloin, kun joutuu t�llaiseen huvien py�rteeseen,

ett� unohtaa aivan seurata niit� asioita, joita *todellisessa* �suuressa
maailmassa� tapahtuu. Siten olisi ehk� k�ynyt minullekin, jollei Fredrik
olisi ollut vierell�ni. H�n ei antanut t�m�n sis�ll�tt�m�n el�m�n
h�irit� itse�ns�, h�n ei unohtanut lukujaan enempi kuin kotiaankaan sen
maailman vuoksi, jossa me elimme. Samoin kuin ennenkin opiskelimme ja
olimme me lastemme kanssa muutamia tuntia p�iv�ss�, ja emme siis t�ten
laiminly�neet kotiamme emmek� huvituksiammekaan.
Meille it�valtalaisille osotettiin suurta yst�vyytt� ja meit� tahdottiin
miellytt�� sill�, ett� yh� moitittiin Preussi� ja kehotettiin meit�
kostosotaan. Tuollaisia lohdutuksia kuullessamme vakuutimme lujasti,
ett� emme mit��n hartaammin toivoneet, kuin rauhan s�ilytt�mist�.

T�m� oli my�skin oikeastaan keisari Napoleonin hartain toivomus, niin

kuulimme henkil�ilt�, jotka olivat hyvin l�hell� keisaria. H�n ei
ainoastansa toivonut tilap�ist� rauhaa, vaan h�nell� oli viel� p��lle
p��tteeksi mieless� tuuma *ehdoittaa valloille yleist� aseitten
riisumista*. T�m� her�tti kansassa suurta tyytym�tt�myytt�, ja
valtaistuimen l�heisimm�ss� l�hist�ss� oli voimakas puolue, joka teki
kaikki todistaakseen, ett� ainoastaan onnellinen ulkonainen sota voisi
tyynnytt�� kansaa ja lujentaa keisarin voimaa.

-- -- -- Aavistuksia? Niit� ei ole olemassa. Sill� muutoin ei olisi

Parisi voinut tehd� niin hymyilev�� ja iloista vaikutusta minuun, kun
me, vietetty�mme yhden kes�n Schweitsiss�, palasimme sinne maaliskuussa
1870. Nyt tiedet��n, mitk� kauheat onnettomuudet t�t� kaupunkia
uhkasivat, mutta min� en voinut mit��n sellaista aavistaakaan.

Olimme jo etelt�p�in vuokranneet saman pienen hotellin, jossa olimme

edellisen� vuonna asuneet, ja min� tunsin melkein lapsellista iloa
asettuessani j�lleen t�nne asumaan. T�ll� kerralla vet�ysimme niin paljo
kuin mahdollista seurael�m�n meluavista huvituksista ja vietimme
enimmitt�in aikamme kesken�mme tahi l�himpien yst�vien pieness�
piiriss�.

Mit� meid�n aikomuksiimme keisari Napoleonin aseitten-riisumis-aatteen

johdosta tulee, eiv�t ne nyt n�ytt�neet lainkaan voivan onnistua.
Sanottiin, ettei aika ollut sovelias t�m�n aatteen toteuttamiselle, ja
valtaistuimen l�hist�ss� tiedettiin, ettei itse valtaistuinkaan seisonut
varmoilla jaloilla. Kansan seassa vallitsi suuri tyytym�tt�myys, ja ett�
saataisiin se estetyksi ilmi puhkeamasta, laadittiin yh� ankarampia
poliisi- ja sensuuriohjeita, eik� t�m� menettely suinkaan ollut omiansa
mieli� tyynnytt�m��n.

Huhuja siit�, ett� ulkonainen sota lujentaisi valtaistuimen arvoa,

kuului tuon tuostakin. Mutta valtiollisella taivaalla ei n�kynyt mit��n
sopivaa syyt� sodan alkamiseen. Yleinen aseiden riisuminen olisi
kuitenkin nyt ollut hyvin ajattelematonta. Preussiss� ja It�vallassa
vahvistettiin kaikin voimin maavartiov�ke�, ja silloin voipi k�sitt��,
ett� puhe aseiden riisumisesta kajahtaisi niinkuin kauhea ep�sointu.

-- Aika ei ole viel� kypsynyt, -- sanoi Fredrik, -- sen osottaa

parhaiten se seikka, ett� voimme saada sellaisia tietoja. Ja luultavasti
t�ytyy minun j�tt�� kaikki toivo voida itse persoonallisesti olla mukana
aatteitteni toteuttamisessa. Onhan se niin kovin v�h�, mit� min� voin
tehd�. Mutta siit� hetkest� kuin rupesin tuota v�h�� pit�m��n
velvollisuutenani, on se tullut minulle suuremmaksi -- ja siksi aijon
ollakin kest�v�inen.

Mutta vaikka aseitten-riisumis-aate nyt olikin mahdoton toteuttaa, oli

meill� kuitenkin j�lell� se lohdutus, ettei sotaa ollut kuuluvissa.
Sotapuolueen, joka toivoi �onnellista ulkonaista sotaa�, ja piti
t�rke�n�, ett� ranskalaisten tulisi niitt�� uusia sotaisia laakereja,
sen t�ytyi nyt j�tt�� hy�kk�ystuumansa ja �viekoitteleva pieni
sotaretkens� Reinille�. Ranskalla ei nimitt�in ollut mit��n
liittolaisia; maassa vallitsi suuri kuivuus ja el�imenruuan puute.
Rykmentin hevoset piti myyd� ja v�hent�� rekryyttien lukua.
P�iv�j�rjestyksess� ei ollut mit��n �ep�varmaa kysymyst� -- lyhyesti,
Euroopan rauha oli turvattu, niin selitti ainakin Ollivier puhuja
lavalta.

*Turvattu*. Kuinka iloitsinkaan tuosta sanasta. Se kerrottiin kaikissa

sanomalehdiss�, ja tuhannet iloitsivat kanssani. Mutta mist� arvosta oli
t�m� turvallisuus, jonka ranskalainen valtiomies vakuutti kes�k. 30 p:n�
1870, sen tied�mme nyt kaikki. Ja meid�n olisi jo silloin pit�nyt
tiet��, ett'eiv�t sellaisten valtiomiesten vakuutukset, joita yleis�
aina kuuntelee samalla lapsellisella luottamuksella, ole v�h�isen�k��n
takeena rauhan pysymisest�.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

J�lleen hajosivat pariisilaiset pois kaupungista kes�ksi, mutta me

j�imme sinne asioiden vuoksi. Me olimme nimitt�in ostaneet yhden pienen
puolivalmiin hotellin Avenue de l'Imperatrisen varrella, ja tahdoimme
nyt itse valvoa sen kuntoonpanemista. Oman kodin somistaminen on
sit�paitsi niin rakas ty�, ett� senvuoksi mielell�mme pys�hdyimme
kes�ksi kaupunkiin.

Sit� paitsi emme suinkaan olleet huvituksien ja huviretkien puutteessa.

Useiden tuttaviemme kes�asunnot olivat l�hell� Pariisia, ja pari kertaa
viikossa matkustimme aina jonkun luokse.

