8

The Project Gutenberg EBook of V�in�l�, by Various
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: V�in�l�
Helmivy� suomalaista runoutta
Author: Various
Release Date: August 7, 2006 [EBook #18998]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�IN�L� ***
Produced by Tapio Riikonen
V�IN�L�
Helmivy� suomalaista runoutta
Toimittanut
LEIMU [Kustavi Grotenfelt]
Werner S�derstr�m, Porvoo, 1899.
SIS�LLYS:
Kansanrunoutta:
Er�skummainen kantele
Miksi en laulaisi
Muinaiset aiat paremmat
Auringon tervehdyssanat
Miss� armahani?
Armahan kulku
Neien laulu
Kun t�m� kana katovi
Oisko linnun lentoneuvot
Pois on mennyt meist� toinen
J��mm� mansikat m�elle
Kaksi kaunista yhess�
K�y unonen k�tkyehen
Ilo ilmahan katosi
Soitappas sorea neito
Monimorsiamellinen
Sorea sotainen tauti
Veli-surmaaja
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu
Kultaansa ik�v�iv�
Kolm' on miehell� pahoa
Kummaistako kuuleminen
Kyll' on kyst� aitassamme
Piispa Heinrikin surma
Mataleenan vesimatka
Inkerin sulhot
Antero ja Kaloniemen neito
Meren neito ja mets�n sulho
Kuollutta kultaansa ik�v�iv� neito
Pahan luovutussanat
Kalmistoon manaus
Tuulta vastaan
Mets�miehen sanat
Oluen synty
Mikael Agricola.
Esipuhe
Hemming Maskulainen.
Kev��ll�
Teinien ilosta
Juhana Cajanus.
Katoovaisuudesta
Mattias Salamnius.
Jesuksen syntymisest�
P��si�isjuhlan s��t�misest�
Anterus Aschelinus.
Suomen ilo��ni Narvan voitosta
Sakari Lithovius.
Kaarle XII:n kuolemasta
Heinrikki Lilius.
Kehtoruno
Gabriel Calamnius.
Siit� suuresta surkeudesta, joka Suomessa oli v. 1714 ja 1715
H��runo Astrildista
Abraham Achrenius.
Onnentoivotus v�it�kseen
Juhana Frosterus.
Jumalan Pyh�st� laista
Tuomas Ragvaldinpoika.
Ylh�isen lapsen haudalla
Heinrikki Achrenius.
Kaiku
Papin rouville Vapun p�iv�n�
Frans Mikael Franz�n.

Ruhtinaalle
Heikki V��n�nen.
Lystillinen runolaulu kummasta kalakukosta
Paavo Korhonen.
Runo Suomen kielest�
H��laulu
Jaakko Juteini.
Laulu Suomessa
Laulu el�m�n nautinnosta
Menestys Suomessa
Lapsen laulu leskelle
Pentti Lyytinen.
Kestikievarin virasta
Lapsen virsi
Pietari Makkonen.
Laulajan alkusanat
Ilolaulu Suomen kielen kasvannosta
Ei ou yksin el�nytt�
Olli Kym�l�inen.
Kiitos Luojalle hyv�st� vuoden tulosta
Punkaharjusta
Pietari Tickl�n.
Leivoselle
Laulajat
Abraham Poppius.
Perhosen synty
Kukkasen taivas
Lauluni
Punnittu Amor
Valistuksen vaikutus
Eerikki Tickl�n.
Neidon valitus
Kaarlo Akseli Gottlund.

Kedolla
Kaipaus
Nainen
Elias L�nnrot.
Suomen synty
Laulu Anakreonin tapaan
Kallio.
Soidin
Huolissaan runoileva
Oma maa
Milloin muistelet minua?
Kiiltomato
Kultaperhoset
Konstantin Schr�der.
Vait!
Illalla
Anton Alfthan
Juhana Freedrikki Granlund.

Kev�t
Kotomaamme
Eerikki Aleksanteri Ingman.

Elias ja Anna
Pietari Hannikainen.
Kev�tlaulu
Yst�v�t�n
M�en lasku
Toivo ja rakkaus
Antti Puhakka.
Tuhman Jussin juttureissu
Surulaulu 1850 v:n kiellosta
Juhana B�ckvall.
Lauloi ennen laululaumat
Frans Pietari Kemelli.

Pohjan kes�
P��skyselle
Antero Varelius.
Uimalaulu
Rakkaus
Pietari Mansikka.
Merimiehen runo
Oravan valitus
Mietelmi�
Antti R�ty.
Nuorelle runottarelle
Uskotoin yst�v�
Ehtoolla
Laulajan koti
A. Oksanen.
Savolaisen laulu
Suomen valta
Porrassalmen marssi
Koskenlaskian morsiamet
Etel�lle
Tuopa tuopi tuiman tunnon
Porthanin kuvapatsaan paljastettua
Runebergin muistoksi
Jaakko R�ikk�nen.
Suomelle
Tyytym�tt�m�t
Yrj� Koskinen.
Suomen salossa
Milloin Pohjolan n�hd� saan?
Aleksis Kivi.
Kaukamets�
Keinu
Pohjatuuli
A. Tuokko.
Birger Jaarlin linna
Suonio.
Suksimiesten laulu
Varpunen
Hylj�tty �iti
Vieras lippu
Feenil�iset
P�� pystyyn
Luettuani �S�kenien� toisen parven
Runebergin kuvapatsasta paljastaessa
Virsi kotimaan puolesta
Bernhard Freedrikki Godenhjelm.

Gezelius
Suomen her��minen
Aleksanteri Rahkonen.
Imatralla
Leivo
K�en kukunta
Kev�tlaulu
Olli Vuorinen.
Leivo
Luistinretki
Paavo Cajander.
Vapautettu kuningatar
Kuva
A. Oksaselle
H�meenlinnan lyseekartanon vihki�isiss�
Oi jos oisi
Arvi J�nnes.
Her�� Suomi!
V�in�l�n lapset
Karjala
Vaimolleni
P��st�kirja Oprille
Kuinka Giovanni Genovesesta tuli Ruotsalainen
Juhana Heinrikki Erkko.

Laulu Vuoksella
H�m�l�isen laulu
Lemmink�isen laulu
Lapsen osa
Neiti Iisa Aspin haudalla
Veldes-laakso
H�n
Nyt ja sitten
Vanha mummo
Paimenelta
Uno von Schrowe.

Morsian
Oi terve Magyar!
Pieni mierolainen
Iisa Asp.
Aallon kehtolaulu
Juhani Pietari Hannikainen.

Karjalaisten laulu
Lauluun pyynt�
Miel'-alani
Kirkkovenheess�
Kaarlo Kramsu.
Santavuoren tappelu
Ilkka
Juhani Vilhelmi Snellman
Mustalainen
Kosken partaalla
Ensimm�inen leivo
Jooseppi Mustakallio.
Karjalassa
Paimenen pyh�
P��skylle
Alpo Noponen.
Suokoon taivas nousuvuoden!
Ei ole taivas kaukana
Irene Mendelin.
Nuorisolle
Maalleni
Kansansa halveksioille
Talven lapsi
Valter Juva.
Pohjanmaa, H�me, Karjala
Kirkkomatkalla
Viel� ne huojuu honkapuut
Severi Nyman.
Oksaselle
Revontulet
H�t�apu-lista
It�tuulessa
Kasimir Leino.
Kansalleni
Soitto ennen ja nyt
M. A. Castr�nille
Memento mori
Myrskylintu
Sunnuntaiaamuna
Mustat silm�t
Niinkuin merten myrskys�ill�
Larin Ky�sti.
Rekilaulu
Kulkuripoika
Takamailla
Ilmari Calamnius.
Syd�nmaan lammella
Ne tahtovat
Suomussalmi
Haltiat
Hilja Hahnsson.
Erkon �Ainoa� katsellessa
Et konsanaan
Eino Leino.
Marjatan laulu
Aino neiti
Kiputyt�n laulu
Kuvern��rin koira
Minun mieleni on kuin lampi
Kuin musta ja valkea
Hanget soi
Helsinki sumussa
Alkupuhe toiseen painokseen.
J�tti kantelon j�lille,

Soiton Suomelle sorean.
Kun �V�in�l� nyt viisitoista vuotta ensimm�isen painoksen ilmestytty�

uudestaan l�htee tiet�ns� etsim��n suomalaisiin koteihin, niin se jo
tuntee taipaleet ja talot, eik� sen ole tarvis vieraana esitteleid�.
Sen tarkoitus on antaa n�ytteit� paraasta alkuper�isest� runoudesta,
eritt�inkin lyyrillisest� ja ballaadintapaisesta, mik� Suomen kielell�
on. Joskus on kuitenkin otettu mukaan joku keskinkertaisempikin
runoelma, joka on aikakautensa tai runoiliansa luonnetta kuvaava.
Asiaan perehtynyt on huomaava, ett� mik�li vanhempaan taiderunouteen
tulee, �V�in�l�n� uusi painos, viel� enemm�n kuin edellinen,
valikoimassaan l�henee Julius Krohnin �Helmivy�t�, niin esim. Anterus
Aschelinuksen, Abraham ja Heinrikki Achreniuksen, Abraham Poppiuksen
y.m. suhteen. Syyn� siihen on, ett� allekirjoittanut jo ensimm�ist�
painosta toimittaessani joskus katsoin Julius Krohnin vaalin olevan
paraan, vaikka arvelin syyt� olevan unhotuksesta pelastaa muutaman
toisenkin huomattavan runon ja sent�hden asettaa sen �Helmivy�ss� jo
julkaistun sijalle. T�t� syyt� ei en�� ole olemassa ja olen n�iss�
tapauksissa nyt palannut �Helmivy�n� kannalle.
N�in� raskaina aikoina, jolloin mustat pilvet synkistytt�v�t

valtiollisen taivaamme, on mieli hetkeksi etsiv� virkistyst� V�in�n
kantelon helkynn�st�. Vaikka Suomen runous onkin k�yh�, Euroopan
suurempien, rikkaampien kansojen kirjallisuuden rinnalla, voidaan
kuitenkin siit�kin l�yt�� monta kirkasta, unhottumatonta helme�. Ehk�p�
voidaan �V�in�l�st�kin� saada se vakaumus, ett� Suomen kansa on kyennyt
luomaan omintakeisen kansallisen sivistysmuodon, joka antaa sille
oikeuden el�� omaa erikois-el�m��ns� ja jota vastaan kaikki katehien
sortoyritykset ovat olevat turhat.
T�m� toinen painos on mahdollisuuden mukaan varustettu teki�in

muotokuvilla. Niiden hankkiminen on joskus ollut varsin vaikea, ja
antanut aihetta laajaan kirjevaihtoon; lukia n�hdess��n monet
yst�v�lliset kasvot paikallaan kirjassa, ei aavistane mit� puuhaa on
ollut, ennenkuin ovat siihen tulleet. Mutta mahdollista on ett�
sittenkin viel� joku muotokuva olisi voinut l�yty�. Olisin hyvin
kiitollinen jos minulle tulevaisuutta varten annettaisiin siit�
tietoa. Niille kaikille, jotka t�ss� suhteessa nyt ovat minulle
hyv�ntahtoisesti suoneet apuansa, lausun syd�mmelliset kiitokset.
Samoin kiit�n kaikkia elossa olevia arvoisia runoilioita, naisia ja
miehi�, ne kun pyynt��ni saada painattaa heid�n runojansa kokoelmaani
ovat antaneet minulle suotuisat ja yst�v�lliset vastaukset, sek�
kansanrunouteen n�hden Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa.
Helsingiss� 26 p. marrask. 1899.
Toimittaja.
KANSANRUNOUTTA.
ER�SKUMMAINEN KANTELE.
Ne varsin valehtelevat,
Tuiki tyhje� panevat,
Jotka soittoa sanovat,
Arvelevat kanteletta
V�in�m�isen veist�m�ksi,
Jumalan kuvoamaksi
Hauin suuren hartioista,
Ve'en koiran koukkuluista;
Soitto on suruista tehty,
Murehista muovaeltu:
Koppa p�ivist� pahoista,
Em�puu ikipoloista,
Kielet kiusoista ker�tty,
Naulat muista vastuksista.
Sent� ei soita kanteleni,
Ei iloitse ensink�n�,
Soitto ei soita suosioksi,
Laske ei laatuista iloa,
Kun on huolista kuvattu,
Murehista muovaeltu.
Kant. I. 1.
MIKSI EN LAULAISI.
Laulavat Lapinki lapset,

Hein�keng�t heittelev�t,
Hirven harvoilta lihoilta,
Petran pienen pallehilta;
Niin miks'en min�ki laula,
Miks' ei laula mei�n lapset,
Ruoalta rukihiselta,
Suulta suurukselliselta.

Vesimaljan juotuansa,
Pet�j�isen purtuansa;
Miks' ei laula mei�n lapset,
Juomalta jyv�lliselt�,
Oluelta ohraiselta.

Nokisilta nuotioilta,
Hiilisilt� hiertimilt�[1]
Miks'ei laula mei�n lapset,
Lavitsoilta lautaisilta,
Huonehilta honkaisilta.
Kant. I. 4.
MUINAISET AIAT PAREMMAT.
Ajattelen aikojani,
Muistan muita p�ivi�ni,
Parempia p�ivi�ni,
Entist� elantoani.
Muin' oli aiat paremmat,
P�iv�t kaikki kaunihimmat,
P�iv�nlaskut laupiaammat,
Koreammat huomenkoitot:
Toisin silloin touko kasvoi,
Toisin maa orahan otti.
Silloin nousi nuoret hein�t,
Kun ma nousin nuorukainen;
Silloin kasvoi kaikki kaislat,
Kun ma kasvoin kaunis lapsi.
Kasvoin koissa korkeassa,
Ylenin ylituvissa,
Kaunihilla kannikoilla,
Liioilla lihamuruilla;
Vaan tuli surma suutimaton,[2]
Kesken y�t� kenkim�t�n,
Pois otti minun poloisen,
Kauas kantoi Karjalasta
N�ille ouoille oville,
Ver�jille vierahille,
Jossa harvoin p�iv� paistoi,
Harvoin kuutamet kumotti;
Harvoin on kuultu kuikan ��ni,
Harvoin kaakkurin kajatus;
Harvoin on hauki vierahana,
Siika ei sin� ik�n�,
Lohen poik' ei polvenahan.
Niinp� nyt t�t� nyky�,
T�ll� tuhmalla i�ll�,
Sijan tie�n, kussa synnyin,
Kanssa paikan, kussa kasvoin,
En tie� sit� sijoa,
Kussa kuolo kohtajavi,
N�ill� ouoilla ovilla,
Ver�jill� vierahilla.
Kant. I. 32.
AURINGON TERVEHDYSSANAT.
Terve kuu kumottamasta,

Kaunis kasvot n�ytt�m�st�,
P�iv�-kulta koittamasta.
Aurinko ylenem�st�!
Nouse kultaisna k�ken�,

Hopeaisna kyyhkyl�isn�,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.
Nouse aina aamusilla

T�m�n p�iv�nki per�st�;
Teepp� meille terveytt�,
Siirr� saama saatavihin.
K�y nyt tiesi tervehen�,

Matkasi imantehena,
P��t� kaari kaunihisti,
P��se illalla ilohon!
Kal. 49 run.
MISS� ARMAANI?
(Paimenlaulu).
Miss' on, kussa minun hyv�ni,

Miss' asuvi armahani,
Miss� istuvi iloni,
Maalla kulla marjaseni?
Kuulu ei ��nt�v�n ahoilla,
Ly�v�n leikki� lehossa,
Ei kuulu saloilta soitto,
Ei kukunta kunnahilta.
Oisko armas astumassa,
Marjani matelemassa,
Oma kulta kulkemassa,
Valkea vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
Vaaran rinnat vastoaisi,
Saisi salot sanelemista,
Joka kumpu kukkumista,
Lehot leikki� pit�isi,
Ahot ainoista iloa.
Kant. I. 173.
ARMAHAN KULKU.
(Paimenlaulu).
T�st' on kulta kulkenunna,

T�st' on mennyt mielitietty,
T�st� armas astununna,
Valkea vaeltanunna;
T�ss' on astunut aholla,
Tuoss' on istunut kivell�.
Kivi on paljo kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,
Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viitt� leppe�mpi,
Korpi kuutta kirkkahampi,
Koko mets� mieluisampi,
Tuon on kultani kulusta,
Armahani astunnasta.
Kant. I. 174.
NEIEN LAULU.
Kun k�vin mataramaalla,

Keikuin keltakankahalla
Eilen iltamy�h�isell�,
Aletessa aurinkoisen,
Lintu lauleli lehossa,
Kynt�rastas raksutteli,
Lauleli tyt�rten mielen,
Ja lauloi mini�n mielen.
Mie tuota sanelemahan,
Linnulta kyselem�h�n:
Oi sie kynt�rastahainen,
Laula korvin kuullakseni,
Kumman on parempi olla,
Kumman olla kuuluisampi:
Tytt�renk� taattolassa,
Vai mini�n miehel�ss�?
Tianenpa tieon antoi,
Kynt�rastas raksahutti:
�Valkea kes�inen p�iv�,
Neitivalta valkeampi,
Vilu on rauta pakkasessa,
Vilumpi mini�valta;
Niin on neiti taattolassa,
Kuin marja hyv�ll� maalla,
Niin mini� miehel�ss�,
Kuin on koira kahlehissa,
Harvoin saapi orja lemmen,
Ei mini� milloinkana�.
Kal. 8 r.
KUN T�M� KANA KATOVI.
Kukapa t�ss� kukkunevi,

Kenp� kielin laulanevi,
T�m�n kunnahan kukuilla,
T�m�n harjun hartehilla,
Kun t�m� kana katovi,
T�m� hanhi hairahtavi,
Eksyvi emosen tuoma,
Punapuola pois menevi.

T�m� hanhi hairahtavi,
Katoi luuta lattialta,
Huosia pesinpytyst�,
Tuopin korvat tummenevat,
Pinttyv�t[3] pikarin laiat.

T�m� lintu liikahtavi,
Niin t�m� m�ki menevi,
T�m� linna liikahtavi,
Sivuin t�st� tiet teh�'�n,
Alta rannan raivatahan.

T�m� puola pois menevi --
Tahi kun kuolen kuulu piika,
K�t�nen kasarivaski,[4]
J��pi sulhoset surulle,
Miehet mielimurtehille,
Partasuut pahoille mielin,
Hattup��t halajamahan.
Kant. II. 18.
OISKO LINNUN LENTONEUVOT.
Voi, kun loit minua, Luoja,

Kun et luonut lent�v�ksi,
Kotkana kohoavaksi,
Lintusena liikkuvaksi!
Oisko linnun lentoneuvot
Kohottimet kotka-linnun,
Saisin siivet hanhoselta,
Kurjelta kulettimensa;
Sitte siiville rupeisin,
Lenteleisin, liiteleisin --
Kulkisin ma kullan maalle,
Asunnoille armahani.
Lent�isin lepe�m�tt�,
Matkalla makoamatta,
Ilman puussa istumatta,
Lehv�ll� lev�ht�m�tt�;
Meret ei est�isi minua,
Sel�t ei ne seisahtaisi.
En surisi iltaisesta,
Enk� eineruo'istani,
Murkinat' en muisteleisi,
Viel' en viikonkaan per�st�;
Armas minun aamustaisi,
Illastuttaisi ihana,
Kasvo kaunis sy�tteleisi,
Muoto murkinoitteleisi.
Kant. II. 44.
POIS ON MENNYT MEIST� TOINEN.
Kaks oli meit� kaunokaista,

T�ll� saarella kanoa,
Ja joella joutsenutta,
Yhen muotoiset molemmat.
K�sikk�h� me k�vimm�,
Sormikkaha me sovimma,
Rinnan riihihuonehesen,
Kilpoa kiven etehen.
Kaks oli meit� kaunokaista,

Oli kuin kananpojaista,
Yhen �itin vaalimata,
Vanhemman varustamata.
Pois on mennyt meist� toinen,
Toinen suuresti surevi,
Itkevi ik�ns� kaiken,
Aian kaiken kaihoavi.
Kant. II. 55.
J��MM� MANSIKAT M�ELLE.
Niin on meit� piikasia,

Kuin meress� siikasia,
Niin on meit� piikasia,
Kuin m�ell� mansikoita;
J��mm� mansikat m�elle,
Mesimarjat muille maille,
Kun on poissa poimiamme,
Katehessa[5] katsojamme.
Pian kurjat kuivetumma,
Marjat maahan lankeamma,
Karisemina kaikki marjat,
Varisemma vaapukkaiset.
Ei kest� kes�inen lehti
Syksyn ilmoissa isoissa,
Kukat kaunihit koreat
Taia ei talveksi ruveta.
Kant. II. 63.
KAKSI KAUNISTA YHESS�.
Astuin, astuin aian viert�,

Kuunnellen kujan pere�;
L�ksin luoksi suuren sorsan,
Menin luoksi marjalinnun;
L�ksin haapanan haluhun,
Jouhilinnun joutelohon; --
Suot oli kaikki soslehessa[6]
Iljeness� ilman rannat.
Sotkin suota soslehista,
J��t� j�rven-rannallista,
Iljenell� itkusilmin,
Soslehessa surkusilmin,
Riettasilmin[7] riittehess�,
J�l�silmin j��t� my�ten.
Tulin luoksi jouhilinnun,
P��sin luoksi marjalinnun,
Jouhisorsan joutelohon,
Haapanan halaeluhun.
Kaks on kaunista yhess�,
Kalevaista[8] kasvokkaha,
Soreaista suuksekkaha,
Kahen p�iv�t p��ksekk�h�,
Otavaiset otsakkaha.
Kuu se kullalle kumotti,
Hopealle p�iv� hohti;
Puut kaikki punalle paistoi,
Salot siintiv�t sinelle;
Mets� meelle haiskahteli,
Ahovieret viertehelle,
Mei�n kahen kauneutta,
Kahen sorsan suoseutta,
Aholinnun armautta,
Makeutta marjalinnun.
Kant. II. 145.
K�Y UNONEN K�TKYEHEN.
(Kehtolaulu).
Tuuti, tuuti tuomen marja,

Liiku, liiku lempilehti,
Nuku nurmilintuseni,
V�sy v�st�r�kkiseni;
Nuku, kun min� nukutan,
V�sy, kun min� v�syt�n,
Vaan eip� minussa liene
Lapseni nukuttajata,
Ei taia emo poloinen
Saa'a lasta nukkumahan.
�ij� on emolla huolta,
Paljo pantua muretta;
Uni ei tule use'in
Huolellisen huonehesen,
Kaihollisen kartanohon,
Murehellisen majahan.
Kun se ei emo poloinen
Saane lasta nukkumahan,
Nukuta Jumala lasta,
Makauta Maariainen;
Saisin itseki lev�t�,
Lapsen orja olla jouten.
Uni jo ulkoa kysyvi,
Unen poika porstuasta,
Lausuvi lasin takoa,
Alta ikkunan anovi:
�Onko lasta k�tkyess�,
Pient� peitetten sis�ss�?�
Tule tuutuhun unonen,
K�y unonen k�tkyehen,
Lapsen pienen peittehisin,
Vakahisen vaattehisin;
Anna maata lapsen pienen,
Lev�t� v�h�v�kisen --
Anna maata maan unia,
Maan unia, puun unia,
Maarian makeeta unta,
Pyh�n pohratsan[9] lepoa.
Kant. II. 175.

ILO ILMAHAN KATOSI.
Lauloin ennen lapsempana,

Muistin muita pienemp�n�;
Laulelin jokaisen laakson,
Joka kummun kukkuelin,
Joka rannan rallattelin,
Lehot leikki� pitelin,
Ilman lintujen iloksi,
Rastahaisien ratoksi,
Suosioksi sorsasien,
Allien aian kuluksi.
Sill� voitin viisi vuotta,
Vuotta kuutosen kulutin,
Armahan isoni luona,
Emon kaunon kartanoilla,
Veikkoni venon kokassa,
Siskon marjapoimennilla.
Allit mulle palkan maksoi,
Sorsat soittoni sovitti;
Antoi allit armautta,
Suloutta sorsat antoi,
Rastahaiset rattoutta,
Ilman lintuset iloa.
Tuli sitte aika toinen,
Aika entinen aleni,
Vei sorsa suloutensa,
Alli armahan elonsa,
Rastahaiset rattouuen,
Ilman lintuset ilonsa,
J�iv�t leikkini leholle,
Aiat armahat aholle,
Ilot kaikki kankahalle,
Laulut laaksoihin katosi.
Niin en nyt enemp�� laula,
Enk� oike'in osaja,
Hopeatt' en ensink�n�,
Vaskett' en v�h�ist�k�n�;
Laulajan laki[10] palavi,
Runon kulkku kuivettuvi,
Vaan ei korvat kuulioitten,
Naurut ilman istujitten.
Kant. II. 211.
SOITAPAS SOREA NEITO.
Soitappas sorea neito,

Rannin neito rallattele,
Sorealla soitollasi,
Kumealla kulkullasi,
Hele�ll� hengell�si,
Kaunihilla kaulallasi!
Anna suuta, Suomen neito,
T�lle Suomen sulhoselle;
Suu ei kulu suuellessa,
K�si k�tt� antaessa.
Kant. II. 238
MONIMORSIAMELLINEN.
Mont' on mulla morsianta,

Nelj� neitt� tieossani,
Viel� viieski varalla,
Kanssa kuues kuuluvissa.
Yks' on tuolla Toivolassa,
Niemel�ss� neiti toinen,
Kolmansi Kotalahella,
Nelj�s Neitolan kyl�ll�.
En taia sit� ep�ill�,
En pel�nne ensink�n�,
Ett'ei ota onkeheni
Kala viiest� ve'est�,
Osaavasti onkiessa,
Koukun konstin laskiessa;
Vaan sit� ep�elenki,
Sit� pelke�n pahasti,
Ett' en saa ma ensim�ist�,
Tuolta Toivolan kyl�st�.
Kant. II. 243.
SOREA SOTAINEN TAUTI.
Suku suuresti surevi,

Laji kaikki kaihoavi,
Heimokunta hellehtivi
Saavani minun sotahan,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan;
Sortuvan sotatiloilla,
Vainoteill� vaipuvani.
Vaan �l� sure sukuni,

Kaihoa lajini kaunis;
En m� silloin suohon sorru,
Enk� kaau kankahalle,
Kun min� sotahan kuolen,
Kaaun miekan kalskehesen.
Sorea on sotainen tauti,
Sorea sotahan kuolta,
Hemme miekan helskehesen:
�kin poika pois tulevi,
Potematta pois menevi,
Laihtumatta lankeavi.
Kant. II. 266.

VELISURMAAJA.
�Mist�s tulet, kustas tulet,

Poikani iloinen?� --
�Meren rannalta, meren rannalta,
�itini kultainen�.
�Mit� sielt� tekem�st�,

�Hevostani juottamasta,
�Mist' on selk�si saveen tullut,

�Hevonen huiskasi h�nn�ll�ns�,
�Mist' on jalkasi vereen tullut,

�Hevonen poikasi rauallansa,
�Mist' on miekkasi vereen tullut,

�Pistin veljeni kuoliaksi,
�itini kultainen.�
�Mint�hen sin� veljesi pistit,

Poikani poloinen?� --
�Mint�hen naistani nauratteli,
Emoni kultainen.�
�Minne nyt sin� itse jou'ut,

�Muille maille vierahille,
Emoni kultainen.�
�Minne heit�t taattosi vanhan,

�Mieron verkkoja paikatkohon,
Emoni kultainen�.
�Minne heit�t maammosi vanhan,

�Mieron rihmoja kehr�tk�h�n,
Emoni kultainen�.
�Minne heit�t naisesi nuoren,

�Mieron miehi� katselkohon,
Emoni kultainen�.
�Minne heit�t poikasi nuoren,

�Mieron koulua k�rsik�h�n,
Emoni kultainen�.
�Minne heit�t tytt�si nuoren,

�Mieron karjoja kaitsekohon,
Emoni kultainen�.
�Koskas taasen kotihin k��nnyt,

�Konsa korppi valkenevi,
Emoni kultainen�.
�Koskas korppi valkenevi,

�Konsa hanhi mustenevi,
Emoni kultainen�.
�Koskas hanhi mustenevi,

�Konsa kivi veen p��ll� py�rii,
Emoni kultainen�.
�Koskas kivi veen p��ll� py�rii,

�Konsa h�yhen pohjaan painuu,
Emoni kultainen�.
�Koskas h�yhen pohjaan painuu,

�Konsa p�iv� sy�n-y�ll� paistaa,
Emoni kultainen�.
�Koskas p�iv� sy�n-y�ll� paistaa,

�Konsa kuuhut kuumasti polttaa,
Emoni kultainen�.
�Koskas kuuhut kuumasti polttaa,

�Konsa t�het taivaalla tanssii,
Emoni kultainen�.
�Koskas t�het taivaalla tanssii,

�Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
Emoni kultainen�.
Kant. Esip. 4.
KULTANI KUKKUU, KAUKANA KUKKUU.
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,

Saimaan rannalla ruikuttaa;
Ei ole ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.
Ik�v� on aika, p�iv�t on pitk�t,
Surutont' en hetke� muistakkaan;
Voi mik� lienee tullutkaan,
Kun jo ei kultani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuen aika

Suruani harvoin lievitt��;
Rintani on kuin j�rven j�� --
Kukapa sen viimeinki l�mmitt��?
Kotka se lenteli taivahan alla,

Sorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saimaan rannalla,
L�hte� ei tohi tuulelta.
Tuuli on tuima ja ankarat aallot,

Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on aivan pienoiset,
Kultani sormet on hienoiset.
El� l�he kultani aaltojen valtaan! --

Aallot ne pian sinun pett�isi;
Sitte ei suru mua heitt�isi,
Ennenkuin multaki peitt�isi.
Kant. Es. 7.
KULTAANSA IK�V�IV�.
Tuoll' on mun kultani, ain' yh� tuolla,

Kuninkaan kultaisen kartanon puolla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!
On siell� tytt�j�, on soreoita,

Kultani silm�t ei katsele noita;
Kun et tule jo!
Kauniit on kukkaset, on kev�t-aamu,

Kauniimmat kultani silm�t ja haamu;
Kun et tule jo!
Voi koska n��n min� senki ilop�iv�n,

Kultani rinnalla kulkevan ja k�yv�n!
Kun et tule jo!
Syys jopa joutuu ja pois kes� lent��,

Vaan minun kultani ei tule sent��n;
Kun et tule jo!
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,

Taikka jo menehynki ik�v��n ja huoleen;
Kun et tule jo!
Kant. Es. 8.
KOLM' ON MIEHELL� PAHOA.
Kolm' on miehell� pahoa,

Kolme miehen kuolemata:
Yks on vuotava venonen,
Toinen heitti� heponen,
Kolmansi �k�inen akka.
Kyll� mies pahasta p��si
Venehest� vuotavasta,
Ilman armotta Jumalan,
Turvatta totisen Luojan:
Venehen tulessa poltti.
Viel� mies pahasta p��si
Heposesta heitti�st�,
Hevosen susille sy�tti.
Mutta kaitse kaunis Herra,
Varjele vakainen Luoja,
Akasta �kisev�st�,
Vaimosta pahatavasta!
Ei p��se pahasta siit�
Ei taia tulehen luoa,
Saata ei sy�tte� susille,
Kun ei surma suorin tehne,
Tappane Jumalan tauti.
Kant. II. 308.
KUMMAISTAKO KUULEMINEN.
Kukkuipa k�ke� kaksi

Kahen puolen korpinotkon;
Satuin noita kuulemahan --
Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Lauloi kaksi laulajata

Kahen puolen p�yt�laian;
Satuin noita kuulemahan --
Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Riiteli k�lyst� kaksi

Kahen puolen kaalimaljan;
Kummaistako kuuleminen? --
Lemmon kuultavat molemmat.
Kant. I. 82.
KYLL' ON KYST� AITASSAMME.
Tule meille Tuomas kulta!

Tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jou'u joulu,
Sek� p��se p��si�inen;
Kyll' on kyst� aitassamme,
Paljon pantua eloa,
Sirkan reisi, paarman jalka,
Peiposen per�-pakara,
Sammakon sakari-varvas,
Sisiliskon silm�-puoli.
Kant. I. 23.
PISPA HENRIKIN SURMA.
Kasvoi ennen kaksi lasta,

Toinen kasvoi Kaalimaassa,[11]
Toinen Ruotsissa yleni.
Se kun kasvoi Kaalimaassa,
Se H�mehen Heinrikki;
Se kun Ruotsissa yleni,
Se on Eerikki kuningas.
Sanoi H�meen Heinrikki

Eerikille veljellens�:
�L�hk�m maita ristim�h�n,
Maille ristim�tt�millen,
Paikoille papittomilleni�
Sanoi Eerikki kuningas

Heinrikille veljellens�:
�Ent' on j�rvet j��t�m�tt�,
Sulana joki Kovessa.�[12]
Sanoi H�meen Heinrikki

Eerikille veljellens�:
�Kyll� kierr�n Kiulon j�rven,
Ymp�ri joki koveran�.
Pani varsat valjahisin,

Suvikunnat suitsi suuhun,
Pani korjat kohdallensa,
Saatti lastat sarjallensa,
Anturoillensa avarat,
Per�llens� pienet kirjat[13]
Niin kohta ajohon l�ksit,
Ajoit tiet�, matkaelit,
Kaksi p�ive� kev�ist�,
Kaksi y�t� j�rjest�ns�.
Sanoi piltti pikkuruinen,

Vantti[14] vaaksan korkuhuinen:
�Jo t�ss� tulevi n�lk�,
Eik� sy�d�, eik� juoda,
Eik� purtua pidet�.�
�On Lalli lahen takana,

Hyv� neuvo niemen p��ss�,
Siin� sy�mm�, siin� juomma,
Siin� purtua pid�mm�.�
Sitte sinne saatuansa,

Kerttu kelvoton em�nt�
Suitsi suuta kunnotointa,
K�ytti kielt� kelvotointa.
Siit� H�meen Heinrikki
Otti heini� hevosen,
Heitti penningit sijalle,
Otti leiv�n uunin p��lt�,
Heitti penningit sijalle,
Otti olutta kellarista,
Vieritti rahat sijallen.
Siin� s�iv�t, siin� joivat,
Siin� purtua pitiv�t;
Sitte l�htiv�t ajohon.
Tuli Lalli kotiansa. --

Tuo Lallin paha em�nt�
Suitsi suuta kunnotointa,
K�ytti kielt� kelvotointa:
�Jo k�vi t�ss� ihmisi�,
T�ss' on sy�ty, t�ss' on juotu,
T�ss� purtua pidetty,
Otit heini� hevosen,
Heitit hietoja sijahan,
Otit leiv�t uunin p��lt�,
Heitit hietoja sijahan,
Joivat oluet kellarista,
Vieritit santoa sijahan.�
Lausui paimen patsahalta:

�Jo vainen valehteletki,
El� vainen uskokana!�
Lalli se pahatapainen
Sek� mies pahasukuinen,
Otti Lalli laakkarinsa[15]
Piru pitk�n keih�'�ns�,
Ajoi herroa takoa.
Lykk�si lylyt lumelle,
Sy�ksi kalhut kaljamalle;
Sitte hiihti hirmuisesti,
Lyly juoksi vinhe�sti,
Tuli suitsi suksen tiest�,
Savu sauvan somman siasta.
Sanoi orja uskollinen,

Vantti vaaksan korkuhuinen:
�Jo kuuluu kumu takana,
Ajanko t�t� hevoista?�
Sanoi H�meen Heinrikki:

�Jos kuuluu kumu takana,
El� aja t�t� hevoista,
Karistele[16] konkaria.
K�tke itses kivien varjoon,
Kuultele kivein takana;
Kuin mua tavotetahan,
Taikka my�s tapettanehen,
Poime mun luuni lumesta,
Ja pane h�r�n rekehen,
H�rk� Suomehen vet�vi.
Kussa h�rk� uupunevi,
Siihen kirkko teht�k�h�n,
Kappeli rakettakohon
Pappein saarnoja sanella,
Kansan kaiken kuultavaksi.�
Lalli jo hiiht�en tulevi,

Pitk� keih�s kainalossa,
Tavotti takaa-ajetun,
Tappoi herra Heinrikin,
Surmasi jalosukuisen.
Otti korkean kyp�r�n
Pyh�n miehen pispan p��st�,
Pani p��h�ns� omahan,
Kallohonsa kauheahan.
Palasi paha kotia,

Lausui paimen patsahalta:
�Kusta Lalli lakin saanut,
Mies paha hyv�n hytyr�n[17]
Pispan hiipan hirtehinen?�
Sitte Lalli murhat�inen

Lakin p��st�ns� tavotti,
Hivukset humahtelivat,
Veti sormuksen sormesta,
Lihat ne liukahtelivat.
N�in t�m�n pahantapaisen,
Pispan rakkaan raatelian
Tuli kosto korkialta,
Makso mailman valtiaita.
Kant. III. 7 (vanhempi painos).[18]
MATALEENAN VESIMATKA.
Mataleena neito nuori

Kauan h�n kotona kasvoi,
Kauan kasvoi, kauas kuului,
Tyk�n� hyv�n isonsa,
Kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta
H�nen korkokengill�ns�,
Hirren kynnyst� kulutti
H�nen hienohelmallansa,
Toisen hirren p��ns� p��lt�
H�nen kultakruunullansa;
Rautaisen rahin kulutti
Astioita pestess�ns�,
Kulman p�y�st� kulutti
Hopeap��ll� veitsell�ns�.

Meni vett� l�htehelt�,
Kultakiuluinen k�ess�,
Kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa:
�Ohoh minua neito parka;
Pois on muoto muuttununna,
Kaunis karvani katonut;
Eip� kiill� rintakisko,
Eik� hohda p��hopea,
Niinkuin kiilti toiskes�n�,
Viel� hohti menn� vuonna�.
Jesus paimenna pajussa,

Karjalaisna[19] kaskimaissa,
Anoi vett� juoaksensa:
�Annas vett� juoakseni!� --
�Ei oo mulla astiata,
Eik' oo kannuni kotona;
Pikarit pinona vieri,
Kannut halkona kalisi�.
�Pist�sp� pivosi t�ysi,

Kahmalossa kanniksella!� --
�Mit�s puhut Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja,
Is�ni ikuinen paimen,
Ruotiruo'illa el�nyt;
Kalanp�ill� kasvaellut,
Karjalaisna kaskimaissa!�
�Sis[20] m� lienen Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja,
Is�si ikuinen paimen,
Ruotiruo'illa el�n,
Kalanp�ill� kasvaellut,
Karjalaisna kaskimaissa,
Ell'en elkesi sanele.� --
�Sano kaikki mink� tie�t!�
�Kussas kolme poikalastas? --

Yhen tuiskasit tulehen,
Toisen vetkasit vetehen,
Kolmannen kaivoit karkeesen[21]
Sen kuin tuiskasit tulehen,
Siit' olis Ruotsissa ritari,
Sen kuin vetkasit vetehen,
Siit' olis herra t�ll� maalla,
Sen kuin kaivoit karkeesehen,
Siit' olis pappi paras tullut�.
Rupes vasta itkem�h�n,
Itki vett� kiulun t�ysi,
Jesuksen jalat pesevi,
Hiuksillansa kuivoavi:
�Itsep� lienet herra Jesus,
Kun mun elkeni sanelit!
Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Soihin, maihin portahiksi,
Porttojen polettavaksi,
Jaloin p��ll� k�yt�v�ksi!

Silloiksi meren selille,
Lahopuiksi lainehille,
Joka tuulen turjotella
Laajan lainehen laella!
Tunge hiiliksi tulehen,
Kek�leiksi valkeahan
Joka tulen tuikutella,
Valkeaisen vaikutella�.
Kant. III. 5 (vanhempi painos).
INKERIN SULHOT.
Inkeri ihana neito

Varasi vakuhun naia,
Lalmanti iso ritari
Antoi k�tt� k�tkyelle,
Isoin kimpuin kihlaeli,
Suurin sormuksin lunasti.
�Kokotteles vuotta viisi,
Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Sek� seitsem�n kev�tt�,
Kanssa kahdeksan kese�,
Ynn� syksy� yheks�n,
Talvikausi kymmenett�;
Kun sa kuulet kuolleheni,
Kaiketi katoneheni,
Ottaos uros parempi,
Elk�s�[22] pahempatani,
Elk�s� parempatani,
Ota muutoin muotohittes!�[23]
Eirikki v�h� ritari

Valhekirjat kannatteli,
Valhekirjat kiiruhulta:
�Lalmantis ou soissa voittu,
Maahan pantu paineluissa�.
Inkeri ihana neito
V�en vietiin vihin-tupahan,
V�en kihlat annettihin,
V�en ei vihille saatu,
Eik� miehin, eik� miekoin,
Eik� uljasten urosten,
Eik� vaimoin valituitten,
Eik� neitten kaunokaisten.
Inkeri ihana neito

Istui h�n luhin solassa,
Sek� istui, ett� itki,
Katsoi i�n, katsoi l�nnen,
Katsoi poikki pohjasehen.
N�ki kykk�r�n[24] merell�:
�Jos s� lienet lintuparvi,
Niin s� l�he lent�m�h�n!
Jos s� lienet kalaparvi,
Niin s� vaipunet vetehen!
Jos s� lienet Lalmantini,
Laske purtes valkamahan!�
Eirikki v�h� ritari

Itse lausui, noin nimesi:
�Mist�s tunnet Lalmanniksi?�
�Tulennasta tunnen purren,
Kahen airon laskennasta.
Toisen puolen purjehesta,
Uusi on toinen purjepuoli,
Toinen silkki� sinist�,
Silkki Inkerin kutoma,
Kauan neion kaiehtima.�[25]
Kant. III. 9 (vanh. painos.)
ANTERO JA KALONIEMEN NEITO.
Antero ylinen ylk�,

Ylimm�isen miehen poika,
Otti tallista orihin,
Ratsun kultahan rakensi,
L�hte�ksens� k�kesi,
Menn� konnusta kosihin,
Konnun kuulua tyt�rt�,
Kaloniemen neitt� nuorta.
Iso kielsi, emo ep�si,
Kielsi veljet ja sisaret,
Varottivat l�htem�st�
Kaloniemen neitosihin:
�Ei sua suvaita siell�,
Neitt� ei anneta sinulle�.
Toki l�ksi, ei totellut,

Ajoi vasten, ei varannut,
Ajoi vasten vaaruksia,
Kohti miehi� kovia.
Rahoi neion, tinki neion,
Nosti neion ratsahille,
Hypytti hyv�n sel�lle,
Toi neion ison kotihin.
Vieri tuosta viikon p�iv�t,
Tauti neitosen tavotti,
Tuosta vointui vuotehelle,
Alkoi villoilla virua.
K�vi noi'illa Virossa
Nartsi[26] Narvan tiet�jill�:
Sanoi noita nousevaksi,
Arpoja paranevaksi.
Tuli tuolta jo takaisin,

Matkasi omille maille.
Kirkko vastahan tulevi,
Kilkahteli kirkon kellot:
Antero kysyttelevi,
Mit� kellot kilkkaeli.
Kirkon katsoja kavala,
Kirkon vahti varsin viisas,
Tuopa vasten vastaeli,
Sanoin laati, noin saneli:
�Sit� soivat kirkon kellot,
Parkuvat papin pasunat,
Ken viimein k�vi vihill�,
Pariskunsin pappilassa,
Kohta tuonne kaimatahan,[27]
Alla nurmen nukkumahan�.

Puri huulta, v��nsi p��t�,
L�ksi eelle kulkemahan.
Teki matkoa v�h�isen,
Jo tuli liki kotia,
Kuuli koissa kolkettavan,
Ver�jill� veistett�v�n:
�Mit� veist�t, veljyeni,
Lakutat,[28] emoni lapsi,
Vai veist�t sotivenoa,
Sotikantta kalkuttelet?� --
�En veist� sotivenoa,

Sotalaivoa lakuta,
Veist�n kuollehen kotia,
Katonehen kartanoa�.