Muistelen, ett� se oli prinsessa Mathildan linnassa, S:t Gratien'essa,

jossa ensi kerran kuulin puhuttavan siit� �kysymyksest�, joka
l�himm�ss� tulevaisuudessa luettaisiin �ep�varmoihin� kysymyksiin.

Seurue istui aamiaisen j�lkeen terassilla, josta oli laaja n�k�ala

puistoon p�in. Ket� meit� oli, sit� en en�� muista, muistan vaan ett�
Taine ja Renan olivat l�sn�. S:t Gratien'en linnan hienosti sivistynyt
hallitsijatar halusi mielell��n n�hd� ymp�rill��n kirjallisuuden ja
tieteen suuria henkil�it�.

Keskustelu oli hyvin vilkasta, ja min� muistan, ett� nerokas ja sukkela

Renan puhui parhaastansa koko ajan. Renan oli erinomainen esimerkki
siit�, miten joku henkil� voipi samalla kertaa olla arvaamattoman ruma
ja samalla erinomaisen vieh�tt�v�.

Puhuttiin valtiollisia asioita ja arveltiin, kuka mahtoikaan tulla

Espanjan hallitsija-ehdokkaaksi.

-- Er�s prinssi Hohenzollerin suvusta saapi varmaankin kruunun, -- sanoi

joku.

Kuuntelin tuskin mit� sanottiin, sill� mik��n ei minua v�hempi

liikuttanut kuin se, kuka Espanjan hallitusistuimen saisi.

Mutta silloin sanoi joku:

-- Hohenzollerilainenko? Sit� ei Ranska tule koskaan sallimaan.

N�m� sanat saivat minun s�ps�ht�m��n, sill� tiesin mit� ne merkitsiv�t,

ja n�in aatoksin Ranskan uhkaavin otsin laskevan k�tens� miekan kahvaan.
Viel� kauan aikaa sen j�lkeen kuin t�m� puheenaine oli vaihdettu
toiseen, kaikuivat sora��nin� korvissani sanat: Sit� ei Ranska tule
sallimaan!

T�st� l�htien tuli kysymys espanjalaisen kruunun perimisest� yh� enempi

esiin. Sanomalehdiss� oli palstanpituisia lausuntoja asiasta, ja
seurapiireiss� puhuttiin t�st� kysymyksest� sellaisella suuttumuksella,
kuin olisi se ollut suuri h�v�istys Ranskalle. Moni piti sit� peiteltyn�
sotajulistuksena Preussin puolelta. Mutta Berlinist� saimme tyynnytt�vi�
kirjeit�, joissa kerrottiin, ettei siell� korkeimmissa piireiss�
lainkaan kiinnitetty huomiota siihen, kuka espanjalaisella
valtaistuimella istuu.

Mutta t�h�n aikaan rupesimme huomaamaan muutamia omituisia merkkej�,

jotka ennustivat sotaa. �*Nous aurons la guerre*�[1] -- n�m� sanat
tuntuivat kaikuvan Pariisin ilmassa, ja minut valtasi kauhea ep�toivo.
Ei omieni vuoksi, sill� olimmehan me it�valtalaiset toistaiseksi leikin
ulkopuolella. Mutta me olimme oppineet katselemaan sotaa
yleisinhimilliselt� katsantokannalta -- ja tied�mmeh�n kuinka paljo
inhimillist� sodassa on.

[1] "Tulee sota." Suom.

Kun tuli tieto siit�, ett� kenraali Prim oli tarjonnut prinssi
Leopoldille kruunun, piti herttua de Grammont parlamentissa suurella
mieltymyksell� vastaanotetun puheen, joka kuului melkein n�in:

�Me emme tahdo sekaantua vieraan valtion asioihin, mutta me emme usko,
ett� kunnioitus naapurivaltion oikeuksia kohtaan pakoittaa meit�
sallimaan, ett� vieras valtio asettaa yhden prinsseist�ns� Kaarle V:n
istuimelle ja siten h�iritsee Euroopassa vallitsevan tasapainon sek�
saattaa Ranskan edut ja kunnian vaaran alaiseksi.�

Olen lukenut er��n kertomuksen nimelt� Gribouille, jonka on kirjoittanut

George Sand. T�ll� Gribouillell� on se ominaisuus, ett� kun h�n huomaa
sateen olevan tulossa, hypp�� h�n jokeen, ettei kastuisi. Kun kuulen
aloitettavan sotaa vaarojen est�miseksi, ajattelen aina Gribouillea.
Koko Hohenzollerin suku olisi voinut asettua Kaarle V:n ja useille
muille valtaistuimille, eik� Ranska sittek��n olisi k�rsinyt
tuhannesosaa siit� tappiosta, jonka sota sille tuotti.

�Olemme lujasti vakuutetut�, -- jatkoi puhuja, -- �ettei t�m� tule

tapahtumaan. Mutta -- jos se vastoin luuloamme tulisi tapahtumaan --
*silloin*, herrani, tulee meid�n ilman ep�ily� t�ytt�� velvollisuutemme,
tiet�en teid�n ja koko kansan olevan puolellamme.� (Voimakkaita
hyv�-huutoja.)

T�st� hetkest� alkaa sanomalehdist�ss� t�ydellinen kiihotuskilpailu.

Varsinkaan ei Emile de Girardin voi kyllin kehoittaa maanmiehi��n
kurittamaan sellaista rohkeutta, joka tahtoo asettaa hohenzollerilaisen
Espanjan hallitusistuimelle. Ranskan kansan kunnia olisi ikuisesti
tahrattu, jollei se t�t� est�isi. J. n. e. J. n. e.

Samaan tapaan jatketaan yh�.

Sill� v�lin l�hetet��n Benedetti Preussin kuninkaan luo kehoittamaan

h�nt� kielt�m��n prinssi Leopoldin vastaanottamasta espanjalaista
kruunua. Odotan vavistuksella mik� t�st� on seurauksena.
Kuninkaan vastaus on yksinkertaisesti se, ettei h�nell� ole oikeutta
kielt�� lailliseen ik��n tulleelta prinssilt� mit��n.

Sotapuolue riemuitsee. Asiaa tahdotaan kiihoittaa kireimmilleen. No

niin, mekin tied�mme, mit� kunnia ja is�nmaan rakkaus meilt� vaatii.

Yh� kovemmilta ja hirmuisemmilta alkavat myrskyn enteet kuulua. Silloin

tulee hein�kuun 12 p:n� tieto, joka t�ytt�� mieleni sanomattomalla
ilolla. Don Salusto Olozaga ilmoittaa virallisesti Ranskan
hallitukselle, ett� prinssi Leopold Hohenzollerilainen luopuu h�nelle
tarjotusta kruunusta senvuoksi, ettei h�n tahdo antaa aihetta sodan
syttymiseen.

-- No, Jumalan kiitos, nyt on se riita ratkaistu -- ajattelin min�.

Mutta samana p�iv�n� kun prinssi Leopoldin kruunusta luopuminen luettiin

ranskalaisessa kamarissa, esiintuo Clement Duvernois seuraavan
mietinn�n:

�Mik� takaa meille sen, ettei Preussi jolloinkin toiste tule esiin
samankaltaisilla tyhmyyksill� kuin Espanjan kruununperimys-ehdokkaan
asettaminen oli? T�m� t�ytyy meid�n est��.�

Min� ajattelin j�lleen Gribouillea. Kenties voisi -- mahdollisesti --

jolloinkin -- sataa riputella niin, ett� hiukkasen kastuisimme, siis:
nopeasti joen aaltoihin!

Hein�kuun 15 p:n� pyyt�� Ollivier valtiovaroista viisi sataa miljoonaa

sotavarustuksia varten. *Thiers ��nest�� vastaan*, mutta Ollivier
vastaa, ett� h�n lupaa ottaa itselleen kaiken edesvastuun j�lkimaailman
edess�. Enemmist� my�nt�� summan, ja tuollainen is�nmaallinen
uhraavaisuus, joka arvelematta my�ntyy turmion tuottamiseen, her�tt��
luonnollisesti ��ret�nt� ihailua, ja sit� ylistet��n pilviin asti.

16 p. hein�kuuta. Englanti koettaa est�� sodan syttymist�. Mahdotonta.

Ajatelkaas, jos olisi ollut olemassa kansainv�lisi� tuomioistuimia,
miten helposti olisi tuollainen v�h�p�t�inen riita ratkaistu!

19 p. hein�kuuta. Berliiniss� oleva Ranskan l�hettil�s j�tt��

sotajulistuksen Preussin hallitukselle. Siis alkoi myrsky t�ll� kerralla
valtioistuimen perimiskysymyksen ja kahden hallitsijan v�lill� olleiden
neuvottelujen johdosta. Mahtoikohan Kant olla oikeassa, kun h�n
ikuisesta rauhasta puhuessaan sanoo: �Jokaisella valtiolla pit�isi olla
tasavaltalainen hallitusmuoto?�

Tosin t�m� poistaisi monta sodansyyt� -- mutta -- tasavallat ovat

my�skin sotaisia. Vanha, raaka henki kansoissa haluaa sotaa ja
verenvuodatusta, olkoonpa sitte hallitusmuoto mik� tahansa.

* * * * *

Kun sota syttyy, jakaantuvat kaikki, jotka kuuluvat neutraalistin

kansoihin, kahteen puolueeseen: puolustajiin ja vastustajiin.

Kumpaiselleko puolelle me menisimme, kumpaiselleko me, Fredrik, ja min�,

toivoisimme voittoa? It�valtalaisina olisi meid�n tehnyt mieli
toivomaan, ett� voittajamme joutuisivat tappiolle. Mutta Fredrik oli
preussil�ist� sukuper��, ja min�kin pidin itse�ni tavallaan
preussil�isten sukulaisena, joiden �idinkieli oli minunkin �idinkieleni.

Sit�paitsi olivat ranskalaiset julistaneet sodan -- ja sen he olivat

tehneet v�himmin sanoen mit�tt�m�st� syyst� -- ei, *verukkeita*. Eik�
meid�n tullut ajatella, ett� preussil�iset olivat oikeassa, ja ett� ne
meniv�t sotaan pakosta ja puolustaakseen itse��n? Minne p�in kallistui
siis my�t�tuntoisuutemme? Jos on meid�n tavoin oppinut inhoamaan jo itse
sotaa, niin ei voi tuntea mit��n erityist� persoonallista harrastusta
sodan yht��nne tai toisaanne p�in p��ttymisest�. Ainoa toivomus on,
ettei sota olisi koskaan alkanut, ja ett� se pian loppuisi.

Olisimme mielell�mme j�tt�neet Pariisin, sill� asukasten innostus

vaikutti meihin kiusallisesti. Mutta it��np�in viev� tie oli suljettu,
ja rakennuspuuhammekin estiv�t meit� pois l�htem�st�. Mit��n seurapiiri�
ei meill� en�� ollut. Kaikki, jotka olivat voineet, olivat paenneet
Pariisista, eik� niill�, jotka olivat j�lell�, ollut halua
seurustelemiseen. Ainoat, joita joskus tapasimme, olivat muutamat
kirjailija-tuttavamme, ja Fredrikille olikin juuri nyt t�rke�t� oppia
tuntemaan etevien miesten mielipiteit� alkavasta sodasta. Er�s nuori
kirjailija, Guy de Maupassant, joka sittemmin on tullut niin
kuuluisaksi, lausui yht� ja toista, joka t�ydellisesti sopi yhteen minun
omien mielipiteitteni kanssa, ja jonka sen vuoksi kirjoitin muistoon
punaisiin vihkoihini:

�Sota -- kun vaan ajattelen sit� sanaa, valtaa minut kauhu, aivan kuin
kuulisin puhuttavan noidista, kidutuksesta tahi jostain muusta kauan
sitte poistetusta inhoittavasta raakuudesta. Sotia: -- surmata, kuristaa
ja hakata palasiksi toinen toisiaan. -- Ja meill� on viel� korkeine
sivistyksinemme ja valistuksinemme oppilaitoksia, joissa meit� opetetaan
tappamaan et��lt�, tappamaan suurin joukoin ihmisi� yhdell� kertaa.
Ihmeellisint� on, etteiv�t kansat nouse sit� vastustamaan, ettei koko
yhteiskunta vavahda kuullessaan jo sanan sota.

Jokainen hallitsija on yht� hyvin velvollinen v�ltt�m��n sotaa, kuin

jokainen kapteeni laivallaan on velvollinen v�ltt�m��n haaksirikkoa. Jos
kapteeni on antanut laivansa joutua haaksirikkoon, t�ytyy h�nen tulla
asiasta vastaamaan oikeuden eteen ja saapi tuomionsa, jos on
huolimattomuudesta ollut syyp�� onnettomuuteen. Miksi ei sellaista
hallitusta tuomita, joka on alkanut sodan? Jos kansa vaan oppisi
havaitsemaan, mit� etua sellaisesta menettelyst� olisi, jos se
kielt�ytyisi menem�st� ammuttavaksi ilman syyt� -- silloin olisi sota
lopussa.�

Olin my�skin tilaisuudessa lukemaan er��n kirjeen, jonka Gustave

Flaubert oli kirjoittanut George Sandille hein�kuun alkup�ivin�, jolloin
sota oli juuri alkanut. Kirje kuului:

�Olen ep�toivossa maanmiesteni tyhmyyden t�hden. Ihmiskunnan

parantumaton raakuus t�ytt�� mieleni syv�ll� surulla. T�m� innostus,
jota ei el�hdyt� mik��n aate, saattaa minut niin masennetuksi, ett�
toivoisin kuolemaa, p��st�kseni pois sit� n�kem�st�. Hyv�t ranskalaiset
tahtovat taistella: 1) koska he luulevat, ett� Preussi on heit�
taisteluun vaatinut; 2) koska ihmisten luonnollinen tila on raakuus; 3)
koska sota on jotain mystillisen salaper�ist�, joka hurmaa ihmisten
mielet. Pelk��n, ett� pian tulee j�lleen alkamaan sota eri kansanrotujen
v�lill�, sill� n�ille kauheille valmistuksille ei ole mit��n selitt�v��
syyt�. Taistellaan taistelun vuoksi. Mutta ajattelepas miten paljo
ty�t�, miten monia siltoja, tunneleja ja teit� t�ten turmellaan. Oletko
n�hnyt, ett� yksi edusmies on ehdottanut, ett� ment�isiin ry�st�m��n
Bayeria?! Oi, ett� ei saa el�� beduinien seassa!�

-- Oi, -- huudahdin min� luettuani t�m�n kirjeen, -- ettemme ole

syntyneet viisisataa vuotta my�hemmin, se olisi viel� parempi, kuin
beduinien seassa el�minen.