Puri huulta, v��nti p��t�,
Meni tuimana tupahan;
Neito kolkassa makasi,
Kutrotukka kuoliana.
Iski kahta k�mment�ns�
Kuin on kahta kalman usta,
Viskoi viitt� sormeansa
Kuin viitt� Viron vipua,
Veti veitsen reielt�ns�,
Tempasi tupesta tuiman,
Sen h�n iski itsehens�
Syv�lt� sy�n-alahan;
Niin he kaksin kaimattihin,
Yhell�h�n hauattihin.
Kun he sitten hauattihin

Maan alle makoamahan,
Yksi puron t�lle puolen,
Toinen puron tuolle puolen,
Nousi siit� nuori koivu
Kumpaisenkin hauan p��lle,
Juuret yhtehen junivat,
Latvat toinen toisihinsa;
Hakattihin koivut maahan,
Lastut lensi toisihinsa.
Kant. III. 36.
MEREN NEITO JA METS�N SULHO.
Meren neito, mets�n sulho,

Korven korkea senikka,[29]
Mielt� yhtehen pitiv�t,
Yhtehen ajattelivat.
Yli mets�n mielet k�yv�t,
L�pi korven tien tekev�t,
Puhki mets�n heijapuisen,
Kautta korven kuusamisen,
Kautta kankahan pajuisen,
L�pi r�nt�isen risikon.[30]
Korven korkea senikka,

Tuo mieli merosta naia,
Tahtoi lasta lainehesta,
Meron nuorta neitokaista,
Kuohun korkean tyt�rt�,
Lasta vaahen valkeaisen.
Mets�n sulho, mies verev�,

Otti tallista orihin,
Valjasti valion varsan,
Vaskisihin valjahisin,
Hopeaisihin helyihin,
Ajoi rannalle merosen
Rautaisilla rattahilla,
Tahtoi tytt�� merosta,
Kosi lasta lainehesta.
Noin lausui merosta neito,
Lausui lapsi lainehesta:
�Oi sie suuri mets�n sulho,
Sie vaan mielinet minua,
Jopa ollet ottamassa
Valiolla varsallasi,
Rautaisilla rattahilla,
Hopeaisilla helyill�;
Ken mielii merosta naia
Meren piikoja piell�,
Ei sille pi� rekoa
Eik� rautarattahia
Eik� ostanta-oroa
Eik� vaskivaljahia,
Neito aalloissa ajavi,
Ve'en pinnassa pit�vi,
Vesi neitosen vet�vi,
Laine lapsen lenn�tt�vi,
Veto alla, tuulo p��ll�,
Neito keskell� asuvi.�
Kant. III. 5.
KUOLLUTTA KULTAANSA ITKEV� NEITO.
Neiti kangasta kutovi,

Sukkulaista suikahutti,
Kultakangasta kutovi,
Hopeaista helkytt�vi;
Kultarihmaset kulisi,
Helisi hopealangat.
Tuli nainen naapurista,
Kysytteli, lausutteli:
�Kelle kultakangastasi,
Hopeaista huolittelet?�
Neiti vasten vastaeli

Ja sanoi sanoilla n�ill�:
�Kelle muulle, kuin omalle,
Kuin omalle armahalle,
Kullalleni kultapaian,
Hopealleni hopean;
Kohta kaupoiltaan tulevi,
Turun mailta matkoavi,
Kahen, kolmen y�n per�st�,
Viikon p��st� viimeist�ki,
Tuo mulle siniset silkit
Sek� uuet ummiskeng�t�.
Sanoi nainen naapurista:

�Saat jo katkaista ku'onnan;
Ele outa armastasi,
Ei tule sin� ik�n�,
Jo on kuoli kultasesi,
Meni mielitiettyisesi,
Meren kuohuissa kovissa,
Ve'en vankan vaahtiloissa,
Laiva poikki, toinen halki,
Kolmas kuivalle karille,
Itse haukien iloksi,
Ahvenien armahaksi�.
Neiti tuosta itkem�h�n,

Kultakangas k�tkem�h�n,
Itki vuoen, itki toisen
Ja itki ik�ns� kaiken;
Pois itki ihanat silm�t,
Kasvon kaunihin kaotti.
Meni mets�h�n kesolla,
Lintu lauleli lehossa:
�Ele itke, neito parka,
Yht� sulhoa ij�ti,
Kyll� saat s� toisen kullan,
Sulhon viel�ki paremman,
Tuo sulle sinisen silkin
Sek� sormukset soreat,
Tuopi uuet ummiskeng�t,
Sek� pasmakat[31] paremmat.�
Neito vasten vastaeli:
�Jos saisinki toisen sulhon,
En m� saa sin� ik�n�,
En omoa kullaistani�.
Kant. III. 121.
PAHAN LUOVUTUSSANAT.
Jopa ennen aikoinansa

Liikkui vahvat linnan portit,
J�rkkyi rautaiset saranat,
Tornit linnan torkahteli,
V�l�hteli linnan v�stit,[32]
Liikkui linnat, j�rkkyi j�rvet,
Vuoret vaskiset vavahti.
Ilma liikkui liitoksista,
J�senist� maa j�r�hti,
Puhki sy�styi suuret pilvet,
Taivas reikihin repesi,
Ilma kaikki ikkunoiksi,
Tullessa Jumalan tunnin,
Avun Herran auvetessa.
Niin miks'et sin�ki liiku,
Miks'et liiku, liika muoto,
Miks'et paha pois pakene,
Eroa sin� epatto,[33]
T�m�n tunnin tutkaimella,
T�m�n aian ahtehella.
Loitsurunot.
KALMISTOON MANAUS.
Lienet kalman kammioista,

Manalaisien majoilta,
Noilta vatturaunioilta,
Pyh�n pellon penkerelt�;
Toki koitellos kotia,
Noille kalman kankahille,
Multihin muhajavihin,[34]
Maihin liikuteltavihin,
Johon on kansa kaatununna,
V�ki vahva vaipununna,
Sukukunnat suupununna,[35]
Perikunnat peittynynn�!
Hyv� siell' on ollaksesi,

Armas aikaellaksesi,
Huonehessa honkaisessa,
Pet�j�isess� pes�ss�:
Kukut kullaisna k�ken�,
Hopeaisna kyyhkyl�isn�,
Ko'issasi korkeassa,
Kaunihissa kartanossa.
Loitsurunot.
TUULTA VASTAAN.
Miten silloin lauletahan

Ja kuten kujerretahan,
Kun vesi venett� viepi,
Tuuli purtta tutjuttavi,
Kovin viskovi venett�,
Ompi kaata puisen purren,
Saa'a sormet soutimiksi,
K�mmenet k�simeloiksi?
Siten silloin lauletahan

Ja ani ajatellahan:
Vesi kiell� poikoasi,
Laine lastasi epe�,
Jott' asuisi alla aallon,
Ei k�visi p��lle kaarten,
Miest� syyt�nt� sys�isi,
Viatonta p��t� veisi.
Ahti aaltoja aseta,
Vellamo ve'en v�ke�,
Ett'ei parsku parraspuille,
P��se p��lle kaarieni.
Mene tuuli tuonnemmaksi

Ylitse meren yheks�n,
Sukuhusi, syntyhysi,
Heimohon, perehesesi,
Puhu puut lehett�m�ksi,
Rauta ruostehettomaksi,
Kanervat kukittomiksi,
Hein�t helpehett�miksi;
Tahi nouse taivahalle,
Yl�s pilvihin ajaite.
�l� kaa'a puista purtta,
Vierr� hongaista venett�!
Kaa'a hongat kankahilla,
Kuuset kummuilla kukista!
Kyll� m� sukusi tie�n,

Sukusi ja syntysiki,
Kanssa kaiken kasvantasi:
Tuoll' oot tuuli syntynynn�
Tuiman tunturin laella,
Sua on sitte tuuitettu
Aavalla meren sel�ll�,
Ulapalla aukealla!
Loitsurunot.
METS�MIEHEN SANAT.
(Lyhennetyt.)
L�hen nyt miehist� mets�lle,

Urohista ulkot�ille
Tapiolan tiet� my�ten,
Tapion talojen kautta;
Terve vuoret, terve vaarat,
Terve kuusikot kumeat,
Terve haavikot haleat,
Terve tervehytt�j�nne!
Miesty mets�, kostu korpi,

Taivu ainoinen Tapio,
Saata miest� saarekselle,
Sille kummulle kuleta,
Jost' on saalis saatavana,
Er�n[36] toimi tuotavana!
Nyyrikki Tapion poika,

Mies puhas punakyp�r�!
Veist� pilkut pitkin maita,
Rastit vaaroihin rakenna,
Jotta tunnen tyhm� k�y�,
�kkiouto tien osoan
Etsiess�ni ere�,
Antia anellessani!
Mielikki mets�n em�nt�,

Puhas muori, muoto kaunis!
Pane kulta kulkemahan,
Hopea vaeltamahan
Miehen etsiv�n etehen,
Anelian askelille!
Ota kultaiset avaimet
Renkahalta reielt�si,
Aukaise Tapion aitta,
Mets�n linna liikahuta
Minun pyynt�p�ivin�ni,
Er�n etsoaikoinani!
Mets�n piika pikkarainen,

Simasuu Tapion neiti!
Soitellos metinen pilli,
Simapilli piiperoita
Korvalle ehon em�nn�n,
Mieluisan mets�n em�nn�n,
Jotta kuulisi v�lehen,
Nousisi makoamasta,
Kun ei kuule kumminkana,
Ei havaja harvoinkana,
Vaikka ainoisin anelen,
Kielen kullan kuikuttelen!
Kun ennen k�vin mets�ss�,

Kolm' oli linnoa mets�ss�,
Yksi puinen, toinen luinen,
Kolmansi kivinen linna,
Kuus' oli kulta-ikkunoa
Kunki linnan kulmanteella;
Katsahin sis�h�n noista
Sein�n alla seistess�ni:
Tapion talon is�nt�,
Tapion talon em�nt�,
Tellervo Tapion neiti,
Kanssa muu Tapion kansa,
Kaikki kullassa kuhisi,
Hopeassa horjeksihe.[37]
Oi mielu mets�n em�nt�,
Metsolan metinen muori!
Heit� poies hein�keng�t,
Kaskivirsusi karista,
Riisu riihiry�k�lehet,
Arkipaitasi alenna,
Ly�te lykkyvaattehisin,
Antipaitoihin paneite
Minun metsip�ivin�ni,
Er�n etsoaikoinani!
Ik�v� minun tulevi,
Ik�v� tulettelevi
T�t� tyhj�n� oloa,
Ajan kaiken annituutta,
Kun et anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta;
Ik�v� ilotoin ilta,
Pitk� p�iv� saalihitoin!
Mets�n ukko halliparta,

Havuhattu, naavaturkki!
Pane nyt mets�t palttinoihin,
Salot verkahan vet�ise,
Haavat kaikki haljakkoihin,[38]
Lep�t lempivaattehisin,
Hope'ihin hongat laita,
Kuuset kultihin rakenna,
Vanhat hongat vaskiv�ille,
Pet�j�t hopeav�ille;
Koivut kultakukkasihin,
Kannot kultakalkkaroihin;[39]
Pane kuinp'on muinaiselta,
Parempina p�ivin�si.
Tapion talon is�nt�,

Tapion talon em�nt�,
Mets�n kultainen kuningas,
Mimerkki mets�n em�nt�,
Siniviitta viian eukko,
Punasukka suon em�nt�!
Tule jo kullan muuttelohon,
Hopean vajehtolohon;
Minun on kullat kuun ikuiset,
P�iv�n polviset hopeat,
K�eten soasta k�ym�t,
Uhotellen tappelosta,
Ne kuluvat kukkarossa,
Tummentuvat tuhniossa,
Kun ei oo kullan muuttajata,
Hopean vajehtajata.
Kal. 4 v.
OLUEN SYNTY.
Tiet�h�n oluen synty,

Juoman alku arvatahan:
Ohrast' on oluen synty,
Humalasta julkijuoman,
Vaikk'ei tuo ve'ett� synny,
Eik� tuimatta tuletta.
Humala, Remusen poika,
Pienn� maahan pistettihin,
Kyyn� maahan kynnettihin,
Viholaisna[40] viskottihin
Vierehen Kalevan kaivon,
Osmon pellon penkerehen;
Siit� nousi nuori taimi,
Yleni vihanta virpi,
Nousi puuhun pienoisehen,
Kohti latvoa kohosi.
Osmon ukko ohran kylvi

Osmon uuen pellon p��h�n,
Ohra kasvoi kaunihisti,
Yleni ylen ehosti,
Osmon uuen pellon p��ss�,
Kaskessa Kalevan poian.
Osmotar oluen sepp�,

Kapo[41] kaljojen teki�
Otti ohrasen jyvi�,
Kuusi ohrasen jyve�,
Seitsem�n humalan p��t�,
Vett� kauhoa kaheksan,
Niin pani pa'an tulelle,
Laittoi keiton kiehumahan,
Keitti ohraista olutta
Kerke�n kes�isen p�iv�n,
Sai oluen keitetyksi,
Vaan ei saanut k�yneheksi.
Arvelee, ajattelevi,
Mit� tuohon tuotanehen
Oluelle k�yttimeksi,
Kaljalle kohottimeksi?
K�levatar kaunis neiti,

Tytt� sormilta sorea,
Aina liukas liikunnolta,
Aina keng�lt� kepe�,
Liikkui sillan liitoksella,
Keikkui keskilattialla,
N�ki lehen lattialla,
Poimi lehen lattialta.
Katselevi, k��ntelevi:
�Mit� tuostaki tulisi
Kavon kaunihin k�siss�,
Hyv�n immen hyppysiss�?�
Kantoipa sen kavon k�tehen,

Hyv�n immen hyppysihin,
Kapo kaksin k�mmenins�,
Hykersi k�sin molemmin
Molempihin reisihins�,
Mehil�inen siit� syntyi.
Mehil�inen liukas lintu
Sep' on lenti, jotta joutui,
Pian lenti pitk�n matkan,
V�lehen v�lin lyhenti,
Saarehen sel�llisehen,
Luotohon merellisehen,
Nurmelle mesinukalle,
Simapellon pientarelle.
Kului aikoa v�h�isen,

Pirahteli pikkuruisen,
Jo tulla tuhuttelevi,[42]
Saa'a saaveroittelevi,[43]
Tuo simoa siivess�ns�,
Kantoi mett� kaapussansa,
Sen kantoi kavon k�tehen,
Hyv�n immen hyppysihin,
Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa.
Siit� nousi nuori juoma,
Yleni olut punainen,
Puisen uuen uurtehessa,
Korvon koivuisen sis�ss�;
Sai olonen valmihiksi,
Mehu miesten juotavaksi.
Loitsurunot.
MIKAEL AGRICOLA.
Mikael Agricola, suomalaisen kirjallisuuden is�, syntynyt Pernajassa

k�yh�n kalastajan poikana, kuollut Turun piispana matkalla Viipurin
likell� 8/4 1557, oli my�skin ensimm�inen taiderunoilia Suomen
kielell�. H�nen runoillut esipuheensa teoksiinsa ovat kuitenkin
merkilliset ainoastaan ensimm�isin� kokeina, vaikka niist�, samoin kuin
koko h�nen el�m�nty�st��n, huokuu l�mmint� rakkautta h�nen k�yh��
is�nmaataan kohtaan. Seuraavassa n�ytteess� (Abc-kirjan esipuhe) on
Agricolan oikeinkirjoitustakin s�ilytetty.
ESIPUHE.
Oppe nyt vanha, ia noori,

joilla ombi sydhen toori,
Jumalan keskyt, ia mielen,
jotca taidhat Somen kielen.
Laki, se Sielun hirmutta,
mutt Cristus sen tas lodhutta.
Lue sijs hyue Lapsi teste,
Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina,
nin Jesus sinun Armons laina.
HEMMING MASKULAINEN.
Oli syntynyt Maskun pit�j�ss�, jonka kirkkoherraksi tuli 1587. H�n otti
osaa Upsalan kirkkokokoukseen 1593, ja kuoli v:n 1618 paikoilla.
Hemming julkaisi _virsikirjan_, ja k��nsi suomeksi keskiaikaisen
virsikokoelman Piae Cantiones nimell� _Vanhain Suomen maan pijspain ja
kircon esimiesten latinankielised laulud_. H�nen k��nn�ksiss��n
ilmestyy usein runollinen ajatus ja rikas, el�v� kieli.
KEV��LL�.
Kylm�n talven taukoomaan

P�iv�n penseys soimaa,
Vilun valjun vaipumaan
Auttaap' auringon voima.
Kev�t k�kee kes�n tuomaan,
Hengett�miin elon luomaan;
Kovan kallon alta
Meri, maa ja mantereet,
Orot, kedot ja kankareet
Toivovat suven valtaa.
Pilvet pakohon pyrkiv�t,

Seistys taivaan t�ytt��,
Ilmat ankarat asettuvat,
Aurinko l�mpim�ns' n�ytt��.
Toukoo toivottaa kyyhkynen,
Lintu pieni p��skynen
Suven sanoman saattaa;
K�et kukkuvat kuusistoss',
Linnut laulavat haavistoss',
Visert�in suven virtt�.
Lehdet puihin puhkeavat,

Vesoovat suuret ja pienet,
Mets�t, vainiot vihoittavat,
Kasvavat niityt ja niemet;
Kukkaset ihanat kukoistuvat,
Maast' maan yrtit yl�s k�yv�t,
Hajahtain makealt' p��n�ns';
Kuolleet el�m��n ihastuvat,
Linnut, luodut kaikk' iloitsevat,
Ilma on iloa t�ynn�ns'.
Herran ilmeit' ajatelkaa,

Uskokaa h�nt' h�nen t�ist��n,
H�nen murhettans' muistakaa,
Jonka h�n pit��pi meist�.
Luodut siunaa siki�m��n,
Linnut, kalat kaikk' kasvamaan,
El�imet, laihot meill' lainaa.
Luotuin kanssa kaikk' iloitkaa,
Herran hyvyytt� kiitt�k��,
Jonka meill' osoittaap' aina.
TEINIEN ILOSTA.
Kaikell' v�ell', yhdell' ��nell',

Ynn� yhteen veisatkaam';
Hyp�t' mahdam', kuin me taidam'.
Taitavasti tanssikaam'!
Jalo juhla -- ehk' on surkia,
Opin orjuuden puolest' --
Nuorten seura toivoo aina
Opin pitoo iloisest'.
Pit��, pitoo opin ilon

Anoo taitoo tavoissa.
Oll' iloisna, ei suruisna
Vanha tapa pidossa.
Siis iloitse, ratk' riemuitse
Nyt s� nuorten joukkio:
Joska n�in� olis aina
Opin pidon olento.
Opin sauna autuas aina,

Koska vitsoill' vihdoillaan,
Ei sairasta siit' saunasta,
Kuin kylm�lt' kylv�tell��n.
Opin ottaa, karttain kohta
Tapoj' taitamattomii:
Ett' on ly�ty, siit' on hy�ty,
Seuraa taito, toimiki.
JUHANA CAJANUS.
Syntynyt Paltamossa 27/12 1655, tuli Upsalaan ylioppilaaksi 1670 ja

filosofian maisteriksi 1679. Seuraavana vuonna h�n nimitettiin
ylim��r�iseksi filosofian professoriksi Turun akatemiaan, vaan jo
27/6 1681 tuoni katkaisi h�nen toiveikkaan uransa. Seuraava kiitetty
runoelma on h�nen ainoa tunnettu teoksensa suomeksi.
KATOOVAISUUDESTA.
Etk�s ole, ihmisparka,

aivan arka,
Koskas itket p�iv�t y�t,
Koska suret suuttumatta,
puuttumatta
Muistain tuonen murhaty�t.
Tapa vanha tappavalla

vierahalla
Luojan laitoksen per��n:
Hyv�t, huonot lapsinensa,
lankoinensa
Sy�ksee, sulloo maan poveen.
Sy�ksee, haaskaa, s�rkee, sortaa,

maaksi murtaa
Hirmukourilla kovin;
Turhat toivot, toivotukset,
voivotukset
Parkusuussa pelkurin.
Poies parku paneminen,

katsominen
Kaiken mailman menoja;
Katso kaikki katseltavat,
kuunneltavat,
Eik� kaikk' oo loppuva?
Mit� maassa mateleepi,

k�veleepi,
Maaksi pit�� muuttua;
Mit� puussa piiskuttaapi,
kuiskuttaapi,
Puusta pian putoaa.
Lenn� lintu mink� lenn�t,

et s� lenn�
Kovan kuolon k�sist�;
Saa se linnun lent�v�nkin,
rient�v�nkin,
Tuuleksentelemasta.
Kell' on ruumis raittihimpi,

rautaisempi,
Kuin on kalalla meren?
Surma toki surmeleepi,
turmeleepi
Kalakarjankin veden.
Hauta valmis v�h�isill�

kalasilla
Hirmuhauin kuvussa;
Hauin hauta kuohuvassa
kattilassa,
Puhuvan my�s povessa.
Ruohot raukat raukenevat,

ehk� ovat
Kukassansa koreat;
Puut ei p��se paksujuuret,
pienet, suuret
Kasvaissansa kaatuvat.
Kivet kovat kallioilla,

kankahilla
Mullaks rikki murretaan;
Rauta kaikki rep�isev�,
raateleva
Ruostehelta raadellaan.
Ei niin v�h��, v�et�nt�,

voimatonta,
Jota surma s��st�nee;
Ei niin vahvaa, v�ellist�,
voimallista,
Joka kuolon kest�nee.
Kannelle jos kaiken ilman

heit�t silm�n,
Sit� tutkit tapoineen:
K��ntyy, kulkee, v��ntyy, vy�ryy,
poikkee, py�ryy
Taivas kirkas t�htineen.
Kerran k��ntyy k��ntym�st�,

v��ntym�st�,
K��ntyy k��ntym�tt�m�ks,
K��ntyy k�skyll� kovalla
Kaikkivallan
Tyhj�ksi, tavattomaks.
T�m' on tuoni tulisella

taivahalla,
T�m� t�htein pes�ll�,
T�m' on ik� ihanalla
auringolla,
Vahvuus t�� vahvuudella!
Siis ei ole olevata,

pysyv�t�
T�m�n mailman menoissa:
Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu,
kaikki puuttuu
Luojan luotuin seassa.
T�t� aina ajatella,

muistutella
Pit�isi sun syntisen;
T�st� ottaa ojennusta,
huojennusta
S�ik�htyiss� syd�mmen.
Mik' on ilo rikastua,

rakastua
Kaupungissa katoovain?
Mik' on ilo oleskella,
asuskella
T�ss� tilassa turhain?
Etsi muuta elantoa,

olentoa,
Pyyd� taivahan taloon;
Etsi meno muuttumaton,
puuttumaton,
Pyri pyhien iloon!
Siell' on riemu rikkahampi,

runsahampi
Asunnoissa taivahan,
Siell� laulat lapsinesi,
lankoinesi
Voiton virtt� Jumalan.
Kosk'et koskaan kuolematta,

katoomatta
Sinne t��lt� tulla saa;
Syd�n sulla, syntisparka,
aivan arka,
Ett� suret kuolemaa!
MATTIAS SALAMNIUS.
Mattias Salamnius on runoillut _Ilolaulun Jesuksesta_, jossa Jesuksen
el�m�� ja k�rsimyst� kuvataan 29 runossa, ja muistosanoja piispasta
Gezelius vanhemmasta. Ilolaulu Jesuksesta, ensi kerta painettu v. 1690,
on ep�ilem�tt� pidett�v� etevimp�n� suomalaisena runotuotteena Ruotsin
vallan aikana sek� puhtaan kielens� ett� yksinkertaisen, vaan mahtavan
esityksens� kautta. Kummallista on, ett� sen teki�n el�m�nvaiheet ovat
melkein tuntemattomat. Luultavasti h�n oli syntyisin Pohjanmaalta ja
oli palvellut sotapappina. H�n kuoli 1691 vakinaiseen virkaan
p��sem�tt�.
JESUKSEN SYNTYMISEST�.
(1 luku Ilolaulussa Jesuksesta).
Kansa outoja anoopi,

Ik�v�itsee ilma kaikki
Menot kurjat kuultaksensa,
Saadansa sadat sanomat:
Vaan ei tottele tosia,
Tutki tarpehellisia,
Kuinka kulki suuri Herra,
Luoja itsens� alensi,
Joutunut Jumalan poika
Alemmaksi enkeleit�;
Ylimm�isn� ollessansa,
Alas astui taivahasta
T�nne syntisten sekahan,
N�in samos sana lihaksi,
Otti Herra orjan muodon,
Kun oli ennen ennustettu
Herra hengelt� hyv�lt�,
Miesten kautta kaunihitten,
Patriarkkojen pyhien.
Kosk' oli aika joutununna,

M��r�p�iv�t p��ttynynn�,
Saattoipa sanan edell�,
Kantoi kaunis Gabrieli,
Herran enkeli ihana,
Natsaretin neitoselle,
Maarialle mielehisen:
Tulla Luojan tuottajaksi,
�itiksi ison Jumalan,
Ilman miehen yhteytt�,
Herran voiman varjoomalla.
Ajan aivan joutuessa

Suuren synty� Jumalan,
K�ypi k�sky keisarilta,
Esivallalta varoitus,
Aivan uusi Augustuksen,
Vet�v� veron tekohon,
Ruomista rahan anova,
Jonka alla Juudan kansa
El��pi ajalla sill�,
Ilman vallatta omatta,
Niinkuin ennen ennusteli,
Jaakobi jalo saneli.
Kukin kulki kaupunkiinsa,
Lipoi linnahan omahan,
Ala riensi arvionsa.
Joosefi jalo saneli,
Maarialle muistutteli:
Pit�is menn� Bethelihin,
Ala arvion asua;
Valmistit vaeltamahan.
L�ksit kahden kulkemahan.
Joutuupi Jumalan �iti

Betlehemin pellon luoksi,
Kulki kohta kaupunkihin;
Vaan ei tuttane tuvissa,
Kammioihin k�skett�ne,
Ei suoda siaa salissa.
Itse ukselta is�nt�,
Alta harjan halliparta,
Katsoi pitkin peukalonsa,
Kohden korsua k�k�tti,
Tallin usta tarkoitteli:
Siell� saanette sianne,
Majan k�yh�t matkamiehet;
Isot istuvat tuvissa,
P�yhke�mm�t p�yd�n p�iss�;
Korsuhun kovalykkyiset,
Pihattohon pienemm�iset.
Noi teit tallihin tilansa,

Luoksi luontokappalitten,
Aasien asuinsialle.
Syntyp�iv� p��lle k�ypi:
Syntyi soimessa Jumala,
Herra pahnoilla parahin!
Toiset silkiss� sinisn�,
Punaisena purpurassa,
Kulta kiilt�v� k�siss�,
Sormissa kivet koriat!
Herra heinill� suloinen,
Kapaloissa kaunis Luoja.
Is� istui taivahassa,
�iti valjussa vajassa;
Neito ruokkiipi nis�ll�
Kaitsiata kaiken luodun;
Jesus itkeepi va'ussa,
Itse pilvi� pit�v�,
Hallitseva taivahia.
Aasi tunteepi apunsa,
H�rk� Herransa havaitsi,
Vaan ei pojat Bethlehemin.
P��SI�ISJUHLAN S��T�MISEST�.
(6 luku Ilolaulussa Jesuksesta.)
L�sn' oli juhla Juutalaisten,

Kuulu p�iv� p��si�inen:
K�sky korkian Jumalan,
Kauvan aikaa jo alettu,
S��tty maalla muukalaisten
Edess� Egyptin herran,
Joka vaivais vaikiasti
Jalon joukkoa Jumalan
Orjuudella ankaralla;
P�iv�t tiili� tekev�t,
Y�ll� korsia kokosit,
Ha'it varpuja varahin,
Hiljaan hietoa vetiv�t.
Viimein johdatti Jumala,
Poies vaivasta vapahti,
Otti orjahuonehesta
K�sivarrella kovalla,
L�hdetti meren l�pitse;
Antoi voiman Aaronille,
Monet merkit Moosekselle,
Muille muistoksi pahoille,
Kuink' on raskas Herran ruoska.
H�t� h��lyypi k�siss�,

Herran kourissa kuningas
P��sti kansan kiiruhusti,
Poies k�skeepi paeta.
Kansa kaaressa meneepi,
Veden rantahan radissa,
Puolehen Meren Punaisen
Jalon neuvosta Jumalan.
Kurja kuuleepi kuningas
Meren est�v�n menosta;
Kohta kulkeepi per�ss�,
N�it� viskoen vihassa:
�Joko nyt joukko p��stet�h�n,
Orjat onneksi pakenit?
Kukas muureja kutoopi,
Kuka vallit valmistaapi?�
Kohtapa joutuvat kokohon
Miehet miekasta parahat:
�J�llen tuokamme takaisin,
Orjat ty�h�n ottakamme!�
Jopa joutuupi l�hemm�,

Herran laumoa likeni,
Kansa parkuupi pakossa;
Mooses huokais hartahasti:
�Ei vara edesp�in menn�,
Sia siirty� sivulle;
Vesi v�lj� on edess�,
Kalliotkin kahden puolen,
J�ljess� vihaaja julma;
Miekka v�lkkyypi verinen,
Henki huokuupi hevoisten�.
Kohta kuuluupi humina,
Puhui pilvest� Jumala:
�Mit� Mooses huokaelet,
Valitat niin vaikeasti?
Saata sauvasi vetelien,
Keppis aaltohon aseta!�
Saatti sauvansa vetehen,
Aaltohon kepin asetti:
Vesi vieryypi m�eksi,
Kallioksi kahden puolen,
Aalto pilvihin yleni,
J�tti pohjan paljahaksi.
Mooses mielell� hyv�ll�,
Aivan Aaroni ilossa,
Kansa kaikki riemuissansa
Menev�t meren l�pitse,
Kuivin jalvoin kulkenevat.
Kurja mielelt� kuningas
L�pi aaltojen ajaapi
Jalon joukkoa Jumalan,
Meneepi meren sis�lle.
Vesi kaatui kahden puolen
Aivan yhtehen �kist�, --
Kuten sein�t korkeammat,
Muljahtavat linnan muurit, --
Peitt��pi pahojen parven.
Vaan sin� samana y�n�,

Koska kansa ulvos kulki,
Juhla s��tty on Jumalan,
P��si�inen p��lle pantu:
Yksivuotisen karitsan
K�ski kansansa Jumala
Tapettaa joka talossa,
Ukset viskoa verell�,
Pisoitella pihtipielet,
Oven p��llisen punata:
Merkki Herran huonehissa,
Ett'ei surma sais sis�lle,
Jolla l�i Egyptin maata;
Antoi murhaajan mureta
Esikoiset kaikki tyynni,
Aina asti kuninkahasta,
Ett' asti el�'imihin.
Huuto kuului huike'impi
Kansan kauhean seassa,
Vaan ei joukossa Jumalan
P��se murhaaja majahan:
Ukset viskottu verell�,
Punaisella pihtipuolet,
Ruusunkarvalla karitsan.
Muistoksi t�m�n imehen

Juhla s��tty Juutalaisten,
Joka vuonna uudistettu:
Sy�d� kansassa karitsa,
P��si�isn� puhdas lammas.
ANTERUS ASCHELINUS.
Tuli 1682 �turkulaisena� Turun ylioppilaaksi; opettaja Turun koulussa

1690, Askaisten kappalainen 1703, kuollut samana vuonna. On julkaissut
muutamia erikseen painettuja runoja, m.m. 1702 _Suomen ilo��nen Narvan
voitosta_, joka v�h�n lyhennettyn� t�ss� seuraa.
SUOMEN ILO��NI NARVAN VOITOSTA.
Tsaar' Pietari Muskossa sankari suur'

Ol' mielest�ns v�kev� sangen,
Niin ett� h�n humulla tuimalla juur'
On Ingrinmaan sis�lle langenn':
Suur' tavar' ol' my�t'
Ja kultaiset vy�t --
Me kuitenkin Jumalass' sodim'!
Vaikk' Ven�j�n poijill' niin paksult' sen maan.

Kuin tomu ja santa, h�n t�ytti,
Ett' joukkoa seuraamast' joukko ei laann',
Ja vihansa julmuuden n�ytti,
Niinkuin peto suur'
Tai kuin traakki juur' --
Kun Narvaan h�n siirtyi joukkoinsa kans',

Niin kaupungiss' pelko suur' paisui;
H�n k�ski sen asujain kohdastans
Koht' avata portit, ja lausui:
Tott' kaupungin me
Kyll' kukistamme --
Mut kaupunki rohkia ol' itsest�ns

Ja ven�l�ist' kohtas n�ill' sanoill:
Niin kauvan kuin veri on l�mpim�n�ns
Edesvastaan[44] ma Inkerin majoi!
T�st' Ven�j�n mies
On kovassa hiess' --
N�in Jumalass' sotia tahdom'!
Kaarl' kuningas ratsas- ja jalkav�ell'

Koht' valmisti itsens ja sanoi:
Nyt, poikani rakkahat, paastoll' ja hiell'
Tyk� Herran me astumme anoin,
Ett' voisimme viel'
Me ratk' t�ll� tiell'
Pois puolestamm' ryssi� luoda!
He vastasit kaikki kuin yhdest� suust':

Niin, kuningas, kuolla tai voittaa!
Sill' emme nyt tied� mist�k��n muust',
Vaan h�nen pois uljaasti soittaa,
Jos Jumala suo
Ja apunsa tuo --
N�in Jumalan avulla sodim'!
He tulit kuin karhut, joilt' poijat on poiss',

Ratk' avoimill' kidoilla, suilla,
Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit
Maall', merell', niin kaduill' kuin kuilla;
H�n vaaroiss' ol' l�ss'
Eik' itse�ns s��st' --
N�in Jumalan avulla sodim'!
Siis Ven�j�n majat yksmielisest'

He valloitit v�kev�st' p��n�ns.
H�n voiton siis sai niin urhollisest'
Eik' enemp�� muistanut h�t��ns;
Ja iloa t�ynn'
L�pi vallein h�n k�y
N�in Jumalan avull' h�n soti!
Mont' tuhatta nukkui koht' paikassa siin',

Mont' tuhatta upposi vesiin,
Mont' tuhatta otti Kaarl' kuningas kiin'
Ja antoi ne vartiain k�siin;
Mont' tuhatta viel'
H�lt' rauhaa rukoil' --
N�in Jumalan avull' h�n soti!
Tsaar' Pietar kyll' lupas taas kev��ll� tull',

Mut emme h�nt' enemp�� pelk��.
Kaarl' kuningast' ravitse, Herra, ij�ll',
H�n hosukoon ven�l�ist' selk��n!
N�in toivomme viel',
�l' apuas kiell',
Ett' Sinun me avullas sodim'!
SAKARI LITHOVIUS.
Syntyi 1672, tuli Turkuun ylioppilaaksi v. 1692 ja 1700 filosofian

maisteriksi; nimitettiin Nevanlinnaan kirkkoherraksi 1702 ja Ouluun
1713. H�n kuoli 1743. Lithovius on kirjoittanut valitusrunot Gezelius
nuoremman ja Kaarlo XII:n (suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi, nimell�
_Threnodia lugentis Fennonice_) kuolemasta ja onnentoivotuksen Ulriika
Eleonooran kruunaukseen. Runopuku on jotenkin huono, mutta niist� puhuu
raikas ja pilaantumaton tunne.
KAARLE XII:N KUOLEMASTA.
Surullisten Suomalaisten
Parkupuheet, Pohjalaisten
Ison itkun ilmoitukset,
Vaikeammat valitukset.
(V�h�n lyhennetyt).
Oho orpoj' onnettomi'!

Alimmaisi' armottomi'!
Vaivattua valtakuntaa!
Suomen saarta surkeata!
Kuinka k�vi k�tehemme,
Kovuus kohtais kotohomme,
Osaisit onnettomuudet,
Vahingot, viel' vaivaisuudet!
Sill� siirtyi sankar suuri,
Maakunnasta my�skin muuri,
Iso is�nt' is�nmaasta,
Valtakunnast' vainotusta,
Kaatui kullainen kuningas,
Alimmaisilt' armollinen,
Lankeis luodilt' lent�v�lt�,
Pyllist' pyssylt' paukkuvalta,
Norjan nurmelle nykertyi,
Tylyn Tanskan tanterelle.
Entisi� edess�ni
Aikoj' ajatellessani,
Monet muistuu mieleheni,
Johtuu joskus j�rjelleni;
Kuinka kaikkein Korkeamman
Tahdon t�ytyy tarkkaisimman
Tapahtua t�hdiss', tuuless',
Maassa, muuallakin, meress',
Ihmeellisest' itse ilmass'.
Joka paikass' juuri julki
Kuinka kaitsi kuningasta,
Varjel' vaaroist', vahingoista,
Alust' armollisest' autti
Jumal' itse ihmeellisest'.
Nimitt�in Narvan nurmell'
Voiton veti v�h�ll' v�ell'
Ven�l�isilt' verrattoman;
Puolan pelloll' p��sty�ns�
V�kinens� voiton v��nsi,
Augustusta ahdisteli,
Pahan paavin parvest' p��sti,
Saattoi Saksass' voimallisest'
Vapauden vainotuille.
Mutta muuttuivat mokomat
Otolliset onnen otsat,
Sangen suureksi suruksi,
Kadotukseksi kovaksi,
Pyritty� Pultavahan,
Tartarilt' talutettua.
Vaka valta varjel' viel�
Voideltuaan voimallisest',
Pehtaroi kun Benderiss�,
Soti sijass' soukkaisessa,
Turkin tuiman tanhualla,
Monta maahan martaaks m�tti,
Janitsaarein ioukost' j�tti.
Jumal' j�lleen johdatteli,
Joukkoinensa johdatteli
Kotihinsa kulkiessa.
Mureheksi riemu muuttui,
Sangen suureksi suruksi.
Vaikka vaivoin vaadittihin,
Pahat pois pakenemahan,
Kuiten kaikkein Korkeamman
Tapaht' tahdost, totisimman,
Ett� eros esivalta,
Kuoli kuulu kuninkaamme,
Lankeis luodilt' laumaltansa.
K�tes kiivahast' kirottu,
Sormes, suones sadateltu,
Kinttus kivust' kuivatkohon,
J�senesi j��tyk�h�n!
Joka joutses j�nnittelit,
Panit pyssyt paukkumahan,
Ampumahan arvollista,
Voideltua voimallista!
Kukkulat kaikk' korkeammat,
Tunturit te Tanskan tuimat,
Norjan niityt, nurjat nurmet,
Manterehet, maat ja mets�t
Mureeks mustaks muuttukohot,
Surekohot surkiasti!
�lk�h�t �k�tk� ��net,
Saapuko satehet sinne,
Koskeko kanss' koskaan kaste
Vihollisten vainioille,
Sill� siell� sodan sankar
Ammuttihin aivan ankar.
�lk��t ilke�t iloitko,
Rivot riettahat riemuitko,
Vaikka vaipui voimallinen,
Kaatui kullainen kuningas,
Ruumis rangaksi raukeni,
Meni martaaks manterehen.
Sielu siirtyi parempahan,
Pyrki taivahan talohon;
Kunnia kuuluupi kauvas,
Mainitahan mailmassakin
Kuuluisan kuninkaan Kaarlen,
Sankarin sodassa suuren!
HEINRIKKI LILIUS.
Syntyi 1683 Messukyl�ss�, tuli ylioppilaaksi 1700, vihittiin papiksi

1706 ja maisteriksi 1707, tuli sitten kappalaiseksi Pirkkalaan 1709,
kirkkoherraksi L�ngelm�elle 1722 ja syntym�pit�j��ns� Messukyl��n 1730;
kuoli 1745. T�ss� painettu _Kehtoruno_ (vuodelta 1728) on sen ajan
parhaimpia tuotteita.
KEHTORUNO.
Tuutilainen, tuutulainen,
Lep�ele lapsukainen!
Levon lainaaja lepyinen,
Jesus sua siunatkohon!
Nuku, nuku nukkeroisein,
Makaele maidonjuoja!
Kuin on maitokin makoinen,
Unes olkohon suloinen!
Kuin on k�tes kiinnitetty,
Kupeheses vy�ll� vy�tty,
Niin sua Jesus itsehens�
Uskon nuoralla niveli.
Jumala sun itse otti
Liittohonsa lapseksensa,
Jesus vioista virutti,
Pyh� Henki pyhitteli.
�l� itke, enkelisein,

Vaikeroitse, vaiveroisein!
Jesus kaunis kumppaninas,
Pyh�t vartiat va'ussas.
Nuku, nuku, nukkeroisein,
Makaele maidonjuoja!
Liekuttelen linnuistani,
Ainoata armaistani,
Kehtos k��rin kukkasilla,
Kasvos peit�n kaunihisti.
Koska olet kyllin saanut,
Hopeaisein, hienoisesta,
Her�ele, herttukaisein,
Ilman itkutta isotta!
Palkkas on pantuna povessa,
Maito mesi-mieluhinen.
GABRIEL CALAMNIUS.
Syntynyt 1695 Kalajoella, tuli ylioppilaaksi 1712, sitten papiksi ja

tuli kappalaiseksi syntym�seutuunsa, joutui 1717 ven�l�isten ep�luulon
alaiseksi ja vietiin vankina Turkuun, nimitettiin 1726 Kalajoen
kappalaiseksi, ja kuoli 1754. Ilman teki�n nimett� painettiin v. 1734
h�nen Suomen vaivoista ison vihan aikoina tekem�ns� _Suru-Runot
Suomalaiset_, joista uusi painos ilmestyi 1778. H�nen muut runoelmansa
ilmestyiv�t v. 1755 koottuina nimell� _V�h�inen cocous suomalaisista
runoista_.
SIIT� SUURESTA SURKEUDESTA, JOKA SUOMESSA OLI V. 1714 JA 1715.
Muukalainen muulta maalta,

Ven�j�lt� vierahalta,
Meid�n maalla matkustaissa,
Tuimuudella tultuansa,
S�i siat siki�inens�,
Karitsat kapehinensa,
Kanat kaikki karisteli,
Kukon poijat kuristeli,
L�ysi lehm�t, l�ysi leiv�t,
Havitteli h�rk�laumat,
Veip� hevot heinikoista,
Varsoinensa vainioista,
Pani kaikki kartanoissa
Peri puulle puhtahalle.
Lapsi parat laattialta,

Imev�iset istualta,
Pojat �itin polven p��lt�,
Piiat pienet tuolta t��lt�,
Otti oi! oi! orjiksensa,
Ainoisiksi aljoiksensa;
Vaimot vallitsi v�kisin,
Kaunihimmat kaiketikkin,
Syd�mmell� surkialla,
Miesten mielell� pahalla.
Vanhimmaiset valkiahan
Pani pahoin paistumahan,
K�det k�ytti kiinti�sti,
Kapaloitsi kalvosista,
Selj�n p��lle singotteli,
Piiskallansa pingotteli,
Kysyi: kussa kukkarosi,
Hohtavaiset hopiasi,
Kussa kullat kirkkahimmat,
Kalut kussa kallihimmat,
Kussa kaikki kattilasi,
Kussa tiskisi tinaiset,
Kussa punainen pukusi,
Varsin juhlavaattehesi! --
Veden v��nt��pi verisen
Selki�ist� silmist�ni,
Hi'en hiuksista hioopi,
Poskip��st� pusertaapi,
Muistuessa mieleheni
Vihollinen ven�l�inen,
Kuinka muodolla monella
Vaati aina vaivaisilta
Tavarata taipumatta,
Omaisuutta ostamatta.
Mik� virkois vihdoin siit�,
Mik� kuoli kurjan lailla! --
Korvessa oli kotomme,

Maantiell� majasijamme.
Kirkkotiemme kivist�ll�,
Mets�n petojen pesill�,
Karhut kanssakumppanimme,
Pyry p�iv�paistehemme.
Ei mieli mesi� tehnyt,
Kylki kuuta kasvattanut
Pahan pakkaisen k�siss�,
Kovan ilman kouratessa,
Pahimmissa p�iviss�mme,
Hengen h�d�ss' heltehess�;
Moni heitti henkens�kin,
Vaipui poijes varvikkohon,
Kuoli korpehen kovahan,
Kankahalle kaatui maahan.
Ruoka oli ruumenista,
Puista purtava kovista,
Oljesta oma osamme,
Pet�j�st� pellon siemen,
Karvas leip� lehdik�lt�,
M�mmi m�nnyst� m�elt�,
Suosta suolat, suurusjauhot,
Varsin vehoista valitut,
Vesi s��tty s�rpimeksi,
Sinukka sianlihaksi!
Sudet viimein suostuit meihin,
Pyysit p��llemme poloisten,
Monta pient� pehmokaista,
Vaivaista vaeltavaista
S�iv�t lasta laitumella,
T�ytit t�ytten miesten p��lle.
Viisi muuta vitsausta,
Joit' en saattane sanoa,
Oli meill� orpanoilla
Kovan Herran koston alla.
Auta ainoinen Jumala,

P��st� p�ivist� pahoista!
H��RUNO ASTRILDISTA.
Min� Savon Suomalainen,

Kainuhussa Karjalainen,
Tulin tiettyhyn talohon,
Kaunihisen kartanohon,
Kuulin siell� kumman ��nen,
Tomun totisen tohinan:
Vaimo parat paksulliset
Niinkuin p�rh�iset pirisit,
Piiat pienet, pikkaraiset,
Pitkin seini� sirisit.
Kohta kysyin kohtap��t�

Tuommoisen tohinan syyt�,
Johon vastais vaimopuoli,
Martan t�it� toimittava:
�Nyt on Astrild astununna,
Talohon tomulla tullut,
Joll'on vasamat vakaiset,
Ampuneuvot ankarimmat,
Joll'on piikit niinkuin piilit,
Ter�viksi tehdyt nuolet.
Niill' on tullut tappeluhun,
Kilvan nymfien kisahan,
Sys�nnyt syd�mmen kautta,
Talon tietty� tyt�rt�,
Karannunna kantap�ille,
Aivan astunut likelle,
Ett' on hieno niveltynyt,
Niveltynyt nilkkaluusta
Jalka neitosen jaloimman,
Meid�n Marian mainittavan.
Siit' on meteli majassa,
Huhu siit� huonehessa,
Siit� kaikku kartanossa,
Sill' on meill� mieli panna
Ansat Astrildin etehen,
Ett'ei kauvas kartanosta
Juokse aivan joutuisasti,
Mutta pahan parantaapi,
Syd�mmen sitoopi syrj�n;
L�yt�� t�st� l��kityksen,
Hienoimman hivellyslangan
Syd�mmelle s�rjetylle,
Nilkoille niveltyneille.�
Tuossa viiv�hdin v�h�isen,

Katsoin naisten naalan p��lle.
Katso, Astrild ainokainen
Oli saatu satimehen,
Kussa luki l��kitykset,
Kiivahasti kirjoitukset,
Kuinka pit�isi parata
Sairahaksi saatettua.
Sairas kuin sanoman saapi,
Katsomahan kapsahtaapi:
Jonka Astrild ainokainen
Sivuupi sylihin kohta,
Kaikki haavat hauteleepi,
Kipupaikat parantaapi,
Syd�mmen sitoopi syrj�n,
Jatkon jalkahan paneepi!
Tuopa syd�nt� sukaisi,

Munkin mielt�ni mutaisi!
Runoihin rupesin kohta,
Lattialla laulamahan:
Kiitos Astrild ainokainen
Hyvin aivan ampumasta,
Paremmin parantamasta,
Kiitos, kiivahin sodassa,
Taitavainen tappelussa!
Siit� kannan kallollesi,
Siit� painan p��si p��lle
Kruunun kullasta kudotun,
Palmupuista palmikoitun,
Toivotan todella sulle
Onnen kaiken olkap�ille!
ABRAHAM ACHRENIUS.
Syntyi Somerossa 1/2 1706, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1725, papiksi

Pohjanmaalle 1730, Nousiaisten kirkkoherraksi 1753 ja kuoli 28/9 1769.
Achrenius teki jo nuorena itsens� tunnetuksi runoiliana, mutta
liitytty��n 1730-luvulla her�nn�isliikkeesen, k�ytti h�n
runoilialahjaansa en�� ainoastaan virsien y.m. hengellisten runojen
sepitt�miseen, kerrotaanpa h�nen polttaneenkin entiset maalliset
runoelmansa. Hengellisi� runoja on h�n julkaissut suuren paljouden,
joista tunnetuin on kokoelma _Sionin juhla-virret_, pain. Turussa 1769.
Seuraavassa �onnentoivotuksessa v�it�kseen�, joka olkoon n�ytteen�
1700-luvun akatemiallisesta runoudesta, on senaikuinen kirjoitustapakin
s�ilytetty.
ONNENTOIVOTUS V�IT�KSEEN.
Tuonain temmaisi t�st minu muodois muttuva Morpheus,

Temmais, valpana vei, eip� suonut sippura silmill,
Vei minu, vei vijtan, cusa virsi� veisasi Virtus,
Veisais n�in: tule t�n Musain vesa vickel� vircuin,
Cuin vetelet vinhast Aganippen vainjosa vett�:
Juox, tule t�n t�n�p�n, t�s� tie, t�s� tanhoa toimen,
Tie joca selki� lie, joca vie, joca taitane taivast
P�in vet�, paitz pelvot ylitz onnet et ongalet alhoin,
Pindin paisumen p��l, cusa cunnia canda cathedras
Crunun caickile nijl, jotk sinne on sattanet itsens:
Sijs tule t�n t�n�p�n: ved�, veickoni, virsuja v�lj�ll,
Seura ny' meit yll' �it, pyri p��l, lue, lauluja laske,
Eij t�s� turmel ty�, vaick tappura pist�pi pensas,
Eij t�s� tuoxua tul, vaick canda se, crapise cannois:
Sijs pid� p��l, joca s��l, kyl cunnian cuckula caicu,
Cuins helj�l helin�l Heliconillen huittulen[45] hypp�t.
N�in veisais Virtus: t�m�n �ckeis taitava toimen,
Cans taidon Toveritz', joca nurcasa nurisi nurmen,
�ck�is sen, meni sinn'; ja jos ennen seuraisi sijvos,
Kyl sala kyl caunist, jo ny' j�lki� j�ttele julki.
J�lki� j�ttele julk, min� vihdoin vidasa virgon,
Nyt toivon totisest: caick caiketi k�ndyk�n onnex.
JUHANA FROSTERUS.
Juhana Frosterus syntyi 1720 Paltamossa, tuli ylioppilaaksi 1736,

maisteriksi 1745, Sotkamon kirkkoherraksi 1763; v. 1800 sai h�n
jumaluus-opin tohtorin arvon ja kuoli 10/6 1809. H�n on sepitt�nyt pari
kaunista runoa sek� miellytt�v�n, esitystavaltaan runollisen kirjan
_Hy�dyllinen huvitus luomisen t�ist�_, joka ilmestyi 1791.
JUMALAN PYH�ST� LAISTA.
Tuli tuuli tunturilta,

Edomin etel�maalta,
Paksu pilvi Paranista,
Josta tuli tuiskuaapi,
Tulen liekit leimahtaapi,
Jyrin�t ylen jyre�t,
Pel�tt�v�t paukaukset.
Oli tuska tullessakin,
Kova kipu kallioilla,
Vuoret aaltoina ajeli,
Paukkui vuorten patsahatkin,
Sinai syttyypi tulesta,
Horeb horjuupi kovasti.
Onpi Luoja liikkehell�,

Luojan voima vallassansa
Ihmisille ilmestyypi.
H�nen vaununsa vakava
Kulki pilven kukkuloita
Rakehitten rattahilla.
Taivas selke� sakosi
Mustan pilven peittehest�,
Tiukkui taivahat sadetta,
Vesi vuoti viljavasti.
Liikkui luodut luonnossansa,
Liikkui Luojan liikuttaissa,
Kaikkivaltiaan k�siss�.
N�m�t oli n�ht�viss�,

Mutta eip� sied� silm�
N�hd� n�kym�tt�mi�,
Kukapa saattaapi sanoa,
Jot'ei ole ennen n�hnyt
Eik� kuullut korvillansa?
Kuka saattaapi sanoa,
Aivoillansa arvaella,
Mit� enkelein esiss�,
Mit� taivaassa tapahtui,
Henkein suuressa hovissa,
Kaunihissa kartanossa?
Pyh�n Herran palveliat,

Seebaotin sotajoukot,
Suuret sankarit sodassa,
Kirkkaudessa koreat,
Seisoi tuhannen tuhansin,
Joukoissansa juontehessa,
Tekem�ss� taitavasti
Palvelustansa pyh�sti.
Helisi hele� torvi,
Pauhasi pasuunan ��ni,
Kaikui korvissa kovasti,
Pelko py�rrytti parahat,
Rohke'immat raukesivat.
Ylimm�isen yst�v�kin,
Jalo tuttava Jumalan,
Mooses miehist� valittu
Tunnustaapi tuskissansa:
�Min� vapisen, v�risen,
Polvet puuttuvat minulta�.
Kaikki kansa katsellessa,
Katsellessa, kuullellessa,
Pyysi pelvosta paeta
Kuolemata kauheata.
Minne poloinen pakenet

Kaikkivaltiaan k�dest�?
Eip� turvaa tuonta vasten,
Sinaissa suojelusta
Vastoin la'in vaatimusta,
La'in kanteita kovia.
Istui Herra istuimelle,

Kiivas Kunnian Kuningas
Lakiansa latomahan,
Sulki lavean lakinsa
K�skysanaan kymmenehen.
Puhui selke�t sanansa,
Lujat juuri lupaukset,
Hedelm�t hyville t�ille;
Kovan koston uhkaukset
Peloksi pahoille t�ille.
N�m�t vaativat vakaasti

Taidon, tahdon, taipumusten,
Ajatusten, aikomusten,
Kielen, k�yt�sten, tekojen
Viatonta, virheet�nt�
Puhtautta puuttumatta.
Mit�s viel� vilpistelet,
Juonissasi juonittelet?
Onko vilpiss� varoa,
Valellessa varjelusta?
Tunnusta tapasi tuimat,
Paljasta paha sisusi.
Syd�mmes on syv� hauta

T�ynn� h�ijyj� haluja,
Kauheata kankeutta,
Ylev�t� ylpeytt�,
Iloittelet ilke�ille,
Tavoille tavattomille,
Vastoin Luojasi lakia.
Onkos Herra herjennynn�,

Vaijennut vakaa Jumala,
Laskenut lujan lakinsa
Meid�n mielivaltaisamme?
Etk�s tied� t�ydellens�
Tulevas tilin tekohon?
Tulet totta tuonen tullen,
Tulet vastoin tahtoasi,
Tulet k�skyll� kovalla,
Koska torvi taivahalta
Kutsuu kuollehet kokohon,
Her�tt��pi haudoistansa,
Tuopi tuomion etehen;
Koska meret mullistuvat,
Tuli tuima kaikki sy�pi,
Voimat vahvat taivahankin
V�risev�t, vapisevat.
Voivotukset vallan saavat,
Parku suusta pakahtuupi;
Soisit, vuoret v��ntyisiv�t
Poloiselle peitteheksi;
Mutt' ei p��sekk��n paolle
Kovan kostajan k�sist�.
Ei ole turvaa tuonta vasten,

Sinaissa suojelusta
Vastoin la'in vaatimusta,
La'in kanteita kovia!
Ty�si kaikki kaunihimmat
Ovat kaikki kelvottomat,
Niinkuin huonon h�m�h�kin
Verkko sulle vaatteheksi.
Nyt on viel� armon aika!

Matkaa toiselle m�elle,
Pyri, k��nny Golgatalle;
Siell' ei ole tulen tuisku,
Eik� jylke� jyrin�.
Siell� rauha raketahan,
Siell� armo annetahan,
Jesus joutuu turvaksesi,
P��st�� pauloista pahoista,
Kuolon kauhean kidasta.
TUOMAS RAGVALDINPOIKA.
K�yhist� vanhemmista syntynyt 27/12 1724 Tyrv��ss�, varhain orvoksi

j��nyt, ilman kasvatusta, ontuva ja rampa, on Tuomas Ragvaldinpoika
kuitenkin ansainnut muistamista. Yhteen aikaan Turussa oleskellen,
toimitti h�n painoon useat h��runot ja j�lkimuistot, vaan muutti sitten
Loimaalle, miss� kuoli 14/3 1804.
YLH�ISEN LAPSEN HAUDALLA.
(Lyhennetty.)
Taivaan lintuin laumasta

Mainitahan kotkasta,
Ett� yli muiden niin
Lent�� asti pilvihin.
Niin nyt t�m� herranen,

Johannes, v�h� sielunen,
Lensi yl�s korkeaan
Taivaan saliin oikeaan,
Is�n syliin Jesuksen,
Joka n�ki parhaaks sen,
Suloisella suvella
Nisuns' jyv�n jouduttaa.
Niinp� Jesus puheli,

Rakkaudesta saneli:
Sallikaa ne v�h�iset
Tulla tyk�n' lapsiset.
Surun laakson pellosta,

Mailman pahast' alhosta,
Jossa lapset kasvavat,
Vesoina jo kuivavat.
Jesus ulos johdatti,

Is�nmaahan istutti;
Siell' on vahva satama,
Ei siell' tuule, tuiskukkaan;
Mutt' t�� kukka ihana

Kaunis onpi kasvoilta,
Enkelitten muotoinen,
Pyh�in kaikkein kaltainen.
HEINRIKKI ACHRENIUS.
Syntyi Sieviss� 1730, tuli 1749 Turussa ylioppilaaksi. Oli sittemmin

suorituskomissariuksena ja nimismiehen� Kalajoella, jossa kuoli 1798.
On kirjoittanut koko joukon, enimm�kseen ainoastaan k�sikirjoituksessa
s�ilyneit� runoja, useimmat leikillist� laatua.
KAIKU.
Ilma kaunis, ihanainen,

Se'es, siksehen suloinen,
Minun laitti liikkehelle,
Kerran k�ym�h�n kuletti
Nurmimaalle nukkaiselle,
Kukkaisten kotisijoille,
Joita katsellen k�velin,
Ihantelin itsekseni.
K�vin kyyn�r�n v�list�,
Jopa seisoa sujotin,
Tahi panin polvilleni,
Uuvuin istumaisilleni,
Otin kukkaisen k�tehen,
Toisen toisehen sivalsin,
Sitte veisasin v�h�isen,
Sanan, kaksi kalkautin.
Jopa ��ni et�h�lt�
Kuului korvani sis�h�n,
Joka mua j�tkytteli,
Samat saneli sanaiset.
Min� vaikenin v�lehen,
Ajattelin arvollansa
Siell� ihmisen olevan,
Istuksevan itseksens�,
Joka kuuli laulavani,
Lauloi laillani takaisin.
Vaan jo muistui mieleheni,
Astui aivoni sis�lle
Juttu kaiusta kamala,
Kaikun katalan menosta,
Joka oli neito nuori,
Kaunis, kasvoilta ihana,
Mutta muuttui murhe'esta,
Kaikki kuivasi kokohon,
Jott'ei j��nynn� j�lille
T�st� muuta tiett�v�t�,
Kun ��ni mainittu mets�ss�,
Kaiku kaikki j�tkytt�v�.
Itsekseni istuessa,
T�t� ajatellessani,
Havaitsin havun sivulla.
PAPIN ROUVILLE VAPUN P�IV�N�.
Papin rouvat, papin rouvat nyt taas iloitkoon,

Koska saavat luottaa,
Ett� kaksi vuotta
Viel� vissiin, viel� vissiin heill� turva on.
�ij�t el��, �ij�t el��, turvan tuottajat!

Ei ne rouvat huokaa,
Heill' on kyll� ruokaa,
Asuinsijan, asuinsijan hyv�t laittajat.
Heille riistaa, heille riistaa kasvattavat kans,

Aittaan aivan hyv��
Tarpeheksi jyv��,
Arkun sis��n, arkun sis��n muuta aikanans.
Karja kaunis, karja kaunis aina lis�yy,

Eik� maidon mahti,
Kellarista sahti
Juoksemasta, juoksemasta koskaan pys�y.
Viinan vilja, viinan vilja monta virvoittaa,

Oluttakin n�hd�
Yll�tt�v�t tehd�,
Joka monen, joka monen janost' kirvoittaa.
Siis jo rouvat, siis jo rouvat pian vanukaat

�ijienne kaulaan,
Niinkuin rautanaulaan --
Suuta pist�in, suuta pist�in heille sanokaat:
�El� kauvan, el� kauvan minun tukenan'!

Paljo multa puuttuis,
Sull' jos tuoni suuttuis,
Ennen aikaa, ennen aikaa panis hautahan!�
FRANS MIKAEL FRANZ�N.
T�m� kuuluisa runoilia ruotsin kielell�, joka oli syntynyt Oulussa

9/2 1772, tuli kirjallisuuden professoriksi Turkuun 1798, vaan 1811
siirtyi Ruotsiin, miss� Hern�sandin piispana kuoli 14/8 1847, on
suomeksikin runoillut yhden runoelman (1804).
RUHTINAALLE.
El�k��n kuningas,
Vilpit�n ruhtinas
Suomenkin maan:
Siell�kin siivoa,
Toimea, taitoa,
Parempaa oloa
Kartuttamaan.
Vaasaitten sijalla,
Vaasaitten neuvolla
Hallitkoon h�n:
Mets�nkin kodossa
Orvollen osansa,
Pienimm�ll' omansa
S�ilytt�m��n!
Est�, oi Jumala,
Pahuuden juonia
Pimeyden teill'!
H�n ku on ilomme,
Onnemme, toivomme,
H�nelle olkoomme
Se kuin h�n meill'!
Turvana tuhatten,
Herrana syd�nten
El�k��n h�n!
V��rille pelvoksi,
Hyville voitoksi,
Suomelle riemuksi
El�k��n h�n.
Veisaa siis jalolle

Maakunnan is�lle
Suomenkin maa;
Kasvattain rauhassa
Lapsia korvessa,
Rukiita nevassa,
Veisaa: hurraa!
HEIKKI V��N�NEN.
Heikki V��n�nen oli ty�miehen� Oulussa ja eli 18:nen ja 19:nen

vuosisadan vaiheella. H�n sanotaan olleen taitava viulunsoittaja, vaan
viett�neen ymp�ri kuljeksivaa ja ep�s��nn�llist� el�m��, ja vihdoin
tapaturmaisesti saaneen surmansa. V. 1801 painettiin Vaasassa h�nen
runonsa _Kummasta kalakukosta_, joka ennen muita on tehnyt teki�ns�
nimen tunnetuksi.
LYSTILLINEN RUNOLAULU KUMMASTA KALAKUKOSTA.
Jop' on laulu laitettuna,

Sanat somat solmittuna
Rytsin[46] ruuasta rumasta,
Kummasta kalakukosta,
Johonk' ol' pantu Paltamossa
Katti karvainen sis�h�n,
Isossa It�kyl�ss�
Paltamossa mainiossa.
Kerran keskens� is�nn�t,

Rannin miehiss� rupesit
Pyh�iltana puhuhun,
Julkisesti juttelehen,
Kuin on Oulussa pahoja
Tullissakin turkasia;
Sy�v�t sy�k�rit rahatta,
Ilman ty�t� tullin miehet,
Kun viev�t v�list� reest�
Ev�hi� matkamiesten.[47]
Talon vaari taitavasti

Kysyypi kyl�n v�elt�:
�Kusta nyt saisin kumppanita,
Kusta matkallen toverit?
L�htisin min�kin kerran
K�p�isehen kaupungissa;
On mulla talia taasen,
Viel� voitakin v�h�isen,
Vaikk' on huono hein�vuosi,
Mure muustakin ruuasta.�
Kohta yksi koiransilm�

Sanoopi v�en seassa:
�Jopahan kotoa kyll�
Joulun eell� jouetahan,
Olis mieless� minulla
L�ht� poijes Pohjan maalle:
L�htisin min�kin muuten
K�p�isehen kaupungissa,
Vaan onpi v�h�n vikoa,
Joka on kotona kauvan
Mulla muistissa pysynyt,
Poveani pureskellut:
Vietihin minulta viimein
V�kisin vasikan paisti.
Kun n�ki olevan reess�,
Sit� sy�k�ri syleili,
Sit� anoi ahkerasti,
Pyysi pyst�ss� k�sinni.
Min� mies sanoin h�nelle,
Puheskelin puolestani:
'En saata ev�st� panna
Tyk��ni, yst�v�ni,
Poijes matkan pitk�n p��ss�.
Kyll�p� t��ll�i tarvitseepi
Pureskella porvarissa.'
Veip� sittenkin v�kisin,
Viel� kiitti kinttujansa,
Hyvin kosti kynsi�ns�.
Kuin ovat viekkahat viri�t
Omin mielin ottamahan
Talonpoikien ev�st�!
Sitte kun tulin kotia,
Heti sai kyl�ss� tiet��
Akkani saman asian,
Josta akka aika lailla
Minua torui tolvanaksi.
Vaan nyt konstin m� kotona
Saatan viel� viisahammin
Teh� toisehen tapahan.�
Ottipa kissan kiiruhusti,

Tarttuupi takajaloista,
Siin� hirtti hiiren sy�j�n,
Pani pirtin l�mmitess�
Leiv�n sis�h�n levi�n.
Rupes est�h�n em�nt�:
�Kosk' on herja herjennynn�,
Naaraskissa naukumasta,
Niin nyljen nahattomaksi,
Siit�p� tulisi siev�t,
Turkin puuhkat pulskiammat.�
Ukko uunilta puhuupi,

Partavaari paukuttaapi:
�Kyll� sin�, siivo muori,
Oike'in hyv� olisit
Sy�k�reille sy�l�hille,
Kun nyt siit� kuoren poijes,
Veisitkin nahan v�kisin,
Ke'en kesken paistamisen,
Siit�p� sy�k�rit rupeais
Arvelehen aivoissansa,
Ett� on t�h�n sis�h�n
J�nes pantu Paltamossa;
Siit� mielehen menisi
Talonpoikien tavarat,
Vastakin repis reki�,
Ev�hi� etsiskelis.
Ann' olla katti karvoinensa,
Ett� tullee tuntemahan,
Mik' on pantu Paltamossa,
Koottu kuorien sis�h�n,
Taherrettu taikinahan�.
Is�nt� ihasteleepi,
Lie'en vierehen lipuupi,
Pani kissan paistumahan,
Katin karvat k�rtym�h�n.
Sitte kuin kuori p��lle kuivi,
Taikina tuli kovaksi,
Katin p��lle kankiaksi,
Ulos uunista nyk�isi,
Paneepi s�kin sis�h�n.
Sitte l�hteepi kotoa
Maanantaina marssimahan,
Astuhun alusta viikon,
Kohen Oulua kokehen.
Kun tuli tyk� Muhoksen,
L�ysi kohta kumppaninsa.
Kumppanit heti kysyv�t:
�Joko nyt jokea meemme,
Linnan tullista livumme,
K�ymme kautta k�yh�n miehen?�
Juuruksen tyk� tulivat,
Kestikievarin keolle.
Siltavouti Simpermanni
Oli juossut Juuruksehen
Tukkihin haoilla siin�
Tiet� kiinni kiiruhusti,
Ett'ei joutuisi joelle,
Sielt� kulkisi kukana.
Ne, jotka jokea aivoit
Myllytullista tulehen,
Simpermannin k�skyn kautta
Kangastullihin k�viv�t.
Pistit ensin pienen leiv�n
Tulliherralle k�tehen;
T�st�p� herra herjemm�ksi,
Kovin koiraksi rupesi,
Sanoi herra hilpe�sti:
�Ket� sin� t�ll� kerjulaista
Pilkkoat pila-is�nt�,
Ompa sulla suurempia,
Kalakukkoja komeita?
Anna mulle muutamainen
Tei�n maanne maistiksista.�
Mies se mielell� hyv�ll�

Sys�si kukon k�tehen,
Jonk' oli sis�h�n kissa,
Pantu katti karvoinensa.
Hetip� k�ski tulliherra
T�m�n miehenp� tupahan,
Kutsui Rytsi ruukostille,
Antoi kahvit, antoi punssit,
Viel� viinatkin lis�ksi.
Kun oli sarikat saanut,
Ryypyt suuhunsa suloiset,
Mies heti meni ka'ulle,
Sielt� poikkes porvariinsa.
T�m� on laulu laitettuna,

Sanat v��tty V��n�selt�.
Sille palkasta tulisi,
Tahtoisi jalan takaisen,
Kun olis ollut saatavilla
Silloin tullissa tyk�n�,
Kun Rytsi ruualle rupesi,
Iltaiselle ilke�lle.
Haukkasi palasen p��st�,
Toukaiseepi toisen kerran,
Jo sattui k�p�l� suuhun,
Kynnet kielehen rupesit;
Luuli hauin hampahiksi,
Eli lahnan leukaluuksi, --
Eip� usko ensink�n�.
Kunpa viilt�� veitsell�h�n,
N�keepi olevan siin�
Karvaisen katin sis�ll�.
Hetip� kirosi herra,
Kesken sy�nnin synke�sti,
Sanovi sanalla t�ll�:
�Enp� tuota turkastakaan
Luullut nyt min� poloinen
Perkelett� petturiksi;
Kun on ilke� is�nt�
Pilannut parahan viljan,
Tuolla lailla tuhrannunna.
Ei sit� tie� ihmisrukka,
Mit� sy�� syntisparan
Vasta vanhana pit��pi,
Kun ei nuorna n�it� n�hty,
Noita ruokia rumia.�
PAAVO KORHONEN.
Syntyi huhtikuussa 1775 Ukkolan talossa Rautalammilla, miss� is�ns� oli

talonpoikana. Jo nuorena tuli h�n liki tienoilla kuuluisaksi
runotaidostaan ja oli aina tervetullut vieras kaikissa juhlissa. Kansa
pit�� Korhosta kaikkein uudempain runolaulajain mestarina. Syksyll�
1840 l�ydettiin h�n er��n� p�iv�n� kuolleena venheest��n paluumatkalta
er��n naapurin tyk��. L�nnrot on 1848 julaissut kokoelman _Paavo
Korhosen runoja_.
RUNO SUOMEN KIELEST�.
Suvaitseeko Suomen kansa,

Salliiko Savon is�nn�t.
Ett� Suomesta suloinen
Runo t�ss� lauletahan,
Koska mieli k�tt� k�ski,
K�si k�tteli kyne�,
Kyn� piirsi puustavia?
Mit�s puustavit puhuivat?

Sit� ne sanoivat silloin,
Kuinka suotta Suomen kieli
Kapaloss' on kauvan ollut
Lapsen tautisen tavalla!
Niinkuin tuo on nytkin viel�
Sitehiss� sitke'iss�,
Vaikka on jo vanha kyll�,
Eip� taia tullakkana
Siit� miest� milloinkana,
Joka poikki ponnistaisi,
Katkoisi kapalovy�ns�,
Jaksaisi jaloin k�vell�
Aikamiehen askelia,
P��st� p��h�n pitk�n p�y�n
Isommille istuimille,
Rinnalle rikasten kielten,
Valtakielten kumppaliksi;
Ett� viel� virkamiehet,
Oikeu'en omat j�senet
Suomen kielt� kirjoittaisi;
Ett� tuomiot tulisi,
Esivallan valtakirjat
Kansan kielell� omalla,
Talonpoian tuttavalla.
Kyll�h�n kyn� tekisi

Suomalaisia sanoja,
Kuin on kuultuna puheessa;
Oppineemmatkin osaisi
Suomen suoria sanoja,
Jos sen antaisi asetus,
Eik� estett� olisi
La'in vanhan laitoksista.
Kyll�p� me kynt�miehet
Tuolla aikahan tulemme
Kesken�mme kelpolailla,
Vaan ei tuta tuomioita,
V�likirjoja v�hi�,
Kuittejamme kuitenkana;
Eik� suuta suuremmilta
Suomi saattaisi pilata.
Lintuset livertelev�t
Kukin ��nell� omalla,
Kielell�ns� kerke�sti,
Jonka heille �iti neuvoi,
Oma vanhempi opetti
Pesiss�ns� pienempin�:
Ei ole sit� etua
Suomen kansalle suvaittu.
Ruotsin kieli on ruvennut,
Joutunut jo ensi alusta
Suomen suureksi is�ksi.
Aina sill' on arvo suuri,
Joll' on yst�v�t ylh�iset,
Sukulaiset suuret muutkin;
Sanotaanpa Saksan kielen
Ruotsin heimoa olevan.
Miss� on sukua Suomen?
On v�h�n Virossa viel�
Aivan arvossa samassa,
Ett'ei kouluissa kysyt�,
Akatemioiss' anota.
Mit�s viel� viimeiseksi

Suomen puolesta puhumme?
Jos ne herrat Helsingiss�,
Suuren oikeu'en omaiset
Antaisi luvan lujimman,
Ett� tuomiot tulisi
Kansan kielell� omalla,
Talonpoian tuttavalla;
Sitte sihteerit tekisi
Halaistulla h�yhenell�
Samallaisia sanoja
Kuin on suullakin sanottu,
Jopa piispatkin pit�isi
Suomen kielt� suurempana,
Kaikki tuumahan rupeisi,
Kirjoittaisi Suomen kielt�.
Se on suomeksi sanottu
Suomalaisten suosioksi.
H��LAULU.
(Lyhennetty.)
Noh, miehet, miehet, veikkoset!

N�in n�it� h�it� juodaan:
Lopussa viel' ei entiset,
Ja yh� toista tuodaan.
Vaan n�in ei kauvan elet�,

Ei p��lle t�m�n p�iv�n,
Jos poikia ei laiteta
Kihloja kyl��n viem��n.
Siis laita poi'ille naiminen

Niin pian kuin he t�ytt��
Viis vuotta p��lle kymmenen,
Jos kohta pieniksi n�ytt��.
Ei sitte puutu pitoja,
Jos muutoin onni seuraa;
Voi tyhm�t poiat, jotk'ei nai,
Piiatkin teille nauraa.
Kas nyt m� tahdon tanssia,

Jos suinkaan keng�t kest��.
Nyt mieleni on marssia,
Jos ei vaan vanhuus est�.
My�s nuorten halu her��pi,

Kun viulun ��nen kuulee,
Ja naurusuulla n�keepi,
Ett' vanhat tanssiin tulee.
Poiat ne polskan hyppelee,

Vaan vanhat sinne t�nne
Nurkasta nurkkaan kiitelee,
Yhteenp� tuokin k�ynee.
Poiat ne ensin pyyt�v�t

Sulhasta suosiolla,
V�kisten viimein vet�v�t,
Jos ei h�n tahdo tulla.
Morsianpiiat puhuvat:
Eik�h�n me jo menn�!
Vaan yritykset viipyv�t
Likellen illan p�iv��.
Sitte he temput tekev�t,

Kun kokit maidon keitt��,
Ja tanssin koukut kokevat,
Pois nutut p��lt��n heitt��.
Vaan min� vainen yrit�n

Sulhasen kanssa tanssiin,
Oluttakin jos taritaan,
Ensin kulahuttaisin.
Nyt mielell� m� l�htisin,

Jos aivan yksin�ni,
Vaan t�ytyy tulla muidenkin,
Kun nousi soiton ��ni.
JAAKKO JUTEINI.
Syntyi talonpojan poikana 14/7 1781 Hattulassa, tuli ylioppilaaksi

1800, ja 1813 maistraatin sihteeriksi Viipuriin, mist� virasta 1840
otti eron. Juteini on julaissut suuren joukon pienempi� ja pitempi�kin
runoja, esim. _Muistopatsas Suomessa Aleksanderille I_, 1815,
n�ytelm�ntapainen _Pila pahoista hengist�_, 1817, _Huilun humina eli
takaisin tulo V�in�m�isen hyv�stij�t�st�_, 1820, ja vaikutti
v�sym�tt�m�ll� innolla suomalaisuuden her�tt�miseksi. Yliopiston
riemujuhlassa 1840 tuli h�n filosofian kunniatohtoriksi. H�n kuoli
20/6 1855.
LAULU SUOMESSA.
Arvon mekin ansaitsemme

Suomenmaassa suuressa,
Ehk'ei riista riemuksemme
Saavu miesten maatessa;
Laiho kasvaa kynt�j�lle,
Arvo ty�ns� t�ytt�j�lle.
Suomen poika pellollansa

Ty�t� tehd� jaksaapi,
Korvet kylm�t voimallansa
Perkaapi h�n pelloksi;
Rauhass' on h�n riemullinen,
Mies sodassa miehuullinen.
Opin teill� oppineita

Suomessa on suuria,
V�in�m�isen kanteleita
T��ll� tehd��n uusia;
Valistus on viritetty,
J�rki hyv� her�tetty.
Suomen tyt�n poskip�ihin

Veri vaatii kukkaset,
Hall' ei pysty harmaa n�ihin,
N�it' ei pane pakkaset;
Luonnossa on lempeytt�,
Syd�mmess� siveytt�.
LAULU EL�M�N NAUTINNOSTA.
Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,

Nauttikaamme el�m�t� iloll' ihanalla!
Pois, pois karvaus,
V�lt�, veikko, huolet!
Pois, pois valitus,
Taita tuskan nuolet!
Rakkaus on tuskan alla rinnassamme t��ll�

Aina niinkuin p�iv�npaiste syksyisell� s��ll�.
Pois, pois vihainen
V�lilt�mme vaino!
Pois, pois salainen
Kateuskin kaino!
Ilon aamu autuas on nytkin alkavainen,

Riemun p�iv� ruskottaapi kaunis, koittavainen.
Pois, pois turmelus,
Hyv� hyvin k�yt�!
Pois, pois huokaus,
Toivoll' onni t�yt�!
Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme,

Onpi toivo, sielun valo vaelluksessamme.
Pois, pois ep�ilys
Erhetyksen y�st�!
Pois, pois pimeys
Tunnosta ja ty�st�!
Kyll� kalma ennustaapi, ett�s olet multa,

Ett� kaikki katoaapi, kauneus ja kulta.
Pois, pois kuitenkin
Kuolon pelko peit�!
Pois, pois pikemmin
Murhe musta heit�!
Miss� lienee muuttumatta olo maamme p��ll�?

Tyytyv�isyys onpi vasta onnen t�yte t��ll�.
Pois, pois viipyk��n
Murhep�iv� meilt�!
Pois, pois pysyk��n
Itku ilon teilt�!
MENESTYS SUOMESSA.
Kyll� on Suomessa luminen luonto,

Vaan hyv�n suonto
Riemulla rintoja l�mmitt��.
Kulkekoon talvella kylm�n� kuukin,
L�mmin on luukin,
Kun veri yst�v�t yhdist��.
Kes�ll� leikkiv�t linnut ja karjat,

Makeat marjat
Varsista valmiina taitellaan.
Kedolla kest�v�t lapset ja laumat,
Pellolle aumat,
Korkeat, laveat laitellaan.
Miehiksi nousevat poikamme norjat,

Suorat ja sorjat,
Miehin� mielt�ns� kiitell��n,
Pienest� piiasta paisuupi nainen,
Jaa, samallainen,
Kuin marja kukasta viljell��n.
Naitavan neitosen lempe� laatu,

Simasta saatu,
Aina on sulava suosioon.
Ei ole el�m� onnea vailla
Suomenkaan mailla,
Avoinna ovi on nautintoon.
LAPSEN LAULU LESKELLE.
�l� itke �itini,

�l� �iti kulta,
Vaikka vaan nyt is�ni
On jo musta multa.
�l� muista murhetta,

Tuoll' on kirkas taivas,
Poikas torjuu puutetta,
V�hent��pi vaivas.
Kyll� luonto lapsella

Viimein vahvistuupi,
Miehen voima varrella
Kerran kukoistuupi.
Anna ajan ehti�,

Huoles min� maksan;
Leip� paisuu leve�,
Koska kynt�� jaksan.
PENTTI LYYTINEN.
Syntyi Rautalammilla 18/1 1783. Tuli kotiv�vyksi Toholahden

kestikievaritaloon, jonka sitten peri omaksensa. H�n kuoli ij�kk��n�
20/2 1871. Lyytinen on kirjoittanut suuren joukon runoja, joista laajin
ja tunnetuin on t�ss� seuraava �Kestikievarin virasta.�
KESTIKIEVARIN VIRASTA.
Jos on viljoa virassa,

Jos on my�t� myntti�kin;
Niin on piikit pist�v�iset,
Viran vieress� vihaiset.
Keisarill' on kelpo lailla
Kunniata kuuluisata,
Vaan on harmi hartioilla,
Valvottava valtikasta.
Samoin sattuupi Savossa:
Viri�tkin virkamiehet
Saapi harmista haleta,
Kun ei jaksa jaaritella,
Kiirehess� kirjoitella.
Kaikk' on kestikievaritkin
Paljon joukon palveliat;
Saapi valvoa varahin,
Juosta juuri joutuisasti
Y�t ja p�iv�t p��ksytt�isin,
Teh� paljon palvelusta,
Saapi siin� saappahatkin
Kujasilla kunnon kyy'in,
Vinkaiseepa virsut viel�
Kipi�sti kiirehess�.
Yksi huutaa hulikkata,
Toinen voita voivottaapi,
Yksi toivoopi totia,
Toinen pit�is punssipullon,
Joku kaipaa kahviakin,
Toinen vett�kin vet�isi;
Vinkaiseepa viinoakin,
Joka tuiskusta tuleepi.
Rustaa sitten ruokap�yt�,

Kanna siihen kaikenlaista,
Siihen sovita sinapit,
Siihen pienet pippuritkin.
Kun on iltanen ihossa,
Kun on ruumis ruokittuna,
Laita sitten siistit s�ngyt,
Joka puolelta puhasta,
J�t� sitten j��hyv�sti,
Astuppas ulos ovesta,
Yrit�pp�s y�ksi menn�
Lep��m��n leposijallen,
Kohta parkuupi pihalla,
Heliseepi herran kello,
Jok' on ilkeet� ihollen,
Korvillen kovin pahoa,
Kun on uupunut unehen
P�iv�n t�ist� p��sty�ns�.
Nouseppas yl�s nopeesti
Oman kumppalis kupeelta,
Ukko jou'uppas urallen,
Piit� pitkin askelinkin,
Ala taaskin ammattisi.
Pane p�y�llen p�ty�,
Toimitappas toiset s�ngyt,
Jos he y�ksi y�tyneepi.
Ain' on pelko peittehen�,
Maatessakin manttelina.
Milloinkin minkin n�k�ist�
Saataneenkaan sarvip��t�.
Annas aika aamun tulla,

Em�nt� ensin k�sihin,
Kanna ensin kahvikuppi,
Sitten laittele l�k�rit,
Siihen sovita sokerit,
Siihen ruskiat rusinat,
Siihen katsele kanelit,
Siihen kaikki kaunistukset,
Rohotapas roppiryypyt,
Viel� pienet piiskapiipat.
Vy�t� sitten vy�ll� kiinni,
Mit' on pantuna pes�h�n,
Valjastappas valmihiksi
Kyll� kymmenen hevoista;
Pi� v�rkkisi vireill�,
Aivan �kki� �ly�, --
Jos et jou'u juoksemassa
Saamahan sanan per�st�,
Kyll� tukka tuiskuaapi
Herran kourissa kovissa.
Kunpa ois se kunnon herra,

Joka tukkaani tuleepi,
Niiaisinpa niskoillani,
Pokkaisinpa polvillani,
Ett� muistutti minua
Virastani viisahasti,
Mut kun kelvotoin ketale
Tukkoani tuiskuttaapi:
Se on h�pi� h�nellen
Viimeisill� virstoillansa.
Ja jos sopiipi valitus,
Kyll� kynnet on kyn�ss�,
Ompa n�pit n�pper�n�,
Sormet siev�sti sitoopi
Valituksen valmihiksi --
Katso tiet� kansselihin
Saamaan sakkoja lis�ksi.
Vapiseepi vaarin housut
Monta kertoa kes�ss�,
Kun on kuomi kunnollinen,
Vaunut valmisna pihalla,
Hevoiset hien pisassa
Hojottavat hollin p��ss�,
Narrin nahkoja vet�v�t,
Oppineemmat outteleepi.
Ja kun kulkee kunnon herra,
Kun h�n tuleepi tupahan,
Ei h�n kilju kiivahasti,
Eik� �iss�ns� �rise,
Vaikk' on vajaata v�list�
Mei�n miesten meiningiss�;
Iloksensa ihmisparka
Katseleepi kaikin puolin
Herran oikian oloa,
Kulkemista kunnon herran.
Kuormansa on kummallakin,
Vaivansa vaeltavilla,
Toinen toistansa vet��pi
Surun tiell� surkiasti.
Matkamiehet me olemme,
Keisarit ja kerj�l�iset,
Maaksi, mullaksi tulemme
Matkan p��h�n p��sty�mme,
Vaikka vaeltaa isosti,
Yli m��r�n ylpi�sti,
Moni kelvotoin ketale,
Matkustaissa maailmassa.
Min' en tie'� toisen t�it�,
Eik� toinen toisen �it�,
Sen m� vaan saatan sanoa,
Ett' on kuorma kummallakin.
LAPSEN VIRSI.
Min� laulan lapsen virtt�,

Linnun virtt� liekuttelen.
Lintu tuopi liinapaian,
Peipponen pellavaspaian,
Hanhi tuopi hyv�n hameenkin,
Leivonen hyv�n leningin,
Pulmunen puhtahan paian,
Papukaija kaunistukset,
Riikinkukko rintaristin,
Kullankarvaiset kuputkin,
Mehtikana tuopi miekkojakin,
Tikka tikatun takinkin.
Mettinen se messuaapi,
Lintuset ne lauleleepi,
P��sky parvesta parahin
Viisahasti vingert��pi
Unen virtt� viimeiseksi.
Min� laulan lapselleni,
Lapsi laulaapi itsekin,
Unen virtt� virkkeleepi.
Makaappas nyt pieni Maija,
Makaa makeita unia
Herran helmassa hyv�ss�,
Makeassa manalassa!
Ja kun lasketaan levolle

T�m�n maailman majoista,
Tule sitten Tuonelahan
Lasten kanssa laulamahan,
Siell� on makea manna,
Siell� on ilo ihana,
Siell� on koria kirkko,
Siell� lehteri levi�,
Siell� veisaa pyh�t veljet,
Siell� siunatut sisaret,
Siell' on semmoinen el�m�,
Jott' ei t��ll� tiet�� saaha,
Sit' ei voi sanoa suulla,
Eik� k�ell� kirjoitella.
Josko Maija sinne mennet,

Josko ennen enn�tt�net,
Kutsu sinne kummiasi,
Is��si ja �iti�si.
Rukoileppas Ruhtinasta,
Vanhurskasta Valtiasta
Armoalttarin e'ess�,
Palmut paistavat k�ess�.
Siell� sitten lauletahan,
Voitonvirtt� veisatahan
Is�mme istuimen eess�,
Isoisissa Is�n h�iss�.
Siell� on avara aitta,
Levi�mpi leip�huone,
Siell� on lihava laiun,
Hengellinen herkkup�yt�.
Jospa sinne tultaisiinkin,
Onnelliset oltaisiinkin,
Siin� suuressa salissa
Patriarkkojen parissa.
PIETARI MAKKONEN.
Oli syntynyt Kerim�ell� v. 1785. Pit�j�ss��n h�nt� pidettiin suuressa

arvossa ja pantiin useaan luottamustoimeen. Ensimm�ist� runoaan
kirjoittaessaan h�n mainitaan jo olleen 50-vuotiaana. Makkonen kuoli
20/4 1851. Etevimpi� ovat h�nen runonsa �Suomen kielest� ja �Viinan
t�ist�.
LAULAJAN ALKUSANAT.
Halu mulle huolta antoi,

Luonto laulua lupasi,
Ruveta runon sanoille,
V�in�m�isen v�rssyl�ille,
Jos vaan kyll�ksi kyn�ni,
Sulkani sanoja saisi,
Eik� vierisi vioille,
Teille v��rille vet�ysi.
Voi! jos vanha V�in�m�inen,

Ukko nousisi unesta,
Aukaiseis sanaisen arkun,
Josta juoksisi jokena,
Virret virtana valuisi,
Sarvip�isin� sanoina.
Luontevina lausehina!
Mielikki, mets�n em�nt�,

Mets�n kukka kultarinta,
Kasta siipesi simassa,
Sulkasi sulassa meess�,
Jolla virteni virutan,
Kastelen sanani kaikki,
Ett� muistuisi mesille,
Hunajalle h�yry�isi,
Oisi iltamme ilona,
Suomen kansan suosiona.
ILOLAULU SUOMEN KIELEN KASVANNOSTA.
Miss� syntyi Suomen neiti,

Kussa kasvoi kaino lapsi?
Mist� oppinsa otellut,
Saanunna sanat mokomat,
Kun ei kielens� keralla
Sallittu salissa olla,
Eik� oppihin otettu,
Neuvon alle annettuna?
Siit� ei sin� ik�n�
Tullut suurillen tutuksi,
Eik� p��ssyt p�ivin�ns�
Ylimm�isten yst�v�ksi;
Kulki k�yhiss� kyliss�,
Matalaisissa majoissa,
Talonpoikien tuvissa,
Kynt�miesten kartanoissa;
Jos kerran k�vi hovissa,
Ei siihen sis�llen p��ssyt,
Saipa k�y� kartanolla,
Sein�vieriss� v�rist�;
Eik� p��ssyt p�nn�n p��h�n,
Eik� sulkahan sopinna,
Eik� laskettu lakeihin,
Eik� tullut tuomioihin.
Niin on aivan arvotonna

Seissunna sel�n takana,
Niinkuin k�yh� kerj�l�inen,
Ovensuussa orpolapsi;
Ei suvainnut suuret kielet,
Vallankielet verraksensa,
Eik� antaneet apua
Orpolapsellen opiksi.
Muoto murheesta h�nelt�
Tuli aivan turmiolle,
Nuttu p��ll� nukkavieru
Varsin vanhasta sarasta,
Tuntui tuhmallen sanoilta,
Yksinkertainen opilta.
Niinp� kulki kuun ik�ns�

Oman oppinsa nojassa;
Tuosta herrat Helsingiss�
Katsoivat kalun tulevan,
Alkoi tuota armahella.
Siit� syntyi suuri seura,
Kirjaseura kiitett�v�,
Joka alkaapi aluksi
Opetella orpolasta:
Silm�t siistiipi liasta,
Kaulan karstasta puhisti,
Korvat kanssa kaunihiksi,
Vartalon valeli veell�,
Saippualla valkiaksi,
Hapset harjasi hyv�ksi,
K�h�r�ksi kaikki tyynni,
Rinnat kaunisti kukilla,
Panit paian palttinaisen,
Valkoisen valitun liinan.
Kaapu k�yty Karjalasta,
R�ijy saatuna Savosta,
Keng�t on Kemist� tuotu,
Sukat kanssa Kainuhusta.
Panit kouluhun kotona,
Alle oppinsa asetit,
Yksi saatteli sanoja,
Toinen neuvoi nuottiloita.
Tuosta kasvoi kaunis neito,

Suomen ympynen yleni,
Suu on kuin sulalla tehty,
Huulilta hunaja hiiluu,
Kasvot kaunihit, koreat,
Ruskeat kuin ruusunkukka,
Silm�t on sinin�k�iset,
Lemmenlehtiset, levi�t,
Luonnossa ilo ihana,
Rakkautta rinta t�ynn�.
Jo nyt saattaapi salissa,
Kamarissa kaunihissa,
Oike'in omin varoinsa
Seist� suurien seassa,
Kirjat kaunihit k�ess�;
Lauleleepi lemmenvirtt�,
Niinkuin lintunen lehossa,
Toukomettinen mets�ss�,
Jopa vertoja vet��pi
Ruotsin kuulun ry�kkin�ille.
Tuota herrat Helsingiss�
Kaikki katsovat ilolla,
Herrat nuoret naimattomat
Kilvan kihlata kokevat.
EI OU YKSIN EL�NYTT�.
�Yksin laulan, yksin soitan

Runoja jo ruostuneita,
Lauluja lakastuneita,�
N�it� lausui laulajamme,
Kuuluisa runon kutoja,
Virren sepp� selv�nlainen,
Valitellen vaivojansa,
Yksin��n yritt�v�ns�:
�Ei mua Suomi soitattane,
Omat lapset laulattane,
Miellyt� nykyiset miehet.�
Vaan ei viel� virret kaikki

Gottlunnin kotona k�ynyt,
Eik� kielellen kerinnyt:
Viel' on lauluja Lapissa,
Karjalassa kanteleita,
Savossa runon sanoja,
Viel' on vanhan V�in�m�isen
Laululuonto liikkehell�
Monen poikasen povessa,
Monen vaimon vartalossa;
Suomi syyt��pi sanoja,
Savon lapset lausehia.
Viel' on soittoja somia,

Kanteleita kaunihia
Monen neitosen n�piss�,
Kaunokaisen kainalossa;
Rakkahalla rinnallansa,
Ihanalla innollansa
Sek� soittaapi somasti,
Lauleleepi lempi�sti,
Niinkuin alli aallon p��ll�,
Pensahassa pieni lintu.
Kansa suuri Suomenmaassa,

Euroopa sit� en�mpi,
Eip� liene leip�suussa
Yhen miehen kylv�nn�ll�,
Ei seula satoja kasva,
Kourant�ysi kymmeni�,
Vaikka onnikin olisi,
Menestyskin mielt� my�ten.
Jopa lauluni lopetan,
Rumasti runoni p��t�n.
OLLI KYM�L�INEN.
Syntyi 1790 Lepp�virroilla, eli suuremman osan ik��ns� myll�rin�

Kaurion kartanon tiluksilla Hein�vedell� ja kuoli 3/5 1855. Kym�l�isen
runot ovat huomattavat l�mpim�st� tosirunollisesta hengest��n; h�n on
etevin talonpoikaisista runoniekoistamme t�ll� vuosisadalla. V. 1845
kutsuttiin h�n Makkosen ja Puhakan kanssa Helsinkiin kuvattavaksi
muutamain kansanrunoutemme yst�v�in toimesta.
KIITOS LUOJALLE HYV�ST� VUODEN TULOSTA.
Laulan riemusta runoja,

Ihanan ajan ilosta;
Mutta kuinka Sulle, suuri
Luojani, Is� ihana,
Min� taian mit�t�nn�
Sanat uhriksi sanella,
Kiitosvirtt� veisaella
T�st� vuoesta hyv�st�,
Kauniista kes�n tulosta,
Jonk' on suonut suuri Luoja
Mei�n ihmisten iloksi,
Mei�n vaivaisten varaksi.
Kerran kun kes�ksi l�hti,

Taittui talvelta purimet,
Pakkaselta paksut niskat,
Itse ilmakin ihastui,
L�mmin l�ihkyi taivahasta,
Aurinko paistoi varisti.
Lumet l�hti, maat sulivat,
Virrat aukesi �kisti;
Eip� viikon viipynynn�,
Tuskin kului viikkokautta,
Mets� kun puki pukunsa,
Veti verkavaattehensa,
Silkkimanttelin sivalsi;
Niitty oli neito nuori
Kaunistettu kukkasilla.
Kaikki karja laitumella
Iloitseepi itseksens�,
Ett� Herra heit� auttoi,
Heit� vankeja vapahti
El�m�lle entiselle,
Ihanalle, iloiselle.
Kaikki karjakin ve'est�,
Kalat nousi katsomahan
Kes�n kaunista tuloa.
Teiret kuusissa kukersi,
Kotkat katsoi kallioilta,
Pienet linnut pensahissa
Kaikki istuivat ilossa,
Visersiv�t virsi�ns�
Luojallensa kunniaksi.
Itsekin talon is�nt�,

Talonpoika taitavainen,
Arvelevi aikojansa,
Kyselevi kynt�miest�,
Alkajaapi aurojansa,
Kynt�v�rkki� kyh�t�.
Itse niin talon is�nt�
Kylvi sitten siemenens�,
Ahot ensin, maat per�st�.
Itsekin Is� Jumala
Siihenp� antoi apua,
Kaunihimman katsehensa,
Ett� l�mpim�n l�hetti.
Itse aurinko ilosta
Paistoi paljon l�mpim�mmin,
Kuin on muinoin monna vuonna,
Ett� kasvoi kaikki paikat,
Kaikki kuivat kankahatkin,
Kaikki kallion kolotkin,
Vuoren rotkot ruohokkaiksi,
Kaikki kukkaset keolla,
Kaikki niityt notkomailla,
Laihot laaksoissa iloitsit
Kasvantoa kaunihinta.
Ei nyt halla haaskannunna,
Eik� ruoste raiskannunna,
Vaan kun kaikki kasvanunna
T�ysin�isn� t�hk�p��n�,
Antoi Herra taas apunsa,
Itse ilmansa asetti,
Ett� ihmiset ilolla
Niit� kyll� niittelev�t.
Kaikki kukkaset keolla,

Kaikki p��ns� kallistavat
Luojallensa kunniaksi,
Miks'ei mekin ihmisraukat
Saata suullamme sanoa,
Luojan t�it� tutkistella;
Kosk' on Luoja mei�t luonut,
Luonut luontokappaleita
Muita viel� viisaammaksi,
Kielen antanut puhua,
Ett� j�rjen ymm�rrell�!
PUNKAHARJUSTA.
Oli kerta miest� kolme,

Jotka sattuivat Savosta
Kulkemahan kuuluisahan,
Haluisehen Helsinkihin.
Tuunan salmehen tulivat,
Joss' on saari salmen suussa,
Virstantolppa toistajana;
Yli salmen saatettihin
Sille puolen Punkaharjun.
Astuvat ylim�ke�,
K��nteleiv�t, katseleivat,
Kuuntelevat kukkumista,
Kes�linnun laulamista,
Kuinka siin� linnut lauloi,
Linnut lauloi, mets� soitti.
Antoi aurinko ilonsa,
P�iv� paistoi pitkin nient�;
Siit� koko luonto liikkui,
Ilma silmiss� iloitsi,
Ilahutti ihmiskunnan.
Kaikki' n�it� katsellessa,

L�ikkyvi� l�htehi�,
J�rven, lahen lainehia,
Kerran viel� kesken�ns�
Miehet mielest� hyv�st�
Puhelevat puolestansa:
�Kun ois t�ss� kukkasia,
Lehtipuita lempehi�,
Oksakaan omenapuuta,
Oisipa osa hyve�
Paratiisin maan paria,
Aatamin asuntomaata�.
Tuosta k�rryihin k�viv�t,
Rupesivat rattahille:
Ratas vieri tiet� my�ten,
Aatos Luojan t�it� my�ten.
Ajoit siltoa sinist�
Sek� harjua haluista;
Siell' on puista portti tehty,
Katuvarret kaunistettu.
T�m� silta on silloin tehty,
Kun on kuu kokohon pantu,
Kun on aurinko alettu,
Laskettuna maan perustus;
Viel' ei vaivu vuoliaiset,
Eik� arkut alta murru!
PIETARI TICKL�N.
Syntyi 6/7 1792 Pyh�j�rvell�, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1811,

vihittiin papiksi 1815, maisteriksi 1823 ja nimitettiin 1829
kirkkoherraksi Teuvalle, miss� kuoli 11/6 1838. Runoelmiansa l�hetti
h�n Oulun Viikkosanomain ensimm�isiin vuosikertoihin.
LEIVOSELLE.
Miss� viivyt, leivoseni?

Etp� joudu ensink��n
T�n� vuonna, kultaseni,
Mielt� mielistytt�m��n;
Aina ennen enn�ttelit

Talven huolet huojentaan,
Etel�st� lenn�ttelit
Myrskyn muistot poistamaan.
Kuulin kieles visert�v�n

Ilman alla aikanaan:
N�inp� p�iv�n enn�tt�v�n
Kukkasia kutsumaan.
Kukat kutsui hettehist�

Kaunihisti loistamaan,
Veti vedet l�htehist�
Juoksussansa joutumaan.
Laski pienet lattialta

Kartanolla juoksemaan,
Venehetkin valkamalta
Vetten kalvot kaivamaan.
Laski karjan kartanoista

Kujan p��h�n kulkemaan,
Lammaslaumat karsinoista
Tanhualla tanssimaan.
Kyll' on taasen tavallansa

Aurinkomme alallaan;
Mutt' on kolkko kulussansa,
Kylm� viel� valossaan.
Miss� viivyt, leivoseni?

Sinua se vuottanee!
Tultuasi, kultaseni,
Huolet talven huojennee!
LAULAJAT.
�Tule kansa kuulemahan

Ennen kuulemattomia!
Min� sanelen sanoja,
Min� lauluja latelen,
Ett'et ole semmoisia
Kuullut ilmoisna ik�n�.
Laulan lapset laulajiksi,
Laulan tyhm�t tiet�jiksi,
Laulan tulen pakkaseksi,
Pakkasen tulen v�eksi,
Kivet halki kankahalla,
Poikki pet�j�t m�ell�, --
Tule kansa kuulemahan
Ennen kuulemattomia!�
T�ll� lailla laaullansa

Lauloi kerran laajaleuka,
Suurisuinen p�yhisteli.
Mit� miehi� nimelt�,
Oliko Ruotsin rohkioita,
Vaiko Saksan sankareita,
Sit' en sano surmakseni.
Lauloi pieni lappalainen,

Hyr�eli hyinen poika
Nuotiolle noustuansa
Hangen kylm�st� kylest�.
�Mit�s laulat lappalainen,

Poika hyinen hykertelet?� --
�Laulelenpa lystikseni,
Omaks hyv�ksi hykerr�n;
Niinp' on minun mielest�ni,
Ett' on lintu leivonenkin,
Vaikk'ei huua huuhkajana,
Eik� karju kaakkurina!�
ABRAHAM POPPIUS.
Syntyi Juvan pit�j�ss� Savossa 30/10 1793, tuli 1813 Turun yliopistoon
ja harjoitti v:sta 1817 opintoja my�skin Upsalassa, V. 1823 papiksi
vihittyn�, tuli h�n 1833 Juvan kappalaiseksi, jossa pysyi kuolemaansa
asti 10/4 1866. Poppiusella oli oikea runon henki ja h�nen runoelmansa
ovat kaikki sujuvia ja kauniita. Niit� on useampia painettu Arvidssonin
toimittamaan �Oskyldigt Ingenting� v. 1821 ja Krohnin kokoamina Koitar
albumin I vihossa.
PERHOSEN SYNTY.
(Katolilaisen tarinan mukaan.)
Neitsyt Maria emonen

Kerran k�yskeli kes�ll�
Niitun nurmella ihanan;
K�vi tuulta tuntemassa,
Ilmoja ihailemassa,
Pienen poikansa keralla.
Viimein lehdossa lev�hti,
Pimennossa pihlajaisen,
Tuomen kukkivan kuvassa.
Poika pienoinen sylihin

Kultakukkia kuletti,
Sitoi niist� seppeleisen,
Kruunun ruusuista rakensi,
Sill� solmesi somasti
�itin p��t� p��rlyt�int�,
Kulmia kullattomia.
Mutta muistipa Maria,

Emo kaunis ennustuksen.
Koska siunaten Simeon,
Sylin pienoista pidellen,
Oli julki julistanut:
�Sinun sielusi l�vitse
Pit�� kerran miekan k�ym�n
T�m�n t�hden lapsukaisen�.
Silmist� sinert�vist�
Siit� kyynelet sirahti.
Mutta poikanen poloista
Maammon maallista syd�nt�,
K�sin kaulahan karaten,
Lohdutteli lempe�sti.
�sken tuosta �iti tunsi

Itse taivasten is�nn�n
Asuskelevan alaalla,
K�yh�n syntisen sev�ss�.
Maitten, merten kauhistukset
Katosivat kaikkinensa,
Taivas t�ytti yksin�ns�
�itin synke�n syd�mmen.
Suru suli silm�sist�

Kiehuviksi kyyneliksi,
Kyynelkarpaleet tipahti
Nurmikolle nukkaiselle.
Henki heinihin her�si,
Syd�n syttyi kukkasihin;
Perhosina pienoisina,
Sinervin�, siint�vin�,
Kirjavina, kiilt�vin�
Lehahtivat lent�m�h�n,
Kiert�in p��t� p��rlyt�in.
KUKKASEN TAIVAS.
Oli se kaipo kukkasella

Kaunoisella,
Vaippakorvalla valitus:
Ett'ei h�nt� lent�v�ksi
Luoja luonut,
Eik� suonut soittajaksi,
Ett'ei kielt� kimalaisen
Kukka saanut,
Jolla maistaisi mesi�,
Ett� itse iloitsisi,
Imeksisi
Hyv�n henkens� himoja.
Vaanp' on Luoja lausununna,
Luotuansa,
Kukan korvahan korean:
�Kun sun neitonen n�kevi,
Ihanainen,
Sulhaselleen s�ilyv�inen,
Niin sen silkkisiivill�ns�,
Sinisilm�n,
N�et lent�v�n l�helle;
Eip� lintu lent�v�inen
Liukkahampi,
Kuin se neito nurmen p��ll�;
Eip� perhonen pikemmin
Pakeneva,
Kuin se tytt� on tuleva;
Eip� lumi varvikossa
Valkoisempi,
Kuin sen k�si kaunokainen.
Niinp� tulet tyvest�si
Taitetuksi,
Nouset neitosen nisille,
Eip� taivas t�ydellinen
T�ytel�mpi
Nuoren rintoja Rikiinan,
Eip� mesi mehil�isen
Mehuisempi,
Kuin on huulet Hilturilla.�
LAULUNI.
Koska paisuin partasuuksi,

Ukko-huonoksi hupenin,
Pit�is laata laulamasta,
Pit�is hennoa heret�
Ty�st� jonkin joutavasta,
Jota inhoovat is�nn�t,
Kun ei tuota kukkaroihin
Kultia, ei kunniata.
Moni saattavi sanoa:

�Olis todella tosia,
Olis tarvis tarkempia
Kaiken kansamme hyv�ksi
Suomessamme suudatella,
Toimen miehen toimitella,
Kuin on runoille ruveta,
Viipy� virren teossa.
Se on ty�ksi tyhmempi�,
Miehellen mit�tt�m�mpi.
Vaikk' on vaimoista valitus:

Heill' on turhuutta tuhannen
Ty�n ja vaivan vaativata,
P��ss�ns� ja p��rlyiss�ns�,
Hiuksissansa, hiipoissansa,
Helmiss�ns�, helmoissansa. --
Onpa niist' etu enempi,
Kuin on laulun laadinnasta�.
Mit� m� poloinen poika

Siihen virkan silmit�nn�,
Sokeana sopestani?
Ken ei muuksi kelvannunna,
Se on Luojansa luvalla
Tullut sirkaksi tupahan,
Savuisehen saunasehen.
Niinp� mielisin min�kin
Sirkan lailla lauleskella
Pime�st� piilostani,
Jos s�, Suomeni, suvaitset,
Sirkan tahtoisit tapaista.
PUNNITTU AMOR.
�Miten painat, kunnar,

Jonka tuskin voitan?
Tules t�nne, koitan,
Kosk' on t�ss� puntar�,
Lausui neito muinen,
Lieto, naurusuinen.
Vaakapuulle laittoi
Afroditen lapsen;
Palmikosta hapsen
Vastapainoks taittoi.
Hapsi maahan sousi,
Amor yl�s nousi.
�Raskaspa kuin lammas
Onpi hivus mulla!
Miss' on paino sulla,
Pikku irvihammas?
Eik� voima aina
V�kev�ss� paina?�
Tyhj�n' olla antoi

Toisen vaakalaudan;
Joss' ol' Amor, kauvan
Sit� ilma kantoi.
H�n lens' p��lle ilman,
K��nsi neidon silm�n.
Neito p��t� viskoo,

Ihmetellen: �kas, kas!
Rinnass' aika raskas!
Sua, sisalisko,
Kuka taiskaan luulta
Keve�mm�ks tuulta?�
Viel� koitti kerran

Sinisiiven kanssa;
Perhoi painollansa
Voitti pienen herjan!
H�n liekkui vaakapuulla,
Nauroi, sormi suulla.
VALISTUKSEN VAIKUTUS.
�Nyt on taas vaikutus valistuksen

Nimi� muuttanut mestaritten,
Luoposen ja Reijosen.
Oletko sen kuullut?� -- �En!
Kummanko Luoposen? Sep�nk�, vai
Sen, joka kanttorin Annikan nai?� --
�Niin, sen Niilon.� -- �Niilon? ai!
Mink� nimen Niilo sai?� --
�Koska Annin arvo vaati
Sukunimen suuremman,
Niin h�n Niilollensa laati
Nimen: Niklas Luuverman.
H�n, n��t, oli vannonunna:
'Menen mar' monasteriin,
Itken ik�ni kuin nunna,
Jos et nimees muuta niin.' --
Kun nim' oli muutettuna,
Piti Anni kihlat kiin'.� --
�Luuverman vainen? no viep� nyt hiis!
S�ik� jo miehelt� mielenkin riis?
Opiss' oli vuotta viis
Nahkansa jo heitt�� siis!
Reijo on taas jos ma arvata saan,
Maltas -- m� arvelen pikkuisen vaan,
Reijeliin vai Reijolaan?� --
�Eip� niist� kumpikaan.
Reijo oli ensin Grelsi,
Siit� k��nsi sitten Slerg;
Vaan nyt h�lle p��h�n lensi
Ollaksensa Retkunberg.
H�n on nyt mestar Retkunberg.�
-- Ken ei juur kuin ojapajut
Paisuisi ja paljon vois,
Jos ne maatiaiset hajut
Saisi sarastansa pois,
Jott'ei perkeleenk��n ajut
Keksis, kusta suku ois.
EERIKKI TICKL�N.
Eerikki Tickl�n, ylemp�n� mainitun Pietari T:n veli, syntyi 1794

Pyh�j�rvell�, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1815, vihittiin papiksi 1817
ja tuli kappalaiseksi K�rs�m�elle 1824, mutta kuoli jo 1827. H�nen
sepitt�m�ns� _Neidon valitus_ on kauniimpia suomalaisia runoja.
NEIDON VALITUS.
Eip� mene mielest�ni,

Eik� muistosta murene
Armias, ihana aika,
Jona lasna lauleskelin,
Pikku piikana visersin
Ilolla ihanan linnun,
Leipojaisen leikitsev�n
Tuolla pilvien povilla
Vapahana, vaivatonna.
Vapaa vaivoista sy�mmen

Tuuin ennen tuulen lailla,
Kii�tin kipunan lailla,
Lensin lehten� lehossa,
Perhosena py�rt�n�ill�;
Mehun maistelin makean
Kukan kultaisen kupista,
Hopealta hohtavasta.
Murenille muukalaisna
Ilona istuin aholla,
Mehumiell� m�tt�h�ll�,
Istuin kukkana keolla,
Lempe�sti leikitellen
Suloisten sisarten kanssa,
Tyvenesti tuuitettu
Tuulen hengelt� tulevan
Metisest� manteresta.
Levon kuvana levolla

Nukuin nurmilinnun lailla,
Rauha rakkahin rakensi
Sijan sivuuni suloisen,
Eik� untani uhannut
Vaivalla valkenevaisen
P�iv�n, pahoilla suruilla
Sy�nt� nyt suitsuttavan.
Mik� nyt juoksi mieleheni?