-- Niin pitk�� aikaa eiv�t ihmiset tarvitse ymm�rt�viksi tullakseen, --

sanoi Fredrik vakuutuksella.

* * * * *

-- *O, monsieur et madame*[1], mik� onni, mik� iloinen uutinen! -- N�in

huutaen tulivat kokki ja kamaripalvelija er��n� p�iv�n� huoneeseemme. Se
oli p�iv�� ennen W�rthin taistelua.

[1] Oi, herra ja rouva. (Suom.)

-- Mit� nyt?

-- On tullut s�hk�sanoma, ett� me olemme voittaneet. Preussin kuninkaan

armeija on miltei masennettu. Kaupunkia koristetaan kolmiv�risill�
lipuilla, -- illalla on ilotulitus.

P�iv�n kuluen saatiin kuitenkin tiet��, ett� t�m� sanoma oli v��r�, --
se oli vaan p�rssikeinottelua.

No niin, sit� parempi, silloinhan ei tarvinnut panna toimeen

ilotulitusta.

Elokuun 7 p:n� saapui surusanoma. Vihollinen oli tunkeutunut maahan.

Sanomalehdet olivat t�ynn� suuttumusta tuollaisen maahanhy�kk��misen
vuoksi. Ei kukaan ajatellut, ett� Ranska oli aikonut samaa Preussin
suhteen.

Sotaministeri l�hett�� julistuksen, ett� kaikkien sotaankelpaavien

kansalaisten, jotka ovat ij�lt��n kolmen- ja nelj�nkymmenen vuoden
v�lill�, on kokoonnuttava lippujen alle. Sotaa varten luvattu valtioapu
koroitetaan viidest� sadasta tuhanteen miljoonaan. On oikein virkist�v��
n�hd� mill� varmuudella ihmiset m��r��v�t toisten hengest� ja rahoista!

Nyt saavat saksalaiset voiton toisensa j�lkeen.

Pariisi ja sen asukkaat muuttavat kokonaan muotoa. H�mm�stys ja katkera

mieli tulee nyt alussa olleen vaativan ja taistelunhaluisen mielialan
sijaan. Onhan tuo jotain ennen kuulumatonta, ett� t�m� vandaalijoukkio
on uskaltanut pakkautua ihanaan Ranskaan. Ett� Ranska itse juuri pani
sodan alkuun, sen ovat kaikki unohtaneet.

Metz menetetty! -- T�m� tieto kajahtaa kaupungissa kuin tuskan huuto.

Minulle on aina tieto jonkin linnoituksen antaumisesta ilon sanoma,

sill� min� toivon aina, ett� t�m� kenties ratkaisee asian, ja verinen
leikki on lopussa. Mutta ei, viel� ei ole asia ratkaistu, onhan olemassa
useampia linnoituksia. Tappion per�st� j�nnitet��n voimia viel� enempi,
ja -- onni voipi vaihdella.

Nyt on kysymys koko Pariisin linnoittamisesta. En voinut k�sitt�� t�t�

ajatusta. Pariisi -- kaiken sivistyksen ja tieteen aarteiden
kokouspaikka, -- huvien, loiston, nautinnon Pariisi -- linnoitukseksi!
Kuumeentapaisella kiihkolla ryhdyt��n ty�h�n. Valleja luodaan ja
ampumaluukkuja muurataan, hautoja kaivetaan kaupungin porttien
ulkopuolelle, nostosiltoja rakennetaan, varusteita kokoonpannaan,
rintavarustuksia ja ruutimakasiineja valmistetaan. Mik� kiire, mik�
vilkkaus, mitk� ��rett�m�t kustannukset! Miten hy�dyllist� ja siunausta
tuottavaa olisikaan t�m� toiminta ollut, jos se olisi tapahtunut
rauhallista edistyst� varten!

Kaupunki hankkii ruokavaroja voidakseen kest�� piirityst�, joka

varmaankin tulee olemaan pitk�llinen. Myllyj� rakennetaan ja
karjatarhoja perustetaan, mutta vihdoin t�ytyy kuitenkin sen hetken
tulla, jolloin vilja loppuu ja liha on sy�ty. Mutta niin pitk�lle ei
ajatella. Kaikki, jotka osaavat kiv��ri� k�ytt��, rupeavat sotilaiksi,
palosotamiehet, merimiehet, ty�miehet, ja uusia uusinimisi� sotajoukkoja
muodostuu joka p�iv�....

* * * * *

T�st� p�iv�st� l�htien seuraavat tapaukset toisiansa yh� nopeammin.

Kauheimman vihan myrsky kiihtyy kovimmilleen; se ei ole viel� puhjennut
ilmoille, mutta voipi jo kuulla sen kiihtyv�n kohinan. *Kuolema
preussil�isille!* on p�iv�n tunnussana. Mekin jouduimme tapausten
py�rteeseen, me emme voineet ajatella ollenkaan omaa onneamme, rakasta
kotiamme, lapsiamme ja l�mp�ist� keskin�ist� lempe�mme. Me emme
uskaltaneet nauttia t�st� nyt, kun kaikki ymp�rill�mme k�rsi ja vapisi,
huusi ja raivosi. Se olisi ollut aivan kuin koettaa hukkuvan laivan
kannella valmistaa itselleen iloisen ja mukavan olinpaikan.

Elokuun 28 p:n� tuli tieto, ett� kaikkien *saksalaisten* piti j�tt��

Pariisi kolmen p�iv�n kuluttua.

Niill�, jotka t�m�n k�skyn olivat kirjoittaneet, ei varmaankaan ollut

mit��n aavistusta siit�, mik� viha, mik� kalmainen viha t�ten kylvettiin
kahden kansan, ranskalaisten ja saksalaisten v�lille. Miten kauan sodan
j�lkeen t�m�n vihan surulliset hedelm�t tulivat n�kyviin, sen tied�n
nyt. T�st� hetkest� l�htien eiv�t nuo kaksi suurta, ihanata, kukoistavaa
maata, Ranska ja Saksa, olleet en�� kaksi kansaa, jotka ritarillisella
tavalla taistelivat toisiansa vastaan, vaan koko kansa oli vihan
vimmassa koko vihollisen puoleista kansaa vastaan.