Mik� aivooni osasi
Aivan ankara ajatus?
Mik� syttyi sy�mmeeni
Tuli ennen tuntematon,
Kun ma vuotta viisitoista
Olin j�tt�nyt j�lelle?
Nousi nousulla nis�ni,
Suitsu outo sy�mmeeni,
Huoli uusi huivin alle
Pullistuvahan povehen.
Niin on tukala tuvassa,
Mieli raskas manteressa,
Ei ole lehossa lepoa,
Eik� onni oksapuitten
Asu mustan varjon alla.
Vaiva vaivuttaa levolle,
Vaiva vaivaapi uneni,
Vaiva her�tt�� valolle,
Uuen p�iv�n paistehelle.
Tuolla sytevi sy�mmen
Peitetyiss� pohjukoissa
Tuli toivon tuntematon,
Tuli outo ja tukala,
Jot' en saata sammutella,
Enk� raski raiskaella.
Tuonne kiiruhtaa kivasti
Kaikki kieleni tarinat
Yksin�ni ollessani,
Tuonne aivoni ajatus,
Tuonne suosio sy�mmen
Toivon polvuille pime�n,
Ahtahille aavistusten,
Sy�mmelleni suruisten,
Sy�mmelleni suloisten.
KAARLO AKSELI GOTTLUND.
Syntyi Ruotsinpyht��ll� 24/2 1796, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1814 ja

Upsalaan 1816, nimitettiin 1839 Suomen kielen lehtoriksi Helsingin
yliopistoon ja kuoli 20/4 1875. Gottlund ei ole yht� merkillinen
runoniekkana, vaikka h�n onkin kirjoittanut niit� paljon, kuin muuten
suomalaisuuden tienraivaajana; sievimpi� ovat 1831 Otavassa painetut
_Paimenlaulut_.
KEDOLLA.
Kosket pauhaavat,
Linnut laulavat
Kauniilla ��nell� kev�ill�;
Kaikk' on soreat,
Kaikki koreat,
Kaunis on kedoilla k�vell�.
L�hteet l�ikkyv�t,
Lehdet leikkiv�t,
Kukin on iloinen itsest��n.
Kukat kullassa,
Madot mullassa
Tuntevat tulen jo sis�st��n.
Tulkaa, veikkoset!
Suomen neitoset
Kauniiksi p��t�ns' jo koristaa,
Kukkaissangoilla,
Ruusupannoilla
Tahtovat teid�tkin kaunistaa.
Kukat v�ilyv�t,
Helmet h�ilyv�t
Heid�n kauniilla kauloillaan;
Tytt�in parvessa
Soitan sarvessa,
Aloitan p�iv�ni lauluilla.
KAIPAUS.
(Paimenlaulu, lyhennetty.)
Miss� lienee
Neitoseni,
Tytt� rukka, kaunoiseni!
Kun ei kuulla
Lehm�n luulla
Tuolla pullittavan suolla!
Kuule kultain,
Kun ma huudan,
Tytt� rukka, kaunis tytt�!
Mielen hauto,
Mielen kautto,
Mielen vietto, nuori neito!
Etk�s en��
Tule t�nne,
Sinun poikas poveen lenn�?
Muistan �sken
Kahdenkesken
Kuin istuimme kukkain keskell'
Neitoseni
Syliss�ni
Pitelin, ja vieress�ni;
Kuiskuttelin,
Muiskuttelin,
Muinoisia muistuttelin.
Pientarilla
Pienoisilla
Usein oltiin leikkisill�;
Lepikossa,
Lehdikossa
Usein k�ytiin karpalossa.
Talvisella
Tanterella
Lenn�timme hevosella,
M�kil�ill�
Rekil�ill�
Sek� p�ivill' ett� �ill�.
Aiat muuttuu,
P�iv�t puuttuu,
Miehen mieli yksin juuttuu.
Nyt ma laitan
Laivat, taitan
Rosohonkia salossa;
Nyt m� kaivan
Suot, ja raivaan
Rumamurtoja palossa.
Ruoat, leiv�t
Mielein veiv�t, (��ni kaukana)
�Kahdet kuiten rakkaat j�iv�t�.
Mit� kuulen? (��ni)

�Tulen, tulen!�
T�ss' on taikaus m� luulen.
Kuka siell�? -- (��ni l�hemp�n�)
�Viel�, viel�
Yksi yst�v� on tiell�.
Korvat ett�
Silm�t pett��,
Peloittaapi koko meht�! --
�Tuo on multa�.
Tuo on sulta! --
�Poika rukka!� -- Tytt� kulta!
NAINEN.
(Mukaelma.)
H�r�tp� saivat sarvet,

Hevoset kavionsa,
J�nikset jalkain juoksun,
Ja jalopeurat hampaat,
Ja kalat uimaneuvot,
Ja linnut lentokeinot,
Ja miehet saivat mielen.
Noh, j�ik� vaimot ilman?
He saivat kauneuden.
Kaikk' kilvet kiskaiseepi,
Kaikk' keih��t keikuttaapi,
Tulen, ter�ksen voittaa
He kauneudellansa.
ELIAS L�NNROT.
Syntyi 9/4 1802 Sammatin kappelissa Uudellamaalla, miss� is�ns� oli

kyl�n r��t�li. Tuli Turun yliopistoon 1822, filosofian kandidaatiksi
1827, piiril��k�riksi Kajaaniin 1832, Suomen kielen professoriksi 1853,
kuoli 19/3 1884. _Kalevalan_ (1835 ja 1849), _Kantelettaren_ (1840) ja
_Loitsurunojen_ (1880) kokoonpaniana on L�nnrot ansainnut Suomen kansan
ikuisen kiitollisuuden. Sit� paitsi on h�n kirjoittanut _Virsikirjan_
(1872) ja sepitt�nyt runoelmia, sek� omia ett� k��nn�ksi�.
SUOMEN SYNTY.
Kulki kuuluisa Kaleva,

Poikinensa poikutteli,
Etsien elinsijoa,
Asuinmaata arvaellen.
Kaukoa Kaleva kulki
P�iv�n puolelta ite�,
P��ssyt p��t�ns� pakohon
Ihmisilt� ilke'ilt�,
Jotk' olivat joutunehet,
Tullehet tulille niille,
Kussa lasna laaksoloissa
Kuunteli kev�tk�ke�.
Paljo maita matkusteli,

Paljo maita, paljo soita,
Paljo synkki� saloja,
Korpimaita kauhe'ita.
Ei l�ynnyt elinsijoa,
Asuinmaata armahinta,
Viikon vierev�n ohessa,
Eik� viikon, eik� toisen,
Yhen kuun kuluajalla;
Miss� maat ylen matalat,
Kussa kankahat katalat,
Muut paikat pahann�k�iset:
�Ei siin� sijoa mulle,
Ei oloa onnellista�.
Niin tuli Nevan joelle,

Laatokan lahen per�lle,
Siirtyi siit�ki etemm�,
P��si viel� p�iv�yksen;
N�ki maat, mets�t ihanat,
Saavutti sataiset j�rvet,
Salot, saarimaat tuhannet.
Loi silm�ns� loitommalle,

Et��mm�lle enn�hytti,
Keksi vuoret, keksi vaarat,
Keksi kukkulat komeat,
Lehot, laaksot lempehimm�t.
Katselevi, kuuntelevi;
Niin kuuli kev�tk�k�sen
Laulelevan laksomailla,
Kuni muinenki kotona,
Elomailla entisill�.
Sanan virkkoi, noin nimesi,

Itse lausui ja pakisi:
�Tuotapa min�ki toivoin,
Ik�v�in ik�ni kaiken,
K�en kullan kukkumat�,
Hopean hel�ht�m�t�.
Meni mielehen ajatus,

Tuli tuo ikuinen tuuma:
�Lietk� suotu maa suloinen,
Maa ihana arvattuna
Asunnoksi armahaksi,
Onnelliseksi oloksi.
Olet _suotu_ onnekseni,
Arvattu asuakseni;
Niin sun _Suomeksi_ nimit�n,
_Suomen_ maaksi mainittelen�.
Siit� sai nimens� Suomi,

Sai nimens� suomisesta,
Kalevasta kansan juuren,
Suuresta sukuper�ns�,
Mainiosta maan el�j�t.
Viel�ki kev�tk�k�set
Laulelevat laksomailla,
Yhet laksot, yhet laulut,
Yhet armahat asunnot,
Ei ole yhet asujat,
Yhet korvat kuulemassa --
Jo on kauvanki Kaleva
Ollut poissa poikinensa.
LAULU ANAKREONIN TAPAAN.
Ei ruusustossa Inka
Havainnut mehil�ist�;
Se piikill�ns� pisti
K�tehen kaunoisehen.
Kun tunsi tuskan tuiman,

Jo juoksi joutumalla
Ja itkien emolle
Valitti vaivoansa:
�Jo taisi, �iti kulta,
Minusta menn� henki,
Kun Lemmon lenti�inen
Mua piikill�ns� pisti
Pahasti sormen p��h�n.
En vaivainen varannut,
Kun lensi liehutellen,
Kukissa kuihkuroiden�.
Sanoopi siihen �iti:

�Ei Lemmon lenti�iset
Sinua, tytt� raukka,
Kovasti kuolettane,
Kun vaan varoa voisit,
Ett'eiv�t haavoittaisi
Syd�nt�si sinulta
Nuo lemmen lenti�iset�.
KALLIO.
(Samuli Kustavi Bergh.)
Oulussa syntynyt 2/12 1803, tuli Kallio v. 1822 Turkuun ylioppilaaksi

ja suoritti Helsingiss� 1830 tuomaritutkinnon. H�nen toiveikas uransa
katkaistiin silm�taudin kautta, joka pian teki h�net aivan sokeaksi;
kuoli vasta 1853. Kallion harvat runoelmat (painetut Otavan toisessa
osassa v. 1832 ja Oulun Viikkosanomissa) ovat helmi� Suomen runottaren
otsanauhassa.
SOIDIN.
Vaeltaissa vainiolla
Kuulin Annin laulavan,
Kuulin kuusten takalolla,
Kallioinkin kaikuvan:
Tuulan, tuulan, tee.
Suositellen mehumiell�
Annin kumppaniks ma j�in,
Sanoen: �kah, laula viel�!�
Ja se armas lauloi n�in:
Niin h�n lauloi hymyhuulin,

Sulosilmin, simasuin,
Hiljaa hengiten ma kuulin,
Mutt' en muista muuta kuin:
Taivas leimahti ja loisti,

Kun h�n istui vieress�in;
�Suudellaanko?� -- �Toisti, toisti!�
Lausui h�n ja lauloi n�in:
Solui p�iv�; iltatorven
Liek� kuullut kutsuneen,
Kun nyt l�hti poikki korven --
Totta muille lauleleen:
Vapaus on rinnastani,
Riemu, rauha rient�nyt;
Y�t ja p�iv�t korvissani
Sama soipi ��ni nyt:
HUOLISSAAN RUNOILEVA.
Pois meni merehen

Poies kultaisna ker�n�
L�ntisille lainehille;
Meni kev�t, meni kes�
Kukkinensa, kultinensa,
L�hti linnutkin minulta
Muille maille laulamahan;
Jo meniv�t -- -- -- -- --
-- -- -- Jo tulivat,
Kaikki tulivat takaisin;
Tulipa ko'ilta ilman
P�iv� kahta kaunihimpi,
Tuli kev�t, tuli kes�,
Tulivat iloiset linnut,
Tuli kultaiset kukatki,
Ei tule sy�n-alani,
Ei ik�n�, el�iss�ni
Tule mieli miekkoiseni,
Toivottavani takaisin.
Veli kulta, veikko kulta,

�l� nuhtele minua,
Jos ma sent�hen murehin
Tahi ryhtynen runoille.
OMA MAA.
Vallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan,

Hylj�tty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois.
Ei sopis miehen� n�in mun nuhdella taivahan t�it�;
Mutta mun sy�meni taas tahtovi huoata ees.
Kun min� muistan sen y�n, jona rakkailta rannoilta luovuin,
Nousevat silmiini nyt viel�kin viljavat veet.
Ei mun mielest�n', ei mee Pohjolan tunturit, joilla
Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi;
Siell' eli toimessa mies ja V�in�st� lausuivat urhot,
Poiat ja karhut puun juurella painia l�it.
Raittihit talviset s��t, revontult' oli taivahat t�ynn�,
Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Oi, te kes�iset pohjolan y�t, joina aurinko loistaa
My�t��n, p�ilyen veen vienossa taivahan kans'!
Teille jos Onnetar sois mun viel�, niin tuntisin kaikki,
Saaret ja salmet, ja my�s taivaalla t�hdet ja kuun.
Siell� mun mieleni on ja siell� mun muinoiset muistoin,
Sinne mun kultani j�i, sinne mun yst�v�n' my�s.
Huoleti kiitelk��t muut Alppein seutuja kauniiks,
Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntym�maa!
MILLOIN MUISTELET MINUA.
Sua muistan ensim�isen

Leivon lystin laulellessa
Hattaroissa h�ilyviss�;
Muistan my�ski kukkahaisen
P��t�st�ns� pilkist�iss�
L�htehess� l�ikkyv�ss�. --
Milloin muistelet minua, milloin?
Sua muistan, kaunokaista,

Suven armahan ajalla,
Kun ei �ill� sammu p�iv�;
Muistan k�en kukkuessa,
Pikku linnun livert�iss�
Laaksoloissa lehteviss�. --
Sua muistan syksys��ll�

Rajutuulten raivotessa,
Lehtein puista lent�ess�;
Muistan koska kuutamolla
Kuvauupi taivo kirkas
J�isen j�rven iljanteissa. --
Sua muistan, koska korvet

Vaipan valkeaisen saavat
Talven tuiman joutuessa;
Muistan t�htein tuikkiessa,
Revontulten tuprutessa
Kuin jos taivas ois tulessa. --
Sua muistan ajoin kaikin,

P�iv�n puoleen pyrkiess�,
Sek� maillen laskiessa;
Muistan hengitelty�ni,
Muistan t��ll�, muistan tuolla
T�htitarhan tuolla puolla. --
KIILTOMATO.
(Mukaelma.)
Kiiltomato kukkasissa
Loisti hiljaisuudessaan,
Yli kedon tienohissa
Tiet�m�t�n loistostaan.
Suloisesti t�t� t�hti

Katsoi korkeudestaan;
K�tk�st�ns� k��rme l�hti
Myrkky�ns� valamaan.
S��li madon surkeutta!

Miksi syytt� surmattiin? --
�Syytt�, sanoi k��rme, �mutta
Miksik� se loisti niin!�
KULTAPERHOSET.
Tuli tuolta maista mesisist�

Korja parvi kultaperhosia.
Lennossansa p�iv�n paistellessa
Tuonne t�nne mesisiss� maissa,
Havahitpa ahon vieruksella
Mehum�tt�h�ll� kasvavaisen
Kev��n lapsen, kukan kaunehimman.
Ihmetellen t�m�n ihanuutta

Laskeusi yksi lennostansa
Alas aamukasteen kyyneleihin;
Mielistyen kauniin kukan muotoon
Yst�v�ksi antausi h�llen,
Lupasipa ikirakkautta.
Niinp� meni p�iv�t parahimmat,

Niinp� armas aika helleyden.
Mutta mehun maun maistettua,
Nautittua hetket hellehimm�t,
L�hti t�m� korja herkkulintu
Taasen tuonne maihin mesisihin,
Toisten kultatovereinsa kanssa.
Siell� loisti monta muuta kukkaa,
Sinne houkuttelit kaunehimmat
Huolta h�nen huikentelevaista.
Siell� lennossansa ymp�rins�
Unhotti h�n lemmen ensim�isen,
Oman onnettoman kukkasensa.
T�m�, lakastunut murehesta,
K��nti p��ns� maahan p�in ja kuoli.
KONSTANTIN SCHR�DER.
Syntyi Uukuniemell� 29/6 1808, tuli ylioppilaaksi 1826. V. 1834 h�n

vihittiin papiksi ja nimitettiin 1837 kirkkoherraksi Valkeasaareen
Inkerinmaalla. Kuoli 1870. H�nen runoelmiansa l�ytyy painettuina
useissa eri sanomalehdiss�.
VAIT!
Vait! H�n nukkuu. -- Hiljaan hento

Vy�ryy tuolla t�htein lento.
Iltatuuli tuuvita,
Lumo-uniin uuvuta!
Vait, vait, vait!
Vait! H�n nukkuu viihtynynn�. --

Ruusu kulta kiihtynynn�
H�ystehajus hajota,
Vienoon sulos vajota!
Vait, vait, vait!
Vait! H�n nukkuu, Hymmi hell�,

Ik�v�itty ikuisella
Kaiholla. Oi, levossa
Nuku, rakas, rauhassa!
Vait, vait, vait!
ILLALLA.
T�ss� istun ihastunna

Tyyness� nyt tarhassani,
Hajuisesti henk�ellen,
Ilmat hellii hekkumalla.
N�inh�n �sken j�rvet, mets�t

Kovan kuolon j�hmehess�;
Rinnassani talven tuiskut,
Roudan kylm�n, tylyn tunsin.
Katso! valkohelpeet hennot

P��h�ni nyt putoavat;
Taasko tuli talven tuisku,
Lankeaako puusta lunta?
Eip� ole tuisku tuima,

Huomaitsen ma iloisena:
Hielim�it� hajuisia
Kev�t sataa sylihini.
Lumous mi ihmeellinen!
Talvi koitui kukkasiksi,
Lumi muuttui hielim�iksi,
Syd�n suli lempeiseksi.
ANTON ALFTHAN.
k. 1847.
Italian ihmemaassa,
Pisan kukkakalmistossa
Veres hauta havaitaan.
Virkan viel�
Kuka siell�
Nuorna nukkui Tuonelaan:
Suomalainen sulo, jalo,

Maallensa my�s toivon valo,
Esikoinen is�ns�,
Yst�vien,
Omaisien
Ilo, onni �itins�.
Is� kaipoon k��rittyn�,

�itin syd�n s�rettyn�,
Siskoin silm�t itkussa
Erostansa;
Kadostansa
Nuori Suomi surussa.
Hurskas henki! rauhaisassa

Sieluin s�desatamassa
El� i�t riemussa!
Intos palo,
Neros jalo
Loistaa lemmen muistossa!
JUHANA FREEDRIKKI GRANLUND.
Syntyi Porissa 6/9 1809 k�yhiss� oloissa ja l�hetettiin pari vuotta

koulua k�yty�ns� Turkuun puotiin. Ahkeruudella ja kelvollisuudella
eteni h�n kuitenkin paikasta paikkaan, kunnes v. 1856 oston kautta tuli
kirjapainon is�nn�ksi. Granlund oli jo nuorena tunnettu pienien
laulujen ja runoelmien sepitt�j�ksi; useammat painatti h�n
toimittamassaan _V�h�isess� laulukirjassa_. Kuoli 14/12 1874.
KEV�T.
Touvon aika l�henee,

Kylm�t hallat v�henee,
P�iv� kirkkahasti
Paistaa, ihanasti
Korkealta
Taivahalta,
Siint�v�lt�, loistavalta.
Virta vilpas vieri��,
J�rven laine kieri��
Hiljallehen rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukoistavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laaksot ja muut
Ruohoiset maat
Kaunistuvat ihanaksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttavaksi.
Kukkula ja suo,
Kaikkityyni tuo
Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visert��,

Pyyt ne puissa vihelt��,
Teiret kukertavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkuisetkin
Lintusetkin,
Itse pienet perhosetkin.
Sorsat ruovistohon ui,
Kytt� maahan kumartui,
Rastas laulaa puussa.
�ij� lahden suussa
Ruuhessansa
Verkostansa
P��steleepi saalistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ymp�ri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen.
Sitten l�hdet��n
Leikittelem��n
Luikaten ja lauleskellen;
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan
Mailallansa kukin ly�.
Paimentorvi paikoin soi,

�ij� laitumelta toi
Toukopellollensa
Pari-hevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soittelevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon,
Maahan istui ruohistoon,
Naiset kukkasista
Kaikenmuotoisista
V��nt�� vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan p��t ja kaulat.
Niin kev�t tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi syd�mmelle.
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo el�m��n.
KOTOMAAMME.
T��ll�, Pohjan t�hden alla,

On nyt kotomaamme;
Mutta t�htein tuolla puolen
Toisen kodon saamme.
T��ll� on kuin kukkasella,

Aika lyhyt meill�,
Siell� elo loppumaton,
Niinkuin enkeleill�.
T��ll� syd�n huokailee ja

Itku silm�n t�ytt��;
Siell� syd�n iloitsevi,
Silm� riemun n�ytt��.
Sinne toivon siivill� jo

Syd�n pieni lenn�!
Siell� kun on kotomaani,
Sinne tahdon menn�.
EERIKKI ALEKSANTERI INGMAN.
T�m� innokas is�nmaan yst�v� oli syntynyt Lohtajalla 14/2 1810, tuli
ylioppilaaksi 1827, filosofian maisteriksi 1836 ja samana vuonna
l��ketieteen kandidaatiksi. V. 1858 tuli h�n lastentautien
professoriksi yliopistoon, mutta vaipui jo 14/5 1858 kuolemaan. Ingman
on k��nt�nyt _Anakreonin lauluja_ (1834) ja pari unkarilaista runoelmaa
sek� kirjoittanut alkuper�isen idyllin _Elias ja Anna_ (Mehil�isess�
1837).
ELIAS JA ANNA.
Ilmapa j��htyi taas; laskein muka aurinko armas

Alkoi jo kullallaan peitt�� kuhilaat sek� laihon,
Virvoittain sitojoita ja leikkaajoitaki varsin,
Kun Elias, elomies, sitomasta jo Annia huusi,
Menn�kseen lopetettua ty�n pois lehdikon syrj��n,
Luo l�hteen ihanan. T�h�n tultua istuivat kohta
Ruohollen; iloisestipa sirkat laulelivatten.
T�ss� he nyt, he jo kihloja toisilleen olivatki
Lahjanneet, tuumaa pitiv�t, miten viette� h�it�.
Niinp�h�n Annalleen Elias Pyh�n Raamatun kalliin
Antanut ol' sek� my�s uuden virs'kirjanki viel�,
Annapa h�llen taas komean hatun ynn� ja paidan.
Onnellisna he n�in istuivat suojassa puitten.
Mutta jo poi'at muut sek� tytt�ret alkoivat ottaa
Vaatteitaan, toiset iloitellen leikki� l�iv�t,
Muut taas lauloivat tahi juoksivat s�nki� pitkin.
Mut Elias lausui: �Kah, kuinka nyt aurinko kirkas

Tuolla jo vaipuu pois, luvaten huomennakin poutaa.
Niin se jo meillekkin pian tuo ihanan ilop�iv�n,
Ah, jona vaimoni oot! Min� huolet kanssasi sitten
Kannan yhteisest'! Kun vaan kumoss' on elo ensin,
Kun my�skin omenat kypsyyv�t oksilla puitten,
Silloin, Anni, jo on h��p�iv�mme oottava meit�!
Aina jo maatessani joka y� mua muotosi kohtaa,
Milloin vilkkuilet komeasti h��pukemissas,
Milloin pellolla taas, p��ss�s sinikukkia kantain,
Kohtaat naurussa suin mua silm�ll�s suloisella.
Riemu se vaan heti vie unosen, kuvahas pyrin kiinni,
Yksinp' oon poloinen, kuullen vaan laulua sirkan;
Silloin luoksesi, voi, huokaus syd�mest�ni nousee!�
Annapa n�in: �Elias, tosin oot sin� kultani kalliin!�

Lausui ja vaikeni taas, silm�ss�p� kyynele kirkas
Loisteli vienoinen -- �niin -- ei is�k��n sua rakkaamp'
Oo, ei �itinik��n. Sinuhun min� luottelen aina.
Kaikkia kalliin my�s tuo Raamattu on, jonka mullen
Annoit. Siin�p� maar tiedot k�sit�n parahimmat,
Jotk' iloiseks saavat syd�men sek� toivoa tuovat�.
Mutta jo taivaallen kuu kirkas nousi, ja laihon

Kullan karvaiset p��t muutuit hopean n�k�isiksi.
Poi'at nyt sek� tytt�ret my�s, kukin sirppins� ottain,
Alkoivat astua pois; mut menness�ns�p� kuiten
Pois parikuntoakin, joka viipyi, huusivat naurain.
N�� her�ten yl�s hypp�siv�t sek� tuuminehensa
Poies riensiv�t taas toisten parihin ilomielin.
PIETARI HANNIKAINEN.
Syntyi talonpoikaisista vanhemmista 24/8 1813 S��mingiss�. Tuli

ylioppilaaksi 1833, komissiooni-maamittariksi Viipurin l��niin 1857, ja
Uudellemaalle 1866. H�n kuoli 27/9 1899. H�n on tullut tunnetuksi
useitten novellien ja lystikk��n ilveilyn _Silm�nk��nt�j�n_ kautta;
runoelmiakin on h�n julaissut toimittamissaan sanomalehdiss� _Kanava_
1845-47 ja _Aamurusko_ 1856-58.
KEV�TLAULU.
Kas jo mets� viheri�i,
Kohisee jo kosket,
Ilmassa ja maassa soi
Kummallinen kuiske.
Puussa lehti v�risee

Tuulen suloisuutta,
Joet ja norot lirisee
Eloansa uutta.
L�mmint� ja valoa
Maa poveensa juopi,
Kukkasia kauniita
Meille taas se tuopi.
YST�V�T�N.
Lauloi puussa lintunen,

Sai se yst�v�lt� vastauksen.
Itkin yksin poloinen,
Yksin vaipuivat mun huokauksen'.
Kuohui koski vaahtinen,

Vastas vuoren mustettunut kylki,
Voivottelin vaivainen,
��nen multa musta murhe s�rki.
Puu se heilui lehv�inen

Tuolla vasten puuta lehv�k�st�,
Yksin kuljen onneton,
Ei oo mulla yht��n yst�v�ist�.
Tuul' on kylm� pohjaisen,

Senkin lounattuuli l�mmitytt�� --
Syd�nt�ni poloisen
Ei voi mik��n en�� lievitytt��.
M�EN LASKU.
Hei lysti� laskuu,

Meid�n lasten m�en laskuu!
Kelkat huimasti kiit�v�t,
Lumi t�htin� kiiluu,
Varvas keng�st� hiiluu,
Ruusut poskille lent�v�t.
Anna ihmisten kiitt��

Heid�n rautaista tiet��n,
Heid�n h�yryvaunujaan;
Siell' on koppelit pime�t,
Niiss' on laiskat ja vire�t
Kaikki nukkumaisillaan.
Eip� meill' oo huoltakaan!
Lumi t�htin� loistaa;
Toinen viskelee toistaan,
Ei saa seista laiskakaan.
Katso pohjainen tuulee,

�iti kylmiv�n luulee,
Huutaa: �lapset tulkaa pois!�
T��ll� iltaan olla vois!
TOIVO JA RAKKAUS.
(Suomalaisen runon mukaan).
Toivo, taivon lapsi ihanainen,

Minut vietteli kotoa pois,
Halki maailmojen juoksulainen
My�t�h�ns� vei minua my�s.
Milloin loisteli se aaltoloissa,
Niinkuin auringon valo meress�,
Milloin n�in sen kosken kuohuloissa,
Milloin taivahan laella pilvil�iss�.
Surkeus asui syd�mmess�ni,

Kyyneleit� posket itkiv�t;
Maailmat minulle silmiss�ni
Kaikki vierahalle n�yttiv�t.
Tyhj�, autio ja j�inen oli maakin,
��net�n, pelottavainen mer'kin,
Kylmyytt� my�s auringosta hohti,
Valo kuun minua murehdutti.
L�ysinp� sinut, mun armahani,

Kaikki muuttuivat samassa my�s:
Itse me tulimme Kalevoiksi,
T�htiv�lkkeheksi katselumme vuos',
S�teet auringon himoja toivat,
Hempeytt� kuun valoiset loivat,
Maat ja mets�t hekkumaa sanoivat,
Lempeytt� kukkaset muhoili,
Salot siint�v�t suloa soivat,
Ilokyyneli� kosket my�s valoivat,
Armautta tuuloset tuhoili,
Meren karit riemusta kohoili.
ANTTI PUHAKKA.
Syntyi 24/4 1816 Kontiolahdella, miss� is�ns� j�lkeen peri uutistalon.

Puhakka on ollut osallisena useissa toimissa paikkakuntansa hyv�ksi ja
sen edustajana istunut useilla valtiop�ivill�; h�n kuoli 30/3 1893. H�n
on ollut hyvin tuottelias kansanrunoilia. Merkitt�vimm�t runoistaan
ovat satiirinen _Tuhman Jussin juttureissu_ ja valituslaulunsa 1850 v:n
kiellosta.
TUHMAN JUSSIN JUTTUREISSU.
T�m� laulu on laitettuna

Tuhman Jussin juttuteist�,
Kuin on Suomi sotkettuna,
Kovin peitossa pi'etty
Vanhan kielen vallan alla,
Ruotsin kielen kahlehissa.
Kun me kirjan kirjoitamme
Savon selvill� sanoilla,
Kohta kirja kiskaistahan,
Siihen venska viskatahan,
�k�isesti �rjyt�h�n,
Vihap��ss� viskatahan:
�Mist�s tullut, tuhma Jussi,
Kuka konna kirjan tehnyt,
Kun on suomeksi soaissut,
Savon kielt� kirjoittanna?�
Jussi huono huokaiseksen,
Painuvi pahoille mielin,
Tuohon verkaksi vet�vi
��nen kainun kansselissa:
�Tuolta tullut Karjalasta,
Samonnut Savon rajoilta;
Luulin suomeni sopivan,
Kartan kanssa kelpoavan!�
Sitten pannahan paperit,
Ulos vie�h�n ovesta,
Pois pihallen potkitahan,
La'aistaan alas rapuista,
Sylki p��lle sytk�t�h�n,
Jussille julistetahan:
�K�y nyt karttakammarihin,
Ota sielt� uusi kartta,
El� suomeksi sokaise,
Hae ruotsiksi lukia,
Venskan kielen kirjoittaja!�
Jussi juoksi joutuisasti,

Haihatti hajalla hapsin
Kaupungin katua my�ten
Kartanmy�j�n kammarihin;
Lantit taskussa lapatti,
Vaskikullat kukkarossa.
Tuli kauppa kartan kanssa,
Rahan maksu r�ntteriss�;
Rahat loppui lakkarista,
Vaskikullat kukkarosta,
Uupui kartan kauppiaalle,
Tengan verta j�i velaksi.
Jussi puittavi pihalle,
Pani kartan kainaloonsa,
Alkoi astua katua,
Painuipa pahoille mielin,
Katseli kivikatua,
Kun rahat rakosta loppui,
Vaskikullat kukkarosta.
Tuli vanha virkaheitto,
Kelmi kapsutti katua,
Harjustakki hartioilla,
Suolilla on vy� sorea,
Napit vaskesta valettu,
Hopealla holvattuna,
Saappahat somann�k�iset,
Kuultokeng�t kelvolliset;
Alkoi Jussille jutella,
Suomen miest� surkutella:
�Mit� oot pahoilla mielin,
Katselet katua pitkin?�
Murenella muistelevi:
�Sit� oon pahoilla mielin,
Katselen katua pitkin,
Kun ei kirja kelvannunna,
Vaikk' ol' suomi suorin pantu,
Savon selvill� sanoilla;
Pois pihalle potkittihin,
Sylki p��lle sytk�ttihin.�
Tuohon virkki virkaheitto,
Venskan veijari vet�isi:
�Kuules ukko, kun sanelen
Jutustasi, Suomen Jussi!
K�ypp�s karttakammarihin,
Osta sielt� uusi kartta,
Min� venskaksi vet�isen,
Ruotsin kielt� kirjoittelen.�
Jussi p��st�vi paperit,
Kaivoi kartan kainalosta.
Heitto karttaa katselevi,
Kohta Jussille julisti:
�K�y nyt t�nne kammarihin,
Kohta venska viskatahan,
Pannahan paperin p��lle;
Saapi ruotsiksi lukea
Kaikki herrat kansselissa,
Kohta kirjat korjatahan,
Juttusi julistetahan!�
Jussi ei juljennut sanoa
Kartan kaupasta mit�h�:
Jo rahat rakosta loppui,
Vaskikullat kukkarosta;
Luuli Luojan laittanehen
Etehens� enkelins�
K�yhille, varaksi varsin,
Huonon kansan hoitajaksi,
Jok' ei kultia kysele,
Hopeasta huolta kanna.
Kunpa oli kirjoittanut
Virkaheitto valmihiksi,
Sitten Jussille julisti:
�Nyt on kirja kirjoitettu,
Saapi ruotsiksi lukea
Kuverny�ri kansselissa,
Eik� potkita pihalle;
Kuverny�ri kuulu herra
Ly�pi riitasi lopulle.�
Jussi heikko henk�iseksen,
Murehella muistutteli,
Alas laski lattialle
Poloisille polvillehen,
K�et v��nsi vastatusten,
Koprat yhtehen kokosi,
Sitten silm�ns� ylenti,
Kohti taivasta kohotti:
�Nyt on julkinen Jumala
E'es tuonut enkelins�,
K�yhille varaksi varsin,
Huonon kansan hoitajaksi;
Antavi asiat juosta,
Jutut kaikki kansselissa,
Vaikk' on kullatkin kulunna,
Hopeatkin huovennunna.�
Sitten nousi notkaltahan,
Pois kohosi polviltahan,
Viel� virkaheitti��,
N�lk�kurkea kumarti:
�Mill�p� min� poloinen
Teillen atrian asetan,
Kun on kultani kulunna,
Rahat loppunna rakosta?�
T�h�n viel� virkaheitto
Mutkan muisti, keinon keksi,
Palkkansa paraiten otti,
Keinon Jussille julisti:
�Muuta laukkusi rahaksi,
Rupiloiksi rukkasesi.�
Jussi juoksi laukun kanssa,
Puitti pussinsa keralla
Kaupungin katuja my�ten,
Huusi hullu juostessansa:
�Onko laukusta rahoa,
Rupiloita rukkasista?�
Jopa sattui laukun saksa,
Pussin kauppias ka'ulla;
Sai rupilan rukkasista,
Kaksi leip�laukustansa.
Kun sai laukkunsa rahaksi,
Rupiloiksi rukkasensa,
Pian juoksi, jotta joutui,
Luokse enkelin eh�tti,
Sitten runttasi rupilat,
Heitti Herran enkelille.
Niin tuo kelmi ketrotteli,
Pani Jussin paljahaksi,
Antoi kirjan arkustansa,
K�ski k�y� kansselihin!
Jussi juoksi joutuisasti,
J�tti karttansa katsella,
Heitti herroille etehen.
Kuverny�ri kuulu herra
Katsoi kirjan kansselissa,
Kohta Jussille julisti:
�T�m� on kelmin kirjoittama!
Oisit saatava sakolle,
Veett�v� rahaverolle!�
Sitten viskasi vihassa,
Laittoi kirjan kansselista,
Sanoi selvill� sanoilla:
�Ulos astu kansselista,
K�y kotihin kiirehesti,
El�k� ene� etsi
Kelmil�it� kaupungista.�
Mies parka pahoilla mielin
Alkoi astua kotihin.
N�lk� sylkytti sy�nt�,
Saattoi vahvan vatsan tuskan:
Ev�slaukku enkelill�,
Rahat kartankauppiaalla --
Viel� auki kartan kauppa,
Tengan verta j�i velaksi.
T�ytyi Jussin tallustella,
Kulkea talo talolta,
Atriaksensa anoa,
Palasia pakkoella,
Tuli kerj�ten kotihin:
�Varjele vakainen Luoja,
Est� niist� enkelist�,
Niist� seikoista selit�,
Kelmiherroista kerit�!�
Varjele vakainen Luoja

Suomen suuren ruhtinaita,
Kaiken kansan haltioita,
Ett� voisit voimallansa
N�m�t seikat selvitell�,
P��ste� Savon sanoille,
Sitehist� Suomen kielen,
Ett� soisi Suomen kieli
Kaupungissa kulkiessa;
Ett� me poloiset poiat,
Kurjat raukat Karjalaiset
Suomen saisimme sanoa,
Suomen kirjat kirjoitella,
Suomen oikeustuvissa,
Kansselissa kaunihissa!
SURULAULU 1850 VUODEN KIELLOSTA.
Ei ole viel� lintu raukat

Mitannunna mielt��n
Pit�m�h�n pienemp�n�
Liian suurta kielt��n.
Eik� liene asetusta

Ensink�n� tienneet,
Kun on aina rallatusta
Ennell�h�n pienneet.
Vaan jos vanhat pitk�parrat

R�hin�nne kuulee,
Niin he meit� laulamahan
Opettavan luulee.
Sitten teid�n r�hin�nne

Pian kohta puuttuu;
Kaikki koirankuonolaiset
Meid�n p��lle suuttuu.
Min� neuvon lempe�sti

Asetusten mukaan:
Nyt ei ole laulannolle
Julkinaista lupaa.
Minun raukan laulantoni

Esivalta kielti,
Koska min� iloisesti
Joutohetket vietin.
Niin nyt soisin, ett� viel�

Saisi linnut laulaa,
Eik� pantais milloinkana
Heille paulaa kaulaan.
Sitten riemurallatusta
Saisin viel� kuulta,
Vaikka kohta laulun mahti
Unehtuupi multa.
Koska p��sky enemm�lt�

Laulamahan yltyy,
Silloin vesi silmist�ni
Yhten�h�n hyrkyy.
Vaan kun rastas lauleleepi

Lehdikossa salaa,
Sitten luonto laulamahan
Minullakin halaa.
Sitten laulan hiljaisesti

Siell� h�nen mukaan:
Lillin, lallin, tillin, tallin,
Ett'ei kuule kukaan.
K�k�seni kultarinta
�l� kuku m�ell�,
Siit� saapi paha huuto
V�kivallan v�ell�.
Mene tuonne kukkumahan
Lehtovaaran rotkoon,
Min� tulen kuulemahan
Illoin, aamuin notkoon.
Ja jos siell� laulavani

Jonkun kerran kuulet,
�l� toki ilmoita, kun
Ven�j�lle tullet!
JUHANA B�CKVALL.
Syntyi talonpojan poikana 28/6 1817 Kalajoella, tuli ylioppilaaksi

1839, vihittiin papiksi 1842 ja tuli viimein kirkkoherraksi Ouluun
1876. H�n kuoli 21/12 1883. B�ckvall on sanomalehdentoimittajana ja
suomentajana tehnyt ahkeraa ty�t� suomalaisen kirjallisuuden vainiolla;
my�skin runoelmia on h�n julaissut.
LAULOI ENNEN LAULULAUMAT.
Lauloi ennen laululaumat,

Sulomielin soittelivat
��nell� helisev�ll�,
Kuminalla kultarinnan,
Lauloi puista, lauloi maista,
Lauloi luonnon laitoksista,
Lauloi p�ivist� pahoista,
Lauloi p�ivist� hyvist�.
Lauloi ennen laululaumat,
Kultarinnat ruikutteli
Suomen suurilla saloilla,
Kaunihilla kankahilla,
Lauloi vierill� vesien,
Vetten p��ll� veisaeli
Ajalla suven suloisen.
Soitot kaikui kankahille,
Laulut laaksoihin leveni;
Tuot' oli korvain kaunis kuulla,
Sulo mielien mitell�.
Eip� nyt laula laulurinnat,

Kultarinnat kuikuttele,
Ett� laulu luonnon saisi,
Sulo soittoihin sopisi.
Halla on pannut laulun luonnon,
Kylm� laulajat lumonnut,
Pakkanen pojes ajanut;
Talvi j�tt�nyt j�lille
Tiaset tirisem�h�n,
Varpuset valittamahan,
Harakat hakattamahan.
Kyll' on tuolla toisiaki
Lintuja lirisevi�,
Laulun soman laatioita,
Ouon ��nen antavia,
Tuolla siisteiss� saleissa,
Kamareissa kaunihissa,
Hyvin sieviss� h�keiss�.
Mutta ne lihavat linnut
Eiv�t Suomea suloita,
Vieras on kieli, vieras mieli,
Eik� luonto laulujensa
Suomen luontohon sopiva.
Siksi ne laulut laulajoiden
Eiv�t kaiku kankahille,
Eiv�t laaksoihin levene.
Kun kerran kev�t tulisi,

Suvi luonnon l�mmitt�isi,
Saisi Suomikin sulonsa,
Is�nmaammekin ilonsa,
Luonto loisi laulurinnat,
Luonto laulajat tekisi.
Suomen kieli, Suomen mieli
Loisi soittoja somia,
Jotka kauvas kaikuisivat
Oman Suomemme sulona,
Ilona, imantehena.
FRANS PIETARI KEMELLI.
Syntyi 9/12 1817 Ylivieskassa; tuli ylioppilaaksi 1838 ja vihittiin

papiksi 1842. H�n oli kauvan aikaa apulaispappina eri pit�jiss�
Pohjanmaalla ja kuoli kappalaisena Alakiimingiss� 1857. -- Vanhain
Oulun Viikkosanomain vuosikertoihin 1840 ja 41 on h�n painattanut
suuren joukon runoelmia.
POHJAN KES�.
Tuolla mieleni menevi,

Ajatukseni asuvi
Ajoissa alennehissa,
P�iviss� paennehissa,
Tuolla muisto matelevi,
Tuuvitaksen tunto mulla
Kes�p�iviss� koreissa,
Suvi�iss� suloisissa
Pohjan kesien keralla.
Aina muistossa asuvat,

Aina mieless� minulla
Armiaat, ihanat illat,
Joina lep�sin lehoissa,
Kulekselin katvehissa,
Kuulin, kuinka leivo lauloi,
Kuinka kukkuivat k�k�set.
Aina mieless� minulla
Suvihuomenet suloiset,
Joina aurinko ihana
Kultakasvonsa korotti,
Yli metsien m�'ill�
Paloi kullassa punaisna,
Salmet kullalta kumotti,
L�ikkyi lainehet ilosta,
Tuhat lintua lehossa
Unen helmasta her�si,
Lenteliv�t ilman alla
Viritt�en riemuvirtt�,
Koittaessa p�iv� kullan
P�iv�n uuen alkaessa.
Teiss� mieleni menevi,

Teit� hakevi haluni,
Laaksot lauluparvinenne,
Keot kaunihit, vihannat,
Joilla kukkaset koreat
Lemun lempe�n levitti,
Perhonen punapukuinen,
Riemuhunsa rauvenneena,
Lep�si kukan lehell�,
Simasiipi mehil�inen
Imi huulin hunajata
Kukan kultaisen kupista.
Teit� hakevi haluni,
M�et, joilla mesimarja,
Punaposki puolukkainen
Luona sirkan laulavaisen
Nuorukaista noukkimahan
Haasteli, ilohalulla.
Teit� mieli muistelevi,
Harrastelevi haluni,
Joki virrat vilisev�t,
J�rvisyvyy'et siniset,
Joissa taivas t�htinens�
Kirkkautensa kuvasi,
Joissa kultaiset kalaset
Iloitsivat auringossa,
Tuuli purtta tuuvitteli,
Aalto lykk�si alusta;
Teit� hettehet hele�t,
L�htel�iset riemurannat,
Joissa kukka kultasilm�
Nuoren kuvansa n�kevi,
Ruusu lempe� levossa,
Rannoillanne rauhaisilla
Iloaikoja asuva,
Joka aamu, aurinkoisen
Sulhasensa suuellessa,
Itkevi ilovesi�.
P��SKYSELLE.
Oi p��sky, lintu pienoinen,

S� riemurinta, kaunoinen!
Jo taasen riensit Pohjolaan,
Jo taasen l�ysit meid�n maan.
Oi, tuttu mulle vanhastaan!

Sun ��nt�s taas ma kuulla saan;
Noh, terve, terve tultuas,
S� yst�v�ni armias!
S� kaunokieli, kultasuu!
Oi, kuinka laulus luonnistuu,
Kun lenn�t ilmas liehuten
Ja riemuvirtt� veisaten.
Min vuoksi, p��sky, Pohjolaan

S� rienn�t? Oi, s� rienn�t vaan
Sen kauneutta katsomaan,
Sen ihanuutt' imehtim��n!
Sen saaret, salmet, laaksolot,

Sen kuusikot, sen koivikot,
Sen kukkaset koreudessaan, --
Et l�ynne, p��sky, vertojaan!
Sen taivas ehtookullassaan,

Sen aamurusko loistossaan,
Ne toi sun, p��sky, Pohjolaan,
Ne sai sun t�nne lent�m��n.
Sun pohjolassa, herttainen,

On rakastella rauhainen;
Sun t��ll' on lysti ollakses
Ja armas aikaellakses.
ANTERO VARELIUS.
Antero Varelius, talonpojan poika Tyrv��lt�, syntyi 14/7 1821, tuli

ylioppilaaksi 1843, maisteriksi 1847, vihittiin papiksi 1848 ja tuli
eri paikoissa oltuansa kirkkoherraksi Loimaalle 1869. Varelius painatti
1848 omatekem�ns� huvin�ytelm�n _Vekkulit ja kekkulit_, on suomentanut
pari novellia ja kirjoittanut muutamia pienempi� runoelmia.
UIMALAULU.
Lapsukaiset! kaunis p�iv� paistelee,

Hauska on nyt juosta j�rven rannalle;
Siell' on kirkas laine l�ikkyv�isen�,
Siell� ulpukkainen uljas hengitt��,
Kaste virvoittaapi kasvut kukkasten,
Uiden, melskaten ja vett� viskoen,
Kasvakaa te my�skin kilvoitellen!
Nuorukaiset! joukossanne joutukaat

Ulapalle, siihen huolet uppoovat.
Uimamies on raitis niinkuin tuore puu,
Muilta muoto, neste kesken kuivettuu.
Viina velttomaista hiukan hauskuttaa,
Meit� raikas vetten voima vahvistaa,
Hauin vilpas ruumis uijan palkka.
Neidot nuoret! niemen vihre�isen taa, --

Ett'ei kurkistella liiat silm�t saa, --
Rient�k��, ja vett� viljoin loiskimaan
Tottukaa, jos ette uida taidakkaan.
Tanssi heikontaa ja kasvot kalpenee,
Mutta kauneus ja ruusu poskille
Uusi uimisesta virkeneepi.
RAKKAUS.
(Mukaelma.)
Vienan rannall' koivun alta

Kuului soitto kaunihin,
Aurinkoisen taivahalta
Vaipuessa aaltoihin.
Siell� istui ihanainen

Neitsy kanteloinensa,
Sulhoansa surevainen,
Vieras mailla kaukana.
�Pian rient�� nuoruutena

Niinkuin laine; rakkaus
Polttava on rinnassani,
Lauluni on valitus.
Kukoistus on t�rkki liljan,

Surkastuva muotoni.
Kultaseni! Ah, jos hiljan
Tulet, l�yd�t hautani�.
Niin h�n lauloi, levollensa

Luonnotarten menness�;
Katosi jo lauluinensa
Leivonen se kielev�.
Hiljaisesti kyhkyl�inen
Makaa kumppaninensa;
Laulurastas yksin�inen
Kuultelee viel' neitoa.
Y� jo maita peitteleepi
Varjohonsa; uupuva
��ni viimein vaikeneepi
Valittava rannalta.
PIETARI MANSIKKA.
Syntyi Viipurin maaseurakunnassa 29/7 1825. H�n oli jonkun aikaa

apulaiskirjurina tuomarin luona, sitten palokunnan korpraalina
Viipurissa ja siltavoutina Kivennavalla, kuoli 20/3 1871. H�nen runonsa
ovat huomattavat raikkaasta ja hienosta hengest��n.
MERIMIEHEN RUNO.
Vett� kynn�n velloittelen,

Min� aaltoja ajelen,
Kynn�n aika aurasella,
Hevolla sy�m�tt�m�ll�,
Ett� vaahto vatsan alta,
K�ypi selke� sel�st�.
Valan pitki� vakoja,
Kynn�n sylt�kin syvi� --
Pellolla per�tt�m�ll�.
Vaikka tuuli tuudittaapi,

Ilma kiivas kiid�tt��pi
Laivaa lainetten v�liss�,
Jotta pauhaapi pahasti
Aalto laivan laitasella,
Viel� viskaapi sis�lle
Myrskyn kourissa kovissa, --
Tok' on turva myrskyll�kin,
Vesi veljen�in omana,
Sisarena aina aalto,
Isot lainehet is�n�,
�ij�t aallot �itin�ni.
Ei ne painuta pahemmin,
Myrsky uhkaava upota,
Joll' ei p�iv�t p��tettyn�
Ole loppuhun osattu,
Ett� Tuoni etsiskell�,
Surma tahtoisi tavata
Myrskyn kautta kaatamalla
Syvyytehen sy�ksem�ll�!
ORAVAN VALITUS.
Kuulin kerran kuusikossa,

M�en p��ll� m�nnyk�ss�,
Miten oksalla orava
Ruikutteli riekkoh�nt�:
Mihin lie minun sukuni,
Kuhun lapsikultaseni
Erillens� eksynynn�,
Hajallensa haihtununna?
Yks on Turjan tuntureilla,
Toinen Aunuksen ahoilla,
Kolmas on kovin et��ll�
Aina Aasian perill�.
Siell' on kettu siepannunna,
Orjaksensa ottanunna
Poloiset mun poikaseni,
Katalat mun kantamani.
Tuota huolin tuon ik�ni,

Panen pakkop�ivi�ni,
Itken aina itsekseni,
Valittelen vaimoneni,
Miks ei mulla niinkuin muilla
Suku oo omilla mailla,
Lapset laulele kotona
Yhden kielen kiskomalla!
Viel� luulen viimeiselt�,

Toivonpa toden per�st�
Purevamme yht� puuta,
Yht� k��nt�v�n k�py�.
Sitten laitan laadullisen,
Virren paljoa paremman,
Jota laulan lapsineni,
Kiukuttelen kultineni.
MIETELMI�.
Katumus on kallis kyll�,

Parannus parempi viel�.
Sanoo kerran kelpomiesi,

Eik� hauku hallin lailla.
Hyv� l�mmin huonehessa,

Vaan ei kelpaa kellarissa.
Ajatus on ty�h�n alku,

Toivo alku autuutehen.
Pian n�hd��n musta pilkku

Valkeasta vaattehesta,
Heti virhe viisahasta.
Vesi vaikka on vetel�

L�pi silmill� sihaten,
Ohut kourin koitellessa,
Pehmi� k�sin pit�iss�,
Tekee ankarat asiat,
Ty�tp� suuret suorittaapi:
Vuoret murtaapi muruiksi,
Kalliot koverteleepi,
Ojat kaivaa onnelmihin,
Joet maihin mainioimmat,
Niihin viel� julmat virrat,
Kosketpa kohisevaiset,
Kuihin ihminen kutoopi,
Takeleepi taitoniekka
Sahat suuret suihkamahan,
Myllyn py�r�t py�rim�h�n.
ANTTI R�TY.
Antti R�tyll� oli synnynn�inen taipumus runoiluun, joka valitettavasti

ei p��ssyt kypsym��n. Syntynyt Sortavalan pit�j�ss� 22/8 1825, k�vi
koulua Pietarissa, antautui jo 20-vuotiaana kirjallisiin toimiin, oli
jonkun aikaa kansakoulun opettajana Viipurissa, vaan taipumus v�keviin
juomiin vei h�net varhaiseen hautaan 15/11 1852. H�nelt� on ilmestynyt
kaksi runokokoelmaa: _Lauluja Suomen neitosille_ v. 1850 ja _Pieni
Kanteletar_ 1853.
NUORELLE RUNOTTARELLE.
Laula, laula lintuseni,

Pienoiseni, p��skyseni!
Kultasuu, hopeakieli,
Visertele virsi�si,
Illoilla ik�viss�si,
Aamulla ajan kuluksi,
P�ivill� huviksi muillen;
Laskettele laulujasi,
Soittojas suloisimpia,
Runojas ruikuttamia.
Laula, laula kultaseni,

Sirkuttele, sirkkuseni,
Vuosia vajenevia,
P�ivi� py�r�ht�vi�,
Somasti soluilevia!
Pian p��set p��skyseni

Vuorostasi, vaivoistasi,
T��ll� v�h�n oltuasi;
Pian laulusi lopetat,
Ilovirtesi ihanat,
Koska vaivut, varpuseni,
Turpeesehen tuutumahan,
Nurmellen nukuttamahan.
Pian suusi sammaloittuu,
Kieles kuivettuu kokohon,
Kun sa kauniist' kannetahan,
I�ksi asetetahan,
Kankaasehen kaivetahan,
Multahan mutistetahan.
Sy�n kylm� kyyhkysell�,

Puuttuu ��ni pulmusella --
Kun lep�j�t, leivoseni,
Kahen lautasen v�liss�,
Kolmen kirveen hakkoaman,
Nelj�n veitsen veistelem�n,
Tuonen neitosen tuvassa,
Maassa Manalan majassa.
USKOTOIN YST�V�.
Tuolla kuulen ruikuttavan

Pienen linnun oksalla,
Surkeasti valittavan.
Ik�v� on raukalla!
Kumppani on kulkenunna
Pojes meren ��rihin,
Yst�v� on eronnunna,
Mennyt toisen parihin.
Kamala on kurjan olla

Yksin murheen laaksossa,
Kolkko yksin�isn� huolla,
Yksin kuolla surussa.
EHTOOLLA.
Ah, aurinkoinen kultainen,

Jo vainen vaivut taas!
Miks joka ilta, herttainen,
S� peit�t kasvojas?
Vai onko elo maailman

Kamala katsella?
Olo parempi Tuonelan
On varmaan sinusta.
Ah, jospa siivet lintusen

Nyt mulla olisi,
Min�kin luokses lent�isin,
En maasta huolisi!
LAULAJAN KOTI.
Eip� maata manterella,

Eik� kultaista kotia
Ole Luoja laulajalle,
Virsien viritt�j�lle
T�nne suonut, t�nne luonut,
Armiaasti antaellut!
H�n on outo omillensa,

Turkka tuttavillensakin,
Ventolainen veljillens�,
Maailmassa matkalainen.
Ymm�rr� ei yst�v�tk��n,
Eik� viisahat v�lit�,
H�nen kielt��n, h�nen mielt��n,
H�nen tuntons' tunteina,
Polttoja h�nen povensa.
Ei oo maata maailmassa,
Ei oo kultaista kotia
Virsien viritt�j�ll�,
Laulujen latelialla!
Turve on tupa h�nell�,
Hauta laulajan hovina,
Tuoni toivonsa totinen!
A. OKSANEN.
(August Engelbrekt Ahlqvist.)
Syntyi Kuopiossa 7/5 1826, tuli ylioppilaaksi 1844, historian ja

kielitieteen kandidaatiksi 1853, filosofian tohtoriksi 1860 ja Suomen
kielen ja kirjallisuuden professoriksi yliopistoon 1863. Otti
t�yspalvelleena eron 1886 ja kuoli 20/11 1889. Oksanen oli osallisena
_Suomettaren_ perustamisessa v. 1847; h�nen runoelmansa ovat painetut
nimell� _S�keni�_, jota kokoelmaa on ilmestynyt monta painosta (ensi
kerran 1860).
SAVOLAISEN LAULU.
Mun muistuu mieleheni nyt

Suloinen Savonmaa;
Sen kansa kaikki k�rsinyt
Ja onnehensa tyytynyt,
T�� armas, kallis maa!
Kuin korkeat sen kukkulat,

Kuin vaarat loistoiset!
Ja laaksot kuinka rauhaisat,
Ja lehdot kuinka vilppahat,
Kuin tummat siimehet!
Sen salot kuin siniset on,

Puut kuinka tuuheat,
Ja kuin humina hongikon
Syv' on ja jylh�, ponneton,
Ja tuulet lauhkeat!
Ja kussa t�hdet tuikkavat
Kovalla talvella,
Ja kussa pohjan valkeat
Suloisemmasti suihkavat,
Kuin Savon taivaalla?
Tok' yht� viel� muistelen,

Sen suihke armaampi:
Se silm� on Savottaren,
Johonka taivas loistehen
Ja sinens' yhdisti.
Me emme liioin kerskuko,

Sanomme kumminkin:
Muu Suomi ell�s ilkkuko,
Jos meill' on hoikka kukkaro,
Jos k�yhiks keksittiin.
Useinpa pelto kultainen

Se sulla kellerti,
Kun meid�n vaivan, viljehen
Kumohon l�i vihollinen
Ja poltti tuhkaksi.
Ja monta kertaa sattui niin,

Kun meit� vainot l�it,
Kun vaimot, lapset kaadettiin,
Ja miehet sortui sotihin,
S� rauhan leip�� s�it.
Jos kielin voisi kertoa

N�k�ns� vanhat puut,
Ja meid�n vaarat virkkoa,
Ja meid�n laaksot lausua,
Sanella salmensuut:
Niin niist�p� useampi

Hyv' ois todistamaan:
�T�ss' Savon joukko tappeli,
Ja joka kynsi kylmeni
Edest� Suomenmaan!�
Siis maat' en muuta tiet�� voi

Savoa kalliimpaa,
Ja mulle ei mik��n niin soi
Kaikesta, mink� Luoja loi,
Kuin: �armas Savonmaa�.
SUOMEN VALTA.
Nouse, lenn�, Suomen kieli,

Korkeallen kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan;
Yksi mieli, yksi kieli
V�in�n kansan soinnuttaa.
Suomalaisen kuokka, aura,

Kynt�neet on Suomenmaan,
Kasvoi vehn� taikka kaura,
Maa on meid�n perkamaa.
Kell�s t�ss' ois ��nen vuoro
Meid�n maata johdattaa?
Nouse siis s�, Suomen kieli,
Suomalainen yksin kesti

Ruton, n�lj�n aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihollisen maastansa;
Suomalain siis yksin k�yk��n
K�sin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
��nisj�rvi, Pohjanlahti,
Auran rannat, Ruijan suu,
Siin' on, Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenk��n muun;
Sill� maalla sie oot vahti,
�l� ��nt�s halveksu!
PORRASSALMEN MARSSI.
Syttynyt on sota julma,

Vihan liekki leimuaa;
Punainen on pohjan kulma,
Verta, tulta ennustaa.
Rient�k��mme, Savolaiset,
Sek� poijat Pohjolaiset,
My�s s�, kansa Karjalan,
Vihollista vastahan!
Meid�n hurraa kankaat kaikuu,
Niinkuin tuhat ��nt� ois,
Vaarat virkkaa, rannat raikuu:
V�kivalta t��lt� pois!
Laukku selk��n, miekka vy�lle,

Tulikeih�s olalle!
Vihurina veren ty�lle
Rient�k��mme rajalle!
Meid�n t��ll' on niityt, pellot,

Meid�n lehdot, laaksot, puut;
Meid�n karjan kuuluu kellot;
Meid�n maata ei saa muut.
Kas, kuin sotalippu liehuu,
Ent�in kohti etel��!
Kohta kyll� rauta riehuu,
Verivirrat h�yry��.
Marssi p��lle, Pohjan poika,

Vihollista varsin luo!
Hakkaa p��lle, Pohjan poika,
Luoja sulle voiton suo
Rient�k��mme, Savolaiset
Sek� poijat Pohjolaiset,
My�s s�, kansa Karjalan,
Vihollista vastahan!
Meid�n hurraa kankaat kaikuu,
Niinkuin tuhat ��nt� ois,
Vaarat virkkaa, rannat raikuu:
V�kivalta t��lt� pois!
KOSKENLASKIAN MORSIAMET.
��l', armas Annani, vaalene,

Jos Py�rt�j�koski pauhaa!
Sen voimaa en tosin vallitse,
Ei l�yd� se koskaan rauhaa,
Mut kell� sen kalliot tiedoss' on,
Niin sille se n�yr' on ja voimaton�.
Niin virkkoi Vilhelmi Annalleen,

Ja itsekin purteen astuu,
Ja p��sti purtensa valloilleen,
Sen koskessa laidat kastuu,
Ja Py�rt�j�n luontoa katsomaan
Nyt Vilhelmi vei t�t� morsiantaan.
�Voi, kuinka kirkas on illan kuu,

Ja v�lkkyv� virran kalvo!
Ei linnut liiku, ei oks', ei puu,
Ei muut kuni t�hdet valvo;
Voi kuinka nyt kuolema kaunis ois,
Kun kultansa kanssa nyt kuolla vois!�
N�in Anna ��nteli hiljalleen,

Sen silm�h�n kyynel ent��;
Mut koski se kiihtyvi eellehen,
Sen voimassa venhe lent��;
Vaan Vilho on oppinut laskemaan,
T�� kulku se on h�nen riemujaan.
Jo laski poikana purressaan

H�n Lyyjoen kaikki kosket,
Useinpa Py�rt�j� kuohuillaan
Se kasteli h�lt� posket;
Ei paatoa l�ytynyt yht�k��n,
Jot' ei olis tottunut v�ltt�m��n.
Mut kosken kuumassa kuohussa,

Juur' jossa sen juoksu suorin,
On, p��ll� vaahtinen vaippansa,
Yks' Ahtolan neito nuorin;
Se Vellamon karjoja paimentaa,
Ja koskien kuohua katsahtaa.
Syd�n on Vellamon neidollai

Sen vaahtisen vaipan alla,
Ja lemmen liekki se aallossai
Voi sytty� niinkuin maalla;
Ja Vilhoa neitonen Vellamon
Jo katsellut kauvan ja liioin on.
Ja tuostapa neitosen rintahan

On syttynyt outo mieli,
Povensa kuulevi huokaavan,
Mut kertoa ei voi kieli;
H�n kuohujen keskehen istuksen,
Siin' ainakin Vilhoa vuotellen.
Niin Vilhon venhe nyt kiiruhtaa,

Kuin Pohjolan vankin myrsky,
Se kons' on aaltojen harjalla,
Kons' ylt�kin k�ypi hyrsky;
Mut itse per�ss� h�n pelvott' on,
Vaan Annasen poski on ruusuton.
Ilolla Vellamon neitonen

Sen vastahan uida t�ytt��:
�Se Vilho tuo on! Mut toinen ken,
Jok' immelt� silm��n' n�ytt��? --
Voi, voi mua, Vellamon neitonen,
Sill' ompi jo kultana ihminen!�
Jo p��tt�� Vellamon neitonen

Nyt toivonsa turhan kostaa,
Ja kosken pohjasta paatosen
H�n �kki� pintaan nostaa,
Johon vene Vilhelmin loukahtaa,
Ja h�n kera kultansa kuolon saa.
Vaan suussa Py�rt�j�n viel�kin

On _Vellamon neidon paasi_,
Se paasi, jolla h�n Vilhelmin
Veneen sek� onnen kaasi,
Mut neitosen itsens� kerrotaan
Meress� murehtivan rakkauttaan.
ETEL�LLE.
Tuuli, joka kohti kuljet

Suloisata Savoa,
Joka jok' aholla muistat
Suudella sen kukkia.
Sinulle m� viestin vied�

Annan armahalleni,
Viestin vied�, toisen tuoda
Sielt� liekkuessasi.
Jos sen siell� miss� ennen

L�htehell�mme tapaat,
Niin h�nelle hellimm�sti
Suuta annella s� saat.
Kosken kunnahall' omani

Astuis askelin aroin,
Varo sin� vienoistani,
Varo kuin min� varoin.
Jos tuo lahta soutamassa

Oisi pursin pienoisin,
Souda h�nt�, tuudittele,
Kuin mie sousin, tuuditin.
Vaan jos astuis vastahasi

Niinkuin aina astui mun,
Sylit h�lle suorittaasi
Vastahan pit�isi sun.
Vaan jos h�nt' et tapaella

Paikoilla tutuilla vois,
Jos jo turve tyynell�ni
Peittehen� p��ll� ois,
Heit� kukka kunnahalle,

Hiljaa kuiskaa hautahan:
Tulemass' on kultasikin,
J�lest�si Tuonelaan.
TUOPA TUOPI TUIMAN TUNNON.
Nurmell' on jo nukka
P��ll� kaunis peittehens�,
Peittehell� p�iv�n immet,
Aurinkoisen armahaiset,
Kukat kaikilla keoilla,
Lehti t�ysi jo lehoissa.
Jopa lammin l�mmin laine

Likist�vi rantoansa,
Iltavirtt� veisoavi,
Kullallensa kuiskuttavi,
Kunne' kulta nukkunevi,
Kaunis maa makaelevi,
Kunne' itsekin ihana
Armas aaltonen nukahti,
Kullan vierehen v�s�hti.
Jopa linnut laulelevat,

K�k�set kukahtelevat;
Mit� linnun laulaminen,
Mik� k�ell� kukunta?
-- Toivon tult' on rinta t�ysi,
Lemmen liekki� povensa,
Toivo kultansa tuloa,
Armahan alenemista,
Mieli muiskujen mehua,
Suloisuutta suuta-saannin.
Kaikki on riemu, kaikki rakkaus,

Kaikki kultien kujerrus,
Kaikki autuas ilonen,
Taivahan tulen palanta;
Miss� toivo, siin� t�ytt�,
Miss� laulu, siin� vastaus.
Tuota kuuntelin ja katsoin,

Katsoin kurja kaiken y�t�,
Iloni alas aleni,
Aleni kuin allin mieli
Uiessa vilua vett�,
Toivoni tuli tukehtui,
Sammuivat suloiset suonnat,
Mieleni matala mustui,
Sy�mmeni surkastihen,
Silm�st� vetonen vieri,
Kyynel kulki kasvoilleni.
Mik� toi sen tuiman tunnon,

Mik� mustan miel'alani?
Tuopa tuopi tuiman tunnon,

Tuo ainakin mustan mielen:
_Milloinhan sulavi Suomi,
Milloin Suomessa sy�mmet,
Konsahan kev�t tulevi,
Konsa hanget l�htenevi
Suomen poikien povista,
Verest� viluisen kansan?_
PORTHANIN KUVAPATSAAN PALJASTETTUA.
(9 p. Syyskuuta v. 1864.)
Olettehan n�hneet, n��tte nytkin,

Syksyn tullen, lehden kellastuen,
Koska p�iv�kulta poikkenevi
Poies Pohjan puolelta, ja valtaa
Perim��n palaavat y� ja talvi,
Kuinka luonto lapsukaisiansa
Utarilla ruokkii uhkuvilla:
Elon kultaa pellot p�lly�v�t,
Puut ja pensahat ne painumassa
Ovat maahan marjakuormistansa;
Ladot, aitat t�ytyy ahtamalla
Maan ja meren riistan rikkautta,
Sek� maanmies mielin tyytyv�isin
Kes�n kuollehen jo hautaan saattaa.
T�m�nlainen runsas, t�ytel�inen,

Hedelm�llinen ja viljanraskas,
Suomen tiedonn�lk�� sammuttava
Ol' sen miehen elinkerran syksy,
Jonka muodon, vaskehen valetun,
T�ss� nyt n�emme edess�mme.
Louhi, vanha V�in�l�n vihaaja --

Entisn' ei, vaan muuksi muuttuneena,
Muinaisia tarkoin muisteleva,
Kuink' ol' kerran viisas V�in�m�inen
H�net kaiken kansansa keralla
Raskaasen unehen uuvuttanut,
Salaisesti silloin Sammon vienyt, --
H�np' ol' kostanut Kalevalalle,
Nukuksihin kansan nuudutellut:
Vierastapa t�ytyi sen totella,
Vierasta ja vierahan lakia,
Vierain kielin kirjoitettua ja
Vierain kielin h�lle lausuttua;
Vieras vieri p��ll� niinkuin kerma,
Herana vaan kansa alla hautui;
S�vy� ja kielt� Suomalaisen
Ei niit' oppihuoneissa osattu,
Eik� koskaan kouluissa kysytty;
Vilun valjussa ne v�rj�ttiv�t,
Syd�nmailla synkeill' asuivat,
Savutuvissa vaan tuhraeli, --
Niinkuin kurja orpo lapsipuoli,
Isintim�n valtaan joutuneena,
Pimeiss� piilee soppiloissa,
Vaikka kaikki kartano ja karja
Oman on vanhempansa vaivann�k�.
Sinua, Porthani, Suomen kieli

Kiitt�� arvohonsa auttamasta!
Sin' otit tuon orvon lapsintiman,
Korjasit pois kaihosta sijasta,
Poveasi vasten painallutit,
Vaivaista poloista vaaliellen.
Sin� oksat karsit, tien osotit,
Milt� puolen polvi uusi vasta
L�yt�v� ol' Suomen kansan kehdon.
Sin� tutkit tarkalla �lyll�
Niit� Luojan luomia lakia,
Joita my�ten Suomen kieli kulkee
Niinkuin virran hohtava hopea
Polvitellen reunojansa my�ten.
Sin�p� sukelsit virran alle,
Aarteen l�ysit sielt� simpsukoita,
Joista Kalevala, Kanteletar
Kudottihin sitten Suomen kielen
Tukevaksi turva-, taikavy�ksi.
Hajallaan ja kaikki h�mmentynn�

Oli Suomen kansan aikakirjat,
Niinkuin rauneikko raivaamaton,
Jot' on muinoin hiidet heitellynn�
Telm�ess��n louhenlohkareilla, --
Mit� matkamiesi muukalainen
Taukoo kummastellen katsomahan.
Tiet�j�n ikuisen into liikkui
Sinun luonnossas: S� lauseen lausuit,
Hajaltansa louhet liikahtivat,
Muotojen mukahan j�rjestyiv�t,
Hiitten hirmurauneikko rakentui
Suomen aiantieto-temppeliksi.
Ja mi mies ja mik� miehenkunto

Sinussa on silmiemme eess�!
Kokonansa mies, mies kerrallansa!
Jok' ei joutavia jaaritellut,
Alennellut toisten ansioita,
Rahan ei ajellut aartehia,
Eik� herkkup�yti� himonnut,
Valtain porstuviss' ei pokkuroinnut,
Eik� kultat�hti� tapaillut,
Huojunut ei joukon huudannasta,
Kumarrellut p�iv�n kuulumille.
Vakavana seisoi vaan kuin vuori,
Jonka juurta, runkoa, syd�nt�
Rautasuonet sitkeet kiertelev�t,
Vaan sen huippu horjumattomana
Pilvein ylt� v�lkytt�� valoa;
Sumut sinne, saastaiset ja summat,
Eiv�t p��se h�nt� peitt�m�h�n,
Juuritse vaan n�yr�sti matavat
Ja sen kirkkautta kiilloittavat!
Elos ei, Porthan, eik' esimerkkis

Jouda eik� joudu unhotuksiin.
Vaivasi se Louhen vallan murti,
Suomen kansan henkihin her�tti,
Oli uuden aian aamurusko,
Uuden paljoa paremman aian.
T�m� aika, meid�n aaveksima,

Ole ei kuvitus Kaukomielen,
Eik� piile pilvien takana;
Syntynyt se on ja syntym�ss�
Suomen kelpo poikien povissa,
Syd�mmiss� Suomen neitosien. --
Niinkuin s�en, pilvist� pudonnut,
Sadettenkin alla sammumatta
Kytemist��n korvessa kytevi,
Salaisesti sammalikon alla
Kulkee m�tt�h�st� m�tt�h�sen
Puiden juuret poltellen, ja viimein
Ilmivalkeahan leimahtavi,
Siit� siirtyy, kiihtyy, laajenevi,
Yli maan ja taivaan liekki l�ikkyy,
Salon hongat maahan horjahtavat,
Kumohonpa kaatuu korpikuuset; --
T�ll� lailla Suomen _Suomalaisuus_
Syd�mmest� syttyy syd�mmehen,
Mielest� menevi toiseen mieleen,
Kunne yksi toivo, yksi tunne
Syd�mmess� kaiken kansan sykk��,
Tuntehesta ty�ksi muutaksen ja
Aian tullen, hetken jouduttua,
Tuhoellen turhan vastustuksen
Edest�ns� esteet raivajavi.
Silloinpa tuo kurja Kullervoinen

Vierahan ja viekkahan em�nn�n
Kivin-leivottuhun leip�h�n ei
Peritty� veist��n viill� poikki.
Ei en�mpi silloin Suomalainen
Sivistyksen syrj�isen nisi�
Ottolapsen almuna imeksi,
Eik� tiedon t�hk�-j�ttehi�
Loisen lailla taikka m�kkil�isen
Poime muukalaisen peltomaalta.
Omin kuokin k�y h�n kaivamahan
Hautaa vanhan Antero Vipusen;
Omin kielin syntyj� syvi�,
Saadut mahtipontisen povesta,
Kaiken ihmiskunnan ihmetell�
Ilomielin ilmoille levitt��;
Runolan rakentaa suomalaisen,
Jossa Suomen suuret laulumiehet,
V�in�m�isen v�ihin vy�teltyin�,
N�ill� Suomen soivilla sanoilla
Sulokanteleita soittelevat!
Silloinp' ei en�mpi kielikahle
Kammeltele suuta Suomalaisen,
Kaksikielisyys ei kansallemme
Luuta my�ten leikkele liha'an
Haavaa haitallista, vaarallista,
Johon riettaat hetken herhil�iset
Munia munivat myrkkyisi�.
_Yksi kieli, V�in�n kieli_, silloin
Sitelevi kaikki Suomalaiset
Auran rannoilt' alkain armahilta
Lapin raukoille rajoille asti,
Sek� valtaistuimen valosta
Nokisille nuotioille saakka.
_Yksi mieli_ silloin yhdist�vi
Henget, kesken��n nyt kiist�v�iset,
Yhdeksi lujaksi, sitke�ksi,
Sopusointuisaksi Suomenmaaksi,
Jossa oikeus kansaa ohjelevi,
Vapautta laki vartioivi!
RUNEBERGIN MUISTOKSI.
(6 p. Toukokuuta v. 1878).
Pois on mennyt meilt� laulun ponsi,

Poissa on h�n runoruhtinaamme!
Kulunut vaikk' on jo vuosikunta
Hetkest' aivan haikeasta siit�,
Jolloin l�ks h�n t�m�n ilman alta,
Valon, soinnun maahan menn�ksens�,
Ij�isenp� ihanuuden maahan,
Niin ei tahdo suistua surumme,
Kaiho Suomen kansan ei vaan laata,
Kuin on mennyt meilt� laulun ponsi,
Laulun ponsi, runoruhtinaamme.
Syyt� sulla onkin, Suomi, kyllin

Yh� kaihoella, kaipaella:
Tiet�j�s h�n oli tenhosuurin,
Taitajasi taivasta l�heisin.
Ennen h�nt� etel�isen ilman
Ihanteita ihmetteli Pohja!
Italian ikiselv�� p�iv��,
Hellaan hehkuvia tuoksu�it�,
Olemattomiai onnenmaita,
Joissa kansaa autuaallist' asui,
Paimenet ja paimenettaretpa,
Laitumella lammaskarjojansa
S��nnellen vaan s�velill� huilun
Tahi talutellen punapauloin,
Simoa ja suudelmia s�iv�t;
Taikka joissa viljavainioilla
Joutuneilla joukko kumma liikkui:
Talonpojista, maantytt�l�ist�
Kulkivat ne, mutta muu ol' luonne,
Luonne oli hieno herrasluonne,
P��ll� silkki� ja samettia,
Suussa suloisia sanoja ja
Sukkeluuksia ja somuuksia.
Silloin uusin runoin Runeberg jo

Tuli, loihti, nosti noidansauvan,
Kajahutti taikakanneltansa.
Katsos vaan -- ken uskonut ois tuota! --
Kotimaakin, vaikk' on k�yh�, kylm�,
Taideniekan taulull' on ihana;
Suomen maat ja maisemat ja ilma,
Suomen salmet, lahdet, lammit, laaksot
Lumoovat nyt silm�s ihanteella.
Mit�s on nuo miehet sek� naiset,
Edess�mme aivan el�v�iset,
Taiturin t��n tauluihinsa luomat?
Liha on ne meid�n lihastamme,
Veri juuri meid�n verest�mme:
Kurun Matti Pohjan onpi poika,
Savon mies on Saarij�rven Paavo,
Hana muinoin meill' ei harvinainen;
Pistuoli, sun pirttis pimeytt�,
Oloasi osatointa emme
Kuivin silmin katsella me saata;
Ihanainen Hanna ensilemmen
Sulon muiston saattaa mielehemme;
Hedan n�hden n��mme herttaisia
Em�nti� entisi� maalla;
Nuokin Augustat ja Annat, Aarot,
Kaikki, kaikki on ne meid�n kansaa.
Ja te, Suomen suuret sotaurhot,
Uskon, uljuuden ja sankaruuden,
Kuulun kunniamme kannattajat,
Esikuvat heikon j�lkipolven,
Ihmehtim�t, ylt�m�tt�m�tp�,
Kenp' ois unhoksista ilmi tuonut
Teid�t, ehompina entist�nne,
Kirkkaina ja kuolemattomina
Maailmalle mainioiksi tehnyt,
Ell'ei kaikunut ois ihmekannel?
Laulusankar', sankar'-laulajamme,
Omamme h�n oli, omimpamme,
H�n, jok' aartehia aavisti ja
L�ysi luontehesta Suomalaisen,
Halvan, k�yh�n, kurjan korpelaisen,
Pet�isen purian povessakin
Ilmi saattoi, innokkaasti lauloi
Kunnian ja kelvon kukoistavan.
Omamme h�n oli, omimpamme;

Mut voi kohtaloa kovanlaista,
Ett� s�velill� Suomen kielen
T�m� kannel kaikua ei saanut!
Ett'ei saanut, eik� saakaan koskaan,
Suomalainen, umpi-suomalainen,
Sulosointua sen kuulla, ��nt�
Ikirunojansa ihastella,
Eik� ihanuutta ihmetell�,
Jolla Suomen suurin taideniekka
Kuvas Suomen kansan kaunihiksi!
Kansa toinen, vaikk'ei varsin vieras,

Ruotsalainen, runotemppelins�
Pyhimp�h�n pystytt�v� ompi
Sarjaan suurten laulusankartensa
Ruotsiks runoillehen Runebergin!
Mep�, aioiksi me ainaisiksi

Syd�mmemme syvimp�h�n k�tk��n
Taitajamme muiston tallellamme,
H�nelle, h�nenp� hengellens�
Sulat, hartahimmat kiitoksemme
Lausuellen laulamastansa, ja
Odotellen, toivoellen, ett�
Runon into, Runebergin runon,
Aian tullen, vuoron vier�ht�en,
Vastaistenpa polvien povista
Kalevankin kansan kielell� jo
Kaiun korkean ja kauniin saapi.
JAAKKO R�IKK�NEN.
Syntyi orjuudessa Valkeasaaren seurakunnassa Inkerinmaalla 3/10 1830
(vanhaa lukua). Kunnollaan ja kelvollisuudellaan saavutti h�n yh�
kasvavaa arvoa paikkakunnallaan ja tuli v. 1861 staarostaksi
(kyl�nvanhimmaksi). Hartaalla osanotolla seurasi h�n kaikkea ty�t�
Suomen kielen ja kansallisuuden eduksi. H�n kuoli 22/2 1882. R�ikk�sen
runoja on h�nen el�ess��n painettu muutamiin sanomalehtiin, ja
sittemmin (1881) useampia kokoelmaan �Kahdeksantoista runoniekkaa�.
SUOMELLE.[48]
Vasta vanhalla ij�ll�,

Nelj�nkymmenen kohalla
Yksin y�ll� maatessani,
Unetonna ollessani
Muistui mielehen minulle
Ruveta runon tekohon.
Veli Suomesta sulosta,
Ylimm�st� yst�v�st�
Ja varsin valaistuneesta,
Jolle mielehen jolahti
Nuorin veljens� nujompi
Etel�ss� Inkeriss�,
Is�nn�n asunnon luona,
L�sn� Pietarin pihoja:
Suloiselle Suomellemme,
Vanhimmalle veljellemme
�itin veri vaikuttaapi,
Is�n into liikuttaapi
Oppia omaisiansa,
Tuntea lihaisiansa,
Antaa neuvot nuoremmalle,
Tukistusta tuhmemmalle,
Sek� kestihin keret�!
Tuopa tuo tulisen poika,

Mei�n viljon veljyemme
Kesken reissulta rep�isi,
Jott'ei kestihin kerennyt,
Inkerihin enn�tt�nyt
Veljellens� nuoremmalle.
Pelk�is puuttuvan puheita,
Ven�l�ist� vierasteli,
Hapan haisahti nen�h�n,
Kaali sieraimet sokaisi.
Voi, s� viljon veljyeni,
Voi, oma emoni poika,
Kuinkas yllyt ylpe�ksi:
Mist� mielen moisen l�ysit,
Haeskelit harvinaisen,
Kun s� oman Inkerisi
Aivan halvaksi asetit --
Sek� ruokahan rupesit.
�l� kaalia kamoksu,
Kyll' on kaali kaunis ruoka,
Paljon parkkia parempi,
Ruumenia runsahampi,
Samaten my�s sammalia.
Ei puutu puhetta meilt�,
Kyll� Inkerin is�nn�t
Aina aikoihin tulevat
Sorretulla suomellansa;
Samaten on saarnat meill�,
Kirkkoveisut my�skin viel�,
Kyl�kinkerit samoiten,
Sek� paljon monta muuta,
Kuin on Suomenkin sis�ss�.
Ett� sulo Suomalainen
Ylenkatsoi yst�v�ns�
Omassansa Inkeriss�,
Se on kumma kummempia,
Onpa outo ouompia!
Virolainen veljyemme,
Katkeran kovan kokenut,
Alla orjuuen asunut,
Niinkuin mekin meik�l�iset!
Ei tuo suuria sureksi
Surkeasta suomestamme,
Jonk' ei sanat s�ntillens�
Viron korvissa kajaha:
Eik� ruoka runsahasti
Tipahtele tien kululle,
Vaikka viinoa viruisi.
Kukin kielell� omalla
Aina aikoihin tuleepi.
Onpa velji� omia,

Sukuamme suomalaista
Omassamme Aunuksessa,
��nisen avaran luona,
Katalassa Karjalassa,
Vienan meren rantehilla,
Joille kestihin kykenit
Entisin� aikoinasi.
Sielt� sait sanoja paljon
Kielellesi kankealle,
Sielt� rustasit runosi,
Kalevalan kaiveskelit,
Sielt' on saatuna sanoja,
Kanteletar kirjahankin;
Sa'ut ett� sananlaskut,
Osaksi my�s arvoitukset
Ishorien on iloa,
Sukkapellien[49] sukua.
N�m�t kaksi velje�mme
Ovat yht� �iti�mme.
Jos et n�ille joutaville

Tahtoisi tutuksi tulla,
Niin onpi iso-is�mme
Pojanpoikia enemm�n,
Joista voit valita kyll�,
Joille kestihin kykenet,
Jos vaan aika my�nnytt��pi
Sek� vatsa vallan suopi,
Kulta k�skeepi kululle.
Ensiksi e'emm�s neuvon,
Taluttelen taaemmaksi,
Sipirian sille puolle,
Uraalin yl�ng�n taakse,
Obin latvoille osoitan,
Ostjakkein omille teille,
Vogulien vuotehille.
Kyll� siell� kesti� kokenet,
Kyllin kylme� kakoa,
Hirvest� saat pikku palasen,
Oravasta aika paistin,
Matkasta v�sytty�si,
Tien pitk�n polettuasi.
Mutta muistoa pit��pi
K�sill� puhua paljon,
Pantomiimilla[50] pakista.
Mutta tullessa takaisin

Tutustele tuttavia,
Seurustele serkkusia,
Syrj��nej� silt� puolta,
Mordviineja maanittele,
Sitte Lapille lakeille,
Viljaville Ven�j�n maille,
Tieustele, tunnustele
Tsheremissit ja tshuvassit,
Niille kestihin kykenet!
Niill� on tuvat nokiset,
Koat, miss� keittelev�t
Perjantaiksi puuroansa.
Siell� on lev�t� l�mmin,
Puuroa on pehmyt sy��,
Jos vaan kelle kelvanneepi.
Viel� on sukumme suuri,

Lankomme laveat kyll�,
Vesi suuhusi vet�ypi,
Jos vaan maltat muistossasi
Unkaria urhollista,
Kummin heimoa omoa,
Jok' on virrat vastustellut,
Myll�ykset maahan ly�nyt,
Kumoukset kannustellut.
Kelpaa siell� kestiskell�,
Donaun virrassa virua,
Laaksot Karpathin kahella,
Sy�� leip�� lestittyn�,
Makeaiset maan he'elm�t,
Juoa kaljaa kaikenlaista:
Siell' on rommit, hienot viinit,
Voipi totia tokata
Sek� muistomaljat juoa,
Verestell� veljeytt�
Suomen suurista suvuista.
Viel� vihdoin viimeiseksi
Oisi mulla muistutusta
Suloiselle Suomellemme,
Jotta suora Suomen kansa
Olisit kauniisti kotona.
Kanakin valitti kerran
Kulkiessansa korissa:
�Paljon oisi parempi olla
Kaapimassa kaalimaata;�
Vasikkakin vaikeroitsi
Ja �lisi ilke�sti
Raasalinsa[51] rattahilla
Kulkiessa kaupunkihin.
Vaan kun veljet V�in�m�isen
Asuisivat ahjon luona,
Pieksisiv�t ahkerasti
Lailla seppo Ilmarisen
Joutsenen kyn�n nene�,
Jotta saatais uusi Sampo,
Kirjokansi kaunihimpi,
Kuni entisten el�j�in,
Kalevalan vanhan kansan,
Olisi paljoa parempi.
Viel� pyy�n n�yrimm�sti,
Ly�k��t p��lle voimakkaasti,
Jotta parskuisi palaset
Aina Inkerin perille,
Joista Inkerin is�nn�t
Palasista pienimmist�
Kotonansa korjaisivat
Itsellens� siev�n Sammon,
Jott'ei olis Suomehen ik�v�;
Niinkuin nyt t�t� nyky�
T�ytyy tuskalla tavata
Sivistyst� sielullemme
Vihaiselta veljelt�mme,
Joka joukostaan eroitti,
Henkikirjoistaan kirosi
Oman onnensa nojahan
Suomensa sukuiset kaikki,
Itse Ruotsihin rupesi,
Ouon kielen kumppaniksi.
TYYTYM�TT�M�T.
Kuulin kerran kulkiessa

T�m�n maailman majassa
Napisevan naisen nuoren,
Valittavan varpu raukan:
�Miks ei suonut suuri Luoja,
Ukko ylh�inen osannut
Panna naista parrakkaaksi,
Tehnyt leukaa leuvakkaaksi?
Tuohon sattui saaren Matti
Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta varpu raiskan.
Se tuohon selon selitti,
Lohutusta lainaeli:
'�l� s� Helena huoli,
�l�k� valita varpu
Luojan lystin laitoksia!
Jos ois Luoja sulle suonut
Pannut parran palkinnoksi,
S� oisit parran palmikoinut,
Paljon partoa lis�nnyt,
Siihen kampoja kahellut,
K�kkyr�it� k��nn�itellyt,
Sek� silkki� sitonut,
Kukkia kutonut paljon.
Siint' ois suu sel�lle j��nyt
Sek� leuvat longallensa.'
Mikko muistutti Matille:
'�l� naapuri nurise,
Eip� miehetk��n monesti
Pi� paljon parrastansa,
Lahjastansa suuren Luojan:
Sakset sen supoksi saapi,
Partaveitsi paljastaapi
Parahankin partavastan,
Miehuuen jaloimman merkin.'
Jaakko tuohon jatkoi viel�,
Loruja lis�ksi laati:
'Ilki�t on ihmisraukat,
Ei tunne tekoja Luojan,
Voimallisen vaikutusta.
Laaullensa Luoja laittoi,
J�rjellens� j�rjesteli,
Sorjat luomansa sovitti.
Parta ei paranna naista,
Vaikk' olis parahin parta;
Tuoll' on paljon parjausta,
Naapurista nauramista,
Leuvan liikett� lujasti,
Ei ois aikoa ajella --
Leukansa ne leikkajaisi.'
Lauri laatiipi lopuksi:
'Kummallinen kuivakassa,[52]
Tahtoopi tavata aina,
Mahotointa maanitella.
Silm�t suurena n�keepi
Kolatsun[53] k�'ess� toisen,
Pulkan[54] toisen peukalossa,
V�h�iselt� vilkuttaapi,
Jos se itselle osuupi;
Ihminen ik�ns� aina
Tyytym�t�in tyhm� raukka.'�
YRJ� KOSKINEN.
Syntynyt Vaasassa 10/12 1830, tuli Yrj� Koskinen ylioppilaaksi,
seppel�itiin maisteriksi 1853, filosofian tohtoriksi 1860 ja
nimitettiin yleisen historian professoriksi 1863. V. 1882 kutsuttiin
h�n Suomen senaatin j�seneksi, korotettiin 1884 aateliss��tyyn ja 1898
vapaaherraksi, mutta otti 1899 eron senaattorinvirastaan. Useitten
historiallisten teosten ohella on Koskinen julaissut novellin _Pohjan
piltti_ ja muutamia runoelmia.
SUOMEN SALOSSA.
Honkain keskell� m�kkini seisoo

Suomeni soreassa salossa;
Honkain v�lilt� siint�v� selk�
Vilkkuvi koittehen valossa.
Hoi, lali, lali, laa,
Hoi, lali, lali, laa!
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
Kaukana korvessa k�k�nen kukkuu,

Sulhonsa suloutta ylist��;
Paimenten soitanto laitumen tielt�
��nt�ns� korviini vilist��.
Hoi, lali, lali, laa,
Hoi, lali, lali, laa
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa.
Omanpa henkeni kielt� ne puhuu

Honkain humina ja luonto muu;
Itse en syd�nt� hillit� taida,
Riemusta soikohon raikas suu:
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa.
MILLOIN POHJOLAN N�HD� SAAN?
Luonto ponteva Pohjanmaan!

Milloin taas h�nen n�hd� saan?
Milloin saanenkaan kes�-y�ll�
N�hd� kirkkaalla s�devy�ll�
Ymp�r�ity� taivoaan?
Milloin laineilta Pohjan vetten
N�hd� hohtehen, n�hd� ett'en
Lasna unta ma n�hnyt vaan? --
Onhan nytkin sen tunturit

Jylh�t, korkeat, kaunihit;
Viel� kaiketi kosket kuohuu;
Totta viel�kin virrat vuoltuu
Syvin uurtehin halki maan?
Eik� merikin yh� viel�
Huhdo rannikkoamme siell�?
Myrskyn virtt' eik� kuulukkaan? --
Milloin, milloin sen n�hd� saan?
Talvismaailman mahti uus',

Lumitannerten ihanuus,
Mustat mets�t ja synk�t salot,
Revontulien tummat palot,
Nekin luontoa Pohjanmaan.
Eik� kaikk' ole kannallansa?
Tokko mainio Pohjan kansa
Viel' on vanhassa voimassaan? --
Kansa vankka, mi muinaisin

Seisoi miehuuden mittehin,
Vaarat hiihteli, kynti merta,
Kosket laski ja vuoti verta,
Tokko nytkin on vanhallaan?
Tokko voinee se sodan tiell�
Altiiks henkens� antaa viel�
Eest� armahan is�nmaan? --
Milloin, milloin sen n�hd� saan?
ALEKSIS KIVI.
(Stenvall.)
Syntyi Nurmij�rvell� 10/10 1834, suoritti ylioppilastutkinnon vasta

1857, eik� sitten edemm�s mennyt opin uralla. V. 1859 sai h�n
kirjallisuuden seuralta palkinnon _Kullervo_ nimisest� n�ytelm�st��n;
sittemmin ilmestyiv�t mestarillinen komedia _Nummisuutarit_, _Kihlaus_,
murhen�ytelm� _Karkurit_, _Lea_ ja _Margareta_. V. 1866 julkaisi h�n
runokokoelman _Kanervala_ ja 1870 romaanin _Seitsem�n veljest�_. Kuoli
mielisairaana 31/12 1872 Tuusulassa. Aleksis Kivi on ep�ilem�tt�
rikkain ja ominaisin runoilialuonne, mink� Suomenmaa on synnytt�nyt;
t�m�n huomaa h�nen runoelmistaankin, joissa, samoinkuin ruotsalainen
Almqvist, hylk�� loppusoinnun, ainoastaan runohenkeensa luottaen.
KAUKAMETS�.
Alas kunnahalta lapsi riensi

Luoksi armaan �itins�;
Lausui poika ilosilmin:
�N�hnyt olen taivaan maan!�
�Mit� haastelet, mun pienoiseni,

Kaukamaasta taivahan?
Miss� n�it s� autuaitten mailman?
Sano, kultaomenani!�
�Kotopellon kunnahalla seisoin,

Koillisehen katselin;
N�inp� siell� sinert�v�n nummen,
Ihanaisen hongiston.
Nousi kumpu yl�s hongistosta,

Paistoi p�iv� kummulla,
Yl�s kummun kiirehelle juoksi
Kultasantahinen tie.
T�m�n n�in m�, syd�nt�ni poltti,

Kyynel juoksi poskelleni,
Enk� ymm�rt�nyt, miksi itkin --
Mutta n�inh�n taivaan maan!�
�Ei mun lapsein! Tuolla yl�h�ll�

Onpi rauhan kaupunki;
Siell� elon aurinko ei laske,
Siell' on istuin Jumalan�.
�Ei! vaan tuolla, miss� kaukarannall'

Sinimets� haamottaa,
Siell� onpi koto onnellisten,
Siell� autuaitten maa!�
KEINU.
Nyt kanssani keinuhun k�y,

Mun impeni valkealiina!
Kuin morsian kauniina seisovi luonto
Iltana helluntain.
Heilahda korkeelle, keinu,
Ja lempe�ll' illalla liina
Impeni liehukoon!
On allamme viherj� maa

Ja p��ll�mme sininen taivas,
Ja l�ntinen lehtist� laaksoa soittaa
Laulaissa lintujen.
Heilahda korkealle, keinu,
Impeni liehukoon!
Kun v�ikyn m� ylh��ll� t��ll',

T��ll; tuulien viile�ss' helmass',
Niin kaukana n�en m� kaunoisen kunnaan
Paistehess' iltasen.
Impeni liehukoon!
Kuin Onnelan kaukainen maa

Niin kimmelt�� ihana kunnas,
Ja sinnepp� lent�isin impeni kanssa
Siivill� l�ntisen.
Impeni liehukoon.
Siell' lehtinen kauhtana ain'
On hartioill' unisen koivun,
Ja ainian lempeill� kunnailla l�ikkyy
Vaimot helluntain.
Impeni liehukoon.
Siell' laaksossa vainion all'

On kev�inen, viherj� niittu,
Mi herttaisess' h�m�r�ss' ainian siint��
Keltaisin kukkineen.
Impeni liehukoon.
Siell' suutelee ehtoo ja koi

Ja siell' iankaikkinen aika
Pois kiit�vi vauhdilla kiit�v�n virran
Himme��n Unholaan.
Seisahda, heiluva keinu,
Jo lempe�ll' illalla poski
Impeni kelmenee.
POHJATUULI.
Syyskuun p�iv� on ja raikas pohjatuuli

Vuorten harjanteilta huminalla kiit��,
Pilvivuorii harmait' alas kiiritellen
Summan Pimentolan maasta. Hurja leikki
Onpi taivaan kannen alla: sumutornit
Siell� nousee, kaatuu, koska taistelevat
Sotasankarit ja hirveet louhik��rmeet.
Ankarasti Tapiolan kannel kaikuu;
Lempeen koivun seppele, tuo kellastunut,
Alas riistotaan ja lehdet sinkoilevat
Ymp�r' avaruutta, koska myrskyt riehuu,
Kosket kuohuvina jyskyy, paimensavu
Niitun kantoisella kummull' levotonna
Tuonne t�nne kiertelee, ja kurkiliuta,
Niinkuin lumiaura, sineytt� kynt��,
Kiirehtien p�iv�n maihin helteisihin. --
Ulos kohti pohjaa nuorukainen l�htee
Temmellykseen myrskyjen, ja syd�mmens�
Urheasti sykkyy, yl�s rinta kohoo,
Hengitt�en ilman viile�t� virtaa,
Veden v�lj�n aaltoa kuin hauki nielee,
Koska paahtehesta pataman h�n p��see.
Uljaasti h�n astuu, kultanummen povi
Alla kumahtelee; yl�s kunnahalle
K�ypi vastavirrassa h�n pohjatuulen.
Ja h�n seisoo viimein kunnaan kiirehell�,
Josta katse kauvas Pohjolahan ehtii;
N�kev�si luulet tarinojen mailman,
Siint�v�t siell' Lapin sammaleiset vuoret.
Jalon kartanon my�s n��t ja halaviston
Juhlallisen, tuulessa mi kumartelee;
Neito nuori, ihana kuin kev�t-aamu,
V�ikkyilevi halaviston h�m�r�ss�,
Ruusu kauniin kartanon t�n kukastossa.
Kenp� poimasee t�n ruusun? Kelle suotiin
Onni h�nt� kiinnitt�m��n povehensa?
Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo
Pohjatuulessa, h�n neidon lemmen voitti.
Heid�n sieluns' yhdess� k�y lakkaamatta
Sek� laaksoiss' ett� vuotehella pilvein
Iankaikkisuuden sinitanterelle.
Kaunis ruusu halavien hymin�ss�
P��ns� uneksien alas kallistavi,
Unissansa hymyilee, ja nuorukainen
Pohjatuuless' kultanummen kunnahalla
Yl�s p��ns� nostaa; kirkkaast' otsa loistaa;
Lemmen hourauksessa h�n lausuilevi:
�Riehu, onnen tuuli, raikas pohjatuuli,
Riehu vapaast' ymp�r' poskieni tulta,
Puhaltaen kultain kotokartanosta.
H�nen n�'in, h�m�r�ss� yrttitarhan
Korkeen halaviston suojass' astelee h�n
Ylk�� muistellen, ja kultakiharansa
Loiskeilevat tuiman tuulen siipein alla.
Riehu vapaast' ymp�r' poskieni tulta,
Puhaltaen kultain kotokartanosta�.
A. TUOKKO.
(Antti. T�rneroos.)
Syntyi 3/3 1835 Iitiss� talonpoikaisista vanhemmista, tuli

ylioppilaaksi 1858, maisteriksi 1864, kuoli 6/2 1893. Tuokko on
painattanut _Saul_ nimisen draaman v. 1868, runoelmia eri paikoissa ja
suuren joukon suomennoksia.
BIRGER JAARLIN LINNA.
Jo luonto, kuljettua kes�-illan,