Olin tilaisuudessa n�kem��n, miten ankarasti t�m� pois-k�sky-m��r�ys

kohtasi monta kunniallista, rehellist� ja ahkeraa perhett�. Niiden
ty�miesten joukossa, jotka laittoivat kotiamme kuntoon, oli monta
saksalaista, verhoilija, taideveist�j�, vaunumestari ynn� muita. N�m�
olivat asuneet Pariisissa kaksikymment� vuotta, tehneet naimisliittoja
ranskalaisten perheiden j�senien kanssa, saaneet oman kodin ja omat
asioimis-sitoumukset. Ja nyt t�ytyi heid�n poistua -- kolmen p�iv�n
kuluessa j�tt�� kotinsa ja kaiken sen, mik� oli heille tullut rakkaaksi,
menett�� omaisuutensa ja kauppatuttavansa. N�m� ihmisraukat tulivat
luoksemme surun murtamina ja kertoivat mik� onnettomuus heit� oli
kohdannut. Ty�t, joita olimme heilt� tilanneet, ja jotka nyt olivat
juuri valmistumaisillaan, t�ytyi j�tt�� kesken, sill� heid�n
ty�huoneensa piti suljettaman. Kyynelsilmin valittivat he h�t��ns�
meille, ja me lohdutimme ja autoimme heit� niin hyvin kuin voimme.

Ja *miksi* oli t�llainen kova kohtalo tullut n�iden ihmisraukkojen

osaksi? Siksi, ett� he sattuivat kuulumaan kansaan, jonka armeija oli
menestyksell� t�ytt�nyt velvollisuutensa -- tahi -- tarkemmin
selitettyn�, siksi ett� *voisi* ehk� tapahtua, ett� joku
hohenzollerilainen kukaties tulevaisuudessa voisi vastaanottaa h�nelle
tarjotun espanjalaisen hallitsija-ehdokkuuden.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

*S�dan!* Keisari Napoleon on j�tt�nyt miekkansa!

T�m� tieto valtasi meid�t. Nyt seisoimme todellakin suuren,

historiallisen tapauksen ��ress�. Ranskan armeija ly�ty, kuningas
vankina, t�ydellinen tappio. Saksa oli saanut loistavan voiton.

-- Loppunut, loppunut! -- iloitsin min�, -- nyt voivat ihmiset kernaasti

panna toimeen ilotulituksia, sill� nyt tulee surmaamisesta loppu.

-- �l� riemuitse liian varhain, -- sanoi Fredrik. Yhden voitetun

armeijan sijaan kohoaa maasta kymmenen uutta.

Syyskuun 4 p:n�. J�lleen v�kivaltainen teko, keisari pannaan pois

viralta. Ranska julistetaan tasavallaksi. Kaikki mit� Napoleon III on
tehnyt, julistetaan kelvottomaksi ja tuomitaan. Nyt tahtoo *maa* itse
k�yd� sotaa, jos Saksa viel� rohkenee jatkaa halpamielist�
maahanrynt��mist��n.

Minun t�ytyi pian j�tt�� rauhantoiveeni. Kaikki n�ytti sotaisemmalta

kuin koskaan ennen. Ilma oli t�ynn� raivoa ja kostonhalua, sek�
vihollista ett� eroitettua keisaria kohtaan. Oli inhoittavaa kuulla sit�
pilkkaa ja niit� h�v�istyksi�, joita sek� puheissa ett� kirjoituksissa
sateli keisarillisen huoneen ja onnettomien kenraalien yli.

Linnoitust�it� jatketaan suurella kiireell�. Kaupungin ymp�rist�t

muutetaan er�maiksi, ja ihmiset muuttavat sielt� kaupunkiin. Mit�
surkeita jonoja vaunuja ja muuttokuormia, mit� joukkoja raskaita
taakkoja kantavia ihmisi�, jotka kuljettavat muassaan kotiensa viimeiset
pirstaleet! Olin n�hnyt saman n�ytelm�n kerran ennen, B�hmiss�, kun
maalaisv�est� pakeni voittavaa vihollista, mutta t��ll� iloisessa,
loistavassa maailmankaupungissa teki se viel� surullisemman vaikutuksen.

Vihdoinkin iloinen uutinen! Englanti koettaa olla v�litt�j�n� ja saada

toimeen yhtymyst� Jules Favren ja Bismarckin v�lill�. Kenties siit� nyt
tulee loppu.

P�in vastoin. Nyt vasta voipi n�hd� miten kuilu levenee. Saksalaiset
sanomalehdet ovat joku aika takaperin ehdoittaneet Elsass-Lothringin
takaisin ottamista, joka kerran on ollut saksalainen, ja pian seisovat
saksalaiset Pariisin porttien ulkopuolella, vaatien julkisesti
Elsass-Lothringin luovuttamista.

Ranska vastaa uhalla: *pas un pouce -- pas une pierre!* (Ei tuuman
leveytt� maata, ei kive�k��n.)

Niin, niin, mieluisasti tuhansien ihmisten henki, mutta ei tuumaakaan

maata. T�m� on is�nmaallisuuden perusajatus. Meit� tahdotaan
n�yrryytt��, huutavat Ranskan is�nmaanyst�v�t, mutta mieluummin
hautautuu katkeroittunut Pariisi omiin raunioihinsa!
Nyt vihdoinkin p��timme j�tt�� Pariisin. Miksi j�isimmek��n saarrettuun
kaupunkiin, koska emme olleet pakoitetut siihen. Miksi kauemmin
pys�htyisimme ihmisten seassa, jotka katselivat meit� vihaisin
silm�yksin ja puristivat meille nyrkki�ns�, kun kuulivat meid�n puhuvan
saksan kielt�? Olihan tosin monessa suhteessa vaikeata nyt p��st� pois
Pariisista ja Ranskasta, eik� ollut hauska j�tt�� rakasta, puoleksi
valmista kotiammekaan, mutta kaikkien esteiden t�ytyi poistua, me emme
voineet en�� ajatellakaan, ett� j�isimme t�nne. Olimme jo viipyneet
t��ll� liian kauan. Ne mielenliikutukset, joita olin saanut kokea,
olivat niin t�risytt�neet hermojani, ett� usein sain vaikeita
hermovavistuksia ja pari kertaa itkutaudinkin.

Olimme jo j�rjest�neet tavaramme matkakuntoon, ja kaikki oli valmiina

matkalle l�ht�� varten, kun min� j�lleen sairastuin, ja niin kovasti,
ett� minun t�ytyi antautua vuoteen omaksi. L��k�ri selitti, ett�
hermokuume oli tulossa, ja ettei minua mitenk��n saanut panna matkan
vaivoille alttiiksi.

Monta pitk�� viikkoa lep�sin vuoteessani. Muistan vaan himme�sti t�t�

aikaa, mutta suloisena muistuu mieleeni se hell� hoito, jota sain
nauttia. Rakas Fredrikini istui vierell�ni �in ja p�ivin. Usein toi h�n
lapsetkin luokseni. Heid�n lorunsa ja juttelunsa kaikui korvissani kuin
kaunis soitto. Ja me, Fredrikin kanssa, laskimme leikki� kuin
huolettomat lapset, ajattelematta niit� surullisia asioita, joita
ymp�rill�mme tapahtui. Mill� ihastuksella nautinkaan niit�
virvoitusjuomia, joita h�n minulle ojensi, ja mill� suloudella
laskinkaan joka ilta p��ni tyynylle, varmana siit�, ett� Fredrik istui
p��naluiseni vierell�, ja ett� min� tulisin nukahtamaan lapsellisen
hyvin. Tunsinhan nyt, ett� min� v�hitellen saisin palata takaisin
el�m��n ja -- onneen.