Y�vaipan ylleen oli heitt�nyt,
Ja liepeell�ns� H�meenlinnan sillan
Himmeesen varjohon jo peitt�nyt.
Siell' yksin seisoin, silloin nuorukainen,
Seuduilla n�ill� vieras, matkalainen.
Kun katselin siell' luonnon ihanuutta,

Outoihin vaivuin ajatuksihin,
Hempeet� kes�y�n m� hiljaisuutta
Syd�mmin ihaelin sykkivin.
Siell' oli n�ky mit� ihaninta,
Maa tyyni oli, tyyni j�rven pinta.
Vaan mik� tuolla luonnon suloutta
Jylh�ll� muodollansa varjostaa?
Se kohoutuen kohden korkeutta
Ylpeesti ymp�rilleen katsastaa.
Syv�lle j�rveen kuvaupi sen muuri,
Sis�ss� maan kuin oisi sill� juuri.
Hengille luonnon liek� hennommille

Se pelj�tt�v�, paha kummitus?
Inhoittavalta tuntuneeko sille
Y�rauhassansa seudun kauneus,
Kun uhaten n�in katsoo kaikkialle,
J�rvelle, maalle sek� taivahalle?
Ei, hengeksi sen mieleni vaan houraa,

Olento on se tosi itsest��n.
Se muistuttaapi miest� rautakouraa,
Jok' ennen voimakkaalla k�dell��n
Sen rakensi ja nimess' uskon uuden
Sen kautta sorti H�meen vapauden.
Ei ihme, ett� t�t� miettiess�

Povessan' tunsin tunteen katkeran:
My�s syntynyt m� olen H�mehess�
Ja synnyinmaana sit� rakastan.
Ken orjuuteen ja sortoon sit� sallis,
Jok' ain' on ollut syd�mmelle kallis?
N�in miettien en huomannut ma aamun

Taas taivaan kannelle jo astuneen,
Kun jylh�lt� n�in linnalt' �isen haamun
Ja synkeyden kaiken kadonneen.
Se kirkastunna seisoi aamukoissa
Ja pelj�stys kaikk' oli siit� poissa.
En pelj�styst� luonnossakaan muussa

Sen l�hell� m� n�hnyt ollenkaan.
Pelotta lintu likimm�ss� puussa
Ilolla lauloi aamulauluaan.
Ja itse julman linnan r�yst�h�ss�
N�in pienen p��skysen m� pesim�ss�.
Mielest�n' haihtui haikeus; nyt vasta

Ma muistin, -- aamukoissahan sen n�in, --
Ett' uskon s�tehet se taivahasta
Johdatti kerta H�meesenkin p�in,
Ja poistaessaan meilt� pakanuuden,
Ehk' ankarast', toi oikeen vapauden.
Maanmiehen kun ma kuulin sitten siell�

Kulkeissaan ty�h�n riemull' laulavan,
Y�matkan p��st� matkamiehen viel�
Kun terveen� n�in tiet��n kulkevan,
Niin viel� muistin, pait sen muinaisuuden,
Sen suojass' olevan maan rauhaisuuden.
SUONIO.
(Julius Leopold Freedrikki Krohn.)
Saksalaisista vanhemmista syntynyt Viipurissa 19/5 1835, tuli Julius

Krohn yliopistoon 1853, seppel�itiin filosofian maisteriksi 1860,
nimitettiin 1863 Suomen kielen dosentiksi, 1875 Gottlundin j�lkeen
lehtoriksi sek� 1865 ylim��r�iseksi Suomen kielen ja kirjallisuuden
professoriksi. Purjehdusretkell� hukkui h�n tapaturmaisesti 28/8 1885.
Salanimell� Suonio on h�n julaissut kertomussikerm�n _Kuun tarinoita_
ja pari vihkoa _Runoelmia_; vuosina 1864-66 h�n toimitti kuvalehte�
_Maiden ja merien takaa_ ja sitten monta vuotta (1873-80) _Suomen
Kuvalehte�_. Suomenkielisten runoiliain hajanaisia tuotteita kokoili
h�n v. 1866 _Helmivy�h�n suomalaista runoutta_.
SUKSIMIEHEN LAULU.
Yl�s, Suomen pojat nuoret,

Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peitt�� laaksot, vuoret,
Hyv' on meid�n luisuttaa.
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.
Her�s tuuli tuntureilla,

Lehahtihe lent�m��n, --
Sukkelat on sukset meill�,
L�ht��n, veikot, kiist�m��n!
Saishan koittaa,
Kumpi voittaa,
Eik� tuulta saavuttais?
Koti kontion on tuossa,

Siihen sukset k��nt�k��!
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu r�h�tt��.
Kuules ukko,
Oves lukko
Miehiss� jo murretaan!
Kohoaapi k�mmenille
Mets�n kuulu kuningas. --
L�ht��n, otso, painisille,
T�ss� l�yd�t vertojas!
Hammasluske,
Keih�sruske
Kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna,
Keih�s sattui rintahan;
Ukko nukkuu uupununna
Sike'int� untahan.
Riemuellen,
Soitatellen,
Viek�� saalis kotihin! --
Vaan kun verivainolainen

Suomehemme rynn�tt��,
Silloin saalis toisellainen,
Veikot, meit� hiihd�tt��.
K�si sauvan,
Toinen raudan
Ter�v�isen tempoaa,
Verihins� kohta n��ntyy

Kuka meit� vastustaa,
Kenp� pakosalle k��ntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu
Rakastettu
Kohta onpi kotimaa!
VARPUNEN.
Jos ruikutella voisin

Ma kielin sataisin,
Tai kiurusena �isin
Kohoova pilvihin,
Ma aina kiitteleisin
Suloista Suomea,
Ja Jumalalle veisin
Ma huokauksensa.
H�n silm�ns' ehk� loisi

My�s meihin raukkoihin,
Ja p�iv�n paistaa soisi
Saloihin synkkihin.
Vaan mull' ei ��ni suotu

Oo satakielisen,
Heikoksi siipi luotu
Ei kanna taivaasen.
Vaan laulustani kuiten

En huoli vaieta,
Kun ��ni lintuin muitten
Ei kuulu talvella.
Parempii laulajoita
Kev��ll� ehtinee,
Niin kuulellessaan noita
Jo varpu vaikenee.
HYLJ�TTY �ITI.
K�yh' asuu akkanen t�lliss��n,

Leip��ns� kyynelin kastaa;
H�n istuu siin' yp�-yksin��n;
H�ll' eik� heimoa, lasta?
N�in istuiss' aikahan menneeseen

Pois kauvas miettehet lent��,
Pois kauvas aikahan kultaiseen --
Ja vedet poskille ent��.
Ain' ollut n�in ei h�n yksin��n;

H�ll' oli poikansa silloin;
Nyt miss� lie, mihin viipyik��n?
Taas h�net n�hnehe milloin?
Se h�ll' oli kallehin kalleus,

Pime�ss� silmien valo,
Se kurjuudessakin lohdutus,
Se p�iv�n koittavan salo.
Raskaimmat raatoi �it' orjan ty�t

Vaivoistaan nurkahtamatta;
H�n valvoi p�iv�t, h�n valvoi y�t
Lepoa muistelematta.
Pojasta, toivoi h�n, tulee mies

Jalompi vanhempiansa,
Ja maineens' rinnalla j�� kenties
My�s muistonen kantajastansa.
Ja poika varttui kuin honka vaan,

Ei vertaa h�ll' ole toista;
Ja miss� parhaita mainitaan,
Nimens� kirkkainna loistaa.
Mut' onness' uudessa halvaksi

H�nest� k�ynyt on �iti;
H�n saadun lemmen jo unhoitti,
Ja yksin kantajan heitti.
Se �iti k�yh� ja kurja on,

Oi Suomen laps', is�nmaasi.
Kuink' olla h�lle, s� armoton,
Voit kylm� kuin talvinen paasi?
Jo palaa j�lleen sun �itis luo,

H�nt' ota hell�h�n hoimaas!
Taas h�lle lempesi t�ysi suo!
H�n itkien kaipaavi voimaas.
Ja jos vaan m�kkiins� astahdat,

Kohoova katto on kohta,
Ja laajaks sein�t k�y ahtahat;
Kuin keisarin linna se hohtaa.
Ja �itis vanhan ja vaivaisen

N�et nuoreks nuortuvan taasen,
Ja kruunun painavi kultaisen
H�n otsaansa kirkkahasen.
Ja kummastellen kaikk' kansat on.
N�in lausuvat kesken�ns�:
�Mik' ihme outo ja verraton! --
Sen lapsi loi lemmell�ns�.�
VIERAS LIPPU.
Sadathan kent�t n�ki, kuin t�� kansa

Yks' kymment�kin vastaan kest�� voi,
Ne sadat kent�t, jotka hiekkahansa
Ahneesti Suomen miesten veret joi:
Kun suuren Kustaa Aadolfinsa kanssa
He Saksaan uskonvapauden toi,
Tai jalo Eevert Horn kun heit� johti
Tuhannenkirkko Moskovata kohti.
Tai kun he seuras Pultavaankin asti

Kahdettatoista hurjaa Kaarleaan,
Tai kun he �sken piti urhoisasti
Yksinkin j�tettyn� puoliaan.
Ja viimein viel� verill�ns� kasti
Levolla makailevan Ruotsinmaan.
Vaan ken ne tiet��, kuka muistaa meit�?
Ty�t sankartemme _vieras lippu_ peitt��.
Nyt rauha ruostua kun miekan antaa,

Ja kansat huolett' askaroida saa,
Laivamme kynt�� joka merta, rantaa
Jokaista l�henev�t, maailmaa
Ylt' ymp�r' avaraa, ja kantaa
Kalleinta maasta maahan tavaraa. --
Vaan kuka tiet�� sen, ken muistaa meit�?
Toimemme kaikki _vieras lippu_ peitt��!
Ja Suomen miesten kautta tieteen valo

On monta pime�t� poistanut,
Ja moni s�vel ikisoiva, jalo
Rinnast' on Suomen miesten kaikunut,
Lauluiksi liitt�in, min soi Suomen salo
Ja mink' on Suomen kansa tuntenut. --
Vaan Suomalaisiksi ken tiet�� heit�? --
Kaikk' _kielen vieraan vieras lippu_ peitt��!
Oi Suomen lapsi! Herra kansallemme

Matalan, halvan sijan t�nne loi;
Et kaikkea voi muuttaa, osaksemme
Min Kaikkivallan viisas neuvo soi.
Suureksi hengen t�iss� tok', jos emme
Me pet�, Suomi viel� p��st� voi.
S� _vieraan kielen vieras lippu_ poista,
Ja kirkkaana sen nimi kerran loistaa!
FEENIL�ISET.
Oi kansa raukka, onneton,
Jok' kuoll' et voi, et el�� saa,
Vaan niinkuin haahmo rauhaton
Viel' astut paikkaas kotoisaa!
Sun poikas parhaat, uljaimmat

Armotta Saksilainen l�i,
Ja nurmikkosi vihannat
H�n saaliiksensa kaikki vei.
Maat, joita kynn�t orjana,

Ol' esi-is�is vanhat maat;
S� vierahana astua
Perint��si omaa saat.
Vaan parhaan aartees, ainoan,

Mi ry�st�j�lt� j��nyt ois,
Sun kieles armaan, ihanan,
S�, houkka, itse vaihdoit pois.
Ja avu jaloin maallinen --

Omahan maahan rakkaus --
Nyt sulle, Eerin kurjainen,
On kova, julma kirous.
Sen liekk' ei voi sua l�mmitt��,

Ei valoa se sulle suo;
Se polttaa vaan ja h�vitt��,
Ja mustaksi sun nimes luo.
Oi kansa raukka, onneton,

Jok' kuoll' et voi, et el�� saa,
Vaan niinkuin haahmo rauhaton
Viel' astut paikkaas kotoisaa.
P�� PYSTYYN!
P�� pystyyn vaan!

S� olet mies, et halpa mato maan!
Mi kohtaakin, ei saa se sua sortaa,
Ei saa se sortaa, saa ei maahan murtaa.

Niin Luoj' on luonut parhaan luomistaan.
Inehmo, vaikka vaipuiskin jo huoleen,
Katsahtaa voi tok' yl�s taivaan puoleen.

Ei Herra j�t� lastaan milloinkaan.
Kun kuorman raskahan H�n p��lles luopi,
Lujuuden, voiman, miehuudenkin suopi --
LUETTUANI �S�KENIEN� TOISEN PARVEN.
(Montreux'iss� Sveitsinmaalla).
Niin m� luulin, niin m� kuulin:

Kaikki kuoli jo k�k�set,
Laululintuset katosi
Suomen maasta surkeasta,
Pohjolan kolkoilta perilt�:
Mitk' on n�lk� n��nnytt�nn�,
Mitk� kylm� kaatanunna,
Mitk�, muuttaen tapansa,
Havukoina harmajina
Toinen toista raadellunna.
Niin m� luulin, niin m� kuulin

Tulipa t�nne pohjatuuli,
Tuuli tuttava l�heni,
Se toi laulut tullessansa,
Saattoi siivill��n runoset,
Takaa vuorten viserryksen,
Kauniin maastani kukunnan.
Siit� sy�meni syk�hti,
Rinta riemahti suruinen.
Jopa tunsin, jopa tiesin
Aamun alkaneen paremman,
Palannehen onnen p�iv�n
Suomen synkille saloille,
Pohjan raukoille rajoille.
Taashan kaikuu, taashan raikkuu
Entiset ilok�kemme,
Muinahiset lempilinnut.
V�st�r�kkisen viserrys
Talvimyrskyn tauvottaapi;
Kuultua kev�tk�k�st�,
J�nk�t j�ykimm�t sulavat.
RUNEBERGIN KUVAPATSASTA PALJASTAESSA.
(1885.)
L�hteiss��n V�in� j�tti kansalleen

Perinn�ks t�nne sulo kanteleen;
Mut kauvas poveen korven synke�n
Sein�lle pirtin k�yh�n, pime�n
H�n k�tki sen ja lausui: �kaikua et saa,
Ennenkuin syntysanas joku oivaltaa!�
Hiipip� sinne hoviherra jo,

Lepersi: �se on Korkein suosio!�
Keikahti poika hurja, huoleton:
�M� tied�n -- huvi, hekkuma se on!�
Mut ��neti vaan riippuu kannel sein�ll��n;
Ei saa ne siit� soimaan s�velt' yht�k��n.
Taas koitti yks: �se san' on viisaus,

Ihmisen j�rjen ikikaunistus!�
Ja toinen k�ski: �soi jo kannel, soi!
Naislempe� mi pyhemp' olla voi?�
Mut ��neti vaan riippuu kannel sein�ll��n;
Ei saa ne siit� soimaan s�velt' yht�k��n.
N�in tuhannet jo turhaan koetteli --

Ij�ksk� V�in�, soittos vaikeni?
Nyt viel� nuorukainen l�henee,
Silm�st� kirkkaast' into s�ihkyilee;
H�n lausuu n�in: �maan p��ll� kalliimpaa
Ei olla voi kuin sana _synnyinmaa_!�
Ja kannel ammoin j��nyt ��neti

Raikkaasen riemuun kohta hel�hti;
Ja taivaan korkeeks kohoo pirttinen.
Jo siihen koittaa p�iv� valkoinen;
Ja sulaneet jo onpi korven kolkon j��t,
Ja kes�n tuulosessa nuokkuu t�hk�p��t.
Jo kansa her�� pitk�st' unestaan

Elohon, toivoon, toimeen uudestaan;
Ja pimeess' eriteille eksyneet
Taas veljekseen on toisens' tunteneet.
Ja mailma kummeksii: �mik' ihme verraton!� --
Se Runebergin laulu, Suomen laulu on.
* * * * *
�Suojaa, Herra, Suomenmaata! se on summa virress�in;

Sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu n�in.�
N�inp� muinoin lauleskeli sotavanhus harmaap��;
N�in my�s aina lauloit meille, jaloin laulajamme S�!
N�in nyt viel�, n�in nyt vasta, keskell�mme seisoen,

Muistuttaos n��ll�si nouseville polvillen:
�Kallis lemp' on, kallis koti, kallis arvo, kunnia!
Halvat kuitenkin ne kaikki is�nmaan on verralla.�
Pois siis turhuus, pois kaikk' ylpeys, oman voiton pyynti pois!
Katein �lk��n mittailtako, suurko osa veljell' ois;
Kumpi pieni, kumpi suuri, siit� riidell� ei saa;
Suurin se, ken is�nmaata enimmin voi rakastaa.
Monet ty�t on, monet mietteet, moniaalle haaroo tie;

Kukin menk��n suunnallensa, kunnes rientons' h�nt� vie;
Vastakkainkin taistelkaatte, el�m�� on taistelu;
Mut se olkoon veljein kilpa, �lk��n vihan kiistailu.
Kahteen mereen erillens� virtaa j�rviemme veet,

Mutta yks se syd�n ompi, josta kaikk' on l�hteneet;
Kaksi kielt� murheitamme, riemujamme ilmoittaa,
Mutta yks on Suomen kansa, yksi vaan on is�nmaa.
Yhdess' elo meille koitti, yksi hauta levon suo,

Yhdet kunnon, kunnian muistot nimellemme loistons' luo,
Yksi rakkaus jalo, pyh� rinnassamme leimuaa; --
Yhteist� on parhain kaikki, v�hemp' erottaa ei saa.
Jalona nyt Suomi seisoo t�ydess' avaruudessaan;

Jakakaa se -- joka pala aivan mit�t�n on vaan.
Yhdess' oomme vahva muuri, murtumaton kallio;
Hajotkaa -- niin lomaan hiivii kohta salaturmio.
Yksi meill' on Suomi-�iti, �iti� ei jakaa voi;

Kaikille h�n lapsillensa lempens' yhteisesti soi!
Yhteinen my�s vastatkohon h�lle lasten rakkaus;
Kuka eroo, kohdatkohon h�nt� �idin kirous.
N�in nyt viel�, n�in nyt vasta keskell�mme seisoen,

Muistuttaos n��ll�si kasvavillen polvillen:
Kallis lemp' on, kallis koti, kallis arvo, kunnia;
Halvat kuitenkin ne kaikki is�nmaan on verralla.
VIRSI KOTIMAAN PUOLESTA.
Oi kuningasten kuningas,
S� maan ja taivaan valtias,
My�s t�lle maalle silm�s luo
Ja armos runsaat lahjat suo!
V�h�inen meid�n kansa on,

Maailman silmiss' arvoton;
Vaan mit� mahtavinkin vois,
Jos voimaa sult' ei saanut ois!
Kuin tomu edess�s on maan

Suuruudet, voimat, vallat vaan,
Kun viittaat, korkein alenee
Ja matalaiset ylenee.
Kuin usein juuri valitset

Aseikses pienet, alhaiset,
Siks' ett� Sinun voimasi
Selvemmin heiss� n�kyisi.
Kun tahdoit kansan valitun,

Otitpa ylenkatsotun
Ja halvan Juudan kansan, sen
Teit vartiaksi totuuden.
Ja Betlehemp�, pienoisin
Tuo kaupungeista Juudankin,
Sai armon armoist' ylimm�n
Messiaan n�hd� syntyv�n.
Oi Herra, kuule meit� my�s,

Tee meiss�kin Sun armoty�s!
Suuruutta emme rukoile,
Me pienuuteemme tyydymme.
Vaan anna, meid�n kansa sais
Ain' olla palvelianais,
Sun t�it�s aina toimittaa,
Valistua ja valistaa!
BERNHARD FREEDRIKKI GODENHJELM.
Syntyi Pietarissa 7/3 1840, tuli 1858 ylioppilaaksi ja 1864

maisteriksi; v. 1866 h�n nimitettiin Saksan kielen lehtoriksi
yliopistoon. On ollut Helsingin suomalaisen jatko-opiston johtajana sen
perustamisesta asti. Godenhjelm on sepitt�nyt useita kalentereissa y.m.
ilmestyneit� runoelmia.
GEZELIUS.
�Maan mainiona eik� Ruotsin valta

Nyt kansain kesken loista avaralta,
Ja eik� It�merta aaltoisaa
Se �idin lailla sylihins� sulje
Ja ylpe�n� voiton teit� kulje,
Rohkeesti vastustaen maailmaa?
Kuningas yksi sit� hallitseepi

Ja yksi kansa siin� vallitseepi,
Se kansa uljas Ruotsin kansa on;
Siis kaikkialla miss� voittoisana
Sen lippu liehuu, siell� mahtavana
Sen kieli yksin arvon saakohon.
Mut mit� t��ll� teid�n seuduillanne

Ma kuulen, herra piispa? Kirkoissanne
Soi kieli outo, halpa Suomenmaan.
Miks suvaitsette tuota kurjaa kielt�?
Se ylev�mm�n siirtyk�h�n tielt�,
Tuon Ruotsin kielen jalon, arvokkaan.�
Niin Ruotsin mies se puhui korskeasti;

Sen kuuli vakavana loppuun asti
Gezelius piispa. Sanan pontevan
H�n sitten lausui, vaikka tyynin mielin:
�N�in sanoo Pyh� Kirja: kaikin kielin
Jumala pit�� tunnustettaman.
Te tahdotteko H�nen kunniaansa

V�hent��, joka suureen maailmaansa
Loi kansat, m��r�s kielet kansoillen
Ja heille kullekin soi teht�v�ns�,
Ett' yh� t�ill�ns� ja kielell�ns�
H�nt' ylist�isi kansa jokainen?�
Vait oli Ruotsin mies. Mut nuorukainen

Sen kuuli. Siit� s�en pienokainen
Lenn�hti nuorukaisen syd�mmeen.
Se liekiks yltyi, joka leimahdellen,
Jusleniuksen mielt� l�mmitellen,
Toi valon kirkkaan h�nen sielulleen.
V�lk�hti aatos h�nen hengess�ns�:

On Suomen kansallakin teht�v�ns�,
Johonka sit� kutsuu sallimus;
Ei mua houkuttele loisto, maine,
Mun kyllin on, ett' olen Suomalainen:
Meillekin koittaa p�iv�n valkeus!
SUOMEN HER��MINEN.
Leimuaako ainoasti t�ss� minun rinnassani

Sua kohtaan rakkauden liekki, Suomi armahain?
Eik� muuallakin voita voimas vastustamaton,
Saata kunniasi t�hden voittoisahan voitteloon?
Jospa rakkauden tuli syd�mmiss� hehkuis vaan,

Syd�mmehen suljettuna ei se siet�is kahleitaan,
Ulos pyrkis k�tk�st�ns�, valaisisi, l�mmitt�is,
Palo sammumaton kohta ymp�rill� v�lk�ht�is.
Miss� vastuksia kohtais, vastukset se voittaisi

Ep�jumalien kuvat poroksi se polttaisi,
Kuvat polttais muukalaiset, joita kansa kumartaa --
Tuolle puolen merta saisi tuhan tuuli hajoittaa.
Mutta talven kylmyys viel� t�t� kansaa vaivuttaa,

Pyh�� tulta pyyt�� pohjan rajutuulet sammuttaa;
Vieras kieli, vieras mieli kansan ohjaajana on,
P�iv�n koite peitettyn� viel' on y�h�n kolkkohon.
Eik� sula talven hanki, valkene jo musta y�,

Valtaa vierasta jo murra kansalaisten into, ty�?
Eik� toivon kirkas aamu koita sulle, armas maa,
Jolloin rakkauden liekki syd�mmihin leimahtaa?
Vaan jo pimeyden valta sortuu, kev�t tullut on; --

Talven kahleet katkeavat heltehest� auringon,
Tulee l�mmin, pian loistaa korvet kauneudessaan,
Vapaasti jo pian kaikuu kieli kaunis kotomaan!
ALEKSANTERI RAHKONEN.
Syntyi myll�rin poikana Viipurin pit�j�ss� 26/6 1841, p��si 1862

ylioppilaaksi, oli jonkun aikaa kansakoulun-opettajana, ja kuoli
1/6 1877. Rahkonen julkaisi runoelmansa koottuina kahdessa vihossa
nimell� _S��ski�_ 1865 ja 1867.
IMATRALLA.
Hongat nuokkuu Imatralla,

Luonto n�ytt�� huokaavan,
Pohjant�hti taivahalla
On kuin silm� Jumalan;
Kun se loistaa,
Surut poistaa,
Viittaa: tuoss' on kallis maa,
Sykkim��n mi sy�mmet saa.
Vesi kiehuu, koski pauhaa,

P�ilyilev�t pisarat,
Aalto aalloss' etsii rauhaa,
Jylh�t vuoret notkuvat.
Vuoksi jysk��,
Riehuu, rysk��:
On kuin jumalattaren
Kutsu taistoon vapauden.
Miksi makaat Suomalainen?

Her��, nouse unestais!
Taivas aukee loistavainen,
Sua kutsuu Jumalais.
H�n jo sulle
Valitulle
Valmistanut kruunun on.
Nouse valon voittohon!
LEIVO.
Miks leivo lenn�t Suomehen

S� varhain kev�h�ll�,
Et viihdy, lintu riemuinen,
S� maalla l�mpim�ll�?
Miks ��nes soreasti soi

Vaan Suomen taivaan alla,
Ja vaikka puut ne vihannoi,
S� lenn�t korkealla?
�Sen t�hden Suomeen kiiruhdan

Ja lenn�n korkealla,
Kun tahdon n�hd� kauneimman
M� rannan taivaan alla.
Ja senp� vuoksi laulan ma,

Kun kannel t��ll� soipi;
Ei miss��n voi niin riemuita,
Kuin Suomessa vaan voipi.�
K�EN KUKUNTA.
K�ki kukkuilee,
Riemahuttelee
Oman kultans' mielt�;
Vanhus, neitonen
Istuu, kuunnellen
K�en riemukielt�.
�Kuku kauvemmin
Lintu ihanin,
Ik�in aikaa soita�,
N�inp� vanhus vaan
Lausuu lukeissaan
K�en kukunnoita.
Neito lempens' kanss',

Ollen toivoissans',
Kuiskaa vanhan luona:
�Kuku kerta vaan,
Niin m� kultain saan
Omaks t�n� vuonna�.
Kun se monesti
Kukkuu sulosti,
Vanhus riemuu sille;
Mutta neitonen
Lausuu huoaten:
�Terve ky�pelille!�
Kerran kukahtaa,
Silloin neito saa
Riemun rintahansa;
Mutta harmaap��
Polvens' n�yrist��,
Oottaa hautoansa.
KEV�TLAULU.
(Mukaelma).
Niitty j�lleen vihannoipi,

Nurmi kukkii tuoksuen,
Peipon riemus�vel soipi,
Leivo lent�� laulellen,
Mets� muuttuu ihanaksi,
Lemmen ��ni kaikuvi,
Paimen yltyy rohkeemmaksi,
Neitonen on hellempi.
Kev�t kukkaa verhoileepi

Lehtisill� hienoilla,
Vuokon ter�n valkaiseepi
Hopealla kirkkaalla,
Lehdist�ns� kohouupi
Kielokainen tuoksuen,
Koristeeksi valmistuupi
Viattoman rinnallen.
Nuokkuileepi varrellansa
Esikoinen kultainen,
Kuusain kiert�� oksiansa
Suojaa suoden rakkaallen.
L�mmin ilma kuiskuttaapi
Meille lemmen ��nell�,
Kev��n sulo vaikuttaapi
Tuntehia sy�mmess�!
OLLI VUORINEN.
(Berg.)
Vuorinen syntyi Uukuniemell� 28/2 1842 (?) ja on nyky��n

kansakoulun-opettajana Haminassa. Runoelmansa on h�n painattanut
nimell� _Sepitelmi�_.
LEIVO.
Laulava leivo,
Virka s� vieno,
Mist�p� tiesi
T�nne sun toi?
Tuoltako lensit
Lehtojen nuorten,
J�rvien poikki?
Oi, sano, oi!
N�itk� s� siell�
Neitosen nuoren
Kaunihit kasvot,
Kuin sulo koi?
Sen sinisilm�t,
Hienoiset hiukset,
N�itk�p� niit�?
Oi, sano, oi!
Istuiko impi
L�htehen luona,
josta h�n kerran
Kanssani joi?
Miss� h�n mulle
Ruusuista rannan
Seppelen solmi,
Oi, sano, oi!
Kun sin� liit�in,

Laulaen lensit,
Tokko h�n silm�t
Sinuhun loi?
K�skik� silloin
T�nne sun tulla
Tietoja tuomaan?
Oi, sano, oi!
Saitko s� kuulla
Kultani ��nen,
Viel�k� virsi
Suustahan soi?
Jospahan lauloi,
Muistiko mua?
Lausuppa leivo,
Oi, sano, oi!
Tyhjenn� kaikki
Tietosi mulle,
Kerro nyt kuinka
Kultani voi?
Ehk�p� armas
Lie ik�v�st�
Kuihtumaisillaan,
Oi, sano, oi!
LUISTINRETKI.
Y�ll� lampi kannen sai;

Mik�s meit� est��
Luistamasta? totta kai
Tuo jo alla kest��;
joutukaa nyt, veikkoset,
Ottakaapa luistimet!
Voi kuinka kirkas onkin j��!

Kelpaa tuolla koittaa,
Parahin ken enn�tt��,
Kenp� toisen voittaa!
J�� on vahva kyll�kin,
Luistimet siis jalkoihin!
L�hdet��n nyt liit�m��n

Kirkasta j��n pintaa,
Kaikki kilvan kiit�m��n
Aivan yht� rintaa;
Kun n�� pojat ponnistaa,
Kyll� tuuli halkeaa!
Nytp� kaikki sinkoilee

j��ll� huiskin, haiskin,
Rannikolla kuhnailee
Viel� yksin laiskin,
H�lle toiset irvist��:
�l� tule, s�rkyy p��!
Jo on aika rient�nyt,
Mennyt leikin hetki.
P��tet��np�s, veikot, nyt
T�m� luistinretki.
Jokahinen joutukaan
Tosit�it� toimimaan.
PAAVO CAJANDER.
Syntyi H�meenlinnassa 24/12 1846, tuli yliopistoon 1863, filosofian

maisteriksi 1873, Suomen kielen lehtoriksi yliopistoon 1890. Paavo
Cajander on suomeksi k��nt�nyt useita _Shakspearen draamoja_ ja
sepitt�nyt runoelmia, joita l�ytyy painettuna albumiin _Kaikuja
H�meest�_ ynn� muualla.
VAPAUTETTU KUNINGATAR.
On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon,

Mut niinkuin hauta jylh� ja kolkko se on, eloton:
Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei n�y,
Vaan ��neti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat k�y.
V�lin sent��n, y� kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois,

On niinkuin laulua hell�� ja vienoa sielt� sois;
Kuningatar siell� laulaa, niin laaksossa kerrotaan,
Mut ken h�n on sek� mist�, ei tied� ainoakaan.
Sanotaan: on h�nkin ollut maan valtia ylh�inen,

Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten;
Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois h�n on h�vinnyt...
Saalistahan linnan herra y�t, p�iv�t vahtivi nyt.
V�lin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynen� saapuu y�,

Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin ly�,
H�n silloin y�lle laulaa surujansa ja murheitaan,
Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan. -- --
N�in matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo,

Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo,
Ja rinta nyt syttyy h�ll�, tuli outo nyt k�y syd�mmeen,
Ja h�n l�htevi mailleen j�lleen ja ne laulavi kansalleen.
Ja on kuin ilma l�mmin taas heng�ht�is yli maan:

Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan,
Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielist� nyt salamoi:
Siin' urhous, maine, lempi, pyhimm�t elon tunteet soi.
Ken siit' ei hurmautuisi? ken en�� kylm�ks j�is?

Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keih�st' ei ter�st�is?
Mut kuningatar h�n linnass' yh� laulavi murheitaan:
Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan!
Oi saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii,

Kyp�r�st� v�lkkyvi p�iv� ja miekasta kuu s�dehtii:
�Pelastettava maan on �iti!� h�n huutavi kansallen,
Ja se soi lumi ukkosen ��ni: �ken nyt mua seuraa, ken?�
�Oi turhaa, pois on poissa!� -- H�n vinhemmin vaan k�y --
�Oi surmasi helmaan kiid�t!� -- H�n koht' ei en�� n�y.
Yl�s vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo,
Sadan miehen voimat h�ll�, kun rynt�� nyt uros tuo.
Jo rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu,

Sen vartiajoukko jo h�ilyy niinkuin raju-ilmassa puu,
Jo lehti�, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin...
Ja kuin ryt�mets�n kautta tie kulkevi sankarin.
�Jo nyt olet vapaa, �iti! pelastukses hetki nyt ly�!

Tule p�iv�n valkeuteen nyt, jo mennyt on pitk� y�!
Taas syttyvi silm�s tuike, taas poskilles puna saa,
Ja voi sit�, ken hiuskarvaa nyt p��st�si notkistaa!�
Ja linnasta h�n taluttaapi kuningattaren ilmoillen,

Ja vastahan kansan joukko jo rient�vi riemuillen,
Ja on kuin laulua hell�� ja vienoa taasen sois,
Mut aamulaulua on se, y� on i�ks mennyt pois.
Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan,

Ihanaisena niinkuin p�iv� ja kuuluna ymp�ri maan. --
Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan h�vi��,
Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven p��lle j��.
KUVA.
Mun huonehessani sein�ll' on

Yks kuva halpa ja koruton,
Se siin� ollut on monta vuotta,
Ja aina ihaelen ma tuota.
En tied� mi siin� vieh�tt��, --

Lumenko peitt�m� harmaa p��?
Vai surun uurtamat vaot nuoko?
Vai silm�in lempe� tuike tuoko?
En tied�; mutta niin l�mmin on

Sen l�heisyys kuni auringon,
Ja onpa kuin h�nen katsannastaan
Heloittais taivahan rauha vastaan.
Ma tuntikausia ihaillen
Kuvoa tuot' yh� katselen,
Ei sulho kultoaan punastuvaa
Niin tyystin katso, kuin min� kuvaa.
Ja kun ma katson, niin v�hitt�in

Her��pi muistoja mieless�in
Niin armahaita, niin ihanoita
Ja kaivatessani katkeroita.
Ma poies mennehen polvekseen

N��n lapsuusmaailman riemuineen,
N��n kynttil�it� ja joulupuita
Ja yst�vyksi� hymysuita.
Ja onpa kuin kuva elon sais
Ja mua hell�sti katsahtais,
Ja onpa kuin h�nen katsannastaan
Heloittais taivahan rauha vastaan.
Ja senh�n vuoksi niin l�mmin on

Sen l�heisyys kuni auringon.
Mut ken se onpi se armahainen?
Mun oma �itini on se vainen.
A. OKSASELLE.
(60-vuotis-juhlassa 1886.)
Yleiseen iloon yhtyy et�inen vieraskin,

Ei niink��n vieras sent��n, vaan tuttu l�heisin,
Runotar kaino Suomen, Sun ensilempesi,
Nyt riemup�iv�n�si Sinua tervehtii.
Se muistaa armast' aikaa, jon' ensin yhdyitten,

Se halpa maan ol' impi, ja silm� itkuinen,
Sit' ilkuttihin, mutta sen n�k� hurmas Sun:
Syd�mmeen sin� katsoit, muut katsoi pukuhun.
Lemmest� silloin poves se �s�keni� loi,

Ja vanha runokannel koht' uusin kielin soi,
Ja helmil�it� meren sikisi pohjahan,
Ne kaunisteeksi kannoit Sun impes kaulahan.
Ja n�in Sa h�net sitten ylh�isten seuraan veit,

Ja vait ol' ilkkujatkin ja kunniata teit,
Ja oppisaliin suureen Sa h�net talutit,
Ja joukot tiet� annoit ja Teille kumarsit.
Ja syd�n Suomalaisten se tulta leimusi,

Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili,
Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi,
K�k�sen kukkui kulta, hius immen ilakoi.
T�t' armast' aikaa muistain, Sua impes terveht��,

Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaap��,
Mut kallein h�lle viel� Sun ensi lempes on,
Ja runohelmes h�lle koristus verraton.
Ja nyt, kun illan suussa n�et ty�si vainion

Ja t�hk�t t�ydet nuokkuin laskeissa auringon,
Ja kansasi kun kilvan Sinua kunnioi,
Runotar Suomen silloin ei ��net' olla voi.
H�MEENLINNAN LYSEEKARTANON VIHKI�ISISS�.
Linnoitusko se t�ss�
Kummullaan kohoaa
Ja maan ja vetten yli
Ylpeesti katsahtaa?
Mut miekat t��ll' ei v�lky,

Ei sotatorvet soi,
Ja t��ll' ei vinhaa tultaan
Tykitk��n salamoi.
Eik' ole t��ll� miehet

Puetut ter�ksin, --
Mut linna t�� on sent��n,
Ja linna vahvakin.
Ja salamoikin t��ll�,
Mut tiedon tulta vaan;
Ja miekkakin se v�lkkyy,
Mut hengen miekka vaan.
Ja linnan puoltajoina
Ja miehist�n� ken?
Ei rautakourat urhot,
Vaan parvi hentoinen.
Nuo aamun kastehelmet,

Nuo hein�t helvep��t,
Nuo korret, jotka kaataa
Vois syksyn myrskys��t!
Mut niiss� sent��n suoja

On koko Suomenmaan;
Ja niit� linnan Herra
H�n k�ytt�� nuolinaan.
Kun tulee h��t�� sorto

Tai veltto penseys,
Ja raikast' ilmaa saada,
Valaista pimeys.
Niin, linna t�� on sent��n,

ja linna vahvakin,
Vaikk' ei sen ole urhot
Puetut ter�ksin.
Ja linnoja kun n�it�

On maassa sankka vy�,
Pimeyden poistuu valta
Ja poistuu kansan y�,
OI, JOS OISI.
Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta,

Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa.
Mieli ois kuin p�iv�npaiste, aatos huolta vailla

Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla.
Soitellen ma kulkisin ja laulain p�iv�t�ill�,
Kullan kuva mieless�ni nukahtaisin �ill�.
Mets�t tielt� siirtyis pois ja rym�ht�isi kuusi,

Tuolla kankaan kainalossa pirtti nousis uusi.
Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle,

Liedest� kun ensi sauhu nousis taivahalle.
Ja kun sielt� oman kullan kirkkohon ma veisin,

Kadehtien lintusetkin meit� katseleisi.
Nurmen hein� helkkyisi ja kukat kumartaisi,

Kumartaisi kukkaset ja tuomet tuoksuaisi.
Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta,

Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa.
ARVI J�NNES.
(Genetz.)
Syntyi Impilahdella 1/7 1848, tuli ylioppilaaksi 1866, filosofian

kandidaatiksi 1871, lisensiaatiksi 1877, Suomen kielen lehtoriksi
H�meenlinnan normaalilyseoon samana vuonna, Suomen kielen ja
kirjallisuuden professoriksi 1891. J�nnes on k��nt�nyt Runebergin
_Hirvenhiiht�j�t_ ja julkaisi 1889 runokokoelman _Muistoja ja toiveita,
yst�ville jouluksi_.
HER��, SUOMI!
Suomeni, kansani, synnyinmaa!

�itini kurja ja kallis!
K�rsinyt ain' olet sorrantaa;
Viel�k� k�rsinet kauvempaa,
Viel�k� luontosi sallis?
Suottako, kansani, keskeen j��n

Raivasit maan ihanimman,
Suottako suojasit suojas t��n,
Suottako v�lkytit peitses p��n
Keskell� taistojen vimman?
Turhaanko kantelo soinut lie

V�in�m�n, tenhoisa, raikas?
Turhaanko synnyt kaikk' opit sie,
Turhako Sammon nouanta-tie,
Turha sun muinainen taikas?
Vieras sun runteli ruumistas,

Suomeni suur', jalopeuran',
Sorti sun ��nes ja valtas kaas,
Ilkkuen kuolontaisteloas,
Niin kuni isketyn teuraan.
Poikaskin moni kunnoton, oi,

P�yhk�n� p��t�si tallaa,
Maidon, jonk' utaristas joi,
Pilkoin palkiten, min vain voi, --
Rintansa t�ynn� on hallaa.
Her��, Suomi, niin loppuu y�,

Nouse jo pois, jalopeura!
Ken sua kielt�vi, sortaa, sy�,
Luotasi luo tahi maahan ly�!
Suuri on lastesi seura.
Vasta kun leijona valveutuu,

Loppuvi k�rsimys Suomen;
Kun kuka kansoa halveksuu,
Sortuvi niin kuni juureton puu,
Silloin on Suomessa huomen.
Suomeni, kansani, synnyinmaa!

�itini kultainen, kallis!
Kyllin jo k�rsit s� sorrantaa,
Ell�s k�rsik� kauvempaa,
Ei sit� Luojasi sallis!
V�IN�L�N LAPSET.
Kas Suomen lahdella hyrskyt

Ja laajat Laatokan veet
Ja vuolaan Tornion tyrskyt
Ja Maansel�n harjanteet
Ne halkoo Suomea suurta,
Ne pilkkoo kansaa sen,
Ne katkovat Sammon juurta,
Ei juurru se uudelleen.
Vaan kaikki V�in�l�n lapset

Jo eksyi toisistaan,
Kuin tuulisp��ss� hapset
Ne kaikk' ovat hajallaan:
Ei Aunus, Veps� tunne,
Kust' Eestein kulkee tie,
Ei Karjala tied�, kunne
Jo Kainuu h�ipynyt lie.
Mut �j�ljet V�in�m�n laivan�

Halk' aaltojen haimentaa,
Ja �viikatteens'� yli taivaan
H�n viel�kin kuljettaa;
Yli Maansel�n kaskein sauhun
H�n nostavi harmaan p��n,
Ja kautta kuohujen pauhun
Ikitiet�j�n kuuluu ��n'.
Ja vanhan V�in�m�n haamu
Se silloin laulavi noin:
Vois sullekin koittaa aamu,
S� kansani onnetoin;
Ei viel' ois aikas ilta,
Jos heimoushenke� ois,
Vaan synty� voisi silta,
Mi kansani yhteen tois.
KARJALA.
Kuss' aallot Laatokan vuoriin ly�,

Kuss' Imatran innot raukes,
Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvy�,
Siell' ensin silm�ni aukes,
Siell' leikin lasna ma rantamalla,
Siell' lep�� heimoni nurmen alla,
Ja siell� neitonen Karjalan
Sai lempeni leimuamaan.
Siell' el�� kansa niin sitke�

Kuin vaahteran latva nuori;
Se kyllin saanut on itke�,
Mut vankkana on kuin vuori;
Se orjana ollut on ounaan herran,
Se vaivaa n�hnyt on toisen verran
Kuin Suomi muu, mut murtumaton
Ja hilpe� viel� se on.
Se soittaa viel�kin kanneltaan --

Sit' usein lasna ma kuulin --
Ja vanhoja V�in�n-laulujaan
Se laulavi partahuulin;
Ja urhot astuvat kumpuin y�st�
Ja kertovat muinaiskansan ty�st�
Ja neuvovat polvea nousevaa --
Oi Karjala, muistojen maa!
Siell' ensin lempim�h�n m� sain

T�t� Suomen kansoa oivaa,
Ja puolueetuutta Ruotsin lain,
Jok' orpoisintakin hoivaa,
Ja puhdast' uskoa Lutheeruksen,
Mi mielen vaativi uudistuksen,
Ei tyydy paastohon, tuohuksiin,
Ei suitsutus-uhreihin.
Ja siell' opin ensin kammoamaan

Sit' inhaa oppia uutta,
Ett' ihminen on vain muodos maan,
Ett' ei ole kuolettomuutta:
Se tarjovinaan on tiedon kultaa
Eik' anna muuta kuin kalman multaa
Ja ymp�rist�ns� saastuttaa --
Ole valpas, Karjalan maa!
Ja siell� n�in min� murheeksen',
Kuin k�rsi� kansa saapi,
Jok' ei ole vaan sopusointuinen,
Vaan kahtia raukeaapi:
Kuink' alla kauhean veljesvainon
Ja alla vierahan vallan painon
Oot, Karjala, kauvan v�rjyillyt --
Yksmielinen olkosi nyt!
Kun oikeuttasi, uskoas

Ja V�in�n kielt�si hoidat,
Ei pelkoa sull' ole kateistas,
Ei voittaa voi sua noidat:
S� kev�in kukkiva vanha tuomi,
S� j�lleen nuortuva vanha Suomi,
S� talvet vihre� vanha kuus,
S� Suomi Vanha ja Uus!
VAIMOLLENI.
Min� kiittelen onnean' aimoa,

Joka suuntasi lempeni Sinuun,
Ja ma kiit�n Luojoa taivahan,
Ja ma Sulleki kannan kiitostan',
Kun kiintyi lempesi minuun:
Sin� vartia mieleni puhtauden,
Sin� ensi ja ainoo armahuen',
Sua kiit�n!
Vuoskymment� toista jo vierinyt on,

Kun mulle sa itsesi annoit,
Ja Sa kestit kanssani kaiken ty�n,
Lev�tess�nikin monen valvoit y�n,
Sek� p�iv�n heltehen kannoit:
Ty�kumppani kallis, kultainen,
Osan-ottaja kaikkien rientojen,
Sua kaipaan!
Kaks tainta meilt� jo Taivainen,

Tien viittoen luokseen, niitti,
Ja mun tarhani t��ll�, mun pienoseni,
Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi,
Meit' yhdemm�ks yh� liitti:
Emo lasteni hell� ja suuttumatoin,
Yh� rakkaudessasi muuttumatoin,
Sua siunaan!
Jos viel� m� kanssasi yhty� saan

Sek� istua taas sylityksin,
Niin suutelen ��neti silm��s Sun,
Ja Sa kuulet vain, miten rintani mun
Ly� sulle, ja Sullen yksin:
Kotilieteni Sie hyv� haltiatar,
Sin� mieleni yksinvaltiatar,
Sua lemmin!
P��ST�KIRJA OPRILLE.
Saloilla kolkon Suistamon

Ol' synkk� synnynt�si;
Lapspuolen kovan kohtalon
Sait siell� k�rsi�si;
Valotta vartuit lapsuus-aijan,
Puol'-pakanuuden n�it ja taijan,
Ja pyhimysten haamuja
Sait jumaloinas palvella.
S� neinn� rengint�it� teit

Ja miesten kanssa raadoit,
S� rahtikuormin rautaa veit
Ja kuormista sen kaadoit;
Mut puhtahana pysyi kieles,
Ja neitsyellisen� mieles,
Ja viimein palveluksehen
Sait meillen, rannan puolellen.
Ol' syd�n sulla paikoillaan,

Ja silm�pari sirkku,
Ol' p��si herkk� oppimaan,
Ja k�s' ja jalka virkku:
Sun liitti kuntos meihin kiinni,
Kuin niinipuuhun liittyi niini,
J�seneks perheen meille j�it,
Kanssamme riemut, murheet n�it.
Ja meill� hankit aapisen,

S� suuri piika uusi,
Ja tavuun liitti toisehen
Sun murteellinen suusi,
Luther'in virret veisaelit,
Ja taikauskot unhottelit,
Sait tuttavakses piplian,
Sait uskon yhteen Jumalaan.
Kun is�n kuollen katkesi

Kodistan' kurkihirsi,
Ja kohta j�lkeen kaikuili
Emoni kuolinvirsi,
S� �rouvavainaas� orpoloille
Osoitit, ett'ei paateroille
Se rakkaus ollut ravissut,
Jot' olit h�lt� nauttinut.
S� autoit meit� itkem��n,

Syliisi meid�t suljit,
Ja pes�n uuden etsint��n
Kanssamme kauvas kuljit. --
Ja lemmittyn' kun mulle j�lleen
Toi onnen, annoit lempes h�llen,
Taas meit� kauvan palvelit
Ja lapsiamme lemmitsit.
Nyt, armas, oiva Oprini,
S� palvelia parhain,
Jo p��ttyi palveluksesi
Ja nousus aamuin varhain:
Oot viimeisell� vuotehella,
Ja silm�ll�si rauvenneella
Sen katsot Herran puolehen,
Ku lausunut on n�yrillen:
�Ketk' ovat t��ll' alentuneet,

Teen tuolla ylimmiksi,
Esimmiks joutuu viimeiset,
Esimm�t viimeisiksi;
S� hyv� huoneenhallitsia,
S� uskollinen palvelia,
K�y saamaan palkka palvelun,
K�y sis��n Herras riemuhun�.
KUINKA GIOVANNI GENOVESESTA TULI RUOTSALAINEN.
Kerran t��n tarinan mun mummoni jutteli mulle:

Golfin kiilt�vi pinta, ja laivoja lykkivi laineet,
Tuul' yli vetten k�y, koin-ilman huokuva henki;
Muiden laivojen eell' on muhkea �Genova� uusi,
Kulkeva Intiahan tavaroita ja toivoa t�ynn�;
Laivaa ohjaelee per�miehen� nuori Giovanni,
Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka.
Kohta jo Korsika j�� kera Sardinian vasemelle,
Oikeellen Baleaarit j�� Pityuusien kanssa,
Kolmann' iltana lasketahan jo Ibeerien aukkoon,
Aamu kun alkavi taas, etel��np�in k��ntyvi kulku.
Siin�p� synkistyi yht'�kki� taivahan ranta,
Synkkeni my�s merimiehien mieli, kun uhkaavaisna
Afrikan ��rilt' ilmautui iso kaapparilaiva.
�Kaupit, antaukaa! Tavaroista jo luopua saatte,�
Huutavi torvellaan et�h�lt� jo Maurien p��mies.
Vastaus annetahan karbiini- ja nikhaka-paukkein,
Pakoon pyrjit�h�n; mut rosvojen eistyvi laiva,
�Genovan� ��rihin entraushaat pian iskien kiinni.
Tappelutantereheks saa laivan liikkuva kansi,
Vinguntaan vihurein sekauntuvi taisteluhuudot,
Vihreyteen merilainehien punahurme jo vuotaa.
Geenualaiset puoliahan piti leijonan-innoin,
Kaksipa Mauria on koht' yht� Itaalialaista,
Kaks merirosvoa t�ys-asehista ja harjaunutta;
Kauvoja kest�nyt ei, kun rauhaisat merimiehet
Kaikk' oli kaatunehet tai kahleiss' sy�styn� ruumaan,
Ei toki kaikki: Giovanni on haavaumatta ja vapaa,
Vaikka jo h�nt�kin uhkaelee verisurma ja vankeus.
Kun kadotettuna siis oli kaikki jo laiva ja toivo,
Hypp�si haaksestaan merehen meren urhea poika,
L�htien uiskelemaan. Tuul' laivat vei mukanansa.
Yksin taisteli mies Neptuunon varsoja vastaan,
Eess��n vellova ves', takanaan vain taakea taivas,
Siks kuni taas n�kyviin nous' uhkea haaks' etel�st�,
Jonk' oli maston p��ss' sinikeltava liehuva lippu.
Voimin riutunehin p�in laivoa uipi Giovanni,
Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka,
Viittaelee sek� huutavi noin: �Apu tuokate mulle!�
H�nt� jo huomaavat sek� purren laskevat aaltoon,
Soutavat uivan luo, nuo Ruotsin rohkeat urhoot,
Auttavat uupunehen venoseensa ja laivahan viev�t,
Ruokkivat einehit�nt� ja hoitavat armeliaasti,
Kulkien taas p�in pohjasehen, Karlskronoa kohti.
Niin, n�et, palvelemaan tuli lippua uutta Giovanni,

Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka:
Hengest��n el�m�ns' avun antanehelle h�n antoi.
Ruotsia palveli h�n elin-aikans' iltahan asti,
Ruotsinmaalle h�n j�i, sek� Bleekingitt�ren otti
Vanhana vaimoksensa ja Ruotsiin lapsia siitti,
Joissa Itaalian hehku ja Pohjan j�� suli yhteen.
JUHANA HEINRIKKI ERKKO.
Orimattilassa syntynyt 16/1 1849, k�vi Erkko Jyv�skyl�n

kansakoulu-seminaarin l�pi, ja on ollut ensin kouluopettajana sitten
eri toimissa. H�n on julaissut suuren joukon runoteoksia, m.m. kolme
vihkoa _Runoelmia_ (vv. 1870-76), _Uusia runoelmia_ (1885), _Tiet�j�,
viisin�yt�ksinen runoelma_ (1887), Kalevalan aiheiset runon�ytelm�t
_Aino_ (1893) ja _Kullervo_ (1895) sek� runokokoelman _Ajan varrelta_
(1896) ja _Runoelmia ja ajatelmia_ (1899).
LAULU VUOKSELLA.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Saimaan aallot vy�ryy Vuoksessa.
Vuori nostaa poikiaan
Veden voimaa kiusaamaan,
Synnytellen salakaria.
Leikitenp� hyp�ht��
Niist� aalto kuohup��.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Virran raisun
Mahti paisuu,
Vuoren vastuksista vimmastuu.
J�ykk�p�isen kallion
Kylki vastassa nyt on --
Ahdistettu aalto rajustuu!
Kuohut uppiniskoissaan
Eesp�in ty�nt�� toisiaan.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Aaltoin vimman
Kiukkuisimman
Tielt� s�rkyy voimat kallion:
Kas, kuin �hkym�h�n j��
Vuori jyrkk�, h�rk�p��,
Syrjin katsoo virran voittohon.
Mets�, ��net�n kuin y�,
N�kee aaltoin ihmety�n.
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Maani! sullen
Kiusatullen
Voitonvirtt� laulaa Imatra.
Saimaan aallot uneljaat
Vuoksessa on voimakkaat,
Kalliot niit' ei voi kahlita.
Niinp' on kansa Suomenmaan,
Her�tty��n, noustuaan,
Mahtavasti,
Voimakkaasti,
Ilkivaltain muurit murtava.
H�M�L�ISTEN LAULU.
On mulle Suomi suloisin,

Vaan H�me siit�i kallihin.
Sen tuskin tied�n vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta H�meen maa.
Lempeit� laaksoin lehtoja,

ja lintuin laulupuistoja,
Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan,
Oi H�meen kallis maa!
Oi H�meen pellot viljavat,

Ja kasket kullan loistavat,
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan!
Kuin taivas t��ll' on loistoisa

Ja iltat�hti kultaisa,
Ja ruskot yht� runsahat,
Syys-�iden s�hk�t leimuvat
Ja talvet suojaisat!
Ei impee miss��n rakkaampaa,

Ei sive�mp��, jalompaa,
Kuin H�meen valkotukkainen,
Tuo sinisilm� neitonen
On ruskoposkineen.
Ja kansaa kussa l�yt�nen
Niin j�ykk��, kuin on H�mehen,
Niin vakavaa, jok' auraltaan
Ei suotta siirry milloinkaan,
Halveksi s��ty��n.
Kun miest� miss� tarvitaan,

Maan eest� vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on uroita,
On j�rke�, on kuntoa,
Kun toimeen tarvitaan.
On mulle Suomi suloisin,

Vaan H�me siit�i kallihin!
Sen tuskin tied�n vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta H�meen maa.
LEMMINK�ISEN LAULU.
Ei lampea v�lkkynyt rauhaisaa

Mun kotini ikkunan alla,
Vaan koskipa vaahtosi vallaton,
Siit' aina on mieleni rauhaton,
Kuin aallolla taistelevalla.
Ei vakainen huounta hongikon,

Vaan lietopa lehtojen helke
Mun heijaili lapsuen kehtohon --
Siit' aina mun mieleni lieto on
Kuin tuulessa lehtien v�lke.
Ja en lepovuonna m� syntynyt,
Vaan sota oli ankara silloin;
Sen pauhussa viettelin vuosia --
Siit' ain' iloty�ni on taistella,
Kun on sota myrskyis� milloin.
N�in kuohun m� aikani koskena

Ja lemminp� lietona hetken,
M� taistelen -- toivonpa voittoa,
Kun armahan �itini helmassa
Olen p��tt�nyt melskeisen retken.
LAPSEN OSA.
Naapurihin Tuomo aamull' astui

Iloissahan, hyppyhynkin valmis;
Vuorotellen vihellys ja laulu
Tuomon suusta hilpe�sti raikkui.
�Miksi, Tuomo�, em�nt� n�in kysyi,

�L�ikkyvi nyt ilos yli laitain?
Joko onni lapsilles soi leiv�n,
Puuttehessa ennen itkeville,
Vaiko otti osan heist� Tuoni
Majoillensa riistarikkahille?�
�Eip� Tuoni ottanut, mut leip�

Taivahasta putosi, kun kuuteen
Lapsehen loi Luoja seitsem�nnen.
H�lle hengen antaja suo leiv�n,
Leiv�n, jot' ei nauti viel� lapsi;
Toisillenpa osansa siis j��pi.
Ty�t� anon, em�nt�, nyt sulta
Iloissani Luojan antimista.�
NEITI IISA ASPIN HAUDALLA.
(1874.)
Tuoll' aina, miss� pohjantulten palo

Y�n synkeydelt� rauhan valloittaa,
Siell' yleni se ihmishenki jalo,
jon ruumista tuo hauta tallentaa.
Siell' yleni h�n, siell� syttyi koitto

Sieluunsa pohjan taivaspalosta,
Ja is�nmaalle kunnia ja voitto
S�teili vienosti sen valosta.
Ja siell� h�lle sielun hartautta

Her�tti salon syv� huokaus,
Siell' antoi rauhaa, riemun runsautta
Kotoisen lammen tyyni kirkkaus.
Mut pohjan tuli, kerta syttyneen�,

Ei rauhaa suo, se tahtoo valaista,
Kun p�iv�ks y�n se n�kis muuttuneena,
Silloinpa vasta l�yt�is lepoa.
Se pohjan neidin rauhatonna sy�ksi

Valoa is�nmaalle kantamaan,
Se rinnastansa levonlaulut ry�sti,
Kamppaavan kosken nosti pauhaamaan.
Vaan taivaan tult' on kauvan mahdotonta

Maan lapsen kest��, tomuasunnon:
Tuo toivon maa, tuo t�htein valtakunta
Taivaisten tulten asuinpaikka on.
Kas sinne pohjan leimuna my�s lenti

Kukintoajallansa neitonen;
T��ll' lep�� ruumis, siell' on puhdas henki,
Kotoisen lammen tyynt� nauttien.
J�i laulun ruusut haudalleen ja t�nne

J�i yst�v�t ja siskot suremaan.
Vaan hautakumpu kuiskaa: el�m�nne
Valoksi loistakohon synnyinmaan.
VELDESLAAKSO.
Komeat on Karavankivuoret,
Juliset on alpit uljahat.
Ne ne Veldesj�rven laaksomaalta
Myrskyn tuhot�it� torjuvat.
Paljon aurinko suo paistettansa

Soman Veldeslaakson lapsillen,
Kansaa pulskeata kasvatellen,
Hedelmi� maasta kansallen.
Vapaudenhedelm�� ei viel�
Kasva toki Veldeslaaksossa,
Vaikka siell� vuorituuli huokuu,
Ilma puhdast' on ja raitista.
Vaikka raikkahasti iltasilla

Kansa joskus juo ja kirkuaa,
Hengenkielet sen on soinnutonna,
Luonto ��ni��n vaan irroittaa.
Vaikka laakson kymmenkunnat kirkot

Soittelevat kilvan kellojaan,
Soittavat �in, p�ivin, illoin, aamuin,
Kansaa eiv�t nosta kuitenkaan.
Soittakaatte, kirkot, kellojanne!

Pois ne ty�st� kansan nukuttaa:
Velttona vaan taivas-armoon luottaa,
Mutta taistelunsa unhoittaa.
�Toivonkirkko� tuolla sinivehreen

Veldesj�rven saaress' uskottaa:
Kuka vaan sen kellonnuoraan tarttuu,
H�n sen voittaa, mink� toivottaa.
Petosta ja kansan peijausta!

Toivonkello kunkin rinnass' on.
Sit' on helppo joka hengen soittaa,
Mut ei muu kuin ty� vie voittohon.
Veldeslaakson kansa nukkuu viel�,

Omia ei tunne kellojaan:
Maa on herrain, kansa kirkon orja,
Kumpikin on j�ykk� vallassaan.
Terveytt� vuorituulet huokuu,

Vapahina virrat kohajaa,
Mukananne, vapaudenvirrat,
Veldeslaakson kansa temmatkaa!
H�N.
Kuin hoikka Pohjan neiti

H�n ompi varreltaan,
Pelloilla kasvatettu
Viljaisen Pohjanmaan.
Ja kasvot H�meen immen
On h�ll� kainommat
Kuin laaksot, mets�lammet
H�meess� hohtavat.
Silm�ins� sulo, s�ihky
Kuin Savon tytt�ren,
Saimaalla p�iv�n nousu
Ei niin lie herttainen.
Ja mainitsenko tukkaa
Niin tumman ruskeaa,
Kuin salohon syys-ilta
Sulattais purppuraa.
Vaan armain aartehista
On syd�n kultani,
Kuin Suomen naisen syd�n:
Sulouden temppeli.
NYT JA SITTEN.
Astele, armas pienoinen,

�itisi ohjaa lastaan;
Et voi langeta, lintunen,
�itisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no, nostetaan,
Luonas on auttajoita.
Mutta, kun joudut maailmaan,
Turhaan huutelet noita:
Siell� ne t�ykkii toisiaan,
Harva on valmis nostamaan.
VANHA MUMMO.
Kasteli kukkaa vanha mummo,

Kukkaa ikkunalla.
�Miss� on tytt�si, vanha mummo?�
-- �Kaukana maailmalla�.
�Tied�tk�, mill� h�n kulkee tiell�,

Vaivainen mummo kulta?� --
�Tied� en, -- maailma taisi niell�,
Taikka jo peitt�� multa.
Kastelen kukkaa, armastani,

Muistelen tytt�lasta,
Tuskinpa j�lleen puhdastani
L�yt�nen maailmasta.�
PAIMENELTA.
4.
Lauloipa' mullekin laakson lintu

Taivahan kaunihill' ��nell�ns�;
P�iv' oli silloin l�mmin ja leuto,
Kukkaset suuteli toisiansa,
Kukkaset suuteli, lehtoset lempi,
Kuusia syleili hempe� henki,
Min�kin lintua lempi� sain.
Autuas aika ja kultainen kehto!

Laakson lintua lempi� sain!
Kukkaset lempiv�t, lempiv�t lehdot,
Luonto kaikk' oli lempe� vain.
I�ks taivas ei maillahan mahdu.
Onni t��ll' on kuin tuulessa rahtu. --
Kulkeva kotka mun lintuni vei!
6.
Mik� olenki utala?

Olen h�yhen tuulosessa,
Rae raju-ilmasessa,
Vene vieno vaahtop�iss�,
Lastu aaltojen ajolla.
Kuhun kulkenen katala,
Kuhun oksahan osannen,
Kuhun j��h�n j��tynenki,
Miss� l�yt�nen leponi,
Rannan tyynen, rauhallisen?
15.
Puhjetessa kukka puhtahin,

Lehti tuorein hiirenkorvallisna.
Kev�h�st� kes� kaunihin,
Lintuin laulu silloin suloisinta.
Aamusella p�iv� armahin,
Kastehelmen kukkaa suudellessa.
Lemmen kukan ensin puhjetessa
Syd�n sulin onpi neitosella.
31.
Silloinpa syntyi minun kultani,

Kun kirkas p�iv� nousi taivahalle:
-- Siit� sielun kirkkaus.
Ja kuu kun riensi lempe�n� l�nteen:
-- Siit� syd�mmen lempeys.
Koi kaunihisti silloin vilkutteli:
-- Siit� silm�in ihanuus.
Ja ruusut juuri puhkeilivat silloin:
-- Siit� kasvoin kauneus.
Ja lemmenkukkaa kev�t kasvatteli:
-- Siit� lempi rinnassaan.
Sen Luoja k�ski mulle kasvamaan.
UNO VON SCHROWE.
Syntyi Hartolassa 25/1 1853, tuli ylioppilaaksi 1872,

opettajakandidaatiksi 1881. Kuoli 1/10 1886 G�rbersdorfissa
Schlesiassa, jonne oli l�htenyt parannusta etsim��n hivuttavaa
rintatautia vastaan. H�nen runojansa l�ytyy albumissa _Kaikuja
H�meest�_ y.m.
MORSIAN.
H�n kangasta helskytellen

Nyt kutovi uutteraan,
Ja kultainen kihlasormus
H�nen kiilt�vi sormessaan,
Ja niidet ne nousee, laskee
Ja sukkula suihkailee,
Jalat tanssivi polkusilla
Ja loimet ne lyhenee.
Vaan kalpeus poskip�ill�

On kutoissa morsion,
Ja silm�ss� luonti, tuike
Niin outo ja kumma on.
Mut sukkula kiirein lent��
Ja neitonen myh�j��,
Ja kutrien kultalaineet
Ne harteilla l�ikky��.
�Jo herke� lapsi parka!

Mi kankaalla kiire on?
Jo toisehen kuuloitettiin
Sun kultasi uskoton.�
Vaan sanoja n�it� �idin
Ei kuulevan neito n�y,
Sen sormissa vinhemm�sti
Vaan sukkula suihkain k�y.
Niin kutovat viikon, kaksi

Ja kolmekin kohta on.
�Jo herke� tytt� raukka,
K�y lapseni lepohon!
Sun uskoton kulta petti,
Ja huomenna h��t on sen
Ja alttarin luona pappi
H�net vihkivi toisehen.�
Jo lankevi illan varjot

Ja himme� ehtii y�.
Kaikk' k�yv�t jo leposalle,
Vaan neitoa est�� ty�.
H�n loppuhun kankaan saapi,
Sen puista jo irroittaa;
L�p' y�n puvun neuloo siit�,
Sen aamuhun valmiiks saa.
On aamu ja k�y h��saatto

Nyt kirkkohon verkalleen
Ja vieress� sulhon uljaan
K�y morsian kruunuineen.
Ja uhkea Herran huone
Luo tuntehet hartahat;
He saattoa johdatellen
Luo alttarin astuvat.
Vaan alttarin luona nainen

On kalvea, verho sen
On palttinakaapu, sormus
Sen sormessa kultainen.
Ja keltaiset kutrit liehuin
Luo sulhasen rient�� h�n:
�Et uskoton ollut sent��n,
Oi armahin yst�v�n'!
N�� morsiusvaatteet vasta

T�n' aamuna valmiiks sain --
Sun pett�v�n �iti luuli --
M� luotin ja toivoin vain,
Sun valasi kalliit muistin --
Voi kuinka s� rikkoisit ne!
Ja t�nne m� riensin -- Kulta,
Nyt k�ymmeh�n vihille!�
N�in lausuen autuaasti

Miel-puoli nyt myh�j��,
K�s'vartehen sulhon tarttuu,
Luo alttarin l�hent��.
Taas morsiussaatto kohta
K�y kirkosta palaten --
Kaks keskess� mielipuolta
Ja morsian murheinen.
OI TERVE, MAGYAR!
Oi terve, Magyar, jalo pustan mies!

Sua veljesi terveht��.
Jo mainehen luo sinun kulkee ties,
Minun viel' olon' oudoks j��.
Kun soi sotatorvesi, ratsus kun

Sotakent�ll� hirnahti,
Jo ymp�ri mait' urot�it�s sun
Huhu kaukainen kanteli.
Vaan pois sotasoihdun s� sammutit,

El�m�� opit rauhaisaa:
S� auralla pelloksi perkailit
Heti maatasi viljavaa.
Ja kunnahan rinteell� helle saa

Ryp�leesi jo hehkumaan;
Sen nestett� maistaen, kaiuttaa
Runoniekkasi kanneltaan.
Ja pustalta pustalle hurmaavat

S�veleet tulistuttain saa --
Vaan kauvaksi kiirivi kaiunnat
Ihastuttaen maailmaa.
Mut tuntematonnapa Suomenmaan

Min� korpia raivailen
Ja kontion kanssa m� painin -- vaan
Kuka muualla huomaa sen?
Maat kaukaiset kerranpa pelj�tti

Sotaratsuni temmellys:
ui meren poikki -- jo valtasi
Koko maailman h�mm�stys.
Vaan kunnian kent�ll� synnyinmaan

Unohuttanut h�nk� ois?
Ei, taas ik�v�i se jo Pohjolaan
Tyveneen pian sielt� pois.
T��n maan tosin vierahat hylk�j��:

Perin halpa se heist� on,
Vaan mulle on herttaisin, armain t�� --
Koti kultainen, verraton!
T��ll' lehtojen siime ja kunnasten

Sinisyys mua riemastaa,
Oi, t��ll' ikihonkapa huokaillen
Minun huoleni ilmi saa!
Oi, miss' sini taivahan kuulaamp' on,

Suvi-y� valoinen on n�in?
Miss' yhtyvi t�htien loistohon
Palo hulmuva talviss�in?
Soi sorjana kuohussa koskien

S�vel kantelon kaikuvan --
Vaan sen sulosoittoa kuullellen
Min� mainehen unhoitan.
Oi terve, Magyar, jalo pustan mies!

Sua veljesi terveht��.
Jo mainehen luo sinun kulkee ties,
Minun viel' olon' oudoks j��.
PIENI MIEROLAINEN.
Armas p�iv� paistaa, kohta

L�mpim�ks jo muuttuu s��,
Hanki loisteessansa hohtaa,
Sulain kiteet kimmelt��.
Poika repaleissa vallan

Saloss' yksin kuljeksii.
Hongat, kuuset huminallaan
H�nt� t��ll� tervehtii.
Pieni mierolainen aina

Yh� rient�� eteenp�in,
Eip� murhe mielt� paina,
Rallatellen laulaa n�in:
�Hopsis, jalat! V�symyst�

Tunnetteko? Talohon
Kohta p��st��n, siell� kyst�
Minulleki kyllin on.
Hongat, kuuset, vaiheitani

Tahdotteko tiet�� te?
Kuulkaa, t�ss� kulkeissani
Nyt m� teille kerron ne!
Aina muistan riemuin viel�

Is�n armaan m�kki�,
Viisi meit' ol' lasta siell�,
Vanhin niist� olin m�.
Muistan, kuinka kotikaski

T�hk�p�in jo kellerti;
Noro hallan irti laski,
Julma viljan runteli.
Talvi tuli, loppui leip�,

Pet�j�ist� sy�tihin --
�itiin tarttui tauti, veip�
H�net kohta hautaankin.
H�nt� multaan saatoin, itkin

Haudallaan ma hetkisen,
Kyynel poskip��t� pitkin
Vieri, j��ksi hyytyen.
Siit� asti tepastellut

Olen mieron tiet� ain'...
Jopa sulle kertoellut
Olen, mets�, muistelmain.
Hopsis, jalat, joutukaa jo

Muuten y�vyn korpehen.
Varjot synk�t lankeaa jo,
Tuolla p�iv� laskeiksen.� --
Yh� kiit��, vaan ei viel�

Ihmis-asuntoa n�y.
Mets�n haamut poikaa tiell�
Uhkaa, mustaks y� jo k�y.
Kylm� yltyy. T�htein valo
Syttyy taivahalle jo,
Leimuelee pohjanpalo,
Huokaa jynkk� hongisto.
Kohta aamun koittehessa

�inen jylhyys h�vi�� --
Vaan, ken tuolla kinoksessa
Kalvenneena lep�j��?
Pieni mierolainen siell�

Lepoon vaipui viimeiseen,
J��tyneen� kiilt�� viel�
Kyynel silm�n murtuneen.
IISA ASP.
Syntyi Utaj�rven kappelissa 4/2 1853, tuli 1871 Jyv�skyl�n seminaariin,

kuoli 11/12 1872. H�nen harvoissa runoelmissaan ilmaantuu harvoin
tavattava hienous ja sulo.
AALLON KEHTOLAULU.
Nuku, nuku aaltonen,

Nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
Kuusisto!
Kehtolaulusi se on --
Nuku aalto rauhaton,
Nuku jo!
Miksi tahdot katsella

Kuinka jo
Loukannut on luontoa
Turmio?
Kuinka kukat surkastuu,
Kuinka tuuless' paljastuu
Lehdikko?
Nuku aalto, vaahtop��!

Nuku jo!
Kerran sinun her�tt��
Aurinko.
Senp� sulle, rauhaton,
Hell� silloin suotu on
Suutelo.
Her�tess�is heloittaa
Kukat jo,
Suloisesti tuoksuaa
Tuomisto.
Liverrykset lintusten
Silloin soi kuin V�in�sen
Kantelo!
Syd�n! nuku sin�kin,

Nuku jo!
Uni sull' on suloisin
Nautinto.
Toivo aikaa armaampaa,
Nuku, kunnes lopun saa
Taistelo!
JUHANI PIETARI HANNIKAINEN.
Syntyi Nurmeksessa 1854. Tuli ylioppilaaksi 1875, filosofian

kandidaatiksi ja maisteriksi 1882. Nimitettiin 1896 laulun ja soiton
lehtoriksi Jyv�skyl�n seminaariin. H�nen runoelmiaan on painettuna
_Koittaressa_ y.m.
KARJALAISTEN LAULU.
Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
Kuin on kaunis Karjalamme,
Laulun laaja kotimaa!
Laulua sen kosket kuohuu,
J�rven aallot loiskuaa,
S�veleit� salot huokuu,
Ikihongat humajaa.
Perint�n� laulun juuret

Meill' on muinais-ajoilta,
Jolloin kaikki toimet suuret
Laulun tehtiin mahdilla,
Jolloin meid�n kankahilla
Taitomiehet askaroi,
Nuotioilla nokisilla
Ongelmoita aprikoi.
Yli Suomenniemen viel�

Maine kuulu kulkevi,
Kuinka V�in�n kannel siell�
Koko luonnon lumosi;
Kuinka seppo taitoniekka
Sammon kirjokannen loi,
Tahi Kaukomielen miekka
Sota-innoin salamoi.
Ei oo meill� rikkautta
Eik� maamme viljavaa;
Vaan on laulun runsautta
Kylv�m�tt� kasvavaa;
Sit' ei pane id�n halla
Eik� pohjan pakkaset,
Se ei sorru sortamalla,
Sit� ei ly� rakehet.
Kyll' on kansa Karjalankin

Monet kovat kokenut,
V�kivallan raaimmankin
Iskut tuimat tuntenut;
Kest�nyt on sodan pauhut,
Sorrot vuosisatojen,
Sodan pauhut, vainon kauhut,
Kolkot vuodet katojen.
Mutta meilt� laulun mahti

Mennyt maan ei rakohon,
S�veleiden sorja tahti
Viel' ei vienyt pakohon;
Josko murhe mielt� painaa,
Tahi riemu kohottaa,
Laulu, soitto meilt� aina
Yht� herk�st' irtoaa.
Konsa vaino Suomeamme

Kovin kourin koettelee,
Silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee,
Ja kun onnen p�iv�n koitto
Suomellen taas sarastaa,
Silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa!
LAULUUN PYYNT�.
�M� pyyd�n, huomenna olkaa

Niin hyv�t, mun veikkosein,
Ja lauluun kanssani tulkaa
Taas vienoisin s�velein!� --
�Vai taasen lauluhun soisit

S� her��v�n impyes;
Tuon v�hemm�ll�kin voisit
Jo uskoa omakses!
Ei mont' ole iltaa viel�,

Kun h�nelle laulettiin,
Ja muistathan, miten siell�
Tul' ilmestyi kyntteliin:
Se olihan toivont�hti,
Min sullen sytytti h�n,
Jo nytk� se sammua ehti?
Voi houkko, mun yst�v�n'!�
�Oi, heretk��, mua kuulkaa,

Pois leikki nyt, veikkosein,
Ja lauluun kanssani tulkaa
Taas vienoisin s�velein.
Niist' ei mun armaani her��,

Ei siit' ole huolta, ei!
Niin nukkuvi h�n t�ll' er�� --
�Mit�, h�net Tuoniko vei?�
�Ei toivon t�ht�nen paista

Nyt en�� ikkunastaan,
Mut tuolta taivahan laesta
Se t�st' edes vilkkuvi vaan!
En en�� ikkunans' alle

M� vie teit� laulamaan,
Vaan tuonne hautausmaalle
Siell' lepoon h�n lasketaan.�
MIELIALANI.
Jo nousevi nurmen nukka,

Ja kunnahat vihert��,
Ja kev�h�n ensi kukka
P��ns' ujona ylent��.
Ja perhonen punasiipi
Luo kukkasen �sken hiipi
Ja soi sille suudelman
Niin l�mpim�n, armahan.
On lempeen syttynyt kukka,

Vaan perho, perho on pois! --
Tuo murheinen vuokko rukka
Miel'-alani arvata vois.
KIRKKOVENHEESS�.
Hei, soutakaamme, poiat,

Ja norjat neitoset!
Me kilvan soutakaamme,
Ett' aallot vaahtoiset
Vierell� venehemme
Hilpein� hyppelee,
Ja kokka mahtavasti
Edess� kohisee.
Ah, kaunis ompi ilma,

T�� Herran p�iv� on!
Vienosti vedet v�lkkyy,
On taivas sumuton,
Ja mets�t vihre�ss�
On juhlaverhossaan,
Ja vakavina vaarat
Nostaapi rintojaan.
Ja uutta ihastusta
Vaan nousee mielehen,
Kun venhe viilett��pi
V�litse niemien,
Ja joka salmen suulla
Meit' yh� terveht��
Taas uudet rannat, saaret
Oi, hausk' on retki t��!
Me airokkahat, kelvot
Olkaamme soutajat:
Pois joukostamme veltot
Ja -- turhankiskojat!
Ken voimat taiten k�ytt��
Ja, harras toimessaan,
Mies ompi kest�m�h�n --
Se meist� miesi vaan!
Mut kunnon per�miesi

T�ss' ensi arvon saa.
H�n kaikki karit tuntee
Ja suunnan suuntoaa,
H�n, h�np� meid�t saattaa
Vakaasti valkamaan,
Siis kiitoksemme h�lle
Nyt ensin kaikukaan.
Ja nyt me laulakaamme,
Oi siskot, veikkoset,
T��n Suomen suloutta,
Mi hurmaa syd�mmet!
Ja niinkuin mieli puhdas
Nyt kirkkomatkan' on,
Niin ty�ss� t�lle maalle
Se puhdas olkohon!
Ah, herttainen on hetki,

T�� Herran p�iv� on!
Ja kirkon torni nousee
Tuolt' yli kuusikon,
Ja aamupaistehessa
Se noin kun hohtelee,
Totuuden pyh�n tiet�
Se meille viittailee.
Niin maamme tulevaisuus

My�s meille hohtakoon,
Kuin pyh� templi tuolla
Ja meit� kutsukoon!
Se hohto syd�mmemme
Innolla t�ytt�k��n,
Ja vauhti rintojemme
Sen ilmi n�ytt�k��n!
Hei! Soutakaamme, veikot,

Ja siskot armahat!
Me kilvan soutakaamme,
Ett' aallot vaahtoisat
Vierell� venehemme
Hilpein� hyppelee,
Ja kokka mahtavasti
Edess� kohisee.
Ja laulakaamme kaikki
Nyt t�ysin syd�mmin,
Kuink' on t�� maamme kallis
Ja meille rakkahin,
Mut Herrallemme harras
My�s kiitos kohotkaan,
Ett' armostaan loi meille
N�in armaan is�nmaan.
KAARLO KRAMSU.
Merimiehen poika, syntyi 23/12 1855 Oulussa, tuli 1874 ylioppilaaksi:

toimi sitten sanomalehtimiehen� ja kuoli mielisairaana 26/8 1895.
Julkaisi 1878 ja 1887 _Runoelmiensa_ kokoelmia.
SANTAVUOREN TAPPELU.
Santavuori, surun synk�n mieleeni saa sana tuo!

Santavuorell' liikkui kuolo, siell� vuosi hurmevuo.
Kaikukohon sielt� nytkin j�lkeen vuosisatojen
Taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.
Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen,

Illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen.
Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan,
Vaipui, niinkuin p�iv� kirkas vaipui l�nteen sammumaan.
Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain:

Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain;
Huudot kuullen, kuoleva nous' talonpoika istumaan,
Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.
�Riemuitkaatte,� niin h�n huusi, �rikoksista riemuitkaa:

Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa!
Riemuitkaatte siit�, ett� p�iv�n peitti musta y�.
Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin ly�.�
�Toivehemme halla kylm� kyll� kuolettanut on,

Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon;
Mut'ei talonpojan voima murtunut oo viel�k��n:
Vartomaan h�n tottunut on, tottunut on k�rsim��n.�
�N�hneeth�n jo usein oomme, kuinka koko vuoden ty�n

Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallay�n;
Mut ei silti mieli murru eik� murtua se saa:
Kes�� uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.�
�Kes� uusi koittaa viel�, vaikka kauvan viipyiskin,
Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin.
Sortajansa sortamalla, onnehen sen k�ypi tie;
Mutta riemuhuudot teilt� kadoksissa silloin lie.�
�Riemuitkaatte rikoksista nyt te, kansan sortajat,

Nyth�n valta teid�n ompi, nyt te ootte voittajat.
Tuhot�ist� riemuitkaatte, teid�n onpi hallay�,
Mutta seuraukset senkin poistava on kansan ty�.�
N�in h�n lausui. Sammuneena silm�ns� jo ummistuu,

Kuollehena kuollehitten p��lle p��ns� kallistuu.
Taivahalla kirkkahasti kimaltelee t�htivy�,
Yli Suomen lep�� synkk� Nuijasodan hallay�.
ILKKA.
Viel' el�� Ilkan ty�t, kenties

Kauvanki, kansan suussa,
H�n eli niinkuin Suomen mies
ja kuoli -- hirsipuussa.
Ol' Ilkka talonpoika vaan,

Siis suur' ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
H�n oli aikanansa.
H�nt' ajan hurjan myrskyihin

Vei oikku onnetarten;
H�n sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niit� varten.
Se aik' ol' ajoist' ankarin

Ja itkun aika varmaan,
Kun k�siss� Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.
Kyll' itki moni huokaillen,

Ett' oikeus on pilkka;
Mut itkiess� toisien
Niin itkenyt ei Ilkka.
Vaan koska kansa valittaa,

H�n neuvon sille antaa:
�Niin kauvan huolta n�hd� saa,
Kun tahtoo sit� kantaa.
Ken vaivojansa vaikertaa,

On vaivojensa vanki,
Ei oikeutta maassa saa
Ken itse sit' ei hanki.
Siis vapauteen taistellen

Ken miehen mielt� kantaa:
Tie suorin kulkee onnehen
L�hell� kuolon rantaa!�
Ja vasamata nopsempaan,
Jonk' ilmaan viskas jousi,
N�� sanat lensi halki maan,
Ja Suomen kansa nousi.
Nyt liekki sodan verisen

Levisi pitkin maata.
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kosto sortajat

K�dell� ankaralla,
Siks kunnes juonet kavalat
L�i Ilkan Nokialla.
Tuo teot suuret kunniaa;

Tok' vied� voivat muuhun,
Ja Ilkan tiet� suorimpaa
Ne veiv�t hirsipuuhun.
Mut varmaan Ilkan neuvo t��

Viel' el�� kansan suussa:
Kauniimpi orjan el�m��
On kuolo hirsipuussa.
JUHANI VILHELMI SNELLMAN.
I.
Ja Suomen kansa nousi, havahtui unestaan

Kun uuden ajan henki puhalti yli maan
Nyt ajan aaltoloille loi katseen himme�n:
Ol' outoa min kaikki silmiss� her��v�n.
Ja mieleens� nyt johtui vuossatain unelmat

Nuo verta uhkuvaiset, nuo kuolon kamalat,
Nuo, joiden surkeutta niin itki katkeraan,
Niin ett� her�s raukka h�n kyynel poskellaan.
Nyt muisti kuinka vieras jo aikaan h�m�r��n

Maan ry�sti h�lt�, kalpa ja risti k�dess��n.
H�n pojat parhaat Suomen l�i miekoin ter�vin,
Ja Suomen ohjat otti niin k�sin verisin.
Ja sitten seuras aika niin kolkko, sumuinen,

Ja yh� Suomi sortui poluilta isien,
Ja hurmevuohon hukkui jo joukko jumalain,
Ei maassa sorretussa soi ��ni laulajain.
Ja yh� Suomen peitt�� verinen vainon-y�,

Ja vihamiehen kalpa sen lapset yh� ly�,
Sen lapset n�lk� tappaa, ne perii vieras maa:
Heit' unissansa Suomi se surren vaikertaa.
N�in uni yh� uudet niin synk�t kuvat luo,

Ei rauhaa Suomen saada nuo �iset peikot suo.
Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin,
Ja Suomi ajan uuden nyt n�kee kummastuin.
Ja ��net h�lle kuiskaa: �jo kuole, kurja, pois,

Mit' teht�v�t� t��ll� sinulla en�� ois?
Oot mykk� muukalainen sun maillas omillas,
Oot my�nyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas�.
Ja surren Suomi seisoo: ei tahtois kuollakaan,

Mut turhaan elon voimaa h�n etsii unistaan.
Vaan haudoista ne haastaa, ne kalmaa hajahtaa,
Ja hautaa kohden Suomi jo p��ns� kallistaa.
Mut silloin sana kaikui ter�v�, voimakas;

Tuon elon sanan lausui mies uljas, tarmokas.
Sen, mink� h�m�r�sti tuns' Suomi rinnassaan,
Sen selv�sti h�n lausui, h�n, lapsi Suomenmaan.
�Ei koita y�si, Suomi; jo p�iv�s tullut on,

Ei kuolla voi se kansa, mi _pyrkii_ elohon.
Nuo �iset sumut vieraat, ne poista mielest�s,
Ja tulevainen onnes vaan etsi itsest�s.
Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo:

Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo.
Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas,
Ja itse uljain mielin k�y ohjiin oman maas�.
Ja pilvet unelmitten jo halkas sana tuo,

Ja toivon p�ivyt Suomeen taas valoansa luo.
Ja rohkeutta vuoti se kansaan murrettuun:
Sen haudan partahalta vei elon taisteluun.
N�in _Snellman_ kansans' nosti, sen taisteluhun vei:

Jos horjui joskus kaikki, niin horjunut h�n ei;
Ja kuinka �iset vallat ne vastaan el�m�i,
H�n hyv�ks Suomen onnen jaloimmat iskut l�i.
Nyt yli Suomen niemen k�y sana riemuinen,

Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten:
Ei V�in�n kansa kuollut, eik' ota kuollakseen,
Mut uuden ajan itse nyt luopi itselleen.
MUSTALAINEN.
Yksin kulku kolkoks k�y. Terve matkamiesi!

Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi.
Kulkenut oon iloiten
Halki maitten useitten.
Koti kaikkialla
Mull' on taivasalla.
Kysyt, enk� kaivannut koskaan kotimaata?

Mit� sill� tekisin, arvata en saata.
Luona kansain kaikkien
Ilon l�yt�� iloinen.
N�in jo maata monta,
Mut en riemutonta.
�Mik' on minun uskontoin?� Tahdotko sen kuulla?

Tuta riemu rinnassain, laulaa sit� suulla.
El�m�mme meille on
Suotu vuoksi nautinnon.
Sen, ken sit' ei nauti,
Tappakohon tauti.
Sanot, ett� maailma oma onpi Tuonen,

Ett� elo loppuupi. Kernaasti sen suonen.
Kuka t��ll� viitsisk��n
El��, el�� yhten��n?
Uupuu vihdoin henki
Keskell' pitojenki.
�Mutta j�lkeen kuoleman?� Kukapa sen tiet��?

Tuskin tutkimustakaan asia tuo siet��.
Kuihtuu kukka, kaatuu puu,
Linnun laulu lakastuu.
Niin k�y el�vitten,
Mit� tulee sitten?
�Oonko tuskaa tuntenut?� Turhanp�iv�isill�

�l� mua rasita en�� kyselmill�.
Sulaa suru suurinkin,
Kuivaa kyynel kuuminkin,
Omat huoles kanna,
Iloita mun anna.
KOSKEN PARTAALLA.
Illalla kerran mielin murheisin

Ma kosken partahalla katselin,
Kuink' aallot, yh� uudet, voimakkaina
Toistensa kanssa kilpailivat aina.
Niin voimakkaasti huminansa soi,

Kuin vapahitten ��ni yksin voi.
Riemuiten riensiv�t he polkuansa,
Ja sanat n�� ma kuulin pauhussansa:
�Eteenp�in k�yv�t lapset Vellamon,

Eik' est� heit� k�si kohtalon:
Ei kadota se koskaan onneansa,
Ken vangita ei anna sieluansa.
Kuin me, te ihmislapset riemuiten

Eteenp�in kulkisitte onnehen,
Jos voimanne te kerran tuntisitte
Ja kahlehitta k�yd� tohtisitte!�
ENSIMM�INEN LEIVO.
Jo soi sun ��nesi, leivonen,

Vaikk' kylm� ilma on vallan.
S� laulat kev�tt� toivoen
Taas j�lkeen y�llisen hallan.
Vaikk' y�t on kylm�t ja synke�t,
Ja lumen peitossa maamme,
Iloiten ilmassa viserr�t:
�Kev�h�n kohta me saamme!�
On uskos suuri, s� pienoinen!

Oi, jospa keskell� j�iden
Vois tuloa toivoa riemuiten
Kev�isten l�mp�isten s�iden;
Unohtain kauhua tyhjyyden
Ja hallojen turmioita,
Haaveilla paistetta p�ivyen
Ja niittyj� vihannoita!
JOOSEPPI MUSTAKALLIO.
Syntyi 19/7 1857 S�r�isniemell�, tuli ylioppilaaksi 1878, filosofian

kandidaatiksi 1883, kouluopettajaksi Poriin seur. vuonna, Suomen
l�hetysseuran l�hetysjohtajaksi 1898. Julkaisi 1886 kokoelman
runosepitelmi��n nimell� _Pulmusparvi_.
KARJALASSA.
Ryysyisen� kulki miesi

Kumartaen ohitsein;
Silloin silmihins� katsoin
Ja m� kysymyksen tein:
Turvem�kki, olkikatto,
Kansa my�skin ryysyiss��n!
N�ink�h�n m� uskon tuota,
N�ink�h�n m� totta n�en?
Tyynehesti miesi ty�nsi

K�tens' laihan k�tehein --
Totta siis! Ja sill� kertaa
Kuohahti mun syd�mmein.
Mutta mies sen huomasi ja

Huoahti ja lausui nyt:
�Tiedon puute, pulskat herrat
Meit� n�in on nylkenyt.
Maatonna me oltihin jo,

Tuskin oli taivastai --
Pamppu heilui, ryysyt siit�
Selk�h�ns� kansa sai.
Majojamme maata vasten

Alas aivan painettiin,
Huoneemmekin vihdoin vietiin,
Siit� tultiin turpeisiin.
'Turpeen alta tulematta

Mies on!' sananparsi soi --
Mutta turpehenkin alta
T�m� kansa nousta voi.
Ja se nousee, uus on aika,

Kaikki viel� paranee:
Herrain huoneiden ja meid�n
Harjat n��t jo l�henee.
Ryysyist�mme paikka paikan

Per�st� jo putoaa.
Kansa varttuu, vilja karttuu.
Kohoaapi koko maa!�
PAIMENEN PYH�.
Kaukaa kuuluu kumahellen

��ni kirkon kellojen.
Tuota tarkkaa s�ik�hdellen
M�ell� paimentytt�nen.
Tuota tarkkaa. -- Kyyneleit�

Vierii vienoposkilleen, --
Silloin sana tuulen teit�
Sy�ksee immen syd�mmeen:
��l� itke paimen pieno!

Herra kuulee t�ss�kin!�
Silloin vaipuu tytt� vieno
Maahan, Herran jalkoihin. --
Pyh�virtt� huminoipi
Sitte maa ja taivaskin, --
M�elt� m�elle sana soipi:
Herra kuulee t�ss�kin!
P��SKYLLE.
Et silloin, pieni p��sky,

S� laula riemuiten,
Kun meill' on kylm� talvi
Ja maa on valkoinen. --
-- -- Vaan silloin Niilin luona

S�, surren oksalla,
Siipeesi peit�t p��si
-- -- N��t unta Suomesta.
ALPO NOPONEN.
Ty�miehen poikana syntyi 10/12 1862 Rantasalmella. K�vi Sortavalan

seminaarin l�pi, josta p��si 1887, ja on nyky��n kansakoulun-opettajana
Helsingiss�. Julkaisi v. 1894 runokokoelman nimell� _Urpuja_, ja 1899
murhen�ytelm�n _Ahab, Israelin kuningas_.
SUOKOON TAIVAS NOUSUVUODEN!
Ei unhottaa voi synnyinmaata

Mies vakaa vuotta alkaissa,
Ei rukouksistansa saata
Pois sulkea sen onnea;
Siis nouskoot puhtaat suitsutukset
Nyt alttareilta syd�nten,
Ja kuulkoon Suomen huokaukset
H�n, kansain Is� ylh�inen!
Vaan liikaa �lk�� toivotelko,

Sen verran vain kuin kohtuus on:
Kun mielist�mme poistuis pelko
Ja ep�r�int� ponneton;
Kun vainiolt' ei koura kadon,
Ei rae, halla viljaa veis,
Vaan, kantain kaunihimman sadon,
Se p�iv�n alla aaltoileis;
Ei pett�is pelto kynt�miest�,

Vaan mitan kukkuralleen lois,
Ei hartioille pantais iest�
Sen raskaampaa kuin kantaa vois;
Kun valtikkaa vain hoitais armo,
Ja totuus ohjat pit�� sais,
Ja miehiemme vankka tarmo
Sumusta meid�t johdattais;
Sais kansa ruhtinaalta hoivan,

Ois turva luja luottamus,
Ja ep�luulon katkeroivan
Hajoittais raitis tuulahdus,
Ja palatsit ja linnat kuulla
Vois ��nt� kansan pienoisen,
Vaikk' emme liehu syd�n suulla
Tai p�yhistele kerskuen;
Ja ett� kuva kalliin maamme

Vain ehe�mm�ks kirkastuu,
Ja, vaikka vaiheet mitk� saamme,
Me seisomme kuin vankka puu,
Mi, taivuttuaan myrskyn tullen,
Taas latvan uljaan nostaltaa --
Niin, taivas nousuvuoden sullen
Nyt suokoon, armas kansa, maa!
EI OLE TAIVAS KAUKANA.
Kun kuljin katua kerran,

Pari pient� lasta m� n�in;
Ja toinen k�tt�h�n nostaa
Yl�kertahan kauniisen p�in.
�Ei tuo ole taivas, Kaarlo,�

H�n virkkavi toimessaan.
-- �Sano, mik� se muu sitten oisi?�
-- �Yl�kertahan onkin vaan.�
-- �No, miss� se sitten on taivas.�

-- �On kaukana, kaukana niin...�
-- �Ei, eip�h�n kaukana ookkaan!�
Niin siin� nyt v�itettiin.
Miten lienee p��ttynyt kiista,

En kuullut ma loitompaa.
Vaan kaukaa taivasta lasten
Ei tarvitse tavoittaa.
Tie lyhk�inen se on heill�

Luo Luojan ja enkelten;
Vaan etsein lapsien lailla
Tien mekin l�yd�mme sen.
IRENE MENDELIN.
Syntyi Jyv�skyl�ss� 27/12 1864, tuli v. 1889 oppilaaksi Helsingin

suomalaiseen Jatko-opistoon, josta 1893 kurssin suoritettuansa erosi.
On, paitsi albumeissa ja sanomalehdiss�, v. 1893 julaissut kokoelman
runojansa nimell� _Koivikossa_.
NUORISOLLE.
Kun muinoin G��ttien joukot

Sai kauhuhun Kreikanmaan,
Ol' silloin Ateenalaiset
Ne sortua velttouttaan.
Ja pelko, kauhu se valtas
Sen valtion kuuluisan,
Mi tieteen, taitehen temppel
Ol' silloisen maailman.
Jo uhkas turmio varma

-- Pelastusta ei mist��n n�y --
Mut silloin poikaset hennot
Ne G��tti� vastaan k�y.
Mies uljas parvea johtaa

Niin nuorta ja hehkuvaa;
Ja poikain leimuava into
Se miehetkin innostaa.
Ja poikain joukkohon yhtyy

Nyt miehet ja vanhukset,
Ja sadoissa syd�mmiss�
Pyh�t polttavi tuntehet.
Ja ennenkun y�hyt ehtii
Ateenass' on riemastus:
On voitto saatuna suuri --
Sen saanut on innostus.
V�h�t voimat ne suuria aikaan saa,

Kun on intoa, innnostusta!
Kun on tahtoa ty�h�n ja toimintaan,
Kun on toivoa, uskallusta!
Kun on uskoa oikean voittohon,
Ajatukset kun nuorilla suuret on!
Sen vuoks ei nuoriso laimeta saa;

-- Ei laimeta, veltostua! --
Sen rient�� t�ytyvi eellehen vaan,
-- Ei mielelt� vanhentua! --
Sen tunnussana on valistus,
Ja veljeys, hengen vapaus.
T�� tunnussana se my�skin on sun,

S� nuoriso armaan Suomen,
Jos innoin k�yt elon taisteluhun,
Niin ty�llesi koittaa huomen,
Jos lippus puhdasna s�ilyy vaan,
Saa monet mielet se hehkumaan.
V�h�t voimat ne suuria aikaan saa,

Kun on intoa, innostusta!
Kun on tahtoa ty�h�n ja toimintaan,
Kun on toivoa, uskallusta!
Kun on uskoa oikean voittohon,
Ajatukset kun nuorilla suuret on!
MAALLENI.
Vain unta uneksuinko

Sinulle, synnyinmaa,
Kun luulin: p�iv� kirkas
Jo sulle sarastaa.
Kun luulin: huoltes huntu
Jo ij�ks siirtyi pois!
Siunattu rauhan aika
Sinulle suotu ois!
S� pyh��n lakiin luotat
Ja valaan ruhtinaan
Ja uskot: niiss� suoja
On kansan sek� maan. --
Jos ihmisvala pett��,
On laki arvoton,
Ja silloin, maani armas,
Sin' olet turvaton!
Mut k�y vaan kansa kallis

Es'is�is j�lki�,
Ja muista: totuus aina
Maan ompi periv�!
S� kulje suoraa tiet�s --
Ei hukkahan se vie --
Useinkin vaivain kautta
K�y onneen oikotie.
Jos kaikki, kaikki pett��,

Ei pet� Taivainen,
H�n, kaikkivoipa, ohjaa
Kohtalot kansojen,
Kuin vesiojat johtaa
H�n sy�mmet ruhtinain,
Ja murtaa pahain juonet --
Saa voiton totuus vain.
En unta uneksinut
M� sulle, synnyinmaa,
Kun luulin: p�iv� kirkas
Jo sulle sarastaa.
Se nouseva on kerran
Lomista pilvien,
Ja siunauksen tuova
On runsaan Suomellen.
KANSANSA HALVEKSIOILLE.
Voi teit�, kehnot, raukat,

Te maamme onnettuus,
Kurjissa sieluissanne
On valhe, kavaluus.
Pyhimm�t aatteet, tunteet,
Mi sy�mmet innostaa,
Ne teiss' on ulkokuorta,
Ja tyhj�� pakinaa.
Maa, mink� leip�� sy�tte,

On teille vieras se,
Sen kansaa halveksitte,
Sen kielen hylk��tte. --
Maan p��lt� jospa voisin
Teit' tyystin poistaa pois,
En soisi, hautananne
Ett' is�nmaani ois!
Oi, jospa tuli taivaan
�kisti laukeais
Ja sy�mmet kurjat, kylm�t
Kerrassaan kadottaisi --
Ei -- tulta tuhoovaista
En teille toki sois,
Vaan tulta, joka kuonast'
Eroittaa kullan vois.
Oi, jospa taivaan Herra

Sit' tulta sinkoais,
Jokaisen kurjan sy�minen
Tulella puhdistais!
Poistuisi kansastamme
H�pe�, kehnous,
Sais sijaan suuret aatteet
Ja suuri rakkaus.
Silloinpa, Suomi armas,

Sun koittaa onnesi,
Kun mahtavasti kerran
Sun kieles sointuvi,
Kun takoo koko kansa
Sovinnon Sampoa
Ja edistyy ja kasvaa
Jaloissa riennoissa.
TALVEN LAPSI.
Pilvilinnoja ihanoita
Niit� yh� m� laadin vaan,
Haaveilua ja unelmoita
El�m�ni on kokonaan. --
Siksi n�ink� m� uneskelen,

Ett� talven m� lapsi oon;
Kev�tkukkia siksk� lemmin,
Ett' on eloni kukaton.
Talven lapselle p�iv' ei paista,

Eik� tuoksua kukatkaan,
H�m�l�ist� on maailma h�lle,
Kylm�n kolkkoa, tyhj�� vaan.
Pilvilinnoja siksi laadin,

Tuulentupia rakennan,
Ett� niiss� on kirkkautta,
Kev�ttuoksua ainian.
VALTER JUVA.
(Juvelius.)
Syntyi Pyh�joella 1865, tuli ylioppilaaksi 1884, filosofian maisteriksi
1890, kommissioni-maamittariksi 1896. Valter Juva on julkaissut
runoelmia H�m�l�isten albumissa y.m. sek� kokoelman _Kuvia ja s�veli�_
1897.
POHJANMAA, H�ME, KARJALA.
N�in laajan, vihre�n tasankomaan,

Jota virrat kasteli aalloillaan;
Meren valtavan n�in, mut sen ��ri� en,
Kes�n tenhosan y�n valonvoittoisen!
Oi, siell�, siell�
Ma suuria ihanoin, lassa viel�.
Savipalteet viett�v�t viljavat n�in

V�lin m�nnikk�harjujen synke�in,
Sel�t tummat, veet salat jylh�kk�in,
M�kipihlajat, k�en, mi kukkui �in --
Oi siell�, siell�
Ilot lemmen ja tuskat koin salon tiell�.
Maan kunnahisen n�in kasketun,

Maat raastetut k�ym�ss� koivuhun;
Talot k�yh�t m� n�in, n�in sorretun v�en,
Mut sen nousevan n�in, ajan uuden n�en:
Oi, siell�, siell�
Tekem��n opin ty�t� hartaalla miell�.
KIRKKOMATKALLA.
Veit rahtikuormaa t�st�,

M� astelin kirkolta p�in;
Ja tie oli pitk� ja raskas,
Mut rinnalles min� j�in.
Me -- kaks hovin k�yh�� orjaa

Kahen kaupat jo teimme niin.
Kaks tyhj�� k�tt� yhteen
Elinaiaksi liitettiin.
Ja eik� nyt tunnu aivan,

Kuin taas sama aamu ois?
-- Mut nyt on harmaja p��si,
Ja multa on viehkeys pois!
Nyt vanhukset kirkolta ajaa

T�t� tiet� kieseiss��n;
Nyt omaa maatasi kynn�t,
Ja tyyneks iltamme n��n.
Oli matka pitk� ja raskas,

Mut teimme sen k�sikk�in --
Sua, kumppali, kaikesta siunaan,
Oma armahin yst�v�in!
VIEL� NE HUOJUU HONKAPUUT.
Viel� ne huojuu honkapuut

Savon suurilla salomailla,
Eik� Karjalan vienosuut
Ole rohkeita poikia vailla.
P�iv�t pitk�t hakkuu k�y

Salon suurilla kankailla siell�,
Ristiss� tien ei loppuvan n�y
Kisa ruskeasilm�in viel�.
Pehmyt miel' tyt�n laadukkaan,

Ja sitke� hongan pinta:
Poika on kuin luonnossaan,
Ja lauluja tajuu rinta.
Viel� ne hongat huohoaa

Salon rohkeita poikia varten,
Sy�met sykkii riksuttaa
Yl�karjalan kaunotarten.
SEVERI NYMAN
Syntyi P�lk�neell� 16/10 1865. Tuli ylioppilaaksi 1888, maisteriksi

1894. Julkaisi 1895 runokokoelman _Kotoisilla rannoilla_.
OKSASELLE.
(Aug. Ahlqvistin haudalla 20/11 1889.)
Jo hautansa aukes,
Jo peitt�vi seppoa santa;
K�s' raution raukes,
Ja surren huokuvi ranta,
Kun kuusien alla h�n uinuu.
Vaan �s�kenet� sent��n,

Mitk' ilmahan nousivat y�ss�,
Ne viel�kin lent��,
Vaikk' ei ole seppoa ty�ss�,
Vaikk' kuusien alla h�n uinuu.
Ja loistaen kauvan
Ne kertovat rakkaudesta,
Mi l�mmitti rau'an,
Ja raution raatamisesta,
Mi kuusien alla nyt uinuu.
Ja matkallansa
Yh�, luoden tulta, ne liit��,
Ja Suomen kansa
Se siunaten seppoa kiitt��,
Mi kuusien alla nyt uinuu.
REVONTULET.
On p�iv� poissa, ei hohda hanki,

Ja y�hyt uhkavi Pohjolaa,
Ja vait on j�rvi, ja virta vanki,
Ja yll� pakkanen paukkuaa.
Mut kohta �isess� sankeassa
Jo taasen taivolla salamoi,
Ja p�iv� uusi on alkamassa,
Ja koittamassa on uusi koi.
Kas kuin jo loistavat pohjan pielet,

Ja taivas kaarena kirkastuu!
Ja tuolla, katsohan, valokielet
Jo halki taivahan viskauu!
On niinkuin taistoa tulten julmaa
Tai valomerten t�� myrsky ois,
Kun liekin leiskuvin pohja huimaa,
Ja p�iv' on kirkas ja y� on poiss'. --
Kuin Noan aikoina taivahalle

Sai Luoja kaarensa korkean,
Ett'ei h�n vast'edes vetten alle
Hukuta kansoja kuolemaan,
Niin meill' on merkkin� pohjan puolla,
Kun valot y�lliset v�lkky��,
T��ll' ett'ei aiota y�h�n kuolla,
Ett' tahto Luojan ei ole t��.
H�T�APULISTA.
(Talvella 1892).
Kai herrakin antaa apuaan,

Siell' uhkavi n�lk�h�t�. --
Niin, niinh�n tuota nyt kerrotaan,
Se kovin on ik�v�t�.
Kakskymment� antoi herra von --

Tuo summa nyt kenties riitti! --
Kakssataa tuhatta itsell' on.
Ja ker�ysmies se kiitti.
Ja rahoja karttuu paperiin,

Ja monta on armollista.
Ja Peltosen, muonarenginkin,
Jo tupahan tuodaan lista.
Ja Peltonen hieman aprikoi:

Yks vain oli pantavaksi --,
Mut naapuri toisen lainaks soi,
Ja listahan pantiin kaksi.
Kakskymment� antoi herra von --

Ja kaks pani muonarenki.
Mut puolet Suomea puutteess' on,
Ja lienev�t Peltosenki...
IT�TUULESSA.
Runo Kansalaisjuhlassa Tampereella 10/4 1890.