-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Onneen? Ei. Sill� tervehtymisen mukana palasi j�lleen tajuntaani tieto

kaikesta kauheasta, mik� meit� ymp�r�i. Olimmehan n�lk��-n�kev�ss�,
palelevassa, valittavassa kaupungissa, ja sota jatkui yht� kiihke�ll�
raivolla kuin ennenkin.

Talvi oli tullut ja sen mukana kova kylmyys. Nyt vasta sain tiet��
kaikki, mit� pitk�llisen sairauteni aikana oli tapahtunut.

Strassburg on pommitettu, sen kirjasto on h�vitetty.

Strassburg valloitettu! Maa joutuu rajattomaan ep�toivoon ja raivoaa

kuin mielet�n.

-- Oi, jospa saisin palata unelmien maahan, valitan min�. -- Nyt olin
terve, ja minun t�ytyi seurata asiain juoksua.

Joulukuun 1 p:n�. Trochu linnoittaa Champignyn kukkulat.

Joulukuun 2 p:n�. Kovapintainen tappelu Brien ja Champignyn luona.

Joulukuun 5 p:n�. Pakkanen kovenee. Oi, niit� vertavuotavia, vapisevia

ihmisraukkoja, joiden t�ytyy kuolla tuolla ulkopuolella lumeen ja
kylmyyteen! Kaupungissakin tuottaa pakkanen kauheita k�rsimyksi�.
Polttopuita ei ole lainkaan saatavissa. Mit� antaisikaan, jos voisi
saada pari laudanpalaista l�mmitt��kseen huonettaan.
Joulukuun 21 p:n�. Ulosrynt�ys Pariisista.

Joulukuun 25 p:n�. Er�st� pient� preussil�isen ratsuv�est�n osastoa

tervehdit��n kylien Troo ja Soug� taloista pyssynlaukauksilla. Kenraali
Kraatz k�skee sytytt�� kyl�t tuleen. Liekit kohoavat kohti korkeutta, ja
k�yh�t majat rys�ht�v�t kokoon miesten, vaimojen ja lasten yli,
pakenevien, itkevien, valittavien ja palavien ihmisten ja el�inten yli.
--

�Oi, s� riemuisa, oi, s� autuisa, armon tarjoova joulujuhla! -- --�

* * * * *

Tyydyt��nk� Pariisin n�lk��n n��nnytt�miseen, tahi pommitetaanko

kaupunki my�skin?

Se ei voinut olla mahdollista; koko puolueeton sanomalehdist� nousee

t�t� otaksumista vastaan. Mutta sotapuolueen sanomalehdet Berliiniss�
kehoittavat t�t� tekem��n. Se olisi ainoa keino, miten sota saataisiin
loppumaan. Ja mik� riemuisa voitto olisikaan -- voittaa Seinen kaupunki!

Joulukuun 28 p:n� kirjoitin:

�Se on t��ll�... Taaskin jyme� laukaus ... hiljaisuus, ja j�lleen

yksi...

Istuimme aamiaisp�yd�ss�, se tahtoo sanoa, s�imme leip�� ja juustoa.

Ruokatarpeista oli jo puute. Silloin jymisi ensim�inen laukaus. Me
katselimme toisiamme kauhistunein, kysyvin katsein. Olisiko se ehk�?...

Ei, se oli varmaankin joku portti, joka paukahti kiinni, tahi jokin muu
sellainen kolahdus. Kaikki oli j�lleen hiljaista, ja me jatkoimme
keskeytetty� puhettamme. Mutta parin minuutin kuluttua kuului j�lleen
sama jyme� ��ni. Fredrik riensi ikkunaan.

-- �Pommitus� se on, -- sanoi h�n.

Kadulta kuului h�lin��. Joukko ihmisi� oli kokoontunut sinne ja he

seisoivat parvittain ja kuuntelivat jyrin�� tarkkaavasti ja
levottomuudella.

Nyt riensi palvelijamme joutuisasti sis�lle ... ja samassa paukahti uusi

laukaus.

-- *Oh, monsieur et madame, c'est le bombardement!*[1]

[1] Oi, rouva ja herra, se on pommitus! (Suom.)

Avonaisesta ovesta tulivat kaikki palvelijamme sis�lle, yksin

kokkipoikakin. T�llaisina hetkin� ... sodassa, tulipalossa tahi tulvassa
... katoaa kaikki s��tyeroitus, ja jokainen hakee turvaa yhtym�ll�
toisiinsa.

-- *C'est le bombardement! Cest le bombardement!* huusi jokainen

sis��ntulija vuorostaan.

Se oli kauheata. Ja kuitenkin muistan, ett� samalla tunsin kauhun

sekaista ihastusta, tyytyv�isyytt� siit�, ett� sain olla mukana n�in
suuressa ja monivaiheisessa tapauksessa, �pommituksessa�, -- enk�
kuitenkaan tarvinnut pelj�t� hengen vaaraan joutumista. Tunsin jotain,
jolle tahtoisin antaa nimen ... �miehuuden ylpeys�.

* * * * *

Piiritys ei kuitenkaan itse asiassa ollut niin kauhea, kuin voisi

luulla. Ei n�kynyt palavia taloja, ei ep�toivosta valittavia ihmisi�, ei
l�pi ilman kiit�vi� kartesseja, kuului ainoastaan tuo kaukainen,
yksitoikkoinen, pitkien v�liaikojen per�st� kumiseva jyle� jymin�.
V�hitellen alkoi siihen tottua, ja ne paikat, miss� kanuunain jyrin�n
parhaiten kuuli, olivat suosituimpia k�velypaikkoja. Siell� ja t��ll�
putosi joku pommi kadulle ja r�j�hti, mutta tavattoman harvoin tapahtui,
ett� ihmisi� olisi sattunut olemaan l�hell�. Itse pommitus ei tuottanut
pariisilaisille niin kovin paljo huolta ja kauhua, mutta n�lk�, kylmyys
ja ty�npuute tuottivat suurimmat k�rsimykset. -- Syv�sti liikutti minua
kuitenkin er�s sanoma, joka kertoi muutamasta tuhoa tuottaneesta
laukauksesta.

Sain nimitt�in er��n� p�iv�n� mustareunaisen kirjeen er��lt� tuttavalta

perheelt�:

�Herra ja rouva N. ilmoittavat t�ten surulla, ett� heid�n molemmat

lapsensa, Francois (kahdeksan vuotta) ja Amelie (nelj� vuotta) ovat
saaneet surmansa pommista, joka on ammuttu sis��n ikkunasta.�

Luin tiedonannon kauhulla ja h�mm�styksell�. Salaman tapainen ajatus

osotti minulle niiden vanhempien surun laajuuden, jotka sen n�ill�
yksinkertaisilla riveill� ilmoittivat. N�in *meid�n* molemmat lapsemme,
Rudolfin ja Sylvian -- ei, min� en voinut ajatella ajatustani loppuun.

Tiedot, joita voi saada, olivat luonnollisesti harvinaisia ja niukkoja.