Valtiop�iv�j�rjestyksen vahvistamisen muistop�iv�n�.
T�m' on isojen vihojen vaikea maa,

T�m� Suomen ranta rukka,
T�m' on tuhanten surujen tuttu maa,
T�m' on syksyn surkea kukka.
Miks vaalisin kukkaani v�rjy�v��,
Kait kohta sen hyyt�vi halla?
Kait pian se jo kylm�n� kimmelt��
Sen tulevan talven alla.
Vain Luojani tiesi ne viljavat veet,

Ne, joilla sen kostuan juuret,
Ne hurmevirrat, ne kyyneleet,
Ja ne hikihelmeni suuret;
Sadat kerrat jo sent��n sen kylm�si j��,
Ja sen turmeli valkeat vainon,
Miks vaalisin kukkaani v�rjy�v��,
Suon kuolla jo kukkani ainon.
Ei, ei! Se ei kuolla, ei kylmet� saa,

Ei jouda se koskaan hukkaan!
Niin kallis on kansalle syntym�maa,
Se on suostunut surujen kukkaan.
Min� valvatan viel�kin vienoistain,
Siks kun mulla sykkivi rinta,
Ja m� varjelen maatani mairettain,
Jos henkeni ois sen hinta.
Mit' on kylv�nyt runsas rakkauten',

Se vihanko viimoja horjuis?
Se horjuisko valtoja v��ryyden,
Sit' eik�p� totuus torjuis?
K�y t�nne vain vihan, valheen mies,
On turhat sun tahratut kalpas,
On tuttuja meill� sun tummat ties
Ja portill' on vartio valpas!
S� p��llemme peikot nostaos vain,

Joka polvulle pankosi ansa,
Ja hylki�t kullalla ostaos vain, --
J�� j�ljelle Suomen kansa,
Kysy, mit' on sen laki ja oikeus,
Ja mihin se hintahan my�d��n,
Jok' ainoa mies on Vibelius,
K�s' j�ykk�n� kirjahan ly�d��n.
Se on ollut se yksi ja ainoa,

Joka tuonut on tuskissa hoivon,
Se on ollut se yksi ja ainoa,
Johon onnettuudessa toivon.
Se on ollut aarteeni arvokkain,
Sit' ei saa tallata jaloin!
Se on annettu armona Jumalain,
Se on vannottu keisarivaloin!
Ei uhkaas se s�iky, ei sorrantaas,

Ja jos hetkeks sen herpoisi valta,
Kuin Feeniks lintu se nousisi taas
Ihan turmankin tuhkien alta.
Se on Vestani kallis, mi valvonut on
Mun kansani hengen tulta,
Se on koskematon, se on kuolematon,
Voi, ken sit� ry�st�is multa.
Kev�ttoivon ken Suomesta sammuttais

Ja kansalta onnen uskon?
Ken p�ivyen taivolta riist�� tais
Ja pilven rannalta ruskon?
Mun kansani kev�t se kajastaa,
Se on uskoni varma ja vakaa,
Ja jos talvi nyt tuimana tuivertaa,
Se on tuleva talven takaa.
Ma jo auteret armaat siinnossa n��n,

Ja virtojen vuolahat v�lkyt;
Kotirantojen koivut on vihreiss��n,
Ja m� kuulen jo lintujen helkyt!
Ja se kansani kev�t se kaunis on,
Sen on siivill� siunaus Herran.
Ja se kev�t on l�mmin ja loppumaton, --
Ja se kev�t on koittava kerran.
KASIMIR LEINO.
(L�nnbohm).
Syntyi Paltamossa 17/11 1866. Tuli ylioppilaaksi 1884, filosofian

kandidaatiksi 1888, maisteriksi 1890 ja tohtoriksi 1896. On paitsi
muuta julkaissut runokokoelmat _Ristiaallokossa_ (1890) ja _V�ljemmill�
vesill�_ (1893) sek� 1898-99 toimittanut aikakauskirjaa _Nykyaikaa_.
KANSALLENI.
Kas t�ss� k�tt�, kansani, s� joukko tarmokas!
Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas,
Jos aiot pelk��m�tt� vain s� k�yd� taistohon,
Ja luoda silm�s vapauteen ja hengen valohon.
Ei nykyaian sortaja voi saada laulajaa,

Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa --
Ja jalo h�n, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi:
H�nelle suista satojen my�s siunausta soi.
Eloni nuoren innolla m� liityn kansahain,

Sen verta on mun suonissain, sen henki rinnassain;
Ja mink� sain, sen korkoineen m� antaa tahtoisin --
Ja ty�h�n, valoon, kuntohon m� aina luottaisin.
S� pieneks kansaks mainitaan: se totta lieneekin.

Vaan oikeudenpa el�m��n on saanut pienikin,
Ja jos on voimaa hengen vain, ja lakiin luottamus,
Niin vie se vihdoin voittohon; mut kuoloon turmelus.
Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on

Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton;
Mut kaunis t�� jos palkka on, yks keinokin on vaan:
Vaan kansan _yksimielisyys_ on turva Suomenmaan.
Kun seisomme kuin yksi mies, mi turma tulleekin,

Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin,
Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen,
Niin poistuvathan pilvetkin per�st� myrskyjen.
Per�st� myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis s��,

Taas luojan taivas seijastuu ja p�iv� l�mmitt��.
Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon,
N��t, kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon.
Ei el�m�� se ansaitse, ken raukaks raukenee,

Vaan joka tuulet, tuiskus��t p�in m��r�� taistelee;
Ja m��r�ll�si varmaankin on valo ainoo tie,
Se saata keskeen korpien, se syd�nmaille vie.
N�in turvaks maasi voiman luot s� itsetietoisen,

N�in joka mies on sankari ja voittos ikuinen;
Ja, joukkos, vaikka pienikin, kuin Kreikan aikoinaan,
Se torjuu tuiskut tundrojen ja suojaa Suomenmaan.
M� lailla Kreikan Tyrtaion jos voisin laulaa vain,

Niin tulta, voimaa laulaisin m� kunnon kansahain!
M� muiden eell� astuisin kuin airut taistelun:
�Tuo jalo joukko j�less�in, se onpi kansa mun!�
Vaan yl�s, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies!

Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies!
Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas --
Vaan pimeyteen jos per�ydyt, on kuolo palkkanas.
Mut kuolla pois et voi, et saa: s� liian nuori oot;

S� viel� ty�ss� tarvitaan, vaan vanhat poistukoot!
Ja vapauttas jos vainotaan, �l' ollos toivoton:
Sun hengenvoimaas lannistaa on nyt jo mahdoton!
SOITTO ENNEN JA NYT.
(Juhlarunosta Kuopion yleisess� laulujuhlassa 1891).
Veisti muinen V�in�m�inen,

Lauvisti Suvannon sulho
Hauinluusta soittoneuvon,
Kalanluusta kanteloisen
Itselle ajankuluksi,
Kansallensa koetteheksi.
Kun oli soitto suorittuna,

Valmihina vaskikieli,
K�ski nuoret, k�ski vanhat,
K�ski keskinkertaisetkin
Soittamahan soitintansa,
Tuota rautaista romua.
Soitti siin� nuoret, vanhat,
Soitti piiat, soitti poiat,
Vaan ei soitto sointununna,
Laulu laululle tehonnut;
Kielet kierohon k�viv�t,
Jouhet parkuivat pahasti,
��ni kaikui karkeasti,
Soitto julmasti sorisi.
Sokea sopessa nukkui,

Ukko vanha uunin p��ll�;
Urahti unisijalta,
Nurahutti nurkastansa:
�Heretk�tte, heitt�k�tte,
Luokatte, lopettakatte!
Jos ei soitto Suomen kansan
Vasta vaikuta paremmin
Eik� hellemmin helise,
Eli uuvuta unehen,
Maku'usen maanittele,
Niin vetehen viskaotte,
Aaltoihin upottaotte.�
Siit� vanha V�in�m�inen,

Laulaja i�nikuinen,
Itse otti ontelonsa,
Hauinruotaisen romunsa:
Alkoi soitella somasti,
Kajahella kaunihisti,
Luonnon laululla lumosi,
Itkulle inehmot ty�nsi.
Ei ollut sit� urosta,
Eik� miest� naisellista,
Ollut ei miest� eik� naista,
Eik� kassan kantajata,
Kellen ei itkuksi k�ynyt,
Kenen ei sy�nt� sulanut
Soitanto sulan urohon,
Vienot virret V�in�m�isen.
* * *
N�in on ennen soitettihin,

Soitettihin, laulettihin,
Kun oli ihanat aiat,
Lapsen aiat armahaiset --
Kuuhut kultasi kujamme,
Pirttipalkit p�iv�n paiste,
Vesill� venoset souti,
Mailla k�rrit kieritteli.
Eip�s kuulunut konetta,
Halonsy�j�n sylkytyst�,
Eik� vihlonut syd�nt�
Veturin vihaiset ��net
N�ill� Pohjolan perill�,
Suomen mailla mairehilla.
Nytp' on tullut toinen aika,
Aika toiminnan totisen,
Nyt on p�iv� pilvil�iss�,
Liennyksiss� Luojan taivas,
Kaakossa kamala lonka,
Halju hattara id�ss�.
Nyt on vuoro V�in�m�isen,
Lauluniekan laihemmankin
Vuoro torvin toitotella,
Soitella sotaisin ��nin,
Jotta untelot el�j�t,
Suosiat suloisen soiton,
Saisi sitkaimen vetohon,
Vaon pitk�n pientarelle;
Ehtis maahan siementouko,
Touko henkinen it�isi,
Josta nousis nuori vilja,
Oras hento heilim�isi,
Ennen kaakon kalmatuulta,
Hallan harmajan tuloa.
M. A. CASTR�NILLE.
S� Pohjan ilman, luonnon vilppautta

Kun nuorra rintahasi hengitit,
Sen voimaa, tarmoa, sen raittiutta
Ja jylh�� mahtavuutta ihailit.
Ja taivahalla revontulten vy�hyt

Kun silmiis talvi-illoin lieskasi,
Tai toisekseen kun turhaan keskus-y�hyt
Se p�iv�n laskemista vartosi;
Kun n�it s� kansan, joka vaivoissansa

Ei sortunut, vaan kesti taistellen,
Kun n�it t��n kaiken, silloin tunteissansa
Kai nuori rintas kuohui aaltoillen!
Ja tunne syttyy pyh�n innostuksen,

Maan eest� t��n s� tahdot toimimaan,
Pois poistat esteet, murrat vastustuksen,
Ty�-alas l�yd�t, rienn�t Aasiaan.
Ja vaikka viuhuu viima pohjoisesta,

Ja vaikka telm�� tundran tuiskus��t,
S� l�mp�� saat maasi rakkaudesta
Ja tietehelle uskolliseks j��t.
S� etsit, l�yd�t Suomalaisten kehdon

Ja muinaisuuttamme s� valaiset,
Luot t�ten kansallemme elin-ehdon
Ja t�ten seest�t p�iv�t vastaiset.
Et suurin ��nin suurisuisten lailla

S� ilmi tunteitasi huutanut --
Sen tehk��t toiset, pontta hengen vailla,
Sun elos vakaa ty� on kruunannut.
Ja ty�h�n maan ja kansan eest� koitit

S� nuorukaisiakin innostaa,
Ja ty�ll� itse laakerit s� voitit,
Ja ty� se voimas vihdoin lannistaa.
Eroitti varhain sun jo tuoni meist�,

Vei kesken viljan korjuun aljetun --
Ei sent��n silm� tummu kyyneleist�,
Kun jalon toimintasi muistaa sun.
Ei itkemist' oo sankarmuistojamme,
Ne meit� ty�h�n aina kehoittaa --
Ja ty�ll� parhain kunnioitustamme
My�s voimme Castr�nille osoittaa.
MEMENTO MORI.
(Veistokuvaryhm�st� Lontoon Kristallipalatsissa).
Rintaan voimakkaasen nojauupi

Immyt hienon hento, ihanainen
Silmiss�ns� autuus kuvastuupi --
T�ll� hetkell� h�n vain on nainen:
Murheet maailman h�n unhottaapi,
Noin kun uinahtaa h�n tuossa saapi
Sulhon rintaa vasten.
-- Elo autuasten
Tunteen t�ysi valta yksin on.
Aatos vuoroon seisahtuvi heill�,

Vuoroon vallatonna kauvas v�ikkyy,
V�ikkyy tunteen tuottamilla teill�,
Tai my�s aallokossa lemmen l�ikkyy --
Sen he tuntee vain, ett' aina, aina
Sylitysten ois he autuaina.
Maailmassa t�ss�,
Ihmis-el�m�ss�
Lemmen valta varmaan suurin on.
Vaan memento mori! kuolo uhkaa,

-- Lemmenkinp� voittaa kuolon valta --
Eth�n ihmisparka oo kuin tuhkaa,
Pelkk� laina kaiken tuottajalta!
Vaikka onnes itse autuus oiskin,
Vaikka hetket hempeimm�t se soiskin,
Kaikk' on katoovaista --
T�st� luonnon laista
Lempik��n ei poikkeusta tee.
Juur' kun rintaa vasten rinta sykkii

Ja kun silm�n katseen silm� kohtaa,
Juur' kun nautinnosta suonet tykkii,
Punahuulet suudelmista hohtaa,
Silloin juuri, lemmen autuudessa,
Ihmis-intohimon vallitessa,
Huutaa tuonen valta
Maasta turpeen alta:
Ihmislapsi, kuolla t�ytyy sun!
MYRSKYLINTU.
Kun myrsky mylvii ja laine laulaa

Ja vasten louhia loiskuaa,
Kun honka huojuu ja n�re notkuu
Ja vaahto p�rskyen roiskuaa.
M� silloin nautin ja riemurinnoin

M� halki ilmojen kiitelen
Ja laulan luontoa, maailmoita
Ja elon taistoa ihmisten.
Kun viima vinkuu ja mastot laulaa

Ja laivan touvissa tuuli soi,
Kas silloin kuoroon m� my�skin yhdyn,
Ja myrsky s�ist�en mellakoi.
Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,

Ja taivon siint�v�n seijastaa,
Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy
Ja meri rantoja heijastaa.
On muiden mielehen luonto tyyni,

Ja leivon laulu ja illansuu,
M� nautin parhain kun myrsky pauhaa,
Kas silloin nuortuu ja norjistuu.
Siis vello vaahtoa, aallon Ahti,

Ja s�vel soios s� myrskys��n!
-- M� lenn�n laulaen ilman halki
Ja kiid�n kilvalla tuulisp��n!
SUNNUNTAINA.
Kaunis, kirkas nyt on aamu,

Aamu armas sunnuntain.
Tuolla siint�� kirkon haamu,
Kaikuu kellot kumahtain.
Venhot viilt�� j�rven pintaa,

Kaikki kirkkoon kiireht��;
Valkovaate peitt�� rintaa,
Juhlahuivit v�lk�ht��.
Min� kurja synnin lapsi

Astun arkivaatteissain,
Paljas rinta, tukkahapsi,
Eik� pappi aatteissain.
Min� kuljen kukkulalle,

Jolla nurmi vihannoi;
Istun sinne kuusten alle,
Kuullen kuinka kuuset soi.
Kuulen kuinka linnut laulaa,

Kuinka laine loiskuaa,
Katson kuinka aallot kaulaa
Sulosaaren rantamaa.
T��ll� istun yksin aivan,

Enk� veisaa, ��nn� en,
N�en p��ll�n' sinitaivaan,
T�it� luonnon katselen.
Avaruus mull' armahampi

Kirkon kolkkoutta on,
Luonnon hiljaus rakkahampi,
Kuin on laulut joukkion.
MUSTAT SILM�T.
Tiesin kyll� ammoin, ett�

Silm�t ovat sielun peili,
Tiesin, ett� niiss� juuri
Hengen syvyys kuvastuupi --
Vaan en tiennyt ennen, ett�
Silm�t on kuin viep� rimpi:
Niihin jos s� vaivut kerran,
Ij�ks p�iviks uppoot sinne.
NIINKUIN MERTEN MYRSKYS�ILL�.
Niinkuin merten myrskys�ill�

Laine toistaan tavoittaa,
Vuoroin vuoreks kuohahtaapi,
Vuoroin laaksoks lankeaa.
Niin mun mielein aallokossa

Riemut, murheet vaihtelee,
Suistuu milloin syksyn y�h�n,
Milloin taivoon taistelee.
Laine suuri, lakkap�inen

Vaatii synk�n syv�nteen,
Valo kirkas keskip�iv�n
Luopi vahvan varjosteen.
Kun on toiveet tuiki suuret,

Suuri on my�s pettymys --
Tyynny, taltu, myrskymieli,
Se on sent��n -- t�ytymys!
Heit� tultes turhat roihut,

Vaivu tuhkaan tunteines,
Pohjan viiman vilu henki
J��t�� sent��n syd�mmes.
K�tke lempes liiat liekit

Poves pohjaan syvimp��n,
Sinne hautaan harmahimpaan,
Kunne toiveet k�tket��n.
Sitten haudan merkin lailla

Kertoo silm�s katsehet:
T�ss� lep�� lemmen leimut,
Nukkuu nuoret toivehet.
Siis jos mua s��lit, impi,

Liiku hiljaa haudallani,
Ett'ei ottais tulta tunne,
Jonka uneen kerran sain!
LARIN KY�STI.
(Ky�sti Larson.)
Syntyi H�meenlinnassa 1873, tuli ylioppilaaksi 1895. On julkaissut

runokokoelmat _T�n pojan kev�trallatuksia_ (1897), _Kyl�n lauluja_
(1898) ja _Ajan k��nteess�_ (1899).
REKILAULU.
Heilani on kuin helluntai

Ja oraspellon kukka,
Sill� on silm�t sametista
Ja poski kuin nurmen nukka.
Sill� on k�ynti ketter�

Kuin koti virran juoksu,
Sill� on nauru hilpe�
Kuin kes�hein�n tuoksu.
Kirkolla ja kyl�ntiell�
Kelpaa sit� n�ytt��,
Pertunp�iv�n tienohissa
Kuusitoista se t�ytt��.
Ei oo rahaa kummallakaan,
Mutta on nuori mieli,
Joka korven kamarissa
On oma oven pieli.
�l� sin� kultani sit� sure,

Jos k�yh�n� naida pit��,
K�yh�nkin pelto se kuokkien kasvaa
Ja k�yh�nkin jyv� it��!
H��talon tuvassa viulu se raikuu

T�m�n parin h�iss�,
Kyl�n kansapa hyppi� saa
Kuin sirkat hein�np�iss�.
Laula vaan sin� koria tytt�,

Laula kaksi vuotta,
Et sin� silloin t�t� poikaa
Rakastellut suotta.
KULKURIPOIKA.
Syys-y�st� h�n astui m�kkihin

Ja kerj�si ty�t� ja sai,
Oli notkea, sointuva varreltaan,
Id�n tummakas kasvoiltaan,
Oli muualta heimoa kai --
H�n joutessa viihtyi yksikseen

Ja t�iss�kin v�ltteli vain,
Kyl�n keinulle tullut ei milloinkaan,
Pyh�-aamuin ei kirkkoonkaan,
Salon polkuja kuljeksi ain'.
Kun raitilla kulki, niin vilkuttiin

Ja neitoset punastui,
Moni katseli tummoa sorjuuttaan,
Enin Liisa, mut salaa vaan,
Kyl�n poijat ne nyrkki� pui.
�Oli ahdas mun kotipirttini!�

Niin laulunsa tallissa soi,
�Mut maalima suuri on, kauvas se vie,
Joka suunnall' on kulkurin tie,
Minut Luojani kulkuhun loi!�
Kuin houreissa talven kulki h�n

Ja kev��ll� hiipi jo pois,
Kun pihlaja kukki ja valkeni y�,
Kun juur' oli kiire ja ty�,
Kun torpinkin saanut h�n ois. --
TAKAMAILLA.
Illat istun ik�v�ss�,

Kankaita aurinko punertaa,
Aatos toivon siivill� lent��
Viheri�isen mets�n taa.
Siell� vuorten tuolla puolen

Maaliman suonet pulppuilee,
Siell� kyli�, kirkkoja kiilt��,
Laaksoissa jokia virtailee.
T��ll� kolkon korven mailla

Kuusisto raskaasti huminoi,
Tumma puro vehoista vilkkuu,
Kurjen kuikutus suolta soi.
T��ll' on outo naurun kaiku,

Naapurin silm�kin vierastaa,
Mykk� yst�v� kynt�� ja kylv��,
Halla viljassa vaeltaa.
Tuuin lasta polvellani

-- Hallako puhtaan pulmuni saa?
Aatos syntyy ja aatos lent��
Viheri�isen mets�n taa.
ILMARI CALAMNIUS.
On syntynyt Pulkkilassa 7/5 1874, tuli ylioppilaaksi 1892, filosofian

kandidaatiksi 1890. On julkaissut kuvauksen sotilas-el�m�st�: _V��r�ll�
uralla_, sek� runokokoelmat _Soutajan lauluja_ (1897) ja _Hiljaisina
hetkin�_ (1898).
SYD�NMAAN LAMMELLA.
Y�hyt ol' lempe�:

Pilvess� taivas,
Luonnossa tyyneys,
Rauhassa maa --
Ja hiljaisna uinui notkossa korven
��net�n lampeni tuo. --
Silloin mun silm��n'
Kyynele nousi,
Y�n h�m�riss�
Itkin kuin laps' --
Miksik� itkin? --
En min� tiennyt. --
Itkuni ��nt' ei
Kuullunna ken --
NE TAHTOVAT.
Ne tahtovat kaataa mun koivuni

Kotipeltoni ver�j�n suusta,
Alas maahan mahlat sen juoksuttaa
Ja tuohet kiskoa puusta.
Ne tahtovat h�ijysti h�vitt��

Mun ritvani rakkahimman,
Min juurella k�ke� kuunnellut oon
Kev�thetkeni herttaisimman...
Vaan salli en kaataa mun kaunoistain,

Kotikoivua kultaisinta,
Sen ymp�ri k�yn kuni vartia vain --
Ja vahva on vartian rinta!
Min� soisinko raiskata rakk�himpain

Ja sen silpoa valkoista vy�t�?
Ei! -- taistella tahdon ma omastain
Ja tehd� tarmolla ty�t�!
Ja jos minun koivuni kaadettais

V�kivalloin ja raakuudella:
Niin varmaan sen kaatumus maksettais
Minun rintani hurmehella...
Ne tahtovat anastaa aittani mun

Ja mun saunani raunioks raastaa,
Ne uhmaavat vied� mun poikani pois
Ja heponi ainoan haasta:
Ja heitt�� pirttini kylmilleen ...
Ja j�tt�� auki sen uksen ...
Ja ry�st�� sein�lt� kanteleen ...
Ja hyllylt� katkismuksen, --
Ne tahtovat muuttaa ja musertaa,
Mit� kalleinta kasvatti synnyinmaa.
Ne ilkkuen k�skev�t valjastamaan

Mun varsani varkahan matkaan,
Ja ne vaatii mun kieleni vaikenemaan
Oi! mit� kaikkea vaatinevatkaan:
Sill� niill� on valta ja ruhtinuus
Ja maallisen mahdin voimakkuus...
Mut Herra on suuri ja v�kev�,

Ja kerran on p�iv� se saava:
Kun sortajan silm� on n�kev�,
Miten koski sen kirvehen haava,
Ja kuinka sen leikkasi syd�mmeen,
Ken v�kisin viety ois orjuuteen! --
Ja silloin on Suomessa sunnuntai

Ja sen pirteiss� pyh�inen rauha,
Ja k�ki taas helkkyvi koivussai
Ja tuulonen lietsovi lauha,
Ja laajoina laihot ne aukeaa,
Ja saunat notkoissa savuaa.
Ja silloin itkee mun muistoni vaan

Sit� mennytt� murhettansa:
Kun turhaan asteli aurallaan
T�m� korven kynt�j�-kansa,
Ja kuink' oli pilvist�, pime�� ...
Ja ilma niin raskasta hengitt��.
SUOMUSSALMI -- KOTISEUTU.
Suomussalmi -- kotiseutu,
Tervan, pettuleiv�n maa,
Taasko jylh�t korpimaasi
Polo poika n�hd� saa!
Taasko j�rves musta aalto

Kolkoin ��nin rantaas ly�,
Taasko kaihon pohjattoman
Nostaa kuulas kes�y�!
T��ll� vainen tervapurret

Puhkoo vett� vellovaa,
T��ll� lumirinta-kuikka
Laulaa virtt� haikeaa.
Eip� keinu kullan purtta,

Eip� liiku lintuain,
Yksin y�ss� polo poika
Lainehia laskee vain!
Suomussalmi -- surunsalmi,
Autioiden soiden maa,
Sua kuiten korven poika
Kaihoissaankin rakastaa.
HALTIAT.
Kipsutellen,
Kapsutellen
Hiihti herra kinosten;
Sipsutellen
Hipsutellen
Hiipi impi kukkaisten.
Kumpuralla
Kuusen alla
Kohtasi ne toisiaan,
K�tt� l�iv�t,
Kyynel�iv�t,
J�lleen yhteen tultuaan.
P�iv� loisti;
Mets� toisti
Kuiskeet luonnon haltiain:
Virrat aukes,
Lammet laukes
Suihkannasta suudelmain.
Nilkutellen,
Nyyhkytellen
Poistui herra kinosten;
Hymyellen,
Hehkuellen
Tanssi impi kukkaisten.
HILJA HAHNSSON.
On syntynyt 11/9 1874 H�meenlinnassa. Suoritti vv. 1892-95 oppijakson

Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa ja 1898 ylioppilastutkinnon.
Julkaisi 1898 runokokoelman _Oraita_ ja 1899 _Tuomenterttuja_.
ERKON �AINOA� KATSELLESSA.
Kaikki paikat on t�ytetyt:

T�ss� vuottaen istun nyt.
Himme�ksi jo liekit saapi,
Verho poimuille kohoaapi.
N�en Ainon ja immet muut,
Urhot uhkeat, partasuut;
Mutta muutakin paljon viel�
Haavehissani n�en siell�. -- --
Kuulen lainehen loiskivan,

Kuulen kuusien huminan.
K�ki kukkuvi kuusistossa,
Alli soutavi aallokossa.
N�en kalliot, korpimaat,
N�en lehdikot varjokkaat,
Tunnen tuoksua tuhansista
Kev�ttuomista kukkivista.
Kev�t tenhovi... Kokonaan

Joudun uutehen maailmaan:
N�en haltiat kukkasissa,
Puiden oksissa huojuvissa
Sinipiikaset salolla,
Veess� Vellamon neitoja,
P�iv�n impyet hohtavilla
Rusopilvien reunamilla.
N�en, kansani kallehin,

Kev�tp�ivin�s sinutkin;
Lapsi-aikasi lauleloita
Kuulen vienoja, ihanoita.
Nautin soidessa kantelon...
Vaan se lyhk�inen hetki on.
Aatos lent�vi, haave haihtuu,
Toisenlaisiksi kuvat vaihtuu.
Suomen kohtalot muinaiset

Mulle kertovi s�velet...
Nyt ne kuuluvat sekavilta,
Tuskaisilta ja vierahilta;
Sitte syttyv�t toivomaan
Tahi tyyntyv�t uudestaan
Tahi vaihtuvat uljahiksi
Taiston pauhinas�veliksi.
Sitte kauvan on rauhaisaa,

Tyynt�, kirkasta, ihanaa.
Vaan nyt -- vierasta ��nt� kuulen,
Kuten irjua it�tuulen.
Kuten lehtinen v�r�ht��
Kun on raivossa myrskys��,
Niinp� laulutkin v�rjyviss�
Soivat huolien s�veliss�.
Herra, suojele Suomeain,

Poista huolet mun kansaltain!
Suo sen laulella riemumielin,
Soida kantelon sointukielin!
Ja sen tied�n, se soida saa,
P�iv� taivahan kirkastaa.
Viel' ei ruostua kielet saata,
Suomen kantelon soitto laata! -- --
ET KONSANAAN!
S� s�tehen� mulle?
Et konsanaan!
M� kukkasena sulle?
En milloinkaan!
M� taistelin ja emmin,
Nyt tied�n sen:
Jos her�j�n ja lemmin,
En sua, en!
Tuo s�ihky silm�s tumman

On tulta vain,
Se tuskan tuotti kumman
Mun rintahain.
Oi, s�de kev�imell�
Se toista lie,
Niin vieno, armas, hell�,
Mi onneen vie.
Kai lieden hehkuvaksi

Sun l�mp�s sais,
Ty�ahjon kirkkahaksi
Se kuumottais,
Vaan umpun unet vienot
Se riist�� vois,
Ja kukan helvyt hienot
Se polttais pois.
Jo tuomet kaikki lehtii,

M� kukka en;
Kev��ni, jos se ehtii,
On my�h�inen.
Vaan s�teheks s� mulle?
Et konsanaan!
Ma kukkaseksi sulle?
En milloinkaan!
EINO LEINO.
(L�nnbohm).
On edemp�n� mainitun Kasimir Leinon veli, syntyi Paltamossa 6/7 1878,

tuli ylioppilaaksi 1895. On julkaissut runokokoelmat _Maaliskuun
lauluja_ (1896), _Y�kehr��j�_ (1897). _Sata ja yksi laulua_ (1898),
_Ajan aalloilta_ (1899) sek� runoteokset _Tarina suuresta tammesta_
(1897) ja _Tuonelan joutsen_ (1898).
MARJATAN LAULU.
Keinutan kehtoa, laulatan lasta

Vaulussa vemmelpuun.
Nukkuos t�hti� katselemasta,
Vaipuos kuusia kuuntelemasta,
Uinuos �itisi laulelmin,
Keinuhun vemmelpuun!
Harva on soimi ja hieno on loimi,

Kuurassa kiilt�vi maa.
L�mmit� lempi, �ityen lempi,
Varjele lastani valkeaa!
Ihmiset emollesi kantavat kaunaa.
Saanut en kylpy�, saanut en saunaa.
Pysty on kulkea pyyt�j�n tie --
Sulleko loivempi lie?
Harva on soimi ja hieno on loimi,

Kylm� on y� kuni sois.
Hengit� halla, kohtalon halla,
Hengit� orponi onneton pois!
Nukkuos �ityen nurmilintu,

Tuuti, tuuti lulla!
Uinuos pakkasen untuville,
Armahille, harmahille,
Painuos y�hyen parmahille --
Tais jo Tuoni tulla?
Miksi et nuku oma kukkani, rukkani?

Itket -- kylm�k� koski?
Kylm�k� on? --
Ihme! L�mmin on lapseni poski,
Sulanut seimen on sein�,
Allasi, allasi angervon
Kuumana huokuvi hein�.
Kas, mik� kajastus p��ll�ni p�ilyy?

Kas, mik� sajastus sein�ll� h�ilyy? --
Seimen p��ll� on t�hti,
Tummempi p�iv��, kirkkaampi kuuta,
Selvempi, suurempi t�hte� muuta --
Luojako l�hetti t�hden sen
Suojaks lapseni valkoisen?
Keinuos kehtoni vemmelpuinen,

Tuuti, tuuti lulla!
Tuutios lapseni tuiretuinen,
Armahuinen, naurusuinen,
Tuutios rinnoille rakkauden --
Tais jo Unetar tulla?
AINO NEITI.
Joukolan joen suulla sinisorsa sousi,

Nurmen kanssa nukahti ja p�iv�n kera nousi.
Kenp�, kenp� joella Joukolan nyt soutaa?
Veli nuori veikaten vieri ulapalla;

Sisko asui enimm�kseen emon siiven alla.
Veli nuori taistelohon vaati vankempansa,

Lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa.
P�iv� laski, lemmenkukka syd�mmens� sulki.

V�in� vanha kosimahan neitt� nuorta kulki.
Syd�n kielsi, �iti k�ski -- kumpaa tuli kuulta?

Raitoja h�n rakasti ja lempi l�nsituulta.
Huojui hein� Joukolan joen rannan alla.

Impi itki angervo paaden pallealla.
Aamu koitti, niemen p��ss� karkeloivan keksi

Aallotarta kolme -- Aino-neiti nelj�nneksi.
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
Raitoja h�n rakasti ja pelk�s pohjatuulta.

Taisi lunta vanhan p��ss� talven lumeks luulta.
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa.
KIPUTYT�N LAULU.
Jyrise Tuonelan tumma paasi,

J�rise vaivojen vaara!
Jauha kaunoja katkeroita,
Surujen tautien talkkunoita,
Keit� ailutten atrioita
Valtojen valiop�yt��n!
Vilise Tuonelan virran vuoksi,

Kohise kolmikopru!
Tuo'os tuskien t�hk�p�it�,
Rikosten viljoja, rinnan j�it� --
Kohta juodahan H�ijyn h�it�
Tuonelan kosken alla.
Kohta jo t�ysi on Tuonelan paasi

Karpio, kahmalo viel�!
Silloin se paatero paukahtaa,
Tuskien vaahtohon vaipuvi maa,
Kuolema kutsua kansat saa
Tuonelan immen h�ihin.
Jyrise Tuonelan tumma paasi,

J�rise vaivojen vaara!
Jauha kaunoja katkeroita,
Surujen, tautien talkkunoita,
Keit� ailutten atrioita
Valtojen valiop�yt��n!
KUVERN��RIN KOIRA.
Niin vakavan varmana istuvi h�n

Torin pieless� portillansa
Ja kirkkoa, koulua katsastaa --
Ja kaukaa kiert�vi kansa.
Kas, sill�p� sit� vasta turkkia on!

Ja ent� sen paksua selk��!
Ja milloin ��ni sen �rj�ht��
Koko kaupungin pennut pelk��.
Mut kulkurikoirat, ne hulttiot maan,

Ne nostavat olkap�it�
Ja syrj�ss� korvahan nuorempain
Ne kuiskivat niit� ja n�it�:
�On h�nkin laihana laukannut

Ja ulvonut meid�n lailla
Ja haukkunut, haukkunut n�ljiss��n,
Mut haukkunut kahletta vailla.
Ja kaikkia niin sit� haukuttiin,

Kuka vaan tuli vastahan tiell�,
Oli kerjuri taikka kenraali --
Sen vasta me tahdoimme niell�!
Mut silloin kuoli se maaherran Fox

Ja silloin meid�t h�n heitti,
Ja maaherran piikoja mairittain
H�n j�lkens� entiset peitti.
N�in Murre Murreksi se porstattiin,

Ja kun aamulla aateloitiin,
Niin illalla isien mainehet jo
Satavuosihin n�ytt�� voitiin.
Nyt herroille h�nt�� h�n heiluttaa

Ja kansalle karvoja nostaa,
Ja meihin kun tohdi h�n koskea ei,
Niin teille h�n koittavi kostaa.
Mut �lk�� te pentuset pelj�tk�,

Jos kuinka sen kiilt�vi hammas,
Kun Murresta vaan h�nt� muistuttaa,
H�n lauhkea on kuin lammas�.
N�in hallit ne haasteli irvist�in,

Mut menn� ja uskoa heit�! --
Kuka koskaan koirilta rauhassa
Lie astunut arvon teit�?
MINUN MIELENI OLI KUIN LAMPI.
Minun mieleni oli kuin lampi

Niin musta ja mutainen,
Ei p�iv� sen pohjahan p��ssyt,
Ei kulkia rannalle sen.
Opin ongelmat el�m�n taiteen.

Mit� ymp�ri n�in, sit� tein:
Ivanauruin ma itkuni peitin,
Runokukkasin kurjuutein.
Minun mieleni oli kuin sammal

Yli aaltojen salaisten.
Sen kalvossa kanervat p�ilyi,
Mut y� oli helmassa sen.
Ohi vaelsi valkea impi,

N�ki kukkaset kummat vain
Ja h�n lammelle laulaen riensi,
Ei huolinut huudoistani.
Voi, impeni valkea, vieno!

Pian poimitut kukat on sen.
Mut kukkien alla on aalto
Niin musta ja mutainen.
KUIN MUSTA JA VALKEA...
Kuin musta ja valkea perho

Yli kukkien yhdess� leijailee,
Niin yhdess� riemu ja murhe
Mun henkeni tuutua heijailee.
Kuin yhdess� y� sek� p�iv�

Suvi-iltaman pilvill� karkeloi,
Niin onnen aamu ja ilta
Mun p�iv�ni p��rmi� purppuroi.
Kuin kuolon ja el�m�n immet

Syyskuutamon kullassa leikki� ly�,
Niin syksy mun sieluni y�ss�
Jo kerke�n kev��n kukkia sy�.
HANGET SOI.
Hanget soi, hanget soi,

Jo kev�t yli kenttien tuulee.
Rintani ly�, rintani k�y,
Taas sielt� jo kuohua kuulee.

Jo loppuvi talven valta.
Pyytehet pursuvi sy�mess�in
Taas vuosien roudan alta.

Ne Suomehen kev�tt� osoittaa.
Toivo jo uus, usko jo uus
L�pi murheeni muistojen koittaa.

Ne soittavat Pohjolan h�it�.
Riemujen leivoset lemmest�in
Jo laittavat laulunp�it�.

Kev�t saapuvi tuoksuvin tuulin.
Rintani ly�, rintani k�y,
Min j��ss� jo olevan luulin.
HELSINKI SUMUSSA.
Sumu Suomenlahden p��lt� hiipii,

Peitt�� kaupungin ja kadut, kirkot,
Ilma myrkyllinen maata my�ten
Kulkee, vierii, suun ja keuhkot sulkee;
Kansa astuu katuvieri�ns�,
Astuu hiljalleen ja hiljaa kuiskii:
Tullut turman on ja taudin aika.
Yh� paisuu paksut myrkkypilvet,

Rintaa outo paino ahdistaapi,
Usmaan uppos Nikolain jo kirkko,
Sumu S��tytalon ukset sulki,
Harja uljas Ritar'huoneen peittyi,
Senaatinkin sein�t harmeneepi,
Yliopisto vain yksin en��
Sek� Suomen pankki paikoillaan on.
Eip�s! Onpa muutakin! kas, viel�

Patsas seisoo Aleksander toisen,
Seisoo sumun kesken keisar' vainaa,
Kansan lempim�n�, kaipaamana,
Katso, oikeuden jalopeuran
Silm� sumun halki viel� s�ihkyy,
Viel� leyhyy rauhan palmulehv�,
Lyyra helkk�� sek� sirppi suihkaa --
Kaikki Suomen, kaikki kansan eest�.
Kansa astuu katuvieri�ns�,

Astuu toivoen ja toivein kuiskii.
Silloin torin halki askel kaikuu,

Askel marssivaisen asejoukon,
Tyyni, s��nn�llinen, raudanraskas,
Huudetaan: smirnaa! ja takit harmaat
Hetken h�il�ht�� ja sumuun h�ipyy --
Sitten kaikki taas on ennallansa.
Kansa ��net�nn� tuijottaapi,

Peittyy patsas Aleksander toisen.
VIITESELITYKSET:
[1] hierrin = hiert�m�-paikka, y�sija.
[2] sallimaton.
[3] mustua pinnalta.
[4] pronssikoristeinen.
[5] kadoksissa, poissa.
[6] sosle = hyhm�.
[7] sumein silmin.
[8] kalevainen = komea, muhkea.
[9] Jumalan emo.
[10] p��laki.
[11] s.o. Graelin maassa, Britanniassa.
[12] Kokem�ell�.
[13] kirjoilla koristetut re'et.
[14] poika, renkipoika (vanna ruotsalainen sana).
[15] pertuskansa, piilunsa.
[16] piiskalla jouduta.
[17] p��hineen, hatun.
[18] Oikaistu, mik�li mahdollista, vanhimman kirjaanpanon mukaan, johon

on lis�tty ainoastaan pari pienemp�� kohtaa toisesta toisinnosta.
[19] karjanpaimenna.
[20] silloin, siin� tapauksessa.
[21] karkeaan maahan, karstanneesen.
[22] ell�s s�, nim. ottako.
[23] muotoisesi.
[24] solmun, pilkun.
[25] kaidehtia = kutoa.
[26] nartsia = k�yd� narisuttaa.
[27] saatetaan.
[28] kolkutat.
[29] sulhanen.
[30] risukon.
[31] keng�t.
[32] linnoitukset, huiput.
[33] kelvotoin.
[34] hyllyviihin.
[35] tukehtununna, h�vinnynn�
[36] mets�styksen.
[37] h��lyi.
[38] haljakka = ulkomaan nuttu l. kangas.
[39] kalkkara = hely, tiukunen.
[40] vihollisna esineen�.
[41] nainen.
[42] suhisten, hipsutellen.
[43] yritellen, toimissaan.
[44] puolustan, turvaan.
[45] huitoillen.
[46] Prytz (Rytsi) oli t�h�n aikaan tullimiehen� Oulussa.
[47] T�ss� on puheena niin sanottu �pikku tulli�, joka v:sta 1622
Ruotsin vallan loppuun asti kaupunkien tulliportissa kannettiin
kaikista sis��n tuotavista maalaistavaroista.
[48] Vastaus Oksasen runoon �Meid�n vieraissa-k�ynnit.�
[49] Vieras-uskoisten, kreikkalaisven�l�is-uskoisten.
[50] Ajatusten ilmoittaminen liikkeill�.
[51] Raasali = kaupustelia.
[52] s.o. ihminen.
[53] s�mpyl�, vehn�inen.
[54] s�mpyl�, vehn�inen.

End of the Project Gutenberg EBook of V�in�l�, by Various
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�IN�L� ***
***** This file should be named 18998-8.txt or 18998-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/8/9/9/18998/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org
For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

8

Transféré par

Informations du document

Titre original

Copyright

Formats disponibles

Partager ce document

Partager ou intégrer le document

Options de partage

Avez-vous trouvé ce document utile ?

Ce contenu est-il inapproprié ?

Droits d'auteur :

Formats disponibles

8

Transféré par

Droits d'auteur :

Formats disponibles

The Project Gutenberg EBook of V�in�l�, by Various

Release Date: August 7, 2006 [EBook #18998]

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�IN�L� ***

Produced by Tapio Riikonen

Helmivy� suomalaista runoutta

LEIMU [Kustavi Grotenfelt]

Werner S�derstr�m, Porvoo, 1899.

Frans Mikael Franz�n.

Kaarlo Akseli Gottlund.

Juhana Freedrikki Granlund.

Eerikki Aleksanteri Ingman.

Frans Pietari Kemelli.

Bernhard Freedrikki Godenhjelm.

Juhana Heinrikki Erkko.

Uno von Schrowe.

Juhani Pietari Hannikainen.

Alkupuhe toiseen painokseen.

J�tti kantelon j�lille,

Kun �V�in�l� nyt viisitoista vuotta ensimm�isen painoksen ilmestytty�

N�in� raskaina aikoina, jolloin mustat pilvet synkistytt�v�t

T�m� toinen painos on mahdollisuuden mukaan varustettu teki�in

Helsingiss� 26 p. marrask. 1899.

Laulavat Lapinki lapset,

Laulavat Lapinki lapset,

Laulavat Lapinki lapset,

MUINAISET AIAT PAREMMAT.

Terve kuu kumottamasta,

Nouse kultaisna k�ken�,

Nouse aina aamusilla

K�y nyt tiesi tervehen�,

Miss' on, kussa minun hyv�ni,

T�st' on kulta kulkenunna,

Kun k�vin mataramaalla,

KUN T�M� KANA KATOVI.

Kukapa t�ss� kukkunevi,

Kun t�m� kana katovi,

Kun t�m� kana katovi,

Kun t�m� kana katovi,

Kant. II. 18.

OISKO LINNUN LENTONEUVOT.

Voi, kun loit minua, Luoja,

Kant. II. 44.

POIS ON MENNYT MEIST� TOINEN.

Kaks oli meit� kaunokaista,

Kaks oli meit� kaunokaista,

Kant. II. 55.

J��MM� MANSIKAT M�ELLE.

Niin on meit� piikasia,

Kant. II. 63.

KAKSI KAUNISTA YHESS�.

Astuin, astuin aian viert�,

Kant. II. 145.

K�Y UNONEN K�TKYEHEN.

Tuuti, tuuti tuomen marja,

Kant. II. 175.

Lauloin ennen lapsempana,

Kant. II. 211.

SOITAPAS SOREA NEITO.

Soitappas sorea neito,

Kant. II. 238

Mont' on mulla morsianta,

Kant. II. 243.

* START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK V�IN�L� *