Kaikki postiliike oli keskeytetty, ja muun maailman kanssa oltiin
yhteydess� ainoastaan kirjekyyhkyisten ja ilmapallojen avulla. Mit�
vastakkaisimpia huhuja liikkui alituisesti. Joskus puhuttiin
voittorikkaista uloshy�kk�yksist�, joskus siit�, ett� vihollinen aikoo
jo kaupunkiin hy�k�t� ja sytytt�� sen tuleen. Toiste j�lleen
vakuutettiin, ett� ennenkuin sallittaisiin ainoankaan saksalaisen tulla
muurien sis�puolelle, r�j�hdytt�isiv�t linnastonp��llik�t itsens� ja
koko Pariisin ilmaan. Viel� kerrottiin, ett� maalaisv�est� hy�kk�isi
piiritt�jien niskaan, katkaisisi heid�n paluumatkansa ja h�vitt�isi
heid�t viimeiseen mieheen.

P�iv� p�iv�lt� k�vi elintarpeiden saaminen yh� vaikeammaksi.

Lihavarastot olivat tyhjennetyt, jo kauvan sitte olivat raavasel�imet ja
lampaat loppuneet karjametsik�ist�. Pian olivat hevosetkin sy�dyt ja nyt
tuli koirien, kissojen, rottien ja hiirien vuoro. Vihdoin viimeinkin
t�ytyi ottaa el�imet �*Jardin des plantes*� puistosta; n�iden seassa oli
tuo kaikkien ihmettelem� elefantti-raukkakin, joka nyt my�s t�ytyi ottaa
ihmisille ruoaksi. Leip�� oli melkein mahdotonta saada. V�ki sai seisoa
tuntikausia riviss� leipurin puodin edustalla, ja useimmat saivat
kuitenkin palata tyhjin k�sin. Taudit niittiv�t runsaita uhreja. Kun
Pariisissa tavallisissa oloissa kuoli 1,100 ihmist� viikossa, kuoli nyt
4 � 5,000. Siis joka p�iv� noin 400 luonnotonta kuolemantapausta, -- tai
oikeammin sanottuna: *murhaa*. Sill� vaikkei murhaaja ollutkaan mik��n
yksityinen henkil�, vaan tuo persoonaton sota, niin oli murha kuitenkin
murha. Ja kelle tuli edesvastaus? Kenties niille valtiollisille
suurisuille, jotka kiihoittavissa puheissaan selittiv�t, ett� he
�vastaisivat sodan syttymisest� historian edess�? Ovatko yhden ihmisen
hartiat kyllin voimakkaat t�llaista edesvastausta kantamaan? Varmaankaan
eiv�t. Eik� kenenk��n mieleen juolahdakaan pit�� tuollaisten suurisuiden
sanoista kiinni.

Er��n� p�iv�n� tammikuun keskipaikoilla tuli Fredrik liikutettuna

huoneeseeni.

-- Ota esille muistoonpanokirjasi, sin� pieni, harras

historiankirjoittaja. T�n��n saat kirjoittaa muistoon jotain hyvin
t�rke�t�.

-- Mit� merkillist� nyt on tapahtunut?

-- Kuule! Preussin kuningas Wilhelm on Versaillessa huudettu Saksan

keisariksi. Nyt on olemassa *yksi* Saksa -- yksi *yksimielinen* Saksa.
T�m� muodostaa uuden jakson niin kutsutussa maailmanhistoriassa. Ja
voithan ajatella, miten suuressa arvossa sotaa tullaan pit�m��n
valtakunnassa, joka saa kiitt�� sotaa synnyst�ns�. K�tke
rauhan-p�yt�kirjasi, Martha, me tulemme nyt pitk�n aikaa eteenp�in
olemaan Marssin verisen, raudankovan merkin alaiset.

-- Olen melkein iloissani t�st�, Fredrik, -- sanoin min�. -- T�m�

surmaaminen ei siis ole mennyt aivan hukkaan, kuin sen seurauksena on
ollut uuden, suuren valtakunnan perustaminen.

-- Ranskalaisille on tappio t�ten kaksinkertainen, ja saksalaisviha

tulee t�stedes kukoistamaan yh� paremmin.

Minua v�risytti.

-- Jo yksin sana �viha� t�ytt�� mieleni kauhistuksella.

-- Niin, sin� olet oikeassa. Niin kauan kuin t�m� sana pysyy ihmisten
oikeusk�sitteess�, niin kauan ei ole olemassa mit��n inhimillist�
ihmisyytt�. T��ll� maan p��ll� on vaan olemassa yksi ainoa jalostuttava
ja onnelliseksi tekev� tunne, ja se on rakkaus. T�st� voimme me kaksi
kertoa yht� ja toista, Martha.

Min� nojasin p��t�ni h�nen rintaansa vasten, ja h�n siirsi k�dell��n

hell�sti hiukset pois otsaltani.

-- Me tied�mme, miten iloista on, kun syd�miss�mme asuu l�mp�� ja

hellyytt� rakkaitamme kohtaan, velji�mme ja sisariamme kohtaan suuressa
ihmiskuntaperheess�...

-- Ei, Fredrik, *niin* laaja ei minun rakkauteni ole. En voi rakastaa

kaikkia noita ihmisi�, joiden syd�men t�ytt�� viha ja verenhimo.

-- Mutta s��li� heit� varmaankin voit?

Muistan niin hyvin t�m�n keskustelumme, sill� paitsi sotaisia seikkoja,

kirjoitin p�iv�kirjaani my�skin keskusteluja n�ist� asioista. -- Sin�
p�iv�n� puhuimme my�skin tulevaisuudesta. Pian t�ytyy Pariisin antautua,
sodan t�ytyy loppua, ja sitte voimme j�lleen hyv�ll� omallatunnolla
nauttia onnestamme.
K�vimme l�pi sen ajan muistojen, jonka olimme yhdess� el�neet. N�iden
kahdeksan vuoden kuluessa emme olleet vaihtaneet ep�yst�v�llist� sanaa,
me olimme k�rsineet ja nauttineet niin paljo yhdess�, ja meid�n
rakkautemme ja v�lill�mme oleva my�t�tuntoisuus oli sill� ajalla
lujentunut niin lujaksi, ettei sen heikontumista voinut ajatellakaan.
P�invastoin kiinnyimme yh� hellemmin toisiimme. Jokainen uusi tapaus,
jonka yhdess� saimme kokea, solmisi uuden yhdyssiteen v�lillemme. -- Kun
olimme tulleet vanhoiksi ja valkop�isiksi, mill� ilolla silloin
katselisimmekaan takaisin menneit� vuosia, ja mik� tyyni ja onnellinen
el�m�n ilta meit� odottaisikaan. Sen onnellisen, vanhan parin kuvan,
joksi me kerran tulisimme, olin niin usein ja el�v�sti mieless�ni
kuvitellut, ett� se joskus n�ytt�ytyi minulle unessakin, kuin jokin
todella eletty aika. Muutamat erityiskohdat ovat varsinkin j��neet
muistooni. N�in Fredrikin samettikalotti p��ss� ja puutarhasaksit
k�dess� -- miksi, sit� en tied�, sill� h�n ei ollut koskaan osottanut
mit��n halua puutarhan hoitoon, ja kalotista ei ollut koskaan ollut
mit��n puhetta -- ja itseni musta pitsimyssy p��ss�, hopeanhohtavien
hiusteni peittona. Me istuimme laskeutuvan auringon viimeisten s�teiden
valaisemassa puistossa ja puhelimme menneist� ajoista. �Muistatko sin�
silloin, kun...?�

* * * * *

Monen edell� olevan sivun kirjoittaminen on vaatinut minulta suurta

itseni voittamista. En voinut vavistuksetta kertoa niist� tapauksista,
joita sain kokea matkallani B�hmiin ja koleraviikolla Grumitzissa, mutta
tein sen t�ytt��kseni velvollisuuteni. Rakastettu puoliso on antanut
minulle teht�v�n: jos kuolen ennen sinua, t�ytyy sinun ottaa minun
teht�v�ni, toimia rauhan aatteen hyv�ksi. Jollei minulla olisi ollut
t�m�n toivomuksen t�ytt�minen, niin ei mik��n maailmassa olisi voinut
saada minua armahtamatta auki repim��n tuskallisten muistojeni haavoja.

Mutta nyt olen tullut tapaukseen, jonka tosin tulen kertomaan, mutta
jota en voi enk� tahdokaan tarkemmin kuvailla.

Ei, min� en voi, en voi!

Olen koettanut sit� tehd� kerta toisensa j�lkeen. Kymmenen puoleksi

kirjoitettua, rikki revitty� paperiarkkia makaa lattialla
kirjoitusp�yt�ni vierell� -- syd�nt�ni kouristi, ajatukseni sekaantuivat
-- minun t�ytyi heitt�� kyn� pois ja itke�, itke� kiivaasti ja
katkerasti kuin lapsi.

Muutamien tuntien kuluttua koetan j�lleen. Mutta minun t�ytyy j�tt��

kaikki erityiskohdat, -- tapahtuman sanominen on kyll�ksi.

Fredrik -- lemmittyni -- tuli, er��n h�nen luonansa l�ydetyn,

Berliinist� tulleen kirjeen johdosta, syytetyksi vakoilemisesta; --
hurjistunut roskav�en joukko ymp�r�i h�net: *� mort, � mort, le
prussien!*[1] H�net kuljetettiin er��n is�nmaallisen tuomioistuimen
eteen -- ja helmikuun 1 p:n� 1871 -- sotalakien mukaan ammuttiin.

[1] Kuolema, kuolema preussil�iselle! (Suom.)

* * * * *

Kun tulin j�lleen tuntoihini, oli rauha tehty ja kommunin p�iv�t ohitse.
Monta kuukautta olin maannut sairaana, ja minua oli hell�sti ja
huolellisesti hoitanut uskollinen Anna-rouva. Mit� tautia oikeastaan
sairastin, sit� en viel� t�n��nk��n oikein tied�. Ymp�rill�ni olevat
olivat kyllin hienotunteiset nimitt�ess��n sit� lavantaudiksi, mutta
min� luulen yksinkertaisesti, ett� se oli mielipuolisuutta.

Siit�, ett� en tuntoon tultuani ja tapahtumat muistettuani ottanut

itse�ni hengilt�, tahi ettei suru minua surmannut, on minun kiitt�minen
lapsiani. *Ne* tekiv�t el�miseni mahdolliseksi.

Jo samana p�iv�n� kun tuo kauhea tapahtui, ja ennenkuin sairastuin, piti

Rudolf minua hengiss�. Olin vaipunut maahan polvilleni ja huusin
raivoisasti: kuolla, kuolla! Minun *t�ytyi* kuolla! Silloin tunsin kaksi
k�sivartta kaulani ymp�rill�, ja rukoilevat, tuskallisesti vakavat,
ihmeellisen suloiset pojan kasvot katselivat minuun.

-- �iti!

T�h�n asti oli poikani aina nimitt�nyt minua mammaksi. Ett� h�n nyt
t�ss� tuskan hetkess� lausui sanan ��iti�, se ilmoitti minulle selv�sti:
sin� et ole yksin, sinulla on poika, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua,
joka jakaa tuskasi, jolla ei ole maailmassa ket��n muuta kuin sin�. �l�
hylk�� lastasi, �iti!

Painoin armaani syd�melleni ja n�ytt��kseni, ett� ymm�rsin h�nt�,

kuiskasin min�: poikani, poikani!

Samalla muistin pienen tytt�seni -- *h�nen* tytt�sens� -- ja p��t�kseni

j��d� el�m��n oli tehty.

Mutta tuska oli siet�m�t�n ja ymm�rrykseni himmeni, ei yhden kerran, ei,

monta kertaa tulevien vuosien kuluessa. Nyt olen ollut jo monta vuotta
terveen�. Kahdeksantoista vuotta on kulunut helmikuun 1 p:st� 1871.
Mutta sit� pohjatonta surua, jonka sen p�iv�n tapaukset painoivat
sieluuni, sit� ei voi aika h�lvent��, vaikka el�isinkin sata vuotta. Jos
v�hitellen voisinkin ty�nt�� tuskalliset muistot syrj��n, niin ett�
voisin iloita lasteni kanssa ja joskus tuntea jotain uuden el�m�nhalun
tapaista, niin ei kuitenkaan kulu yht��n ainoata y�t�, jolloin en
tuntisi surun kauheata taakkaa. Se on kuin sielun kaksoisel�m��. Joka y�
samaan aikaan her��n sanomattoman surun tunteella. Syd�n kutistuu
kokoon, ja minusta tuntuu kuin t�ytyisi minun puhjeta katkeraan,
valittavaan itkuun. Seuraavassa silm�nr�p�yksess� valtaa minut hell�
my�t�tuntoisuuden tunne koko k�rsiv��, onnetonta ihmiskuntaa kohtaan.
Oi, te poloiset ihmisraukat! Nyt n�en, miten he kaatuvat surmaa
tuottavien kuulien silpomina, kuulen hirmustuttavia huutoja -- ja
muistan, ett� *minunkin* rakkaimpani kuoli samoin...

Mutta ihmeellist� on: unessa en koskaan tied� mit� olen menett�nyt.

Usein tapahtuu, ett� unessa puhelen Fredrikin kanssa, aivan kuin h�n
viel� k�visi vierell�ni. Tapauksia menneisyydest�, mutta ei koskaan
surullisia, n�en silloin: yhtymisemme Schlesvig-Holsteinilaisen sodan
j�lkeen, loruamisemme Sylvian k�tkyen luona, tyynet opiskelu-hetkemme,
k�velyretkemme Schweitsiss� ja tuon tuostakin jo edell� mainitsemani
kuvan iltavalaistuksessa, kun valkotukkainen rakastettu puolisoni
leikkaa ruusupensaita puutarhasaksillansa. -- -- -- �Eik� totta?� sanoo
h�n minulle hell�sti hymyillen, �me olemme onnellinen vanha pari?�

Voi minua!
End of the Project Gutenberg EBook of Aseet pois!, by
Bertha von Suttner and Alli Nissinen

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ASEET POIS! ***

***** This file should be named 17846-8.txt or 17846-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/7/8/4/17846/

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
 sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.